Cortinarius mushrooms and tannins in low pH Värjäys verihelttaseitikeillä ja tanniineilla happamassa liemessä

Catharine Ellis ja Joy Boytrup kirjassaan The Art and Science of Natural Dyes kertoivat menetelmästä, jossa joillakin luonnonväreillä voidaan värjätä tanniinin kanssa happamassa liemessä ja saada hyvinkin valonkestäviä värejä. Tämä värjäystapa sopii vain proteiinikuiduille eli lähinnä villalle. Tanniini sitoutuu kuituun hyvin ilman metallipuretusta ja auttaa myös muita väriaineita sitoutumaan siihen. Hapan liemi on oleellista tässä ja liemen pH pitäisi olla 3,5-4. Etikkaa voi käyttää alentamaan liemen pH:ta.  Värit tarttuvat hyvin, vaikkakin erilaisena kuin käytettäessä alunapuretusta, ja värien valonkeston pitäisi olla jopa parempi kuin alunapuretuksella, mutta toisaalta värien pesunkesto on heikompi, ja varsinkin kuumassa pesussa sidos väriaineiden ja kuidun välillä voi rikkoontua ja väriaine irrota, koska välissä ei ole metallipuretetta. Eli tämä värjäystapa ei sovellu usein pestäviin tuotteisiin, eikä näin värjättyä lankaa voi myöskään värjätä uudelleen ilman, että pohjaväri irtoaisi. Catharine Ellis on kirjoittanut kokeiluistaan blogissaan tänne.

Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa tätä tapaa verihelttaseitikeillä värjäämiseen. Veriheltta- ja veriseitikkien väriaineet ovat antrakinoneja. Tein väriliemen niin, että kaadoin kuivattujen sienten päälle kiehuvaa vettä, annoin hautua 5 min ja sitten siivilöin liemen. Toistin uuttamisen uudella puhtaalla kiehuvalla vedellä ja yhdistin siivilöidyt liemet. Kuivattuja lakkeja oli saman verran kuin lankaakin. Lisäsin liemeen aluna-viinikivipuretettua lankaa (no 8) ja lisäksi mallipätkät purettamatonta (no1), ja eri tanniinien lähteillä ilman muuta puretusta eli pujo (2), horsma (3), vadelmanlehdet (4), tammenkuorta (5), valkopajun kuori (6) ja tarajauhe (7).  Nämä langat olin tehnyt aiemmin viime kesänä tanniinikokeiluissani, täällä.

Tein kaksi värjäystä samalla tavalla, mutta erona oli se, että toisessa olin alentanut väriliemen pH:n 4 etikalla ja toisessa se oli pH 7.  Alla olevassa kuvassa ylempänä ovat näytelangat siitä liemestä missä pH oli 4 ja alempana näytelangat liemestä pH 7. Happamassa liemessä alunapuretettu lanka on hyvän punainen (no 8), ja purettamaton ja tanniiniesikäsitellyt langat olivat hiukan toisistaan eroavia vahvoja oranssinpunaisia. Alemmat neutraalissa liemessä olleet langat eivät ottaneet ollenkaan niin hyvin väriä poikkeuksena viimeisenä oleva aluna-viinikivipuretettu lanka, josta tuli hyvä hyvä vadelmanpunainen. Selkeästi näkyy se, että ilman puretusta tai tanniini-esikäsittelyllä liemen pitää olla hapan, jotta väri tarttuu, kun taas alunapuretuksen kanssa sillä ei ole niin väliä.

Pidin näitä lankoja elokuun lopussa kuistilla valossa osa peitettynä kaksi viikkoa, ja vaikka väriero ei näy kuvassa, niin purettamaton, pujo- ja horsmaesikäsitelty lanka haalistuivat hiukan, kun taas vadelmanlehti-, tammenkuori-, valkopajunkuori- ja tara-esikäsitelty lanka eivät haalistuneet juuri lainkaan eli tässäkin nyt näkyi, että jälkimmäisissä oli enemmän tanniineja. Täytyisi toistaa valonkestokoe nyt keväällä, elokuussa aurinko ei enää paistanut kovin hyvin.

IN ENGLISH

Catharine Ellis, Joy Boytrup book The Art and Science of Natural Dyes tells about an old method of dyeing where some natural dyes can be used with tannin and low pH without any metal mordant. This method is suitable only on protein fibers like wool. Tannins attach well to the fiber without any mordant, and help also other dyes to attach. pH of the bath should be low 3,5-4. Colours with this method are a bit different than when using a traditional metal mordant, but the light fastness should be even better than when using alum. However the washfastness is not as good as when using alum, and especially in hot water the bond between the dye and fiber can be broken. So this method is not good for work which needs to be washed often or the yarn can not be used for overdyeing. Catharine Ellis has written about her thoughts about this acid dyeing in her blog here.

Last summer I experimented for the first time this method to dye with mushroom Cortinarius semisanguineus. I extracted the dye from the dry caps of the mushrooms by pouring boiling water over the dry mushrooms, let them steep for 5 minutes and then strained the bath. I repeated the process and then combined the two extractions. I used the same amount of dry mushrooms as fiber. To the bath I added yarn mordanted with alum-cream of tartar (no 8), and also samples of yarn with no mordant (no1), and yarns dyed with different tannin bearing plants without any metal mordant. These were mugwort (no2), willow herb (3), raspberry leaves (4), oak bark (5), white willow bark (6) and tara (7). I have written about these dyeings here.

I did two experiments the same way, the only difference was that in the other the pH was 4 and in the other pH was 7. In the picture below the low pH samples are on top and the samples from neutral pH bath are in the bottom. Alum mordanted yarn (no8 in the top samples) is nice red, and in the same bath the samples with no mordant or tannin pre-treatment are quite strong orange-red. The yarns from the neutral bath in the bottom are not at all as strongly coloured, except the nethermost alum mordanted yarn which is nice raspberry red. So it is clearly visible how without mordant you need to have low pH to get good colour and with alum mordant the pH doesn't matter so much.

I made a small lightfastness test to these yarns in the end of August, but only for two weeks and there wasn't a lot of sun then. Still, there was some fading in the unmordanted yarn, and also mugwort and willow herb yarns, but not in other yarns, so that indicates that there wasn't enough tannins in mugwort and willow herb. I should repeat the test this spring when there is more sun. 

Loppusyksystä kokeilin samaa verihelttaseitikkien jaloilla. Kuivattuja sieniä oli saman verran kuin lankaa ja sieniä oli liotettu yön yli ja keitetty 30min ennen liemen siivilöintiä. Aluna-viinikivipuretettu lanka tuli heleämmän oranssiksi kun taas purettamaton ja tanniineillä esikäsitellyt langat ovat hiukan sameamman värisiä, mutta vahvoja värejä nekin. Väriliemen pH oli 4.

IN ENGLISH

Late last autumn I experimented with the stems of mushroom Cortinarius semisanguineus. I had the same amount of mushrooms as yarn. I soaked the dry mushrooms overnight, boiled them for half an hour before straining the bath. pH was lowered to 4 with vinegar like in previous experiment.  In the samples there is first yarn mordanted with alum and cream of tartar, then sample with no mordant, then raspberry leaf, oak bark, white willow bark and last tara. Tannin bearing samples became a bit darker than with alum or with no mordant.

Ellisin kirjan mukaan siis tämä menetelmä sopii vain väriaineille, joissa on antrakinoneja (mm krappi, kokenilli ja seitikit) tai naftokinonijohdannaisia (jalopähkinät ja henna), mutta EI flavonoideja sisältäville värikasveille (näitä ovat suurin osa kasveissa olevista keltaisista väriaineista), joiden keltainen väri tarvitsee metallipuretuksen tarttuakseen lankaan.  Kirjan mukaan tämä menetelmä on vanha ja Michel Garcian esille tuoma, ja siinä värjäys tehdään yhdellä kertaa niin, että väriliemeen lisätään tanniini ja sitten lasketaan pH ja sitten lisätään langat ja värjätään. Minä kokeilin nyt ensin esikäsitellyillä tanniinilangoilla, jotta saisin testattua kestot ja värisävyt. Muuten voisi varmaan tehdä tanniiniliemen ja väriliemen erikseen, yhdistää ne ja alentaa pH ja lisätä langat. 

Keltaisia antrakinoni-väriaineita löytyy kuitenkin paatsamankuorista ja raparperinjuuresta ja kokeilin  menetelmää paatsamankuorilla.

