December 7 Green yarn Vihreää lankaa

Joulukuun seitsemännen päivän lanka on heleän vihreä, kaupassa täällä.
Tämä väri on värjätty ensin omilla väritattarilla ja sitten syksyllä puretettu alunalla ja värjätty sinisen päälle keltainen väri karhunkäävällä, Phaeolus schweintizii. Tämä on heleä kevään vihreä väri, tosi nätti mielestäni, mutta voi olla vaikea yhdistää harmonisesti joidenkin luonnonvärien kanssa. Keltaisten, kellanvihreiden ja voimakkaan oranssien kanssa se kyllä käy hyvin, ja sinisten. Samettijalkavihreät, jotka ovat enemmän oliivinvihreitä, näyttävät helposti harmailta, jos ne ovat kellanvihreiden vieressä. Samettijalkavihreät  näyttävät minusta taas tosi hyviltä verihelttaseitikkivärien rinnalla. Aina luonnonväreillä värjättyjenkään lankojen yhdistäminen toisiinsa ei ole helppoa. Ehkä tämä on myös makuasia:).

IN ENGLISH
December 7th yarn is green, in my shop here.
This colour was first dyed medium blue with my own japanese indigo leaves, and then mordanted with alum and over dyed yellow with Dyer's Polypore, Phaeolus schweinitzii. This combination results in spring green, very nice to my eyes, but it does not necessarily combine harmoniously with some other colours from natural dyes. It goes well with other yellows, greenish yellows and strong oranges, and of course with blues. Olive greens dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa look grey when combined with bright yellow green like this yarn, but  Tapinella colours look very good combined with Cortinarius mushroom colours. It is not always easy to combine colours from natural dyes with each other so that the result is good. Maybe this is also a matter of individual taste:).

Colours from autumn mushrooms Syksyn sienivärejä

Alkusyksy oli juuri sopivan sateinen sieniä ajatellen, vaikka kesä olikin kuiva.
Olen värjännyt samettijaloilla aika paljon varastoon tarvikepaketteja varten ja jotain samettijalkavihreitä riittää myyntiinkin.
Näitä lankoja on nyt myynnissä nettikaupassani.

IN ENGLISH
September and October have been rainy, which was good after a dry summer.
I have dyed a lot with Tapinella atrotomentosa olive green for the mitten kits, and also some yarns to sell.
I have now these mushroom dyed yarns in my online shop.

Ystäväni toi minulle taas yhden ison karhunkäävän, ja se olikin mahtava! Painoi jopa kaksi kiloa.
Karhunkääpiä ei ole paljoa, ja siksi olenkin tosi iloinen, että tuo yksi paikka tuottaa joka vuosi yhden tai kaksi kääpää:) Nyt se kääpä oli syyskuussa jo aika vanha, kuten kuvasta näkyy, mutta tuotti silti hyvin keltaista ja värjäsin sillä myös vihreää omilla väritattarilla värjättyjen sinisten päälle.

IN ENGLISH
I got one huge Dyer's Polypore, Phaeolus schweinitzii, from a friend. The weight of that one fungi was over 2 kilos. It is not a common polypore here, and that is why I'm so happy that this one place produces one or two polypores every year:). It was picked in September and was already a bit old, as you can see from the picture, but I still got yellows from it, and also green dyed on top of blue from my own japanese indigo.

Verihelttaseitikkejä on myös ollut aika mukavasti, paremmin kuin muutamaan viime vuoteen. Olen värjännyt niillä enimmäkseen tuoreena, mutta kuivannut myös osan. Ruskeat langat on värjätty harmaalle pohjavärille, mutta muuten normaalisti. Käytän aika paljon sieniä suhteessa lankaan, jotta saan vahvoja värejä (yleensä kilon tuoreita sieniä/100g lankaa). Jälkiväreistä tulee sitten oranssimpaa.

