Saw-wort Liuskalääte

Liuskalääte (Serratula tinctoria) on vanha, mutta nykyään aika tuntematon värikasvi. Sen käytöstä on kirjallisia lähteitä keskiajalta asti, mm Italian Tosacanasta, jossa se oli yhtä arvostettu  värikasvi kuin reseda (Cardon). Sitä käytettiin värjäämään keltaista ja morsingon kanssa vihreää ja se oli riittoisampaa kuin reseda.
Se sisältää samoja väriaineita kuin resedakin, luteoliinia ja sen glykosideja, apigeniinia ja lisäksi muita heikompia flavonoleja, ja sitä pidetään yhtä kestävänä kuin resedaakin. Löysin myös abstractin melko uudesta tutkimuksesta liuskaläätteen sisältämistä flavonoideista.
Liuskalääte on monivuotinen kasvi, ja siksi myös kiinnostava, sen kasvatus on helpompaa, kun sitä ei tarvitse kylvää joka vuosi uudelleen. Löysin sen siemeniä viime syksynä Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan ystävien siemenluettelosta ja nyt niitä on odottamassa kylvöä. Liuskaläätteen siemeniä saa myös ainakin Saksasta Ruhlemann'silta.
Liuskalääte itää helposti lämpimässä, joten kylvöllä ei ole vielä kiire.
Kasvista käytetään versoja vasta toisesta vuodesta eteenpäin, joten alkukasvatus on hidasta, mutta jatkossa sitten satoisampaa.

Sain aiemmin kuivattua liuskaläätettä ja kokeilin värjätä sillä samalla tavalla kuin resedallakin: liotus yön yli ja loraus tuhkalipeää liotusvedssä, haudutus seuraavana päivänä, siivilöinti ja värjäys aluna-viinikivipuretetulla langalla. Pidin värjäyslämpötilan alle 80°C ja melkein heti lanka värjääntyi kauniin keltaiseksi. Ja kuten resedalla, niin myös tälläkin näköjään väri alkaa samentua, jos  värjäysaika on pitkä. Eli kannattaa nostaa lämpö nopeasti 60-70°C ja pitää siinä enintään tunti, koko värjäysaika ei saisi olla pidempi. Langan väriä kannatta tarkkailla värjäyksen kuluessa, samoin kuin lämpötilaakin:)

Kunhan kylvän siemenet ja ne itävät, niin sitten lisää kuvia itse kasvista.

IN ENGLISH
Saw-wort (Serratula tinctoria) is an old but not well known dyeplant for yellow. There are written historical evidence of its use since Middle Ages. It was a valued dyeplant in Tuscany, Italy, and used like weld to get yellows and greens with woad to woollen fabrics (Cardon), and actually less of saw-wort than weld was required to get the same shade.
Saw-wort contains the same flavonids as weld, that is luteolin and its glycosides, and apigenin, but also other flavonols. It is considered to give as fast dye as weld. I also found an interesting abstract of a French study of it's flavonoids.
Saw-wort is a perennial plant, and it got my interest right away, because you don't have to sow it every year, only once is enough. I found it's seeds from the seed catalog of Göteborg's Botanical Garden's friends in Sweden, last fall, but you can buy the seeds from Germany from Ruhlemanns. Perhaps there are also other places which sell its seeds.
For dyeing you can use saw-wort from the second year on, so at first it is slow, but once it gets established the crop should be steady.

I have gotten some dried saw-wort, and dyed with it the same way as I do with weld: soaking dried plants first overnight and a glug of wood-ash lye in the soaking water, then simmered for one hour, strained the bath and added premordanted wool (alum+CoT) and dyed for one hour in the temperature below 80°C. The yarn turned nice strong yellow quite soon. Saw-wort resembles weld also when dyeing, it is  better to raise the temperature quickly to 60-70°C, and dye for one hour at the most, otherwise the color will start to dull. It is best to keep close eye on the temperature and time and color when dyeing with weld and saw-wort:)

After I have sown the seeds and gotten plants, there will be more pictures.

Still cold Yhä vaan kylmää

Vime viikko on ollut niin kylmä, että en ole pystynyt tekemään mitään uusia lankoja kauppaan. Työhuoneeni pieni patteri ei jaksa pitää lämpötilaa plussalla, ja yhtenä aamuna, kun oli -30C, niin lämminvesiputkikin oli jäässä. Onneksi se saatiin heti auki samana päivänä.
Ensi yöstäkin on luvattu tosi kylmää, joten mieheni ei ole huomenna torilla. Toivottavasti viikon päästä on jo lämpimämpää.

Olen nyt kylvänyt muutamia väritattaren siemeniä sisällä purkkiin, yli kuukautta aiemmin kuin tavallisesti. Kokeilen, jos nämä taimet alkaisivat kukkia aikaisemmin kuin normaalisti huhtikuun alussa kylvetyt. Toisaalta, voi olla hyvinkin, että päivän pituus on ratkaiseva, eikä kasvuaika.
Lumikuvien sijasta nyt kuva syyskuun lopulta, väritattarien sadonkorjuusta:) Vähän kasvienergiaa pakkasiin.

