Knapweed season Ahdekaunokkiaika

Nyt on taas se aika kesästä, milloin ahdekaunokeilla (Centaurea jacea) värjääminen on ajankohtaista. Pikkuteiden varret lähistöllä kukkivat täysillä, eikä niitä ole vielä niitetty matalaksi. Minulla kasvaa myös puutarhassa ahdekaunokkia, mutta tien varresta sitä saa helpoiten kasvivärjäystä varten. Kukassa olevat kasvit kerätään varsineen, pilkotaan ja keitetään hiljaisella tulella tunnin verran (tai itse asiassa itse usein nostan lämmön kiehuvaksi, ja sitten saman tien sammutan sen ja annan jäähtyä seuraavaan päivään). Keitinliemeen kannattaa lisätä ruokalusikallinen kidesoodaa/10 litraa vettä, jotta pH hiukan nousee. Tällöin keltaiset väriaineet irtoavat helpoiten ruohovartisista kasveista, tämä pätee useimpiin keltaista väriä antaviin kasveihin. Keiton ja jäähdytyksen aikana pH sitten palautuu lähelle normaalia, ja se on taas villalangan kannalta hyvä asia, koska se voi helposti vahingoittua emäksisessä kuumassa liemessä jollei ole varovainen.
Värjäys sitten normaalisti esipuretetulla langalla. Olen nykyään käyttänyt 800g ahdekaunokkeja/ 100g lankaa, koska laitan ne varsineen päivineen värikattilaan ja varret painavat, mutta väri tulee enemmän lehdistä ja kukista. Ahdekaunokista saa melko kestävää keltaista, käytän tätä väriä aika paljon myös värjätessäni vihreitä sinisen indigovärjätyn langan päälle.
Ja kannattaa muistaa säästää kertaalleen käytetty väriliemi, antaa sen seistä viikko tai hiukan pidempään, jolloin lisää väriaineita muuttuu liemessä liukoiseen muotoon ja liemellä voi värjätä uudelleen, usein hiukan eri sävyistä lämpimämpää keltaista. Nyt juuri kukintansa aloittaneilla ahdekaunokeilla tuli aika kylmää keltaista, aiempina vuosina olen saanut siitä enemmän kullankeltaista, mutta varmaan säät vaikuttavat keruuajankohdan lisäksi. Saapa nähdä tuleeko ensi viikolla tai myöhemmin kesällä eri sävyistä keltaista mitä nyt.
Aiemmin olen kirjoittanut ahdekaunokista täällä, siitä löytyy tietoa myös Luontoportin sivuilla.

IN ENGLISH
It is now again that time of summer here in Finland, when brown knapweeds (Centaurea jacea) have started to flower along the small roads near our house. Later in the summer all the plants are mowed or cut down anyway, so you have to be in time to get the flowers. I have brown knapweed also in my garden, but it is easy to go and harvest it along the road. I harvest the whole plants when they is in flower, cut them to smaller pieces, and simmer them for one hour, or most often I raise the temperature to boil and then turn the heat off and let it cool down until the next morning. I add one tablespoonful of washing soda/ 10 litres of water to the simmering bath. I have found that at least in my water I get better yellows this way, I understand that the yellow dyestuffs in plants release better in high pH. And during simmering and cooling the pH returns back to near normal, and it is better for my wool, because high pH in hot bath may damage the wool if you are not careful.
After straining the bath I dye with premordanted fiber. Lately I have used 800g of fresh flower stalks to 100grams of wool. Most of the color is in leaves and flowers, but it is easier to cut and use the whole plants even though the stalks only add weight and little color. I get quite lightfast yellow from knapweeds, and I use them often for greens, over-dyeing blue from indigo with yellow from knapweed.
I always save the used dye bath, and leave it for a week or two, and during this time more dyestuffs are developed or changed to soluble form, and I can dye again with the same bath and get more yellow, often it yields warmer hue then. These first dyeings this year with knapweed gave quite cold yellow, usually I have gotten more golden yellow, but perhaps the weather this summer has been different, or maybe I will get more golds later in July when the flowering has advanced, it was now only beginning.
I have written previously about brown knapweed here, and here is a Wikipedia page about it.

Weld experiments Väriresedakokeiluja

Olen värjännyt väriresedalla (Reseda luteola) vuosia, koska se on yksi kestävimpien keltaisten lähde. Olen käyttänyt aika paljon kuivattua Tuovi Aalto-Kallosen viljelemää resedaa ja ollut siihen oikein tyytyväinen. Talvella luin, miten toisilla on ollut vaikeuksia saada kunnon keltaista kuivatusta resedasta ja päätin tehdä pienen kokeilun.
Puretin ensin valkoista lankaa alunalla (10%) ja viinikivellä (5%), langat saivat jäähtyä puretusliemessä yön yli. Käytin kokeiluihin tässä samassa puretusliemessä olleita lankoja, niin että mikään ero ei voi johtua puretuksesta.

Värjäys 1.

50g kuivattua pilkottua väriresedaa liotettu yön yli, keitetty hiljaisella tulella (ei poristen) tunti, jäähdytetty ja siivilöity.
Lisätty liemeen 100g esipuretettua lankaa, nostettu lämpö 80C ja haudutettu tunti.
Tuloksena alin lanka, vaalea beige.

Värjäys 2.

50g kuivattua pilkottua väriresedaa liotettu 3vrk. Aiemmin tässä ajassa liotetut resedat ovat alkaneet käydä kuplien, mutta nyt ei kunnon käymistä tapahtunut, vain ihan lievää, enkä tiedä mistä se mahtoi johtua. Mahdollisesti ämpäri oli liian viileässä. Äh!
Kuitenkin sitten neljäntenä päivänä keitin resedat liotusliemessään hiljaisella tulella kuten ensimmäisessä värjäyksessä, tunnin ajan, ja siivilöin liemen.
Lisäsin jäähtyneeseen liemeen 100g esipuretettua lankaa, ja värjäsin tunnin kuten aiemmin.
Tuloksena keskimmäinen hiukan tummempi beige, ei se kirkas keltainen mitä yleensä olen saanut liemen käymisen jälkeen. Joskus aiemminkin minulle on käynyt näin, vaikka yleensä käyttäminen toimii ihan hyvin.

Värjäys 3.

50g kuivattua pilkottua resedaa laitettu likoon kuten aiemmin, mutta nyt lisäsin liotusveteen pari desiä tuhkalipeää, niin että liemen pH oli 9. Liotin yön yli ja keitin resedat liotusliemessä tunnin kuten aiemmin. Liemen väri oli keltaisempi jo pelkän liotuksen jälkeen.
Siivilöidyn liemen pH oli edelleen korkea, joten laskin sen neutraaliksi lisäämällä lorauksen etikkaa. Villalangoille ei tee hyvää olla kuumassa emäksisessä liemessä.
Lisäsin neutraliin liemeen 100g esipuretettua lankaa, ja värjäsin tunnin 80 asteessa.
Tuloksena voimakas kirkas keltainen, ylin lanka kuvassa.

Kaikissa värjäyksissä kuivattua reseda oli siis puolet langan painosta (50g resedaa/100g lankaa) ja värjäys tapahtui samalla tavalla. Tuoreesta resedasta tulee normaalillakin keitolla yleensä kirkasta keltaista, mutta kuivatun resedan väriaineet eivät liukene kunnolla pelkällä liotuksella ja keitolla, vaan emäksen lisäys auttaa. Emäs voi olla mm ammoniakkia, pesusoodaa tai tuhkalipeää. Erik Sundströmin kirjassa sanotaan, että emäksiset liuokset tekevät happamista väriaineista paremmin veteen liukenevia ja että menetelmä sopii useimmille keltaisille väreille. Kokemukseni mukaan myös onnistunut väriaineen käyttäminen eli fermentointi muuttaa keltaiset väriaineet kirkkaammiksi, vaikka nyt ei niin käynytkään.

