Dyeing with rhubarb seeds Värjäys raparperinsiemenillä

Olen jostain aikanaan lukenut, että raparperin siemenissä on samoja väriaineita kuin raparperin juuressa, eli antrakinoneja kuten emodiinia, ja tanniineja. Raparperin lehdissä on taas flavonoideja ja oksaalihappoa, mitä ei ole juuressa eikä ehkä siemenissäkään. En nyt löydä mistään lähdettä, mistä olen tämän lukenut, ja kaikissa värjäyskirjoissani puhutaan vain raparperin juuresta ja hiukan lehdistä, muttei siemenistä. Värjätessä raparperin siemenet antavat kuitenkin samoja värejä kuin raparperin juurikin eli se vahvistaisi tätä tietoa.
Olen värjännyt raparperinsiemenillä kun ne ovat kypsyneet ruskeiksi. Ylläolevassa kuvassa siemenet eivät ole ihan vielä täysin kypsiä ja kuva onkin viikon takainen.
Alla kuvassa ovat eilen kerätyt siemenet.

IN ENGLISH
Many years ago I have read somewhere that rhubarb seeds contain the same dyes as rhubarb root, that is anthraquinones like emodin and also tannins. Rhubarb leaves contain different dyes, mostly flavonoids and also oxalic acid which the root or seeds doesn't contain. I can't find now the source of this information, all my dye books talk only about rhubarb roots and a little about leaves, but not about seeds. However, when I dye with rhubarb seeds, I get the same colours as from roots and that confirms my belief.
I have dyed with rhubarb seeds when they are mature and brown. In the picture above, taken a week ago, the seeds are not quite ready. Yesterday they were more ripe and I collected them for dyeing, the picture below.

Siemeniä oli 600g. Keitin niitä ensin hiljaisella tulella pari tuntia ja annoin liemen sitten jäähtyä siemenineen yön yli. Keiton alussa liemi on aika hailukkaa ja vahvistuu vasta ajan kanssa, ja minusta lientä kannattaakin haudutella aika pitkään. Kannatta tarkkailla väriä, ja lopettaa vasta kun liemen väri on tumma. Aamulla liemi olikin jo hyvin tumman ruskeaa, jopa hieman punertavaa. Siivilöin liemen ja värjäsin sillä 200g aluna-viinikivi-puretettua lankaa ja lisäksi liemessä oli mallipätkä purettamatonta lankaa. Langat alkoivat heti ottaa hyvin väriä ja värjäsin tunnin n 70 asteessa. Lopputulos on pesun jälkeen nyt kuivumassa narulla, kuva alla. Kuvan oikeassa reunassa on pienempi langanpätkä, ja se oli purettamaton lanka, joka värjääntyi myös melko voimakkaan vaikkakin  hiukan eri sävyiseksi keltaiseksi. Samoin kuin raparperin juurella värjätessä, myöskään siemenillä ei ole välttämätöntä purettaa lankoja alunalla, vaan väri tarttuu myös ilman muuta puretusta. Jälkipuretus raudalla muuttaa langan vihreäksi, ja siemenillä voi myös kokeilla emäksessä liotusta ennen värjäystä, jolloin voi saada punertavia sävyjä kuten raparperin juurellakin.

IN ENGLISH
I had 600g of seeds. I simmered them for two hours and let the bath cool down with seeds in it until this morning. In the beginning the bath doesn't look very strong, but during simmering it gets darker, and I think it is best to simmer them until the colour is strong enough. This morning the bath was very dark reddish brown. I strained the bath and dyed 200g of yarn mordanted with alum and cream of tartar, and also a piece of yarn with no mordant, to compare. Yarns took the colour almost immediately and I dyed them in 70°C for one hour. You can see the result in the picture below where it is drying after washing. In the right side there is a small piece with no mordant, and it also took colour quite well, just a little different shade of yellow than alum mordanted yarns. As it is with rhubarb roots, it is not necessary to use alum mordant when dyeing with rhubarb seeds.
Modifying with iron after dyeing changes the colour to greenish, and soaking/fermenting the seeds in alkaline bath before dyeing can give reddish shades like rhubarb root does.

More dyeing in the spring Lisää keväisiä värjäyksiä

Siivoilin keväällä taas varastoja ja löysin muutamia säkillisiä kuivattuja pajun ja lepän lehtiä ulkovarastosta. Lehdet olivat tosi vanhoja, varmaan ainakin 15 vuotta vanhoja, ja kun ne olivat paperisäkeissä ne olivat ottaneet kosteutta ja homehtuneet. Ajattelin silti kokeilla tulisiko niistä mitään ennen kuin heitän ne kompostiin. Käytin kuivattuja lehtiä 200g/100g lankaa. Liotin lehtiä ensin pari viikkoa lievästi emäksisessä vedessä, keitin ja siivilöin liemen. Pajun lehdistä tulikin ihan hyvä keltainen/kellanruskea (langat esipuretettu alunalla ja viinikivellä), tuo voimakkaampi väri alla olevassa kuvassa. Samanlaisista homehtuneista lepänlehdistä ei kuitenkaan tullut juuri lainkaan väriä, se on tuo vaaleampi samassa kuvassa. Yllättävän hyvin nuo pajunlehdet olivat säilyttäneet väriaineet itsessään vaikka ne olivatkin niin vanhoja ja lisäksi vielä homeisia.

IN ENGLISH
I was cleaning my storage shed in the spring and found some bags of dried leaves of willow and alder. They were very old, at least 15 years old, and since they were stored in paper bags they had gotten moldy. I wanted to try if they yield any color before I throw them in the compost.
I used 200 grams of dried leaves to 100 grams of yarn. I soaked the leaves first for two weeks in slightly alkaline water, simmered them and strained the bath. The willow leaves gave a nice quite strong brownish yellow (the yarns were mordanted with alum and cream of tartar), it is the stronger color in the picture below. The same kind of moldy alder leaves didn't give much color, it is the paler yarn in the same picture. It was surprising how well the willow leaves had contained the dyestuffs, even though they were so old and moldy.

Minulla oli myös vähän homeisiksi päässeitä kuivattuja verihelttaseitikkien lakkeja, ja niistäkin tuli ihan hyvin väriä, homeesta huolimatta. Tässä on ollut 50g kuivattuja sieniä/100g lankaa.

IN ENGLISH
I had also some dried caps of Cortinarius semisanguineus mushrooms which had gotten moldy, and they also gave color despite the mold. I had used 50grams of dried mushroom to 100grams of yarn.

Löysin myös ämpärin missä oli viime vuonna aurinkovärjäyksessä olleita käytettyjä raparperinjuuria ja kokenillia, mössö oli värjääntynyt punaiseksi, mutta keitosta huolimatta näistä ei irronnut mitään väriä enää lankoihin. Ne olisi siis kannattanut syksyllä heittää suoraan kompostiin ja täytyy muistaa jatkossa näiden väriaineiden kanssa, että niillä pitää värjätä jälkivärit heti saman tien. Minulla on sellainen mielikuva, ettei kokenilli muutenkaan kestä pitkää säilytystä kosteana tai liemenä. Kuivattuna se kyllä säilyy.