IN ENGLISH
I have also got quite nice amount of Cortinarius semisanguineus- mushrooms. 
I have dyed with them mostly fresh, but also dried some of them for later use. Brown yarns were dyed on natural grey base yarn. I use quite a lot of mushrooms (usually one kilo of fresh mushrooms to 100g of yarn), so that I get strong colours. After bath gives more orange colours.

Ylläolevassa kuvassa on vasemmalla hurmeseitikkiä, Cortinarius purpureus, ja oikealla verihelttaseitikkiä, Cortinarius semisanguineus (tai siihen ryhmään kuuluvia seitikkejä). Pitkästä aikaa sain nyt hiukan hurmeseitikkejä, kun viime vuosina niitä ei ole ollut. Ei niitä nytkään tuon enempää ole, ja kuivasin ne myöhempää käyttöä varten. Niitä ei ole helppo erottaa veriheltoista, mutta ne ovat jykevämpiä sieniä, joilla on selvästi paksumpi jalka ja myös lakki. Kun verihelttaseitikin jalassa on punerrusta vain tyvessä, niin hurmeseitikillä on koko jalan pituudelta punaista häivettä (mikä ei kylläkään näy kuvassa kovin hyvin). Joskus hurmeseitikin jalka voi näyttää kokonaankin punaiselta.
Hurmeseitikissä ei ole ymmärtääkseni keltaisia väriaineita niinkuin veriheltoissa, vaan siitä tulee helpommin puhtaan punaista, eikä sen jälkiväreistäkään tule oransseja niinkuin verihelttojen jälkiväreistä, ainakaan minulla aiempien kokemusten mukaan. Löysin Outi Temmeksen Pro Gradu tutkielman Hurmeseitikistä värisienenä. Tosi mielenkiintoista. Siinä oli verrattua hurmeseitikkiä verihelttaseitikkiin värjäyssienenä, ja kokeiltu myös tanniinipuretusta ja värjäystä erikseen lakeilla ja jaloilla.

IN ENGLISH
In the picture above there are Cortinarius purpureus on the left and Cortinarius semisanguineus on the right. It has been several years since I got C.purpureus, autumns have been too dry for it, but now I  was happy to get some (only what is in the picture) and dried them for later use. They are not easy to tell apart from C.semisanguineus, but they are sturdier mushrooms on the whole, both caps and stems. While C.semisanguineus has red velum only in the base of the stem, C.purpureus stems are more reddish all the way (though it doesn's show well in the picture). Sometimes their stems may look all red.
As I understand there are no yellow colorants in C.purpureus like there are in C.semisanguineus, which make the afterbaths  of C.semisanguineus more orange yellow, and the after baths of C.purpureus give more pale reddish colour in my experience.
I found a Finnish study by Outi Temmes about dyeing with C.purpureus and comparing it to C.semisanguineus. Only the abstract is in English, and the whole of it in Finnish, but there are good pictures of the colours she got. She had also dyed separately with hats and stems as well as with whole mushrooms, and it was interesting to see that C.purpureus still gave yellow from the stems (with even slightly better fastness than from the whole mushroom).

Viime viikolla myös yhtenä aamuna suurin osa lehdistä oli pudonnut omenapuista, ja haravoin heti niitä talteen värjäystä varten. Yritän aina saada pudonneet puiden lehdet otettua heti putoamisen jälkeen, koska luulen, että jos ne likoavat sateessa, niin myös väriaineet huuhtoutuvat pois.
Syksyisistä lehdistä saa yhtä hyviä keltaisia kuin alkukesäisistäkin, mutta väri on niissä tiukemmassa jotenkin, ja lehtiä pitää liottaa pari viikkoa lievästi emäksisessä vedessä, että väri irtoaa.
Olen kokeillut parikin kertaa värjätä heti keruun jälkeen syksyllä, ja väristä on aina tullut vaaleampi kuin mitä siitä tulee jos antaa lehtien liota ämpärissä ensin. Laitan lehdet verkkopussiin ja sitten likoon, ja pussin kanssa ne on sitten helppo nostaa pataan värjäykseen, liotusliemen kanssa.
Mm täällä olen aiemmin kirjoittanut syksyn lehdillä värjäämisestä.
Näillä lehdillä värjään varmaan ensi viikon lopulla.