Jälkiliotusta emäksessä on myös käytetty Jenny Deanin kirjoissa ja näin saatu voimakkaita keltaisia resedasta. Kokeilin laittaa pienet pätkät ykkös ja kakkosvärjäyksen vaaleita lankoja kylmään tuhkalipeään likoon puoleksi tunniksi, mutta sattui kaikenlaista ja unohdin langat sinne kahdeksi tunniksi. Onneksi oli kyse vain näytepätkistä, jotka kyllä tulivat hiukan karheiksi, mutta myös kullankeltaisiksi! Eli emäksinen liuos muutti langoissa olevia väriaineita niin että väri näkyi nyt voimakkaana keltaisena, jopa hiukan voimakkaampana kuin värjäys no kolmosen keltainen. Jenny Deanin blogissa on myös reseda ilman muuta puretusta ja jälkiliotus emäksellä tuottanut hyvää keltaista. Alunan käyttö lisänä yleensä parantaa kuitenkin vielä valonkestoja hänenkin mukaansa.

Halusin olla varma, että beigen värin muutos keltaiseksi oli pysyvä ja huuhtelin ensin langat pelkässä vedessä ja sitten liotin vielä puolet pätkistä etikalla happamoitetussa vedessä, ja voimakas keltainen väri pysyi, heikko muutos kylmempään suuntaan kyllä tapahtui, ja neutraloinnin jälkeen väri muistutti sitä hyvää keltaista, jonka sain lisäämällä emästä värin eristysvaiheessa ja värjäämällä kuitenkin neutraalissa liemessä.

Monet antosyaanivärit, joita on mm marjoissa tai punajuurissa muuttavat väriä aina sen mukaan, millaisessa pHssa ne ovat, mutta resedan väriaineissa ei ole kyse tästä vaan jostain muusta, mitä tapahtui värimolekyyleissä, koskapa väri pysyi voimakkaan keltaisena kerran sellaiseksi tultuaan.

Kokeilin vielä lankojen valonkestoa, ja nyt viikon jälkeen auringossa kuistilla, missään väreissä ei ole tapahtunut haalistumista. No, en odottanutkaan sitä noiden varsinaisten värjäysten osalta, mutta jälkiliotuksella emäksessä saatuja keltaisia jännitin, ja ihan turhaan, väri on hyvä edelleen. Viikko ei ole pitkä aika, mutta monet muista vihreistä kasveista saadut keltaiset alkavat selvästi haalistua jo siinä ajassa auringossa.

IN ENGLISH

I have used weld (Reseda luteola) for years, because it gives such a good and fast yellow. I use mainly weld grown here in Finland. Tuovi Aalto-Kallonen grows and dries it and I buy it from her to use in the wintertime. Last winter I read that someone had trouble getting good yellow from dried weld and so I decided to do a little experiment.

I premordanted white yarn with alum (10%) and cream of tartar (5%), like I always do and let the yarn cool in the mordantbath overnight. In my experiments I used the yarns from this same mordanting, so that I knew that the differences didn't come from mordanting.

Experiment no 1.
I soaked 50grams of cut and dried weld in tapwater overnight, cooked slowly (not rolling boil) for one hour, let it cool down and then strained the bath.
I added 100grams of premordanted yarn to the bath, simmered for one hour.
The result was the bottom yarn, light beige.

Experiment no 2.
I soaked 50grams of cut and dried weld in tapwater for three days, it usually begins to ferment with bubbles by that time, but now there was only a very little froth. I don't know why it didn't start to ferment, perhaps the bucket was not warm enough, hmphh.
Anyway, the day four I cooked the weld like in the experiment no 1, cooled and strained and added 100grams of premordanted wool and simmered for one hour.
The result was the middle yarn, slightly darker beige, not the usual bright yellow what I get when the fermentation goes well.

Experiment no 3.
I soaked 50 grams of cut and dried weld in tapwater like before, but now I added a cup of wood ash water to soaking weld, to raise the pH to 9. I soaked weld overnight and then cooked it like before. Even the soaking water was brighter color than before.
After I had strained the bath the pH was still high, and because the wool doesn't like being treated in hot alkaline environment, I lowered the pH to neutral with vinegar before adding the yarns to the bath.
I dyed 100grams of premordanted yarn for one hour and the result was strong bright yellow, the top yarn in the picture.

In all these experiments I used dried weld half the weight of the yarn (50grams of dry weld to 100grams of yarn), and the actual dyeing was the same every time. Fresh weld gives bright yellow colors with normal cooking in water, but something happens to the dyestuffs when the weld is dried, and simple soaking and cooking is not enough, adding something alkaline when extracting the color from weld helps. It can be ammonia, washing soda or wood ash water.
In Erik Sundström's book he says that acidic dyestuffs are more soluble in alkaline environment, and that includes many yellow colorants. Also my experience is that fermenting the dried dyestuff helps getting better colors.

Jenny Dean has used in her books alkaline modifier after dyeing, and she has got good strong yellows from weld with this method. I wanted to try it with the beiges from the first two experiments and put little pieces of beige yarns to cold wood ash water. I meant to leave them there for 30 minutes but something got in the way and I forgot them for two hours. Luckily they were just samples, because the long time in alkaline water made them little harsh, but also changed the dull beige to strong golden yellow! So the alkaline afterbath changed something in the dyemolecules so that the previously beige colors looked now bright yellow, even a little stronger yellow than experiment no3.
In Jenny Deans blog she shows also a bright yellow from weld which she got with no mordant and only alkaline modifier afterwards. I should have added an unmordanted sample to the dyebaths, but I forgot.

I wanted to be sure that the change was permanent and didn't shift back to beige, and after washing the samples with tapwater, I gave half of the samples an acidic after rinse with a glug of vinegar in the water. The strong yellow color stayed. There was a small shift in the hue to colder yellow insted of golden yellow, it became closer to the yellow I got with adding ammonia when extracting the color and dyeing in neutral bath, but it wasn't beige anymore:)

Many colors based on anthosyanins from berries or beets shift their color depending on the pH of the environment, and so their color is not stable (or lightfast), but this doesn't seem to be the case with weld. The color change with weld is based on something else happening in the dyemolecules, because the yellow color was permanent.

I wanted to test these for lightfastness also, and now after one week in the spring sun in the porch, there is no fading, and I didn't expect any. Also the modified colors are as bright as day one. One week is not a long time, but many other yellows from green plants show fading already in that time.

Cochineal Kokenilli

Kokenilla värjättyjä lankoja, osassa myös indigoa ja krappia kokenillin lisänä.
Yarns dyed with cochineal, some are dyed also with indigo or madder with cochineal.

Vähän historiaa ensin:

Punainen on aina ollut haluttu ja vaikea väri, ja krapin lisäksi vanhimpia punaisen värin lähteitä ovat olleet muutamat kilpikirvat.

Kermeskirva (Kermes vermilio) elää etelä Euroopassa loisena kermesintammella (Quercus coccifera). Nykyään kermes on uhanalainen laji, maanviljelyksen lisääntyminen, metsäpalot ja hyönteismyrkkyjen käyttö ovat hävittäneet sitä. Kermeksen pääasiallinen väriaine on kermesiinihappo, ja sillä värjättiin villaa helakanpunaiseksi.

Keski- ja Pohjois- Euroopasta Mongoliaan ulottuvalla alueella elää useita Porphyrophora-suvun punaiseksi värjääviä kilpikirvoja, jotka loisivat ruohovartisten kasvien juurilla maan alla (mm P.polonica,"puolalainen kermes" ja P.hamelii, "armanialainen kermes"). Näistäkin kilpikirvasuvuista osa on kadonnut lähes sukupuuttoon arojen hävittyä ja hyönteismyrkkyjen vaikutuksesta, mm eräs vehnän juurilla loisiva suvun laji. Näiden väriaineita ovat karmiinihappo, kermesiinihappo ja flavokermesiinihappo ja niitä käytettiin värjäämään silkkiä mm. keskiajan Venetsiassa karmiininpunaiseksi.