IN ENGLISH
This past week has been very cold, -25- -30C  (-13- -22F) at nights and -15 - - 20C  (5- -4F) at daytime. The small heater in my workroom has not been able to keep the temperature above freezing, and so I don't have any new yarns to add to my shop. One morning when the temperature was -30C, the warm water pipes had frozen, but luckily we got them open again the same day, and no damage was done.
Tonight is also going to be very cold, and that is why DH will not  be at the market tomorrow. I hope the weather becomes little warmer before next week-end.

I have now sown some japanese indgo seeds inside, more than a month earlier than usually. I'm going to try if these plants will also start to bloom earlier. Flowering is propably more of a matter of the daylength than the growing time, but I will try to see what happens.
Instead of pictures of snow, here is now a picture from the end of September, harvesting time of my japanese indigo. A little flower power to the cold weather:).

Cold but beautiful Kylmää mutta kaunista

Kyllä on taas pitkä ja kylmä talvi, eikä mitään uutta raportoitavaa värjäysrintamalla.
Kuvat viime viikolta, nyt joki on taas jäätynyt uudestaan umpeen, ja lunta satanut lisää.
Rannalla näkyi jäniksen, ketun ja saukon jälkiä.
Vielä vähän aikaa, niin pääsee kylvämään jotain.

It is cold and long winter here again, and nothing new to report about dyeings. 
This is how it looked outside last week, the river has now frozen completely again and we got some more snow. 
There were tracks of fox, hare and otter by the lake.
Still couple of  weeks before I can sow anything inside.

Seeds of Japanese indigo Väritattaren siemeniä

Tänä talvena vihdoin onnistuin saamaan siemeniä omista väritattarista. Täällä pohjoisessa niiden kukinta ei onnistu avomaalla, nuppuja alkaa tulla vasta kun päivä on lyhentynyt niin paljon, että samalla tulevat myös pakkaset eli lokakuussa. Etelämpänä yöt pimentyvät aikaisemmin ja kukkiakin voi tulla jo elokuussa ja ne ehtivät kypsyä ulkona. Olen ottanut versoja maljakkoon, koska joku neuvoi niin, mutta en ole saanut niistä siemeniä: kukat ja versot alkoivat lakastua ennenkuin siemeniä tuli. Ehkä nuppujen pitää olla jo tulossa kun varret leikataan. Nyt sitten pidin yhtä tainta purkissa koko kesän ja syyskuun lopussa otin sen sisälle. Kukkia alkoi tulla lokakuun lopulla ja marraskuussa, ja  joulun jälkeen niissä näkyi siemeniä. Leikkasin kuihtumaan alkavat varret lautaselle ja hieroin kukkia, jolloin siemenet irtosivat. Mikään pieni huonekasvi väritatar ei ole, purkkikin on kolme litraa ja versot ulottuvat metrin korkeudelle. Kukinnan jälkeen versot alkoivat kuihtua, ja nyt kasvi näyttää kuolleelta, sehän onkin yksivuotinen.
Siementen itävyyttä en vielä tiedä, se pitää kokeilla, mutta hienoa, että vihdoin onnistuin saamaan vähän omia siemeniä, ja tiedän jatkossakin, että se voi onnistua:)

Väritattaren siemeniä en ole valitettavasti edelleenkään nähnyt missään Suomen siemenkaupoissa, mutta Saksasta niitä myy Ruhlemanns vanhalla nimellä Polygonum tinctorium (näiden uusi tieteellinen nimi on Persicaria tinctoria).  Englannista niitä myy Wildcolours. Ranskasta väritattaren siemeniä löytyy Couleur Garance'lta.

IN ENGLISH 
I finally managed to get my own seeds from japanese indigo this winter. Here in the north with long daylight the flowering starts so late, that the frosts come at the same time, in October. In southern countries the dark nights come earlier and so also the japanese indigo may start to flower as early as August and seeds ripen  also early.
I had tried to get seeds by taking cut stems inside and put them in water, but I never got any seeds from them. They started wilting before the seeds came. Perhaps the flowerheads need to be visible before cutting the plants? Now I took one big plant in a pot inside in October and it started flowering in late October early November, and seeds ripened  after Christmas. I cut the flowerheads with seeds to a plate and let dry, picture below. Now the whole plant has wilted and died, it is clearly annual and dies after seeding.
I haven't tried the viability of the seeds yet, but it's great that I managed to get some of my own seeds now, and that now I know I can do this in the future:)

You can't buy seeds of japanese indigo anywhere from Finland, but Ruhlemanns in Germany sells the seeds (by the old name Polygonum tinctorium, the new latin name is Persicaria tinctoria) and also Wildcolours in the UK sells them. In France Couleur Garance sells them and in United States you can find these seeds from Companionplants seed catalogue.

