VÄRITATTAREN VILJELY
Väritatar (Persicaria tinctoria, aiemmin Polygonum tinctorum) on yksivuotinen kasvi kotoisin Vietnamista ja etelä Kiinasta, ja länsimaissa tunnetuin Aasialaisista indigopitoisista kasveista. Sitä on viljelty ainakin pari tuhatta vuotta Kiinassa ja Japanissa. Eurooppaan se tuli ensimmäisen kerran lähetyssaarnajien mukana 1700-luvulla, mutta vasta 1800-luvulla sen viljelyä alettiin tutkia enemmän Ranskassa. Synteettisen indigon keksiminen 1800-luvun lopulla lopetti indigokasvien viljelyn Euroopassa, mutta 2000-luvun alussa SPINDIGO projektin myötä myös väritattaren viljelyä on taas tutkittu ja se on todettu hyväksi värikasviksi varsinkin keski- ja etelä Euroopan olosuhteisiin. Esikasvatettuna se menestyy myös Suomessa.
Väritatar tuottaa lehtiä suunnilleen saman verran kuin morsinko, mutta sen lehdet sisältävät kolme kertaa enemmän indigon esiasteita kuin morsingon lehdet. Lehtien sisältämä esiasteiden määrä riippuu kasvukauden pituudesta ja auringon määrästä. Sateisena kesänä esiasteita on vähemmän kuin aurinkoisena ja lämpimänä. Morsinko on kuitenkin helpompi kasvattaa avomaalla kuin väritatar, joka vaatii esikasvatuksen, ja pidemmän kasvukauden.
Väritatar pitää kylvää maalis-huhtikuun vaihteessa, viimeistään huhtikuun puolivälissä. Siemenet itävät lämpimässä (vähintään 10°, mutta mieluiten yli 20°) 7-10 vuorokaudessa. Aluksi kasvu on hidasta ja harvaan kylvetyt taimet koulitaan joko yksitellen tai pari tainta samaan noin kolme viikkoa itämisestä, jolloin kasvulehtiä on neljä. Mitä aikaisemmin väritatar on kylvetty, sitä enemmän esiasteita ehtii kesän aikana muodostua lehtiin, toisaalta jos taimet joutuu kasvattamaan ikkunalaudalla tai kasvilampun alla, ei ole järkevää kylvää niitä ennen kuin huhtikuun alussa. Muuten valoa ei ole riittävästi ja taimista tulee honteloita. Jos käytössä on lämmitettävä kasvihuone, taimet voi kylvää jo maaliskuussa (samaan aikaan tomaatintaimien kanssa).
Väritatar on keväällä hyvin hallanarka kasvi, ja sen voi istuttaa ulos vasta kesäkuussa, kun hallanvaara on ohi. Taimet on karaistava ennen ulos istutusta ja ne on hyvä pitää peitettynä harsolla juhannukseen asti. Istutuksen jälkeen viileät yöt voivat aiheuttaa kasvun pysähtymisen, ja harso auttaa pitämään lämpöä.
Taimet istutetaan kalkittuun hyvin lannoitettuun maahan, mielellään kohopenkkiin (joka kerää lämpöä) 30-50cm välein. Tiheässä istututuksessa loppukesällä alimmat lehdet eivät saa valoa tarpeeksi ja varisevat, harvassa kasvista tulee tuuheampi. Kompostia tai muuta lannoitusta annetaan kuten kaaleille tai kesäkurpitsalle. Taimet voi istuttaa syvempään eli ensimmäisiin kasvulehtiin saakka, väritatar kasvattaa syvempään istutettaessa juuria varteen (ihan niinkuin tomaatti). Väritatar myös lähtee helposti kasvamaan pistokkaasta vesiastiassa.
Väritatarta pitää kastella alkuvaiheessa, se ei pidä kuivuudesta, myös ruohosilppukate auttaa pitämään kosteutta. Noin 6 viikkoa kylvöstä taimet alkavat haarautua tyvestä ja kolme kuukautta kylvöstä väritatar alkaa rehevöityä kunnolla, tällöin sillä pitää olla paljon ravinteita ja vettä saatavilla, että lehtiä kasvaa paljon ja myös indigon esiasteita. Huhtikuun alussa kylvettynä tämä vaihe on heinäkuun alussa ja yleensä heinäkuun loppupuolella kasvusto alkaakin olla jo sulkeutunut.
Väritattaresta voi alkaa kerätä satoa elokuun puolenvälin jälkeen avomaalta, kasvihuoneesta jo heinäkuun lopulla. Varret leikataan alimpien tai toiseksi alimpien kasvulehtien yläpuolelta, ja jos syksy on lämmin väritatar voi kasvattaa uuden sadon lehtihangoista. Väritatar tarvitsee noin 6 viikkoa ensimmäisen ja toisen sadonkorjuun välillä ehtiäkseen kasvaa tarpeeksi. Mikäli ensimmäinen sadonkorjuu tehdään vasta elokuun lopussa tai syyskuussa, varret voi leikata alhaalta. Indigon esiasteita on vain lehdissä, ei varsissa, joten lehdet kannattaa riipiä varsista tilan säästämiseksi uutossa.