Yksi kasvi jonka juurilla P.polonica on elänyt Puolassa on Scleranthus perennis, piti katsoa kasvioppaasta mikä se mahtaa olla suomeksi ja senhän pitäisi olla ihan yleinen kasvi täälläkin, kohokkikasveihin kuuluva vaalea jäsenruoho. En kyllä ollut siitä ennen kuullut mitään, mutta ehkä pitää yrittää tunnistaa se ensi kesänä, mistä sitä tietää vaikka sen juurista löytyisi jotain, tai sitten ei:)

Tärkein kuitenkin on espanajalaisten 1500-luvulla Mexikosta tuoma kokenilli, Dactylopius coccus, joka elää loisena Opunta-kaktuksilla ja jota jo inkat viljelivat. Dactylopius-sukuun kuuluu myös villejä lajeja, jotka sisältävät samoja väriaineita, mutta viljelty kokenilli on huomattavasti satoisampaa.

Ei mikään ihme, että eurooppalaiset innostuivat uudesta amerikkalaisesta kokenillista; siinä kun kuivattua kermestä tarvittiin vähintään 71,5% ja maassa eläviä kilpikirvoja jopa 6-14 kertaa värjättävän kankaan paino, niin kokenillilla 7% riitti saamaan saman vahvuinen väri, tosin hiukan eri sävyinen. (Cardon). Värin kiinnittämiseen käytettiin alunaa ja punaista viinikiveä (punaviinitynnyreistä) ja myöhemmin 1700-luvulla tinaa ja valkoista viinikiveä (valkoviinitynnyreistä). Mitähän eroa noissa viinikivissä on, ja mitä tämä nykyinen synteettisesti tehty viinikivi on? Ja miksi sen piti olla juuri punaista alunan kanssa? (Cardon s. 626 ja Sandberg s 54)

Aluksi kokenillia tuotiin kuivattuna Eurooppaan, se oli kullan, hopean ja helmien jälkeen kalleinta tuontitavaraa. 1700-luvun lopulle tullessa elävää kokenillia oli yritetty tuoda kasvatettavaksi Euroopassa (aluksi elävien kirvojen tuonti oli kiellettyä), mutta vaikka sopivia kaktuksia saatiinkin kasvamaan Malagassa ja Algeriassa niin vasta 1836 itse kilpikirvat saatiin menestymään isommassa mittakaavassa Kanarian saarilla.
Täällä on mukava kuvasarja Oaxacasta Mexikosta kokenillilla värjämisestä ja kaktuksista, ja tässä toinen You Tube pätkä (espanjaksi, sivun vasemmassa laidassa) Kanarian saarten kokenillin keruusta ja värjäämisestä.

Sangbergin kirjassa The Red Dyes on hauska kertomus Linne'stä joka kovasti halusi saada tätä uutta väriainetta ja lähetti oppilaansa Daniel Rolanderin hakemaan sitä Etelä-Amerikasta 1755. Seuraavana vuonna sitten Rolander lähetti kotiin Ruotsiin ison purkin Opuntia-kaktusta, joka oli täynnä kilpikirvoja. Kallisarvoinen lähetys saapui monien vaikeuksien jälkeen Upsalaan, jossa se vietiin kasvitietelliseen puutarhaan. Kaktuksen vastaanotti puutarhuri, joka huomasi, että kaktus oli täynnä "tuholaisia", ja hän tietysti pesi sen puhtaaksi saman tien, ennen kun Linne tuli katsomaan kauan kaivattuja hyönteisiään. Tarkan tutkimisen jälkeen lopulta löytyi yksi jäljelle jäänyt kilpikirva, mutta se ei ollut raskaana oleva naaras ja sekin kuoli, niinpä Linne jäi edelleen ilman kokenillikirvoja. Voi arvata miltä Linne'stä tuntui, hän saikin kovan migreenin, mutta tarina ei kerro mitä tapahtui kovan onnen tunnolliselle puutarhurille.

No, synteettisten värien myötä 1800-luvun lopulla kokenillin tuotanto romahti, mutta niitä viljellään edelleen lähinnä elintarviketeollisuuden väriaineeksi Perussa, Chilessä, Kanarian saarilla ja Boliviassa. Kokenillista saatava sinertävään vivahtava punainen on myös suosittu väri luonnonvärjäyksessä, se sisältämät väriaineet karmiinihappo, kermesiinihappo, flavokermesiinihappo kuuluvat antrakinoneihin, samoihin väriaineisiin mitä saadaan krapista ja mm veriseitikeistä, ja jotka ovat hyvin kestäviä. Lisäksi kokenillissa on jotain toistaiseksi tuntemattomia väriaineita pieniä määriä. Venäläinen kemisti Valery Kolikov on tutkinut kokenillia 2000-luvulla, mutta en löytänyt netistä hänen tutkimuksiaan. Niitä olisi ainakin Dyes in History and Archaeology-julkaisussa 16/17, saisikohan sitä mistään kirjastosta?
Kuten muillakin luonnonväreillä, värjäysaika ja lämpötila vaikuttavat suhteisiin, missä eri väriaineet imeytyvät, kermesiinihappo ja flavokermesiinihappo imeytyvät ensimmäisinä.

Kokenillilla värjäämiseen on todella paljon erilaisia reseptejä, ja tässä on nyt se miten minä olen sillä värjännyt, keskimmäinen kuva ylhäällä. Tämä pohjautuu alunperin Terttu Hassin kirjan reseptiin, jota olen aikojen kuluessa muokannut itselleni sopivaksi, ja hyvin pitkälle värjään samalla tavalla, ainoastaan pohjalangan väri vaihtelee, usein värjään kokenillilla uudelleen krapilla tai seitikeillä värjättyä kellanoranssia tai sitten indigolla värjättyä sinistä, jolloin väri taittuu violettiin. En käytä emäksiä tai happoja värin muuttamiseen värjäyksen jälkeen, koska haluan olla varma, että väri säilyy myöhemminkin, asiakkaiden pestessä valmiita tuotteita suosittelemallani neutraalilla pesuaineella (ehkä muutetut värit pysyvätkin, en tosiaan tiedä, mutta myyntituotteissa kannattaa tehdä varman päälle). Värjätessä omiin projekteihin tällä seikalla ei ole väliä.

VÄRJÄYSOHJE KOKENILLILLE:

1.Punnitse 8g kokenillia/100g lankaa (8%) ja laita kuumaa vettä päälle, anna liota yön yli. Tällä määrällä ensimmäisestä väristä tulee melko voimakas, mutta jos haluat vaaleampaa väriä, kokenillin määrän voi puolittaa.

Käytän kokonaisia kokenilleja, koska jauhettu kokenilli on ihan mahdotonta pestä kunnolla pois omasta villalangastani, kokonaiset ovat paljon helpompia käyttää.

2. Keitä yön yli lionneita kokenilleja pienessä kattilassa liotusvedessään 20minuttia, siivilöi (ota liemi talteen), laita uusi vesi päälle ja keitä uudelleen 20 minuttia, näin olen huomannut väriä irtoavan enemmän kuin vain yhdessä vedessä keitettäessä.

3. Lisää keitokseen toisen uuton loppuvaiheessa viinikiveä 4g /8g kokenillia.

4. Lisää isoon kattilaan keitetyt kokenilliliemet ja lisää vettä, vettä pitää olla yhteensä vähintään 5l/100g lankaa.

5. Lämmitä väriliemi ja kun se on käden lämpöistä lisää liemeen hyvin kastellut ja huuhdotut esipuretetut langat (10g alunaa, 4g viinikiveä, tässä viinikiven voi jättää poiskin tai vähentää määrää, se muuttaa hiukan värisävyä).