Knitter's Review

Eilen ilmestyneessä amerikkalaisessa nettineulelehdessä Knitter's Review oli uudistettu arvostelu meistä ja  Aarni-langastamme. Olen tosi imarreltu ja onnellinen!
Ei ole vaikea arvata mitä teen lähipäivät: pakkaan tarvikepaketteja ja lähteviä lähetyksiä ja samalla pitää valmistella uusia lankoja värjäykseen.
Tästä syystä mieheni ei ole huomenna lauantaina torilla,  vaan seuraavan kerran sitten viikon päästä.

Yesterday came out Knitter's Review re-running an updated review of us and our Aarni. I am so flattered and happy:) Thank you Clara!
Guess what I am very busy doing next few days: making new kits and packing leaving orders:) And at the same time I have to prepare new yarns for the dyepots to get more colors to the shop. Please be patient if my stock seems to be running low.
Because of this, DH will not be at the market tomorrow.

Thoughts about dye recipes Ajatuksia värjäysresepteistä

Aloittelevalle luonnonväreillä värjääjälle on paljon kirjoja, joissa on yksinkertaisia reseptejä, joilla pääsee värjäämisen alkuun. Perustekniikka on helppo: värit keitetään irti kasveista, langat puretetaan ja haudutetaan väriliemessä ja saadaan värjättyjä lankoja. Tai vielä yksinkertaisemmin: puretusaine laitetaan suoraan väriliemeen lankojen kanssa. Se, millaista väristä tarkkaan tulee tai miten kestäviä värit ovat, ei ole niin tärkeää, ja jokaista uutta väriä odottaa jännityksellä. Kasvivärjäys on hauskaa, ja käyttäen luonnonkasveja ja viljellen itse värikasvit, myös halpa harrastus.

Ongelmia tulee vastaan, kun haluaa värjätä ammattimaisemmin. Nykyään yhä useampi haluaa värjätä luonnonväreillä myös ammattimaisesti, ja se on hienoa!
Mistä aloitteleva värjäri voi tietää, mikä resepti on paras kullekin kasville/värille niin, ettei hänen tarvitse kokeilla kaikkea kantapään kautta?
Yhdellä perusreseptillä saa väriä monista kasveista, mutta onko saatu väri juuri paras mahdollinen väri ko kasvista: kestävin, voimakkain, juuri se tavoiteltu värisävy? Onko edes juuri se kasvi paras mahdollinen antamaan haluamaani väriä? Ovatko kaikki väriaineet liuenneet väriliemeen/tarttuneet lankaan? Haluanko edes juuri tämän kasvin kaikkien väriaineiden tarttuvan lankaan, vai olisiko parempi, että vain osa niistä tarttuisi ja saisin niin haluamaani  väriä (kuten esim. krappi)? Ehkä väriaineet ovat irronneet kasveista ja ovat liemessä, mutta eivät tartukaan lankaan (kuten esim kuorien tanniinivärit)? Tai eivät ole tarttuneet pysyvästi vaan lähtevät pesussa.
Yksi perusresepti ei voi toimia optimaalisesti kaikille luonnosta saataville väreille, väriaineet ovat niin monimutkaisia yhdisteitä. Tältä ainakin minusta tuntuu.

Luonnonväreillä on värjätty tuhansia vuosia ja miten vähän onkaan nimenomaan yksityiskohtaista luotettavaa tietoa jäljellä, ja saatavilla nykyaikaiselle luonnonvärjärille. Tai se on niin hajallaan, että että etsiminen ei ole helppoa. Paljon tietoa on varmasti hävinnyt synteettisten värien tulon jälkeen. Harvat 1900-luvun alkupuoliskon värjäyskirjat toistavat samoja reseptejä, joista osa varmasti on hyviä, mutta en voi olla ajattelematta ihmisen taipumusta yksinkertaistaa asioita, ja jättää jotain pikkuasioita pois, ja tällöin häviää myös sitä ehkä oleellista tietoa mikä erottaa yhdella kasvilla värjäämisen toisesta.
En tarkoita, että kaikki muutokset vanhoihin resepteihin olisivat huonoja. Päinvastoin, ennen käytettiin puretukseen mm enemmän myrkyllisiä metallisuoloja, joita ei enää suositella käytettäväksi, ja myös vaarattomienkin puretusaineiden käyttömäärät ovat pienentyneet. Toisaalta olen alkanut ajatella onko kuitenkin toisia väriaineita, jotka vaatisivat isompia puretusainemääriä kiinnittyäkseen pysyvästi. Mm sinipuusta sanotaan, että sen kanssa kannattaa käyttää isompaa alunamäärää kuin tavallisesti (Jenny Dean: Colours from nature), ja ehkäpä se ei ole ainoa tällainen väriaine. On vaikea löytää tietoa eri väriaineiden vaatimista mahdollisista erisuuruisista alunamääristä.

Kun lukee vanhempia värjäyskirjoja, niissä käsketään aina esipurettamaan, jolloin saadaan parempi väri. Monissa 1980-luvun jälkeen ilmestyneissä kirjoissa kuitenkin samanaikaispuretus on yleisempää, sehän on paljon helpompaa ja nykyihmiselle kaikki pitää olla nopeaa! Onneksi parhaissa uudemmissa värjäyskirjoissa edelleen kehoitetaan mielummin esipurettamaan. Tosin omasta kokemuksestani tiedän miten helposti sitä sulkee silmänsä neuvoille, jotka kokee hankalaksi. Ennenkuin kokemusten myötä toteaa ohjeiden olleen kuitenkin oikeassa!

