The importance of testing Valonkestotestejä

Ensi viikolla on 20-23.7 taas Värjärikillan järjestämät värjäripäivät, tänä vuonna Lepaalla. Siellä on erilaisia kursseja, ja yhtenä on mm Outi Sipilän vetämä kurssi luonnonpuretteista. Hän oli kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin keväänä Värillä-lehteen siitä, miten tärkeää olisi, että kun kokeillaan erilaisia uusia purete ja väriaineyhdistelmiä, niin myös niiden valonkestoja testattaisiin ja erityisesti että näistä tuloksista myös kerrottaisiin jälkeenpäin. Usein tosiaan väri ensisilmäyksellä näyttää hienolta, mutta joidenkin kuukausien tai vuosien jälkeen väri onkin muuttunut, ja on pettymys sekä värjärille että lankojen käyttäjille. Toisaalta testauksen avulla voidaan löytää ne parhaat yhdistelmät näistäkin! Hän oli itse värjännyt 34 vuotta sitten sienillä, ja näytteet näistä värjäyksistä oli säilytetty pimeässä. Kuitenkin löyhkäsilokalla värjätty tinapuretettu sininen lanka oli muuttunut täysin valkoiseksi vuosien mittaan pimeässäkin säilytettynä. Vastaavasti verihelttaseitikkien punainen oli pitänyt värinsä samoissa oloissa.

Tämän innoittamana kaivoin esille omia orakkailla ja löyhkäsilokalla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana värjättyjä lankojani ja näytteitä. Kaikista värjäyksistä en löytänyt näytteitä, mutta aika paljon olen säilyttänyt. Ymmärtääkseni orakkaiden ja löyhkäsilokan väriaineet ovat samantyyppisiä, ja siksipä nyt sitten vihdoin ajattelin tehdä pidempiaikaisen valonkestotestin näille langoille. En ole sinisiä orakaslankoja myynyt useinkaan juuri siksi kun en voi olla varma niiden valonkestosta, toisaalta ei niitä ole kovin paljoa. Lisäksi laitan nyt vertailuun myös orakkailla raparperilehtipuretuksen kanssa värjätyt langat.
Alla kuvia varastosta löytämistäni lankanäytteistä.

IN ENGLISH
Next week Finnish Dyer's Guild has it's annual gathering (though I'm not able to make it there).
They have different workshops, and one of them is a workshop about plant mordants, by Outi Sipilä who has a long experience with natural dyes. She had written an interesting article in guilds magazine about plant mordants and how important it is that when people experiment with new plant mordants and plant combinations, that they would test them for light fastness and also report back what the results are. It is a shame that many times initially wonderful colours fade more or less rapidly to something dull, and this may discourage people new to dyeing or people who buy naturally dyed yarns. On the other hand some new good results may just be waiting to be found!
She wrote how she had dyed 34 years ago with mushrooms and kept samples of these yarns in a dark place in an envelope all these years. Now, when she looked at them, she found that blue which was dyed with mushroom Telephora palmata (tin mordant) had completely faded to white, even in dark. In the same conditions reds from Cortinarius semisanguineus had kept their colour.

This reminded me how also I had forgotten my samples, and need to do more lightfastness tests! I dug up samples and yarns which I had dyed with tooth fungi and Telephora palmata over the last 20 years. I hadn't kept samples from all the dyeings (or I didn't find them), but I found most of them. As I understand the dyes in tooth fungi are the same type as the dyes in Telephora, and I now I decided to do a longer test for these for the rest of the summer. I have also samples of yarns dyed with tooth fungi and mordanted with only rhubarb leaf, and it will be interesting to see how they compare with alum mordanted yarns.
Here are pictures of the yarns and samples I found.

Sarcodon squamosus, männynsuomuorakas

Hydnellum suaveolens, tuoksuorakas 

Yllä ja alapuolella on löyhkäsilokkanäytteitä. Suurin osa näyttää nyt aika harmahtavilta, vaikka minulla on mielikuva, että ne olisivat olleet alunperin sinisempiä. Ihan outo on tuo oikealla oleva keltainen, miten ihmeessä olen saanut löyhkäsilokalla sellaista. Vasemmalla oleva hyvin vaalea on menettänyt väriään, vihkossa minulla lukee, että se oli vaalea turkoosi värjäyksen jälkeen. Se oli värjätty 2012. Näyttää tosiaan siltä, että löyhkäsilokka ei ole erityisen hyvä värisieni, koska sen sininen harmaantuu tai katoaa ajan kanssa. Nämä kaikki näytteet on säilytetty pimeässä.