Yhdessä pussissa oli myös viime vuotisia kuivattuja sekalaisia orakkaita (varmaankin oranssiorakkaita enimmäkseen). Muistelin niiden olleen hyvin nuoria ja siksi ne olivat jääneet laittamatta varastoon tai värjäämättä syksyllä ja kun nyt kokeilin niin eipä niistä tullut juuri mitään väriä, emäksisestä liemestä ja pitkästä keitosta huolimatta.

IN ENGLISH
I also had a bucket where I had kept left over rhubarb roots and cochineal, which I had used for solar dyeing last year. They looked still good and red, but I got practically no color to the yarns. I have to remember to either use them again right after solar dyeing if I want more color from them, or just throw the used dyestuffs to the compost. I think cochineal doesn't store well wet or as bath anyway, but of course it stores well when dry.

Another dye dud was a bag of mixed dry tooth fungi (mostly Hydnellum aurantiacum) which I remember being collected too young and that is why I didn't use them last autumn and they were left laying around. Anyway I boiled them in alkaline bath, but never got any good color from them.

Nyt sitten ovat jo taas kesävärjäykset tuoreilla kasveilla alkaneet, ja indigopata on käytössä. Kasvihuoneessa on krappivärjäys saavissa ja se toimii hyvin näillä helteillä.

IN ENGLISH
Now I have already started the summer dyeing with fresh plants, and set up my indigo pot outside.
In the greenhouse I have madder in a big tub with yarns and it works well now that the days are warm.

Rhubarb in spring Raparperia keväällä

Koristeraparperin keväiset versot ovat sitten upean värisiä. Harmi, etteivät värit tartu pysyvästi lankaan. Niinhän useimpien kasvien kohdalla on, itse kasvin  väristä ei voi päätellä mitä väriä siitä saa villoihin. Pitäisi tietää mitä väriaineita kasvi sisältää ja siitä voi sitten päätellä, miten ne käyttäytyvät väriliemessa.
Parhaimmat väriaineet raparperissakin ovat juuressa, ja keltaista tietysti. Toki lehdistäkin saa keltaista, mutta juuren antama keltainen on kestävämpää. Siinä kun raparperin lehtien antamat väriaineet haalistuvat, niin juuren antama keltainen muuttuu jos joksikin niin tummemmaksi/ruskeammaksi valossa ajan kuluessa. Yhdistettynä vaikkapa krapin kanssa värin muuttumista ei huomaa. Raparperinjuurissa on tanniineja, joten niitä voi käyttää myös ilman muuta puretusta ja väri on silti kestävä.

Useana keväänä olen kerännyt raparperinjuuria, mutta nyt minulla on vielä hiukan vanhoja juuria varastossa ja toisaalta täytyy antaa raparperien kasvaa välillä. Kasvin kannattaa antaa kerätä voimia ja kasvattaa juuria välillä useita vuosia. Uudelleenistutuksen jälkeen raparperin on parasta antaa olla rauhassa lehtienkin korjuulta pari vuotta.

Kuvan koristeraparperi saa olla silmän ilona vielä monta vuotta, se on niin upean näköinen ja tekee myös hienon punaisen kukinnon, mutta minulla on myös valkokukkasellinen koristeraparperi ja luulen, että se on korjuulistalla ensi vuonna.
Ja tavallisista raparpereista nautitaan piirakkana jäätelön kanssa:)

IN ENGLISH
The spring colors of  ornamental rhubarb leaves are wonderful, it is too bad they don't attach to wool. That's the case with most plants, the color you see in fresh plant parts is not the one you get when you dye with them. You need to know what the actual dyes are in each plant, and then you can figure how they will react in the dyebath.. or at least you have some idea.
The best dyestuffs in rhubarb are in the roots, and it is yellow of course. Sure the leaves give also yellow, but it is not as lightfast as the yellow from the roots. When the yellow from the leaves fades in bright sunlight, the yellow/gold from the roots if anything only gets darker or browner. Used together for instance with madder, you never notice the change. Roots also contain tannins and can be used without any other mordant and the color is fast.

I have dug up rhubarb roots in several springs from different plants, but now I have some dried roots still left and I don't think I need more. After digging up the rhubarb and harvesting some of it's roots, it is best to let the plant recover for several years before digging it up again. Also after replanting it is a good idea not to harvest leaves (or stalks) for a year or two, so that the plant can grow stronger.

The ornamental rhubarb in the picture also grows a fabulous red flower stalk, so I enjoy more of it as it is, but I do have one white flowering ornamental rhubarb which I will propably dig up next year, and harvest it's roots.
And meanwhile my edible rhubarbs are best used as pie with ice-cream:)

Solar dye experiments 4 Aurinkovärjäyskokeiluja 4

Vaikka aiemmin kirjoitin epäonnistuneista kokeiluista, niin suurin osa kesän aurinkovärjäyksistä on onnistuneita ja vajaan kahden viikon välein olen saanut uusia lankoja myyntiin. Enimmäkseen näin kesällä ne menevät torille, ja aika nopeasti asiakkaille:)
Yläkuvassa näitä onnistuneita: vihreissä on pohjaväri ollut indigolla värjätty sininen ja aurinkovärjäyspurkissa niiden kanssa on ollut raparperinjuurta ja kokenillia. Kelta-oranssissa on myös raparperinjuurta, lisäksi krappia ja punaisessa krappia ja kokenillia.
Vielä ainakin elokuun ajan luulen saavani lisää näitä lankoja, syyskuussa sitten riippuu sateista, miten lämmintä kasvihuoneessa on.

IN ENGLISHEven though I have earlier written about solar dyeing experiments which wouldn't work, most of my solar dyeings were successful and every two weeks I have gotten new yarns. During the summer most of my yarns go to the market, and quickly find interested customers:)
In the picture there are some yarns which I like: the greens had a base of blue dyed first with indigo, and then solar dyed with rhubarb root and cochineal, the orange yarn is solar dyed with also rhubarb root and madder and the reds are madder with cochineal in the jars.
I think I will get more solar dyed yarns all August, but if we get a rainy September, then it isn't warm enough any more even in the greenhouse.