Melkein tärkeämpää kuin kirjojen reseptit, on lukea kirjoista osuus ennen reseptejä. Toimenpiteet, mitä pitää tehdä ennen värjäystä: lankojen pesu ja puretus. Näiden "tylsien" lukujen yli hyppää niin helposti värjäyskirjoja lukiessa, ja kuitenkin ne antavat perustan koko värjäykselle. Vasta sen jälkeen tulee värikasvin valinta ja miten väri saadaan irti kasvista ja parhaiten tarttumaan lankaan.

Nykyään värjäyskirjoja ja reseptejä eri kasveille on lukematon määrä, ja netistä reseptejä löytyy vieläkin enemmän. Miten monia reseptejä olenkaan vuosien mittaan kokeillut ja todennut jonkin ajan kuluttua, että tulos ei ollutkaan valonkestävä, tai muuten hyvä, ainakaan juuri sen hetkisellä värjäysmetodillani. Tiedon nopea leviäminen on toisaalta oikein hyvä, mutta tämä tekee myös samalla oleellisen ja oikean tiedon löytämisen entistä vaikeammaksi. Itsekin kirjoitan sekä tänne, että kotisivuille (vihdoinkin) omia reseptejäni, mutta mistä voin olla varma, että menetelmäni toimivat myös jollain muulla värjärillä? Ja toisaalta, ehkä viiden vuoden kuluttua olenkin löytänyt jonkin vielä paremman tavan uuttaa/kiinnittää jotain väriä ja entinen reseptini on vanhentunut. Silti muut voivat yhä käyttää vanhaa ohjetta ja levittää eteenpäin. Tästä huolimatta kannatan kovasti avoimuutta ja mahdollisimman suurta tietojen jakamista, jolloin kaikki hyötyvät. Toivon oppivani paljon tänäkin vuonna muilta netin välityksellä, ja myös jakavani tietojani.
Ja viime kädessä se, kokeeko värjäyksen/värin onnistuneeksi, on jokaisen henkilökohtainen kokemus.

Vaikka tarkoitukseni ei ollut alunperin suositella mitään erityistä kirjaa (koska en ole edes kaikkiin saatavilla oleviin tutustunut), mutta en voi olla sanomatta, että selluloosakuitujen värjääjälle Lilies: The art and craft of natural dyeing, Traditional recipes for modern use, on ehdoton välttämättömyys. Villan  värjäyksestä ei yhtä perusteellista ja tarkkaa teosta ole tullut vastaan (suomeksi tai englanniksi), mutta suosittelen varsinkin Jenny Deanin Colours from Nature-kirjaa. Siinä ei ole paljoa kuvia, mutta tekstiä senkin edestä ja joka sana on asiaa. Ei tarvita isoa määrää värikasveja, vaan muutamista aikojen testaamasta kasvista voi saada kaikki tarvittavat värit. Harmi vain, että se on englanniksi. Cordonin Natural Dyes-kirjaa luen yhä uudestaan ja uudestaan, mutta se ei ole reseptikirja sinänsä, vaikka siinä onkin historiallisia reseptejä.

Minulle soitti viime vuonna henkilö suomalaisesta kustantamosta, joka kysyi mielipidettäni jostain väriaineista, koska he olivat suunnittelemassa suomennosta jostain englanninkielisestä uudesta värjäyskirjasta. Ehdotin heille Jenny Deanin kirjojen suomentamista, mutta kuulemma suomennettavan kirjan pitää olla mahdollisimman uusi, jotta ihmiset ostaisivat sitä! En voi käsittää tätä: jos vanhempi kirja on parempi, niin ilman muuta juuri se pitäisi saada myös suomeksi, eikä pelkkä uutuusarvo saisi olla se ratkaiseva.

Tulipa pitkä juttu, lopuksi pitää vielä kirjoittaa ajatelmaa mukaillen, että mikään ei ole niin tärkeää kuin värjäys (ja puutarhanhoito), eikä sekään ole kovin tärkeää. Mukavaa värjäysvuotta:)

IN ENGLISH
For a beginner dyer there are lots of books about natural dyeing with  recipes. The basic technique is simple: you boil the plants to extract the color, mordant the yarns and then simmer them in the strained dyebath. Or even more simple:  add the mordant to the strained dyebath. What colors you get and how fast they are is not so important, it is exciting to see the emerging colors from the dyepot. Dyeing with dyes from nature is fun, and if you use wild plants or plants from your own garden, also inexpensive hobby.

