MORSINKO

MORSINGON VILJELY
Morsinkoa (Isatis tinctoria) on viljelty Euroopassa jo esihistoriallisista ajoista lähtien ja se on monin paikoin villiintynytkin. Myös Suomessa rannikkoseuduilla voi löytää villiintynyttä morsinkoa merenrannoilta. Isatis-sukuun kuuluu n 30 erilaista kasvia, joiden kaikkien uskotaan sisältävän indigon esiasteita. Viljellyssä värimorsingossa (I.tinctoria) on lukuisia kantoja, joiden väriainepitoisuus voi vaihdella. Vaikka luonnossa morsinko kasvaa vähäravinteisilla paikoilla, on indigopitoisuuden todettu viljelyssä olevan paras runsasravinteisessa maassa. Morsinko on kaksivuotinen kasvi, jonka ensimmäisen vuoden lehdissä on eniten indigon esiasteita, toisena vuonna morsinko kasvattaa kukkavarren ja siementää.

Morsinko viihtyy siis viljeltynä parhaiten multavassa, runsasravinteisessa, kuohkeassa maassa, missä vesi ei seiso. Rinnemaat ovat parhaita, tai viljely kohopenkissä/harjussa. Morsingon paalujuuri voi mädäntyä tiiviissä kosteassa maassa. Ristikukkaisena kasvina morsinkoa ei ole hyvä viljellä jatkuvasti samassa paikassa vaan sille sopii 3-4 vuoden viljelykierto.

Morsinko kylvetään aikaisin keväällä suoraan maahan n 1cm syvyyteen, tai sen voi taimikasvattaa huhtikuun lopulta. Taimikasvatusaika saa olla enintään 5-6 viikkoa, koska siinä vaiheessa paalujuuri alkaa kasvaa.
Morsinko itää lämpimässä viikossa, maahan kylvettynä 1-2 viikkoa. Suoraan maahan kylvettynä pieniä sirkkataimia on hyvä suojata kirpoilta ym ristikukkaisten tuholaisilta esim. harsolla.
Kylvörivien väli on 30-40cm, taimista istutettaessa taimet n 30cm välein, ja suorakylvössä taimet on hyvä harventaa 3-4 tainta/metri pienimuotoisessa puutarhaviljelyssä, tai peltoviljelyssä 10cm välein. Jos taimilla on tarpeeksi tilaa, ne kasvavat isommiksi ja tuottavat enemmän lehtiä, eli pienessä mittakaavassa taimien kannattaa olla harvassa. Peltoviljelyssä taas kun taimet ovat tiheässä, ne kasvavat pystymmässä ja näin ollen ne on helpompi leikata koneellisesti. Noin kaksi kuukautta kylvöstä morsinko on jo hyvin peittävä, ja kilpailee hyvin rikkakasvien kanssa.

Morsinkomaa on hyvä lannoittaa samalla tavalla kuin esimerkiksi kaalia tai kurpitsoita varten eli runsaasti. Alkuvaiheessa myös kastelusta on hyvä pitää huolta, vaikka paalujuuren ansioista morsinko kestää kuivuuttakin. Ruohosilppu katteena pitää kosteuden maassa ja antaa myös ravinteita.

Toukokuussa kylvetty morsinko on tavallisesti valmis ensimmäiseen sadonkorjuuseen elokuun alussa - puolivälissä. Lehdet on helppo leikata saksilla tai taittaa, keskimmäiset pienet lehdet on hyvä jättää kasvamaan. Rehevästä yhdestäkin taimesta voi saada jopa 250g lehtiä elokuussa. Lehtien korjaamisen jälkeen morsinkomaa on hyvä kastella. Sadonkorjuun jälkeen morsinko kasvattaa nopeasti uusia lehtiä ja syyskuussa niistä voi kerätä uuden sadon. Aikaisella taimikasvatuksella ensimmäisen sadon voi leikata heinäkuun lopussa, toisen syyskuun alussa ja kolmannen lokakuussa.

Morsingon lehdissä on indigon esiasteita ja niitä muodostuu eniten lämpimänä ja aurinkoisena aikana juhannuksesta elokuun loppuun. Kun syksyllä lämpötila laskee alle 7-8°C uusien lehtien muodostus lakkaa ja kasvi menee lepotilaan talvea varten.

ENSIMMÄINEN VUOSI
WOAD, FIRST YEAR



Morsingon noin viikon vanhoja taimia

About one week old woad seedlings


Noin viisi  viikkoa vanhoja taimia valmiina istutettavaksi ulos.

