Walnut dyeing Jalopähkinävärjäystä

Reilu viikko sitten sain ystävältäni tosi hyvän määrän jalopähkinöiden pähkinöitä:). Isommat ovat mantsurianjalopähkinöitä (Juglans mandshurica) ja pinkissä ämpärissä olevat pienemmät japaninjalopähkinöitä (Juglans ailanthifolia). Nyt pähkinät oli kerätty suoraan puusta alimmilta oksilta ja ne olivat vielä täysin vihreitä.  Kirjallisuuden mukaan juuri vihreistä pähkinöiden kuorista pitäisi tulla paras väri. Omista siemenistä kasvatetuista puistani ei vielä tullut tänä vuonna pähkinöitä, mutta niidenkin syksyisillä lehdillä saa ruskeaa.
Viime vuotisista jalopähkinävärjäyksistä täällä.

Koska kuoret olivat niin tiukasti vielä kiinni itse pähkinässä, laitoin pähkinät kokonaisina värjäykseen. Liotin yön yli, mutta luulen, että se oli tarpeetonta, koska liotusveteen ei tullut mitään väriä. Keitin pähkinöitä pari tuntia hiljaisella tulella, jolloin liemi muuttui aika pian tumman ruskeaksi, ja jäähdytin liemen. Koska Boutrup, Ellis - kirja sanoo, että kuorista irtoaa koko ajan lisää väriä värjäyksen aikana teinkin tänä vuonna niin, että en siivilöinyt lientä, vaan laitoin langat suoraan sinne pähkinöiden sekaan. Värjäsin nyt suhteella 1kg kokonaisia pähkinöitä/100g lankaa. Jos kuorisi painavan pähkinän pois sieltä sisältä, ja käyttäisi vain itse väriä antavat kuoret värjäykseen, niin paljon pienempi määrä painossa riittäisi. Ensimmäisestä väristä tuli parin tunnin haudutuksen ja yön yli seisotuksen jälkeen tosi hyvää tumman ruskeaa! Parempaa kuin viime vuonna. Jälkiväreistä tuli vaaleampia ja annan kuorien nyt seistä kuukauden verran tai pidempään ja värjään niillä uudelleen myöhemmin.

Värjäsin erikseen japaninjalopähkinöillä ja mantsurianjalopähkinöillä, ja väristä tuli muuten samanlaista, mutta tuntui, että japaninjalopähkinöillä väristä tuli tummempi samoilla suhteilla. Ehkä mantsurianjalopähkinöiden sisällä oleva iso pähkinä painoi suhteessa enemmän ja siksi väristä tuli aluksi hiukan vaaleampi, ja niitä olisi pitänyt olla suhteessa enemmän lankaan kuin pienempiä japaninjalopähkinöitä. Yllättävää. Myös sellaisen havainnon tein, että väri tummeni kunnolla vasta kun värjäyslämpötila oli yli 80°C. Myös lankojen jäähdyttäminen väriliemessä värjäyksen jälkeen yön yli tummensi väriä, ja näillä värjätessä pitkä värjäysaika on parempi kuin lyhyt vain tunnin mittainen.

Jalopähkinöiden kuorilla värjätessä lankoja ei tarvitse purettaa lainkaan, vaan vihreiden kuorien sisältämä juglone-niminen väriaine kuuluu naphthaquinoneihin, joiden väri tarttuu pysyvästi villaan itsekseen. Siksikin nämä ovat niin hyvä ja harvinainen värin lähde. Tumma ruskea väri on samansävyistä mitä voi saada myös hernekuukusilla, mutta niitä sieniä ei useimpina vuosina ole täälläpäin. Lisäksi jalopähkinöiden ruskea on vieläkin valonkestävämpi. Harmillista on, että kuivatuilla jalopähkinöiden kuorilla väristä ei tule niin tummaa, vaan vaaleamman ruskeaa, mikä kyllä on ihan hyvä väri sekin. Ellisin kirja sanoo, että kun kuoret mätänevät, niin juglone reagoi itsensä kanssa ja muodostaa liukenemattoman yhdisteen. Ehkä näin käy myös kun kuoret kuivataan.

Tuoreita jalopähkinöitä on vaikea saada, mutta jos on maata, niin erilaisia Juglans-sukuisia puita voi kasvattaa ainakin Etelä-Suomessa. Niiden taimiakaan ei ole tavallisissa taimikaupoissa, mutta Mustilan Arboretumista voi kysyä taimia ja myös näiden siemeniä on syksyisin saatavilla Mustilan Arboretumissa.


IN ENGLISH
A week ago I got fresh walnuts from a friend:). The bigger ones are Manchurian walnuts, Juglans mandshurica, and smaller ones in the pink bucket are Japanese walnuts, Juglans ailanthifolia. Both were collected before they dropped to the ground and so were not as mature as the ones I got last year. According to litterature green walnuts are a better source for color than mature walnuts. My own tree didn't produce walnuts yet this year, they were still too young, but I can collect autumn leaves from them to dye with. Here is a blog post of my walnut dyeing last autumn.

Because walnuts were not mature the hulls were so hard to separate from the actual nuts, and so I used them whole. I soaked overnight, but maybe this was unnecessary, because there was not color in the soaking water. I simmered them gently for two hours and the bath soon turned dark brown.  Then I let the bath cool before adding yarn to it. Because Boutrup, Ellis -book says that color continues to be extracted from the hulls during the dyeing process, I didn't strain off the bath, but left the walnuts in it together with yarn. Because walnuts were whole, I used now 1kg of walnuts to 100g of yarn. If I had cut the nut off and used only the hulls the ratio would have been much smaller, because the nuts weight a lot and don't produce color. After simmering for couple of hours and then letting the yarn cool in the bath overnight, I got a very nice dark brown from the first bath. Much darker than last year. After baths gave two lighter colors, and now the bath with walnuts is still in a bucket. I let them soak for maybe a month or more and dye again later.

I dyed separately with Japanese walnuts and Mandshurian walnuts, and for some reason Japanese walnuts gave darker first color. Maybe the nut inside bigger Mandshurian walnuts was so much heavier that the proportion of hulls to yarn was different than in the smaller Japanese walnuts. Surprising.
Also I noticed that the darkest color started to develop only after the temperature was above 80°C, in lower temperature the color was paler. Also letting the yarn cool off overnight in the dye bath darkened the color.

When dyeing with walnuts there is no need to mordant. The dye juglone in them belongs to naphthaquinoids which attach to the yarn permanently without any mordant. That is why this is so useful dyeplant. Also the color it gives is different from most other natural dyes. I have gotten similar browns with mushroom Pisolithus arhizus, but they are quite rare in my part of Finland and so I don't get them often. Also color from green walnut hulls is even more lightfast. It is too bad that dried walnut hulls give only lighter browns, at least that has been my experience.

Fresh walnuts are difficult to come by here, but they are hardy trees at least in south of Finland. Juglans plants are not usually available in garden centers but sometimes they are sold in Mustila Arboretum, and at least Mustila Arboretum sells seeds of them in most autumns.

Lightfastness of some experiments last year Viimevuotisten kokeilujen valonkestotesti

Viime talvena tein viikottain kokeiluja erilaisilla lähiympäristöstä löytämilläni kasveilla ja jäkälillä. Kesäkuussa laitoin näytteet näistä värjäyksistä valonkestotestiin kuistille, minne tuli iltapäivällä suoraa valoa ja muuten hajavaloa. Oikea puoli näytteistä oli peitetty mustalla pahvilla, vasen puoli oli alttiina valolle kolmen viikon ajan kesäkuussa.

Heti näkee, että eniten haalistuneita olivat kotkansiiven itiölehdillä värjätty persikkainen väri ja tammikuisilla mustikanvarvuilla tullut ruskeanpunainen väri. En vieläkään tiedä, mistä väriaineista tuo mustikanvarpujen väri tulee. Täällä on tutkimus mustikan yhdisteistä, mutta en pääse näkemään kuin tiivistelmän. Ehkä nuo punertavat ovat jotain proanthocyaniideja.
Myöskään pihtojen havuista saatu keltainen ei ollut kovin kestävä, mutta yllätyksekseni katajanmarjoilla ja -havuilla tullut keltainen oli selvästi parempi.
Jäkälillä värjätyt keltaiset eivät pääosin haalistuneet, vain paisukarvejäkälien toisena jälkivärinä tullut hyvin vaalea keltainen 6B haalistui eli enempää kuin yhtä jälkiväriä ei niistä ehkä kannata ottaa. Paisukarvejäkälien, harmaahankakarvejäkälien ja valkohankajäkälien värit sen sijaan eivät haalistuneet vaan ne olivat muuttuneet ruskeammankeltaisiksi ja sävy oli tummunut. Nämä tummenneet värit oli värjätty ilman puretusta, sen sijaan väri 5B oli värjätty paisukarvejäkälillä alunapuretetulle langalle ja se taas ei tummunut vaan haalistui! Eli näillä jäkälillä värjäys kannattaa tehdä ilman puretusta.  Harmaaröyhelön keltainen oli hiukan haalistunut eli se ei ollut niin hyvä kuin nuo em jäkälät.
Kerään jäkäliä vain puista, mitä kaadetaan polttopuiksi, tai sitten myrskyjen jälkeen tielle tippuneita jäkäliä, eli jäkälävärejä tulee vain hyvin vähän. Jäkälät uusiutuvat hitaasti ja niissä voi olla uhanalaisiakin lajeja, eli kannattaa kerätä vain kaikkein yleisimpiä jäkäliä.