Kuivattuja paatsamankuoria oli 60g/100g lankaa, kuoria liotettu yön yli, keitetty tunti ja siivilöity. Väriliemen pH4, alennettu etikalla, värjäysaika tunti kuin edelläkin. Käytin tässä ja noissa aiemmissakin värjäyksissä hiukan enemmän väriainetta suhteessa lankaan kuin tavallisesti, ihan varmuuden vuoksi. Lopputuloksena hyvä keltaisia, joita ei yleensä saa ilman metallipuretusta, varsinkin jos noilla tanniini-esikäsitellyillä olisi parempi valonkesto kuin kokonaan purettamattomalla:).  Näistä en ole vielä kokeillut valonkestoa, mutta täytyy laittaa testiin kevään tultua.

IN ENGLISH

Ellis's book says this method is suitable only with dyes containing anthraquinones (madder, cochineal or also Cortinarius mushrooms have anthraquinones) or naphthoquinoid dyes (walnut hulls or henna), but NOT with flavonoid dyes which most of the yellow bearing plants are. They need a metal mordant to attach to the fiber. This is an old method and brought to attention by Michel Garcia, and usually done in only one bath using tannin powder, but I wanted to try with tannin pre-treated yarns to see what the colour would be and also to use our local tannins of which I already had samples.

Yellow anthraquinone dyes are in buckthorn bark and rhubarb roots, and I now also experimented with buckthorn bark. 

I have dry buckthorn bark 60g/100g fiber I soaked the dry barks overnight, boiled for one hour and strained the bath. pH of the dye bath was 4, lowered with vinegar, and dyeing time one hour. I used now in all these experiments a little more dye material than I would normally do, just in case. The result was nice yellows, and I hope the lightfastness is improved by tannin pre-treatment:). I will have to do a test for also these yarns in the spring.

 

Oak bark and lightfastness test for tannin experiments Tammenkuori ja valonkestotesti tanniinipuretuskokeiluille

Heinäkuussa tein kokeiluja erilaisilla tanniinipitoisilla kasveilla, siitä enemmän täällä. Kokeiluissa oli näytteet ilman muuta puretusta ja myös alunapuretuksella. Silloin sain tammenkuorella aika voimakasta kellanruskeaa, ja myinkin sitä tammenkuorta sitten myöhemmin loppukesästä. Sitten hankin lisää tammenkuorta, ja nyt tämä uusi tammenkuori antoikin paljon vaaleampaa väriä, vaikka olin käyttänyt sitä enemmän kuin silloin kesällä, siis suhteessa langan määrään eli nyt samanverran kuorta ja lankaa. 

Eli olin liottanut kuorta yön yli, keittänyt kaksi tuntia ja antanut liemen jäähtyä kuorineen yön yli ennenkuin siivilöin liemen. Purettamaton lanka liemeen ja nostin lämmön 70°C ja annoin jäähtyä liemessä taas yön yli. Tuloksena oli tuossa ylläolevassa kuvassa oleva vaalea väri. Itse asiassa tämä väri on parempikin jos ajattelee käyttää sitä lankaa pohjana ja puretuksena jollekin muulle värille.

Tätä uutta tammenkuorta on nyt myös kaupassa myynnissä ja suosittelen käyttämään sitä saman verran kuin kuidun painoa. Se käy selluloosakuitujen puretukseen ja myös esikäsittelyyn villalle silloin kuin värjätään jollain antrakinoneja sisältävällä värikasvilla, kuten krappijuurella, kokenillilla, seitikeillä, paatsamankuorella tai raparperinjuurella. On muistutettava, että lopullisesta väristä ns tanniinipuretuksella ei tule samanlaista kuin alunaa käytettäessä, mutta tanniinit tekevät kuitenkin väristä kestävämpää verrattuna siihen jos ei olisi käyttänyt mitään puretusta.

IN ENGLISH

In July I did tannin experiments, here. I dyed samples without any mordant and also with alum mordant. That time I got quite dark brownish yellow from oak bark, and I sold rest of that oak bark later in the summer. In September I got more new oak bark and now this new patch gave much lighter colour, even when I used more of it, equal amount of bark and yarn.

I had soaked dried bark overnight, then boiled it for two hours and let the bath with bark cool down overnight before straining the bath. I added unmordanted yarn in it, raised the temperature to 70°C and let it cool down again overnight. The result is the colour in the picture above. Actually this is a better colour as a mordant base to other natural dyes, than the darker colour I got in the summer.

Oak bark is suitable for mordanting cellulose fibers together with alum, but it is also good to use as a base without alum, when dyeing wool with natural dyes which contain anthraquinone type dyes. These type of natural dyes are in madder, cochineal, Cortinarius-mushrooms, buckthorn bark or rhubarb root. The final colour is different than when using alum for mordanting, but tannins in oak bark make the colour more lightfast compared to colour without any mordant at all. 

Tein kesäisten kokeilujen alunapuretetuille langoille valonkestotestin elokuussa eli peitin puolet näytteistä ja annoin niiden olla kuistilla auringossa kolme viikkoa. Näytteiden vasen puoli oli peitettynä ja oikea puoli valolle alttiina, ja näissä näkyykin hyvin eroja. Enemmän tanniineja sisältävät näytteet kuten tammenkuori, vadelmanlehti ja horsmanlehti olivat tummentuneet auringossa! Sen sijaan pujon keltainen oli haalistunut ja hiukan tummentunut eli keltaiset flavonoidit olivat varmaan hävinneet. Yllätys oli valkopajun punertava väri, josta punerrus oli hävinnyt ja jäljelle jäänyt vaaleampi kellerrys. Tämän käyttöä täytyy nyt hiukan harkita, ainakaan sitä ei kannata värjätä tuota punertavaa varten, mutta en osaa vielä sanoa, minkä verrran se kestäisi tanniinin lähteenä.

IN ENGLISH

In August I did lightfastness test to alum mordanted samples of tannin experiment yarns. I covered half the samples and put them in sun in the porch for three weeks. The left side of the samples was covered, and right side in sunlight. Samples are from the top oak bark, white willow bark, raspberry leaves, willow herb and mugwort. Samples from more tannin bearing plants like oak bark, raspberry leaves and willow herb have darkened in sunlight! Mugwort sample in the bottom had become lighter, clearly yellow flavonoides had faded, and surprisingly also pink from white willow had faded considerably and colour had turned to pale yellow. So it is not good to dye that pink when it doesn't last at all, but I can't say yet how it would do as a tannin source.

 

Experimenting for sources of tannins for natural dyeing Kokeiluja tanniinien lähteistä luonnonvärjäykseen

Tanniinit ovat hyvin mielenkiintoisia kasvivärjäyksessä, ja sen lisäksi, että niitä tarvitaan selluloosakuitujen puretukseen alunan lisänä, ne auttavat myös luonnonvärien pysyvyyteen proteiinikuiduilla kuten villalla. Olen itsekin kokeillut kuoripuretettujen lankojen värien kestoa mm krappivärjäyksissä ja huomannut, että vaikka krappi on kestävä väri ilman alunapuretustakin, niin kuorilla puretetuilla langoilla krappiväreillä oli vieläkin parempi valonkesto.

Monet kasvit sisältävät tanniineja, erityisesti puuvartisissa kasveissa on niitä suhteessa paljon. Perinteisesti puretukseen käytettyjä (usein ulkomaisia) tanniinien lähteitä ovat tammenäkämät, sumakki ja tarapensaan siemenkodat. Halusin nyt kokeilla löytyisikö kotoisista helposti saatavilla olevista kasveista hyviä tanniinien lähteitä.  Koelankoina olivat purettamaton lanka ja aluna-viinikivipuretettu lanka.
Boutrup & Ellis: The Art and Science of Natural Dyes sanoo, että hyvin yksinkertaisella testillä näkee onko liemessä tanniineja. Tanniinit reagoivat herkästi rautaan ja muuttavat purettamattoman langan värin harmaaksi. Värjätty purettamaton lanka laitetaan 1% rautaliemeen värjäyksen jälkeen. Mitä voimakkaampi harmaa väri on, sitä enemmän liemessä on tanniineja. Jos taas liemessä on lisäksi flavonoideja, jotka kiinnittyvät vain alunan avulla ja antavat keltaisen värin, niin rautajälkipuretuksella se muuttuu yleensä vihreäksi.

Muita kirjoja, joissa on paljon tietoa tanniineista ovat
Räisänen, Primetta, Niinimäki: Luonnonväriaineet
Dominique Cardon: Natural Dyes

IN ENGLISH
Tannins are very interesting in natural dyeing. They are needed to mordant cellulose fibers (with alum), and they also help the lightfastness when dyeing  protein fibers like wool.
I have used bark mordanted wool with madder and noticed that even though madder gives fast colour without any metal mordant, the lightfastness is even better when the yarns were mordanted with barks.

