Tapinella experiment Samettijalkakokeilu

Viime syksynä ruotsalaisen Barwinin blogissa oli vertailua värjäämisestä samettijalan eri osilla ja tulokset olivat mielenkiintoisia. Kiitos! Hän sai parhaat värit samettijalan lakilla ja jalasta tuli vähemmän väriä. En silloin ehtinyt itse kokeilla samaa, mutta kesällä heinäkuussa kokeilin kuivatuilla samettijalan lakeilla ja jaloilla värjäystä erikseen.

Liotin kuivattuja lakin palasia yön yli, sitten keitto 2h ja siivilöinti. Liemi oli tumman violettia kuten tavallisestikin. Sieniä oli 350g ja lankaa yhteensä 700g eli 50g kuivattuja sieniä/ 100g lankaa. Laitoin liemeen ensin yhden vyyhdin aluna-viinikivipuretettua lankaa, ja viiden minuutin päästä (60°C) se oli muuttunut tumman violetiksi. Siinä vaiheessa lisäsin liemeen kuusi vyyhtiä purettamatonta lankaa. Nostin lämpötilan 80°C ja pidin siinä tunnin. Sitten otin kaikki langat pois, ja lisäsin liemeen 6g rautavihtrilliä (1%), ja laitoin vain purettamattomat langat takaisin liemeen vielä 15 minuutin ajaksi. Ne värjääntyivät normaalin vihreäksi niin kuin tavallisestikin, MUTTA väristä tuli hiukan vaaleampi kuin mitä olisin odottanut noilla suhteilla. Väriliemeen ensiksi laitettu puretettu lanka otti väriä enemmän ja selvästi se olikin imenyt jo siinä viidessä minuutissa paljon väriaineista, eikä sen väri näyttänyt tummenevan enää sen jälkeen kun ne kuusi purettamatonta vyyhtiä oli lisätty. Lisäksi siitä tuli erilainen väriltään, mitä aiemmin olen saanut alunapuretettuun lankaan. Aluksi väri näytti jopa violetilta, mutta aika pian se muuttui ihan itsekseen teräksenharmaaksi. Nähtävästi tuota harmaata väriä varten tarvitaan tosi paljon sieniä suhteessa lankaan eli tässä värjäyksessä siis 350g kuivattuja sieniä 100g lankaa kohti! En mitannut liemen pHta, mutta luultavasti se oli meidän vetemme tavanomainen reilut 6 eli lievästi hapanta.

Tein samanlaisen värjäyksen kuivatuilla samettijalan jaloilla, ja yllättäen lopputulos oli sama sävy kuin lakeilla, vain vaaleampi. Monesti samettijaloilla värjätessä on tuntunut, että saatavan värin tummuus vaihtelee aika paljon (eli siis sen vihreän mitä yleensä värjään samettijaloilla), ja nyt on sellainen tuntuma, että kyse on ollut siitä, miten paljon liemessä on ollut lakkeja suhteessa jalkoihin. Jos on ollut isot jalat, niin samoilla painosuhteilla lankaan väristä on tullut vaaleampaa, kun taas jos lakkeja olisi ollut enemmän. Eli jatkossa varmaan leikkaan surutta ainakin pääosan jaloista pois jo metsässä ja kerään vain lakit.

Yllättävää oli, että en saanut samoja tuloksia kuin alussa mainitsemani Barwin. Olisi niin hienoa joskus saada tuollaista tummanruskeaa samettijaloilla! Lisäksi myös tuo tumma teräksenharmaa on erilainen väri, mitä olin saanut esim täällä kokeiluissani. Aina tuo samettijalka yllättää! Tein näille langoille valonkestotestin elokuussa niin, että langat olivat kuistilla ulkona kolme viikkoa osa peitettynä. Säät eivät ehkä olleet ihan niin aurinkoisia, mitä olisi voinut toivoa testille, mutta yllättävän hyvin tuo harmaakin säilytti värinsä. Muutos on hädin tuskin huomattava, kuvassa sitä ei oikeastaan erota, vaikka oikeasti siinä on hiukan eroa. Vihreä rautapuretettu lanka säilytti värinsä täysin, sen kyllä tiesinkin jo etukäteen. Purettamatonta näytettä (ilman rautaa) en edes ottanut tästä värjäyksestä, koska aiempi kokemukseni on ollut, että se violetti/harmaa muuttuu vihreäksi valossa aika nopeasti (näyte mm tuossa aiemmin laittamassani linkin postauksessa). Alunapuretus näyttää hiukan nyt kiinnittävän harmaan värin paremmin, niin kuin tietysti rauta vihreän värin.

 IN ENGLISH

Last autumn Swedish Barwin had made an interesting experiment with Tapinella atrotomentosa. Thank you for this experiment! She got different colours from hat and stems. I didn’t have time to try this myself last year, but this July I experimented with dried parts of hats and stems of Tapinella atrotomentosa.

I soaked dried hats (broken in pieces) overnight, and then boiled them for two hours. Then strained the bath. I had 350 grams of dried mushrooms and 700g of yarn, so that is 50g of dried mushrooms/ 100g of yarn. At first I put in the bath one skein of wool mordanted with alum and cream of tartar, and kept it there for 5 minutes (temperature 60°C) during which time it had turned to dark purple. I then added six more skeins, unmordanted, to the bath with the first one, raised temperature to 80°C and kept there  for one hour. I then took the yarns from the bath, added 6 grams of iron (1%) and put only the unmordanted yarns back in the bath for another 15 minutes. They became the usual olive green which I expected them to do, BUT the colour was a little lighter than I would have thought considering how much there were mushrooms. Clearly alum mordanted skein had soaked much of the dyes from the bath even in that 5 minutes it was there in the beginning (it’s colour didn’t get much darker after the six more skeins had been added).  Also that colour was different from what I had gotten previously on alum mordanted yarn. At first it seemed purple, but soon it changed to steel grey colour. It seems a lot of mushrooms is needed to get that colour, now it was 350g to 100g of wool. I didn’t measure the pH, but I think it was around 6, our normal well water, which is slightly acid.

I repeated this experiment with dried stems of Tapinella atrotomentosa and got similar results, only a little paler shades. Many times I have felt that it is difficult to predict the exact shade of green I get from Tapinella mushrooms, but now I think it may be that it has to do with how much there are stems and hats in proportion to each other in the bath. Sometimes stems are very thick and heavy, sometimes there are more hats, and if there are more stems then the colour will become lighter. I think in the future I will cut most of the stems away when collecting them.

What was surprising was that I didn’t get the same shades as Barwin and also now the steel grey on alum mordanted wool was different than what I got here. I wish I would get that dark brown, but I don't. I have tried it so many times. Tapinella atrotomentosa is such an interesting dye mushroom! In August I did light fastness test for these yarns. I had part of them covered and kept the samples out in the porch in sun for three weeks. There wasn’t as much sun as I would have liked, but the grey colour kept quite well, you can hardly see a difference in the photo, but in real life there is a small change in the middle of samples. Olive greens kept their colour very well, like I knew they would. I hadn’t added to this experiment an unmordanted sample (without iron), because from previous experiments I have found out that purple/grey without any mordant changes to green quite fast in sun (sample of it in the post to which link was above). Alum mordant seems to help keeping the colour more stable, as does iron of course.

Jelly-like fungi from dead wood Hyytelömäisiä sieniä kuolleilta oksilta

Olen usein loppusyksyisin tai lumettomana aikana alkutalvesta katsellut kuolleiden puiden oksilla kasvavia hyytelömäisiä sieniä. Ylläolevassa kuvassa oleva on luullakseni pikiliimakka, Bulgaria inquinans. Toinen vaihtoehto on tammihytykkä, Exidia truncata. Viime viikkojen myrskyt ovat pudottaneet vanhoista tammista joitakin kuolleita oksia, joilla näitä sieniä kasvaa.  Oikeastaan joka syksy niitä näkyy maahan pudonneilla tammien oksilla, ja nyt kun on ollut näin lauhaa, niin ne kasvavat edelleen.
Keräsin myös maassa olevilla koivuilla kasvavaa sientä, kun ensin ajattelin, että ne ovat samaa, mutta nyt olenkin hiukan epävarma. Ehkä koivuilla olleet ovatkin rustohytykkää, Exidia cartilaginea.

IN ENGLISH 
I have often wondered in late autumn and early winter about jelly-like fungi which grows on dead wood. I think the one in the top picture is Bulgaria inquinans. The other possibility is Exidia truncata. Both grow on dead oak branches. There has been a lot of storms this winter, and I have found fallen branches with these fungi, after the storms. It has also been so mild that the fungi are still growing.
I picked up some of them and also some similar fungi which grew on dead birches. At the time I thought they were the same species but now I'm uncertain. The ones on birches may be Exidia cartilaginea fungi, perhaps.

Värjäyskirjoissa ei mainita mitään hytyköiden soveltuvuudesta värjäykseen, mutta pikiliimakka pitäisi olla hyvä värisieni. Mirian Ricen kirjojen mukaan siitä saisi ruskeita värejä, aika voimakkaitakin, ja ruotsalaisen Hjördis Lundmarkin Färgsvampar &svampfärgning sanoo, että siitä saisi alunapuretuksella tummanvihreää korkeassa pH:ssa, ja että se olisi oikein hyvä värin lähde, koska sillä olisi myös oikein hyvä valonkesto (5).  Kuivattuja sieniä tarvittaisiin 70g/100g lankaa.
Myös Carla ja Erik Sundström'in Sienivärjäys sanoo, että siitä saisi ruskeaa, ja että sen väriaineina ovat punertava bulgariarhodiini ja vihertävä peryleenkinoni.

Keräsin pienen määrän sieniä, sekä tammilta että nuo koivunrungossa olevat. Keitin niitä liemessä, johon olin lisännyt kidesoodaa niin, että pH oli 10. Liemestä tuli tosi mustaa! Lisäsin n5g alunapuretettua lankaa, joka ei valitettavasti värjääntynyt ollenkaan kunnolla, ja siitä tuli vain hyvin vaalea beige. Nyt nyt olen melkein sitä mieltä, että nuo koivun rungoilta kerätyt olivat väärää lajia, eivätkä ne antaneet mitään väriä, ja jos tammilta kerätyt olivatkin pikiliimakkaa, niin niitä oli liian vähän. Sikäli kun nekään olivat oikeaa lajia. Jos löydän niitä lisää tämänpäiväisen myräkän jälkeen, niin täytyy vielä ottaa kuvia ja tutkia niitä sieniä tarkemmin.