6.Nosta liemen lämpotila 80-90C, melkein kiehuvaksi. Toisin kuin krapilla, kokenillilla pitää kokemukseni mukaan liemen lämpötila mielellään olla lähellä 90 astetta. Värjää tässä lämmössä tunti. Lankojen ei tarvitse antaa jäähtyä liemessä, niinkuin monilla muilla luonnonväreillä (ei siitä haittaakaan ole), vaan kokenilli tarttuu lankaan nopeasti.

7. Ota langat pois liemestä, purista ylimääräinen väriliemi takaisin kattilaan ja jätä langat jäähtymään seuraavaan päivään, tai pidemmäksikin aikaa, ennenkuin peset langat. Usein heti pestessä väriä voi hiukan irrota, mutta jos langat ovat saaneet asettua muutaman päivän, väriä ei lähde langoista juuri lainkaan.

8. Pese värjätyt langat, ja itse lisään viimeiseen huuhteluveteen lorauksen etikkaa, tämä ei muuta langan väriä, mutta kuvittelen sen ainakin sulkevan villan suomut, ja parhaassa tapauksessa kiinnittää värin vieläkin tiukemmin (Erik Sundbergin ohje).

9. Kuivatusta langasta on helppo ravistella irtonaiset kokenillinpalat pois.

10. Väriliemessä on vielä runsaasti pigmenttiä jäljellä, ja sillä voi värjätä saman verran uutta esipuretettua lankaa vaaleammaksi eli 8g kokenillia värjää 100g lankaa tummaksi ja toiset 100g vaaleammaksi väriksi. Kolmannen värin valonkesto on yleensä heikompi, enkä värjää kolmatta kertaa samassa liemessä. Kokenilliliemestä näkee hyvin, milloin väri on kaikki imeytynyt lankoihin, ainakin jos kokenilli on kokonaisena. Kun käyttää esipuretettua lankaa, kokenilli tarttuu paremmin lankaan, verrattuna siihen jos puretusaineet laittaa väriliemeen, jolloin osa väriaineesta jää sakkautuneena astian pohjalle. Näin säästyy väriainetta.

Viinikivi väriliemessä ei ole puretusaine, vaan se auttaa värimolekyylejä pysymään liukoisena pidempään ja tarttumaan paremmin lankaan (Sandberg)
Cardonin kirjassa (s.629) on myös em Golikovin tutkimuksista, ja niiden mukaan viinikiven lisäys väriliemeen (ja/tai väriomenan.. gallnut.. tanniineja??, kuten 1800-luvun resepteissä), estää epätoivottujen liukenemattomien yhdisteiden muodostumista karmiinihapon ja veden mahdollisten epäpuhtauksen välillä (mikä lausehirviö). No, olipa syy mikä tahansa olen itsekin huomannut viinikiven kokenilliliemessä auttavan värin imeytymisessä lankaan niin, että väriä ei jää kiinnittymättä.

In English
A little history first:
Red has always been a very desirable and difficult color to get and besides madder, dyers have been able to get red from different scale insects.
Dyer's kermes (Kermes vermilio) is an insect which lives as a parasite on kermes oak (Quercus coccifera). Nowadays Dyer's kermes is threatened species, most important reasons for this are shrinking of natural habitats of kermes oak, pestisides and forest fires, and so it is advisable not to use kermes any more. The main colorant in Dyer's kermes is kermesic acid and it gives scarlet red.

In an area from Middle and North Europe to Mongolia, several species of scale insects belonging to Porphyrophora-genus are found and they give crimson red. The insects live underground in the roots of several perennial plants (P.polonica "Polish crimson-dyeing scale insect" and P.hamelii "Armenian crimson-dyeing scale insect"). Some of these insects are also now almost extinct, because of the extension of agriculture and pesticides, for example one species which live on the roots of wheat. The colorants in these species are carminic acid, kermesic acid, flavokermesic acid and they have been used to dye silk crimson in medieval Venice.
One host of P.polonica is Scleranthus perennis, I had to look it up in Finnish plant book, and to my surprise it is common in Finland, too. I will have to try to find and to identify it next summer, who knows what might live in it's roots.. or perhaps nothing:)
The most important dye insect is Domestic cochineal (Dactylopius coccus), which was brought dried to Europe from Mexico by the Spanish in the 16th century. Cochineal lives in Opuntia cactuses in Mexico and South America, and it was cultivated in Mexico even before the Spanish got there. Dactylopius- genus includes several wild species, which contain the same colorant, but the cultivated form gives bigger crops.
It is no wonder the Europeans were excited about the American cochineal; to dye with Dyer's kermes they needed at least 71,5% more than the weight of the fiber, and 6-14 times more of the crimson-dyeing scale insects than fiber, when with cochineal only 7% was needed to dye the same depth of color (Cardon), the hue was a little different but nevetherless, it was much more economical to dye with cochineal. The fiber was mordanted with alum and red tartar (from the barrels of red wine) and later in the 18th century tin and white tartar (from the barrels of white wine), I started thinking what is this synthetic cream of tartar used now, and why did it have to be red tartar with alum in old recipes instead of white? (Cardon p.626 and Sandberg p.54)

At first cochineal was brought dried to Europe (it was a big secret where it came from), and it was the most precious product after gold, silver and pearls. By the 1800 there were several attempts to grow cochineal in Europe and even though they managed to grow the Opuntia cactus, the scale insects were not so easy to grow. It was as late as in 1836 when the cultivation of cochineal in the Canary Islands succeeded in larger scale.

Here is a nice slideshow about dyeing with cochineal in Oaxaca Mexico and here a YouTube video (in Spanish, in left side of the page) from Canary islands, about collecting cochineal and dyeing with it.
In Gösta Sandberg's book The Red Dyes, there was a funny story about Swedish botanist Linne, who wanted very much to get this new dye insect, cochineal, and he sent one of his students, Daniel Rolander, to South America to get it in 1755. A year later a shipment arrived to Sweden from Daniel, a big Opuntia cactus in a pot. When it reached Upsala, it was taken to botanical garden, where a gardener discovered that the plant was full of "vermins", so of course he washed it very throughly to get rid of them.. before Linne had a chance to come and see the plant. You can imagine how Linne felt when he came to see the longed-for insects. He found one insect which had survived the washing, but it wasn't a pregnant female and it died! Linne was devastated and got a migraine, but the story doesn't tell what happened to the unfortunate gardener.

Well, as the synthetic dyes came along in the end of the 19th century, the cultivation of cochineal collapsed, but they are still cultivated in Peru, Chile, Canary Islands and Bolivia, mainly for the food coloring. Cochineal gives reds and purples/pinks, and the main colorants are carminic acid, kermesic acid, flavokermesic acid and these belong to anthraquinone group, the same group which includes colorants of madder and Dermocybe mushrooms, and they are very fast. Cochineal also contains small amounts of still unknown colorants. A Russian chemist Valery Kolikov has studied cochineal lately, but I didn't find any of his studies in the Internet, only in a magazine Dyes in History and Archaeology vol 16/17, and I don't have it. I don't know if it would be available in any library in Finland, I'll have to find out:).

As with other natural dyes, the time and temperature of the dyebath affect on the ratio of the different colorants absorbed, the kermesic acid and flavokermesic acid are absorbed first.
There are many recipes for dyeing with cochineal, and this next one is the one I use, the picture in the middle above. It is based on a recipe in Terttu Hassi's dyebook Luonnonväreillä värjääminen, and I have modified it over the time to suit myself. I get different colors with the same recipe by changing the color of the base yarn, and dyeing over oranges first dyed with madder or mushrooms, or over blues to get purples. I haven't used acid or basic modifiers after dyeing, because I am not sure if the modified colors stay (perhaps they do, I don't know, because I don't have experience on it, so I do what I know will work) when my customers wash the yarns/garments with recommended neutral detergent, but if you dye for your own projects, you can find many recipes where the color is changed by the pH of the dyebath.