About five week old woad plants. 



Noin kaksi kuukatta vanhoja taimia

About two months from germinating.


Oikealla kolme kuukautta vanha kiinalaisen morsingon (Isatis indigotica)taimi, vasemmalla tavallisen morsingon (Isatis tinctoria) taimi. Molemmat istutettu samaan aikaan. Kiinalaisen morsingon lehdet ovat sinivihreämmät kuin tavallisen morsingon, eikä se ole yhtä rehevä, mutta sitä kompensoi sen suurempi väriainepitoisuus.

On the right there is chinese woad (Isatis indigotica), and on the left woad (Isatis tinctoria).


Reheviä morsinkoja elokuussa.

Woad in August. 


Satoa korjattu reunimmaisista morsingoista.

The first harvest.


TOINEN VUOSI
SECOND YEAR

Keväällä, kun päivälämpötila nousee 10°C, morsinko alkaa kasvaa. Morsinko ei talvehdi hyvin savisilla mailla tai jos sen juurilla seisoo vettä. Sinisen värin saamiseksi talvehtimisella ei sinänsä ole merkitystä, koska ensimmäisen vuoden lehdet ovat tärkein sato. Jos haluaa saada siemeniä, silloin muutama taimi on hyvä saada talvehtimaan. Suotuisilla paikoilla morsinko voi jopa siementää rikkaruohoksi saakka (tosin minulla ei ole koskaan käynyt näin).
Toisen vuoden kasvuun vaikuttaa myös se, miten paljon morsingosta on ensimmäisenä vuonna kerätty lehtiä. Jos lehtiä on kerätty vähemmän ensimmäisenä vuonna, niitä tulee enemmän toisen vuoden keväänä, mutta jos kasvista on kerätty lehtiä usein, se käyttää kaikki vähät voimansa kukkavarren muodostamiseen.
Nuppujen ilmestyessä näkyviin uusia lehtiä ei enää yleensä muodostu, vaan kukkavarsi kasvaa korkeutta. Kukkiessaan kesäkuussa morsinko on noin metrin korkuinen.
Siemenet kypsyvät eri tahdissa, joten kun viimeiset siemenet ovat kypsiä, niin ensimmäiset ovat jo pudonneet. Siemenet alkavat kypsyä yleensä n 400vrk kylvöstä.


Aikaisin toisena keväänä morsingon lehdet nousevat talvehtineesta juuresta, ja alkavat nopeasti kasvattaa kukkavartta.

Early in the second spring, the flower stems start to grow.




Joskus kukkavarren tyvestä voi kasvaa lehtiruusuketta, joka on hyvä värjäykseen. Kukkavarressa kasvavissa lehdissä ei ole indigon esiasteita.

Sometimes the new leaves start to grow from the base of the flower stem, and they are good for dyeig blue.



Kukkia

Flowers
Siemeniä

Seeds

Edellämainitut ohjeet ovat pienimuotoiseen puutarhaviljelyyn.
Peltoviljelyyn ohjeita löytyy  Proagrian Tieto Tuottamaan 118 Erikoiskasvien viljely- kirjasta.
Uusimpia tutkimuksia ja perusteellista tietoa morsingosta löytyy kirjasta: Bechtold, Mussak: Handbook of Natural Colorants  ISBN 978-0-470-51199-2

Netissä suomeksi:
MTT: Kestävyys morsingon ja indigon tuotannossa.
MTT: Sininen väri on morsingon, Koetoiminta ja käytäntö

Englanniksi netistä löytyy paljon hyviä sivuja

In English:
www.woad.org.uk
www.woad.ca
http://www.chriscooksey.demon.co.uk/indigo/woad.html

Here are blog posts which I have written about woad.

Morsingosta kirjoittamiani postauksia blogissa, täällä.


MORSINGOLLA VÄRJÄÄMINEN

Tuoreista lehdistä indigon esiasteet uutetaan kuumassa vedessä, uuton jälkeen liemen pH nostetaan ja kun liemeen saatetaan happea vatkaamalla, esiasteet yhdistyvät emäksisessä ympäristössä indigotiiniksi, joka ei kuitenkaan ole vesiliukoista. Jotta se saataisiin tarttumaan lankaan, se muutetaan liukoiseen värittömään leukomuotoon poistamalla liemestä happi (eli pelkistämällä). Tämä voidaan tehdä käymismenetelmällä tai lisäämällä liemeen natriumditioniittia (jota on mm tahranpoistoaineissa). Nyt liemessä oleva väritön indigo tarttuu lankaan ja kun lanka nostetaan ylös, indigo muuttuu takaisin liukenemattomaan muotoon ilman hapen vaikutuksesta, ja sininen väri on pysyvä.