It gets more difficult when you start to dye  professionally, and more people want to do this today, which is great!
Where does the beginner find the information which recipe is best for each plant/color without having to try everything out by himself. With the basic recipe you can get colors from most plants, but is the color you got the best possible from that particular plant: most fast, strongest and just the shade you were after? Is even that particular plant best for achieving the color you are after? Are all the dyemolecules soluble in the dyebath and have they all attached to the yarn? Do I even want all the dyestuffs from this particular plant to attach to the yarn, or would it be better if only some of them attached to the yarn and thus I got the color I wanted ( like madder)? Perhaps the dyestuffs are soluble in the bath but they don't attach to the yarn (like some tannin dyes)? Or they attached loosely and rinsed/rubbed off?
One simple recipe can't work with all the natural dyes, they are so complex dyes with many different dyestuffs in one plant. At least this is how I feel.

Man has dyed with natural dyes thousands of years,  but how few exact reliable recipes there are left and  available for contemporary professional natural dyer. The information is scattered and not easy to find. A lot of information has been lost since the discovery of synthetic dyes and the few books about natural dyeing in the first sixty years of 1900 repeat the same recipes (at least in Finland). No doubt most recipes in them are good, but I can't help thinking about one's tendency to simplify things, and leave out some small details which might make difference between dyeing with one plant to another.
I don't mean that all changes in dyebooks over the time are bad. On the contrary, previously more toxic mordants were used and they are no longer recommended (Cardon), and also the amounts of even the safer mordants are now smaller than earlier. However, I have started to think if there is still need for larger amount of mordant with some dyestuffs, for instance with logwood bigger amount of alum is recommended (Jenny Dean: Colours from Nature), and perhaps logwood is not the only one. I haven't seen much information about use of different amounts of alum mordant for different dyestuffs.

All older (at least Finnish) dyebooks recommend mordanting before dyeing to achieve the best possible result, but many books published after 1980 tell you to mordant simultaneously in the dyebath. It is faster and for people today everything has to happen fast and easily! Luckily the best modern dyebooks still recommend premordanting. Although I know from personal experience how easy it is to ignore uncomfortable advice, until you learn the hard way what would have been the best.

What is almost more important to read from dye books than the actual recipes, are the chapters before the recipes. The ones which deal with how to wash your fibers and how to mordant them. These "boring" chapters are easily skipped when a new dyer is eager to get to the actual dyeing part, and yet they make the foundation to good dye result. Only after them comes the choice of the dyeplant and how to extract the color from it and dyeing.

Today there are numerous dyebooks, and dyerecipes, not to mention all the information available in the internet. The number of plants/recipes I have tried over the years, just to realise after some time that the color wasn't lightfast, or otherwise good, at least with my dyemethod at the time. The information spreads out so fast today, and it is good, but on the other hand it makes even harder to recognize the essential information from all the other. Even I write my own recipes her, but how can I be sure they work for another dyer? And then after for instance five years, if I have learned  another and better way to extract a color or dye, my old recipes still exist in the Internet, and someone can use and spread them even though a better way exists.
In spite of that I am all for sharing the knowledge, successes and disappointments, so that everyone benefits. I hope to learn more myself from others and hopefully others learn from me.

Even though in the beginning my intention was not to recommend any book (because there are so many I don't even have), for dyeing cellulose fibers I recommend Lilies: The Art and Craft of Natural Dyeing, Traditional recipes for Modern use, it is the most thorough book about the subject. About dyeing wool there is not unfortunately any book (that I know) as extensive as Lilies, but I recommend Jenny Dean's Colours from Nature. It has few pictures but every word is information, you can read it over and over again. You don't need a vast number of dyeplants to get all the colors, you can use only the best tested with time!  And I read Cordon's Natural Dyes all the time, but that is not a actual recipe book (even though there are historic recipes in it).

Last year I got a phone call from a person (publisher) who said they were considering a translation from an English natural  dye book to Finnish and wanted to know some things about dyestuffs and their availability in Finland. I suggested any of Jenny Dean's book to them, but they had something already in mind, a newer book and said that it has to be a new book, old books don't sell! I can't understand this,  if a book is better and a classic, we should have it also available to Finnish dyers, the age of the book shouldn't be the most important thing! Anyway, unfortunately I couldn't convince her.

This came out longer than I though, sorry, but in the end I just want to say that nothing is so important than dyeing (and gardening), and even that is not so important:). Enjoy your dyeing!

Year 2010 Vuosi 2010

Millainen oli viime vuosi? Talvi oli luminen, kylmä ja pitkä. Pakkaskausi kesti joulukuun puolestavälistä maaliskuun loppuun ja lunta oli ennätysmäärä.

What was last year like? The winter was very snowy, cold and long. Temperatures were all the time below freezing from the middle of December until the end of March.

Lopulta kevät kuitenkin tuli.

Finally the spring came.

Ja kesä oli taas puolestaan ennätyslämmin. Mitä parhaimmat helteet kokeilla värjäystä pelkän auringon lämmön avulla kasvihuoneessa. Heinäkuun aikana sain värjättyä ja kokeiltua monia erilaisia yhdistelmiä, tämä oli jotain ihan uutta minulle ja se toimi, kun lämpötilat olivat auringossa tarpeeksi korkeat:) Tätä kannattaa tehdä lisää ensi kesänä, jos vain aurinko paistaa!