DYEING WITH COCHINEAL
1. Measure 8grams of cochineal /100grams of fiber (8%), cover with hot water and wait overnight. With this amount you can get quite dark color, and if you want lighter, you can reduce the amount of cochineal.
I use whole cochineal bugs, because for me the ground powder is next to impossible to get off the dyed wool yarns. This is a personal preference and for me this is by far the easiest way to dye.
2. Boil the soaked cochineal in a small kettle in the same water for 20 minutes, than strain the bath (keep the strained liquid), cover with fresh water and boil again for another 20 minutes. I have noticed that I get more color this way than when boiling in only one water.
3. In the end the second extraction, add 4 grams of Cream of tartar/8grams of cochineal to the boiling bath.
4. Next combine the extractions in a bigger kettle with more fresh water, you should have total of 5 litres of water/100grams of yarn.
5. Heat the bath and when it is lukewarm, add well soaked and premordanted (10% alum, 4%CoT) yarns. If you don't use CoT when mordating (or use different amount), the shade of the color will be a little different.
6. Raise the temperature of the bath to simmer, 80-90C, and keep it for one hour. Unlike dyeing with madder, the cochineal bath needs to be almost boiling (but of course not quite, so that the yarn won't get damaged). You can take the yarns way from the bath after one hour, cochineal doesn't benefit so much from cooling in the bath as many other natural dyes, but of course it doesn't hurt it.
7. Leave the dyed yarns to set in the air overnight or for several days, before washing them. I have found that this helps the dye to sit even tighter in the yarn and there will not be hardly any color coming away when you wash the yarns.
8. Wash the dyed yarns, and I alwys add a glug of vinegar to the last rinse. This doesn't change the color, but at least it will close the wool scales and hopefully even makes the dye faster (this advise is from Swedish dyebook by Erik Sundström).
9. Pieces of cochineal are easy to get off the dry yarn, unlike the powder.
10. There is still a lot of color left in the dyebath and you can dye the same amount of yarn as in the first bath. Put the premordanted yarns to the cool bath and heat and dye like before.

The original 8grams will dye 200grams of yarn, first one skein darker color and then another lighter color. I don't usually use the same bath for the third time, firstly you can see, when the bath is exhausted and often the third color is not so lightfast as the first ones.
When you use the premordanted yarn, most of the color goes to the yarn, but if you put the mordants to the cochineal bath, some of the color attaches only to the mordant and not to the yarn, and stays in the bottom of the bath. So by using the premordanted yarn, you can save mordants and dyestuffs and get a stronger color.
The function of the Cream of Tartar in the dyebath is that it acts as an assist and keeps the dyemolecules soluble longer and helps them attach to the yarn (Sandberg).
Also in Cardon (p.629) there is a piece about Golikov's studies where the addition of CoT (and/or gallnuts.. hmm.. tannins??, like in some 19th century recipes) prevents the formation of undesirable insoluble products from reactions between carminic acid and impurities in the water. Whatever the reason, adding CoT to the bath helps exhausting the bath in my experience, too:)

Cortinarius dyeing Seitikkivärjäystä

Värjäsin ennen joulua sienillä ja halusin kokeilla josko saisin seitikeillä yhtä punaisia kuin mitä ruotsalaisen uuden sienivärjäyskirjan kuvissa oli. Käytin sieniä samoissa suhteissa/lankaa kuin kirjassa.
VERISEITIKKIVÄRJÄYS:
40g kuivattuja sieniä/100g lankaa,
Liotin sienet yön yli, keitin tunnin, siivilöin sienet pois, lisäsin uutta vettä ja keitin uudestaan tunnin. Yhdistin keitinliemet.
Värjäys alunalla (10%) ja viinikivellä (4%) esipuretetulla langalla tunnin 80C, jonka jälkeen heti langat ylös. Pesin langat seuraavana päivänä.
Tästä värjäyksestä tuli yläkuvassa kolmas lanka oikealta. Kaikki punainen tarttui hyvin lankaan (niinkuin tavallisestikin esipuretettuun, huuhtelussa ei paljoa väriä irronnut), koskapa jälkiväristä tuli vaaleaa kellanoranssia, kolmas lanka vasemmalta yläkuvassa. Alakuvassa langat ovat peilikuvana, mutta siellä lukee sitten värjäyssieni.

Kokeilin myös erilaista liotustapaa, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Siinä kuivia sieniä liotetaan ensin joitakin päiviä vedessä, jossa on loraus etikkaa (pH4), tämä liotusvesi sitten otetaan erikseen ja sienet keitetään puhtaassa vedessä ja näin olen saanut useita kertoja aiemmin puhtaamman punaista, kun keltaiset väriaineet ovat jääneet etikkaveteen, mutta nyt ei käynytkään näin, pöh. Liotus jotenkin epäonnistui. Tämän kertainen veriseitikkilanka neljäs oikealta yläkuvassa.

VERIHELTTASEITIKKIVÄRJÄYS:
80g kuivattuja sieniä/100g lankaa
Sienet liotettu yön yli ja keitetty kahteen kertaan kuten veriseitikkivärjäyksessäkin.
Värjäys samoin esipuretetulla langalla tunnin, langat pois ja uudet langat jälkivärjäyksen, joista tuli hyvin vaaleita, kuvassa toisessa reunassa.
Värjäsin erikseen kuivatuilla viime syksyisillä lakeilla ja edellisvuotisilla kokonaisilla verihelttaseitikeillä ja yllättävää kyllä sain nyt kokonaisilla sienillä voimakkaampaa väriä kuin pelkillä lakeilla. Voisiko säilytysaika olla vaikuttanut, tai sitten oli kyse vain syksyjen eroista. Lakeista tuli kylläkin vähemmän oranssista kuin kokonaisista sienistä.
Yläkuvassa viides lanka oikeasta reunasta on kokonaisilla sienillä värjätty, ja kuudes ja seitsemäs pelkillä lakeilla.

Väreistä ei tullut yhtä voimakkaita kun kirjan kuvissa, mutta tämä on vain osoitus siitä, miten paljon mm vesi tai muut muuttuvat tekijät vaikuttavat. Puhumattakaan syksyn säistä ja sienien kasvupaikoista ja iästä. Yleensähän on niin, että seitikeillä vanhemmista sienistä tulee punaisempaa ja nuorista oranssimpaa, minulla on vielä varastossa kuivattuja hyvin myöhään kerättyjä verihelttoja, niillä kokeilu on odottamassa.

In English
Before Christmas I dyed with redcap mushrooms, and wanted to see if I could get as red colors as in the pictures of the new Swedish mushroom dyebook.
I used the mushrooms in the same proportions as in the book.
DYEING WITH CORTINARIUS SANGUINEUS:
40grams of dried mushrooms per 100grams of wool
I soaked the dried mushrooms overnight, then boiled them for one hour, strained the bath and added new water over the mushrooms, boiled again for one hour and strained the bath. I then combined the extractions.
I used premordanted yarn (10%alum and 4% cream of tartar) and simmered it in the dyebath for one hour and took it away to cool. I washed the dyed yarns the next day.
This yarn is in the upper picture the third from the right. Almost all the red pigments attached in the first bath as the afterbath resulted the light yellowish orange color, the third yarn from the left in the upper picture. This usually happens when I use the premordanted yarn, it takes the color well and there was hardly any unattached red when I washed the yarns.
In the picture below there are the same yarns but the picture is mirror image and the mushrooms names are in Finnish:(

I also tried another method, which I had described here. In this method I first soaked the dried mushrooms couple of days in a water which pH was about 4 (added a glug of vinegar). This soaking water is then taken aside (and used separately to get more yellowish orange colors), and new water is poured over the mushrooms and boiled. This way I have gotten more reddish color several times earlier, but this time this didn't work out. The soaking must have failed somehow. Anyway, the color I got from this is the fourth from the right in the upper picture.

