Luonnonaineissa on monia erilaisia väriaineita. Osa niistä voi kiinnittyä suoraan lankaan, mutta suurin osa tarvitsee kiinnittyäkseen nk. puretusaineen. Purettamisella tarkoitetaan värjättävän langan käsittelemistä puretusaineilla, jotka muodostavat ikään kuin sillan kuidun ja väriaineen välille, ja samalla kun ne kiinnittävät väriaineen pysyvämmin, ne myös muodostavat väriaineelle lisää paikkoja kiinnittyä kuituun. Näin värisävystä tulee voimakkaampi (koska siihen kiinnittyy enemmän väriainetta) ja väristä useimmiten myös pesun- ja valonkestävämpi. Nykykäsityksen mukaan metallipuretusaineet siis toimivat välittäjinä kuidun ja värimolekyylin välillä, mutta puretusaineiden käyttäytymistä tutkitaan edelleen.
Tärkeimmät puretusaineet ovat metallisuoloja, näistä aluna on yleisin ja vanhin puretusaine. Sen käytöstä on mainintoja jo ennen ajanlaskun alkua (mm Egyptistä ja Babyloniasta 700eaa). Aluna on myös haitattomin puretusaine, ja se voimistaa mutta ei muuta kasvista saatavaa sävyä.
Myös muita metallisuoloja on käytetty puretusaineena, mm rautaa, kuparia, ja 1700 ja 1800-luvuilta alkaen tinaa ja kromia. Rauta ja kupari muuttavat saatavaa väriä: rauta tummentaa ja samentaa usein värin, se myös muuttaa jotkin keltaiset värit vihreiksi tai ruskeiksi ja punaiset värit monesti violetimmiksi. Kupari värjää yksinään langan sinivihreäksi ja se sinivihreä väri sitten yhdistyy kasvin omaan väriin, kuten vaikkapa keltainen yhdistettynä sinivihreään saa aikaa vihreän värin. Tina kirkastaa värejä, mutta myös haurastuttaa helposti lankaan. Rauta, kupari ja kromi parantavat usein kasvista saatavan värin valonkestoa. Kupari, tina ja kromi ovat kuitenkin raskasmetalleja, joiden käyttöä ei enää suositella, lisäksi niiden jäteliemet pitäisi viedä ongelmajätekeräykseen. Niitä ole nykyään helposti saatavillakaan. En suosittele kuparin, tinan tai kromin niiden käyttöä, ja ilman niitäkin kasveista saatava värikirjo on laaja.
Puretteena voi käyttää myös sinkkiä tai kalsiumia, mutta itselläni ei ole kokemusta niiden käytöstä, enkä osaa kertoa niistä sen enempää. Ruotsalaiset sienivärjärit ovat käyttäneet sinkkiä puretteena, ja saksalainen Böhmer sanoo erityisesti sipulinkuorilla värjättäessä kalsiumpuretteen antavan paremman valonkeston kuin alunan.
Perinteisesti nimitystä puretusaine on käytetty juuri metallisuoloista, mutta langan voi myös esikäsitellä muilla luonnonaineilla, jotka voivat auttaa värjäyksessä joidenkin väriaineiden kiinnittymiseen ja kestoon. Tällaisia aineita ovat tanniinit eli parkkihapot, joita on mm puiden kuorissa. Eniten tanniineja mainitaan olevan tammenäkämissä, tammenkuorissa ja sumakin kuorissa ja lehdissä, mutta niitä on myös mm muiden puiden kuorissa, koivunkuoressa (ei tuohessa, vaan tuohen alla olevassa punaruskeassa kuoressa), pajun kuoressa, lepänkuoressa, kahvissa ja teessä. Tanniineja on myös joissain ruohovartisissa kasveissa (mm.rantakukka) tai ruohovartisten kasvien juurissa (mm nokkonen).
Myös raparperin tai suolaheinien lehdistä saatavaa oksaalihappoa on käytetty puretusaineen tavoin, sen käytössä on kuitenkin muistettava sen myrkyllisyys. Nämä ns. luonnonpuretteet eivät kiinnitä kaikkia väriaineita, ja niiden käyttö vaatii paljon kokeilemista, jotta löytää sopivan käyttömäärän, ja myös sen mille väriaineille ne sopivat. Kokemukset kannattaa kirjata ylös, jotta niistä voi oppia.