The summer was hotter than ever. The perfect weather to experiment with solardyeing, dying with the heat from sun only. In July I dyed with many different dye combinations in glass jars in the greenhouse, this was something new to me and it worked, when the temperatures were high enough in the sun:)
Solardyeing is something I am going to do more next summer, if just the sun shines enough!

Sitten tietysti kasvatin värikasveja kuten morsinkoa, ja värjäsin niillä.

I also grew some dyeplants, like woad, and dyed with them.

Ja kiinalaista morsinkoa, joka ei ollut ollenkaan niin rehevää kuin tavallinen morsinko.

And chinese woad, which didn't grow as well as the ordinary woad.

Ja tietysti suosikkiani, väritatarta eli japanilaista indigoa, joka piti kuumasta ja kasvoi hyvin, kuten ennenkin!

And of course my favourite, japanese indigo, which loved the hot and grew well like always.

Myös daaliat, joita olisi voinut käyttää värjäykseen, kasvoivat hyvin. Ne kuitenkin jäivät vain silmän iloksi puutarhaan:)

Also my dalhias grew well. I could have used them for dyeing, but I never got aroung trying them, so I just enjoyed them in the garden.

Yksi uusi asia, jonka opin viime kesänä, oli se, että nyt laitan aina lorauksen tuhkalipeää (tai jotain muuta emästä) keltaisten kasvien keitinliemeen, mm resedalle, piiskuille, pietaryrtille ja näin väriaineita irtoaa paremmin ja väristä tulee kirkkaampaa. Itse värjäyksessä liemi on neutraali.

One thing that I learned last summer was, that now I always put a glug of woodash lye (or any other alkaline) to the soaking/simmering bath when extracting color from yellow giving dyeplants, like weld, goldenrod or tansy. This way I got more and better color from them. The actual dyed bath was neutral pH.

Opin uutta myös sienistä viime vuonna.
Vaikka olin värjännyt sienillä 80-luvulta lähtien, niin vasta nyt (!!) tajusin kokeilla seitikeillä laittaa puretetut langat liemeen yhdessä sienten kanssa jo liotusvaiheessa ja haudutella niitä yhdessä. Väreistä tulee heleämpiä ja sitä paitsi jää yksi keittovaihe kokonaan pois, ja säästää energiaa. Aina oppii uutta!

Last year I learned something new about mushroom dyeing, too.
Even though I had dyed with mushrooms since 1980s, only last summer (!!) I realized I could dye with them by just putting the mordanted yarns in the bath with the mushrooms, soak and simmer together. The colors I got this way were clearer and of course this method leaves one boiling out, and saves energy.
There are always new things to learn!

Talvi tuli aikaisin tänä vuonna, jo marraskuun puolivälistä lähtien on ollut pakkasta ja lunta. Nyt jo polviin asti, kevät on kaukana, mutta sisällä on lämmin neuloa uusia lapasia:)

New winter came early, since the middle of November we have had  freezing temperatures and snow, right now the snow is up to my knees in the garden. Spring seems to be far away, but inside it is warm to knit new mittens:)

Mitähän kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan? Tilauksia on tullut oikein mukavasti nettikauppaan ja ne pitävät nyt kiireisenä, ja kohta pitää taas alkaa ajatella kevään kylvöksiä. Kääpiäkin voisi talvella kerätä ainakin puutarhasta.

It will be exciting to see what new things this year brings along? I have now been busy with lot of orders in my online shop, and soon it is time again to start thinking about spring sowing. I could also pick polypores from the old apple tree in the winter.

Autumn Fire Mittens Syksyn hehku lapaset

Lunta senkun tulee lisää ja pakkasta, mutta olen tehnyt syksyvärisiä lapasia. Kolmas versio eri väreillä tuotti lapaset joihin olen tyytyväinen, näissä hehkuvat syksyn lämpimät ruskavärit ja kuitenkin loppusyksyn pimeys hiipii myös näkyviin.

Lapasten nimi on Syksyn hehku, ja näissä on viittä eri väriä: päävärinä on vaalea verihelttaseitikeillä värjätty oranssi, lisäksi on tummempaa punaoranssia, samettijaloilla värjättyä tumman  vihreää, luonnonindigolla ja kokenillilla värjättyä tummaa violettia sekä luonnonmustaa.

Lapasiin löytyy tarvikepaketti kaupasta.

IN ENGLISH

We've had snow and winter here already for a month, but I have been knitting autumn inspired mittens. I knitted several pairs and the third color combination gave me the mittens I wanted: the fire of autumn colors together with the creeping darkeness of late autumn before the snow lightens up the landscape again.
The name of these mittens is Autumn Fire and there are five different colors in them: the main color is light orange dyed with mushroom Cortinarius semisanguineus, the other colors are darker reddish orange, also dyed with the same mushroom, dark green dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa, dark purple dyed with natural indigo and cochineal and natural black.
You can find a kit to these mittens in my shop.