UUTTO TUOREISTA LEHDISTÄ


Tuoreissa lehdissä olevat indigon esiasteet tuhoutuvat helposti ennenkuin ne on saatu muuttumaan indigotiiniksi ja erilaisia ohjeita uutolla on paljon:
-lehdet kannattaa pestä ennen uuttoa, 1-3 kertaan
-lehtien määrä vaihtelee neljästä kymmeneen kertaan langan paino
-jossain ohjeissa lehdet silputaan, toisissa ei
-uutosliemen pH kannattaa olla hapan (pH4) aluksi, jotta esiasteet säilyisivät mahdollisimman hyvin, mutta sitten taas toisaalla siihen ei todettu olevan syytä
-uutosliemen lämpötila vaihtelee kiehuvasta huoneenlämpöön, yleisimmin se on n80C
-aika, jonka lehdet ovat uuttumassa vaihtelee neljästä minutista tuntiin, huoneenlämmössä jopa vuorokauteen, yleisimmin se oli 10-30 minuttia, mitä kuumempi liemi, sitä lyhyempi aika
-jossain ohjeissa liemi piti jäähdyttää mahdollisimman nopeasti, toisissa siitä ei puhuttu mitään
-hapetusaika vaihteli viidestä minutista tuntiin
-hapetusliemen pH tulee olla välillä 9-13

-yleisin ohje on, että silputuille lehdille kaadetaan kiehuvaa vettä, annetaan uuttua 30 minuttia ja siivilöidään, lisätään emäs ja hapetetaan. Näin uuton pitäisi teoriassa toimia yksinkertaisimmillaan.

Seuraava resepti on se, miten olen itse saanut eniten sinistä morsingoista.
1. Laita vesi kiehumaan, niin, että se jo kiehuu siinä vaiheessa kun keräät lehdet. Tärkeää!
2. Pese lehdet kädenlämpöisellä tai haalealla vedellä kahteen kertaan. Lehdissä on yleensä aina maa-aineksia, jotka haittaavat uuttoa ja väriä menee hukkaan. Lehdet voi silputa pesun jälkeen, mutta en ole huomannut sillä olevan paljoa merkitystä.
3.Valuta lehdet ja laita ne kiehuvaan veteen (veden pitää kiehua kunnolla, pelkkä poreilu ei riitä), aika alkaa. Vesi saa juuri ja juuri peittää lehdet. Lehdet voi laittaa irtonaisina tai väljästi verkkopussiin (sipuli/porkkanapussi tms) laitettuna. Isomman määrän saa helposti ylös vedestä, jos lehdet ovat pussissa.
4. Kiehuminen lakkaa yleensä tässä vaiheessa, kun lehdet jäähdyttävät veden, yleensä n 80C, mutta n10 minutin sisään lämpö pitäisi saada takaisin poreilevaksi (95-100C).
5. Kun vesi oli kiehunut/poreillut reunoilta enintään 1-2min, ota kattila pois lämmöltä ja anna jäähtyä itsekseen, kunnes on kulunut 15 min lehtien laittamisesta veteen (yleensä tässä vaiheessa lämpö on taas tippunut n80C, mikä on ok). Mikäli kattilaa ei saa pois lämmönlähteen päältä (iso pata tms) lisää jo tässä vaiheessa  kylmää vettä jäähdyttämään liemi.
6. Sitten kaada sekaan kylmää vettä, jotta liemi jäähtyisi nopeasti, tai laita kattila isompaan astiaan kylmään vesihauteeseen. Jos lisää kylmää vettä niin se täytyy ottaa huomioon alunperin veden määrässä, kattilaan pitää mahtua puolet lisää kylmää vettä. Liemi pitää saada jäähtymään nopeasti n 50C. (Minulla on kyllä joskus ollut 55°C, enkä ole huomannut eroa, mutta se voi vaikuttaa muiden kokemusten mukaan)
7.Kun lehtien laittamisesta liemeen oli kulunut 20-25 min, liemen lämpötilaan pitää olla 50°C ja nyt siivilöi lehdet pois. Mikäli aikaa kuluu enemmän, ja liemi on kuuma pidempään, esiasteita voi tuhoutua. Lisää seuraavaksi kidesoodaa tyhjän ämpärin pohjalle n 50g ja siivilöi liemi sen päälle. pH pitäisi nousta 9-10. Mikäli pH on matalampi, lisää vielä kidesoodaa, määrä riippuu liemen määrästä. Ennen kidesoodan laittoa liemi on kellan-tai punertavan ruskeaa, ei kovin tummaa, mutta ei myöskään ihan vaaleaa ja kidesoodan lisäyksen jälkeen liemen väri muuttuu metsänvihreäksi/sinivihreäksi riippuen siitä kuinka hyvin uutto onnistui ja kuinka paljon liemessä on indigotiinia.
8. Ilmasta lientä seuraavaksi vatkaamalla tai lorottamalla edestakaisin kipolla tai ämpäristä toiseen 10-15 min. Sinistä vaahtoa alkaa muodostua ilmastuksen aikana, joskus vasta lähempänä 10 min, joskus aivan heti. Ilmasta niin kauan, että vaahtoa mudostuu, kuitenkin vähintään 10 min. Mitä pidempään, sitä parempi.
Tähän asti kaikki tapahtuu nopeasti ja on tarkkailtava kelloa ja lämpömittaria, mutta tästä eteenpäin ei sitten ole mitään kiirettä.
Nyt sininen indigotiini on liemessä ja liemellä voi joko alkaa värjätä heti, tai sitä voi säilyttää ämpärissä muutamia päiviä, tai kannellisessa lasipurkissa viileässä pidempään, jolloin indigotiini alkaa sakkautua purkin pohjalle ja pinnalla olevassa liemessä ei enää ole indigotiinia. Värjätessä on sitten muistettava huuhtoa purkin pohjalta kaikki väriaine värjäykseen. Muoviastiassa säilytettäessä väriaine voi kiinnittyä muoviin, joten pidempää aikaa ei valmista morsinkouutosta kannata säilyttää ämpärissä.
Tässä vaiheessa pohjalle sakkautuvaa indigotiina voi myös kuivattaa ja säilöä kuivana jauheena.