IN ENGLISH
One morning last week the wind had dropped all the leaves from apple trees, and I collected some right away for dyeing. If they get soaked in rain for days in ground, I think most of the dyes in them are gone, but when they are collected the same day, they are ok. I get as good yellows from autumn leaves as from summer leaves, but they need to be soaked in slightly alkaline water for two weeks for the dyes to come out. I have tried to extract and dye with them the same day when they were collected, but always I have gotten better results with a long soak with autumn leaves. I put the leaves in a net bag in a big bucket of water, with couple of table spoonfuls of washing soda, and leave outside. The net bags are easy to transfer to the pot to simmer, with soaking water.
Here I have written earlier about autumn leaves.
With these leaves I'm going to dye near the end of the month. 

Dyer's Polypore Karhunkääpävärjäys

Loppukesä oli koko kesän lailla hyvin kuiva, vasta nyt on alkanut sataa enemmän. Sain kuitenkin syyskuussa ystäviltäni joitakin karhunkääpiä (Phaeolus schweinitzii). Heillä on yksi paikka missä sitä kasvaa vanhan kuusen juurella joka vuosi muutamia yksilöitä. Sain vinkin Kaijalta Länsi-Suomesta, että kannattaa kokeilla karhunkääpienkin kanssa värjäyksessä kidesoodaa. Yleensä värjäyskirjallisuus sanoo, että karhunkäävällä pHta ei tarvitse muuttaa, ja aiemmin olenkin aina värjännyt normaalissa kaivovedessämme, joka on hapahkoa.
Karhunkääpä sisältää paljon väriainetta, ja tuntuu, että vaikka sitä olisi keittänyt pitkäänkin, niin silti siitä irtoaa lisää väriä. Sen kanssa kannattaakin tehdä niin, että keittää käävät ja siivilöi liemen, ja sitten keittää uudelleen puhtaassa vedessä, ja ehkä vielä kolmannenkin kerran keitto uudessa vedessä, niin saa mahdollisimman paljon väriainetta talteen. Liemi jotenkin kyllästyy, eikä kaikki väriaine irtoa yhdellä kertaa samaan liemeen. Keittoliemet voi yhdistää tai värjätä jokaisella erikseen.

Nämä yllä olevat langat on nyt värjätty seuraavasti:
Tuoreita kääpiä oli 1,2 kg, esipuretus aluna + viinikivi
1. ensimmäinen väri ensimmäisestä keitosta, pH 6, värjätty 300g
2. jälkiväri edellisestä, 300g
3. kääpien keitto uudelleen, nyt pH nostettu tuhkalipeällä n 8 (kidesooda oli loppunut), ja värjäyksessä pH 7, 200g
4. jälkiväri edellisestä, 300g
5. kolmas keitto, nyt väristä ei enää tullut niin voimakasta, mutta hyvä keltainen kuitenkin, pH 6, 200g

Eli uuttaen useampaan kertaan väriä irtosi niin paljon, että sain värjättyä yhtä paljon lankaa mitä kääpiäkin oli painona. Keitto emäksessä selvästi myös auttoi värin irrottamiseen, ja ensi vuonna laitankin kidesoodaa tms jo ensimmäiseen uutokseen. Viimeisen uutoksen keltaiset langat värjäsin vihreäksi väritatarliemessä myöhemmin, ja kiinnostavaa oli myös, että kun langat olivat emäksisessä indigoliemessä, ne näyttivät (ennen ylösnostamista ja värin muutosta vihreäksi) liemessä ollessaan todella oransseita, oranssimmalta kuin  no 3.  Nyt sitten jälkeenpäin huomasin, että Jenny Deanin kirjassa A Heritage of Colour on näytteet eri tavalla värjätyistä langoista ja karhunkäävällä jälkimodifiointi emäksessä on muuttanut myös hänellä värin kirkkaan oranssiksi. Omat lankani on pesty ja neutraloitu lievässä etikalla happamoitetussa vedessä, mikä ei muuttanut näiden lankojen väriä. En tiedä, miten olisi käynyt emäksessä modifioidulle langalle, olisiko se pitänyt värinsä.