Solar dyeing experiments 1 Aurinkovärjäyskokeiluja 1

Kesä Suomessa ei ole kovin otollinen aurinkovärjäyksille, mutta halusin kuitenkin kokeilla, miten luonnonvärit tarttuvat alhaisemmassa lämpötilassa kasvihuoneessa pelkässä auringon lämmössä. Monet luonnonvärit vaativat kuumaa, jotta ne kiinnittyvät, mutta Jenny Deanin Wild Color- kirjassa on lista kasveista, jotka antavat väriä jo alhaisemmissakin lämpötiloissa. Useimmat näistä ovat kuorivärejä, jotka sisältävät tanniineja, mutta kuten jo tiesin, myöskin krappi tarttuu huoneenlämössä. Lisäksi raparperinjuuri ja reseda ovat kirjan luettelossa.
Muutama vuosi aikaisemmin olen kerran kokeillut tätä, mutta silloin laitoin selvästi liian vähän väriaineita purkkiin, Jenny Dean sanookin, että aurinkovärjäyksessä väriaineita tarvitaan enemmän kuin tavallisessa kuumavärjäyksessä, ja toistaiseksi vähien kokemusteni perusteella olen täysin samaa mieltä.

Langat oli esipuretettu tavalliseen tapaan alunalla ja viinikivellä.
Tähän ensimmäiseen purkkiin laitoin kerroksittain luonnonindigolla värjättyä vaalean sinistä lankaa, kuivattuja raparperinjuuren paloja ja kokonaisia kokenilleja. Raparperinjuurta käytin saman verran painona kuin lankaa ja kokenillia 7g/100g lankaa. Kaiken päälle sitten hanalämmintä vettä ja purkki aurinkoon kasvihuoneeseen, jossa se sai olla 10 vrk.
Tämän ajan kuluttua, otin langat ja pesin ne, mutta otin myös kokenillin ja raparperinjuuren palat talteen ja värjäsin niillä sitten uudestaan kuumavärjäyksenä.
Aurinkovärjäyksessä raparperinjuuren keltainen oli tarttunut hyvin, itse asiassa juuria olisi voinut olla hiukan vähemmänkin, jotta vihreästä olisi tullut kirkkaampi eikä noin rusehtava. Kokenillia taas olisi pitänyt olla selvästi enemmän, sen väri ei tarttunut kovin voimakkaana, taikka sitten se kuuluu niihin väriaineisiin, jotka vaativat enemmän lämpöä, luulen näin itse asiassa.
Ei se kokenilli kuitenkaan hukkaan mennyt, kaadettuani purkista siivilöidyn liemen kattilaan ja värjättyäni sillä normaalilla tavalla 80 asteessa sain alimpana olevaa kaunista vadelmanpunaista. Lisäksi keitin vielä raparperinjuuret ja kokenillit kiehuen ja silläkin liemellä sain melko lailla samaa vadelmanpunaista. Selvästi raparperinjuuret olivat luovuttaneet enimmän värinsä jo aurinkovärjäyksessä ja kokenilli vasta kuumavärjäyksenä.

IN ENGLISH
Summer in Finland is not very good for solar dyeing, but I wanted to see how natural dyes work in lower temperatures, in a glassjar in my greenhouse, heated just by the sun. Most natural dyes need high temperatures to attach to the yarn, but in Jenny Dean's Wild Color, there is a list of plants which yield color even in lower temperatures. Most of these are barks, which contain tannins, but also madder, rhubarb root and weld are mentioned there.

I have tried solar dyeing once before, but at that time I used far too little of the plant material, and wasn't satisfied with the results. Jenny Dean says in her book that more dyestuff is needed when dyeing in lower temperatures than when dyeing in hot, and based on my little experience, I wholly agree.

I had pre-mordanted the yarns with alum and cream of tartar like I always do.
To this first jar I put yarns with a base color of light blue dyed with natural indigo, then dried rhubarb root pieces (the same weight as yarn), and whole cochineal (7% of the weight of the yarn), all in layers. Then tapwarm water over them all and let the jar sit in the sun in the greenhouse.
After ten days I emptied the jars, saved the liquid and the dyestuff pieces and washed the yarns.

Yellow from the rhubarb roots had worked well with solardyeing, actually even a smaller amount would have been enough, then the green (blue base+ yellow) would have perhaps been a little clearer and not so brownish green. On the other hand I didn't use enough cochineal, it looks very pale, or actually it could be one of the dyestuffs that need hot temperatures. I think that is it, cochineal needs hot to get darker colors.

Anyway, that cochineal didn't go to waste, I dyed with the liquid from the jar the usual way, in 80C and got nice medium raspberry red (picture far below). And I got yet another dyebath by boiling the leftover rhubarb roots and cochineal and got another batch of raspberry red yarns:)
Clearly the rhubarbroots had given most of their color already in the solar dyeing, while most of the cochineal color was released later in hot bath.

More rhubarb roots, Lisää raparperinjuuria

Kävimme viime viikolla kaivamassa yhden tuttavamme ison raparperin ylös.. tai siis mieheni kaivoi ja minä seisoin kuopan reunalla kannustamassa. Raparperi oli kasvanut tuossa 13 vuotta ja tehnyt sinä aikana mahtavat juuret, yhteispaino oli 12 kiloa puhtaita pilkottuja juuria ja lisäksi kolme isoa kruununpalaa istutettavaksi uudelleen maahan. Mietin, miten kauan niiden kannattaa antaa kasvaa ennenkuin kaivaa uudelleen juurten sadonkorjuuta varten, ainakin kolme vuotta, mutta varmaan viisi voisi olla parempi. Paljon kompostia eikä lehtisatoa kannata ottaa, ainakaan pariin ekaan vuoteen, jotta raparperilla olisi paljon voimia kasvattaa vahvoja juuria.

In English
Last week we went to dig up a big rhubarb from our friends garden.. or actually my DH did the digging and I stood beside the hole making appreciative sounds.
That rhubarb had grown ther for 13 years and grown huge roots that tried to go all the way to China. The total weight of the washed and cut roots were 12 kilos and also three big pieces of crown to plant again for future harvest. I was pondering how long I should grow these rhubarbs before digging them up again for roots, possibly three years, but maybe five would be better. We have to give them lot of compost and water and not to harvest leaves at least for that three years to give the rhubarbs enough strength to grow long roots again.

Paksuimmat juuret olivat tosiaan paksumpia kuin käsivarteni. Joskus isojen juurten sisällä voi olla mustaa lahoa, mutta nämä olivat hienoja.

In English

The thickest roots were really big, thicker than my arms. Sometimes old roots have black rot in the middle, but these were really good roots.

Kiinnitin huomiota siihen, että haljenneen juuren kuoren alla juuren väri muuttui aika nopeasti punertavaksi, saman väriseksi, mitä viime vuonna sain, kun käytin värjäyksen jälkeen ammoniakkia langoille. Kuitenkin keskeltä juuri pysyi oranssinkeltaisena. Pilkotut nuoret juuret olivat selvästi enemmän sitruunankeltaisia, mutta sillä välillä kun hain kameraa niiden väri oli muuttunut samanlaiseksi tumman keltaiseksi kuin vanhojen juurten keskusta. Varmaankin väri jotenkin hapettui, mutta mitenköhän tätä havaintoa voisi hyödyntää värjäyksessä? Entä tulisiko kuoresta ja sen lähellä olevasta osasta erilaista väriä kuin juuren keskiosasta?