Tällä menetelmällä saa yleensä värjättyä 100g lankaa keskisiniseksi 500g:lla lehtiä, joskus jopa 400g lehtiä riitti hyvään väriin, lisäksi tavallisesti saa saman verran kahta vaaleampaa jälkiväriä.
Tästä menetelmästä on myös englanniksi Woad, Sarah's Natural Dye-sivuilla 

VILLAN VÄRJÄYS MORSINKOUUTTEELLA

9. Lämmitä liemi 45-50°C. Tarkista, että liemen pH on 8-9 (mikäli pH on laskenut mahdollisen säilytyksen aikana, lisää kidesoodaa niin, että pH nousee). Lisää liemeen natriumditioniittia, 15-25g riippuen liemen määrästä. Anna liemen seistä tunti, jonka jälkeen pinnalla on metallinhohtoinen kalvo ja liemi sen alla vihertävän keltaista.
10. Lisää huolellisesti kostutetut langat liemeen, ja 10-15 min kuluttua varovasti ylös, puristaen ylimääräisen liemen langoista pois talteen tyhjään ämpäriin. Anna lankojen hapettua narulla 20 min ja toista värjäys. Yleensä kannattaa toistaa värjäys ainakin kahdesti, lopputuloksesta tulee näin tummempi ja tasaisempi.
11. Pese langat heti värjäyksen ja hapettumisen jälkeen ennenkuin ne kuivuvat, jotta kiinnittymätön irtoväri lähtee pois. Viimeiseen huuhteluveteen kannattaa lisätä etikkaa, värjäysliemessä oleva emäksisyys voi muuten haurastuttaa proteiinikuituja, mikäli sitä jää lankoihin. 


ONGELMIA UUTOSSA

-tuoreet lehdet pitäisi saada mahdollisimman nopeasti uuttoon, viivästyminen aiheuttaa pigmentin määrän pienemistä, mutta hätätapauksessa lehtiä voi säilyttää kylmässä jonkin aikaa. Mitä nopeammin lehdet saadaan uuttoon, sitä enemmän niistä voi saada esiasteita uutettua. Morsingon lehtiä ei kannata kuivata, kuivatuissa morsingon lehdissä suurin osa morsingon sisältämistä indigon esiasteista on tuhoutunut.
Aiemmin morsingon lehdet käytettiin ja käynyt massa kuivattiin "morsinkopalloiksi", joissa väriaineet olivat tallella.

