Wednesday, December 28, 2016

Cortinarius sanguineus Veriseitikkivärjäystä


Täällä lounaiskolkassa Suomea veriseitikki ei ole kovin yleinen. Metsät ovat enimmäkseen kuivia mäntykankaita ja jos veriseitikkiä löytääkin jostain notkosta, niin yleensä vain kourallisen. Vaikka veriseitikki sisältää paljon punaisia väriaineita, niin sieni on pieni ja ainakin minun kokemukseni mukaan sientä pitää olla aika paljon jos haluaa saada tummaa punaista. Vaaleita värejä saa pienemmälläkin määrällä. Verihelttaseitikkiä löytää yleensä enemmän ja sen lakeillakin saa hyviä tummiakin värejä kun vain lakkeja on tarpeeksi. Veriseitikkien ja verihelttaseitikkien väriaineet kuuluvat antrakinoneihin.

Yllä olevat langat on kuitenkin värjätty veriseitikeillä. Alkusyksystä sain ystävältäni kilon verran itä -Suomesta kerättyjä veriseitikkejä, jotka olivat jo hiukan mätiä kun sain ne. Näillä sienillä sain värjättyä 100g tuota tumminta punaista, josta tulikin yllättävän tumma, ja kaksinkertaisen määrän alinta vaaleampaa punaista. Vaaleita jälkivärejä olisi varmaan tullut lisää, mutta vaaleat värit eivät myy kovin hyvin, joten en useinkaan värjää niitä. Niiden valonkestokaan ei ole yhtä hyvä kuin tummilla väreillä.
Keskimmäinen punainen on värjätty nyt joulukuussa kuivilla veriseitikeillä, suhteella 100g kuivia sieniä/100g lankaa. Kaikki langat ovat olleet esipuretettu alunalla ja viinikivellä, ja sienet ovat saaneet kiehua tunnin ennen siivilöintiä välittömästi keiton jälkeen. Värjäyslämpötila on ollut 60-70C, minkä olen huomannut antavan punaisemman värin kuin mikäli liemi olisi kuumempi.
Olin ajatellut, että kilosta tuoreita tulee noin 100g kuivattuja sieniä, mutta jostain syystä kuivatuilla en saanut yhtä voimakasta väriä kuin tuoreilla. Hyvän  värin kuitenkin ja vaaleamman jälkivärin myös. Epäilen, että syynä oli ehkä se, että tuoreet olivat osittain mädäntyneitä ja monesti veriheltoillakin vanhoilla sienillä tulee voimakkaampi väri kuin ihan nuorilla ja hyväkuntoisilla. Ehkä kasvupaikkakin voi vaikuttaa ja lisäksi veriseitikistä on olemassa kaksi eri lajia (veriseitikki, Cortinarius sanguineus ja palttuseitikki, Cortinarius vitiosus), lajit ovat hyvin toistensa näköisiä, enkä osaa sanoa kumpaan nämä saamani sienet kuuluivat, mutta veriseitikki yleisempänä on todennäköisempi. Palttuseitikki sisältää Luonnonväriaineet-kirjan mukaan vähemmän keltaista antrakinonia emodiinia, joten siitä saatava väri on punaisempi kuin veriseitikistä. Mycologia -lehdessä (2012) on englanninkielinen artikkeli näistä sienistä: Niskanen, Laine ja Liimatainen: Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material.

IN ENGLISH
Here in south western Finland mushroom Cortinarius sanguineus is not common. Forests are mainly dry pine forests, and I can find only a handful of this mushroom, if even that. They grow more in middle or east of Finland in more moist forests. Though it contains a good proportion of dye in it, it is a very small mushroom and at least my experience is that to get dark good reds you need a lot of mushrooms. For lighter colors smaller amounts is enough. Cortinarius semisanguineus which is more common here is a close relative to C.sanguineus. Caps of C.semisanguineus are a better source of mushroom reds for me because they are more abundant and it is a bigger mushroom (though not very big). Both of these Cortinarius mushrooms contain anthraquinone dyes.