Colored charts Värilliset ruutupiirrokset

Aiemmin tarvikepaketeissamme olevissa ruutupiirroksissa eri värit oli merkitty symbolein, mutta viime vuoden aikana olemme vähitellen muuttaneet kaikki ruutupiirrokset värillisiksi. Piirrosta on helpompi seurata värillisenä kuin symboleilla, varsinkin kun lapasissamme on useaa  väriä, vaikkakin vain kahta yhtä aikaa. Ruutupiirroksen värit eivät  tietysti ole täysin samalaisia kuin luonnonväreillä värjättyjen lankojen, niitä värejä keinotekoiset musteet eivät pysty toistamaan:) Myöskään tummat värit eivät voi olla niin tummia, mitä ne ovat oikeasti, muuten piirroksen ruudut eivät erottuisi tarpeeksi hyvin.
Tästä uudistuksesta on tullut hyvää palautetta ja itsekin olen tyytyväinen värillisiin ruutupiirroksiin.

IN ENGLISH
Previously different colors in the charts in our mitten kits were shown with symbols, but during the last year we have changed all the charts to colored charts. The chart is easier to follow when you can see the color right away, and don't have to look up the meaning of each symbol, especially when many of our mittens are knit with several colors (mostly only two at a time, though).
The colors in the charts are not exactly the same as in the yarns dyed with natural dyes, no synthetic ink or printer can do that:) Also very dark colors are shown lighter in the charts, otherwise each stitch wouldn't show well in the chart. 
We have gotten good feedback from this improvement, and eventhough I know many patterns by heart, I like to take a new colored chart as a backup rather than the old one with symbols. 

Winter Charm -mittens Talven taikaa -lapaset

Tässä ensimmäiset lapaset uudesta vuodenaikojen mukaan nimetystä lapassarjasta:  tämän mallin nimi on Talven taikaa.
Yllä oleva kuva on mieheni ottama kuva viime talvena ja siinä näkyy talven taianomainen kaamostunnelma. Samaa hämyistä tunnelmaa halusin näihin talvilapasiin, yksinkertaista, pelkistynyttä ja hiljaista.
Väreinä on luonnonvalkoista, luonnonharmaata ja tummaa harmaansinistä, värjätty luonnonindigolla.
Tarvikepaketteja lapasiin löytyy nettikaupastani.

IN ENGLISH
Here are the first mittens from our new Seasons series:  these mittens are named  Winter Charm.
DH had taken the picture above last winter, and I think it shows really well the dusky light we have in winter when the days are short and there isn't much sun, the feeling is  magical.
I wanted to try to capture the same simple and peaceful atmosphere to these mittens.
The colors are natural white, natural grey and dark greyish blue, dyed with natural indigo from Indigofera-plants.
You can find kits for these mittens in my shop.

Mitten kits for Christmas Lapaspaketteja jouluksi

Joulu lähestyy, myymme tänäkin vuonna vain nettikaupasta ja lauantaisin Helsingin Kauppatorilla eli emme ole missään joulumyyjäisissä. Mahdollisesti juuri ennen joulua mieheni on torilla myös jonain arkipäivänä, mutta siitä ilmoitan sitten lähemmin täällä blogissa.
Jos haluat varmistaa, että tilauksesi nettikaupasta on perillä Suomessa ennen joulua, niin viimeinen tilauspäivä on 16.12. Kirjoneuleiden ystävälle tarvikepaketti lapasiin on varmasti mukava joululahja.
Eurooppaan lähetettävät tilaukset tulee tehdä viimeistään 12.12 ja muualle ulkomaille viimeistään 29.11.


IN ENGLISH
Christmas is coming closer, and  you can find our naturally dyed yarns and mitten kits only from my online shop or on Saturdays from the market Kauppatori in Helsinki. Possibly DH is at the market on some other days just before Christmas, but I'll post the other dates than Saturdays here in my blog later. We are not going to any  Christmas fair this year.

The mail is slower before the holidays, and if you want to make sure that you recieve your order before  Christmas, please place your order to Europe before December 12th or to other countries before November 29th. Mitten kits will make a wonderful present for a knitter:)



Olen tekemässä uutta lapasmallia tarvikepakettia varten. Äitini teki minulle lapaset vuosia sitten ja tämä malli pohjautuu niihin lapasiin, itse asiassa tästä tulee neljällä eri värityksellä oleva sarja vuodenaikojen mukaan nimettyjä lapasia. Alla  esimakua tekeillä olevasta talvitunnelmaisesta lapasesta:)
Toivon saavani ensimmäiset mallit ja tarvikepaketit kauppaan parin viikon sisään.


IN ENGLISH
I am knitting now a new mitten design. This is based on a pair of mittens my mother made for me years ago, and actually this is going to be a series of different colored mittens named after every season of the year. Below is the winter theme mittens in progress:)
I hope to have kits for these new mittens ready within the next couple of weeks.