Many plants contain tannins, especially many trees and shrubs. Most traditionally used sources of tannins are oak galls, sumach leaves or bark, and fruit pods of tara. I wanted to see if I can find something local to use as a source of tannins. I know barks work, but some herbaceous plant would be even easier to collect. My yarns in these experiments were either with no mordant or mordanted with alum and cream of tartar.
Boutroup & Ellis: The Art and Science of Natural Dyes says that it is easy to find out with a simple test if any local plant contains tannins. Tannins react very strongly with iron, and if an unmordanted dyed yarn is put to 1% iron solution, the colour changes to grey if there are tannins. The more there are tannins, the stronger the grey colour is. If the bath contains flavonoids which only attach with a help of metal mordant and give yellow colours, iron changes that colour to green.

Other books which have information about tannins in natural dyeing:
Donimigue Cardon: Natural Dyes
Räisänen, Primetta, Niinimäki: Dyes from Nature

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PUJO, ARTEMISIA VULGARIS 

MUGWORT

Pujo voi olla paha rikkaruoho, ja meilläkin sitä kasvaa, muttei onneksi paljoa. Muutama kasvi on kuitenkin metsäreunassa. Riivittyjä lehtiä ja kukkalatvoja oli 500g/100g lankaa.
Keitto tunti ja liemi sai jäähtyä 4 tuntia. Värjäys tunnin ja langat jäähtyivät liemessä yön yli. Jälkipuretus rautavihtrillillä seuraavana päivänä. Tarkkaa prosenttia en osaa sanoa, koska kastoin siihen vain pätkät lankoja. Sama rautavihtrilliliemi oli näissä kaikissa koelangoissa.

Ylin lanka on purettamaton, ja toinen on purettamaton, joka oli jälkipuretuksessa miedossa rautaliemessä.
Kolmas väri on aluna-viinikivipuretettu, ja neljäs taas jälkipuretuksena rautaliemessä.
Tämä järjestys on kaikissa näissä näytteissä.
Pujon antama väri ei muuttunut kovin voimakkaasti raudalla, ja ennemmin vihertävään suuntaan kuin harmaaseen eli se ei sovellu tanniinin lähteeksi, ainakin nyt tuntuu siltä. Pujossa selvästi oli jotain keltaisia flavonoideja, alunapuretuksella väristä tuli kauniin vaalean keltainen.

IN ENGLISH
Mugwort can be a bad weed, and there are couple of plants here by edge of the forest, too.
I used leaves and flower tops 500g/ 100g yarn.
I boiled them for one hour and let them cool down for  four hours before straining the bath.
Dyeing for one hour and I took the yarns from the bath next morning.
Modifying the next day with iron. I can't say how much there was iron, because I dipped only small parts of yarns. I used the same iron bath for all these yarns.

The first yarn is no mordant, second no mordant and iron dip later. Third is mordanted with alum and cream of tartar, and fourth the third yarn dipped in iron water later.
This is the same order in all samples.
The colour from mugwort didn't change much with iron, and when it changed, it was more to green than grey. So it seems to me that there are not much tannins in mugwort. Clearly there are yellow giving flavonoids, and the colour with alum mordant was nice pale yellow.

HORSMA, CHAMAENERION ANGUSTIFOLIUM

WILLOW HERB

Horsman lehtiä ja kukkalatvoja oli 450g/100g lankaa. Keitin tunnin ja liemi sai jäähtyä yön yli.
Värjäys kuten edellä.
Horsma tuntuikin lupaavammalta kuin pujo, koska purettamaton ja rautaliemessä liotettu pätkä muuttui harmaaksi, vaikka harmaa väri onkin aika vaalea. Horsmassa on myös lisäksi flavonoideja, koska alunapuretettu lanka värjääntyi keltaiseksi ja jälkipuretus rautaliemessä muutti värin vihreäksi.

IN ENGLISH
There are lot of willow herb so it is easy to collect.
I used willow herb leaves and flower tops 450g/100g yarn. I boiled them for one hour and let cool in bath overnight. Dyeing as previous.
Willow herb seemed more promising than mugwort, because unmordanted yarn with iron modification turned grey, albeit not very dark grey. There are  also flavonoids in willow herb, because yarn mordanted with alum turned yellow and iron modifying turned it greyish green.

VADELMANLEHDET,  RUBUS IDAEUS

RASPBERRY LEAVES

Täällä kasvaa myös paljon villivadelmaa, ja koska Jenny Dean kirjassaan The Heritage of Colour käytti paikallista villiä karhunvadelmaa (Rubus fruticosus) tanniinin lähteenä, niin ajattelin kokeilla villivatun lehtiä.
Keräsin lehdet ja versojen latvat tämän vuoden kasvusta, ja käytin niitä 200g/100g lankaa. Keitin lehtiä tunnin ja liemi sai jäähtyä yön yli. Värjäys kuten edellä.
Selvästi tämä olikin jo parempi tanniinin lähde kuin ensimmäiset kokeiluni, ja rautaliotus muutti purettamattoman langan värin melko tummaksi harmaaksi. Myös alunapuretettu lanka rautajälkiliemessä muuttui harmaanvihreäksi. Vadelmaa voisikin selvästi käyttää kotimaisena tanniinin lähteenä, ja se oli paras näistä kolmesta. Täytyisi vaan vielä kokeilla optimisuhteet ja myös se, olisivatko toisen vuoden versot olleet vielä parempia kuin nämä ensimmäisen vuoden versot.

IN ENGLISH
Jenny Dean wrote in her book The Heritage of Colour that bramble  is a good source of tannin for her. Bramble doesn't grow here but we have lot of wild raspberries, and I thought to try their leaves as a source for tannin.
I cut the plant tops and leaves from this years growth, and used them 200g/100g yarn. I boiled them for one hour and let the bath cool down overnight. Dyeing as earlier.
Clearly these were a better source for tannin as my other experiments. Iron modifying of unmordanted yarn turned the colour dark grey. Also alum mordanted yarn became greyish green in iron modifying. Wild raspberries seem to be a good choice for local source of tannin for me. 
I still need to try for optimum amounts of leaves and also if second year plants would yield even more tannins.

Seuraavat kokeilut ovat sitten sellaisilla tanniinin lähteillä, joista tiesin jo etukäteen, että niiden pitäisi sisältää hyvin tanniineja.

TAMMEN KUORI, QUERCUS ROBUR
Liotin kuivattua tammenkuorta yön yli, keitin tunnin ja liemi sai jäähtyä neljä tuntia ennen siivilöintiä. Käytin 50g tammenkuorta/100g lankaa. Liemi oli hyvin tummaa, ja ehkä pienempikin määrä olisi riittänyt. Värjäys kuten edellä.
Kuori värjäsi purettamattoman langan ruskeanbeigeksi, ja rautaliotuksella lanka muuttui tumman harmaaksi. Itse asiassa vain hitusen vadelmanlehtilankaa tummemmaksi. Purettamaton lanka sai aika voimakkaan pohjavärin jos ajattelen, että tammenkuorta käyttäisi puretukseen, ja ehkä pienempi määrä kuoria olisi riittänyt.

VALKOSALAVAN KUORI, SALIX ALBA
Kuivattua valkosalavan kuorta käytin 50g/100g lankaa kuten edellä tammenkuorta. Liotus ensin yön yli, sitten tunnin keitto ja liemi jäähtyi seuraavaan päivään. Värjäys kuten edellä.
Kirjallisuuden mukaan valkosalava kuten yleensä pajujen kuoret olisi hyvä tanniinin lähde, mutta ainakin nyt langat jäivät hyvin vaaleiksi. Rautaliotuksessa väri kyllä muttui harmaaksi, mutta jäi vaaleaksi. Toisaalta pohjavärinä esimerkiksi punaisille tuo hennon punertava purettamattomaan tarttunut väri voisi olla oikein hyvä, eikä taittaisi värejä keltaisen suuntaan, niinkuin vaikkapa vadelman lehdet.

TARA, CAESAPINA SPINOSA
Tara tulee perulaisen tarapensaan siemenkodista, joista on uutettu tiiviste. Jauhetta ei tarvitse enää keittää, vaan se liotetaan lämpimään 60°C veteen ja märät langat laitetaan sekaan. Käytin nyt vain 10% tarajauhetta, koska ajattelin, että villa ei tarvitse yhtä paljon sitä kuin selluloosakuidut. Langat saivat olla tunnin 85°C liemessä ja jäähtyivät sitten siellä yön yli.
Rautajälkipuretuksessa ollut lankanäyte tuli melko vaalean harmaaksi, ja ehkä 20% olisi ollut kuitenkin parempi suhde villallekin.
Pohjavärinä tara oli näistä kokeiluista neutraalein, ja siinä suhteessa paras.
Kirjallisuuden mukaan taran pitäisi olla yksi parhaista tanniinien lähteistä ja se sisältää gallotanniineja, jotka ovat värittömämpiä kuin ellagitanniinit, jotka antavat kellertävämpiä sävyjä.