IN ENGLISH
Last winter I made weekly small experiments with plants which I could find in the wild near our house. Last June I took samples of these yarns and made a lightfastness test to them for three weeks in our porch where the samples were exposed to direct sun during afternoons. The right side of the samples was covered and the left side was exposed to light.

First off you can see that peach color I got from fertile Ostrich fern fronds had faded, and also colours from bilberry stems faded badly. I still don't know the dye which is in bilberry stems. Here is a study of compounds in bilberry, but I can only read the abstract. Maybe the reddish colorants are some kind of proanthocyanidins. 
Also yellow from fir needles wasn't very lightfast, but to my surprise yellow from juniper berries and needles was quite fast to light.
Yellows dyed with lichens were mostly lightfast, only second exhaust bath of Hypogymnia lichens 6B faded, and it was very pale colour to begin with. First colours from lichens Hypogymnia, Pseudevernia furfuracea and Evernia prunastri didn't fade, instead they changed to more darker brownish yellow! These colours were dyed with no mordant, the colour from Hypogymnia dyed on alum mordanted yarn 5B didn't turn brownish but faded a little. So with these lichens it is better to use no mordant. Yellow colour from lichen Plasmatia glauca faded a bit, so it wasn't as good as other lichens in these experiments.
I can only dye small amounts with lichens, because I only collect lichens from trees we use for firewood, or wind fallen lichens which I can find after storms on the road. Lichens grow very slowly and some are endangered, so collect only lichens which you can identify and which would be destroyed somehow anyway.

Tips for dyeing with birch bark Vinkkejä koivunkuorivärjäykseen

Tässä on esimerkki siitä, miten koivunkuorella värjäämisessä  pitkä aika on tärkeää. Vaikka koivunkuorten liemi näyttää punaiselta aika pian niin jostain syystä sen väriaineet eivät kiinnity lankaan ennenkuin pitkän emäksisen liotuksen jälkeen. Kuorien liotusveteen kannattaa laittaa kidesoodaa muutamia ruokalusikallisia (riippuen nesteen määrästä) niin, että pH on 9-10. Sen jälkeen sitten liemi alkaa hitaasti käydä ja ajan kanssa pH putoaa. Kidesoodaa voi lisätäkin käymisen aikana, mutta itse en ole niin tehnyt. Pitkän liotuksen jälkeen liemi haudutetaan ja siivilöidään.
Täällä on blogipostaus koivunkuorella värjäämisestä muutama vuosi sitten.

Alla olevassa kuvassa on värjäystulokset samasta liemestä. Kuorien liotusveteen oli lisätty kidesoodaa. Langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä.
1. 2vrk kuluttua liotuksen alusta liemi haudutettu 2h hiljaisella tulella, sitten siivilöity ja värjätty. Liemi oli tummanpunaista, mutta väri ei pysynyt langoissa.
2. Kuoret laitettu takaisin edelliseen liemeen ja liemi säilytetty puuhellan kulmalla lämpimässä  2 viikkoa, liemen pH oli pudonnut tänä aikana, ja liemi oli hyvin tummanpunaista. Liemi siivilöity ja värjätty, mutta vieläkään väri ei tarttunut lankaan. Tai itse asiassa lanka näyttää liemessä punaiselle, mutta kaikki väri huuhtoutui pesussa pois ja lopputulos oli haalea beige.
3. Uudet langat lisätty samaan edellisten värjäysten liemeen ja langat saivat olla liemessä seuraavat kaksi viikkoa eli kun otin langat pois, liemen alkuun laittamisesta oli kulunut kuukausi. Nyt väri pysyi langoissa pesunkin jälkeen, ja tämä on se punertava mitä yleensäkin saan koivunkuorella pitkän emäksisen liotuksen jälkeen alunapuretetulle langalle.
4. Jälkiväri edellisestä liemestä, värjäys 2vk puuhellan kulmalla. Väristä tuli hiukan vaaleampi, vaikka liemi edelleen näytti tummalta.

IN ENGLISH
Here is an example how long soaking time is important when dyeing with birch bark. Although bath from birch bark looks red, for some reason at least in my dyeing the color does not attach permanently to yarn unless there has been a long alkaline soak, a month or more. I use washing soda to raise the pH to 9-10 (the amount depends on how much there is liquid). Then the bath starts slowly to ferment and pH drops. I haven't added more washing soda, but you can do that. After a long soak simmer the bath before straining it, and then it is ready for dyeing. Here is a blog post about dyeing with birch bark I did some years ago.

In the picture below there are dye results from the same bath. Bath had been alkaline in the beginning, and yarns were mordanted before dyeing.
1. After only 2 day alkaline soak the bath had been simmered for 2 hours, then strained and dyed. It was dark red, but the color didn't attach to the yarn and washed out.
2. I put the barks back to the same bath, then kept it hand warm for two weeks, pH dropped and the bath was really dark red. I strained the bath, and dyed but the color still didn't attach to the yarn, and the result was light beige after washing.
3. I added more yarns to the same bath, kept another two weeks warm so that in the end it was a month from the beginning. Now the yarns dyed pinkish red, not a strong color, but nice and this is what I usually get from birch bark after long alkaline soak on alum mordanted yarn. 
4. After bath from the same, dyeing for 2 weeks in warm. The color became a bit lighter but the same shade.

Koivunkuoresta saatava väri on pehmeä ja sopusointuinen, vaikkei olekaan kovin voimakas. Se on mukava väri värjätä varsinkin kesällä, jolloin on helppo laittaa ämpäriin koivunkuoria likoamaan ulos. Kidesoodaa päälle ja sitten ämpärin voikin melkein unohtaa kuukaudeksi (tai kahdeksi), jonka jälkeen sopivan hetken tullen parin tunnin haudutus, siivilöinti ja värjäys. Näin voi tehdä myös monien muiden puiden kuorien kanssa.

Birch bark gives nice and mellow color, even if it is not a strong color. Birch bark is a nice dye especially in the summer, when you can put barks to soak in a bucket outside. Add some washing soda, and then you can almost forget it for a month (or two). Then when you have the right moment just simmer the bath for couple of hours, strain and dye. This also works with many other tree barks.

Walnut dye in September Jalopähkinävärjäystä syyskuussa

Itselläni kasvavat pari mantsurianjalopähkinää ovat vielä liian nuoria, jotta ne tekisivät pähkinöitä, mutta syyskuussa sain ystävältä pienen muovikassillisen tuoreita jalopähkinän pähkinöitä värjäystä varten. Alla olevassa kuvassa isommat vihreät pähkinät ovat mantsurianjalopähkinöitä (Juglans mandshurica), ja pienet ruskeat japaninjalopähkinöitä (Juglans ailanthifolia) tai sen risteymiä, lajimääritys ei ole ihan varma. Japaninjalopähkinä on kaikkein kestävin Juglans-laji täällä kasvatettavaksi, mutta muutkin lajit voivat menestyä hyvällä paikalla Etelä-Suomessa.
Eri jalopähkinälajeja on käytetty värjäykseen ympäri maailmaa vuosituhansia ja väriä tulee kaikista pun osista: lehdistä, kuoresta ja itse pähkinän uloimmassa kuoresta. Jalopähkinöissä väriä antava aine on nimeltään juglone, ja sen  eri muodot ja johdannaiset. Se kuuluu yhteen kaikista kestävimpiin luonnonväreihin, ja se tarttuu kuituun ilman muuta puretusta.
Jalopähkinöissä on myös tanniineja ja varsinkin lehdissä flavonoideja.