IN ENGLISH
Early autumn was dry like all this summer, only now it has started to rain more. In spite of drought I got some Dyer's polypore (Phaeolus schweinitzii) from my friend. Every year they have some of them growing under an old spruce. Then another dyer here in Finland, Kaija, gave me a tip to try adding some washing soda to the bath when extracting the color from these polypores. Mushroom dye litterature says that it is not necessary to raise pH with Dyer's polypore, like with other polypores, and I have previously always extracted and dyed in acid/neutral bath with these polypores.

Another thing with Dyer's polypore is that even if you boil them a long time, there always seems to be dye left in the polypores.  It seems like the bath gets saturated with dye and you can't get all dye from the polypores in one bath. So I have found that the best way to work with these polypores is to extract the dye from them in several baths. After the first boiling, I strain the bath, and add more fresh water to the polypores and boil more, and usually do it also the third time. You can combine the baths or dye with them separately.

Yarns in the picture were dyed as follows:
1,2 kg of fresh Dyer's polypore, alum + cream of tartar mordant before dyeing
1. color from the first extraction, pH 6, yarn 300g
2. exhaust bath from the previous, yarn 300g
3. second boiling of the polypores, pH 8 raised with wood ash lye (I was out of washing soda) in the boiling, and pH 7 when dyeing, yarn 200g
4. exhaust bath from no 3, pH7, yarn 300g
5. third boiling, pH 6, yarn 200g. The color wasn't as deep as in the previous extractions

I could dye as much yarn as there were fresh polypores in weight, that is a really good ratio. Also bringing pH up in extracting seems to help getting more color out of the polypores, so next year I will do it from the beginning. The last 2 yellow skeins I dyed green later with japanese indigo, and an interesting thing was that when the yellow skeins were in alkaline indigo bath (before raising them up and oxydizing which changes the color to blue - green in the case of yellow yarns), they had turned really bright orange color.  In Jenny Dean's book A Heritage of Colour, she shows samples dyed with Dyer's polypore and there was a sample modified in alkaline bath after dyeing, and it was also really orange, so the dyes in these polypores react to alkaline environment well. I have read it and seen the picture, but somehow didn't think about it.

Goldenrods and Phaeolus Piiskuja ja karhunkääpiä

Tarhapiiskut ovat parhaimmillaan kerättäväksi värjäykseen, vaikka olen minä kerännyt piiskuja jo ennen kukintaakin ja silloinkin niistä tulee ihan hyvä keltainen.
Viime viikolla sain myös ystävältäni reilun kilon nuoria karhunkääpiä (Phaeolus schweinitzii), joista tulee myös hyvä kullankeltainen. Muualla päin Suomea on satanut tänä kesänä kuulemma ihan hyvin, mutta täällä lounaiskolkassa on ollut keskikesä hyvin kuivaa, ja vasta nyt tullut joitakin sateita. Edes samettijalkoja ei ole  noussut, mutta  nuo karhunkäävät olivat oikein kiva löytö:)

IN ENGLISH
Goldenrods are good for dyeing right now, though I have also dyed with goldenrod leaves before flowering and also they give good yellow.
Last week I got some young Phaeolus schweinitzii, dye fungi, from my friend, and also they give good golden yellow. In most of Finland it has rained this summer but here in south western part of Finland it has been dry most of the summer, only now there has been rain. I haven't even found any Tapinella atrotomentosa, but I'm so happy for these Phaeolus fungi:)

Yllä olevassa kuvassa on piiskuja sumakin juurella, oikealla näkyvä ohdakkeen kaltainen kasvi on liuskalääte, Serratula tinctoria, odottamassa keruuta värjäykseen. Sumakilla en ole (vielä) värjännyt, vaikka se on yksi parhaista tanniinin lähteistä.
Piiskuista riivin lehdet ja kukat irti kovista varsista ja käytän näitä värjäykseen suhteessa 500g/100g lankaa. Varsista ei tule paljoa väriä ja ne vain vievät tilaa kattilassa.