IN ENGLISH
The next experiments are with sources of tannin which I knew would be good.

OAK BARK
I soaked dried oak bark overnight, boiled for one hour and let the bath cool down four hours before straining the bath. I used 50g of dry bark for 100g of yarn. The bath was very dark, and maybe smaller amount would have been enough. Dyeing as earlier.
Unmordanted wool dyed quite dark brownish beige, and with iron modifying it turned dark grey. A bit darker than raspberry leaves sample. With no mordant the colour is quite dark when I think that I should use it as a base colour, so maybe really smaller amount of barks would have been enough.

WHITE WILLOW BARK
I used also 50g of dried white willow bark to 100g of yarn. Soaking overnigh, boiling for one hour and then cooling overnight. Dyeing as earlier.
According to litterature white willow like other willow bark would be a good source for tannin, but at least now the yarns were quite pale. Iron modifying changed the colour grey, but it is a very pale grey. The colour of unmordanted yarn would be a good base for red dyes like madder or cochineal, or mushroom reds, it doesn't add yellow to the colour like raspberry

TARA
Tara extract comes from tara seedpods from Peru. There is no need to boil the extract so it is easier to use than crude barks. I used 10% of tara, because I thought that with wool I wouldn't need as much as for cellulose fibers (20%). I simmered the yarns in the bath for an hour and let them cool there overnight.
With iron modifying the colour became quite pale grey, so maybe 20% would still have been better for wool. Next time I'll use bigger amount.
As a base colour tara is the most neutral of all these experiments and best in that regard.
According to litterature tara should be one of the best sources of tannins, and it contains gallotannins which are more colourless than ellagitannins, which give more yellowish base.

Tässä vielä kaikki näytteet samassa, jotta värejä pystyy paremmin vertailemaan. Paljon olisi vielä kokeiltavaa, mutta nyt ainakin pääsin alkuun.

Here are all the samples in one so that it is easier to compare the results. There is so much to experiment, but this is a start.

Tips for dyeing with birch bark Vinkkejä koivunkuorivärjäykseen

Tässä on esimerkki siitä, miten koivunkuorella värjäämisessä  pitkä aika on tärkeää. Vaikka koivunkuorten liemi näyttää punaiselta aika pian niin jostain syystä sen väriaineet eivät kiinnity lankaan ennenkuin pitkän emäksisen liotuksen jälkeen. Kuorien liotusveteen kannattaa laittaa kidesoodaa muutamia ruokalusikallisia (riippuen nesteen määrästä) niin, että pH on 9-10. Sen jälkeen sitten liemi alkaa hitaasti käydä ja ajan kanssa pH putoaa. Kidesoodaa voi lisätäkin käymisen aikana, mutta itse en ole niin tehnyt. Pitkän liotuksen jälkeen liemi haudutetaan ja siivilöidään.
Täällä on blogipostaus koivunkuorella värjäämisestä muutama vuosi sitten.

Alla olevassa kuvassa on värjäystulokset samasta liemestä. Kuorien liotusveteen oli lisätty kidesoodaa. Langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä.
1. 2vrk kuluttua liotuksen alusta liemi haudutettu 2h hiljaisella tulella, sitten siivilöity ja värjätty. Liemi oli tummanpunaista, mutta väri ei pysynyt langoissa.
2. Kuoret laitettu takaisin edelliseen liemeen ja liemi säilytetty puuhellan kulmalla lämpimässä  2 viikkoa, liemen pH oli pudonnut tänä aikana, ja liemi oli hyvin tummanpunaista. Liemi siivilöity ja värjätty, mutta vieläkään väri ei tarttunut lankaan. Tai itse asiassa lanka näyttää liemessä punaiselle, mutta kaikki väri huuhtoutui pesussa pois ja lopputulos oli haalea beige.
3. Uudet langat lisätty samaan edellisten värjäysten liemeen ja langat saivat olla liemessä seuraavat kaksi viikkoa eli kun otin langat pois, liemen alkuun laittamisesta oli kulunut kuukausi. Nyt väri pysyi langoissa pesunkin jälkeen, ja tämä on se punertava mitä yleensäkin saan koivunkuorella pitkän emäksisen liotuksen jälkeen alunapuretetulle langalle.
4. Jälkiväri edellisestä liemestä, värjäys 2vk puuhellan kulmalla. Väristä tuli hiukan vaaleampi, vaikka liemi edelleen näytti tummalta.

IN ENGLISH
Here is an example how long soaking time is important when dyeing with birch bark. Although bath from birch bark looks red, for some reason at least in my dyeing the color does not attach permanently to yarn unless there has been a long alkaline soak, a month or more. I use washing soda to raise the pH to 9-10 (the amount depends on how much there is liquid). Then the bath starts slowly to ferment and pH drops. I haven't added more washing soda, but you can do that. After a long soak simmer the bath before straining it, and then it is ready for dyeing. Here is a blog post about dyeing with birch bark I did some years ago.

In the picture below there are dye results from the same bath. Bath had been alkaline in the beginning, and yarns were mordanted before dyeing.
1. After only 2 day alkaline soak the bath had been simmered for 2 hours, then strained and dyed. It was dark red, but the color didn't attach to the yarn and washed out.
2. I put the barks back to the same bath, then kept it hand warm for two weeks, pH dropped and the bath was really dark red. I strained the bath, and dyed but the color still didn't attach to the yarn, and the result was light beige after washing.
3. I added more yarns to the same bath, kept another two weeks warm so that in the end it was a month from the beginning. Now the yarns dyed pinkish red, not a strong color, but nice and this is what I usually get from birch bark after long alkaline soak on alum mordanted yarn. 
4. After bath from the same, dyeing for 2 weeks in warm. The color became a bit lighter but the same shade.

Koivunkuoresta saatava väri on pehmeä ja sopusointuinen, vaikkei olekaan kovin voimakas. Se on mukava väri värjätä varsinkin kesällä, jolloin on helppo laittaa ämpäriin koivunkuoria likoamaan ulos. Kidesoodaa päälle ja sitten ämpärin voikin melkein unohtaa kuukaudeksi (tai kahdeksi), jonka jälkeen sopivan hetken tullen parin tunnin haudutus, siivilöinti ja värjäys. Näin voi tehdä myös monien muiden puiden kuorien kanssa.

Birch bark gives nice and mellow color, even if it is not a strong color. Birch bark is a nice dye especially in the summer, when you can put barks to soak in a bucket outside. Add some washing soda, and then you can almost forget it for a month (or two). Then when you have the right moment just simmer the bath for couple of hours, strain and dye. This also works with many other tree barks.

About keeping dye baths Väriliemien säilytyksestä

Viime viikolla minulta kysyttiin, miten kauan väriliemiä voi säilyttää ja säilyvätkö ne hyvinä.
Mielestäni riippuu väriaineesta, miten kauan lientä voi säilyttää.
Krapin kanssa ei ole ongelmaa, ja kuuluu asiaan, että se alkaa käydä vaahdoten muutaman päivän kuluttua. Käyminen kestää ehkä viisi päivää, ja sen jälkeen liemi pysyy samanlaisena. Jos pinnalle näyttää muodostuvan hometta, lientä kannattaa sekoittaa, tai jos hometta näyttää tulevan enemmän, niin kuumentaa lientä välillä. Minulla ei koskaan ole ollut krappiliemen kanssa homeesta ongelmia, ja voin käyttää samaa lientä viikkoja. Käytettyjä krapinpaloja säilytän ämpärissä ja nekin säilyvät ulkolämpötilassa ihan hyvin käyttökelpoisina, jopa kuukausia. Jälkiväreistä tulee kuitenkin eri sävyistä kuin ensimmäisestä väristä, eli ruskeampaa. Voi olla, että veden laadulla on tässä myös merkitystä.