DYEING WITH CORTINARIUS SEMISANGUINEUS:
80grams of dried mushrooms per 100grams of wool
I soaked the dried mushrooms overnight and boiled twice like with Cortinarius sanguineus mushrooms, and then combined the extractions.
I simmered the premordanted yarns for one hour, and dyed the afterbath the same way, the yarns from the afterbath are in the left side of the upper picture.
I dyed separately with only the caps of the C.semisanguineus, these were collected last autumn, and then did another bath with the whole mushrooms, stems and caps, collected the year before. Strangely the whole mushrooms gave me now a stronger color than only the caps, previously it had been the other way around. Perhaps the fact that they wer older was one reason? The caps gave me a redder color, the color from the whole mushrooms had more yellow in it, and this was what I expected. In the upper picture the fifth yarn from the right was dyed with the whole mushrooms, the sixth and seventh were dyed with caps only.

This time I didn't get as strong colors as in the pictures of the book, but there are so many variables in dyeing with mushrooms and natural dyes, the water and other dyeing conditions, not to mention the age of the mushrooms when collected and the weather and growing conditions. Usually the older the mushrooms are when collected, the less yellow the color they give is.. I have some dried mushrooms which were frostbitten and almost rotten when collected, it'll be interesting to see the difference in the color they give.
Lankakarttakuvissa on vertailuna myös kesällä kasvihuoneessa krapilla kylmävärjättyä punaista, toinen vasemmalta nyt ylläolevassa kuvassa (kolmas oli se veriseitikkilanka) ja kaikkein vasemmanpuolimmaisin on verihelttaseitikin oranssi jälkiväri uudelleen värjättynä kokenillilla (7%), joka on melkein viinipunainen verrattuna sieniväreihin. Jonkun silmissä myös krapilla saatu punainen voi näyttää oranssilta, mutta kun sitä vertaa taas oikeisiin oransseihin, niin minusta se on punainen:) Värien määrittely on vaikeaa, ihmiset näkevät ne niin erilaisina.
Nämä sienioranssit menevät nyt tarvikepaketteihin, mutta osa langoista pääsee kauppaankin suoraan.

In English
In the pictures I had other than mushroom dyed yarns too, for comparaison. The second yarn from the left in the picture above was cold-dyed with madder last summer (the third yarns from the left was the Cortinarius sanguineus), and the first yarn from the left was first dyed orange with Cortinarius semisanguineus and then overdyed with cochineal (7%), that color looks almost burgundy to me rather than red.
Someone might also see the madder dyed yarn as orange, but if compared to musrhoom dyed oranges, it is red to me:) Colors are so difficult, different people see them in differently.
These mushroom oranges go mostly to the mitten kits, but I'll put some to the shop, too.

My dyeings with woad Minun morsinkovärjäykseni

Vihdoinkin vähän päivitystä, mitä kaikkea on tullut loppukesän ja alkusyksyn aikana värjättyä.
Ensiksi morsinkokokemuksia alkuvaikeuksien jälkeen.
Täällä kirjoittamieni värjäysten jälkeen kokeilin vielä useita kertoja menetelmillä, millä muut tuntuvat onnistuvan, mutta sain yleensä vain hyvin vaaleaa sinistä (vähän niinkuin yläkuvassa pikkuvyyhti), jos sitäkään. En edelleenkään tiedä miksi se ei toimi minulla, mutta lopulta lakkasin kokeilemasta ja tein seuraavalla tavalla, joka tuntui toimivan minulla joka kerta, tämä ohje on aika pitkälti sama kuin täällä:

1. Laitoin veden kiehumaan, niin, että se jo kiehui siinä vaiheessa kun keräsin lehdet.
2. Pesin lehdet yleensä kahteen kertaan, mutta en silpunnut niitä. En huomannut mitään eroa sillä olinko silpunnut ne vai en, tämä oli vain yhden kesän kokemus, joten voi sillä ollakin vaikutusta.
3.Valutin lehdet ja laitoin ne kiehuvaan veteen (veden piti kiehua kunnolla, pelkkä poreilu ei riittänyt), vesi juuri ja juuri peitti lehdet.
4. Kiehuminen lakkasi tässä vaiheessa, kun lehdet jäähdyttivät veden, yleensä n 80C, mutta n10 minutin sisään lämpö oli noussut takaisin poreilevaksi (95-100C)
5. Kun vesi oli kiehunut/poreillut reunoilta enintään 1-2min, otin kattilan pois lämmöltä ja annoin jäähtyä itsekseen, kunnes oli kulunut 15 min lehtien laittamisesta veteen (yleensä tässä vaiheessa lämpö oli taas tippunut n80C).
6. Sitten kaadoin sekaan kylmää vettä, jotta liemi jäähtyisi nopeasti. Näin oli minulle helpompaa kuin riittävän iso kylmä vesihaude, Kevin antoi vinkin tähän. Tämä täytyy ottaa huomioon alunperin veden määrässä, kattilaan pitää mahtua puolet lisää kylmää vettä. Liemi pitää saada jäähtymään 50C (tosin joskus lämpö oli muutaman asteen yli, enkä huomannut sillä olevan vaikutusta).
7.Kun lehtien laittamisesta liemeen oli kulunut 20 min, otin lehdet pois ja lisäsin pesusoodaa niin, että pH nousi 10een. Ennen pesusoodan laittoa liemi oli kellan-tai punertavan ruskeaa, ei kovin tummaa, mutta ei myöskään ihan vaaleaa ja pesusoodan lisäyksen jälkeen liemen väri muuttui metsänvihreäksi. Pidin 20 tai enintään 25 minuttia rajana, koska minulla oli huonoja kokemuksia pidemmästä ajasta, ainakin tällä menetelmällä. Jos en käyttänyt verkkopussia lehdille, niin silloin laitoin soodan suoraan tyhjän ämpärin pohjalle ja siivilöin liemen suoraan siihe, vinkki Tuovilta.
8. Ilmastin lientä seuraavaksi vatkaamalla 10-15 min, myös edestakaisin lorottaminen käy. Joskus sinistä vaahtoa alkoi muodostua vasta lähempänä 10 min, joskus sitä tuli ihan heti. Aina kuitenkin väriä tuli lankoihin, jos vain vaahtoa ilmaantui.
Tähän asti kaikki tapahtuu nopeasti ja oli kytättävä kelloa ja lämpömittaria, mutta tästä eteenpäin ei sitten ole mitään kiirettä:)
9. Seuraavaksi lisäsin natriumditioniitia, 15-25g riippuen liemen määrästä, ja annoin liemen seistä tunnin, jonka jälkeen pinnalla oli metallinhohtoinen kalvo ja liemi sen alla vihertävän keltaista.
10. Huolellisesti kostutetut langat sitten liemeen, ja 10-15 min kuluttua varovasti ylös, puristaen ylimääräisen liemen samalla takaisin. Annoin lankojen hapettua narulla 20 min ja toistin värjäyksen.
Yleensä sain tällä menetelmällä värjättyä 100g lankaa keskisiniseksi 500g:lla lehtiä, joskus jopa 400g lehtiä riitti hyvään väriin, lisäksi sain yleensä saman verran kahta vaaleampaa jälkiväriä.
Hankalaa, mutta kun se toimi minulla, niin jatkoin sitten tekemällä samalla tavalla jatkossakin.
Täytyy vielä lisätä, että muitakin uuttamistapoja siis on, ja nekin toimivat muilla.