IN ENGLISH
In the dye books there is nothing about Exidia- species, but Bulgaria should be a good dye mushroom. Miriam Rice's books say that it gives quite dark browns, and Swedish Hjördis Lundmarks book Färgsvampar & svampfärgning says that it should give dark green with alum mordant in high pH, and also that it is a very good dye mushroom and has a very high light fastness (5). To get dark green you would need 70g of dried mushrooms to 100g of wool.
Also Carla and Erik Sundström's book Sienivärjäys (translated from Swedish to Finnish) says that it gives brown and the dyes in it are olive green  perylenkinon  and reddish bulgarhodin. 

I picked a small amount of fungi, both from oaks and birches. I boiled them in water where I had added washing soda to raise the ph to 10. The bath was quite black! I added only a very small amount of alum mordanted wool, about 5g, but unfortunately it didn't dye hardly at all. The result was pale beige. I'm starting to think that I didn't identify the fungi right, and at least the ones collected from birches where Eximia which didn't give any colour, and even if the ones collected from oak were Bulgaria, there was too little of them. I'm still not sure if they were Bulgaria or Eximia. If I find more of them after today's storm, I will have to take pictures and examine them more.

December 19 Hydnellum aurantiacum Oranssiorakasväri

Tänään värinä on edelleen orakkailla värjätty.
Tämä vihreä on värjätty oranssiorakkailla 12 vuotta sitten, kuvia orakkaista silloin.  Koskaan myöhemmin en ole saanut juuri tuota väriä, ja välillä mietinkin jo olinko määrittänyt sienet oikein. Tuoreita täysikasvuisia sieniä oli 2kg ja olin pilkkonut ne lasipurkkiin veteen, jonne oli lisätty ammoniakkia. Ne olivat olleet purkissa kaksi kuukautta. Purkki ei nähtävästi ollut ollut täysin tiivis, koska lopussa pH oli pudonnut kuuteen, ja liemi oli muuttunut kellanruskeaksi ja sienet mössöksi. Liemi sienineen oli sitten keitetty kaksi tuntia, ja keittoon lisätty vielä ammoniakkia niin, että pH oli ollut 8-9. Keiton jälkeen liemi oli siivilöity ja lisätty hiukan puhdasta vettä, pH oli 7.
Tällä liemellä värjäsin yhden valkoisen vyyhdin alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa, mistä tuli tämä kaunis hiukan sinertävän vihreä. Oikeasti se on hiukan epätasainen, mikä ei näy kuvassa. Samasta liemestä tuli vielä toinen jälkiväri, mikä oli harmahtavampi vihreä.

IN ENGLISH
Today I have another yarn dyed with tooth fungi.
This yarn is a nice green, and dyed with Hydnellum aurantiacum 12 years ago, pictures of them that year. I have never after that gotten the exact same colour, and I have even begun to think if I had identified the mushrooms right. I had 2 kg of fresh mushrooms, which I had cut to small pieces and put in a glass jar with ammonia to soak for two months. Jar wasn't quite tight, because pH had dropped to six by the end of two months, and the liquid with mushroom mush was brownish yellow. I then boiled the bath for two hours with some ammonia added to it, so that ph was 8-9. After boiling I strained the bath, added some cold water, pH was 7.
With this bath I dyed one white skein (premordanted with alum and cream of tartar), and got this nice a bit blueish green. In reality it is a bit uneven colour, that doesn't show in the picture.  From the same bath I got another skein of more greyish light green.

December 18 Tooth fungi selection Orakasvärjätty lajitelma

Tämän päivän lankoina on lajitelma männynsuomuorakkailla ja tuoksuorakkaalla värjättyjä lankoja, kaupassa täällä.
Näitä värejä on vaikea kuvailla, ne ovat ehkä eniten harmahtavan sinivihreitä. Ei täysin sinistä, muttei kunnolla vihreääkään ja vaikka ne on värjätty valkoiselle langalle, ne ovat murretun sävyisiä. Tavallaan hyvin kauniita, ja erilaisia, mitä muuten kasveilla saa.

Kaksi tummempaa lankaa on värjätty männynsuomuorakkailla. Värjäyksessä on ollut jo metsässä vanhentuneita sieniä, suhteessa 10kg sieniä/100g lankaa. Sienten keiton aikana liemessä on ollut ammoniakkia nostamaan pH, värjäyksessä pH7-8.
Vaalein väri on värjätty tuoksuorakkaalla, nähtävästi sienet olivat liian nuoria ja väristä tuli noin vaalea.
Tärkeintä mielestäni orakkailla värjäämisessä on se, että sienet ovat maastossa vanhentuneita. Nuorilla sienillä en ole koskaan saanut kunnon tummia värejä. Sieniä pitää myös olla todella paljon suhteessa lankaan, yhdellä tai kahdella sienellä ei vielä tee mitään vaan niitä pitää olla vähintään muovikassillinen. Sienten keitossa liemen pitää olla emäksinen ja yksi asia mitä olen itse huomannut on, että sienet pitää siivilöidä pois heti keiton jälkeen (tai värjätä langat samassa sienten kanssa), koska jos sienet jättää jäähtymään liemeen, niin osa väristä imeytyy takaisin sieniin.
Valonkesto orakkailla värjätyillä langoilla on vain keskinkertaista, joten en käyttäisi niitä mihinkään missä värin pitää säilyä samana vuosia tai mitä pidetään auringossa.

IN ENGLISH
Today I have a selection of yarns dyed also with tooth fungi: Sarcodon squamosus and Hydnellum suaveolens, in my shop here.
These colours are difficult to describe, they are not blue, but not really green either, but something in between, and also even though they are dyed on white yarn, they are a bit greyish colours. Very pretty in their own way even if not bright colours.

The two darker colours are dyed with Sarcodon squamosus. The mushrooms were old partly rotted mushrooms, and I used 10kg of fresh mushrooms to 100g of yarn. When boiling the mushrooms the pH was raised with ammonia, but when dyeing the pH was 7-8, just a bit above neutral.
The bottom colour was dyed with Hydnellum suaveolens mushroom, with young mushrooms and so the colour became lighter.
In my experience an important thing with dyeing with tooth fungi is that the mushrooms need to be old. I have never gotten good dark colour from young mushrooms. Another thing is that you need to have really a lot of mushrooms in relation to yarn. One or two mushrooms is no use, you need to have a bucketful. When extracting the colour from the tooth fungi, the pH needs to be high, and I have also noticed that the mushrooms need to strained right away after boiling (unless you use the bath with yarn and mushrooms together in the same bath). It seems that if you leave the bath to cool down with mushrooms in it, some of the dye is absorbed back to the mushrooms from the bath.
Lightfastness in colours from tooth fungi is medium, not as good as in many historical natural dyes, so I wouldn't use these yarns to anything which requires good lightfastness for many years, or which is kept in sunshine.

December 17 Hydnellum suaveolens Tuoksuorakasväri

Joulukuun seitsemännentoista päivän väri on vaihteleva turkoosi, joka on värjätty tuoksuorakkailla.
Olin käyttänyt kuivattuja tuoksuorakkaita 200g/100g lankaa. Liottanut orakkaat yön yli, keittänyt 2 tuntia ja keiton alussa lisännyt liemeen ammoniakkia niin, että pH oli 9. Keiton aikana pH putosi niin, että lisäsin vielä kesken keittämisen lorauksen ammoniakkia lisää.
Värjäyksen alkaessa pH oli 7-8 eli lievästi emäksinen. En siivilöinyt sieniä pois, vaan langat olivat samassa liemessä lankojen kanssa ja niinpä väristä tulikin aika kirjava. Langat oli puretettu alunalla (20%) ja viinikivellä (5%) etukäteen.
Orakasvärit eivät ole niin valonkestäviä kuin indigovärjätyt siniset ja vihreät, joten en suosittele tekemään siitä esim pipoja, jotka väistämättä ovat jatkuvasti auringossa. Tämä väri on parempi  lapasissa tai vaikkapa villapaidan kuviovärinä.

IN ENGLISH
December 17th yarn is variegated turqoise, dyed with tooth fungi Hydnellum suaveolens.
I had used dried mushrooms 200g/100g yarn. I soaked the dry mushrooms over night, boiled for two hours, and added ammonia in the beginning so that ph was raised to 9. During boiling pH dropped so that I had to add a glug more after the first hour of boiling.
When the dyeing started pH was 7-8, slightly alkaline. I didn't strain the bath, so the mushrooms were still in the bath with yarn when dyeing, so the colour became quite variegated. The yarns were pre mordanted with alum (20%) and cream of tartar (5%).
Colours dyed with tooth fungi are not as lightfast as indigodyed blues and greens, so I don't recommend knitting hats from this yarn. Hats get always so much sun, obviously. This yarn is better for mittens or maybe as a pattern color in a sweater.

December 14 Cortinarius semisanguineus Verihelttaseitikki

Tämän päivän väri on tumma kuparinoranssi väri, kaupassani täällä.
Se on värjätty kuivatuilla verihelttaseitikkien lakeilla vaalean harmaalle Velho-langalle.
Yleensä värjään kuivatuilla sienillä niin, että ensin liotan sieniä yön yli, ja sitten haudutan (en keitä) tunnin verran, ja siivilöin ja värjään 60-70 asteessa tunnin. Tai liotuksen jälkeen laitan langat samaan liemeen sienten kanssa ja nostan lämmön n 60 asteeseen ja pidän siinä tunnin verran.
Nyt halusin kokeilla Jenny Deanilta oppimaani tapaa, millä uutetaan krapista väri, ja toimisiko se myös verihelttaseitikeillä.
En liottanut sieniä lainkaan etukäteen, vaan kaadoin kuivien sienten päälle kiehuvaa vettä ja annoin olla n 2minuuttia, jonka jälkeen siivilöin liemen. Toistin uuton samojen sienten kanssa ja kaadoin uuden puhtaan kiehuvan veden niiden päälle ja siivilöin taas  2 min kuluttua. Tuloksena oli hyvin tumma väriliemi, ja näytti siltä, että väriaineet olivat irronneet jo näinkin lyhyessä ajassa.
Käytin tähän värjäykseen saman verran kuivattuja sieniä mitä värjäyksessä oli lankaakin.
Lanka oli esipuretettua alunalla ja viinikivellä, ja värjäysaika tunti.