IN ENGLISH
In the picture above there are goldenrods, staghorn sumach, and the thistle-like flower on the right is sawwort, Serratula tinctoria, waiting for harvesting for dyeing. I haven't dyed with sumach (yet) though it is one of the best sources of tannin.
I use only leaves and flowers of goldenrods, not the hard stems which only take room in the dye pot, and don't give colour. I use leaves and flowers 500grams to 100grams of yarn.

Tässä on oikealla karhunkäävistä tullutta keltaista, 300g tuoreita karhunkääpiä/100g lankaa. Vasemmalla oleva vihreä on ensin värjätty indigolla siniseksi (harmaalle langalle), sitten puretettu alunalla ja nyt värjätty piiskuilla keltainen joka muuttaa sinisen vihreäksi. Värjään yleensä ensin sinisen ja vasta sitten puretan ja värjään päällevärjäykset, keltaisen tai violettia kokenillilla päällevärjäyksenä. Olen huomannut, että pääsääntöisesti väristä tulee parempi tai kirkkaampi näin värjättynä. Jos laitan ensin keltaiseksi tai punaiseksi värjätyn langan indigoliemeen, tuntuu kuin osa pohjaväristä häviäisi/muuttuisi. Monta vuotta sitten luin (Lilies), että värjäys kannattaakin tehdä ensin indigo ja sitten muut värit, ja kun muutin oman värjäykseni myös näin päin, niin olen ollut tyytyväisempi lopputulokseen. Nähtävästi indigoliemen voimakas emäksisyys vähentää puretuksen tehoa ja siksi puretus ja päällevärjäys on parasta tehdä jälkeenpäin. Catharine Ellis teki viime vuonna kokeiluja tämän asian tiimoilta, ja varsinkin selluloosakuiduilla oli selvä ero siinä miten päin värjäys oli tehty. Villalla ero ei ollut niin selvä.

IN ENGLISH
Here is yellow dyed with Phaeolus schweinitzii, 300g of fresh mushrooms to 100g yarn.
The green on the left was first dyed blue (on grey yarn), then mordanted with alum and now dyed yellow with goldenrods. I usually dye first blue and then mordant and over dye with yellows or if I want purple or lilac, with cochineal. I have noticed that I get better or brighter colour this way. If I put red or yellow yarn into the indigo bath, it seems as if some of the base colour disappears or becomes more muted. Many years ago I read (Lilies) that greens should be done first blue and then yellow, and when I changed my way of dyeing, I have been more pleased with the results. It seems that strong alkalinity of indigo bath damages the mordant already in the fibers. Catharine Ellis did some experiments about this last year, and especially with cellulose fibers it was clear to see that it is better to dye blue first. With wool the difference was not so clear.

Olen myös kerännyt raparperin siemenet talteen värjäystä varten. Ne antavat samoja värejä kuin raparperin juuretkin ja toisin kuin lehdissä, siemenissä ja juurissa ei ymmärtääkseni ole oksaalihappoa.

IN ENGLISH
I have harvested rhubarb seeds for dyeing later. They give same colours as rhubarb roots, and I believe seeds and roots don't contain  oxalic acid like the leaves do.

Piiskukattilan lämpimälle kannelle lensi häiveperhonen:)

The Purple Emperor butterfly came to rest on top of my warm pot with goldenrods.