IN ENGLISH
Above and below are samples dyed with Telephora palmata. Most of them seem now to be greyish, but I remember them being more blueish grey initially, so they have lost at least some of their color. Beige on the right is strange, how could I have gotten that color from Telephora.. I can't understand. The pale color on the left has been dyed in 2012, and I have written in my notebook that it was pale turqoise, so that has lost also it's color. So it seems that Telephora palmata is not a good dye fungi, it's blue is lost in time. I have kept these samples in the dark.

Tein nyt tällaisen testijutun, ja peitän puolet langoista pahvilla, ja puolet saavat olla kuistilla auringossa loppukesän ajan. Vertailuksi pistin myös morsinkolankaa, se kyllä pitää värinsä. Epäilen näiden orakaslankojen muuttuvan vihreämmiksi valossa, mutta miten paljon ne vaalenevat, se jää nähtäväksi. Kiitos Outi, kun muistutit näiden testausten tärkeydestä. Toivottavasti saatte kurssilla mielenkiintoisia tuloksia ja myös jatkossa selviäisi, mitkä yhdistelmät ja puretukset selviävät voittajina:)

IN ENGLISH
I made now this kind of test for the yarns, I will cover half of them and leave half in the sunlight in our porch for the rest of the summer. To compare with, there is also a sample dyed with woad, I'm sure it will keep it's color. I suspect the tooth fungi yarns will turn green and lose the blue in them, but how much will they fade, that remains to be seen.
Thank you Outi for reminding about the importance of these tests. I hope you get interesting results in the workshop and also what colors/mordants are the winners in the long run:)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lopuksi kuvia tällä viikolla yhdeltä aamulenkiltäni. Lähellä kasvaa hieno niitty täynnä päivänkakkaraa, ei kovin yleistä täällä.

Here are some pictures from my morning walk this week. Close by is a pretty field full of Oxeye daisies, not so common sight any more.

Tienpenkalla kasvaa ahomataraa.

Galium boreale by the side of the road.

Ahomataran erottaa helposti siitä, että sillä on vain neljä lehteä kiehkurassa varren ympärillä.

It is easy to recognize from having only four leaves in a whorl around the stem.

Nämä ovat joko keltamataraa tai piennarmataraa, joka on keltamataran ja paimenmataran risteymä, ja minusta vaikea erottaa aidosta keltamatarasta.

These are either Galium verum or Galium x pomeranicum which is more common and for me they are difficult to tell apart. 

Puutarhassa kukkivat pionit, kurjenmiekat ja kurjenpolvet.

In the garden now it is time for peonies, irises and cranesbills.

Telephora palmata blue Löyhkäsilokkasinistä

Marraskuun alussa etsiessäni männynsuomuorakkaita löysin yllätyksekseni vielä vähäsen löyhkäsilokkaa (Telephora palmata).  Löyhkikset kasvavat rehevissä sammaleisissa kuusivaltaisissa usein kalkkipitoisissa rinteissä, täälläpäin samoilla paikoilla kasvaa usein sinivuokkoa. Yleensä nämä ovat parhaimmillaan syyskuussa, mutta nyt on ollut niin lämmin syksy, että siksi niitä löytyi vieläkin. Osa sienistä oli jo mätänemässä pois, mutta sain kerättyä jonkin verran koe-erää varten. Löyhkäsilokan erottaa haarakkaista helpoiten siitä, että sieni todella löyhkää, haju on kuin mätä kaali. Kotiin kuljetettaessa sienipussi piti pistää auton takakonttiin, samassa tilassa ei voi kuvitella olevansa näiden kanssa pidempään.
Löyhkäsilokassa on samoja väriaineita kuin orakkaissakin, joten värjätessä niistä saa samoja sinertäviä värejä kun keitto on emäksinen.
Aiemmin nuorilla syyskuussa kerätyillä sienillä olin värjännyt suhteella 2kg tuoreita sieniä/100g lankaa ja saanut vaalean harmahtavan sinistä. Nyt vanhoilla sienillä käytin vähemmän eli 1kg/100g lankaa (vaikka olisi kannattanut käyttää nytkin enemmän luultavasti). Keitin sieniä pari tuntia, ja kun sienet olivat alkaneet kiehua lisäsin ammoniakkia niin että pH oli 9. Keiton jälkee jäädytin lientä, ja samalla pHkin oli laskenut 7:ään. Värjäys alunalla ja viinikivellä esipuretetulla langalla tunnin tuotti vaaleaa sinertävänturkoosia lankaa. Löyhkäsilokka sisältää suhteessa sienen kokoon paljon enemmän samoja sinisiä väriaineita kuin männynsuomuorakas.