Menetelmä toimi loistavasti, ja säästi melko lailla aikaakin. Liemestä sai myös vaalean jälkivärin. Keitin vielä myöhemmin kahteen kertaan uutetut sienet nähdäkseni jos niistä irtoaisi vielä lisää väriä, ja kyllä niistä irtosikin, mutta selvästi suurin osa väriaineista oli jo irronnut lyhyissä uutoissa. Mielenkiintoista myös, että jälkiväristä ei tullut samanlaista oranssia, mitä yleensä saan, jos värjään aiemmin käyttämilläni tavoillani, vaan punertavampi.

IN ENGLISH
Todays yarn is copper orange, in my shop here.
It is dyed with dried Cortinarius semisanguineus caps on natural light grey 
Velho yarn base. 
I usually dye with those mushrooms first soaking them over night, and then simmering (not boiling) for an hour, straining, and then dyeing for an hour in 60-70°C. Or after soaking I put the yarns in the same bath with mushrooms, and start raising the temperature until it is 60°C and keep it there for an hour.
Now I wanted to try the Jenny Dean method I have used recently with madder, and see if it would also work with these dried mushrooms.
I didn't soak the dry mushrooms at all, but instead poured boiling water over them, and let them steep for only two minutes, and then strained the bath. I repeated the process with fresh boiling water on the same mushrooms. The result was very dark red bath, and it looked like the dyes had been released even after so short time.
I used the same amount of dry mushrooms as yarn, which was premordanted with alum and cream of tartar, and dyed the yarn in the bath for an hour.

The method worked brilliantly, and saved a lot of time. The same bath gave me also light second dye. I boiled the used mushrooms yet once more to see if they would release more colour, and they did, but clearly most of the dyes had been in the first two short extractions. Another interesting thing was to see, that afterbath gave me more reddish colour than orange, what I usually get when I extract the colour with my earlier methods.

December 13 Another Cortinarius dyed selection Toinen seitikkivärjätty lajitelma

Joulukuun kolmannentoista päivän langat ovat myös seitikeillä värjätty lajitelma, kaupassa täällä.
Näissä tummin väri on värjätty verihelttaseitikkien lakeilla, keskimmäinen hurmeseitikillä ja kellertävä punasuomuseitikeillä. Verihelttaseitikki on yleisin väriseitikeistä ja sillä värjäänkin kaikkein eniten. Hurmeseitikkejä löytyy hyvinä sienivuosina jonkin verran, mutta ei paljoa. Sen erottaminen veriheltoista voi aluksi olla vaikeaa, mutta kun niihin tottuu, niin ne kyllä ovat ihan erilaisia. Myös niiden väriainekoostumus on erilainen kuin verihelttaseitikeillä. Täällä olen kirjoittanut aiemmin hurmeseitikeillä värjäämisestä.
Punasuomuseitikki ei ole myöskään kovin yleinen, eikä se anna muille väriseitikeille tyypillisiä oransseja tai punaisia sävyjä vaan kellertävää. Täällä olen kirjoittanut sillä värjäämisestä. Punasuomuseitikin keltainen on vaaleampi ja rusehtavampi kuin eilisen tulihelttaseitikin keltainen.

IN ENGLISH
December 13th yarn is also a selection of oranges from mushrooms, in my shop here.
The darkest one is dyed with Cortinarius semisanguineus caps, the middle one with Cortinarius purpureus, and the yellowish one with Cortinarius  bolaris. C.semisanguineus is the most common dye mushroom in my area, and I dye with it quite a lot. I also have some of the dried caps in my shop.
In good mushroom autumns I can find some Cortinarius purpureus, but not a lot. At first it is difficult to tell apart from C.semisanguineus, but when you are used to it, they are distinct. Also the dye content in them is different from that of C.semisanguineus. I have written about dyeing with them here.
Cortinarius bolaris is not very common either, and it doesn't give oranges typical to other dye Cortinarius mushrooms, but more brown or yellow. Here I have written more about it. The yellow from C.bolaris here is more brownish yellow compared to yesterday's C.malicorus orange yellow.

December 12 Cortinarius selection Lajitelma oransseja

Tänään lankoina on seitikeillä värjätty lajitelma oransseja, kaupassa täällä.
Näistä langoista alin eli tummin on värjätty hurmeseitikillä, Cortinarius purpureus, ja kaksi ylintä tulihelttaseitikeillä, Cortinarius malicorus. Tulihelttaseitikki kasvaa rehevissä kuusimetsissä, eikä kuivissa männiköissä, joita täällä meilläpäin on, eikä siis ole kovin yleinen täällä. Olenkin melkein joka vuosi saanut niitä pienen määrän sieniystävältä. Olen niillä värjännyt langat Oranssiin Tulppaani-lapaspakettiin, eikä niitä lankoja yleensä olekaan riittänyt myytäväksi muuten.

IN ENGLISH
Today's yarn is a selection of oranges, in my shop here.
They are dyed with mushrooms, and the darkest bottom one is dyed with Cortinarius purpureus, and middle and top one are dyed with Cortinarius malicorus. Cortinarius malicorus grows in moist and fertile spruce forests, not in dry pine forests which are more common near our place, and so I can't find it here, but I have a mushroom collecting friend who can find some of them almost every year.  I get a small amount from her, and I dye yarns in Orange Tulips mitten kit with this mushroom, so usually I don't have enough of those yarns to sell otherwise.

December 8 Brown from Pisolithus Hernekuukusen ruskeaa

Joulukuun kahdeksannen päivän lanka on tummaruskeaa, täällä kaupassa.
Se on värjätty hernekuukusella, Pisolithus arhizus- sienellä. Tätä sientä ei kasva täällä lähistöllä, vaan olen saanut niitä monta vuotta sitten värjäys-ystävältä. Yritin silloin myös ripotella itiöitä tännekin, mutta yhtään itiöemää ei koskaan ole noussut, vaikka siitä on jo yli kymmenen vuotta. Ehkä maaperä ei ole ollut sopiva, eikä oikeaa isäntäkasviakaan ole ollut rihmaston kasvamiseksi.
Hernekuukunen on hyvä värisieni, ja antaa värejä tummanruskeasta keltaiseen. Oikeastaan vain tuoreilla jalopähkinöillä tulee samanlaista ruskeaa, mistään muusta en ole sellaista saanut.
Hernekuukusilla värjätty tummanruskea ei ole tasainen väri, vaan siinä on eri ruskean sävyjä. Täällä ja täällä olen aiemmin kirjoittanut hernekuukusella värjäämisestä.

IN ENGLISH
December 8th yarn is dark brown, in my shop here.
It is dyed with mushroom Posolithus arhizus. This mushroom doesn't grow near where I live, but in more northern Finland, and not very common even there, but it is a mushroom that can be found all over the world in different continents. I got them from a dyer friend here in Finland many years ago. I also tried to get it to grow near my garden but maybe the soil wasn't right or there wasn't suitable trees for it to grow because none has come up yet.
Pisolithus arhizus is a good dye fungi, and gives colours from golden yellow to dark brown. Actually it is the only natural source to give dark brown besides fresh Juglans walnut hulls. Colour dyed with Pisolithus is not even dark brown, but has subtle different shades of brown in it. Here  and here I have written about dyeing with Pisolithus.

Colours from autumn mushrooms Syksyn sienivärejä

Alkusyksy oli juuri sopivan sateinen sieniä ajatellen, vaikka kesä olikin kuiva.
Olen värjännyt samettijaloilla aika paljon varastoon tarvikepaketteja varten ja jotain samettijalkavihreitä riittää myyntiinkin.
Näitä lankoja on nyt myynnissä nettikaupassani.

IN ENGLISH
September and October have been rainy, which was good after a dry summer.
I have dyed a lot with Tapinella atrotomentosa olive green for the mitten kits, and also some yarns to sell.
I have now these mushroom dyed yarns in my online shop.

Ystäväni toi minulle taas yhden ison karhunkäävän, ja se olikin mahtava! Painoi jopa kaksi kiloa.
Karhunkääpiä ei ole paljoa, ja siksi olenkin tosi iloinen, että tuo yksi paikka tuottaa joka vuosi yhden tai kaksi kääpää:) Nyt se kääpä oli syyskuussa jo aika vanha, kuten kuvasta näkyy, mutta tuotti silti hyvin keltaista ja värjäsin sillä myös vihreää omilla väritattarilla värjättyjen sinisten päälle.

IN ENGLISH
I got one huge Dyer's Polypore, Phaeolus schweinitzii, from a friend. The weight of that one fungi was over 2 kilos. It is not a common polypore here, and that is why I'm so happy that this one place produces one or two polypores every year:). It was picked in September and was already a bit old, as you can see from the picture, but I still got yellows from it, and also green dyed on top of blue from my own japanese indigo.

Verihelttaseitikkejä on myös ollut aika mukavasti, paremmin kuin muutamaan viime vuoteen. Olen värjännyt niillä enimmäkseen tuoreena, mutta kuivannut myös osan. Ruskeat langat on värjätty harmaalle pohjavärille, mutta muuten normaalisti. Käytän aika paljon sieniä suhteessa lankaan, jotta saan vahvoja värejä (yleensä kilon tuoreita sieniä/100g lankaa). Jälkiväreistä tulee sitten oranssimpaa.