My indigo fermentation vat follow-up Lopputulos indigon käymiskyyppikokeilustani

Kesällä helteissä kokeilin indigon pelkistämistä käymisellä, siitä postaus täällä.
Kahden ensimmäisen viikon jälkeen en silloin enää kirjoittanut mitään, ja varmaan arvaattekin, että kokeilu epäonnistui. Ämpäri liemineen oli kasvihuoneessa syksyyn saakka, mutta mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Elokuussa noin kuukausi alusta kokeilin kyllä vielä pienellä lankavyyhdillä, joka värjääntyi  hyvin vaalean siniseksi, eli liemessä oli hiukan pelkistynyttä indigoa, mutta ei ollenkaan niin mitä olisi pitänyt olla. Sillä indigomäärällä, mitä laitoin liemeen, olisi saanut värjättyä pari kiloa kunnolla sinistä lankaa kemikaalipelkistyksellä.
Viime viikolla lopulta ennen pakkasia tyhjensin ämpärin indigopataani, lisäsin hydrosulfiittia poistamaan hapen, ja värjäsin. Sain kyllä sinistä, mutta en ihan niin tummaa, mitä olisin odottanut, eli osa indigosta oli kyllä tuhoutunut kesän kokeilussa.

Olen yrittänyt miettiä mikä siinä meni pieleen, ja vaikka olen lukenut matalankin lämpötilan riittävän, niin uskon, että liian matalat yölämpötilat (18-20°C) yhdistettynä lämpötilojen vaihteluun oli yksi tärkeä syy. Lämpötilan pitää pysyä tasaisena, ja 30-40°C, näin sanotaan Helen Melvinin kirjassa ja blogissa ja minun on kyllä uskottava häntä nyt, vaikka joku muu olisikin onnistunut matalammissa lämpötiloissa. Ensimmäisen viikon jälkeen heinäkuun lopussa oli yksi viileä yö ja päivä (12°C yöllä), ja tuntui, että sen jälkeen ei enää kunnolla mitään alkanut tapahtua! Liemen pH pysyi ensimmäisen kahden viikon jälkeen korkeana, 9, eikä liemi alkanut kunnolla käydä enää uudelleen.

Jatkossa on mietittävä komposti-tai muuta systeemiä, missä lämpötila pysyy tasaisempana. Nähtävästi myös  käyneellä  virtsalla tehty kyyppi kestää paremmin matalia lämpötiloja, kuin tällainen krappi-lesekäyminen.
Toinen mahdollinen ongelman aiheuttaja oli liian voimakas käyminen alussa, joka laski pHn nopeasti, sitä olisi pitänyt pitää paremmin silmällä alkupäivinä ja lisätä lipeää pieninä annoksina useammin, ettei liemi olisi päässyt niin happamaksi. Pitää miettiä, miten käymisen saa hiljaisemmaksi.
Eli nyt on talvi aikaa tehdä suunnitelmia, miten yritän ensi kesänä tehdä tämän, haluaisin nimittäin  todella saada  käymiskyypin onnistumaan, jolloin ei tarvittaisi mitään kemikaaleja indigovärjäykseen. Sähköllä tietysti saisi lämpötilan pidettyä tasaisena.

Ämpärin muovin päällä oli lämmintä ainakin ison hepokatin mielestä, se lämmitteli siinä elokuussa parina päivänä. En ollut koskaan ennen nähnyt niin isoa hepokattia:)

IN ENGLISH
Last summer I tried indigo fermentation vat, here is the posting about it. After the first two weeks I didn't write anything about it and you might have guessed that it didn't work out. The bucket with the vat was in the greenhouse until autumn and nothing more happened in it. In August after one month from the beginning, I dyed a small skein in it, but got only very pale blue, so there was a small amount of reduced indigo in the vat, but not near as much as there should have been considering the amount of indigo I put in it in the beginning. With that amount I could have dyed at least two kilos of good blue with chemical reduction.
Last week, just before the cold and snow came here, I emptied the bucket to my big indigo pot, added hydrosulfit to remove the oxygen and dyed. I got blue, but now quite so dark as I would have expected, so I think some of the indigo was ruined in the experiment.

I have been trying to think what went wrong, and even though I have read that someone has succeeded  in low temperatures, I now believe that low night temperatures (18-20°C/64°F) together with the strong fluctuation of the temperature was one big reason. Helen Melvin's book and blog say that the temperature needs to be stable and high enough (30-40C/86-104°F), and have to belive her!
After the first week there was one cold night (12°C/53°F) and also the day after was cool, and it seems that after that nothing much happened. The pH stayed 9 all rest of the summer, but the vat never started to ferment properly again.
I will have to think about compost or some other place where the temperature stays more stable. Apparently urine fermentation vat is easier in cold climates than this kind of madder-bran vat.

Another possible trouble was that the fermentation was too strong in the beginning, it lowered the pH too quickly and too low, and I should have kept better eye on that in the first couple of days, adding more lye couple of times during the daytime, so that the vat hadn't become too sour. I will have think of ways to slow down the fermentation..
Now I have all winter to plan how to try again nex summer, I would really love to get the fermentation vat going, so that i wouldn't need any chemicals. Of course I could use electricity.
I have to admire dyers of old times, managing without any chemicals or electricity!

A big grasshopper seemed to think it was warm enough on top of the dark vat and plastic. I saw it there basking in the sun in August couple of days, and I have never seen so big grasshopper before:)