In English
Finally a little something I have dyed during last couple of months.
First my experiences with woad after the initial difficulties.
Here I wrote first about woad and after that I tried several times the easier extraction which works for other dyers, but not for me: I usually got only very pale blue with it (like the little skein in the top picture), if even that. I still don't know why I can't make it work, but eventually I stopped trying and stuck to the method that gave me the best results every time.
This is how I did it, the recipe is from here:
1. I first put the water to boil, so that it was already boiling when I went to collect the leaves.
2. I washed the leaves twice, but I didn't cut or rip them. I didn't notice any difference wherheer the leaves were whole or not, but this is only my experience after only one summer, so I can be wrong.
3.I strained the leaves and put them in the boiling water (really hard boiling, not just simmer), there was water just enough to cover the leaves.
4.Now the water cooled down by the leaves, usually to 80C, but most of the time during next ten minutes the water was boiling again (95-100C)
5. When the bath had boiled/had bubbles rising from the edge or the pot for 1-2min at the most, I took the kettle away from the heat, and let it cool down by itself until 15 minutes had passed from the beginning when I put the leaves to the bath (by this time usually the temp had dropped down to 80C)
6. Then I added cold water to the bath, so that it would cool down fast. This was easier for me than to try to cool it down in cold bigger pot, Kevin gave me this tip. Now you have to remember to leave enough room for the cold water when you start the extraction, you need at least half the amount of cold water to the hot water. The temperature has to be down to 50C ( although sometimes it was couple of degrees hotter, and I didn't notice any difference).
7. When the time was 20 minutes from the beginning, I took the leaves from the extraction, and added washing soda so that the pH was 10. Before adding it, the color of the extraction was yellowish or reddish brown, not dark, but not very pale either, and after the addition of washing soda, the color changed to forest green. I kept the leaves in the extraction 20 min, or 25 min at the most. (If I didn't have the leaves in a bag, I put the washing soda in the bottom of another bucket and strained the bath through a sieve straight to the washing soda, and the color of the bath changed immediately)
8. Next I oxidized the bath for 10-15 minutes, also pouring it with a bucket works. Sometimes I didn't get blue froth until near 10 minutes, sometimes it formed right away, but I always got blue color to the yarns.
Until this point everything happened fast and I had to keep my eye at the clock and thermometer, but after this there is no hurry:)
9. Next I added sodium hydrosulfite, 15-25grams, depending of the size of the vat, and let it be for one hour, after which there was a coppery film over the liquid, and below the film, it was greenish yellow.
10. I added throughly wetted yarns to the bath, and after 10-15 minutes, took them up squeezing carefully the extra liquid back to the bath (or to another bucket). I let the yarns oxidize in the line for 20 minutes and then repeated the dyeing.
Usually I dyed with this method 100grams of yarn to medium blue with 500grams of woad leaves, and once even 400grams was enough. Besides the medium blue, I got the same amount of two lighter colors from the same bath.
This method isn't very simple, but it works for me and is reliable, so that is why I used it:)
And I have to add, that this is not the only method, there are others, which might work for you.

Nämä morsingot oli kasvatettu taimista ja istutettu maahan kesäkuun alussa, ensimmäisen sadon leikkasin heinäkun lopussa ja jo kolme viikkoa leikkuusta ne olivat kasvaneet takaisin, kuva yllä.
Tämä on ihan mutua, mutta jotenkin tuntui, että syyskuussa leikatuista lehdistä tuli vahvempi väri, vaikka ihan hyvää väriä silloin heinä-elokuun vaihteessakin sain. Täytyy ensi kesänä katsoa tarkemmin, kun nyt indigon eristys lehdistä on toivoakseni hallinnassa:)
Yhdestä taimesta tuli yhdessä leikkuussa 200-300g lehtiä, joten kahdessa leikkuussa satoa tuli aika tavalla omistakin taimista.

In English
I had grown these woad plants first in the greenhouse and then planted outside in the beginning of June, and I cut the first leaves in the end if July. The picture above is taken only after three weeks from the cutting, they grew back really fast. One plant gave 200-300grams of leaves in one cutting so the harvest was good, I think. I am not sure, but I have a feeling that I got darker colors from the second harvest in the end of August and in September, though I am pleased with the first extractions, too (the ones that succeeded). I have to compare the harvests better next year, now that I think I have the extraction under control:)

Syyskuussa sain viljelijäystävältäni Iirolta enemmän morsingonlehtiä, nämä oli kylvetty vasta kesäkuun puolessavälissä Jokioisilta saamistani siemenistä ja ne olivat kasvaneet pellolla mustalla muovilla peitetyssä penkissä. Muovi oli lähinnä rikkaruohojen torjuntaa varten, mutta antoi varmasti lämpöäkin. Nämä olivat aika kuraisia, joten lehtien pesu oli tarpeen.

In English
In September I got more woad leaves from a farmer friend Iiro (to whom I gave seeds I got in the woad seminar in spring, if you remember). These were sown in the middle of June and they had grown in the field in beds covered with black plastic, mostly to prevent weeds, but it must have added warmth, too. The leaves were pretty dirty, so washing them twice was necessary.

Pesun jälkeen laitoin lehdet verkkopussiin kokonaisina, yhteensä niitä oli n 10kg. Pussissa lehdet oli helppo nostaa pois liemestä.

In English
After washing the leaves, total of 10 kilos of them, I put them in sacks like in the picture above.
In the sacks they were easy to lift up from the bath.

Lehtiä oli niin paljon, että ne oli pakko laittaa isoon puilla lämmitettävään pataan ja eristys tapahtui kuten tuolla ylempänä kerroin. 20 min uuton jälkeen verkkopussissa olevat lehdet oli helppo nostaa ylös. Vesimäärä oli niin iso, ehkä jotain 70-80 litraa, että lisäsin soodaa 100g, jotta pH nousi tarpeeksi korkeaksi, mutta uutto oli onnistunut hyvin, vaikka hetken jännitin, miten sain lämmön laskemaan kiehuvasta 50 asteeseen.. tarpeeksi vain kylmää vettä, niin onnistui.
Sinistä vaahtoa tuli valtavasti, ja ilmastinkin lopulta 20 minuttia, että varmasti kaikki esiasteet liittyivät yhteen indigotiiniksi. Natriumditioniittia käytin 30g, ja se pelkisti hyvin tunnin aikana liemen värjäystä varten.
Tällä 10 kilolla lehtiä värjäsin ensin kilon lankaa tumminta sinistä alla ja 600g kahta vaaleampaa sävyä, kaikilla kahdella dippauksella.

Syyskuun lopulla sain vielä toisen isomman erän, 6kg lehtiä, ja värjäys onnistui vielä silloinkin hyvin. Omia morsingon lehtiä olisi vieläkin ulkona, harsojen alla, saa nähdä, ehdikö enää värjätä niillä.

In English
I had to use my biggest dyepot, which uses wood, and the extraction happened like I wrote above. After 20 minutes the leaves were easy to lift up in a bag and the extraction was successul, even though I was anxious when I though first I couldn't get the temperature to go down quicly enough.. I did, when I added enough cold water:)
The amount of water was so big (70-80 litres), that I had to use 100g of washing soda to raise the pH high enough. I got a lot of blue foam, and I oxidized for 20 minutes to make sure all the indigotin was formed.
I used 30 grams of hydrosulfite to remove the oxygen from the bath and after one hour the bath was ready.
With this 10 kg of leaves I dyed 1 kg of darkest blue and 2 x 600grams of lighter ones, all dipped twice.

In the end of September I got another big batch, 6kilos of woad and they still gave good color with the same method. My own woad also has good leaves left, but I'm not sure if I have time to use them any more this fall.