Pajunkuoren ja raparperinlehtien käyttöä puretteina verihelttaseitikille on tutkittu Sanna Heikkisen Pro Gradu-työssä (Helsingin yliopisto 2010). Suositeltavat määrät vaihtelevat 100 - 400% puretettavan materiaalin painosta. Mikäli värjätyltä tuotteelta halutaan hyvää valonkestoa, on parasta käyttää puretteita 300- 400% materiaalin painosta (eli 3-4 kertaa värjättävän materiaalin kuivapaino). Mitä enemmän luonnonpuretetta käytetään, sitä parempi valon- ja pesunkesto värjättävällä materiaalilla on. Pienemmillä käyttömäärillä valonkesto voi heikentyä. Ongelma on, että ei voi tietää kulloinkin käytettävissä olevien kuorien tanniinipitoisuutta tai raparperinlehtien oksaalihappopitoisuutta, jotka voivat vaihdella kasvien iän, kehitysvaiheen ja kasvupaikan mukaan. Kannattaa kirjata ylös tarkkaan mistä ja milloin käytettävät kasvit on kerätty ja myös testata värjätyn materiaalin valonkesto, näin ajan ja kokemuksien kanssa tieto lisääntyy. On parempi käyttää liian paljon kuin liian vähän kasveja.
Vaikka tanniineilla tai oksaalihapolla voi parantaa värien kestävyyttä, niin niillä saatavat värit ovat yleensä selvästi vaaleampia ja usein eri sävyisiäkin, kuin käytettäessä puretteena alunaa.
Nyrkkisääntönä ilman metallipuretusta väriainetta kannattaa käyttää selvästi enemmän, jotta saadaan riittävä valonkesto.
Joidenkin kasvien käyttö puretteena perustuu niiden sisältämään alunaan. Tropiikissa on useita kasvisukuja, jotka keräävät maaperästä alunaa itseensä ja joiden lehtiä tai puuainesta voi käyttää alunan sijaan. Suomessa vain liekokasvit ovat tunnettuja kyvystään kerätä alumiinia itseensä. Joskus harvoin eri kasveissa olevat eri väriaineet myös kiinnittyvät toisiinsa, ja niiden yhteisvaikutus voi olla positiivinen saatavaan väriin nähden ilman muuta puretusta.
Ilman puretusta kiinnittyviä väriaineita sanotaan substantiivisiksi ja sellaisia ovat esimerkiksi jäkälät, raparperinjuuri, tai saksanpähkinän kuoret.
Metallipuretusta vaativia väriaineita sanotaan adjektiivisiksi, näitä on suurin osa luonnosta saatavista väriaineista.
Oman kokemukseni mukaan paras lopputulos tulee, mikäli lanka puretetaan ennen värjäystä. Tällöin puretusaine ehtii kiinnittyä kunnolla lankaan, eikä väriainetta tai puretusainetta mene hukkaan ja väristä tulee voimakkaampi ja pysyvämpi. Myös kaikki vanhemmat värjäyskirjat suosittelevat esipuretusta. Purettaa voi kuitenkin myös samaan aikaan värjäyksen kanssa, tai sitten jälkeenpäin. Japanilaisessa värjäystavassa värjättävä materiaali on ensin väriliemessä, sitten puretusliemessä ja vielä toistamiseen väriliemessä. Rautapuretus kannattaa useimmiten tehdä värjäyksen jälkeen, ja vain lyhyen aikaa, mutta joskus esipuretus raudalla voi tuottaa voimakkaamman värin. Täällä on joitakin näytteitä siitä, millaisia värejä tulee rauta-esipuretuksella verrattuna jälkipuretukseen.
Seuraavat puretusohjeet ovat villalangalle. Muut kuidut vaativat erilaisen puretuksen. Villalangat, joissa on jotain käsittelyjä (kuten superwash) voivat värjääntyä eri tavalla kuin käsittelemätön villa, usein käsittelyissä käytettävät kemikaalit voivat jopa toimia puretteiden tavoin ja parantaa saatavaa värisävyä. Eri värjäreillä voi olla erilaisia kokemuksen myötä tulleita tapoja, nämä ovat minun tapojani.