IN ENGLISH

I have couple of small Manchurian walnut trees, but they are still too young to produce nuts. 
Last September I got a small bagful of fresh walnuts from a friend who lives close by, to dye with. In the picture below the bigger green walnuts are Manchurian walnuts (Juglans mandshurica) and smaller ones probably Japanese Walnuts (Juglans ailanthifolia) or hybrids of it. Japanese Walnut is the most hardy walnut here, but also other walnuts can be grown in south of Finland in a sheltered place.
All different species of walnuts have been used for dyeing around the world for thousands of years, and different parts of the trees can be used for dyeing: roots, bark, walnut hulls and leaves. The dye in them is called juglone. It is one of the most fast natural dye and can be used without any mordant.
Walnuts also contain tannins and flavonoids, especially in the leaves.

Itse pähkinöissä väriä tulee lukemani mukaan eniten vielä vihreinä kerätyistä kuoriosista. Koversin itse siemenen pois muutaman pähkinän sisältä  ja kylvin ne uusia taimia saadakseni. Kuori oli vielä raa'assa pähkinässä aika tiukasti kiinni, joten värjäykseen liotin ja keitin pähkinät kokonaisina. Kerran aiemminkin sain ihan pienen määrän jo kypsien pähkinöiden kuoria, ja silloin liotin niitä ensin useamman kuukauden, enkä saanut juuri mitään väriä (ehkä silloin pähkinöiden kuoria oli muutenkin liian vähän suhteessa lankaan). Silloin minua neuvottiin värjäämään näillä heti, ja niinpä nyt sitten liotinkin pähkinöitä ensin yön yli, ja sitten keitin pari tuntia ja annoin taas jäähtyä seuraavaan päivään ennenkuin siivilöin liemen. Pähkinöitä oli sisällyksineen 2kg ja laitoin liemeen kaksi vyyhtiä purettamatonta lankaa ja yhden rautapuretetun vyyhdin eli pähkinöitä oli suurinpiirtein 700g/100g lankaa. Värjäsin tunnin 80 asteessa ja annoin jäähtyä yön yli. Tuloksena olivat kaksi vasemmanpuolimmaista väriä, joista reunimmaisin oli rautapuretettu.

Värjäyksen jälkeen laitoin pähkinät takaisin liemeen ja liemi sai seistä kuistilla puolitoista kuukautta, kunnes marraskuun alussa värjäsin sillä kolmannen värin vasemmalta lukien ja vielä jälkivärinä keskellä olevan kaikkein vaaleimman vyyhdin.
Laitoin taas pähkinät liemeen ja nyt marraskuun lopulla sain edelleen värjättyä pari vyyhtiä, joista tosin tuli aika vaaleita, mutta ensimmäisestä tummempi kuin kuvassa oleva vaalein väri.
Pähkinät ovat edelleen liossa liemessä, katsotaan keväällä irtoaako niistä vielä lisää väriä.

IN ENGLISH
From what I have read, the most dye is in still green hulls of walnuts. These walnuts had still the actual nut inside, and I broke some to take the nut to sow to get more trees. The hulls were pretty hard, so I decided to leave most of them whole, and just soaked and boiled them whole.
Once couple of years ago I got a very small amount of mature walnut hulls, and soaked them for several months before dyeing, and got practically no color (perhaps I also put too much yarn in the bath compared to the amount of hulls). Then I was advised to dye with them right away, and so now I soaked them overnight, boiled for two hours and let the bath cool overnight before straining the bath. I had 2 kilos of whole walnuts, and I dyed with them two skeins of unmordanted yarn and one skein mordanted with iron (beforehand), so I had 700g of whole walnuts to 100g of yarn. I dyed an hour in 80C, and let them cool overnight in the bath. The result was two colors in the far left in the picture, iron mordanted the first in the left.

After dyeing I put the walnuts back to the bath and they soaked for about six week until beginning of November, when I dyed the third color from left, and in afterbath the palest color in the middle.
I soaked the nuts further a month and last week dyed two skeins more, but they were quite pale, the other just a bit stronger color than the pale one in the picture.
The nuts are still soaking, I think I will let them be until spring.

Kokeilin syyskuussa myös millaista väriä juuri putoavaista keltaisista ja vihreistä jalopähkinöiden lehdistä tulee. Lehtiä oli vain 150g, ja vaikka lehdet olivat isoja, ne olivat kevyitä. Liotin niitä yön yli ja lisäsin tuhkalipeää hiukan liemeen niin, että pH oli 8,5 (näin yleensäkin teen lehtien ja vihreiden kasvinosien kanssa). Keittämisen jälkeen siivilöin liemen ja lisäsin sinne 100g purettamatonta lankaa, joka värjääntyi hienon ruskeaksi sekin. Se on toinen vyyhti oikealta. Laitoin siivilöidyt lehdet takaisin liemeen ja sekin ämpäri sai seistä puolitoista kuukautta marraskuun alkuun, mutta silloin tästä lehtiliemestä ei tullut enää paljoakaan väriä eli tuo kaikkein oikeanpuolimmaisin. Jännää on, että odotin lehdistä tulevan kellertävämpää, mutta niistä tulikin punertavampaa ruskeaa kuin itse pähkinöiden kuorista. Ehkä ajankohta vaikutti väriin, ja keväällä tai kesällä lehdistä olisi tullut kellertävämpää.
Näistä tuli heti suosikkini, ja vaikka joudun vielä odottamaan joitakin vuosia, ennenkuin omat puuni tuottavat pähkinöitä, niin ainakin lehdillä voin värjätä joka syksy. Myös kuivatuilla pähkinänkuorilla voi värjätä, mutta itse en ole saanut niistä niin voimakkaita värejä kuin nyt tuoreilla pähkinänkuorilal värjättynä. Kuivattuja on hyvä liottaa pidempään ennen värjäystä, kuukausi ainakin.

IN ENGLISH
In September I also tried dyeing with falling leaves of my own small Manchurian walnut tree. I had only 150g of leaves, they were big but quite light in weight. I soaked them overnight, with added wood ash lye so that pH was 8,5 (like I always do with tree leaves). After boiling them I strained the bath and added 100g of unmordanted wool, which dyed very pretty brown. It is the second skein from the right in the picture. I put the strained leaves back to the bath and in early November I dyed with it the skein in the far right, quite pale color. It is interesting, that I was expecting to get more yellow brown color from the leaves, but they gave more reddish brown than the walnuts. Maybe it was the time of year, and if used in early summer, they would give more yellow, though I was more pleased with this color than yellow.
Walnuts became my favourite now, and although I still have to wait some years before my own trees are big enough to have nuts, I can dye with falling leaves every autumn. I can also dye with dried walnut hulls, though I haven't gotten as strong colors from them than now from fresh walnuts. 

Week 18 Alder cones Viikko 18 Värjäys lepänkävyillä

Värjäsin huhtikuussa keräämilläni lepänkävyillä ja ensin olin taas yllättynyt, miten erilaista väriä sain siihen nähden mitä olen nähnyt muiden lepänkävyillä saaneen. Sitten luin Jenny Dean'in kirjaa Heritage of Colour, ja hän oli saanut lepänkävyillä samanlaista kellertävää mitä minulla tuli nyt. Erot siinä millaista väriä eri värjärit saavat täytyy olla sekä käytetyssä vedessä, että vielä tärkeämpänä millaista lankaa värjää. Superwash-lanka kuten Seitsemän veljestä tai Nalle värjääntyy monesti vahvemmin ja joskus vielä ihan eri sävyiseksikin kuin käsittelemätön villa, ja sellaiselle langalle värjättynä lepänkävyistä olisi todennäköisesti tullut ruskeaa. Niissä langoissa täytyy olla jotain kemikaaleja, jotka joko toimivat puretteen tavoin tai muuten vaikuttavat värimolekyylien tarttumiseen.

Tässä kokeilussa minulla oli tuoreita tervalepän käpyjä  40g ja kuivia vanhempia harmaalepän käpyjä 24g. Liotin käpyjä kidesoodalla terästetyssä vedessä kuukauden, jona aikana liemen väri muuttui tosi tumman ruskeaksi. Keitin käpyjä liemineen pari tunti, siivilöin liemen ja värjäsin siinä yhteensä 50g lankaa. Kuvassa keltaisempi lanka oli alunalla ja viinikivellä puretettua, vaaleampi purettamaton ja niiden välissä oleva ruskea rautapuretettua. Rautapuretuksella väristä tulikin tosi hyvä. Väriliemen pH oli noin 7. Koska liemi oli edelleen tumma, laitoin sinne täyden 100g vyyhdin raudalla esipuretettua valkoista lankaa, joka värjääntyi myös tumman harmaanruskeaksi, tai harmaanvioletihtavanrusehtavaksi, väriä on tosi vaikea määritellä sanoin. Jossain valaistuksessa se näyttää aika siniharmaalta, päivänvalossa taas ruskeanharmaalta. Joka tapauksessa hyvä väri, toisin kuin ilman mitään puretusta tai alunapuretuksella tullut väri. Aika paljon lankaa värjääntyikin melko pienellä määrällä lepänkäpyjä.