However, these yarns are dyed with C.sanguineus. 
In early September I got about one kilo of fresh mushrooms from a friend who had collected them in eastern Finland. They were already a little rotten when I got them and I dyed 100g of yarn with them and got the top color in the picture. Quite nice dark red. The after bath gave me 200grams of the bottom color, and possibly I would have gotten also more lighter colours but I don't dye a lot of pale colours because they don't sell well. Dark colors are always sold  fast:)
The yarn in the middle was dyed just before Christmas with dried C.semisanguineus, and it is also a nice red.  I used 100grams of dried mushrooms to 100 grams of yarn.  All yarns were mordanted with alum and cream of tartar. Mushrooms were boiled for one hour and strained right after boiling. The temperature in the dye bath with yarns was 60-70C, which I have found gives better colors than simmering.  These yarns are now in my shop.
I would have thought that a kilo of fresh mushrooms becomes about 100grams of dried mushrooms, but for some reason I didn't get as dark color now with dried mushrooms as I got with fresh ones.  I suspect that one reason for this may be that the fresh mushrooms were very old and partly rotten. I have noticed previously that old Cortinarius mushrooms give better reds than young specimen which give more orange, and have more yellow dyes in them and less reds, so this might be the reason now, too. Also, in recent studies Cortinarius sanguineus has been split to two different species: C.sanguineus and C.vitiosus, which are quite similar. I don't know which ones I had, though C.sanguineus is more likely. C.vitiosus is not so common, and according to book Luonnonväriaineet by Räisänen, Primetta and Niinimäki, it doesn't contain emodin like C.sanguineus so the color it would give could be more red. There is an article  about these mushrooms (not dye wise) in Mycologia (2012): Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material written by Niskanen, Laine and Liimatainen.

Friday, December 23, 2016

Seasons Greetings Hyvää joulua


Veriseitikin punaista ja valkoisen sijasta vihreää joulua kaikille!

Happy holidays to everyone with red from mushroom Cortinarius sanguineus.
After cold and snow in November, it has now been warmer and the snow has melted away, though ground is still frozen. Christmas will be green instead of white here this year:)

Friday, December 16, 2016

Back to my roots Takaisin juurilleni



Otan pienen pätkän talteen jokaisesta värjätystä erästä, tässä näytteet tänä vuonna värjätyistä langoista. Kylläpä näyttääkin oranssisävyiseltä, vihreät eivät näy ollenkaan, vaikka on niitä kuitenkin tullut värjättyä aika paljon. Vuoden alussa värjäyseränumero oli 4403, ja nyt mennään numerossa 4668 eli 265 eri värjäystä tänä vuonna. Suurin osa näistä langoista on mennyt torilla, ja myös iso osa on tarvikepaketeissa. Laskin, että tällä hetkellä eri lapasmalleja on 29 ja niitä varten tarvitaan 48 eri väriä plus värjäämättömät lampaanväriset langat. Monet värit ovat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin sävyltään hiukan erilaisia, mm Horsmassa oleva pinkki on erilainen kuin Vanamossa tai Ruusunnupussa vaikka molemmat on värjätty kokenillilla, ja mm erilaisia samettijaloilla värjättyjä vihreitä tarvitaan yhteensä kuusi erilaista eri paketteihin. Useimmat värjäyserät ovat puolen kilon kieppeillä, mutta jotkut ovat 700-800g, ja toiset taas vain 100g, ihan riippuen siitä, miten paljon minulla on saatavilla ko kasveja tai sieniä. Osa on myös kokeiluja, joista ei tule mitään erityistä ja jotka värjään uudelleen päälle jollain muulla värillä. Kaksinkertaisia värjäyksiä tulee myös vihreistä ja violeteista.