VILLALANGAN ESIKÄSITTELY
Ennen värjäystä värjättävä materiaali on pestävä puhtaaksi sekä kehruuöljyistä että villarasvasta. Väriaineet voivat tarttua villarasvaan, ja myöhemmin lankoja pestessä ne voivat irtaantua, samoin voi käydä hankauksessa. Villalangan pesuun sopii mm tavallinen astianpesuaine, tai mikä tahansa villan pesuun tarkoitettu neutraali pesuaine, kunhan se ei sisällä kirkasteita tai optisia valkaisuaineita. Mikäli lanka sisältää hyvin paljon villarasvaa, sen voi ennen pesu liottaa vedessä johon on lisätty kidesoodaa tai ammoniakkia. Tällöin lanka on huuhdeltava huolellisesti, jotta se neutraloituu.
Ennen pesua lankavyyhdistä poistetaan kaikki kiristävät pasmalangat, jotta puretus-ja väriaineet pääsevät vapaasti tarttumaan joka puolelle.
Niiden tilalle laitetaan uudet löysät pasmalangat. Kalastajalanka on halpaa ja kestävää. Uusi pasmalanka kannattaa olla tarpeeksi löysä, jotta sen allekin jäävät kohdat langasta pääsevät väljästi kosketuksiin puretus- ja väriaineiden kanssa. Pasmalankoja voi laittaa useita, mutta yksikin voi riittää. Varmuuden vuoksi voi käyttää kahta pasmalankaa; jos toinen jostain syystä katkeaa, niin toinen on vielä jäljellä, ja vyyhti pysyy selvänä. Tekemällä huomaa, mikä käytäntö sopii itselle.
Kun langat on pesty, ne ovat valmiit puretettavaksi. Mikäli langat ovat kuivia, ne on liotettava kädenlämpöisessä vedessä puolisen tuntia ennen puretusliemeen laittamista. Liottaminen varmistaa, että langat ovat joka puolelta tarpeeksi märät, ja että villasuomut ovat alkaneet aueta.
Mikäli lankoja on useampi vyyhti, niiden läpi kannattaa pujottaa jokin vahvempi naru, esimerkiksi paalinaru tms muovinaru. Siitä vyyhdit on helppo laskea liemeen ja nostaa sieltä. Huom. muovinaru pujotetaan lankavyyhtien läpi, ei pasmalankojen, jotka muuten kiristyisivät liikaa ja niiden alle jäisi kohtia, jotka eivät puretu tai värjäänny tasaisesti.
VILLALANGAN PURETUS ALUNALLA JA VIINIKIVELLÄ
Tarvikkeet:
alunaa 10g/100g lankaa
viinikiveä 5g/100g lankaa
talousvaaka
vesilämpömittari
kalastajalankaa tai vastaavaa
isompi kattila ruostumattomasta teräksestä tai emalista, tilavuus 5l/100g lankaa
pieni kuumaa vettä kestävä pieni astia
kumikäsineet
puukeppi sekoittamista varten
1. Esikäsittele langat: posta pasmalangat ja korvaa löysillä kalastajalangasta tehdyillä pasmalangoilla. Pese langat huolellisesti (lika ja rasva estävät puretus- ja väriaineiden kiinnittymistä lankaan) ja jätä kosteaksi.
2.Laita isoon kattilaan kädenlämpöistä vettä tarpeeksi (5l/100g lankaan)
3.Mittaa aluna ja viinikivi erilliseen pieneen astiaan ja kaada niiden päälle melkein kiehuvaa vettä n 2dl. Sekoita. Puretusaineet liukenevat parhaiten hyvin kuumaan veteen. Haaleassa vedessä ne voivat jäädä astian pohjalle ja sitten tarttua epätasaisesti lankaan.
4.Lisää kuumaan veteen liuenneet puretusaineet isommassa kattilassa olevaan kädenlämpöiseen veteen.
5. Lisää kosteat pestyt langat. Sekoita varovasti.
6. Nosta puretusliemen lämpötila kattilassa 80-90C. Puretusliemi ei saa kiehua, tällöin villalanka vahingoittuu, sen suomut jäävät auki ja langasta tulee karheaa.