IN ENGLISH
I dyed now with alder cones I had collected in April, and I was surprised to see how different my yarns were compared to brown colours I have seen in the past gotten from alder cone dyeing. Then I read Heritage of Colour by Jenny Dean, and she had gotten similar colours as I did now. Why different dyers get different colours must be because of the water they use, and also what kind of yarn was dyed. Browns I have seen from alder cones were dyed on superwash yarn which often takes on colour  in deeper shade and also sometimes even a totally different shade than when the base yarn is untreated wool yarn. There must be some chemicals in superwash yarns which act like mordants or some other way bond with dye molecules to give a different result than when dyed with untreated yarn. 

In this experiment I had 40g of fresh common alder cones and 24g of dry grey alder cones. I soaked them for a month in room temperature in water where I had added some washing soda, and during this time the bath had become very dark blackish brown. I boiled the bath with cones for two hours, then strained it off, and dyed 50g of yarn with it. In the picture the more yellow yarn was mordanted with alum and CoT, and the paler yarn was with no mordant. The small dark yarn between them was mordanted with iron, and it came out very nice. pH of the bath was about 7. Because the bath was still very dark, I put 100g of iron mordanted yarn in it, and it also became very nice dark greyish brown colour, it is the background yarn in the picture. It is a bit lighter colour than the sample from  the first bath but still very nice, especially compared to how little cones I had in the beginning.

Week 17 Apple tree bark Viikko 17 Omenapuun kuorella värjääminen

Huhtikuussa leikattiin omenapuista oksia ja samalla kuorin oksista hiukan kuorta värjäykseen. Tuntui, että nuoremmista oksista, ehkä pari kolme vuotiaista,  kuori lähti helpommin kuin oikein vanhoista oksista. En tiedä olisiko saadussa värissä ollut eroa siinä minkä ikäisestä oksasta kuori oli. Omenapuun kuorta on käytetty Griersonin mukaan värjäykseen jo 1558 ("Secrets of Maister Alexis of Piemont": omenapuun sisempää kuorta oli käytetty värjäykseen ja luita ja sarvea lisätty väriliemeen) eli kyseessä on vanha värikasvi. En kuitenkaan löytänyt mitä väriaineita omenapuun kuoressa on.

Heti kuorimisen jälkeen kuoren sisäpinta oli vaaleanvihreä, kuten kuvassa oikealla, mutta viikon kuivauksen aikana sen väri muuttui kellertäväksi, kuvassa vasemmalla.
Kuivattuja kuori oli 130g. Pilkoin kuorenpaloja ja liotin niitä viikon Griersonin ohjeen mukaan. Lisäsin liotusveteen pari ruokalusikallista kidesoodaa, koska oma vetemme on hapahkoa. Jo liotusvesi oli voimakkaan punaoranssia. Keitin kuoria liotuksen jälkeen vielä pari tuntia. Siivilöin liemen ja laitoin sinne 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja pätkät sekä purettamatonta että rautapuretettua lankaa. Väri alkoi tarttua hyvin hitaasti, mutta parin tunnin värjäyksen jälkeen puretettu lanka oli tullut voimakkaan kullankeltaiseksi, voisi melkein sanoa pronssinkeltaiseksi, eli värin tarttumiseen kului aikaa, mutta tulos oli oikein hyvä. Purettamattomaan lankaan väriä ei tarttunut juuri lainkaan, se jäi hailukan beessiksi vaikka olisin odottanut siihenkin tarttuvan väriä. Kun langat olivat yön yli kuivumassa narulla, niin purettamatonta pätkää ei aamulla löytynyt mistään. Epäilen oravan tai linnun vieneen sen pesänrakennukseen eli siitä ei nyt ole kuvaa. Rautapuretettu lanka tuli tumman vihertävänruskeaksi. Liemestä tuli vielä vaaleampi jälkiväri.
Omenapuun kuorta kyllä kannattaa kerätä värjäykseen keväällä leikatuista oksista. Kerääminen vain on hiukan hankalaa, koska oksat eivät olleet kovin sileitä niinkuin paatsamanoksat, vaan vähän väliä oli nystyjä ja oksanhankoja.

IN ENGLISH
In April we pruned apple trees in the garden and I peeled some bark from them to dye with. It was easier to peel bark from younger stems, maybe two or three year old ones, than very old branches. I don't know if there would have been difference in colour from young or older bark. Apple tree bark is an old dye, according to Grierson it has been used already in 1558 ("Secrets of Maister Alexis of Piemnot": inner bark of apple was used for a yellow dye, with bones and horn being added to the dyebath). I couldn't find what are the dyes in apple bark.

Right after peeling, the inner bark of was pale greenish white, in the picture above on the right, but after drying the bark for a week, it turned yellowish, on the left in the same picture.
I had 130g of dried bark. I cut them to smaller pieces and soaked for a week, as Grierson advises. I added two tablespoonfuls of washing soda to the soaking water because our water is acidic. Already after soaking the water was very strongly coloured, reddish orange. After soaking I boiled the barks for two hours. After straining off the bath, I added 100g of yarn mordanted with alum and CoT, and pieces of yarn with no mordant and with iron mordant. Yarns started taking on the colour very slowly, but after simmering for two hours the mordanted yarn became strong golden or bronze yellow, very nice result. To the piece of yarn with no mordant the colour didn't take hardly at all, it was very pale beige, but unfortunately I don't have it in the picture, because when the yarns were drying outside overnight, the unmordanted piece had vanished and I couldn't find it in the morning. I suspect a squirrel or a bird had taken it to it's nest!
The yarn mordanted with iron became dark greenish brown. I got also a lighter colour from the same bath later.
Apple tree bark seems to be a very useful source of colour, and often in the spring there is material when the trees are pruned. Peeling of bark from them was a bit more laborous than peeling bark from buckthorns, because buckthorn stems were more even and in apple tree branches there were more knots.

Week 13 Looking for alder cones Viikko 13 Lepänkäpyjä etsimässä

Maaliskuun on ollut niin kylmä, että vieläkin on ihan talvista. Kunhan lumet sulavat ja maa alkaa sulaa, niin sitten pystyy kaivamaan juuria värjäykseen. Viime viikolla katselin rannassa, josko tervalepällä käpyjä olisi pudonnut hangelle, mutta ne olivat vielä kiinni puissa. Sain kuitenkin kerättyä pienen määrän koevärjäystä varten. En ole koskaan aiemmin värjännytkään niiden kävyillä, ainoastaan lepänkuorella, mutta kävyistä pitäisi tulla samantapaista väriä kuin kuorestakin. Ohjeiden mukaan lepänkäpyjä olisi hyvä liottaa useampi viikko ennen värjäystä että väristä tulisi mahdollisimman voimakas, sama juttuhan on kuorillakin. Näillä värjäys tulee sitten huhtikuun lopulle:).

IN ENGLISH
March has been so cold that it is still winter here, and snow everywhere. When the snow melts in April and ground starts to thaw, I can dig some roots to dye with, but last week I went to look for alder cones by the lake behind our house. There are some tall alder (Alnus glutinosa) trees and their small cones were still mostly attached to the branches and not fallen down. Most of the branches were too high for me to reach, but I got a small amount of alder cones to experiment with. I haven't dyed with them before this, so it will be interesting to see if the colour is the same or similar as from alder bark.
What I have read about dyeing with alder cones say that the cones should be soaked for a few weeks before dyeing to get the strongest colour so that is what I'm going to do and let them soak until end of April.

Vaikka muuten onkin vielä talvista niin muuttolintuja on jo tullut ja järvellä onkin pienessä sulassa joutsenia ja hanhia. Kevät on tulossa!

IN ENGLISH
Though it still feels like winter, there are some migrating swans and geese already here. Spring is coming!

Week 8 Dyeing with juniper Viikko 8 Värjäys katajalla

Katajan käytöstä värjäykseen on aika vähän mainintoja suomalaisessa värikirjallisuudessa. Hellen'in Kotivärjäyskirja (1919) antaa vain pari reseptiä, missä sen havuista raudan kanssa saadaan harmaata ja kuparivihtrillillä vihreää, ja marjoista on vain maininta, että kuparilla niistä saa vihreää. Vertailuksi samassa kirjassa on 22 eri reseptiä suopursulla värjäämiseen. Myöhemmin Hassi (1977) sanoo, että havuista tulee harmaata ja marjoista oliivinruskeaa eli aika lailla samaa kuin Hellen. Kuitenkin englanninkielisessä kirjallisuudessa Grierson (The Colour Cauldron, 1986) antaa reseptin marjoilla värjäämiseen alunan kanssa josta saa curryn keltaista tai kananmunan keltuaisen keltaista, jotka ovat aika voimakkaan keltaisia mielestäni.  Katajan kuorella saa punaruskeita värejä hänen mukaansa. Myös Jenny Dean'in useassakin kirjassa on samanlaisia ohjeita keltaisen värjäämiseen marjoilla ja neulasilla. Löysin myös maininnan Franco Brunello: The Art of Dyeing in the History of Mankind (1973) sivu 166, jossa sanotaan, että Pohjois-Euroopassa mm katajanmarjoja käytettiin keltaisen värin lähteenä vihreäksi värjäämisessä morsingon kanssa Rooman valtakunnan aikoihin.