IN ENGLISH
I have also got quite nice amount of Cortinarius semisanguineus- mushrooms. 
I have dyed with them mostly fresh, but also dried some of them for later use. Brown yarns were dyed on natural grey base yarn. I use quite a lot of mushrooms (usually one kilo of fresh mushrooms to 100g of yarn), so that I get strong colours. After bath gives more orange colours.

Ylläolevassa kuvassa on vasemmalla hurmeseitikkiä, Cortinarius purpureus, ja oikealla verihelttaseitikkiä, Cortinarius semisanguineus (tai siihen ryhmään kuuluvia seitikkejä). Pitkästä aikaa sain nyt hiukan hurmeseitikkejä, kun viime vuosina niitä ei ole ollut. Ei niitä nytkään tuon enempää ole, ja kuivasin ne myöhempää käyttöä varten. Niitä ei ole helppo erottaa veriheltoista, mutta ne ovat jykevämpiä sieniä, joilla on selvästi paksumpi jalka ja myös lakki. Kun verihelttaseitikin jalassa on punerrusta vain tyvessä, niin hurmeseitikillä on koko jalan pituudelta punaista häivettä (mikä ei kylläkään näy kuvassa kovin hyvin). Joskus hurmeseitikin jalka voi näyttää kokonaankin punaiselta.
Hurmeseitikissä ei ole ymmärtääkseni keltaisia väriaineita niinkuin veriheltoissa, vaan siitä tulee helpommin puhtaan punaista, eikä sen jälkiväreistäkään tule oransseja niinkuin verihelttojen jälkiväreistä, ainakaan minulla aiempien kokemusten mukaan. Löysin Outi Temmeksen Pro Gradu tutkielman Hurmeseitikistä värisienenä. Tosi mielenkiintoista. Siinä oli verrattua hurmeseitikkiä verihelttaseitikkiin värjäyssienenä, ja kokeiltu myös tanniinipuretusta ja värjäystä erikseen lakeilla ja jaloilla.

IN ENGLISH
In the picture above there are Cortinarius purpureus on the left and Cortinarius semisanguineus on the right. It has been several years since I got C.purpureus, autumns have been too dry for it, but now I  was happy to get some (only what is in the picture) and dried them for later use. They are not easy to tell apart from C.semisanguineus, but they are sturdier mushrooms on the whole, both caps and stems. While C.semisanguineus has red velum only in the base of the stem, C.purpureus stems are more reddish all the way (though it doesn's show well in the picture). Sometimes their stems may look all red.
As I understand there are no yellow colorants in C.purpureus like there are in C.semisanguineus, which make the afterbaths  of C.semisanguineus more orange yellow, and the after baths of C.purpureus give more pale reddish colour in my experience.
I found a Finnish study by Outi Temmes about dyeing with C.purpureus and comparing it to C.semisanguineus. Only the abstract is in English, and the whole of it in Finnish, but there are good pictures of the colours she got. She had also dyed separately with hats and stems as well as with whole mushrooms, and it was interesting to see that C.purpureus still gave yellow from the stems (with even slightly better fastness than from the whole mushroom).

Viime viikolla myös yhtenä aamuna suurin osa lehdistä oli pudonnut omenapuista, ja haravoin heti niitä talteen värjäystä varten. Yritän aina saada pudonneet puiden lehdet otettua heti putoamisen jälkeen, koska luulen, että jos ne likoavat sateessa, niin myös väriaineet huuhtoutuvat pois.
Syksyisistä lehdistä saa yhtä hyviä keltaisia kuin alkukesäisistäkin, mutta väri on niissä tiukemmassa jotenkin, ja lehtiä pitää liottaa pari viikkoa lievästi emäksisessä vedessä, että väri irtoaa.
Olen kokeillut parikin kertaa värjätä heti keruun jälkeen syksyllä, ja väristä on aina tullut vaaleampi kuin mitä siitä tulee jos antaa lehtien liota ämpärissä ensin. Laitan lehdet verkkopussiin ja sitten likoon, ja pussin kanssa ne on sitten helppo nostaa pataan värjäykseen, liotusliemen kanssa.
Mm täällä olen aiemmin kirjoittanut syksyn lehdillä värjäämisestä.
Näillä lehdillä värjään varmaan ensi viikon lopulla.

IN ENGLISH
One morning last week the wind had dropped all the leaves from apple trees, and I collected some right away for dyeing. If they get soaked in rain for days in ground, I think most of the dyes in them are gone, but when they are collected the same day, they are ok. I get as good yellows from autumn leaves as from summer leaves, but they need to be soaked in slightly alkaline water for two weeks for the dyes to come out. I have tried to extract and dye with them the same day when they were collected, but always I have gotten better results with a long soak with autumn leaves. I put the leaves in a net bag in a big bucket of water, with couple of table spoonfuls of washing soda, and leave outside. The net bags are easy to transfer to the pot to simmer, with soaking water.
Here I have written earlier about autumn leaves.
With these leaves I'm going to dye near the end of the month. 

Recent Cortinarius colors Verihelttaseitikkivärejä viime viikolta

Tässä on erilaisia kuivatuilla verihelttaseitikeillä värjättyjä lankoja. Jos sienistä erottelee lakit ja jalat toisistaan tuoreina ja kuivaa ne erikseen, voi sitten myöhemmin värjätä eri sävyjä vaihtelemalla lakkien ja jalkojen suhdetta tai värjäämällä kokonaan erikseen kummallakin. Jaloista yksinään tulee kellanoranssia ja lakeista punaista/punaoranssia. Väriin vaikuttaa lisäksi moni muukin asia. Nuorilla tuoreilla verihelttaseitikeillä väristä tulee oranssimpi pelkillä lakeillakin värjättynä, kuin jos sienet ovat täysikokoisia ja vanhempia, ja kuivattuja. Värjäyslämpötila vaikuttaa tosi paljon saatavaan väriin, samoin kuin se ovatko sienet samassa liemessä lankojen kanssa vai ei. Kaikkein parhaita punaisia olen saanut 60°C lämpötilassa niin, että sienet ovat samassa lankojen kanssa. Sieniä vain liotetaan ennen värjäystä, ei keitetä. Korkeammassa lämpötilassa ruskeat ja keltaiset väriaineet vapautuvat/tarttuvat taas paremmin, ja silloin väristä tulee oranssimpaa. Myös vesi vaikuttaa. Vesijohtovedessä väristä voi tulla erilaista kuin kaivovedessä ja kaivoissakin on eroja.

Ylläolevissa langoissa kolme vasemmanpuolimmaista on värjätty niin, että sieniä on liotettu yön yli ja sitten keitetty tunti ja siivilöity, ja itse värjäyslämpötilakin on ollut 70-80°C. Vasemmanpuolimmaisimmassa oli lakkeja 75% ja jalkoja 25%, seuraavassa lakkeja 90% ja jalkoja 10%. Yllättävästi se näyttää kellertävämmältä vaikka jalkoja oli suhteessa vähemmän, mutta ehkä vaaleamman harmaa pohjaväri vaikuttaa. Kolmas eli keskimmäinen vyyhti on värjätty pelkästään lakeilla, samalla tavalla keiton ja siivilöinnin jälkeen. Se näyttääkin enemmän punaruskealta kuin nuo missä on ollut jalkoja mukana.

Keitin kertaalleen siivilöidyt sienet uudelleen parin päivän kuluttua (sienet olivat jo alkaneet hiukan haista!) uudessa vedessä ja värjäsin niillä, tuloksena nuo kaksi oikeanpuolimmaista vyyhtiä. Reunimmaisin on värjätty pelkistä lakeista tehdyllä liemellä, ja toisessa oikealta on sienet seoksesta, missä oli 10% jalkoja. Kuivattuja sieniä oli kussakin alunperin70g/100g lankaa, mutta noissa oikeanpuolimmaisissa, missä sienet oli keitetty toiseen kertaan, oli lankoja liemessä vain puolet alkuperäisestä määrästä. Kaikki langat olivat alunalla ja viinikivellä esipuretettuja. Selvästi näkee, miten sieniin oli vielä jäänyt paljon erityisesti punaisia väriaineita, vaikka ne oli keitetty kertaalleen. Keltaiset ja ruskeat väriaineet olivat liuenneet ensimmäisessä keitossa paremmin. Jos haluaa mahdollisimman voimakasta väriä, sienet kannattaakin keittää useampaan kertaan puhtaassa vedessä niin että kaikki väri irtoaa sienistä, ja sitten yhdistää liemet ennen värjäystä.

IN ENGLISH
Here is a picture of yarns I dyed recently with dried mushrooms Cortinarius semisanguineus. If you separate stems and caps after picking the mushrooms and dry them separately, you can later dye different shades by changing the ratio between caps and stems, or dye separately with either stems or caps. From stems alone you can get orange yellow, and from caps red/reddish orange/brownish orange. There are so many things that affect the resulting color. From young and fresh mushrooms the color is more orange than red, than from older specimen.  The best red comes when the mushrooms are frost bitten and very old, but then they are a bit difficult to dry. The extraction and dyeing temperature has big influence on the color, also whether the mushrooms are in the same bath with the yarns or not. I have gotten the best reds from these mushrooms when I have kept the temperature no more than 60°C, and the mushrooms are in the same bath with the yarns. I just soak the dried mushrooms before dyeing, I don't boil them. In higher temperatures the browns and yellows come out/attach better, and the color becomes more orange. I suspect also water may affect the color, and water from different well or town water may give different results.

The yarns in the picture were dyed so that the mushrooms were soaked overnight, then boiled for one hour and strained. The dyeing temperature was 70-80°C. The first yarn from the left had 75% caps and 25% stems, and the next one 90% caps and 10% stems. Surprisingly it looks more yellow orange, but it was dyed on lighter grey base yarn than the first, so that must be it. The third (the middle) skein was dyed with caps only (on grey yarn) and it is more reddish brown.