Olen myös reilu viikko sitten värjännyt ensimmäisen kerran morsingolla tänä kesänä. Väristä tuli vaaleampi mitä odotin, ja luulen pilvisen kesän olleen syynä ettei väriainetta ollut vielä ehtinyt kertyä tarpeeksi. Katsotaan tuleeko kuun lopussa tummempaa, luulen niin.
Tänään ovat myös ensimmäiset väritattaret parhaillaan uuttumassa, nämä keräsin kasvihuoneesta sisältä, joten niille on ollut enemmän lämpöä kuin ulkona. Myöhemmin sitten lisää näistä värjäyksistä.

IN ENGLISH
A week ago I dyed with woad the first time this summer. The colour was paler blue than I expected, but I think this cloudy and cool summer is the reason, and by the end of the month there will be more indigo in the leaves.
Today I have also the first japanese indigo in the dye pot. These plants were grown in my greenhouse, so they have gotten more warmth than the plants outside. I will write more about these later.

Dyer's polypores Karhunkääpiä

Tässä karhunkääpiä (Phaeolus schweinitzii) parin viikon takaa. Nämä ovat sellaisia keski-ikäisiä, nuorina niiden reunat ovat keltaiset ja hyvin kauniit. Täällä olen aiemmin kirjoittanut karhunkäävistä ja karhunkäävillä värjäämisestä.

IN ENGLISH
Here are some Dyer's polypores (Phaeolus schweinitzii) couple of weeks ago. The are middle aged polypores, the young ones have yellow rim around the edges and are very pretty. Here I have written about these polypores last year.

Alapuolelta näyttää tältä.

The underside looks like this.

Tässä vertailuksi oranssiorakas (Hydnellum aurantiacum), jota sattui löytymään yhtä aikaa.
Oranssiorakkaasta saa vihreää, oliviinvihreästä sinivihreään, jopa turkoosiin, riippuen sienien iästä ja värjäystavasta. Karhunkäävästä taas saa värjätessä keltaista.

IN ENGLISH
Here are side by side Dyer's polypore and toothfungi Hydnellum aurantiacum (on the left). I just happened to have these at the same time and thought to take a photo of them to compare.
Hydnellum aurantiacum give olive green to blueish green, even turqoise, depending on the age of the mushrooms and the method of dyeing. Dyer's polypore gives good yellows.

Tässä edelliset alapuolelta.

Here the same upside down.

Helpoin ero on, että oranssiorakkaalla on alapuolella piikit (oraat), ja karhunkäävällä pillit. Yllä olevassa kuvassa siis oranssiorakas. Nämä pitäisi kyllä olla ihan itsellä kädessä, että näkee pillien ja piikkien eron kunnolla. Allaolevassa kuvassa sitten vielä halkileikkaus.

Hydnellum aurantiacum above has spines on the underside and dyer's polypore has small tubes. It is not easy in the pictures, you should have both in your hands to see the difference.
In the picture below there you can see the difference in the flesh of these  both.

Minulla oli nyt reilu kilo karhunkääpiä, harmi kyllä niitä ei löydy kuin parista paikasta täältäpäin, joten en saa näitä isoja määriä. Karhunkääpä on yksivuotinen kääpä, joka kuolee talvella ja nousee sitten taas uudestaan samoille paikoille elokussa. Murskasin tuoreet käävät, keitin pari tuntia, ja värjäsin neljä peräkkäistä kertaa 300g lankaa, saaden joka kerralla hiukan vaaleampaa keltaista. Tämä on tosi väripitoinen sieni:)

IN ENGLISH
I had now little over one kilo of dyer's polypores, too bad I can't find a lot of them here. Dyer's polypore is an annual polypore and comes up in the same places each August dyeing away then during the winter. I crushed the polypores, boiled them for two hours and then dyed four times in a row, 300grams of yarn each time, and got four different yellows, the color getting paler each time. This is a very good dye polypore:)