Tämä vuosi tuntui olevan harjoittelua morsingolla värjäyksessä, ja vielä jäi ensi vuodeksi paljon kokeiltavaa, mm pelkistys hiivakäymisellä tai muulla käymismenetelmällä. Morsinko on hyvä indigon lähde, jos käytettävissä on peltoa ja pystyy kasvattamaan paljon morsinkoa, mutta pienessä puutarhassa (jos sinisen tarve on suuri) väritatar on riittoisampi indigokasvi minun mielestäni. Myös eristys on väritattarella helpompaa.. siis minulle:)
Aion silti jatkaa morsinkokokeilujakin, on mm mielenkiintoista nähdä millainen väri tulee luonnonvaraisesta morsingosta, jonka siemeniä sain, suhteessa viljeltyyn morsinkoon.
In EnglishThis summer seemed to go so fast, and a lot was left for next year, like woad fermentation vats. Woad is a good source of indigo, if you have a field and lot of space (that is if you need a lot of blue), but in a small garden I think japanese indigo is more economical, it gives so much more indigo.
Also extraction is easier with japanese indigo.. for me:)
I'm still going to continue experimenting and dyeing with woad, too, I got seeds from a native woad here in Finland, it will be interesting to see how it compares to the cultivated woad.

Cold dyeing with madder Krapin kylmävärjäys

Olen saanut paljon mukavaa palautetta toissaviikon Puutarhaunelmien ohjelmasta, kiitos:)
Varsinkin krapin kylmävärjäys on kiinnostanut monia ja ajattelin lyhyesti kerrata, miten olen tehnyt sen.
Täällä on pidempää juttua toissavuotisista kylmävärjäyksistä, ja linkkejä, mistä olen onkinut tietoa.

1. Hyvin pestyt langat on esipuretettu ensin alunalla (10-12%) ja viinikivellä (4-5%). Viinikivi ei ole välttämätön, ilman sitä väristä voi krapin kanssa tulla jopa punaisempaakin.
2. Langat ovat saaneet jäähtyä puretusliemessä yön yli (tai pidempään), jonka jälkeen ne on huuhdottu lämpimällä vedellä, jotta mahdollisesti kiinnittymätön puretusaine saadaan pois.
3. Krapin palat, painoltaan kuivana saman verran kuin lankaa, on liotettu yön yli. Kylmävärjäyksessä väriainetta tarvitaan enemmän kun kuumavärjäyksessä.
4. Kylmävärjäyssaavi on täytetty kädenlämpöisellä vedellä - liotetut krapit liemineen lisätään sinne.
5. Puretetut ja huuhdotut märät langat lisätään saaviin huolellisesti sekoittaen.
6. Liemen lämpötila pitäisi pysyä 20-30 C, ainakin välillä liemen lämpö saisi nousta lähelle 30C. Musta saavi kerää lämpöä parhaiten.
7. Lankoja sekoitellaan muutamia kertoja päivässä.
8. 3-4vrk:n jälkeen liemi alkaa käydä, värjäystä jatketaan ja lankoja painellaan liemen pinnan alle.
9. Noin viikon kuluttua langat voi ottaa pois liemestä, tästä eteenpäin väri syvenee vain hiukan. Enimmillään olen antanut lankojen olla liemessä kuukauden, mutta 7-10 päivää on riittävä aika pidemmästä ei ole paljon hyötyä, ei tosin haittaakaan.
10. Langoista ravistellaan krapin palat pois ja langat pestään, etikkaloraus viimeiseen huuhteluveteen. Kun langat ovat kuivia, viimeisetkin pienet krapin palat lähtevät helposti pois uudelleen vyyhdityksessä.
11. Krapin palat kannattaa laittaa takaisin liemeen ja värjätä samalla liemellä toisen kertaan vaaleampaa väriä.
12. Kun saavi ei enää tunnu antavan väriä, krapin palat voi kiehauttaa ja värjätä vielä kerran normaalilla kuumavärjäyksellä, näin niistä irtoaa lisää väriä, joka tosin on oranssimpaa.

Krapin eli värimataran lisäksi näin voi värjätä myös luonnonvaraisten mataroiden juurilla, joista kuitenkin voi tulla vaaleampaa väriä. Kaikille kasveille kylmävärjäys ei sovi, mutta puun kuorilla sitä voi myös kokeilla. Jenny Deanin Wild Color-kirjan mukaan myös resedalla, piiskuilla ja raparperinjuurella voi värjätä kylmävärjäyksenä. Näitä en ole itse vielä kokeillut.
Kasvihuoneessa liemen lämpö on pysynyt riittävän korkeana ainakin krapille, en tiedä onko ulkolämpötila tarpeeksi Suomen kesässä, mutta aurinkoisella suojaisella paikalla mustissa lämpöä keräävissä astioissa voi kokeilla. Astian on oltava riittävän iso, jotta liemen lämpö ei laske yöllä liikaa - mustat sementinsekoitussaavit ovat hyviä eivätkä kovin kalliita. Olen löytänyt niitä paikallisesta maatalous- tai rautakaupoista.

Nyt on sitten jo ajatuksissa morsinko, huomenna on Jokioisilla MTT:n järjestämä morsinkoseminaari, jonne olen menossa kuuntelemaan, mitä uutta on suunnitteilla morsingon tutkimuksessa.

In English

I have gotten a lot of positive feedback about the gardening programme in Finnish television where there was a small section filmed in my garden last summer about natural dyeing. I have gotten questions about cold dyeing with madder which was shown in tv and so here is shortly how I do it. Here you can read more about my experiments with it in 2007 and there are also links to the online sources where I found information.

1. Wash the yarns and then premordant them with alum (10-12%) and cream of tartar (4-5%). CoT is not necessary, actually you might get redder color without it.
2. Let the yarns cool in the mordanting bath overnight (at least) and then rinse them with warm water to get rid of any possibly unattached mordant.
3. Use the same amount of madder as yarn, by weight, and soak the madder overnight in water. You need more plant material for cold dyeing than when you use hot dyeing.
4. Fill your cold dyeing pot with hand warm water and add the soaked madder to it.
5. Add you wet premordanted and rinsed yarns to the pot and move them carefully around.
6. The temperature of the bath should be between 20-30C (70-86F), and at least part of the time the temperature should be closer to the 30C (86F). Black pots collect warmth from sun better.
7. Move the yarns around couple times a day.
8. After 3 or 4 days your pot should start to ferment, continue the dyeing and push the yarns back below the surface of the bath.
9. After about one week, or when you like the color, you can take yarns from the bath. I have dyed them also for one month, but there wasn't so much change in the color after the first 7-10 days that it was worth the time.
10. Shake the yarns so that you get the pieces of madder from the yarns and then wash the yarns. Add a glug of vinegar to the last rinse. When the yarns are dry, the last small pieces of madder are easy to get off by shaking and reskeining the yarns.
11. Put the pieces of madder back to the pot and use it the same way for another batch of yarn to get a lighter color.
12. When the madder doesn't seem to give any more color, you can simmer or boil the pieces for a short time and then use the bath like you would usually as hot dyeing, and you get more color out of the same madder.

Besides madder you can use roots of the Ladys Bedstraw which grows in the wild here in Finland, it gives a little lighter color than madder or you have to use more of them.
Cold dyeing is not suitable for all plants, but according to Jenny Dean's book Wild Color you can use madder, different barks, weld, goldenrod and rhubarb root this way. Madder is the only one I have used this way so far.
I do this in my greenhouse, I am not sure if even the summer temperatures in Finland would be high enough to do this outside. Usually the temperature drops too low at nights here, but in warmer countries you can do it outside in big black pots. Larger pots are better than small ones, because the temperature stays even better when there is larger volume of bath.

Now woad fills my thoughts, tomorrow I am going to listen a seminar about woad. This is organized by MTT which is a leading Finnish research institute in the agriculture and they are starting a new project. It will be interesting to hear what kind of things they are starting to research on woad.