Päätin kokeilla katajalla värjäämistä. Jenny Dean'in mukaan sekä katajan havuista että vihreistä marjoista tulee molemmista samantyyppinen väri ja niitä voi käyttää joko yhdessä tai erikseen. Katajanmarjathan eivät ole oikeita marjoja vaan marjamaisia käpyjä. Ensin ajattelin kerätä vain marjoja, mutta ne olivat aika tiukasti kiinni oksissa, ja niin päädyin käyttämään oksankärkiä marjoineen.

IN ENGLISH
There are very very few mentions of using juniper (Juniperus communis) for dyeng in Finnish dye litterature. Hellen (1919) gives two recipes where  juniper needles give grey with iron and  green with copper, and about berries there is only one mention that they give green with copper. To compare with there are 22 recipes to dye with marsh tea in the same book. Later in 1977 in Hassi's dye book she says that with iron it gives grey and with copper olive brown, much the same thing that Hellen has written.
However in English dye litterature Grierson (The Colour Cauldron, 1986) gives a recipe with alum which gives curry yellow or yolk yellow, which are quite strong yellows. Juniper bark can give reddish brown. Also in many books written by Jenny Dean she has recipes to dye yellow with juniper berries and leafy shoots I also found a mention in Franco Brunello: The Art of Dyeing in the History of Mankind (1973), look page 166, which says that in Northern Europe juniper berries were used to as a source of yellow to dye green with woad in Roman times.

I decided to try to dye with juniper. Jenny Dean (A Heritage of Colour) says that both needles/leafy shoots and green berries give similar colours and can be used together. Juniper berries are not really berries but berrylike fleshy cones. First I was going to dye with only berries, but they were sitting so tight in the branches, that in the end I used small leafy shoots with needles and berries in them

Oksankärkiä oli 650g. Keitin niitä ensin pari tuntia ja annoin jäähtyä liemessä yön yli. Liemi näytti kirkkaan keltaiselta, mutta aika vaalealta. Keitin sitten niitä tunnin verran lisää hiljaisemmalla tulella ja keitos jäähtyi taas yön yli, ja nyt siitä oli tullut aika tummaa punertavan ruskeaa. Ajattelin jo, että se meni pilalle, koska nimittäin sekä Grierson että Jenny Dean varoittavat, että värjätessä lankojen ei kannata antaa olla liemessä liian kauaa, jolloin väri voi samentua. He myös neuvovat murskaamaan marjat ennen keittämistä, enkä tehnyt sitäkään.
Siivilöin liemen, ja värjäsin siinä 200g aluna-viinikivipurettua lankaa, josta tuli oikein nätti ja melko voimakas keltainen. Ihan hyvä. Jälkiväristä tuli selvästi vaaleampi beige. Kuvassa alla hailukka vasemmanpuolimmainen pikkuvyyhti on purettamaton ja tummempi rautapuretettu. Löysin tällaisen sivun, missä on mainittuna katajan sisältämiä flavonoideja, joista oletan keltaisen värin tulleen.

IN ENGLISH
I had 650 grams of leafy shoots with berries. I boiled them first two hours and then let cool overnight. Bath looked clear yellow but not very strong, so I simmered it for one more hour the next day and let cool overnight again. Now it was quite dark reddish brown and I thought that I had spoiled it, because both Grierson and Jenny Dean warn about keeping an eye on the yarn when dyeing as the colour may become duller (though I didn't have yarn in the bath at this time yet). Jenny also says to crush the berries, but I didn't do it.
I strained off the bath and dyed then 200 grams of yarn mordanted with alum and CoT, and got quite pretty yellow, much better than I expected. After bath gave much paler beige. 
In the picture below the pale skein on the left is no mordant and the darker on the right is iron mordant. Because I had no idea what dyes there are in juniper I googled and found this page which also says what flavonoids juniper contains. I presume the yellow came from flavonoids.

Week 4 Fir needles Viikko 4 Pihdan havut

Tontillamme kasvaa useita pihtoja, osa on vanhoja siperianpihtoja ja osa nuorempia palsamipihtoja tai niiden ja siperianpihdan risteymiä, jotka tilamme edellinen omistaja oli istuttanut ehkä 30 vuotta sitten. Yhdessä jälkimmäisistä oksat tulevat polulle ja ajattelin, että kokeilen tuleeko niiden neulasista ja havuista sama väri kuin kotoisesta metsäkuusesta. Nämä ovat siitä mukavia kerätä ja pilkkoa, että neulaset ovat pehmeitä eivätkä pistele.

IN ENGLISH
We have several large firs growing in our land. Some old trees are siberian firs and younger ones  either balsam firs (Abies balsamea) or hybrids of balsam fir and siberian fir, planted here by the previous owner of our place maybe 30 years ago. One of the younger trees has branches growing too close to the path, so I thought to cut them and try if they give the same colour as our native Norway spruce did. These were nice to collect, the needles were soft and not so pricky as needles of Norway spruce.

Keitin havuja tunnin verran ja annoin liemen jäähtyä yön yli. Liemi oli selvästi eri väristä ja vaaleampaa mitä kuusenhavuista tullut liemi, punertavanruskeaa. Koska liemi näytti aika laimealta, laitoin vähemmän lankaa värjäykseen eli 2kg havuja/100g lankaa, kaksi kertaa enemmän kasvimateriaalia mitä tavallisesti käytän. Iso vyyhti on normaalia aluna-viinikivipuretettua ja pieni rautapuretettu, esipuretus molemmilla. Langoista tuli oikein kaunis keltainen, paljon vahvempi väri kuin metsäkuusesta saamani. Tosin en tiedä josko senkin havuja olisi pitänyt käyttää enemmän voimakkaamman värin saamiseksi, mutta jo siivilöity liemi oli näillä eri värinen, vaaleampi vaikka itse väristä tuli lankaan tummempi.
Jos joskus täytyy kaataa kokonainen pihta, niin hyvin voisin silloin käyttää tämän havuja värjäykseen, niin tyytyväinen olin väriin.

IN ENGLISH
I simmered needles for one hour and then let the bath cool overnight. The bath was very different colour than what I expected, nice reddish brown but pale colour. Because it didn't look very strong,  I used more plant material/ yarn than I normally do, 2kg of fir needles to 100g of yarn. The bigger skein was mordanted with alum and CoT and smaller one with iron. Yellow was very nice and quite strong colour, much stronger than what I got from Norway spruce. Though I did use now more firs so it could be a factor, but even the bath looked different. Norway spruce bath was darker and yet the colour to the yarn was paler.
If we sometime need to cut down one of these firs, I think I would use all its needles to dye with.

Week 1: Norway spruce Viikko 1: Kuusen havut

Vuoden ensimmäisellä viikolla keräsin ulkoa tavallisen metsäkuusen havuja värjäykseen. Riivin isoista oksista pienempiä oksia, mutta en pilkkonut neulasia sen kummemmin. Kuusenhavuilla värjäämisestä on myös vanhemmissa suomalaisissa värjäyskirjoissa, joissa siitä sanotaan saavan vihertävänkeltaista. Minä olen värjännyt aiemminkin kuusenhavuilla ja aina saanut tuon värin mitä nytkin eli ei yhtään vihertävä. En tiedä voisiko vaikka ihan nuorilla kuusen havuilla saada vihreämpää. Heti tuli mieleen, että pitäisi kokeilla eri aikoihin vuodesta samalla kasvilla.

IN ENGLISH
The first week of January I  collected some Norway spruce branchlets and needles for dyeing. Norway spruce (Picea abies) is one of the most common trees in Finland, and also older Finnish dyebooks say it can be used for dyeing, giving greenish yellow. I have dyed with it earlier, too, and always gotten the same colour I got now. I don't know if time of year might make a difference and the new shoots would give more greenish yellow. Another project would be to try the same plant material different times of year.

Havut ennen keittoa.

Before boiling.