Tämä on se mitä haluan tehdä ja mikä on mieluisinta, värjätä ja kehittää itseäni siinä. Sitten torimyynti on myös hyvin tärkeää, talven aikana neulon myös pipoja varastoon kesällä myytäväksi. Nettikaupassa tarvikepaketit ovat ne tärkein artikkeli, joita yritän pitää jatkuvasti saatavilla, ja myös värjäämättömiä lankoja. Ensi vuonna täytän 60 ja selvästi huomaan, että mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän kaikkeen menee aikaa. Eläkeikään on toki vielä aikaa ja varmasti teen tätä vielä senkin jälkeen, mutta olen ajatellut, että on pakko hiukan hellittää ja vähentää jostain päästä, jotta jaksan vielä pitkään tehdä tätä (ja muutakin, kuten puutarhanhoitoa, josta nautin kovasti vapaa-ajallani). Mietin, mistä voin vähentää ja päädyin siihen, että poistin eilen Facebook-tilini kokonaan. Fb ei ole koskaan tuntunut minulle omalta kanavaltani, ja ehkä siksi siitä oli tullut sellainen pitäisi-pitäisi-juttu. Pitäisi kirjoittaa, pitäisi laittaa kuvia ja pitäisi olla aktiivinen, eikä siihen kumminkaan ollut aikaa, ja sitten on huono omatunto koko ajan.  Siitä tuli oikea negatiivisen energian kerääjä minulle. Oma työni värjäysten kanssa on enemmän sellaista hiljaista, ja parhaimmillaan hyvin keskittynyttä ja rauhallista. Nyt kun poistuin Facebookista, niin heti tuntui, että henkistä energiaa jäi yli. Tämä oli tietysti harmillista niille, ketkä seurasivat Riihivillaa Facebookin kautta, mutta jotain ratkaisuja piti tehdä oman jaksamiseni takia. Jollain lailla tämä nyt tuntuu kuitenkin oikealta, yksinkertaistamiselta ja paluulta juurille.
Blogini on nyt jo yli 10v vanha, ja tämä on se minun yhteyteni muihin. Tästä on niin paljon hyötyä ja iloa itselleni, ja varmasti muillekin. Tulevana talvena voi jossain vaiheessa olla hiljaista, joudun nimittäin silmäleikkaukseen enkä tiedä vielä milloin, mutta sen jälkeen toivottavasti kaikki taas kirkastuu näön myötä, ja uusi kevät ja kesä ovat entistä parempia, ja jaksan uusin voimin.




IN ENGLISH
I take a sample of yarn from every dyeing I do, here are samples from this year. It looks so orange, and like there were no greens at all, but they just don't show, I have dyed a lot of greens:) In the beginning of the year the dye lot number was 4403 and now it is 4668, so there has been 265 dye lots this year so far. Most of the yarn is sold at the market in Helsinki, but also a lot has gone to my mitten kits. I counted that right now I have 29 different kits for sale, and for them I need 48 different dyed colors, plus the natural colors from the sheep. Many color are similar, but not quite the same, for instance the pink for Willow Herb kit is different than the pink for Linnea or Rosebud kits though both are dyed with cochineal. I need six different greens from mushroom Tapinella atrotomentosa alone for different kits. Most dye lots are around 500g but some are 700-800g and some only 100g, depending how much I have plants or mushrooms in question. Some dyeings are experiments, and if they don't give any special color, I will over dye them. Also many greens and purples are done by dyeing the yarn twice.

This is what I want to do, and what I enjoy doing and want to improve my skill in dyeing. Of course selling at the market is also important and that is how we make our living by selling the yarns and hats and mittens which I knit during the winter. In the online shop the mitten kits are the most important article which I try to keep fully stocked all the time.
Next year I will be 60 years old, and already it seems that older I get the more time everything takes. There are still years before retirement, and I am sure I will do this even beyond that, but in order to be able to do that (and also something else in life, like gardening, which I enjoy so much in my free time), I will have to let go of something.
So what I decided to do was that yesterday I deleted my Facebook account. Fb has never been my thing, and it has always been like: I should write this, should post that, should be more active all the time, and I never had enough time and so I felt bad about it all the time.  It was negative energy. 
My own work in the contrary is more quiet, even meditative at  best, and I like to feel at peace when I do it. Now that I let go of Fb, I already feel that I have more energy. I understand that this is not good for many who followed Riihivilla through Facebook, and I am sorry, but I had to do something for myself. This feels right, simplifying things and getting back to my roots.
My blog is now over ten years old and this is my way of keeping in contact with others, and also writing down my experiences. This has helped me a lot, and I hope also others have benefited from it. Some time during the coming winter there may be a quiet period in the blog: I am waiting to have an eye operation, and I don't know yet when that is, but I hope that after that my eyesight and also everything else will become bright again, and new spring and summer will be good.

Friday, December 2, 2016

Verbascums as dyeplants Tulikukat värikasveina


Useimmiten käytän värjäykseen kasveja tai sieniä mitä saan isoja määriä kerralla, mutta on myös toisia kasveja joita käytän satunnaisesti yhden tai kahden vyyhdin värjäämiseen. Tulikukat, Verbascum, ovat sellaisia. Niitä kasvaa puutarhassani kukkapenkeissä ja jotta ne eivät pääsisi siementämään, niin leikkaan ne matalaksi kukinnan loppupuolella joka tapauksessa ja niinpä usein käytänkin ne siinä vaiheessa värjäykseen.