7.Pidä puretusliemen lämpötila 80C tunnin ajan, käännä sitten lämpö pois päältä ja anna lankojen jäähtyä liemessä mielellään seuraavaan päivään. Jos on kiire, langat voi myös laittaa väriliemeen tunnin puretuksen jälkeen, mutta parempi tulos tulee, jos langat saavat purettua rauhassa pidempään. Myös puretettujen lankojen seisottaminen useita päiviä/viikkoja ennen värjäystä voi lisätä puretuksen tehoa, ja väriaineet tarttuvat paremmin lankaan. Erityisesti kokenillilla värjättäessä tämä on tärkeää.
8.Nyt langat ovat valmiita väriliemeen. Voit säilyttää valmiiksi puretettuja lankoja kuivana miten pitkään vain, tai myös kosteana muutamia päiviä. Kerran puretettu lanka säilyy puretettuna aina.
9. Huuhtele puretetut langat huolellisesti ennen väriliemeen laittamista, niin että mahdollisesti kiinnittymätön puretusaine irtoaa huuhtelussa eikä mene väriliemeen. Samalla langat kastuvat kunnolla ennen värjäystä.
MUUTA
- Isompaa lankamäärää varten lisää veden ja puretusaineiden määrää samassa suhteessa, esimerkiksi kilolle lankaa tarvitset 50l vettä, 100g alunaa ja 50g viinikiveä.
- Viinikivi ei ole varsinainen puretusaine, vaan sen tehtävä on auttaa alunaa pysymään liukoisena liemessä ja imeytymään paremmin lankaan. Mikäli viinikiveä ei käytä, alunan käyttömäärää kannattaa lisätä 15g/100g lankaa (ilman viinikiveä osa alunasta voi sakkautua helpommin pohjalle eikä kiinnity lankaan). Kuitenkin mielestäni 20g alunaa/100g lankaa on ihan yläraja, lanka tulee karkean tuntuiseksi, jos siinä on liikaa alunaa. Alunaa ei enää pysty poistamaan myöhemmin langasta.
-Kerran käytetty puretusliemi kannattaa säilyttää ja samaa lientä voi käyttää pohjana seuraavissa puretuksissa. Tällöin säästää puretusaineen määrässä, koska useimmiten osa puretusaineesta on edelleen liukoisena liemessä puretuksen jälkeenkin, eikä uutta puretusainetta tarvitse lisätä täyttä määrää. Käyttäessäsi samaa puretuslientä seuraavan kerran, lisää 7g alunaa ja 5g viinikiveä/100g lankaa. Puretuslientä voi kierrättää ainakin 10 puretuskertaa.
- Jos puretat isommassa kattilassa, lämmön voi kattilan alta sammuttaa pian sen jälkeen kun se on noussut 80C. Isossa vesimäärässä lämpö pysyy riittävän kauan tarpeeksi korkeana, ja puretus onnistuu hyvin, varsinkin jos antaa lankojen olle jäähtyvässä liemessä seuraavaan päivään. Pienessä kattilassa lämpö voi pudota liian nopeasti, ja siksi sen lämpöä kannattaa tarkkailla.
-HUOM. Kannattaa aina purettaa tarpeeksi lankoja etukäteen, jotta niitä on valmiina, kun värjäysinnostus iskee, lisäksi puretuksen teho paranee seisottamisen aikana!
Väri tarttuu yleensä voimakkaampana esipuretettuun lankaan, kuin jos puretusaine laitettaisiin suoraan väriliemeen, jolloin osa väriaineesta voi tarttua irtonaiseen puretusaineeseen, mutta ei lankaan, ja sakkautua. Omasta mielestäni myös värien valonkesto on parempi käytettäessä esipuretetua lankaa.
- Vaikka aluna ja viinikivi ovat myrkyttömiä, muista säilyttää puretusaineet lasten ulottumattomissa, äläkä käytä samoja astioita ruuanvalmistukseen. Kumikäsineet ovat tarpeelliset kuumia liemiä ja lankoja käsiteltäessä. Vältä puretusliemen kiehumista, ettei aluna höyrysty ilmaan.
PURETUS- JA APUAINEITA
Aluna (kaliumaluminiumsulfaatti), käytetään yleisimmin 10-15% kuivan langan painosta.