Keiton jälkeen

After boiling

Havuja oli kilo/100g lankaa. Havuja keitetty kaksi tuntia ja ne saivat jäähtyä liemessä yön yli.
Kellertävä lanka oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä, pieni vihreänharmaa näyte oli pelkällä raudalla esipuretettua 1,5% rautavihtrilliä. Jälkimmäisestä tuli mielestäni ihan kiva väri, kivempi kuin ison vyyhdin beigenkeltainen.

IN ENGLISH
I used one kilo of spruce branches to 100g of yarn, boiled the branches for two hours and let them cool in the bath overnight. The yarn mordanted with alum and cream of tartar was dyed the next day. Small greenish grey sample was premordanted with iron, 1,5% iron. I think it turned out even nicer than the beige/yellow bigger skein.

Dyeing with birch bark Koivunkuorella värjääminen

Viime kesänä ystäväni keräsivät minulle polttopuita tehdessään paljon koivun kuoria. Nämä koivut oli kaadettu ja kuorittu kesäkuussa, ja koivut olivat sellaisia keski-ikäisiä puita. En tiedä ovatko nämä hies-vai rauduskoivun kuorta vai sekä että. Aiemmin minulla on ollut hyvin vanhojen koivujen kaarnamaista kuorta, jolla olen värjännyt mm täällä. Niidenkään koivujen lajia en tiennyt tarkalleen, luultavasti hieskoivujen kuoria, mutta ihan varma en ole. Selvin ero aiemmissa kuorissa ja näissä mitä nyt sain on ainakin se, että nyt saamani kuoret ovat nuoremmista puista kuin aiemmat kokeiluni.
Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on minkä näköisiä kuoret ovat nyt kuivina.

IN ENGLISH
Last summer my farmer friends felled birches for firewood, and I got fresh birch bark from them. These birches were felled in June and they were about middle aged trees. I'm not sure if they were silver (Betula pendula) or white birches (Betula pubescens) or mixture of both, because both species grow here native. When I had dyed previously with birch bark, here, I had bark from very old birches, but I didn't know the species of birches either then. The  difference then and now is at least the age of the trees from which the bark was from. In the left corner of the picture above you can see how these barks look when dry.

Marraskuussa kokeilin värjätä ensimmäisen kerran näillä viime kesäisillä kuorilla.  Kuorista saatavat värit ovat yleensä tanniineja jotka eivät muutu liukoiseen muotoon muuten kuin käyttämällä niitä emäksisessä liemessä. Pelkästään keittämällä niistä saatava väri olisi hyvin vaalea beige, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Laitoin likoon kilon kuoria ja liotusveteen kidesoodaa niin, että pH nousi noin 9:ään. Jo seuraavana päivänä liemi oli punaista. Kuoret saivat liota ämpärissä noin kuukauden, tänä aikana liemi alkoi käydä ja pH putosi lievästi happamaksi (pH6). En lisännyt kidesoodaa tähän liemeen käymisen aikana. Kuukauden liotuksen jälkeen haudutin kuoria liemineen n 60 asteessa pari tuntia ja annoin jäähtyä yön yli. Seuraavana päivänä siivilöin liemen. Siivilöity liemi on kaunista tummanpunaista ja myös kuoret ovat muuttuneet punaisiksi.
Värjäsin tällä liemellä ( 60°C, ei korkeampi lämpö) ensin 200g lankaa, toinen vyyhti oli purettamaton (no 1) ja toinen aluna-viinikivipuretettu (no 2).  Odotin värin tarttuvan purettamattomaan yhtä hyvin kuin puretettuun, mutta näin ei käynyt vaan alunapuretettu sai voimakkaamman värin. Ensimmäisen värjäyksen jälkeen laitoin liemeen 300g rautavihtrillillä (1%) esipuretettua lankaa (ei alunaa), joka värjääntyi tuollaiseksi lievästi punertavan harmaaksi (no 3). No 4 on toinen jälkiväri samasta liemestä, myös rauta-esipuretettu.

Tein näille langoille valonkestotestin vuodenvaihteessa kuistilla, silloin oli parin viikon ajan aurinkoisia pakkaspäiviä, tosin päivän pituus ei ollut kovin pitkä eli ehkä testi olisi hyvä tehdä uusiksi nyt huhtikuussa. Joka tapauksessa yllätyin positiivisesti siitä, että värit eivät muuttuneet ollenkaan sen kahden viikon aikana.

IN ENGLISH
In November I dyed for the first time with these barks from last summer. The dyes from barks are usually tannins which need to be extracted in alkaline fermentation, in normal boiling method they only yield pale beiges, at least that is my experience.
I soaked one kilo of barks and added washing soda so that the pH raised to 9. Already the next day the bath was dark red. I let the barks soak for a month and it started to ferment, and pH dropped to 6. I didn't add more washing soda during fermentation. After one month I simmered the barks and bath in about 60°C for couple of hours and then let cool until next day when I strained the bath. The bath looked beautiful red as did the soaking pieces of bark.
I used this bath to dye (at 60°C) first 200grams of wool, one skein with no mordant (no 1) and one with alum and cream of tartar mordant (no 2). I expected to get equal strength of color to both yarns but the skein with no mordant came out much paler color. I then used the bath second time adding three skeins of  yarn pre mordanted with iron (1%), no alum, and it turned lavender grey, no 3. No 4 is the second after bath, it was also pre-mordanted with iron.

I did lightfastness test for these yarns in the beginning of January when it was cold and sunny and snow reflected the sun, and their color didn't change at all in two weeks time in our sunny porch, but of course the days were short that time of year, so I probably should repeat the test in April when the days are longer.

Seuraavan liemen laitoin käymään tammikuun alussa, samalla tavalla lisäten kidesoodaa liemeen ja annoin sen käydä 10 vrk, ja pH oli lopussa 6. Haudutin lientä kuiten aiemmin, siivilöin ja värjäsin samoin kuin aiemmin, tosin värjäysliemen lämpö pääsi nousemaan 75°C vahingossa (yritän pitää tanniineja sisältävien liemien lämmön alhaisempana koska usein korkeammassa lämmössä langasta tulee karheaa). Vaikka liemi näytti ihan hyvän tummanpunaiselta, niin langat (aluna- viinikiviesipuretus) värjääntyivät vaaleammiksi eivätkä vaalean pinkiksi vaan enemmän kellertäviksi, no 5.
 Mietin, josko syynä olisi ollut lyhyempi käymisaika, ja niin laitoin kuoret takaisin liemeen ja lisäsin kidesoodaa uudelleen, ja annoin liemen olla vielä neljä viikkoa lisää. Liemi ei kunnolla käynyt enää ja lopullakin pH oli 7-8. Haudutin kuoria kuten aiemmin ja värjäsin esipuretetut langat, joista tuli nyt selvästi tummempia. Nyt vasta huomaan, että näistä unohtui kuvasta, mutta väristä tuli samanlainen kuin no 2 tai 8 eli tuntuisi siltiä, että pitkä käymisaika olisi ollut tärkeä. Taaskin liemi pääsi lähelle 80°C, joten myös olisin sitä mieltä, että sillä ei ollut merkitystä oliko lämpä 60 vai 80.
Tämä liemi on edelleen ämpärissä ja laitoin sinne yhden aiemmin pinkiksi värjääntyneen vyyhdin ja tarkoitus olisi katsoa tummeneeko väri pelkässä viileässä seisotuksessa muutaman viikon aikana.

IN ENGLISH
I started the next experiment in the beginning of January, soaking barks in alkaline bath now for 10 days, in the end pH was 6. I simmered like earlier, strained the bath and dyed like earlier, except the temperature of the dye bath raised to 75°C by accident ( I try to keep the temperature of baths containing tannins lower because my yarns may become harsh with the combination of tannins and hight temperature). Even though the bath was good red,  the premordanted yarn became only pale tan color, no 5. 
I started to think that perhaps short fermentation time was the reason, so I put the used barks back to the bath, and added washing soda and waited four more weeks. This time the bath didn't ferment properly any more, and even in the end pH was 7-8. I simmered the barks, and dyed alum-cream of tartar mordanted yarns in the strained bath, and this time they became better pink. I now noticed that I forgot them from the picture, but their color is the same as  no 2 and no 8. Now it seems to me that long fermentation is beneficial to get more pinkish color from birch barks, and also this time the temperature of the dye bath got up to 80°, so I would say that it doesn't matter to the color if the dye temperature is 60 or 80.
I  still have this bath in a bucket and I put one pink skein in it, I want to see if the color deepens in cold soak in couple of weeks.