IN ENGLISH
When I was looking for Sarcodon mushrooms in early November I found also some Telephora palmata mushrooms. Usually I find them in September so I was surprised to find them this late in the autumn.  These are small mushrooms which grow in calcium rich mossy forests with spruce, I know only a few places where they grow. Mushrooms were old and as their Finnish name (löyhkä means stinking) suggests they smell very bad, like rotten cabbage, and you can smell them before you see them.  Old mushrooms smell more than young ones. There are other similar looking mushrooms but you can tell them from these by the smell. Even when I took them home, I had to put the mushroom bag in the trunk of my car, I couldn't drive with them in the same space, even though I didn't get very much of them this time.
These mushrooms contain the same kind of colorants as the Sarcodon mushrooms and yield blueish colors in high pH.
Previously when I had dyed with these mushrooms I had used 2kg of fresh young mushrooms to 100grams of wool, but now that the mushrooms were older I used only 1kg/100g yarn (should have used more I think). I boiled them for two hours, and when the boiling began I added ammonia to raise the pH to 9. After boiling I cooled the bath and also the pH had dropped to 7 when I dyed the alum+CoT mordanted yarn and got this pale blueish teal color yarn. This small mushroom contains the same blue dyestuffs as Sarcodon imbricatus, but in much bigger amount compared to the size of mushroom.

Löyhkäsilokkaa Mushroom Telephora palmata

Olin tiistai-iltana metsässä katsomassa, josko löytäisin vanhalta löyhkäsilokkapaikaltani tämän vuotisia sieniä. Kävelin ja katselin maahan, jossain täällä niitä pitäisi olla.. ja sitten tuntui haju, löyhkäsilokka oli siellä sammalikossa piilossa. Ja kun löytää yhden, sitten huomaa, että tuolla onkin jo toinen.. ja tuolla.. ja tuolla. Paikka on rehevä kuusivaltainen rinne, jossa kasvaa sammaleen lisäksi heiniä, sinivuokkoa ja sudenmarjaa, löyhkikset olivat rinteen alaosassa, missä oli kosteinta. Sienet ovat aika pieniä ja puolet niistä on sammaleen joukossa, joten vain sienen yläosan haarat näkyvät, niitä ei helposti huomaa. Ylempi kuva on parin vuoden takaa, ja siinä olevat sienet ovat nuoria, alemmassa kuvassa on tiistainen saaliini, 3kg löyhkäsilokoita, jotka kaikki tulivat parin sadan metrin säteeltä. Nämä ovat jo aika vanhoja ja tummia sieniä, siksi löyhkäkin tuntui niin hyvin, minusta nuoret sienet eivät haise aluksi (huom. ennenkuin vasta autossa) niin paljoa kuin vanhat.
Muusasin puhdistetut sienet isoon lasipurkkiin ja kaadoin niiden päälle ammoniakilla terästettyä vettä (pH9) niin, että ne peittyivät. Sitten kansi tiiviisti kiinni. Seuraavana aamuna liemi oli jo mustaa, mutta purkki saa muhia ainakin pari viikkoa, ehkä pidempäänkin. Sitten keitän sienet ja värjään niillä tavalliseen tapaan aluna esipuretulla langalla, tällä määrällä saan ehkä 300g vaalean sinistä lankaa. Ainakin jos värjäys käyttäytyy niinkuin aiempina vuosina.
Jos olisin värjännyt suoraan nyt (vaikka amoniakkilisäyksenkin kanssa), todennäköisesti olisin saanut harmaata, joka olisi voinut hiukan vivahtaa sinertävään.
No, katsotaan, miten tässä käy myöhemmin.

In English

Tuesday night I went looking for these mushrooms, Telephora palmata. I had found them couple of years back and I went to the same place and at first couldn't see any mushrooms. Then I smelled them! The smell is really bad and distinctive, especially with older mushrooms (the young mushrooms don't smell so bad until you are in the car with them, THEN they smell, I can tell you). And sure enough, then I saw one.. and then another.. and another. They grow in forest with old spruce, moss, and also grasses. In the same place I can find liverleaf (Hepatica nobilis) growing wild and flowering in the spring. Anyway, the mushrooms are quite small and hard to find at first, half of them is buried in the moss, you can see only the upper half of the mushroom. The ones I found now were older mushrooms, in the lower picture, they are quite dark. The first picture is an older one, taken two years ago and there you can see what they look when they are young. I didn't have camera with me now in the forest.

I now found 3kg of mushrooms and if I had dyed with them straight away, they would have given me grey, maybe with a bluish shade, even with adding ammonia to the dyebath, but after previous years experience, I did the following: I crushed them in a big glass jar, poured water and a little ammonia over them, so that the pH was 9, and closed the jar tightly. I let them sit there at least for two weeks, maybe longer, before I boil them and dye normally with premordanted fiber and hopefully get 300grams of nice light blue, not as bright as with indigo, more a little greyish, but blue nevetherless. This is how I have gotten best colors out of these mushrooms before, so let's hope it works this time also. At least the liquid in the jar looks promisingly black now.