Saksalaisen Harald Böhmerin kirjassa Koekboya kerrotaan tulikukkien lehtien ja kukkien sisältävän samoja flavonoideja mitä on mm väriresedassa eli luteoliinia. Tästä syystä alunperin kokeilin tulikukilla värjäämistä ja vaikka väristä ei tulekaan jostain syystä yhtä voimakasta kylmän keltaista mitä resedalla, niin ihan ok väri kuitenkin ja olen värjännyt niillä jo monta vuotta. Ehkä jos raaskisin leikata kasvit värjäykseen jo nuppuvaiheessa tulos voisi olla toisenlainen, en tiedä. Minusta ne ovat niin hienoja puutarhassa, että saavat ensin kukkia:) Böhmerin mukaan vielä 1980-luvulla Turkissa paimentolaiset värjäsivät mustaa siellä kasvavien luonnonvaraisten tulikukkien lehdillä (lehdissä on paljon tanniineja jotka yhdessä raudan kanssa antavat mustaa) ja vielä nykyäänkin sitä käytetään Turkissa keltaisen värjäämiseen alunapuretuksella.

Käytän sekä kaksivuotista keltakukkasellista ukontulikukkaa (Verbascum thapsus), sekä valkokukkasellista monivuotista tummatulikukkaa (Verbascum nigrum 'Album'). Kerään siis lehdet ja kukkavarret ja käytän ne tuoreina. Kuivattu tulikukka on todella pölisevää ja voi aiheuttaa allergisia reaktioita, eikä Böhmer suosittele sen käyttämistä kuivattuna. Käytän lehtiä ja kukkavarsia n2kg/100g lankaa, lehdet ovat yllättävän kevyitä vaikka ovatkin isokokoisia, mutta kukkavarret taas painavia. Alunapuretuksella väristä tulee pehmeän keltainen ja pelkällä rautapuretuksella vihreänharmaa. Viime kesänä torilla myin tulikukilla värjättyjä lankoja, ja myöhemmin syksyllä eräs asiakas kysyi eikö blogissani ole miten se väri oli saatu aikaan. Niinpä tässä on näistä tulikukistani kuvia:).

IN ENGLISH
Mostly I use plants or mushrooms which I get a lot, but sometimes I also use plants available to me also in small amounts to dye only a couple skeins. Mulleins (Verbascum) are such plants. I grow them as ornamental plants in my garden in flowerbeds, and to prevent them to seeding too much around, I have to cut them after flowering anyway, so why not using them to dye yarn before putting them to compost.

In Harald Böhmer's book Koekboya he says that Verbascum species contain same flavonoids as weld, that is luteolin. This is why I tried them many years ago, and since then have dyed with them some skeins every summer. The color they have given me is not as strong yellow as I get from weld. Perhaps if I cut them in the beginning of flowering they would give stronger color, but as I like their towering flowers so much in the garden I always wait until they are almost finished flowering before I cut them. Böhmer says that as late as 1980s the nomads in Turkey used native Verbascums leaves to dye black (leaves contain tannins and together with iron they give black), and in some places in Turkey Verbascums are still used to dye yellow.

I grow two species of Verbascums, yellow flowering biennal Verbascum thapsus which I believe is called mullein in English, and white flowering perennial Verbascum nigrum 'Album'. I use leaves and flower stalks from both plants and I use them fresh. According to Böhmer dried and powdered mullein has been known on one occasion to cause allergic reaction to the dyer and he recommends caution with it. The actual dye (luteolin) in them is safe in the yarns. So, I use fresh plants about 2kg/100g of yarn. Leaves are surprisingly light even if they are big, the flower stalks are heavier. With alum mordant they give nice yellow like in the top picture, and with iron without alum I have gotten greenish grey. I don't have picture of it because the yarns are already all sold out last summer. In fact I'm writing this posting because a customer later in the autumn wrote to me and asked if I had written about dyeing with Verbascums in my blog:)



Tulikukat kukkivat puutarhassani heinäkuun loppupuolella.

Verbascums are flowering in my garden in the end of July.