Then after couple of days I boiled the once used (and already a bit smelly!) mushrooms again in fresh water, and dyed with them. The result is the two skeins on the right. The one on the far right was dyed with the mushrooms left from the middle yarn dyeing, only caps. The second yarn from the right was dyed with bath made with mushrooms left from extraction with 10% stems (second from the left). Originally in the first baths I used 70% dry mushrooms/100g yarn, but after the second boiling I dyed only half the amount of yarn of the original, to get a stronger color. All yarns were premordanted with alum and cream of tartar. You can clearly see that there was still a lot of color left in the mushrooms even after the first boiling, and especially red color. Yellow and brown dyes were extracted better to the first boiling. If you want the strongest possible color, it is best to use multiple extractions of the mushrooms in fresh water (to get all the color out of mushrooms), and then combine the extractions before dyeing.

Velvet Pax experiments Samettijalkakokeiluja

Värjään samettijaloilla tosi paljon, varmaan eniten sinisten värien jälkeen. Samettijaloilla saatua vihreää on useimmissa lapaspaketeissani ja joskus sieniä riittää niin paljon, että voin värjätä niillä lankoja myyntiinkin. Viime kesä ja syksy oli meilläpäin tosi kuiva, eikä samettijalkoja ollut juuri lainkaan, mutta onneksi sain ostettua niitä hiukan pohjoisemmassa asuvalta ystävältäni, joka kerää niitä minulle joka vuosi. Olen niistä tosi iloinen. Kuivatuilla samettijaloilla tulee yhtä hyvä väri kuin tuoreillakin, joskus minusta jopa tuntuu, että värin määrä lisääntyy kuivauksen aikana. Toisin kuin monilla muilla sienillä, samettijaloilla tulee mielestäni paras väri silloin kun sienet on kerätty nuorina tai juuri täysikasvuisina. Jo metsässä vanhaksi menneistä tai lötköistä samettijaloista tuleva väri on ruskeampi, jotenkin likaisemman sävyinen, ja silloin sieniä myös tarvitaan enemmän kuin nuorempia sieniä.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, täällä, miten värjään samettijaloilla käyttäen värjäyksen lopussa rautapuretusta (15 min värjäyksen lopussa, 1g rautavihtrilliä/100g lankaa) ja niin tulee kauniita oliivinvihreitä, värin tummuus riippuu käytettyjen sienten määrästä ja myös pohjalangan väristä.
Nämä oliviinvihreät sopivat mielestäni erityisen hyvin yhteen varsinkin muiden sienivärien kanssa, tai kokenillivärien ja krapin kanssa, mutta taas kasveista saatavien kirkkaiden keltaisten kanssa ne eivät minusta käy niin hyvin.  Toisaalta sitten samettijalkavihreät näyttävät oikein hyviltä karhunkääpäkeltaisten kanssa, kummallista.

IN ENGLISH
I dye a lot with mushroom Velvet Pax, Tapinella atrotomentosa. It may be my second most used dye after indigo. Olive greens I get from it are in most of my mitten kits, and sometimes I get so much mushrooms that I can also dye yarn to sell with them. Last summer and autumn were very dry here where I live, so hardly no mushrooms last autumn, but I have a friend who lives more north and every year I get to buy dried mushrooms from her, I'm very grateful to her. Dried Velvet Pax gives as good color as the fresh ones, sometimes I think the dried ones give even more color. Unlike many other mushrooms which are best when they are collected old, I think Velvet Pax gives best greens when the mushrooms are young or just reached maturity. If they are old, I think the color they give is more brownish, dirty shade, and also I need more of the old ones to get a strong color.

I have posted earlier many years ago here how I dye with Velvet Pax, using iron mordant (modifier) in the end of dyeing (15 minutes in the end, and only 1g of iron per 100g of yarn), and I get beautiful olive greens this way. The shade depends on how much I use mushrooms and also from the color of the base yarn (white or grey). These olive greens match very nicely with other colors from mushrooms, cochineal or madder, but strangely not in my taste with yellows from green plants which are usually very bright. However, yellows from Dyer's Polypore look good combined with Velvet Pax greens.

Vaikka samettijalka itsessään näyttää värittömältä ja sillä on vaalea malto, niin kuivattujen sienten liotusliemi on ruskeaa. Kun sieniä alkaa sitten keittää, niin vähitellen liemi muuttuu tumman violetiksi. Se näyttää upealta väriltä, mutta en ole sitä koskaan saanut tarttumaan pysyvästi lankaan. Aluksi väri on sinivioletti langoissakin, mutta se muuttuu valossa melko nopeasti vihreäksi! Kymmenen vuotta sitten tein näin värjätyille langoille valonkestotestin, ja jo viikossa ulkona valossa väri muuttui täysin eli sitä ei kannata värjätä.  Rautapuretuksella saatu oliivinvihreä sen sijaan kestää todella hyvin valoa, eikä muutu mihinkään vaikka siitä olisi tehty pipo jota pidetään jatkuvasti ulkona päässä.

Alla olevassa kuvassa violetihtavat värit, jotka olivat muuttuneet kellanvihreiksi valossa, olivat purettamattomia. Toinen ja neljäs eli hailukan väriset langat eivät taas olleet paljoa muuttuneet. Ne  oli puretettu etukäteen alunalla ja ne olivat olleet samassa liemessä violettien purettamattomien kanssa, mutta ne eivät olleet värjääntyneet niin voimakkaasti kuin purettamaton.

IN ENGLISH
Velvet Pax does not look very colorful and it is pale tan inside, but when the dried mushrooms are soaked, the water turns brown. Then, when the mushrooms are boiled, the water turns dark purple. It looks fabulous, but I have never managed to get that color permanently to yarn. Even if the yarns are purple or violet in the beginning, they change to green in time!  Ten years ago I did a lightfastness test to purples gotten to unmordanted yarn, and even after one week in light in our porch, the color changed completely. However, olive greens I get with using iron mordant are very good and fast colors. You can knit a hat from them and wear it outside for years and the color won't change.

In the picture below the lilac colors which have turned in light to yellowish green were unmordanted, and the second and fourth yarns were mordanted with alum, and they didn't change much, though they were very pale in the beginning. I don't know why the color seemed to attach better to unmordanted yarn than to alum mordanted yarn.

Nyt kuitenkin halusin taas kokeilla pienellä mallipätkällä, josko saisin kirjojen kuvien kaltaista tumman ruskeanmustaa alunapuretetulle langalle samettijaloista. Myös täällä on samettijalalla tullut ihanan tummia värejä.
Kun olin keittänyt liotetut sienet tunnin verran, ja siivilöinyt liemen, lisäsin kattilaan purettamattomien lankojen lisäksi pienen pätkän aluna-viinikivipuretettua lankaa. Kuivattuja sieniä oli 40g/100g lankaa. Liemen pH oli n 6, normaali kaivovetemme. Violetti väri alkoi tarttua lankoihin, ja 45 minuutin värjäyksen jälkeen 80 asteessa alunapuretettu lanka oli kauniin violetihtavan siniharmaata. Otin langat pois liemestä, lisäsin rautavihtrillin ja laitoin purettamattomat langat takaisin värjääntymään vihreiksi. Alunapuretetun pätkän huuhdoin saman tien, ja vaikka sen väri pysyi pesussa, niin  jo joidenkin päivien jälkeen se oli alkanut harmaantua. Se ei ollut edes missään ikkunan lähellä, mutta ei pimeässäkään. Alla olevat näytteet olivat kuvan ottohetkellä jo pari viikkoa vanhoja ja muuttuneita, olisi pitänyt ottaa vertailukuva samana päivänä niin eron olisi nähnyt paremmin.
Eli 1 ja 2 ovat olleet samassa liemessä, samoin 2 ja 3 keskenään samassa liemessä. Sieniä on ollut molemmissa liemissä saman verran ja muutenkin olisin kuvitellut niiden olleen samanlaisia, mutta silti ekan satsin no 1 purettamaton on kellertävämpi/vihertävämpi kuin vastaava no 3, ja puretettu lanka  no 2 taas on harmaampi kuin vastaava no 4.

IN ENGLISH
Now I wanted to try again with a small piece of yarn if I could get dark brownish black to alum mordanted yarn, like what it says in books or pictures here.
When I had boiled the soaked mushrooms for an hour, and strained the bath, I added unmordanted yarn and a piece of yarn mordanted with alum and cream of tartar. I used 40g of dried mushrooms to 100g of yarn. pH of the bath was around 6, our usual well water. Yarns started to turn to lilac color, and after 45 minutes in 80C the alum mordanted yarn was pretty blueish lilac and yarns with no mordant paler of the same shade. I took the yarns from the bath, and added iron, and put the unmordanted yarns back to change to green. I rinsed the alum mordanted piece right away, and the color stayed, but after some days in room light (not even near window) it started to lose the lilac shade and turn more grey. The picture below was taken about two weeks after dyeing, and the colors are not so clear any more. I should have taken a picture the same day when I dyed it to capture the original color.
So, no 1 and 2 have been in the same bath, and no 3 and 4 together in the same bath. I've have the same amount of mushrooms in both baths, and I would have thought they were similar, but the result is not the same. For some reason no 1 is more yellow greenish than no 3, both were with no mordant, and also no 2 is paler shade than no 4.

Kymmenen vuotta sitten, täällä,  sain  kerran aika hyvää ruskeaa samettijaloilla, kun olin nostanut liemen pHn ennen värjäystä no 8 kuvassa, ja ajattelin kokeilla sitä. Meidän vetemmehän on hiukan hapanta, ja monesti se voi olla syynä, että en saa samoja värejä, mitä muut. Minulla oli vyyhti siitä värjäyksestä tallella ja lanka oli säilyttänyt aika hyvin värinsä, tosin se ei ole ollut suorassa valossa. Ehkä väri on muuttunut vuosien mittaan hiukan vihertävänruskeaksi, mikä täsmäisi yleensäkin siihen, että samettijalkavärit muuttuvat vihreiksi.