Erilaisia kuoria käytettäessä lientä voi säilyttää myös kuukausia ja se vain paranee vanhetessaan, mutta niiden kanssa liemeen kannattaa lisätä hiukan jotain emästä (pari ruokalusikallista ämpäriä kohti), kidesoodaa tai tuhkalipeää, koska muuten niihin voi tulla hometta, joka pilaa liemen.
Myös erilaisista vihreistä kasveista tehtyjä väriliemiä voi säilyttää useita viikkoja ja niissäkin useimmiten väri vain paranee. Ymmärtääkseni väriaineet muuttavat siellä liemessä muotoaan ja niitä tulee lisää liukoiseen muotoon, mutta myös tanniineja muuttuu liukoiseksi niissä.

Kokenilliliemi ei kestä säilytystä ehkä viikkoa pidempään vaan sen väriaineet hajoavat vähitellen jostain syystä. Käytetyt kokenillinpalat voi siivilöidä liemestä  pois ja kuivattaa, ja silloin niitä voi säilyttää ja käyttää uudelleen myöhemmin.

Myös seitikkiliemissä väri huononee liemen säilytyksessä, eli nekin kannattaa värjätä muutaman päivän sisään uutosta. Samettijalkalientä en ole kokeillut säilyttää, ja orakasliemethän taas paranevat säilytyksessä. Kääpäliemienkään säilytyksestä minulla ei ole paljoa kokemusta, yhden kerran ainakin taulakääpäliemi menetti väritehonsa kuukauden säilytyksessä, mutta en tiedä mistä se johtui.
Omista indigopitoisista kasveista uutettu liemi voi olla jopa parempi parin päivän kuluttua uutosta (ennen kuin siihen on lisätty pelkistävä aine), mutta sitten pidempiaikaisessa säilytyksessä liemi täytyisi saada pidettyä emäksisenä eli tiiviissä astiassa. Jos uutos pääsee neutraaliksi tai happamaksi, se voi mennä pilalle.

IN ENGLISH
Last week I was asked how long you can keep a dye bath.
I think it depends on the dye which you use.
With madder I have never had any problems and I have kept it for months. It is normal that after the first two or three days it starts to ferment if the temperature is kept low. Fermenting keeps going for maybe five days and then it stops and the bath seems to stay as it is. I have never had problems with madder bath getting mold, but I have heard it can happen. It is best to stir the bath from time to time and I think it may help. Also if mold starts to grow heating the bath stops it (take the moldy bits away first), After baths give different shade than the first bath, more brown, but water quality may also affect this.

Dye baths containing different barks can be kept for months, but it is best to add some alkaline (washing soda or wood ash lye) to them in the beginning to keep the mold from forming. And also many dyes release better in alkaline environment. Mold can ruin the bath.
Also baths made from many green plants can be kept at least a month and they get better, but adding alkaline also helps them I believe that dyes in the baths can convert to more soluble form during this time.

Cochineal bath doesn't keep well in my experience, and it is best used  in maybe a week from the start, but you can strain the used cochineal bugs from the bath and dry them and then they are ok to use later.

Baths from Cortinarius mushrooms don't keep well in my experience, and they are best to use withing a week from extraction. I can't say how Tapinella baths react to keeping, but tooth fungi baths only get better in time. I don't have experience about keeping self fungi baths, either. One time a bath from Fomes fomentarius was a month old and it didn't dye well after that time, but I'm not sure why.
Baths which I have made from my own grown indigo plants may even be better after a day or two after extraction (before I have added hydrosulfite), but if I'm keeping an extraction for a longer time, months, then I have to make sure it stays alkaline and the jar is air tight. Otherwise it may go bad.

Yllä kuva krappiliemestä kolmantena päivänä aloituksesta, käyminen on alkanut ja tästä ei pidä huolestua. Alla taas kuva vanhemmasta liemestä, jossa on jo toinen värjäys meneillään. Mielenkiintoista oli muuten, että viime viikolla noissa vierekkäisissä saaveissa tuossa vanhemmassa liemi oli viileämpää kun taas kovimman käymisen aikana toisessa saavissa liemi oli selvästi lämpimämpää kun sekoitin lankoja kädellä. Kohottiko käyminen liemen lämpötilaa? Ihan kuin näin olisi ollut, mutta voiko se olla mahdollista! En ollutkaan aiemmin kiinnittänyt tämmöiseen seikkaan huomiota.

IN ENGLISH
Above there is picture of a madder bath on day 3, fermenting has started.
In the picture below there is an older madder bath, and second yarns dyeing in it.
I noticed something interesting last week in these baths. They were side by side in my greenhouse in the same temperature, but when I stirred the baths with my hand, the fermenting bath felt clearly warmer than the older bath. Did the fermenting somehow warm up the bath temperature? It felt like it, but can it be possible! I haven't been aware of this earlier.

Week 17 Apple tree bark Viikko 17 Omenapuun kuorella värjääminen

Huhtikuussa leikattiin omenapuista oksia ja samalla kuorin oksista hiukan kuorta värjäykseen. Tuntui, että nuoremmista oksista, ehkä pari kolme vuotiaista,  kuori lähti helpommin kuin oikein vanhoista oksista. En tiedä olisiko saadussa värissä ollut eroa siinä minkä ikäisestä oksasta kuori oli. Omenapuun kuorta on käytetty Griersonin mukaan värjäykseen jo 1558 ("Secrets of Maister Alexis of Piemont": omenapuun sisempää kuorta oli käytetty värjäykseen ja luita ja sarvea lisätty väriliemeen) eli kyseessä on vanha värikasvi. En kuitenkaan löytänyt mitä väriaineita omenapuun kuoressa on.

Heti kuorimisen jälkeen kuoren sisäpinta oli vaaleanvihreä, kuten kuvassa oikealla, mutta viikon kuivauksen aikana sen väri muuttui kellertäväksi, kuvassa vasemmalla.
Kuivattuja kuori oli 130g. Pilkoin kuorenpaloja ja liotin niitä viikon Griersonin ohjeen mukaan. Lisäsin liotusveteen pari ruokalusikallista kidesoodaa, koska oma vetemme on hapahkoa. Jo liotusvesi oli voimakkaan punaoranssia. Keitin kuoria liotuksen jälkeen vielä pari tuntia. Siivilöin liemen ja laitoin sinne 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja pätkät sekä purettamatonta että rautapuretettua lankaa. Väri alkoi tarttua hyvin hitaasti, mutta parin tunnin värjäyksen jälkeen puretettu lanka oli tullut voimakkaan kullankeltaiseksi, voisi melkein sanoa pronssinkeltaiseksi, eli värin tarttumiseen kului aikaa, mutta tulos oli oikein hyvä. Purettamattomaan lankaan väriä ei tarttunut juuri lainkaan, se jäi hailukan beessiksi vaikka olisin odottanut siihenkin tarttuvan väriä. Kun langat olivat yön yli kuivumassa narulla, niin purettamatonta pätkää ei aamulla löytynyt mistään. Epäilen oravan tai linnun vieneen sen pesänrakennukseen eli siitä ei nyt ole kuvaa. Rautapuretettu lanka tuli tumman vihertävänruskeaksi. Liemestä tuli vielä vaaleampi jälkiväri.
Omenapuun kuorta kyllä kannattaa kerätä värjäykseen keväällä leikatuista oksista. Kerääminen vain on hiukan hankalaa, koska oksat eivät olleet kovin sileitä niinkuin paatsamanoksat, vaan vähän väliä oli nystyjä ja oksanhankoja.

IN ENGLISH
In April we pruned apple trees in the garden and I peeled some bark from them to dye with. It was easier to peel bark from younger stems, maybe two or three year old ones, than very old branches. I don't know if there would have been difference in colour from young or older bark. Apple tree bark is an old dye, according to Grierson it has been used already in 1558 ("Secrets of Maister Alexis of Piemnot": inner bark of apple was used for a yellow dye, with bones and horn being added to the dyebath). I couldn't find what are the dyes in apple bark.

Right after peeling, the inner bark of was pale greenish white, in the picture above on the right, but after drying the bark for a week, it turned yellowish, on the left in the same picture.
I had 130g of dried bark. I cut them to smaller pieces and soaked for a week, as Grierson advises. I added two tablespoonfuls of washing soda to the soaking water because our water is acidic. Already after soaking the water was very strongly coloured, reddish orange. After soaking I boiled the barks for two hours. After straining off the bath, I added 100g of yarn mordanted with alum and CoT, and pieces of yarn with no mordant and with iron mordant. Yarns started taking on the colour very slowly, but after simmering for two hours the mordanted yarn became strong golden or bronze yellow, very nice result. To the piece of yarn with no mordant the colour didn't take hardly at all, it was very pale beige, but unfortunately I don't have it in the picture, because when the yarns were drying outside overnight, the unmordanted piece had vanished and I couldn't find it in the morning. I suspect a squirrel or a bird had taken it to it's nest!
The yarn mordanted with iron became dark greenish brown. I got also a lighter colour from the same bath later.
Apple tree bark seems to be a very useful source of colour, and often in the spring there is material when the trees are pruned. Peeling of bark from them was a bit more laborous than peeling bark from buckthorns, because buckthorn stems were more even and in apple tree branches there were more knots.