Dyer's Polypore Karhunkääpä

Karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii) oli minulle pitkään sellainen kääpä, jota etsin, mutten löytänyt. Kuvissa oli yleensä nuoria vastanousseita kääpiä enkä löytänyt sellaisia. Vanhoja yksilöitä en taas tunnistanut samoiksi kääviksi. Joitakin vuosia sitten löysin sitä kuitenkin näistä lähimetsistämme, ja kun opin miltä se näyttää ja mistä sitä kannattaa etsiä, sitä alkoikin löytyä.
Karhunkääpä on yksivuotinen kääpä, joka kasvaa useimmiten vanhojen mäntyjen tai lehtikuusten tyvellä. Kaikki mitä itse olen löytänyt ovat olleet hyvin vanhojen mäntyjen juurella. Karhunkääpä ei itse asiassa edes näytä käävältä, koska sillä on lyhyt jalka ja se on aika mureaa malloltaan (malto lohkeaa helposti), mutta sillä on pillit lakin alapinnalla. Se voi myös kasvaa puun rungossa, mutta harvemmin. Se on iso kääpä, usein halkaisija on 15-30cm, ja nuorena sillä on lakissa keltainen reunus, joka kuitenkin tummenee iän myötä. Myös pillit ovat nuorena okrankeltaisia, ja muuttuvat kosketuksesta ruskeaksi. Vanhan käävän pillit ovat ruskeat, samanväriset kuin yläpintakin. Malto on ruskeaa ja haurasta, paitsi jalassa se on kovempaa. Joskus nämä voivat olla orakkaiden näköisiä, mutta karhunkäävän saa murennettua palasiksi käsissä, kun taas orakkaat ovat erilaisia rakenteeltaan, ne pitää vetää liuskoiksi, ovat sitkeämpiä ja meheviä.

IN ENGLISH
Dyer's Polypore (Phaeolus schweinitzii) was a long time a polypore which I looked for but never could find. In the pictures there are always perfect young specimen and I never saw ones like that, and I didn't recognise the old ones. Some years ago I finally found it in the forests nearby, and once I learned what it looked like and where to look for it, I started finding it.
Dyer's Polypore is an annual polypore, it grows back every fall. Usually here it grows at the base of very old pines. I have never found it growing on the tree, but it is possible. It doesn't even look very much like most polypores because it has a short stalk, and it's flesh is not hard (but instead fibrous-tough).
It is usually a big polypore, 15-30cm or even more, and when it is young it has a golden yellow rim around the cap. Also the underneath of the cap is ochre yellow when young, but later when the polypore grows old, it is brown, the same color as the cap. The flesh is brown.

Tällaisella kallioilla on kasvanut joka vuosi yksi karhunkääpä, tuon kuolevan männyn tyvellä.

This is one place where I have found Dyer's Polypore growing, every year, at the base of the old dying pine.

Edelliset kuvat olivat muutaman vuoden takaa, ja kun viime viikolla kävimme samalla paikalla, kelo olikin kaatunut edellisen talven aikana. Saa nähdä miten kauan karhunkääpää kasvaa enää tuolla, sehän on lahottaja, joka tarvitsee ravinnokseen puuta. Kuvat viime viikolta alla, yksi karhunkääpä oli taas kasvanut tänäkin syksynä. Olisi pitänyt käydä hakemassa se jo aiemmin, nyt se oli aika vanha.

The pictures above were from couple of years back, and when we went there last week, we saw that the old pine had died and fallen down. I don't know how long the polypore will continue to grow there any more, because it feeds on the decaying wood. Pictures below, and there was one old Dyer's Polypore for us this year, too. I should have went to pick it earlier, because now it was already old.

Karhunkääpiä voi myös löytyä sammaleisistä metsistä, kunhan vain männyt ovat tarpeeksi vanhoja. Talousmetsistä en ole niitä löytänyt. Alla kuva toisesta viime viikkoisesta myös vanhasta karhunkäävästä.

I have found Dyer's Polypore also in mossy forests, the important thing is that the pines are old enough. 
Below there is another Dyer's Polypore we found last week, also old one.

Ja tämä on jo pakkasta saanut hyvin vanha karhunkääpä.

And the next one is also old, already frost bitten Dyer's Polypore.