Laitoin nyt tähän värjäykseen huomattavasti enemmän sieniä eli 200g/100g lankaa. Liotin ne ja lisäsin jo liotusveteen kidesoodaa niin, että pH oli n 10. Keitin sieniä liemineen seuraavana päivänä tunnin verran hiljaisella tulella (koska liemi haisi tosi pahalle, toisin kuin normaali hapan samettijalkaliemi). Siivilöin ruskean (ei violetin) liemen, ja lisäsin puhdasta vettä aika paljon niin, että pH putosi 7-8. Lankani ei kestä korkeampaa pHta kuumassa värjäyksessä.  Lisäsin 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja värjäsin tunnin. Langasta ei tullutkaan tummanruskeaa, vaan vaaleanturkoosinvihreää! No 6.  Samantapaista, mitä tulee orakkailla. Tämä ei ole sikäli yllättävää, koska kirjojen mukaan samettijalassa on samantyyppisiä väriaineita (terfyleenikinoneita) kuin orakkaissa, mutta itse en ole koskaan aiemmin saanut niitä näkymään langassa. Kuivatuista sienistä ei kovin hyvin näe ovatko ne vanhoja vai nuoria, vaikka hyvin vanhat kyllä mielestäni erottaa. Ehkä tuloksella on nyt jotain tekemistä sienten iän kanssa, en  tosiaan tiedä. No 5 on purettamaton samasta liemestä.

Liemi jäi yön yli, ja seuraavana päivänä lisäsin siihen lorauksen etikkaa, jotta pH laskisi vielä lisää. Värjäsin 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa, josta tunnin värjäyksen jälkeen tuli hiukan rusehtavanvihertävää. No 7. Jostain syystä väri näyttää kuvassa ruskeammalta kuin mitä se on oikeasti.  No 8 on tumma ruskeanvihreä, mitä sain 2008 suurin piirtein samalla lailla värjätessäni. No 9 on rautapuretettu.
En värjännyt tällä liemellä enää lisää, mutta mielenkiintoista oli, että kun kaadoin liemen pois, niin kattilan pohjalla oli turkoosia sakkaa. Eli etikkalisäys varmaan sakkautti väriaineet pohjalle. Siitä olisi voinut saada jännää pigmenttiä, jos olisin tajunnut ottaa sen talteen.

IN ENGLISH
Ten years ago, here, I got once a nice brown from Velvet Pax, no 8 in the picture, when I had raised the pH when simmering the mushrooms, and I tried that again. Our water is acidic, and it may be a reason why I can't get the same shades as others do. I still have one skein of that yarn from ten years ago, and the color had stayed pretty well, it is only a bit greener brown than it was in the beginning. Velvet Pax colors tend to turn greenish in time, I think.

For this experiment I used quite a lot of dried fungi, 200g of mushrooms to 100g of yarn. I soaked the mushrooms and added washing soda to the water to raise pH to 10. Next day I simmered the mushrooms (I didn't boil because the bath smelled really bad, much worse than normal acid Velvet Pax bath). I strained the brown (not purple!) bath, and added clean water so that the pH dropped to 7-8. I can't dye in hot more alkaline bath because my yarn can't take it.
I added 100g alum mordanted yarn and dyed for one hour.  In the end yarn wasn't brown at all, but pale turqoise green!  No 6.This is a same kind of color you can get from tooth fungi, which is not surprising, because they contain the same type of dyes, but I have never before gotten this shade from Velvet Pax. When using dried mushroom, it is difficult to see the age of the mushrooms, but I think I can tell if they are very old, and these were not. No 5 is an unmordanted sample from the same bath.

The next day I added a glug of vinegar to the bath, to lower the pH more. I dyed 100g of yarn mordanted with alum and cream of tartar, and after one hour of dyeing in 80C it had become greenish brown. For some reason it looks more brown in the picture than it actually is.
No 8 is the dark greenish brown I got in 2008 and no 9 mordanted with iron.

I didn't dye with this bath any more, but one interesting thing was that when I poured the bath away,  there was turqoise sediment in the bottom of the pan. It could have been exciting to use it as pigment, but I didn't think about it until it was too late.

Samettijalka on tosi mielenkiintoinen sieni. Kirjat kertovat seuraavaa sen sisältämistä väriaineista.
Räisänen et al: Luonnonväriaineet:
-samettijalan sisältää terfenyylikinoneita, väriaineita joita on sienissä, mutta joita ei ole kasveissa. Näihin kuuluu mm polyporihappo, teleforihappo ja atromentiini, ja myös värittömiä esiasteita kuten leukomentiinia ja oranssinkeltaista flavomentiinia. Violetit väriaineet hapettuvat ruskeiksi kirjan mukaan. Siniset terfenyylikinonit muuntuvat myös helposti hapettumisen ja pHn vaihtelun seurauksena keltaiseksi tai ruskeaksi.
Lundmark:  Färgsvampar och svampfärgning mainitsee samat väriaineet ja lisäksi:
- emäksessä atromentiini muuttuu ruskeasta violetiksi, cycloleucomelon vihreäksi ja teleforihappo siniseksi
Miriam Rice: Mushrooms for paper, pigments and mycostix kertoo samat väriaineet, mutta kirjassa sanotaan, että atromentiini muuttuu siniseksi happamassa, pH3.

Loppujen lopuksi samettijalassa on niin monia väriaineita, ja ne ovat niin monimutkaisia yhdisteitä, että pienetkin muutokset liemen pH.ssa, kiehumisajassa tai puretuksessa voivat muuttaa saatavaa väriä. Puhumattakaan sienten iästä, kasvupaikasta, kasvuolosuhteista tai värjättävästä langasta.
Luulen, että jatkan samettijalkakokeiluja vielä talven mittaan. Alunapuretuksella saatavan (ruskean/vihreän/mustan) värin pitäisi olla erityisen valonkestävä. Lundmarkin kirja antaa sille arvon 6, joka on korkea puhuttaessa luonnosta saatavista väreistä (suurin osa mm kasveista saatavista keltaisista saa arvon 2 tai 3). Omasta mielestäni myös rautapuretuksella saadun värin valonkesto on yksi parhaista.

IN ENGLISH
Velvet Pax is so interesting mushroom. Dye books say the following about the dyes it contains.
Räisänen et al: Luonnonväriaineet:
- it contains terphenylquinones, dyes which can be found in fungi but not in plants. In Velvet Pax they are polyporic acid, telephoric acid and atromentin, and also orange-yellow precursors like flavomentin. Purple dyes oxidize easily to brown according to book. Blue terphenylquinones also change easily to yellow or brown because of changes in pH or oxidation.
Lundmark: Färgsvampar och svampfärgning mentions the same dyes and also:
-in alkaline environment atromentin changes from brown to purple, cycloleucomelon to green and telephoric acid to blue
Miriam Rice: Mushrooms for paper, pigments and mycostix has the same dyes, but in her book she says that atromentin changes to blue in acid enviornment, in pH 3.

All in all Velvet Pax has so many dyes and they are so complex that even small changes in the pH, boiling temperature or time, or mordanting can change the color you may get. Not to speak of differences in the age of fungi, where they have grown or what the weather has been during their growing season, or the yarn you dye. I think I'm going to continue experimenting with these mushroom more this year. Brown/dark green/black which is possible to get with alum mordant should be very lightfast according to Lundmark. it has a value 6, which is very high when we talk about natural dyes (most colors from green plants get value 2 or 3). I think also green which is possible to get from Velvet Pax with iron mordant has very high lightfastness.

Cortinarius sanguineus Veriseitikkivärjäystä

Täällä lounaiskolkassa Suomea veriseitikki ei ole kovin yleinen. Metsät ovat enimmäkseen kuivia mäntykankaita ja jos veriseitikkiä löytääkin jostain notkosta, niin yleensä vain kourallisen. Vaikka veriseitikki sisältää paljon punaisia väriaineita, niin sieni on pieni ja ainakin minun kokemukseni mukaan sientä pitää olla aika paljon jos haluaa saada tummaa punaista. Vaaleita värejä saa pienemmälläkin määrällä. Verihelttaseitikkiä löytää yleensä enemmän ja sen lakeillakin saa hyviä tummiakin värejä kun vain lakkeja on tarpeeksi. Veriseitikkien ja verihelttaseitikkien väriaineet kuuluvat antrakinoneihin.

Yllä olevat langat on kuitenkin värjätty veriseitikeillä. Alkusyksystä sain ystävältäni kilon verran itä -Suomesta kerättyjä veriseitikkejä, jotka olivat jo hiukan mätiä kun sain ne. Näillä sienillä sain värjättyä 100g tuota tumminta punaista, josta tulikin yllättävän tumma, ja kaksinkertaisen määrän alinta vaaleampaa punaista. Vaaleita jälkivärejä olisi varmaan tullut lisää, mutta vaaleat värit eivät myy kovin hyvin, joten en useinkaan värjää niitä. Niiden valonkestokaan ei ole yhtä hyvä kuin tummilla väreillä.
Keskimmäinen punainen on värjätty nyt joulukuussa kuivilla veriseitikeillä, suhteella 100g kuivia sieniä/100g lankaa. Kaikki langat ovat olleet esipuretettu alunalla ja viinikivellä, ja sienet ovat saaneet kiehua tunnin ennen siivilöintiä välittömästi keiton jälkeen. Värjäyslämpötila on ollut 60-70C, minkä olen huomannut antavan punaisemman värin kuin mikäli liemi olisi kuumempi.
Olin ajatellut, että kilosta tuoreita tulee noin 100g kuivattuja sieniä, mutta jostain syystä kuivatuilla en saanut yhtä voimakasta väriä kuin tuoreilla. Hyvän  värin kuitenkin ja vaaleamman jälkivärin myös. Epäilen, että syynä oli ehkä se, että tuoreet olivat osittain mädäntyneitä ja monesti veriheltoillakin vanhoilla sienillä tulee voimakkaampi väri kuin ihan nuorilla ja hyväkuntoisilla. Ehkä kasvupaikkakin voi vaikuttaa ja lisäksi veriseitikistä on olemassa kaksi eri lajia (veriseitikki, Cortinarius sanguineus ja palttuseitikki, Cortinarius vitiosus), lajit ovat hyvin toistensa näköisiä, enkä osaa sanoa kumpaan nämä saamani sienet kuuluivat, mutta veriseitikki yleisempänä on todennäköisempi. Palttuseitikki sisältää Luonnonväriaineet-kirjan mukaan vähemmän keltaista antrakinonia emodiinia, joten siitä saatava väri on punaisempi kuin veriseitikistä. Mycologia -lehdessä (2012) on englanninkielinen artikkeli näistä sienistä: Niskanen, Laine ja Liimatainen: Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material.