Week 14 Dyeing with alder buckthorn bark Viikko 14 Värjäys korpipaatsaman kuorella

Minulla oli varastossa vajaat 10 vuotta sitten kerättyä korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuorta. Paatsamankuoresta sanotaan, että sen olisi hyvä antaa kuivua ainakin puoli vuotta keruun jälkeen ennen värjäystä, tämä varmasti oli nyt tarpeeksi vanhaa:) Olin säästänyt sitä jotain erityistä värjäystä varten ja nyt se tuli tarpeeseen juuri sopivasti.

IN ENGLISH
I had in some about ten years old alder buckthorn bark (Rhamnus frangula). It is said that fresh buckthorn bark should be dry at least for six months before used and then the colour is best, and this buckthorn bark was old enough for sure:) I had saved it for something special, and now was the right time.

Paatsamia kasvaa myös metsässämme talon takana, ja kävin ottamassa sieltä yhden oksan, että saisin tuoretta kuorta kuvaan. Kuori irtosi helposti puukolla, ja oli näin tuoreena aika vihreää. Kuivuessaan se sitten muuttuu ruskeanpunertavammaksi.

Värjäsin nyt siis kuitenkin tuolla ensimmäisen kuvan kuivalla kuorella, jota liotin ensin pari päivää, ja sitten keitin pari tuntia ja annoin liemen jäähtyä yön yli.
Kuivia kuoria oli 200g ja värjäsin siivilöidyllä liemellä ensin 400g alunalla ja viinikivellä puretettua lankaa keltaiseksi tunnissa, ja sitten jälkivärinä toiset 500g hiukan vaaleampaa väriä, eli kotimainen paatsamankuori värjää yhtä hyvin kuin ulkomainen orapaatsamankin (Rhamnus cathartica) kuori, mitä minulla on kaupassani myynnissä. Paatsamankuorta saa ottaa vain omasta metsästä, kuorien kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.
Alla olevassa kuvassa iso vyyhti on aluna-viinikivipuretettua,  pieni vihertävä vyyhti on rautapuretettua ja beige pieni vyyhti on purettamaton.

IN ENGLISH
We have alder buckthorn bushes growing in our wood behind our house, and I went to cut one branch today to peel some bark for the pictures. Bark came off easily with a knife. It is quite green when fresh but turns more brown when it is dried.

However now I dyed with the old bark, in the picture on top. I soaked it first for days, and then boiled it for about two hours and then let it cool down overnight.
I had 200 grams of dried bark, and I dyed with it first 400 grams of yarn mordanted with alum and cream of tartat, and then another 500 grams in the exhaust bath which gave slightly paler colour, but good nevetherless. Now I saw that our native alder buckthorn gives as good colour as common buckthorn (Rhamnus cathartica) from Europe. Collecting barks is forbidden, because it damages trees, you can only collect it from your own land.
In the picture below the big skein was mordanted with alum and CoT,, the greenish little skein was mordanted with iron and pale yellow little skein was with no mordant.

Tähän yhteyteen liittyy hyvin myös seuraava kuva.
Olin pari vuotta sitten kokeillut useamman kerran lipeässä käyneellä paatsamankuorella värjäämistä, mistä en olekaan  kirjoittanut. Ulkomaisen orapaatsaman kuorta oli 200g. Laitoin sen likoon 4 litraan tuhkalipeään, jonka pH oli 9. pH laski muutamassa päivässä koska liemi alkoi käydä, ja kun pH laski  lähelle neutraalia, lisäsin liemeen kidesoodaa (koska ämpärin reuna tuli vastaan enkä voinut lisätä tuhkalipeää). Minulla oli kaksi samanlaista  käymisastiaa, jotka kävivät huoneenlämmössä 18vrk, jona aikana lisäsin kumpaankin kidesoodaa 3rkl kerralla neljä kertaa. Liemi kävi kuplien ja oli tummanpunaista. Sitten lisäsin kumpaankin liemeen 100g lankaa, toiseen purettamatonta ja toiseen aluna-viinikivipuretettua, ja ne saivat olla liemessä huoneenlämmmössä toiset 18 vrk. Tänä aikana en lisännyt enää kidesoodaa ja liemien pH oli 8. Langoista tuli aluksi aikalailla punaisia, mutta väri muuttui pesun ja huuhteluiden yhteydessä vaaleammaksi ja oranssimmaksi. Ihan hyvät värit kuitenkin ja samoilla liemillä värjäsin vielä jälkivärinä puoli kiloa keltaista kummallakin.

Kun värjäyksen jälkeen pesin langat, huomasin, että purettamattomasta lähti paljon väriä pois ja vaikka huuhtelin kuinka paljon niin aina huuhteluveteen irtosi lisää väriä, ja alunperin aika punainen lanka muuttui oranssiksi.  En käyttänyt etikkaa huuhteluvedessä, koska luultavasti se olisi muuttanut värin sävyä. Tästä kiinnostuneena tein silloin pesunkestotestin näille langoille. Tein mallitilkut missä oli värjättyä lankaa raitoina valkoisen käsittelemättömän langan kanssa, ja jätin mallitilkut likoamaan puhtaaseen haaleaan veteen yön ajaksi (kumpikin omaan purkkiinsa). Aamulla tilkuista näki, että tilkun missä on purettamaton  paatsamankuoriväri, väriä oli lähtenyt liemeen ja se oli myös tarttunut tilkun valkoiseen osaan. Tämä tilkku on kolmantena, ja alunapuretettu neljäntenä alla olevassa kuvassa. Valkoisen langan ottamaa väriä ei erota kunnolla, mutta oikeasti en kutoisi samaan neuleeseen valkoisen langan kanssa tällä tekniikalla ilman puretusta värjättyä lankaa. Jos tekee neuleen kokonaan näin värjätyllä langalla silloin pesunkestolla ei olekaan niin väliä, mutta myyntiin tätä ei voi tehdä. Alunapuretettun tilkun valkoinen on edelleen liotuksen jälkeen vitivalkoista. Samoin kaksi ylinta tilkkua, missä testasin samoin tavallisella kuumavärjäyksellä värjättyä ja puretettua lankaa. Mielenkiintoista olisi joskus ehtiä värjätä ja testata käymismenetelmällä paatsamankuorella värjätty lanka joka olisi puretettu tanniinilla. Miten se mahtaisi kestää?


IN ENGLISH
Next story is connected to buckthorn bark,.
Couple of years ago I had made experiments which I haven't blogged about. I fermented  buckthorn bark in wood ash lye. I had 200g of Frangula cathartica bark and I covered it with four litres of wood ash lye, and let ferment in room temperature. At first pH was 9, and when fermentation lowered the pH, I added more washing soda (because there was no room for wood ash lye in the bucket). I had two similar baths, started at the same time with same amount of ingredients. They fermented  for 18 days during which time pH dropped and I added three table spoonfuls of washing soda four separate times to both baths. Baths were dark red. After 18 days pH was 8 and I added  one skein of yarn to each of the baths. To the other one went a skein with no mordant, and to the other a skein mordanted with alum and CoT. The yarns were in the baths another 18 days and became quite red, but when I washed them later it changed to more orange. Nice colours anyway, and I could use these baths to dye 5 skeins of wool yellow in each of the baths.

When I washed the yarns, I noticed that from the one with no mordant a lot of colour came off, and I had to rinse and rinse and rinse and water never seemed to be clear. I didn't use vinegar in the rinses because it might have changed the colour. This made me decide to make a washfastness test to these yarns. I knitted swatches with stripes of white with orange stripes dyed with fermented buckthorn bark. I left the swatches in hand warm water overnight (in separate jars). In the morning I could see that the swatch with orange from no mordant batch had leached out colour to the water and some of it had attached to the white untreated yarn. This swatch is the third from the top. The bottom swatch is the one with orange with alum mordant and in it the white is still very white. After this experiment I wouldn't knit white yarn in the same garment together with yarn with no mordant and dyed with buckthorn bark, while alum mordant yarn there was no colour change and white is still pure white. Of course if you knit something only with this yarn it doesn't matter, but I can't sell yarn dyed without mordant if it doesn't last. I also tested yellows dyed with buckthorn bark using alum mordant and they were also fine after this test. It would be interesting to dye and test some day yarn mordanted with tannin and dyed with buckthorn bark and fermenting method. How would it's washfastness be?