In English

When I cut the roots, I noticed that where the skin of the root had broken, the color changed to reddish, kind of like the color I got last year when I dyed with rhubarb roots and used ammonia afterbath. The inside of the root stayed orange yellow.

The color of the very young roots was more lemon yellow compared to the strong orange yellow of the old roots, but while I went to get my camera to photograph this difference, also the chopped younger roots had turned orange yellow! Propably some kind of oxidation happened, but could there be a way to use this observation in dyeing? And another question, would I get more browner/redder color from the skins or the flesh near the skins of roots compared to the middle of the roots?

Raparperinjuuret, vaikka ovatkin vanha värikasvi, ovat minulle uusia ja inspiraatiosta tähän täytyy kiittää Larisaa, joka viime kesänä antoi minulle ensimmäiset raparperinjuuret kokeiltavaksi!

In English

Though rhubarb roots are an old dye plant, they are new to me and I have to thank Larisa for inspiration for this and for giving me my first roots to dye with last summer!

Rhubarbroots Raparperinjuuria

Vihdoin on kevät, puutarhatyöt vievät aika paljon aikaa, mutta värjäysten suhteen
tässä on se hyvä puoli, että maasta löytyy paljon värjäykseen kelpaavia juttuja. Ensimmäiset raparperinjuuret vaihdoin ystäväni kanssa kasveihin, hän joutui kaivamaan ison raparperin pois ja minulta löytyi taas ylimääräisiä perennoja, joista hän piti. Omat raparperinjuureni vielä odottavat kaivamista, toivottavasti ensi viikolla ehdimme tehdä sen.
Kuvassa näkyy nyt yhden ison raparperinjuuret pilkottuna odottamassa kuivuriin menoa. Ne kuivuivat yllättävän nopeasti, vuorokaudessa ihan kuiviksi. Ja tuoksu on jännä, mehiläisetkin tulivat pörräämään niihin, mutta eivät onneksi jääneet pidemmäksi aikaa:)

Parilla kilolla kokeilin tuoreena värjäämistä.
Ensimmäiseen kokeiluun keitin 1,2kg tuoreita pilkottuja raparperinjuuria 2 tuntia, annoin jäähtyä yön yli, siivilöin liemen ja keitin samat juuret uudelleen. Yhdistin toisenkin hyvin tumman liemen ensimmäiseen. Mietin sitten minkä verran lankaa tuohon uskaltaisi laittaa, päädyin 300grammaan alunalla esipuretettua lankaa eli 400g tuoretta juurta/100g lankaa.
Lanka värjääntyi välittömästi tumman keltaiseksi, mutta annoin sen hautua kuitenkin tunnin ajan, no1909. Nämä kolme vyyhtiä olivat kaikki eri värisiä alunperin 1909 oli valkoinen, 1910 vaalean harmaa ja 1911 tumman harmaa. Kun valkoisesta langasta tuli keltaista, niin harmaissa sama keltainen taittaakin vihreään eli käyttämällä eri värisiä lankoja saa eri sävyjä samasta liemestä alunapuretuksella, ei tarvita muita aineita.
Kokeilin vielä jälkiväriä, 1912 on ensimmäinen jälkiväri, sitäkin on 300g ja 1913 kolmas jälkiväri. Tämä viimeinen on niin vaalea, että sen joudun käyttämään pohjaksi jollekin muulle värjäykselle, mutta ensimmäisiin väreihin olen oikein tyytyväinen.

Tein vielä toisen värjäyksen tuoreilla juurilla. Nyt keitin kilon juuria kuten edellä, mutta laitoinkin liemeen 300g vaalean harmaata purettamatonta lankaa. tunnin värjäyksen lopussa lisäsin liemeen 3g rautavihtrilliä (eli 1g/100g lankaa) ja annoin olla vielä 15 minuuttia. Rauta puretusaineena muutti keltaisen vihreäksi, jossa tosin on edelleen lievä kellärtävä sävy, no 1908.
Jos olisin esipurettanut langat raudalla olisin varmaan saanut siitäkin liemestä vielä vähän lisää väriä, mutta nyt kun liemessä on rautaa, en enää voi laittaa sinne lankoja niin pitkäksi aikaa kuin normaali värjäys vaatisi. Jos langat ovat rautapitoisessa vedessä pidempään, ne alkavat muuttua karkeammiksi. Tästä syystä rautapuretetut langat on myös hyvä pestä tai ainakin huuhtoa ensimmäisen kerran heti värjäyksen jälkeen, että ylimääräinen rauta saadaan pois langoista. Rautalisäyksellä aikaansaadut vihreät ovat hyvin valonkestäviä kokemukseni mukaan ja mielestäni noinkin pieni määrä kuin 1g riittää, isot määrät voivat myös vahingoittaa villakuitua.
Rautapitoista lientä voi tehdä myös itse liottamalla rautanauloja etikkavedessä, tässä on vain se haitta, että silloin ei pysty arvioimaan todellista raudan määrää, joka joutuu kosketuksiin langan kanssa. Jos sitä on paljon, lanka voi vaurioitua, niinkuin myös varjätessä ruosteisessa rautapadassa. Rautapataa voi hyvin käyttää värjäykseen, mutta se on pestävä huolellisesti ennen värjäystä, että kaikki irtonainen ruoste/rauta saadaan pois. Puhtaasta rautapadasta irtoava pieni rauta riittää toimimaan puretteena eikä silloin vaara langan vaurioitumisesta ole niin suuri.

In English
Finally spring is here and gardening takes a lot of my time, but the good thing is also that now I can find a lot of fresh dyestuffs. I got first rhubarb roots from a friend, she had to dig an old rhubarb up and I got it's roots, as an exchange she got some new perennial flowers from me to her garden. I am going to dig one of my rhubarbs up, maybe next week.
In the top picture there are the roots of one big rhubarb, cut to pieces and ready for drying. The smell of the roots is peculiar, even bees came to check them out, but luckily they didn't like the roots.

I didn't dry all the roots, but used couple of kilos fresh.
First I boiled 1,2 kg of fresh rhubarb roots for 2 hours, let them cool overnight, then strained the liquid and put fresh water over the roots once more and boiled again. I put these two baths together and after some thinking put 300grams of alum mordanted yarn to the bath (so that is 100grams of yarn/400grams of fresh roots). Instantly the yarns turned bright yellow, but I simmered them for one hour. Of the three skeins one was white yarn, no 1909, one light natural grey, 1910 and one natural dark grey, 1911. As you see, when dyeing white yarn you get yellow, but in the same bath natural grey yarns seem more green, they are actually the same yellow but the grey makes them seem green. So now I get more colors from the same bath with using only alum as a mordant.
I dyed also afterbaths, no 1912 is the frst afterbath, also 300grams and no 1913 is the second afterbath, but it is so pale that I am going to use it as a base for some future color. For the first and darkest yellows I am very pleased.