IN ENGLISH
Here in south western Finland mushroom Cortinarius sanguineus is not common. Forests are mainly dry pine forests, and I can find only a handful of this mushroom, if even that. They grow more in middle or east of Finland in more moist forests. Though it contains a good proportion of dye in it, it is a very small mushroom and at least my experience is that to get dark good reds you need a lot of mushrooms. For lighter colors smaller amounts is enough. Cortinarius semisanguineus which is more common here is a close relative to C.sanguineus. Caps of C.semisanguineus are a better source of mushroom reds for me because they are more abundant and it is a bigger mushroom (though not very big). Both of these Cortinarius mushrooms contain anthraquinone dyes.

However, these yarns are dyed with C.sanguineus. 
In early September I got about one kilo of fresh mushrooms from a friend who had collected them in eastern Finland. They were already a little rotten when I got them and I dyed 100g of yarn with them and got the top color in the picture. Quite nice dark red. The after bath gave me 200grams of the bottom color, and possibly I would have gotten also more lighter colours but I don't dye a lot of pale colours because they don't sell well. Dark colors are always sold  fast:)
The yarn in the middle was dyed just before Christmas with dried C.semisanguineus, and it is also a nice red.  I used 100grams of dried mushrooms to 100 grams of yarn.  All yarns were mordanted with alum and cream of tartar. Mushrooms were boiled for one hour and strained right after boiling. The temperature in the dye bath with yarns was 60-70C, which I have found gives better colors than simmering.  These yarns are now in my shop.
I would have thought that a kilo of fresh mushrooms becomes about 100grams of dried mushrooms, but for some reason I didn't get as dark color now with dried mushrooms as I got with fresh ones.  I suspect that one reason for this may be that the fresh mushrooms were very old and partly rotten. I have noticed previously that old Cortinarius mushrooms give better reds than young specimen which give more orange, and have more yellow dyes in them and less reds, so this might be the reason now, too. Also, in recent studies Cortinarius sanguineus has been split to two different species: C.sanguineus and C.vitiosus, which are quite similar. I don't know which ones I had, though C.sanguineus is more likely. C.vitiosus is not so common, and according to book Luonnonväriaineet by Räisänen, Primetta and Niinimäki, it doesn't contain emodin like C.sanguineus so the color it would give could be more red. There is an article  about these mushrooms (not dye wise) in Mycologia (2012): Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material written by Niskanen, Laine and Liimatainen.

Telephora palmata blue Löyhkäsilokkasinistä

Marraskuun alussa etsiessäni männynsuomuorakkaita löysin yllätyksekseni vielä vähäsen löyhkäsilokkaa (Telephora palmata).  Löyhkikset kasvavat rehevissä sammaleisissa kuusivaltaisissa usein kalkkipitoisissa rinteissä, täälläpäin samoilla paikoilla kasvaa usein sinivuokkoa. Yleensä nämä ovat parhaimmillaan syyskuussa, mutta nyt on ollut niin lämmin syksy, että siksi niitä löytyi vieläkin. Osa sienistä oli jo mätänemässä pois, mutta sain kerättyä jonkin verran koe-erää varten. Löyhkäsilokan erottaa haarakkaista helpoiten siitä, että sieni todella löyhkää, haju on kuin mätä kaali. Kotiin kuljetettaessa sienipussi piti pistää auton takakonttiin, samassa tilassa ei voi kuvitella olevansa näiden kanssa pidempään.
Löyhkäsilokassa on samoja väriaineita kuin orakkaissakin, joten värjätessä niistä saa samoja sinertäviä värejä kun keitto on emäksinen.
Aiemmin nuorilla syyskuussa kerätyillä sienillä olin värjännyt suhteella 2kg tuoreita sieniä/100g lankaa ja saanut vaalean harmahtavan sinistä. Nyt vanhoilla sienillä käytin vähemmän eli 1kg/100g lankaa (vaikka olisi kannattanut käyttää nytkin enemmän luultavasti). Keitin sieniä pari tuntia, ja kun sienet olivat alkaneet kiehua lisäsin ammoniakkia niin että pH oli 9. Keiton jälkee jäädytin lientä, ja samalla pHkin oli laskenut 7:ään. Värjäys alunalla ja viinikivellä esipuretetulla langalla tunnin tuotti vaaleaa sinertävänturkoosia lankaa. Löyhkäsilokka sisältää suhteessa sienen kokoon paljon enemmän samoja sinisiä väriaineita kuin männynsuomuorakas.

IN ENGLISH
When I was looking for Sarcodon mushrooms in early November I found also some Telephora palmata mushrooms. Usually I find them in September so I was surprised to find them this late in the autumn.  These are small mushrooms which grow in calcium rich mossy forests with spruce, I know only a few places where they grow. Mushrooms were old and as their Finnish name (löyhkä means stinking) suggests they smell very bad, like rotten cabbage, and you can smell them before you see them.  Old mushrooms smell more than young ones. There are other similar looking mushrooms but you can tell them from these by the smell. Even when I took them home, I had to put the mushroom bag in the trunk of my car, I couldn't drive with them in the same space, even though I didn't get very much of them this time.
These mushrooms contain the same kind of colorants as the Sarcodon mushrooms and yield blueish colors in high pH.
Previously when I had dyed with these mushrooms I had used 2kg of fresh young mushrooms to 100grams of wool, but now that the mushrooms were older I used only 1kg/100g yarn (should have used more I think). I boiled them for two hours, and when the boiling began I added ammonia to raise the pH to 9. After boiling I cooled the bath and also the pH had dropped to 7 when I dyed the alum+CoT mordanted yarn and got this pale blueish teal color yarn. This small mushroom contains the same blue dyestuffs as Sarcodon imbricatus, but in much bigger amount compared to the size of mushroom.

Sarcodon squamosus this autumn Männynsuomuorakasvärjäys tänä syksynä

Viime viikolla tein kokeiluja männynsuomuorakkailla. Siskoni koiralenkkien varrella niitä kasvoi hyvin ja sain niitä paljon häneltä. Marraskuussa männynsuomuorakkaat ovat jo tarpeeksi vanhoja ja niissä oli toivottavasti kehittynyt myös sinisiä värejä. Nuorissa tai ruskeissa yksilöissä ei oman kokemukseni mukaan ole vielä tarpeeksi sinistä väriä antavia yhdisteitä ja siksi on parasta odottaa, että sienet vanhenevat ja alkavat jopa mädätä.

IN ENGLISH
Last week I did some experimenting with mushroom Sarcodon squamosus. They grew abundantly in the forest where my sister walks her dogs, and she collected a lot of them for me. At this time the mushrooms were old enough to have also blue dyestuffs in them, the blue develops in old mushrooms, I have never gotten blue or even green with young or light brown S.squamosus.

Orakkaat ovat tosi mysteerisieniä koska niistä voi parhaimmillaan saada vihreitä ja sinisiäkin sävyjä. Sinisten väriaineiden määrä sienissä on kuitenkin pieni eli sieniä tarvitaan paljon, eikä sinisten värien saaminen lankoihin mitenkään yksinkertaista tai helposti toistettavaa. Täällä olen kirjoittanut aiemmista kokeiluistani männynsuomuorakkailla. Nämäkin ovat nyt vain kokeiluja ja yritys oppia miten näistä sienistä saisi parhaan mahdollisen värin, ja toivottavasti näistä kokeiluista on myös apua toisille värjäreille. Lisäksi värien valonkesto ei välttämättä ole paras mahdollinen ja siksi nänä langat eivät tulekaan myyntiin, ainakaan kunnes olen keväällä testannut valonkeston.

IN ENGLISH
Tooth fungi are really mystery mushrooms, because at best they can give greens and blues to wool. The amount of blue in them is small and you need a lot of fresh mushrooms. Getting blue from them is not easy and easily repeated. Here I have written previously about my experiments with this mushroom. Also these are experiments and an attempt to learn more about dyeing with this mushroom, and I hope these experiments also help other dyers. I am not so sure about the lightfastness of colors from Sarcodon squamosus, so I don't sell these yarns, not at least until I have tested them for light in the spring when the sun shines more.

Käytin tuoreita vanhoja jo puolimätiä ja kertaalleen jäätyneitäkin männynsuomuorakkaita 10kg/100g lankaa, hyvä että ne ovat isoja ja painavia sieniä. Murskasin sienet käsin ja peitin vedellä, ja keitin niitä kiehuen 2-3 tuntia. Kun keitos alkoi kiehua, lisäsin liemeen joko ammoniakkia tai osaan kidesoodaa niin, että pH nousi 9:ään. Ammoniakkia käytettäessä se haihtui keiton aikana niin, että lopussa liemi oli  pH 7-8. Kidesoodalla liemen pH pysyi korkeana koko keiton ajan. Sieniä keitettäessä niitä pitää vahtia, ja sekoitella, koska keitos vaahtoaa paljon ja kiehuu helposti yli. Alussa vaahto on ruskeaa, mutta kun liemeen on lisätty emästä, vaahto muuttuu sinertäväksi.

Keiton jälkeen siivilöin osasta lientä sienet pois (että sain mahtumaan lankoja kattilaan), mutta jätin ainakin puolet sienistä liemeen. Olen ymmärtänyt, että väristä tulisi parempi mikäli sienet ovat liemessä yhtä aikaa lankojen kanssa, ja kokeilin nyt näin. Aiemmin olen useimmiten siivilöinyt sienet pois. Lankojen ollessa liemessä katsoin, että pH oli lähellä 7, ei alle, mutta ei yli 8, koska minulla on mennyt niin monia lankoja aiemmin pilalle jos pH on ollut yli 8 ja liemi kuuma. Mikäli pH oli liian korkea keiton lopussa, lisäsin pienen tilkan etikkaa, jotta pH laski alle 8.
Monissa orakasvärjäysohjeissa neuvotaan värjäämään korkeassa pHssa, mutta olen onnistunut saamaan sinisiä myös värjäten neutraalissa pH7ssä, mikäli liemi on ollut sienten keiton aikana emäksinen, ja tämä tapa sopii minulle paremmin. Voi olla, että teolliset superwashkäsitellyt langat kestävät kuumaa emästä paremmin, mutta minun lankani ei kestä sitä, vaan lankojen suomut jäävät auki ja lanka vanuu ja menee pilalle.