-eniten sinisiä esiasteita saa uutettua hyvin kuumassa, mutta toisaalta liian pitkä aika kuumassa taas voi tuhota pigmenttejä eli aikojen kanssa on oltava tarkkana. Lyhyt hyvin kuuma uutto ja jäähdytys suhteellisen nopeasti (10-15 min) on antanut minun kokemusteni mukaan eniten väriaineita.
-uuton jälkeen pH pitää olla tarpeeksi korkea, tarkista se pH paperien avulla. Kun pH on 9 tai yli, se tuntuu liukkaalta sormissa.
-muista hapettaa lientä tarpeeksi kauan, jotta kaikki indoxyl-molekyylit yhdistyvät indigotiiniksi. Mikäli itse uutto on epäonnistunut ja osa tai kaikki esiasteet ovat tuhoutuneet, ei liemen väri muutu ilmastuksen aikana sinivihreäksi. Mitä tummemman sinivihreää liemi on, sitä enemmän siinä on indigotiinia.

ONGELMIA VÄRJÄYKSESSÄ

-liemen pH pitää olla 8-9. Liian korkeassa pH:ssa väri tarttuu liian nopeasti lankoihin eikä kiinnity kunnolla, vaan voi irrota hankauksessa.
-liemen lämpötila pitää olla enintään 55°C, mieluiten 45-50°C, koska kattilan/padan alaosassa se on aina kuitenkin kuumempi, ja liian kuumassa indigo tarttuu lankoihin liian nopeasti eikä kiinnity kunnolla, vaan voi irrota hankauksessa. Liian kuumassa ei väriä saa myöskään tummennettua useilla dippauksilla. 
-liemen väin pitää olla kellanvihreä, mikäli se on sinertävän vihreä, siinä on liikaa happea eikä indigotiini ole muuttunut indigovalkoiseksi; lisää natriumditioniittia. Mikäli liemi on läpikuultavan keltainen, se on pelkistynyt liikaa (ja tällöin on vaikea saada tummia värejä, koska yhtä paljon indigoa irtoaa langoista kuin kiinnittyykin); odota hetki ja tilanne paranee itsekseen kun liemi hapettuu.
-aina lisätessäsi natriumditioniittia, odota 15-30 minuttia, jotta aine ehtii vaikuttaa. Mikäli käytät tahranpoistoainetta, tarkista siinä olevan natriumditioniitin prosentti (jos siinä on 30%, käytä sitä reilu kolme kertaa ohjeessa annettu grammamäärä, jotta natriumditioniitin määrä tulee tarpeeksi suureksi)
-kun liemi on tasapainossa, lankojen väri muuttuu vähitellen (10-20 sek - 1min) siniseksi sen jälkeen kun ne on nostettu pois liemestä. Mikäli ne ovat välittömästi sinisiä, liemi on ollut liian kuuma tai emäksinen. Kokemusten kautta oppii näkemään milloin indigoliemi toimii hyvin.
-mikäli liemi ei pelkisty (muutu kellanvihreäksi ja pinnalle tule pronssinvärinen kalvo), vikana voi olla se, että natriumditioniitti/hydrosulfiitti on mennyt vanhaksi. Sen säilytysaika on yleensä vuosi, jonka jälkeen se vähitellen tuhoutuu. Toinen selitys on, että morsingon uutto ei ollut onnistunut.
-mikäli langoista irtoaa paljon väriä hankauksessa, syitä voi olla useita: lankoja ei oltu pesty tarpeeksi hyvin ennen värjäystä ja langoissa oli epäpuhtauksia (rasvaa) johon väri on tarttunut ja joka irtoaa hankauksessa), langat eivät olleet tarpeeksi läpikotaisin märkiä ennen väriliemeen laittoa, indigo oli tarttunut lankohin liian nopeasti (liian kuuma tai emäksinen liemi) tai liemessä oli pelkistymätöntä indigotiinia, mikä on tarttunut vain heikosti kuidun pintaan.
-mikäli väristä tuli epätasaista, syyt voivat olla samoja kuin edellä. Mikäli langat olivat varmasti puhtaita ja läpikotaisin märkiä, silloin todennäköisintä on, että liemi oli liian kuuma tai emäksinen, ja indigovalkoinen muuttui hapen vaikutuksesta ilmassa takaisin siniseksi indigoksi liian nopeasti; tällöin on mahdotonta saada langat levälleen tarpeeksi nopeasti, että hapetus tapahtuisi tasaisesti.


Teksti ja kuvat © RIIHIVILLA