Yhdestä rehevästi kasvaneesta taimesta tulee 250-300g lehtiä, joten yhden taimen voi pitää vaikkapa isossa purkissa kasvihuoneessa tai tomaattien kasvatukseen tarkoitetussa kylvösäkissä ja tällä määrällä värjää 100g tumman sinistä ja toiset 100g vaaleampaa sinistä.
Väritatar on lyhyen päivän kasvi, mikä tarkoittaa sitä, että se alkaa kukkia vasta kun päivän pituus on alle 14 tuntia. Kukinnan alkamiseen vaikuttavat oman kokemukseni mukaan kuitenkin myös kasvuajan pituus, vähintään 120vrk, usein enemmän, jopa 150vrk. Väritattaresta on olemassa erilaisia lajikkeita/kantoja, joiden lehtien muoto, kukan väri ja kukkimisherkkyys vaihtelevat. Länsimaissa ei ole yleisesti saatavilla nimellisiä lajikkeita, kuten Japanissa.
Koska väritatar ei ehdi kunnolla kukkia tai tehdä siemeniä Suomen syksyssä, mahdolliset kukkavarret kannattaa leikata sisälle maljakkoon kypsymään, tai kasvattaa siemeniä varten taimia ruukussa, jonka voi siirtää sisälle syksyllä. Siementen muodostumiseen nuppujen ilmestymisestä kestää noin kaksi kuukautta ja siementen kypsymiseen nuppujen ilmestymisestä noin 3-3,5 kuukautta.
Japanese indigo (Persicaria tinctoria, syn Polygonum tinctorum)
Väritattaren taimia noin 5 vrk itämisestä.
Japanese indigo seedlings 5 days after germinating.
Noin kaksi kuukautta vanhoja taimia.
About two months old japanese indigo plants.
Noin kolme kuukautta vanhoja taimia kasvihuoneessa.
About three months old japanese indigo plants.
Teräväkärkisen väritatarmuodon lehdet alkavat käpristyä ja se alkaa olla valmis korjattavaksi. Vieressä pyöreälehtistä muotoa, jonka lehdet eivät käpristy vanhanakaan.
The leafs of the pointed leaf variety start to curl when they are mature, but the round leaf variety doesn't do it.
Jos lehtien reunat vahingoittuvat tai niitä murskaa sormissa, vahingoittunut kohta muuttuu tumman siniseksi, tästä näkee, että lehdissä on indigon esiasteita paljon.
The damaged parts of the leaf turn dark blue so you can see there are lots of indigo precursors in the leaves.
Kukan muodostumista alkusyksyllä.
Flower bud forming in the autumn.
Syksyllä halla mustuttaa lehdet herkästi, jopa harson alla olevat kohdista, kohdista jotka ovat olleet kosketuksessa harsoon. Yllättävän hyvin kuitenkin syksyllä kasvi jatkaa kasvua viottumattomista kohdista, kun taas keväällä se voi kuolla helposti hallaan.
Japanese indigo is sensitive to frosts, in the picture the first frost in the autumn has blackened leaves, even in the cover of the horticultural fleece. The undamaged parts of the plant continue to grow.
Siementen itävyys heikkenee nopeasti, ja ne itävät hyvin vain ensimmäisenä vuonna. Mikäli siemenet on säilytetty jääkaapissa (kuivana), niin vielä toisenakin vuonna suurin osa itää, mutta lämpimässä säilytettynä itävyys on hävinnyt. Kolmantena vuonna siemenet eivät enää idä.
Seeds lose their viability fast, if the seeds are stored dry in cold, they may stay viable for two years, but if stored in warm, only for one year.
More about japanese indigo in English:
http://www.elizabethanonymous.com/indigo
http://www.rickettsindigo.com/indigo/Indigo.html
http://homepages.indiana.edu/web/page/normal/13665.html
http://www.indigrowingblue.com/index.html
http://www.wildcolours.co.uk/html/japan_indigo.html
http://www.kosoen.com/aizome.html
Blogissani väritattaresta täällä.
In my blog about japanese indigo, here.
Indigon uuttamisesta väritattaresta blogissani mm täällä ja täällä.
Tärkein ero morsingon ja väritattaren uuttamisessa on, että väritatarta ei saa uuttaa liian kuumassa! Uuttolämpötila ei saa olla yli 70°C, muuten esiasteet tuhoutuvat.
Vaikka useimmiten uutan vesihauteessa, myös uutto kannellisessa ämpärissä tai kattilassa onnistuu.
Jos uuttaa lasipurkissa vesihauteessa, pitää muistaa laittaa purkin ja kattilan väliin jokin eriste, esim hillopurkin kansi tms, ettei lasipurkki joudu liian kuumaan ja rikkoonnu.
Väritattarella voi värjätä myös suoraan ilman uuttoa, siitä täällä ja täällä.
Teksti ja kuvat © RIIHIVILLA