I did another dyeing with the fresh roots. I boiled one kilo of fresh roots as above, but to this bath I put 300grams of unmordanted light grey yarn. After simmering for one hour, I added 3 grams of iron to the bath and let the yarn simmer for another 15 minutes before taking the yarns up and washing them. Using iron as a mordant I got nice olive shade with a slight yellowish tinge from these rhubarb roots, no 1908.
As I put the iron to the bath instead of premordanting the yarn this is the only color I got from this bath. Now that there is still iron in the bath I don't want to put yarn there for as long time as would be necessary for another dyeing, because the yarns could become harsh. When using iron I keep the yarns in the bath with it only for 15 minutes, that is enough and it doesn't harm the wool. I also use quite a smal amount of iron, only 1gram/100grams of yarn, very big amounts of iron might harm the yarn. This is also the reason why it is good to wash or at least rinse the iron mordanted yarns right after the dyeing, to remove the excess iron from the fibers. The olive shades that I get with iron mordant are very lightfast to my experience.
You can also make ironwater yourself from rusty nails soaked in vinegar, but I think there is one problem with that: you don't know how much iron you get in you dyebath/ to your yarns and if there is too much, it might harm the wool. It is the same thing when you use rusty ironpot for dyeing, you have to scrub all the rust away befor using the pot so that you don't get too much iron in your bath (I really know this from experience, you can get too much iron from rusty pots and the yarn gets damaged). You can use clean pots made of iron for dyeing and enough iron comes off of them to act as a mordant and the danger of the wool coming harsh isn't so great.

Rhubarb root dyeing Raparperinjuurella värjäystä

Kevättä odotellessa kokeilin raparperin juurten käyttämistä tuhkalipeässä, se kun sisältää samoja väriaineita kuin paatsamankuoretkin. Laitoin 180g kuivattuja raparperinjuuria tuhkalipeään, pH10, ja pidin niitä lämpimässä puuhellan kulmalla viikon. Liemi muuttui melkein heti tummanpunaiseksi, mutta ei alkanut käydä eli ei kuplimista eikä pH:n laskua, niinkuin käymisessä olisi kuulunut tapahtua. Sen sijaan liemi muuttui ensin paksuksi punaiseksi kiisseliksi, sitten hyytelöksi! Annoin liemen seistä vielä toisenkin viikon ja se vain paksuni.

Lopulta lisäsin vettä, hauduttelin mössöä hiljaisella tulella päivän ja seuraavan aamuna siivilöin normaaliksi väriliemeksi muuttuneen kiisselin. Myös pH oli laskenut 7:ään.

Lisäsin 100g alunapuretettua lankaa ja parin tunnin värjäyksen jälkeen siitä tuli voimakkaan sinapinkeltaista lankaa, no1893. Värjäsin seuraavana päivänä jälkiliemessä 300g indigosinistä vihreäksi, no 1894, ja vielä myöhemmin osan jo aiemmin indigolla ja kokenillilla moniväriseksi värjättyyn lankaan vihreää, jota tosin tuli liian vähän, lanka no1891, jota on kuvassa kaksi vyyhtiä. Tätä lankaa on nyt jäljellä 390g. Vieläkin liemi näytti väriä, joten laitoin sinne osittain sidottuna vielä aiemmin krapilla vaaleankirjavaksi värjättyä lankaa, 1892.

Raparperinjuurien käyttäminen ei siis onnistunut, mutta muu värjäys kyllä sitten ihan hyvin. Nämä olivat vielä viime vuotisia kuivattuja juuria, mutta ehkä kuukauden päästä pääsen jo kaivelemaan omia raparperinjuuriani. Virolainen Liis oli nostanut maasta ja värjännyt myös raparperinjuurilla jo helmikuussa ja kirjoittanut siitä blogissaan.

Cardonin kirjan mukaan raparperinjuurissa (ja erityisesti koristeraparperien, Rheum officinale ja Rheum palmatum) voi olla jopa 25 erilaista antrakinoniväriainetta, vain krapista on niitä löydetty enemmän. Näitä samoja on siis myös paatsamankuorissa ja sienissä. Lisäksi raparperinjuurissa on muitakin väriaineita ja tanniineja. Nämä väriaineet ovat hyvin valon- ja pesunkestäviä. Erilaisten väriaineiden suhteellinen osuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, Cardon sanoo antrakinoneja olevan eniten kesällä. Täytyykin jättää osa juurista kerättäväksi keskikesälle:)

In English

While waiting for spring to come, I have tried fermenting rhubarb roots in wood ash lye, I thought that would be interesting, because it contains the same dyestuffs as buckthorn bark. I put 180grams of dried rhubarb roots to soak in lye, pH10 and let it sit in a warm place for one week. The color of the bath changed to bloodred, but it didn't start to ferment, no bubbles and the pH didn't drop like it did when I fermented other stuffs. Instead the bath became like a thick red jelly! I let it be for another week and it became even thicker.

I then added more water and simmered it for one day and the next day strained it. It now became like a normal dyebath and also the pH had dropped to 7. I added 100g of alum mordanted white yarn and got strong mustard color, no 1893. The next day I dyed 300grams of indigo blue yarn to green, no 1894 and then put some previously with indigo and cochineal dyed multicolored yarn in the pot. I have 390grams of that color now, no1891, two skeins in the picture. The bath looked like it had more color to give so I put there 500grams multicolored madder yarn, tied a little. That was too much, but the outcome was ok, still, no 1892.

Fermenting the rhubarb rots didn't work out, but anyway it gave good yellows. These roots were from last year, but maybe after only one month the ground has melted so much that I can dig up more rhubarb roots. Liis from Estonia has written to her blog about digging and dyeing with rhubarb roots already a month ago.