Rautavihtrilli (rautasulfaatti), käytetään yleisimmin jälkipuretuksena enintään 10-15 minuttia, 1-2% kuivan langan painosta. Tummentaa värejä, sävyttää keltaiset värit vihertävään suuntaan. Parantaa usein värin valonkestoa. Varottava annostelemasta liikaa tai liian kauan, jollon villa voi haurastua ja muuttuu karkeaksi. Rautapadassa värjääminen vastaa rautapuretusta, tällöin padasta irtoava rauta toimii puretuksena. Rautapadassa värjätessä pata on pestävä huolellisesti ennen värjäystä, jotta kaikki irtonainen ruoste saadaan pois, eikä sitä tule liemeen liikaa, jolloin se haurastuttaa lankoja.
Rautavettä voi tehdä myös itse liottamalla ruosteisia esineitä (rautanauloja, hevosenkenkiä tms) etikkavedessä. Tällöin on kuitenkin mahdotonta tietää raudan määrää, ja kannattaa olla hyvin varovainen, ettei rautaa tule käytettyä liikaa. On parempi laittaa ensin hyvin vähäsen rautavettä, ja sitten lisätä sitä, jos väri ei 10 min kuluttua ole mieleinen.
Esipuretus rautavihtrillillä: purettamaton pesty lanka laitetaan puhtaaseen veteen, jonka lämpö nostetaan 80°C. Langat pidetään siinä ensin 45min (minä aikana villan suomut aukeavat hyvin), jonka jälkeen langat nostetaan ylös ja lisätään lämpimään vesitilkkaan liotettu rautavihtrilli (1-2% kuivan langan painosta), ja laitetaan langat uudelleen liemeen, jossa ne saivat olla 15 min, mutta ei kauempaa. Rautavihtrillilla esipuretettu lanka muuttuu kellertäväksi. Pitkään kuumassa rautavedessä oleva lanka muuttuu karheaksi ja voi myös haurastua. Rauta-esipuretettu lanka on hyvä huuhtoa heti puretuksen jälkeen huolellisesti kädenlämpimässä vedessä, jotta kiinnittymätön ylimääräinen rauta irtoaa siitä.
Esipuretusta raudalla voi käyttää mm krappijuurella värjäämiseen, jolloin väristä tulee violetti/ruskeanvioletti punaisen asemasta. Myös samettijaloilla raudalla esipuretettu lanka antaa voimakkaita vihreitä (myös jälkipuretus toimii samoin samettijaloilla).
Viinikivi (kaliumbitartraatti), käytetään alunan kanssa esipuretuksessa 5%, tai puolet alunan määrästä. Viinikivi ei ole puretusaine, vaan apuaine, joka auttaa alunaa pysymään liukoisena liemessä pidempään, näin aluna tarttuu tarkemmin kuituun. Viinikivi laskee liemen pH:ta.
Etikka, tavallinen 10% väkiviinaetikka, käytetään tarvittaessa neutraloimaan liemiä ja langan huuhtelussa sulkemaan villasuomuja.
Kidesooda, natriumkarbonaatti, käytetään nostamaan pH:ta. Liemet neutraloitava etikalla ennen liemen hävitystä. Kidesoodan pH on 11. Kidesoodaa voi ostaa rautakaupoista ja isoista marketeista. Vaihtoehtoisesti voi käyttää itse tehtyä tuhkalipeää.
Tuhkalipeä, käytetään nostamaan pH:ta, neutraloitava etikalla ennen liemen hävitystä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää kidesoodaa.
Tuhkalipeän valmistus:
- n 2l koivutuhkaa tai muun lehtipuun tuhkaa kannellisessa muoviämpärissä
- kaada tuhkan päälle n 7l kiehuvaa vettä ja anna seistä viikko
- kaada varovasti kellertävä lipeä ämpäristä toiseen astiaan varoen, ettei pohjalla oleva tuhka tule mukaan
- tuhkalipeä on valmista käytettäväksi ja säilyy kannellisessa astiassa
VAROITUS! tuhkalipeä on syövyttävää, pidä poissa lasten tai lemmikkieläinten ulottuvilta!
Kirjallisuutta, joissa on syvällisemmin luonnonväriaineiden kemiasta:
Dominique Cardon: Natural Dyes
Carla ja Erik Sundström: Sienivärjäys. (Nimestä huolimatta parhaiten yleistä väriaineiden kemiaa)
Erik Sundström: Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä
Värjärikillan sivuilla Riikka Räisäsen luento värikemiasta.
Tetri Design verkkolehdessä no 1 Krista Vajannon artikkeli kuoripuretuksesta
©RIIHIVILLA