Kun langat olivat sitten liemessä, nostin lämmön 80-90°C ja pidin siinä tunnin verran. Värjäyksen alussa langat näyttävät beigeltä, sitten tummemmalta ruskealta ja kun lämpö nousi yli 80°C, ruskean alla alkoi näkyä sinisiä sävyjä. Ruskea väri huuhtoutui pesussa pois ja jäljelle jäi sininen. Matalammissa lämpötiloissa siniset väriaineet eivät kiinnity lankoihin. Värjäyksen aikana liikuttelin lankoja usein, varsinkin alussa, jotta väristä tulisi tasainen, ja myös nostin lankoja ilmaan joitain kertoja saamaan happea, ihan vain muutamaksi sekunniksi. Kaikki langat olivat valkoisia, ja esipuretettu alunalla (10%) ja viinikivellä (4%), kaikki koelangat olivat samasta puretuserästä.

IN ENGLISH
I used fresh but very old and rotten, some also frozen mushrooms Sarcodon squamosus 10kg/100grams of yarn, that is mushroom weight 100 times per weight of the yarn, lucky they are big and heavy mushrooms. I crushed the mushrooms and covered with water and boiled them vigorously for 2-3 hours. In the beginning when they started to boil I added either ammonia or washing soda to raise the pH of the bath to 9. In experiments where I used ammonia, it evaporated during the boiling so that in the end the pH was near neutral, but with washing soda the pH stayed high for the whole time.
When boiling the mushrooms you have to watch the bath carefully, because a lot of foam develops and it boils over easily. In the beginning the foam is brown but after adding the base to the bath, the foam changes to brownish blue.

After boiling the mushroom enough I strained part of the bath (so that I got room for the yarns), but left at least half of the mushrooms in the bath. I have understood that if the mushrooms and yarns are together in the bath, it is possible to get better blues, and I wanted to try this way now. Before adding the yarns to the bath I made sure that pH was close to 7, not under 7, but not over 8 either, because I have ruined so many yarns by combination of high pH and hot temperature, so I'm careful with it now. If the pH was too high I added small amount of vinegar to lower the pH.  I know that many mushroom dyers say that to get the best blues the pH must be high when the yarns are in the bath, but I have managed to get reasonably good colors also in neutral bath, if the pH was high when extracting  the color from the mushrooms by boiling them, and this method works better for me. It may be that superwash treated commercial yarns can handle high pH and hot temperatures without getting damaged, but my yarn can't. The scales of the wool stay open and the wool felts.

When the yarns were in the bath, I raised the temperature to 80-90°C (almost boiling), and kept it there for one hour. At first the yarns looked beige, then brown and when the temperature was high you could see blue shades mixed with brown, later the brown washed out and blue came out better. The blue dyes from these mushrooms don't attach to the yarn in lower temperatures. During dyeing, and especially in the beginning of dyeing, I moved the yarns around in the bath and couple of times raised them to air to get oxygen (only for couple of seconds).
All yarns were mordanted with alum (10%) and cream of tartar (4%), and all samples were from the same mordant lot. All base yarns were white.

The samples below are following:
1a.  ammonia for raising pH during boiling, only about one thirds of the mushrooms with yarns in the dyebath
1b.  afterbath of 1a
2.   ammonia for raising the pH during boiling, after 45 min of dyeing 2grams of iron to the bath, dyeing continued for 15 minutes
3a.  washing soda for raising the pH during boiling, more mushrooms with the yarns
3b.  afterbath of 3a
3c.  second after bath of 3a
4a.  washing soda for raising the pH during boiling, unmordanted yarn, mushrooms didn't boil as vigorously as in the other experiments (the pot was too full and was going to boil over)
4b. same bath as 4a, rhubarb leaf mordanted yarn (400% rhubarb leaves)
4c. same bath as 4a, alum + CoT mordanted yarn
4d. afterbath of 4a
4e. second afterbath of 4a
5. bath from dried Sarcodon squamosus from last year, 800grams of dry mushrooms per 100g yarn, mushrooms soaked first overnight, then boiled for 4 hours, ammonia for raising the pH during boiling the mushrooms. This bath wasn't as dark in color as the baths from fresh mushrooms.

Näytteet eri värjäyksistä seuraavasti:
1a. keitto ammoniakin kanssa, lankojen kanssa vain ehkä n kolmannes sienistä, muut siivilöity pois
1b. jälkiväri edellisestä
2.  keitto ammoniakin kanssa, värjäys 45 min, minkä jälkeen rautavihtrilliä 2g/100g lankaa, värjäys edelleen 15 min
3a. keitto kidesoodan kanssa, itse väriliemessä yli puolet sienistä.
3b. jälkiväri edellisestä
3c. toinen jälkiväri edellisestä
4a. keitto kidesoodan kanssa, purettamaton lanka, sienet eivät kiehuneet yhtä voimakkaasti kuin edellisissä kokeiluissa (kattila oli liian täynnä ja meinasi kiehua yli koko ajan)
4b. sama liemi edellisen kanssa, raparperinlehtipuretettu lanka (400% raparperinlehtiä)
4c. sama liemi edellisten kanssa, aluna-viinikivipuretettu lanka
4d. jälkiväri edellisistä
4e. toinen jälkiväri edellisistä
5.  tässä värjäyksessä oli vuoden vanhoja kuivattuja sieniä, jotka eivät olleet yhtä vanhoja, kuivattuja sieniä oli 800g/100g lankaa. Sienet liotettu yön yli, keitetty 4 tuntia, keitossa käytetty ammoniakkia pHn nostoon. Liemi ei ollut koko aikana yhtä tumma kuin tuoreista mädistä sienistä tehty liemi.

AJATUKSIA
Olin eniten yllättynyt, että tänä vuonna sain parhaimmat siniset värit liemestä, missä keitossa oli käytetty kidesoodaa eikä ammoniakkia. Tähän asti olin ollut varma, että vain ammoniakki toimii kunnolla orakasvärjäyksissä, ja olin käyttänyt viime vuodet vain ammoniakkia, mutta ei se olekaan niin, vaan erilaiset tulokset aiemmin johtuivat jostain muusta.. mutta mistä, en osaa sanoa. Lisäksi olisin nyt kuvitellut, että sienet jokaisessa värjäyksessä (paitsi no 5) olisivat olleet yhtä vanhoja, ainakin ne näyttivät samoilta ja painona käytin niitä yhtä paljon, mutta on mahdollista, että jotkut olivat kuitenkin hiukan vanhempia tai ämpärissä painuneet kasaan ja ehkä paino oli siinä sitten vähentynyt. Mutta en voi sanoa varmasti. Jostain syystä kuitenkin joka värjäyksessä väristä tuli hiukan erilainen.
No 4 värjäyksessä vähäinen sinisen määrä johtui melko varmasti siitä, että sienet eivät kiehuneet yhtä kovasti ja pitkään kuin muissa värjäyksissä. Lisäksi no 4 langoista tuli eniten epätasaisia, muissa väri on melko tasainen. Männynsuomuorakkailla myös raparperipuretus kiinnitti sinisiä värejä samoin kuin aiemmissa kokeiluissani tuoksuorakkailla, tosin väri näyttää vihreämmältä koska pohjana on raparperin kellertävä väri.
Viimeisen kokeilu no5 kuivatuilla sienillä ei antanut yhtä hyvää väriä, vaan siitä tuli enemmän vihreä. Luulen, että sienet olivat nuorempia kuin nämä tuoreet vanhat, mätiä sieniä kun on vaikea kuivata, ja väriero johtuu siitä.

Tämän vuotisen kokemuksen mukaan nyt ajattelisin, että jos haluaa sinistä männynsuomuorakkailla, niin
- sienten pitää olla hyvin vanhoja
- kannattaa keittää pitkään, useita tunteja ja kovalla tulella
- kun sienet alkavat kiehua, keittoon pitää lisätä joko ammoniakkia tai kidesooda niin, että pH on 9
- lankojen pitää olla esipuretettuja, raparperinlehtipuretuksella tulee myös ok vihreää, purettamaton (tai puretus väriliemessä) antaa ruskeaa
- värjäyksen lämpötila pitää olla yli 80°C

IN ENGLISH
THOUGTS
I was most surprised to find that this year I got the best blue when I had used washing soda and not ammonia to raise the pH during boiling the mushrooms. Up until now I had been sure that ammonia gave the best colors but it isn't so, and my previous results had some other thing which affected that ammonia had given me the best blues. I don't know what that is. Also I would have thought that I now had used equally old mushrooms and equal amount of them (except no5), but still I got different color in each experiment. It is possible that the mushrooms were not equally old though they looked like it. I can't say why I couldn't get the same color though I was trying to do the dyeing the same way each time (except the variation in ammonia/washing soda).
In the experiment no 4 the lesser amount of blue was most likely due to me not boiling the mushrooms as vigorously as the other experiments. Also in no 4 the yarns turned out more uneven than others. Rhubarb leaf mordant worked also with Sarcodon squamosus, like it had worked with my Hydnellum suaveolens experiments resulting more green color because of the yellow base from rhubarb leaf.
The last experiment, no 5, didn't give as good color as the experiments with rotten fresh mushrooms, and I think this is because the dried mushrooms were not old enough. It is difficult to dry rotten mushrooms.

Based on this years experience I would think that if I want blue from Sarcodon squamosus the following are important things:
- mushrooms must be very old
- boil them for a long time, hours, vigorously
- when mushrooms start to boil, add either ammonia or washing soda, both work, to raise the pH to 9
- yarns must be premordanted with alum, but also rhubarb leaf mordanting works giving greener colors. Without any mordant the resulting color is brown (which you also get if you put the mordants to the actual dyebath).
- these mushrooms don't work in low temperature, the dye bath must be over 80°C