Follow up to birch bark dyeing Jatkoa koivunkuorivärjäyksille

Helmikuussa värjäsin koivunkuorella ja olin  silloin jättänyt osan vyyhdeistä vielä väriliemiämpäreihin viileään ajatuksella, että näen josko väri tummenisi.
Nyt sitten vajaan kolmen viikon päästä otin langat pois, ja kummassakaan koeämpärissä väri ei ollut tummentunut yhtään. Päinvastoin, voisi sanoa, että väri oli hiukan vaaleampi ja heleämpi kuin mikä se oli alkuperäisessä värjäyksessä ennenkuin laitoin langat ämpäreihin jatkovärjäykseen. Liemi oli hapanta. Voi olla, että valkoinen puretettu lanka olisi värjääntynyt pinkiksi viileässä, sitä pitää vielä kokeilla, mutta ainakaan lämpimässä värjätty ei tummentunut lisää vaikka liemi oli edelleen ihan punaista.

Siinä kun touhusin noiden ämpärien kanssa niin sattui vahinko ja toisesta ämpäristä loiskui lientä papereiden (onneksi ei tärkeiden) päälle. Tässä tuli sitten todistettua myös, että koivunkuori värjää paperiakin kauniin pinkiksi:) Melkein hienommaksi mitä lankoja.

IN ENGLISH
In February I had dyed with birch bark and I had then left two baths in buckets in cool storage. I had put some  already hot dyed yarns with birch bark in the buckets so that I would see it the color would become deeper with more time. 
Now after three weeks I took the yarns away, and even though the baths were still dark red, the colour of the yarns were in fact even little less deep than originally! The baths were acid, pH 6. It may be that white alum mordanted yarns would have become pink also in cool bath in longer time, but the hot dyed pinks would not benefit at all the cool bath.

While I was puttering with the buckets, I accidentally spilled birch bark dye bath on some papers (luckily not important ones). They dyed immediately nice pink so it seems that birch bark could be used also to dye paper pink:) The paper is now almost prettier pink than my yarns.

Madder and birch bark Krappia ja koivunkuorta

Värjäsin uudelleen krapilla osan koivunkuorilla värjätyistä langoista.
Käytin krappia tähän puolet langan painosta (eli 50g krappia/100g lankaa), liotin krapit yön yli ja lämmitin liemen kädenlämpöiseksi seuraavana päivänä, jonka jälkeen lisäsin märät langat liemeen. Pidin värjäyslämpötilan 55-60°C ja värjäysaika oli n 3 tuntia.  Krapin punaiset värit tarttuvat paremmin kun lämpö ei pääse tuon korkeammaksi. Vastaavasti värjäysaikaa on hyvä pidentää verrattuna siihen, jos värjäisi kuumemmassa.

Kuvassa ylinnä oleva lanka on edellisen postauksen no 2, eli lanka oli puretettu alunalla ja viinikivellä ja sitten värjätty koivunkuorella vaalean punaiseksi. Keskimmäinen lanka oli purettamaton ja värjätty koivunkuorella ja alin lanka oli myös purettamaton, ja ilman muuta pohjaväriä. Kaikki langat olivat samassa krappi-väriliemessä.
Kuvasta näkee hyvin alunapuretuksen edun: väri tarttuu vahvempana ja erisävyisenä kuin jos alunaa ei olisi käytetty. Koivunkuori pohjavärinä tummensi väriä hiukan ja samalla sävykin ehkä muuttui hiukan.
Näitä lankoja on nyt myös kaupassani.

IN ENGLISH
I overdyed with madder some of the yarns I had already dyed with birch bark.
I used half the amount of madder to the weight of the yarn (50g of madder to 100g of yarn). I soaked madder overnight, and then heated the bath to hand temperature, after that added wetted yarns to the bath. I kept the dyeing temperature in 55-60°C (130-140°C) and the dyeing time was 3 hours. I get better reds from madder when the temperature is no higher than that. With lower dye temperature is is good to dye for a longer time.

In the picture the top yarn is no 2 from the previous posting, it was mordanted with alum and cream of tartar and then dyed with birch bark to pink. The middle yarn had no mordant and was dyed with birch bark (no1 in previous posting), and the bottom yarn was white with no mordant (and no birch bark). All yarns were in the same madder bath.
You can see well in the picture the advantage of alum mordant: the red attaches better to the yarn. Birch bark as base color added depth to the yarn.
I have these yarns also in my shop now.

Dyeing with birch bark Koivunkuorella värjääminen

Viime kesänä ystäväni keräsivät minulle polttopuita tehdessään paljon koivun kuoria. Nämä koivut oli kaadettu ja kuorittu kesäkuussa, ja koivut olivat sellaisia keski-ikäisiä puita. En tiedä ovatko nämä hies-vai rauduskoivun kuorta vai sekä että. Aiemmin minulla on ollut hyvin vanhojen koivujen kaarnamaista kuorta, jolla olen värjännyt mm täällä. Niidenkään koivujen lajia en tiennyt tarkalleen, luultavasti hieskoivujen kuoria, mutta ihan varma en ole. Selvin ero aiemmissa kuorissa ja näissä mitä nyt sain on ainakin se, että nyt saamani kuoret ovat nuoremmista puista kuin aiemmat kokeiluni.
Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on minkä näköisiä kuoret ovat nyt kuivina.

IN ENGLISH
Last summer my farmer friends felled birches for firewood, and I got fresh birch bark from them. These birches were felled in June and they were about middle aged trees. I'm not sure if they were silver (Betula pendula) or white birches (Betula pubescens) or mixture of both, because both species grow here native. When I had dyed previously with birch bark, here, I had bark from very old birches, but I didn't know the species of birches either then. The  difference then and now is at least the age of the trees from which the bark was from. In the left corner of the picture above you can see how these barks look when dry.

Marraskuussa kokeilin värjätä ensimmäisen kerran näillä viime kesäisillä kuorilla.  Kuorista saatavat värit ovat yleensä tanniineja jotka eivät muutu liukoiseen muotoon muuten kuin käyttämällä niitä emäksisessä liemessä. Pelkästään keittämällä niistä saatava väri olisi hyvin vaalea beige, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Laitoin likoon kilon kuoria ja liotusveteen kidesoodaa niin, että pH nousi noin 9:ään. Jo seuraavana päivänä liemi oli punaista. Kuoret saivat liota ämpärissä noin kuukauden, tänä aikana liemi alkoi käydä ja pH putosi lievästi happamaksi (pH6). En lisännyt kidesoodaa tähän liemeen käymisen aikana. Kuukauden liotuksen jälkeen haudutin kuoria liemineen n 60 asteessa pari tuntia ja annoin jäähtyä yön yli. Seuraavana päivänä siivilöin liemen. Siivilöity liemi on kaunista tummanpunaista ja myös kuoret ovat muuttuneet punaisiksi.
Värjäsin tällä liemellä ( 60°C, ei korkeampi lämpö) ensin 200g lankaa, toinen vyyhti oli purettamaton (no 1) ja toinen aluna-viinikivipuretettu (no 2).  Odotin värin tarttuvan purettamattomaan yhtä hyvin kuin puretettuun, mutta näin ei käynyt vaan alunapuretettu sai voimakkaamman värin. Ensimmäisen värjäyksen jälkeen laitoin liemeen 300g rautavihtrillillä (1%) esipuretettua lankaa (ei alunaa), joka värjääntyi tuollaiseksi lievästi punertavan harmaaksi (no 3). No 4 on toinen jälkiväri samasta liemestä, myös rauta-esipuretettu.

Tein näille langoille valonkestotestin vuodenvaihteessa kuistilla, silloin oli parin viikon ajan aurinkoisia pakkaspäiviä, tosin päivän pituus ei ollut kovin pitkä eli ehkä testi olisi hyvä tehdä uusiksi nyt huhtikuussa. Joka tapauksessa yllätyin positiivisesti siitä, että värit eivät muuttuneet ollenkaan sen kahden viikon aikana.

IN ENGLISH
In November I dyed for the first time with these barks from last summer. The dyes from barks are usually tannins which need to be extracted in alkaline fermentation, in normal boiling method they only yield pale beiges, at least that is my experience.
I soaked one kilo of barks and added washing soda so that the pH raised to 9. Already the next day the bath was dark red. I let the barks soak for a month and it started to ferment, and pH dropped to 6. I didn't add more washing soda during fermentation. After one month I simmered the barks and bath in about 60°C for couple of hours and then let cool until next day when I strained the bath. The bath looked beautiful red as did the soaking pieces of bark.
I used this bath to dye (at 60°C) first 200grams of wool, one skein with no mordant (no 1) and one with alum and cream of tartar mordant (no 2). I expected to get equal strength of color to both yarns but the skein with no mordant came out much paler color. I then used the bath second time adding three skeins of  yarn pre mordanted with iron (1%), no alum, and it turned lavender grey, no 3. No 4 is the second after bath, it was also pre-mordanted with iron.