Kolmas kokeilu koivunkuorilla.
Käytin kuoria emäksessä kuten edellä, nyt kuoria oli 800g ja liotus/käymisaika 4 vk.
Lopussa pH oli 6 ja liemi tummanpunaista (alussa olevat kuvat ovat tästä liemestä). Nyt teinkin niin, että vain siivilöin liemen ilman haudutusta. Laitoin siivilöityyn liemeen aluna-viinikivi-puretetun langan, mutta siitä tulikin no 6, eli hiukan epätasainen kellertävä väri eikä yhtään pinkki!
Niinpä sitten laitoin kuoret takaisin liemeen, haudutin niitä kolme tuntia ja liemi sai jäähtyä taas yön yli. Nyt laitoin liemeen toiset 200g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja kontrollipurettamattoman pätkän, ja ne värjääntyivät hyvän pinkiksi, paitsi tietysti purettamaton jäi vaaleammaksi, no 8. Puretettu tästä värjäyksestä on no 7. Värjäsin samalla liemellä vielä toiset 200g, tuloksena oikeastaan ihan sama väri kuin no 7, kolmas värjäys tuli kellertävämmäksi eli punaista väriä ei enää tarttunut niin paljoa.
Kuvissa tuo pinkki näyttää vaaleammalta kuin mitä se oikeasti on, olin siihen ihan tyytyväinen, vaikka olisihan se voinut olla vieläkin tummempi.
Tämäkin liemi on edelleen ämpärissä ja siellä yksi vyyhti jälkiväristä kokeilussa josko väri tummenisi ajan kanssa.

Näiden kokeilujen perusteella jatkossa värjään koivunkuorilla pitkällä emäskäyttämisellä ja aluna(-viinikivi)-esipuretuksella. Kuoria kannattaa olla kaksi tai kolme kertaa lankojen paino ja lisäksi jälkivärit kannattaa ottaa. Tuntuisi, että ei ollut eroa sillä oliko itse värjäyksessä pH 6 vai 8, ja happamammassa lanka ei kuumassakaan vahingoitu. Yksi tapa mikä vielä jäi kokeilematta oli pitkä värjäys viileässä ja emäksessä eli mitä olisi ollut tuloksena jos olisin pitänyt käymisliemen emäksisenä lisäämällä kidesoodaa aina kun pH putosi ja sitten laittamalla langat sinne viileään emäksiseen liemeen värjääntymään muutamaksi viikoksi. Happamassa ilman keittoa väri ei ainakaan tarttunut kuin vaaleana kuten no6 osoitti, tosin värjäysaika oli siinä vain vuorokausi.
Koivunkuoren väriaineista en ole löytänyt tietoa kunnolla mistään, todennäköisesti siinä on kuitenkin tanniineja ja Krista Vajannon väitoskirjan Dyes and Dyeing Methods in late Iron Age Finland mukaan koivunkuoressa on tuntemattomia flavoideja. Väitöskirja kannattaa lukea kokonaan, linkki siellä lopussa pdf tiedostoon.

Kuivattuja koivunkuoria on nyt myynnissä myös kaupassani.

IN ENGLISH
Third experiment with birch barks.
I fermented barks in alkaline bath like earlier, now I used 800grams of barks and fermenting time was 4 weeks. In the end pH was 6 and bath dark red ( pictures in the beginning of this posting are from that bath). Now after fermenting I strained the bath without simmering. I added two skeins of alum-cream of tartar mordanted wool, but the bath only dyed them uneven yellowish peach color, no 6. Not at all pink! 
So I put the barks back to the bath and simmered them for three hours and let cool overnight. Then I added another two mordanted skeins, and control piece of unmordanted wool.  Mordanted yarns dyed pink, no 7, and unmordanted paler color, no 8. I used the same bath to dye another two skeins the same pink as no 7, and the third time the same bath gave less pink and more yellowish color. In the pictures this pink (no 2 and 7) look lighter than it really is, I was pleased with it.
Also this bath is still in a bucket with one skein of wool to see if it became darker in time.

After these experiments in the future I will dye with birch bark first fermenting the barks in alkaline bath for several weeks, and when dyeing using mordanted yarn. Without mordant the color seems too pale for my taste, although it could be a good base for other dyes. It is useful to use twice or three times the weight of barks to to weight of wool and also afterbaths are useful. It would seem to me that there is no difference in color if the pH of the actual dye bath is 6 or 8. One method which I haven't yet tried is to keep the fermenting bath pH high all the time, and then add yarns to cool alkaline bath (without simmering), and dye there for a longer period of time. In acid bath without simmering the pink/red color didn't attach to the yarn (no 6), though the dyeing time was only one day.
I haven't found information about dyes in birch bark anywhere, but likely there are tannins, and according to Krista Vajanto's recent dissertation Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland, there are unknown flavoids in birch bark. There is link to pdf of this paper in the bottom of this link, it is good reading:)

I have these birch barks also for sale in my shop.

Failure with walnut hulls Epäonnistunut kokeilu

Syksyllä sain pienen määrän tuoreita jalopähkinän (Juglans) kuoria, ja laitoin ne likoon niinkuin olisin tehnyt kuivatuillekin kuorille. Kirjoitin silloin niistä täällä ja silloin Trevor ja Neki kertoivat, että niillä olisi ollut paras värjätä heti niiden pudottua. No, olin jo laittanut ne silloin likoamaan, enkä ehtinyt muutenkaan tehdä syksyllä kokeiluja joten ne jäivät odottamaan. Nyt sitten keitin tummanruskean liemen ja laitoin siihen 20g purettamatonta lankaa ja pätkän alunapuretettua, ja kuumensin liemen 80°C kahtena peräkkäisenä päivänä. Nähtävästi lankaa oli ihan liikaa suhteessa kuoriin, koska väriä eri tarttunut kumpaankaan lankaan juuri lainkaan, vain hyvin vaalea beige tuli lopputulokseksi. Ehkä myös pitkä liotus tosiaan vaikutti eri tavalla kuin kuivatuilla kuorilla. No voi, nyt kuitenkin taas tiedän mitä ei pidä tehdä:). Epäonnistuneistakin värjäyksistä oppii.

IN ENGLISH
In the autumn I got a small amount of fresh walnut hulls, and I put them to soak like I do with dry walnut hulls. I wrote about them here, and Trevor and Neki commented that it would have been best to dye with them immediately when they were fresh. Well. I had them already soaking and I didn't have time to dye with them in the autumn so they were left to soak. Now I boiled the dark brown liquid and after that added 20grams of unmordanted  yarn and a piece of yarn mordanted with alum. I simmered them for an hour in two days, but I suspect I had way too much yarn in relation to the amount of hulls (only a handful) because neither yarn got hardly any color, a very very light tan color. Perhaps also the long soak affected differently than with dry hulls, but now I know what not to do:) You can learn even from a failure.

Walnut hulls and tree barks Jalopähkinän ja puiden kuoria

Viime viikolla sain postissa pienen määrän mantsurianjalopähkinän kuoria ja muutaman siemenenkin puutarhaystävältäni Lenaselta. Nyt pääsen kokeilemaan tuleeko tuoreista kuorista voimakkaampi väri kuin kuivatuista, näin olen kuullut. Kuoria pitää kuitenkin liottaa ensin aika pitkään, joten värjäys jää talveen.

IN ENGLISH
Last week I got a small amount of fresh walnut hulls (Juglans mandshurica), and some seeds, from a gardening friend Lenanen. Now I get to experiment if fresh hulls give darker color than the dried hulls, this is what I have heard. First I have to soak the hulls for some time, so it will be winter before I can dye with them.

Minulla on itsellänikin kolme jalopähkinää kasvamassa, mutta ne ovat vielä pieniä, tosin tänä kesänä tuntui että kasvu alkoi kunnolla, joten ehkä ei kestä ihan kauhean kauaa kunnes saan omistakin puistani pähkinöitä. Kuva on alkukesältä.

IN ENGLISH
I have three Juglans trees growing in my garden, too, but they are still small. Though this past summer they seemed to start to grow properly so someday I will have walnuts from my own trees. The picture is from last June.

Laitoin likoamaan myös männyn kaarnaa kokeeksi. Meillä on metsässä yksi myrskyn kaatama mänty, jonka rungosta kaarna jo alkoi irrota ja sitä oli helppo kerätä ja hakettimella murskata pieneksi. Päälle vettä ja kidesoodaa ja sitten odotusta. Annan niiden liota varmaan kuukaudesta kahteen ennenkuin kokeilen mitä väriä niistä voisi irrota.

IN ENGLISH
I also started to soak pine bark (Pinus sylvestris), as an experiment. We had one big pine which had felled down in a storm a year ago, and bark started to come off it's trunk, and was easy to collect. I cut the bark to smaller pieces with shredder, poured water over them and added some washing soda, all I have to do now is wait. I think I'll let them soak at least for a month or maybe two before I try if there is any color in them.