Cardon's book says that rhubarb roots (especially medicinal rhubarbs, Rheum officinale and Rheum palmatum) can contain up to 25 different anthraquinone colorants, only madder has more of them. There are also other dyestuffs and tannins in the roots and the colors from rhubarb roots are very light- and washfast. The proportions of the different dyestuffs vary depending on the time of year, the anthraquinones are more important in the summertime. I must save some rhubarbs to be dug up in the summer, too:)

Raparperinjuurikokeilu Rhubarb root experiment

Tänään värjäsin sitten kaksi päivää lionneilla ja eilen keitetyillä viime keväänä kerätyillä raparperinjuurilla. Kuivattuja ja pilkottuja juuria oli 180g, jaoin siivilöidyn väriliemen kahtia ja laitoin ensimmäiseen liemeen kaksi n50g vyyhtiä valkoista alunalla esipuretettua lankaa eli yhteensä 100g. Annoin hautua reilun tunnin, jonka jälkeen langat olivat aika voimakkaan kullankeltaisia, alla olevassa kuvassa vasemman puolimmainen vyyhti. Otin langat pois ja laitoin jälkiväriksi 100g myös valkoista alunapuretettua lankaa, vajaan kahden tunnin jälkeen väri oli melko vaalea keltainen, kuvassa oikean puolimmaisin. Näiden liemien pH oli n 6.
Otin sitten toisen ensimmäisessä liemessä olleista vyyhdeistä ja laitoin takaisin värikattilaan, lisäsin ensin hiukan pesusoodaa (9g) ja mittasin pH:n, joka oli 9. Annoin vyyhdin olla liemessä n10 min ja se muuttui siellä vaalean oranssiseksi persikaksi (hiukka vaikea kuvailla tuota väriä). Alimmaisessa kuvassa vasemman puolimmainen vyyhti. En pessyt lankaa vielä vaan tarkoitus olisi antaa sen olla auringossa jonkun aikaa, tänään vaan oli pilvistä, jospa huomenna paistaisi aurinko, niin näkisin, mitä värille tapahtuu.

Jaetun väriliemen toiseen puoliskoon laitoin myös 100g valkoista lankaa, nyt purettamatonta, joka otti kuitenkin väriä mielestäni tosi hyvin ilman mitään puretusta, tämä lanka oli tunnin jälkeen tuossa ylimmässä kuvassa keskimmäinen. Hiukan kylmemmän keltainen kuin alunapuretettu kullankeltainen. Se oli poissa liemestä vain kuvausta varten, laitoin sen takaisin ja lisäsin 1g rautavihtrilliä, annoin olla vielä 15 min ja lopputuloksena oli alimman kuvan keskellä oleva vihreä väri. Yllättävän vihreä, melkein olisi voinut kuvitella tuon värin kuparipuretuksella saaduksi eikä raudalla.

Alimmassa kuvassa ovat sitten langat joita sain, vasemmalta oikealle: ensin alunapuretettu ja pesusooda lisäyksessä ollut lanka, sitten alunapuretettu ensimmäinen väri, sitten rautapuretettu ja oikeanpuolimmaisena alunapuretettu jälkiväri.
Eli 180g kuivattuja juuria, jolla tuli 200g ensimmäistä väriä ja 100g jälkiväriä. Voisin kuvitella, että jos väriliemi olisi ollut vielä vahvempi, vaikkapa 100g juuria/100g lankaa, tuloksena olisi voinut olla oranssimpi kullankeltainen, niinkuin Deanin kirjassa sanottiin.

Valonkestot ovat vielä tietysti testaamatta, ja varsinkin tuon persikan värin valonkestoon suhtaudun hiukan epäillen toistaiseksi, mutta katsotaan. Kirjoitan sitten myöhemmin, mitä sille värille tapahtui.
Kirjallisuuden mukaan näiden pitäisi olla valonkestäviä keltaisia, ja varsinkin tuo alunapuretettu oli oikein kaunis, sipulinkuorilla saisi samanlaista, mutta niiden valonkesto ei ole kokemukseni mukaan riittävä myyntiin, jospa tämä olisi. Eli tämän kokeilun perusteella syksyllä kyllä täytyy kaivaa vähän omia raparperin juuria ylös:) Tai pitäisi löytää joku kaupallinen raparperin viljelijä, joka lopettaa tai muuten uusii kasvustoaan.
Jäin muuten vielä miettimään, tekisikö juurten varastoiminen pidempään eroa väriin. Esim paatsamastahan sanotaan, että sen kuorta, joka sisältää samaa emodiinia kuin nämä juuretkin, tulisi varastoida ainakin puoli vuotta, jona aikana kuorissa tapahtuu jotain ja niistä irtoaa vielä enemmän väriä.
Juurten tuoksu muuten ei enää tuntunutkaan niin hyvältä, kun sitä pidempään joutui haistelemaan, mutta ei se pahakaan ollut.. ja lankaan se jäi hentona tuoksuna ainakin toistaiseksi.

In English

Today I dyed with dry rhubarb roots, that had soaked for two days and were boiled yesterday for about 2 hours. I had 180grams of dry roots. I divided the strained bath to two parts, to the first I put two 50gram skeins of white alum mordanted yarn. I let them simmer for a little over an hour and then they looked like the left skein in the top picture, gold yellow. To the after bath I put 100grams of white alum mordanted yarn and after two hours it was the skein on the right in the top picture, quite pale yellow. The pH in this bath was about 6.

I then added to the bath 9grams of washing soda and the pH was now 9. I put another of the gold 50gram skeins from the first bath to it and let it be for 10 minutes. Its color changed from gold to orangey peach, the one on the left in the bottom picture. I meant to let it dry in sun, but today was cloudy, hopefully tomorrow sun shines. I haven't washed that skein yet, I want to see what happens to it in sunshine.

To the second half of the divided dyebath I put also 100 grams of white yarn, this time unmordanted. It soaked up color really good, after an hour it looked like the skein in the middle in the top picture. A little greenish yellow compared to the gold yellow with alum mordant. I took the skein away from the bath just to take that picture, I then added 1gram of iron (ferrous sulfate) to the bath and put the skein back for another 15 minutes. Now it had changed to the green, the one in the middle in the bottom picture. Nice color, hmm, it looks like more of the ones you get with copper mordant rather than with iron.

So the yarns what I ended up are all in the bottom picture, from left to right: first the alum mordanted with washing soda, then alum mordanted, then iron mordanted and last the alum mordanted afterbath.
I had 180grams of dried roots and got 200grams of first color and 100grams from afterbath. Dean says that you can get orange from these, maybe with more roots/yarn I can imagine that would happen.

I am very pleased with the gold yellow I got with these roots, according to Dean, this should be lightfast color, but I will put them to test. I am a little sceptical about that peach color but we'll see. I will write later what happened. You can get the same gold yellows with onion skins, but I think they are not lightfast enough for me to sell, I am hoping these are. Now I know, I will have to dig some of my own rhubarb roots up in September to get more of roots to dye with.
I wonder if you get the same colors with himalayan rhubarb roots?

I started thinking if storing the roots longer would affect the color, these were dug up and dried in last spring? I have read that with tree barks, especially glossy buckthorn, which contains same emodin than rhubarb roots, you can get more color if the bark is stored at least six months. Something happens to the bark during storage, maybe it is something to do with enzymes??
Oh, and the smell doesn't feel so good anymore after longer time, not very bad either. It stays a little with the yarn at least for now.