Karhunkääpä on haluttu  värisieni, koska se sisältää paljon keltaista antavaa hispidiiniä. Parhaat kullankeltaiset ja kellanoranssit värit tulevat ihan nuorista käävistä ja mm Natural Dyes keskustelulistalla on kerrottu, että karhunkääpää ei kannata kuivata, vaan ennemmin pakastaa. Olinkin ihmetellyt, kun en kuivatuista ollut saanut niin oransseja värejä mitä olin kuvissa nähnyt. Myöskin vanhoista (kuten ylläolevissa kuvissa, nuorista minulla ei ole edes kuvia) käävistä tulee ruskeampaa väriä kuin nuorista. Pitäisi ehtiä metsään elokuussa, jolloin ne alkavat nousta, nyt on jo hiukan liian myöhäistä näille.
Mm täällä on amerikkalaisen Cedar'in blogissa kuva karhunkäävän keltaisella reunuksella värjätyistä kuiduista. Ja täällä Mushroomsforcolor- sivuilla myös hienoja keltaisia.
Ruotsalaisen Färgsvampar & svampfärgning- kirjan mukaan karhunkäävän keltaisen valonkesto on tavallista parempi.

Minä olin nyt ahne, ja laitoin liikaa lankaa suhteessa kääpiin ja sain vaaleampia värejä (olin ajatellut, että käävät olivat jo hiukan kuivahtaneita ja siksi niitä ei olisi tarvittu enempää, mutta olin väärässä!).
Alla olevat langat on värjätty karhunkäävillä, alin ja kirkkain väri oli nuoremmilla käävillä ja kaksi ylintä  vanhoilla itiöemillä (ylin on jälkiväri keskimmäisestä).
Kaikissa näissä kääpää oli saman verran tuorepainona kuin lankaakin, eli yhdellä 200g painoisella käävällä värjäsin 200g lankaa (alunapuretus), mutta jospa olisinkin laittanut vain 100g lankaa, olisin saanut paljon voimakkaampaa väriä!
Käävät oli murskattu käsin, keitetty reilun tunnin, siivilöity ja värjätty normaalisti. Poiketen kaikista muista käävistä, karhunkäävällä ei tarvita korkea pH:ta (ammoniakki) kääpien keittovaiheessa,  muilla käävillä se on välttämätöntä jotta väri irtoaisi.

IN ENGLISH
Dyer's Polypore is a desired dye polypore, because it contains a lot of dyestuff called hispidin, which gives yellows. The Swedish mushroom dyebook says that this yellow has exceptionally good lightfastness for a yellow.The best golden yellows and oranges come from young polypores, and this autum from Natural Dyes group I learned that it is not advisable to dry this polypore, as it dulls the yellows, freezing is a better way to store them. I have wondered why I haven't gotten as bright colors as in pictures, and this could be the reason. The other one is that these polypores come up in August when I am still too busy to go the pick them, and later in the autumn when the polypores are older, they give more brownish colors than the young ones. That is also why I don't have a photo of a young Dyer's Polypore, all the photos above are from older polypores:(
But you can see the golden colors Cedar has in her blog, dyed with the rims of young Dyer's Polypore.
Also here in Mushroomsforcolor-pages are really nice photos of colors dyed with this polypore.

I was now too greedy, and put too much yarn to the dyebath, and thus didn't get so strong colors (my excuse is that I thought that the polypores had already dried a little and that's why I didn't use more of them.. well, I was wrong). In the photo below the bottom color (the most yellow) was dyed with younger specimen, the middle color with old ones and the top color is from an afterbath of the middle one.
In every bath I had the same weight of fresh Dyer's Polypore as yarn, so as one polypore weighted 200grams I dyed 200grams of alum mordanted yarn with it, and I should have dyed only 100grams to get a stronger color!
I crushed the polypores, boiled them for little over one hour, strained and dyed as usual. Unlike all other polypores, Dyer's Polypore doesn't need high pH (ammonia) when boiling to extract the color,  it gives it's color in neutral pH.