Sain myös aiemmin syksyllä vaihtarina tuoretta lehtikuuseen (mahdollisesti siperianlehtikuusen) kaarnaa kaadetusta puusta, ja sepä onkin punaista heti kuoren alta. Nämäkin kuoret pääsivät emäksiseen likoon ja odotan mielenkiinnolla millaista väriä niistä irtoaisi muutaman kuukauden päästä. Oletan tuon punaisen värin tulevan tanniineista, mutta en tiedä varmaksi. Tanniinipunaiset ovat usein hiukan vaikeita saada kiinnittymään lankaan, mutta pitkä liotus voi auttaa niiden muuttumisessa sellaisiksi että ne kiinnittyvät.

IN ENGLISH
I have also gotten in a swap some fresh bark of larch (probably Larix sibirica) from a felled tree, and I was surprised to see how red it was. I put also these barks to soak in alkaline water, and  I'm looking forward to see what kind of color they yield. I assume the red color is from tannins, but I don't know for sure. Red tannins from barks may be difficult to attach to yarn, but long soak may help them change so that they become soluble. 

Experiment with saw dust of Grey Alder Kokeilu lepänpurulla värjäämisellä

Värikasvit ja syötävät kasvit on istutettu, mutta täytyy kirjoittaa nyt muutamasta viime keväänä tehdystä kokeilusta. Maaliskuussa kaadoimme polttopuita ja joukossa oli muutama harmaaleppä. Lepän kuoresta saa kyllä keltaista (ja vihertävää rautapuretuksella), mutta kun katselin kellanoranssiksi hapettuessaan muttuvaa puuainesta, ajattelin kokeilla irtoaisiko siitä jotain väriä lankoihin. Muistin, että amerikkalainen Sandra Rude värjää paljon eri puiden sahanpurulla, ja on myös kirjoittanut ohjeen kuinka hän sen tekee.

IN ENGLISH
I have finished planting dye plants and edible plants, but first I will write about some experiments I did last spring. In March we cut some trees for firewood and among them were some Grey Alder (Alnus incana). I get yellow from the bark (and greenish with iron), but when I watched the sawdust oxidize to orange I thought about trying to dye with the sawdust. I remembered that American Sandra Rude dyes a lot with different saw dusts, and she has also written a tutorial how to extract the color from them.

Laitoin 200g sahanpurua purkkiin ja päälle lämmintä vettä ja Sinolia pari desiä. Sandra sanoo, että puiden väriaineet irtoavat parhaiten alkoholiin ja Sinol on halvinta alkoholia mitä minulla oli. Annoin purkin seistä pari viikkoa huoneenlämmössä (tiivis kansi on välttämätön) ja liemi muuttui vähitellen ihan punaiseksi ja lupaavaksi.

IN ENGLISH
I put 200grams of sawdust to a jar and then water with rubbing alcohol  Sandra says that the dyes from sawdusts release best when extracted in alcohol and rubbing alcohol is the cheapest kind here. The jar was in room temperature for two weeks (the tight lid is essential) and slowly the liquid turned red, and promising.

Kaadoin sitten purkin sisällön kattilaan, lisäsin vettä ja lämmitin hiukan, mutta kuten ohjeessa sanotaan, niin en antanut lämmön nousta yli 60°C. Siivilöin liemen ja laitoin sinne 100g alunapuretettua lankaa ja pienen pätkän purettamatonta vertailuksi. Harmillista kyllä liemen punainen väri ei tarttunut kumpaankaan lankaan, purettamattomaan ei mitään väriä ja puretettukin muuttui hyvin vaaleaksi beigeksi.  Harmi, tuota sahanpurua olisi tullut helposti paljonkin. En edes kokeillut liottamista pelkkään veteen, koska en usko, että siitä olisi tullut yhtään mitään. Viime talvena kun liottelin nastakan värjäämiä punapalasia (koivua), niin silloinkin vain Sinoliin liotetuista tuli väriä lankohin, tosin niistäkään ei tullut kuin hailukkaa beigeä.

IN ENGLISH
I poured the contents of the jar to the kettle, added some water and heated a little but like the instruction said, I didn't let the heat raise over 60°C (140°F). I strained the bath and added 100g white yarn mordanted with alum and a small piece of unmordanted  yarn for comparison. Sad to say, the red from the bath didn't attach to the yarn, not at all to unmordanted and only very pale color to mordanted wool. It is too bad, I would have had quite a lot of sawdust. I didn't even try this time extracting with pure water, because I don't think it would have worked. Last winter when I soaked wood pieces (birch) colored by fungus Chlorociboria, only the extractions with alcohol gave any color to the yarns, though the color was pale also then.

Follow-up to Chlorociboria experiment Jatkoa nastakkakokeiluun

Tammikuun alussa, täällä,  kokelin josko nastakkoiden rihmastojen värjäämistä puunpalasista saisi väriä ja aluksi liotin puunpalasia ammoniakissa, tästä värjäyksestä en saanut väriä lankohin. Olin silloin laittanut myös osan puun palasista likoon veteen, mihin oli lisätty desin verran Sinolia, eli alkoholia. Sinol oli halvinta alkoholia, mikä tuli mieleeni.
Täällä, Sandra Rude, on antanut tosi hyvän ohjeen, miten puuaineksesta saa irtoamaan väriaineita kun niitä liotetaan alkoholissa. Mikä tahansa alkoholi käy.
Vasemman puolimmaisessa purkkikuvassa puun palaset ovat lionneet 5vrk, eikä liemeen ollut liuennut vielä yhtään väriä. Olin jättänyt purkin likoon, enkä odottanut siitä mitään, mutta kahden viikon kuluttua liemi olikin muuttunut tumman ruskeaksi! Kuvassa oikeanpuolimmainen purkki. Kaadoin purkin sisällön kattilaan, ja lisäsin puhdasta vettä, keitin tunnin, minkä jälkeen jäähdytin liemen ja lisäsin 20g puretettua lankaa (puun paloja oli 80g).
Toisin kuin ammoniakkiliotuksen jälkeen tämä lanka värjääntyi vaalean ruskeaksi. Jälkeenpäin aloin miettiä tuliko väri itse siinä puussa olleista väriaineista eikä nastakkarihmastosta. En edes tiedä varmaksi mitä puuta se oli, ja silloin voi hyvinkin olla, että sinol-liotuksen jälkeen saatu väri tuli itse puuaineksesta. Pitäisi kokeilla samaa  puuaineksella, missä ei ole nastakkarihmastoa. En tiedä myöskään, mitä väriaineita alkoholi liuottaa puuaineksesta.
Myös mietin olisiko väristä tullut erilainen, jos en olisi keittänyt puunpalasia, vaan värjännyt suoraan liotuksen jälkeen. Sandra Rude varoittaa kuumentamasta lientä yli 60°C, ja minulla liemi kiehui. Myöskin vielä pidempi liotus olisi voinut irrottaa enemmän väriaineita. Ensi kerralla olen sitten viisaampi:)

LISÄYS: tuo puuaines oli koivua eli ehkä väri sitten tulikin nastakoiden rihmastosta, koska koivun puuaines näyttää silmämääräisesti hyvin vaalealta.. tai mistä sitä tietää vaikka siinäkin olisi jotain väriaineita.

IN ENGLISH
In the beginning of January, here,  I tried to get color from pieces of wood full of mycelium of fungus Chlorociboria, and after soaking the wood in ammonia, didn't get any color to yarns.
At that time I had also put some of the wood to soak in alcohol, I used rubbing alcohol which is cheapest here.
Here american Sandra Rude has written good instructions how to get color from different kinds of wood using alcohol to extract the dyes from wood. Any kind of alcohol is ok.
In the picture above in the left jar, the pieces of wood colored turqoise by the fungus Chlorociboria have been soaking in alcohol for five days, and there is no color in the liquid. I didn't expect much from this jar and had left it to soak for longer time, but after two weeks the liquid was dark brown! The jar on the right.
I poured the liquid and the wood pieces to kettle, added some fresh water and simmered for one hour. After the bath had cooled down, I added 20grams of mordanted yarn (there were 80grams of dry wood pieces). Contrary to the ammonia soak, the soaking in alcohol had produced color and my yarn turned light brown. Afterwards I started to think if the color had come from the wood itself, and not from the mycelium. To be sure I should try the same with pieces of wood where there is not this fungus. I don't know what the actual dyes are which the alcohol extracts from wood.
Also another thing is that I simmered the soaked liquid, and Sandra Rude warns not to raise the temperature over 140°F! And even a longer soak may have produced more color. I'm now wiser next time:)

EDIT: the wood was from birch, so perhaps the color came from the mycelium. Birch wood looks quite pale go give any color.. but who know, maybe there still are dyes in it.