Raparperilankoja ja raparperinjuuria Rhubarb yarns and rhubarb roots

Tässä on viime viikolla 5.7 raparperinlehdillä värjäämiäni lankoja, jotka on sitten värjätty uudelleen indigolla. Kolme vasemmanpuolimmaista on niitä vaalean harmaalle pohjalle värjättyjä ja oikean puolimmainen valkoiselle pohjalle värjätty vaaleamman keltainen.
Oikeastaan indigo pitäisi värjätä ensin ja sitten vasta keltainen sen päälle, näin väri olisi kirjojen mukaan kestävämpi, mutta usein jos saan muuten tylsiä keltaisia, laitan ne jälkeenpäin indigoon ja saan kauniimpaa lankaa näin.

In English

Here are last weeks (posted July 5th) rhubarb yarns overdyed with indigo. The three on the left were the ones dyed on light grey yarn and the one on the right came from afterbath and was dyed on white yarn.
Actually indigo should have been dyed first and then yellow on top of blue (according to books), but I often dye this way when I get yellows I don't like so much.




Viime viikolla kirjoittelin raparperinjuurista ja torstaina on jännälle tuoksuva kirje postilaatikossa, Larisa oli lähettänyt minulle kuivattuja raparperinjuria kokeiltavaksi. Kiitos!
Juuret oli pakattu minigrippiin, mutta kirpeä (sitruunainen?) tuoksu tuli siitäkin läpi, olen oikein yrittänyt miettiä, miltä ne tuoksuvat, mutta mielestäni hyvältä. Sopisi vaikka johonkin potpourriin.
Laitoin heti niitä likoon veteen, vaikka tiesin, että en perjantaina ehtisikään värjätä niillä.
Liotusvesi on nyt muuttunut voimakkaan kellanruskeaksi ja tuoksuu yhä, saa nähdä, tarttuuko tuoksu lankoihinkin. Haudutan nyt pehmenneitä juurenpaloja hiljaisella tulella ja saavat vielä muhia yön yli, huomenna laitan langat joukkoon.

In English

Last week I wrote about rhubarb roots and thursday I found a funny smelling letter in our mailbox, Larisa had sent me some dried rhubarb roots to try. Thank you!
Roots had been packed in ziplock bags and even through them I could smell them, a very nice smell, I don't know how to describe it, maybe a little like lemon. Do you know what I mean? I think these could be good for potpourris also.

I put them to soak right away, even though I knew I had to be in the market Friday.
Soaking water had turned to dark yellowish brown and still smells good, I hope the yarns smell like that after dyeing, we'll see. I am now simmering the root pieces and let them cool over night and then I will put the yarn in the bath tomorrow.

Raparperinjuurista About rhubarb roots

Raparperinjuuret jäivät pyörimään mielessäni ja katsoin mitä värjäyskirjani sanovat siitä. Jenny Deanin mukaan se on ollut Himalajan alueella, varsinkin Tiibetissä, yleisin käytetty keltaisen värin lähde ja raparperinlehtiä on käytetty kiinnittämään muita väriaineita alueilla, missä kemikaaleja on ollut vaikea saada. Tästä taas tuli heti mieleeni, että tietääkö kukaan, miten kauan raparperia on ollut Suomessa?

Himalajan alueella ja Kiinassa kasvaa kaiketi luonnonvaraisena erilaisia raparperin lajeja, mm Rheum palmatum, jota käytetään koristekasvina meilläkin ja jota minäkin olen kasvattanut siemenestä, yllä olevan kuvan viisi vuotta vanhan yksilön. Sen lehdet ovat keväällä hyvin punaiset, mutta muuttuvat vihreiksi aika pian. Kunhan se tuosta vielä kasvaa, niin ehkä sitäkin sitten raaskii kaivaa värjäykseen. Ei vaan vielä.

Mutta siis, juuresta pitäisi Deanin mukaan tulla keltaisia ja oransseja, ja huom. hänen mukaansa ne olisivat hyvin pysyviä värejä. Jos pesusoodaa lisätään väriliemeen (vai käykö mikä tahansa emäs?) ja langat kuivatetaan auringossa, pitäisi lopputuloksena olla vaaleanpunaisia värejä ( ja taas kysymys: haalistuvatko keltaiset väriaineet heti pois ja jäljelle jäävät punertavat?) Ainakin keltaisia ovat muut saaneetkin, minulla ei ole vielä mitään kokemusta itsellä eli tämä on kirjatietoa.

Raparperinlehdissä on oksaalihappoa, joka on myrkyllistä, liemiä ei kannata käsitellä paljain käsin, eikä kiehuvia höyryjä hengitellä. Juuressa sen sijaan Deanin mukaan ei ole myrkyllisiä aineita eli niiden käsittely pitäisi olla turvallisempaa.

Harald Böhmer ei puhu raparperista, mutta kirjassa on sivu suolaheinistä ja hierakoista, Rumex, jotka ovat läheistä sukua Rheum-suvulle (raparpereille), ja joiden juurista tulee myös keltaista väriä. Niiden lehtiä käytetään kirjan mukaan yhä länsi Anatoliassa puretusaineena krapille, tuloksena on punaruskea väri.

Suolaheinien juuria Böhmer ei suosittele, koska keltainen väri muuttuu auringossa aika nopeasti ruskeaksi. Vaikuttava väriaine juurissa on kirjan mukaan emodiini, Kaarina Kanervan sivuilla http://www.koulut.naantali.fi/opettajat/kaarina.kanerva/kasvi4.html sama emodiini mainitaan raparperin ja paatsaman väriaineeksi. Raparperin- tai suolaheinien juurista minulla ei ole kokemusta, mutta paatsamankuorilla värjätty lanka tosiaan ei haalistu, vaan muuttuu ajan kanssa valossa rusehtavammaksi - ruskeaksi en kuitenkaan sitä sanoisi. Samaa emodiinia on muistaakseni myös Dermocybe-suvun sienissä, joissa se happamassa väriliemessä tarttuu keltaisena lankaan.

Keltamojen väristä tuli silloin värjätessä mieleeni paatsamankuoret, olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä on keltamon vaikuttava väriaine.

Aika kauas jouduin raparperinjuurista, mutta loppuajatus kuitenkin on, että kyllä niitä on kokeiltava, varsinkin jos väri ei haalistu. Käsittääkseni Himalajan raparperinjuurta on myytävänä ainakin Yhdysvalloissa, mutta jos keräisin itseltäni, niin olisikohan siinä sama juttu kuin krapissa, että väriainepitoisuudet ovat suurimpia kasvien lepoaikoina, syksyisin ja keväisin?

Tänään väripadassa on porissut samettijalkoja ja olen värjännyt vihreitä rautapuretuksella tarvikepaketteja varten. Myös pietaryrttejä on ollut kiehumassa.

In English

Rhubarb roots were in my mind all day after a comment (in finnish, where Larisa had dyed with them and gotten good colors, I also heard from someone else earlier that they were good dyes with cochineal) about them in my earlier posting and I looked up, what my dyebooks said about them. Jenny Dean says it is the most common source of yellow in Himalayan region, especially in Tibet, and rhubarb leaves have been used as a fixative for other dyes in areas where chemicals are hard to come by.

In that area and also in China there are several native Rheum- species, including Rheum palmatum, which is very decorative in western gardens also. I grew one from seeds about five years ago, this year it bloomed for the first time (in the picture), but I think I have to let it grow a few years still, before using it to dyeing.. if I ever use it. In early spring its leaves are red, but turn green quite soon.

Anyway, Dean says you can get yellows, golds and oranges from the roots and they are very stable colors. If washing soda is added to the dyebath (or is anything else with high pH as good?)

and the yarn dried afterwards in sun, the yarn should end up bluish pink ( and another question: do the yellow dyes fade when dried in the sun and that's why the color left is pink?)

I know, that other people have gotten at least yellow an gold from rhubarb roots, I haven't tried yet so all this is just from the books.

Dean says also, that leaves contain oxalic acid which is poisonous so the bath should be handled with rubber gloves and breathing the vapors from boiling leaves should be avoided. Roots however are not poisonous so they are safer to work with. To my knowledge the oxalic acid is only poisonous to the dyer, it doesn't harm the yarn or people who later knit or wear it.

Harald Böhmer does not discuss rhubarbs but in his book there is a page about docks (Rumex species, which are closely related to rhubarbs, Rheum species). You can get yellow from also dock roots and their leaves are still used to mordant madder in western Anatolia. The color from dock and madder is brownish red.

Böhmer doesn't recommend dock roots for dyeing, because the yellows they produce turn soon in sunshine to brown. The effective dyestuff in dock roots is emodin, in finnish dyepages http://www.koulut.naantali.fi/opettajat/kaarina.kanerva/kasvi4.html emodin is also mentioned to be the effective dyestuff in rhubarbs and bark from glossy buckthorn,Frangula alnus. I have dyed with the latter and the color doesn't fade but turns a little brownish in sun, I wouldn't call it brown though. I think emodin is also in Dermocybe-mushrooms where it gives yellow colors in low pH.

Celandine color reminded me of Frangula alnus, it would be interesting to know what the effective dyestuff is in them.

I meant to write about rhubarbs and ended up with celandine (again), but I have made up my mind now: I have to try rhubarb roots, especially since they should give a lightfast color. I have heard that at least is the U.S Himalyan rhubarb root extract is available, but if I try my own rhubarb roots, is it the same as with madder, that there is most dye in the roots in late fall or early spring?

Today I have dyed greens for mitten kits with mushrooms Paxillus atrotomentosus and iron mordant and also boiled some dried tansy for tomorrow to get yellows as a base for greens with indigo.

Raparperivärjäystä Dyeing with rhubarb leaves

Kuvassa on meidän raparpereja kesäkuun puolestavälistä, niillä värjääminen vain venyi ja venyi, kunnes viime viikonloppuna sain kerättyä lehdet kahdesta puskasta, suurin osa raparperikkoa on edelleen hyvissä voinneissa. Varret olivat jo niin puutuneita, että laitoin ne suosiolla kompostiin, mutta lehdet olivat isoja kuin mitkä. Niitä tuli nyt yhteensä 6kg eli sopivasti yksi verkkopussillinen, mikä mahtui isoon kattilaani juuri ja juuri. Käytän aika monissa värjäyksissä noita muovisia perunasäkkejä, sipulisäkitkin ovat hyviä, joskin usein pienempiä. Olen ostanut niitä maatalouskaupasta ihan tätä tarkoitusta varten. Raparperien kanssa pussi on ihan ehdoton, varsinkin jos mukaan joutuu varren paloja, niitä on hyvin hankala siivilöidä pois ja myös kiisselin peseminen langasta ei ole kaikkein helpoimpia töitä.

Keitin lehtiä muutaman tunnin, vaikka määrien kanssa olen aika tarkka, niin keittoajat ovat minulla hyvin venyviä, usein annan kiehua aika pitkään tehden samalla jotain muuta. Kiehuneet lehdet olivat vielä liemessä seuraavaan päivään, joilloin otin pussin pois.
Laitoin jäähtyneeseen liemeen 500g vaalean harmaata alunalla esipuretettua lankaa, ihan varmuuden vuoksi, kun ajattelin lehtien olleen jo liian vanhoja, mutta eikä mitä, ihan hyvin ne vielä värjäsivät. Tosin aluksi langat olivat pitkää aika hailukan värisiä, mutta oltuaan liemessä reilun tunnin, langat olivat jo hyvin ottaneet väriä. Laitoin vielä jälkiväriin 300g valkoista lankaa ja sekin värjääntyi ihan hyvin. Itsellään tuo väri ei ole mikään kovin haluttu torilla, joten tarkoitus on värjätä nämä kellanvihreät indigolla lähitulevaisuudessa. Tämä raparperiväri on muuten myös hyvä pohjaväri kokenillivärjäyksille. Rautapuretuksella tai rautapadassa raparperinlehdistä olisi tullut tummanvihreää lankaa.
Minä kutsun noita lankoja keltaisiksi, mutta mieheni näki ne vihreinä, näin nämä luonnonvärit näyttävät erilaisilta eri silmin katsottuna. Ehkä se on juuri luonnonvärien taika, ne eivät ole koskaan puhtaasti yhtä väriä vaan niissä on monia värejä.
Jännästi muuten, hiukan likaiseksi pinttynyt alumiinikattilani puhdistui hyvin raparperiliemessä, nähtävästi oksaalihappo on aika vahva aine.

In English

The picture of our rhubarbs is taken in mid June, I have been meaning to dye with their leaves since then and now I finally got around to do that. I cut the leaves of two bushes, there are still a lot left. The stalks were so old now that I put them straight to the compost instead of making pie from them, but the leaves were big and I got 6kg of them. I use plastic potato bags, like in the middle picture, they are very good with big leaves and mushrooms and after boiling the dyematerial, they are easy to just lift up from the pot.

I boiled the rhubarb leaves for couple of hours, I am usually very strict with quantities of dye material and yarn and mordants, but boiling and dyeing times are more flexible, most of the time they are longer than written in dyebooks.. and I do something else meanwhile. Now I also let the leaves cool in the bath until next day when I took the bag away.
First I dyed 500grams of alum premordanted light grey yarn, I was a little cautious, because the leaves were old, but the color turned ok after simmering an hour, first 30 minutes it was quite pale, but the color got darker in time.
I put another 300 grams of white yarn to the bath and got more yellow color. These are not very popular colors at the market so I am planning to overdye them with indigo in near future, and get really green yarn. This rhubarb color is also a good base for cochineal dyeings.
With iron mordant rhubarb leaves give dark green color on wool.
By the way, I see these as yellows, but my husband calls them green, funny how different people see the same color differently. Maybe this is the thing with natural dyes, they are never just one pure color but a mixture of colors.