I did lightfastness test for these yarns in the beginning of January when it was cold and sunny and snow reflected the sun, and their color didn't change at all in two weeks time in our sunny porch, but of course the days were short that time of year, so I probably should repeat the test in April when the days are longer.

Seuraavan liemen laitoin käymään tammikuun alussa, samalla tavalla lisäten kidesoodaa liemeen ja annoin sen käydä 10 vrk, ja pH oli lopussa 6. Haudutin lientä kuiten aiemmin, siivilöin ja värjäsin samoin kuin aiemmin, tosin värjäysliemen lämpö pääsi nousemaan 75°C vahingossa (yritän pitää tanniineja sisältävien liemien lämmön alhaisempana koska usein korkeammassa lämmössä langasta tulee karheaa). Vaikka liemi näytti ihan hyvän tummanpunaiselta, niin langat (aluna- viinikiviesipuretus) värjääntyivät vaaleammiksi eivätkä vaalean pinkiksi vaan enemmän kellertäviksi, no 5.
 Mietin, josko syynä olisi ollut lyhyempi käymisaika, ja niin laitoin kuoret takaisin liemeen ja lisäsin kidesoodaa uudelleen, ja annoin liemen olla vielä neljä viikkoa lisää. Liemi ei kunnolla käynyt enää ja lopullakin pH oli 7-8. Haudutin kuoria kuten aiemmin ja värjäsin esipuretetut langat, joista tuli nyt selvästi tummempia. Nyt vasta huomaan, että näistä unohtui kuvasta, mutta väristä tuli samanlainen kuin no 2 tai 8 eli tuntuisi siltiä, että pitkä käymisaika olisi ollut tärkeä. Taaskin liemi pääsi lähelle 80°C, joten myös olisin sitä mieltä, että sillä ei ollut merkitystä oliko lämpä 60 vai 80.
Tämä liemi on edelleen ämpärissä ja laitoin sinne yhden aiemmin pinkiksi värjääntyneen vyyhdin ja tarkoitus olisi katsoa tummeneeko väri pelkässä viileässä seisotuksessa muutaman viikon aikana.

IN ENGLISH
I started the next experiment in the beginning of January, soaking barks in alkaline bath now for 10 days, in the end pH was 6. I simmered like earlier, strained the bath and dyed like earlier, except the temperature of the dye bath raised to 75°C by accident ( I try to keep the temperature of baths containing tannins lower because my yarns may become harsh with the combination of tannins and hight temperature). Even though the bath was good red,  the premordanted yarn became only pale tan color, no 5. 
I started to think that perhaps short fermentation time was the reason, so I put the used barks back to the bath, and added washing soda and waited four more weeks. This time the bath didn't ferment properly any more, and even in the end pH was 7-8. I simmered the barks, and dyed alum-cream of tartar mordanted yarns in the strained bath, and this time they became better pink. I now noticed that I forgot them from the picture, but their color is the same as  no 2 and no 8. Now it seems to me that long fermentation is beneficial to get more pinkish color from birch barks, and also this time the temperature of the dye bath got up to 80°, so I would say that it doesn't matter to the color if the dye temperature is 60 or 80.
I  still have this bath in a bucket and I put one pink skein in it, I want to see if the color deepens in cold soak in couple of weeks.

Kolmas kokeilu koivunkuorilla.
Käytin kuoria emäksessä kuten edellä, nyt kuoria oli 800g ja liotus/käymisaika 4 vk.
Lopussa pH oli 6 ja liemi tummanpunaista (alussa olevat kuvat ovat tästä liemestä). Nyt teinkin niin, että vain siivilöin liemen ilman haudutusta. Laitoin siivilöityyn liemeen aluna-viinikivi-puretetun langan, mutta siitä tulikin no 6, eli hiukan epätasainen kellertävä väri eikä yhtään pinkki!
Niinpä sitten laitoin kuoret takaisin liemeen, haudutin niitä kolme tuntia ja liemi sai jäähtyä taas yön yli. Nyt laitoin liemeen toiset 200g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja kontrollipurettamattoman pätkän, ja ne värjääntyivät hyvän pinkiksi, paitsi tietysti purettamaton jäi vaaleammaksi, no 8. Puretettu tästä värjäyksestä on no 7. Värjäsin samalla liemellä vielä toiset 200g, tuloksena oikeastaan ihan sama väri kuin no 7, kolmas värjäys tuli kellertävämmäksi eli punaista väriä ei enää tarttunut niin paljoa.
Kuvissa tuo pinkki näyttää vaaleammalta kuin mitä se oikeasti on, olin siihen ihan tyytyväinen, vaikka olisihan se voinut olla vieläkin tummempi.
Tämäkin liemi on edelleen ämpärissä ja siellä yksi vyyhti jälkiväristä kokeilussa josko väri tummenisi ajan kanssa.

Näiden kokeilujen perusteella jatkossa värjään koivunkuorilla pitkällä emäskäyttämisellä ja aluna(-viinikivi)-esipuretuksella. Kuoria kannattaa olla kaksi tai kolme kertaa lankojen paino ja lisäksi jälkivärit kannattaa ottaa. Tuntuisi, että ei ollut eroa sillä oliko itse värjäyksessä pH 6 vai 8, ja happamammassa lanka ei kuumassakaan vahingoitu. Yksi tapa mikä vielä jäi kokeilematta oli pitkä värjäys viileässä ja emäksessä eli mitä olisi ollut tuloksena jos olisin pitänyt käymisliemen emäksisenä lisäämällä kidesoodaa aina kun pH putosi ja sitten laittamalla langat sinne viileään emäksiseen liemeen värjääntymään muutamaksi viikoksi. Happamassa ilman keittoa väri ei ainakaan tarttunut kuin vaaleana kuten no6 osoitti, tosin värjäysaika oli siinä vain vuorokausi.
Koivunkuoren väriaineista en ole löytänyt tietoa kunnolla mistään, todennäköisesti siinä on kuitenkin tanniineja ja Krista Vajannon väitoskirjan Dyes and Dyeing Methods in late Iron Age Finland mukaan koivunkuoressa on tuntemattomia flavoideja. Väitöskirja kannattaa lukea kokonaan, linkki siellä lopussa pdf tiedostoon.

Kuivattuja koivunkuoria on nyt myynnissä myös kaupassani.

IN ENGLISH
Third experiment with birch barks.
I fermented barks in alkaline bath like earlier, now I used 800grams of barks and fermenting time was 4 weeks. In the end pH was 6 and bath dark red ( pictures in the beginning of this posting are from that bath). Now after fermenting I strained the bath without simmering. I added two skeins of alum-cream of tartar mordanted wool, but the bath only dyed them uneven yellowish peach color, no 6. Not at all pink! 
So I put the barks back to the bath and simmered them for three hours and let cool overnight. Then I added another two mordanted skeins, and control piece of unmordanted wool.  Mordanted yarns dyed pink, no 7, and unmordanted paler color, no 8. I used the same bath to dye another two skeins the same pink as no 7, and the third time the same bath gave less pink and more yellowish color. In the pictures this pink (no 2 and 7) look lighter than it really is, I was pleased with it.
Also this bath is still in a bucket with one skein of wool to see if it became darker in time.

After these experiments in the future I will dye with birch bark first fermenting the barks in alkaline bath for several weeks, and when dyeing using mordanted yarn. Without mordant the color seems too pale for my taste, although it could be a good base for other dyes. It is useful to use twice or three times the weight of barks to to weight of wool and also afterbaths are useful. It would seem to me that there is no difference in color if the pH of the actual dye bath is 6 or 8. One method which I haven't yet tried is to keep the fermenting bath pH high all the time, and then add yarns to cool alkaline bath (without simmering), and dye there for a longer period of time. In acid bath without simmering the pink/red color didn't attach to the yarn (no 6), though the dyeing time was only one day.
I haven't found information about dyes in birch bark anywhere, but likely there are tannins, and according to Krista Vajanto's recent dissertation Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland, there are unknown flavoids in birch bark. There is link to pdf of this paper in the bottom of this link, it is good reading:)

I have these birch barks also for sale in my shop.

Larch and pine bark experiment results Tulokset värjäyskokeilusta lehtikuusen ja männynkuorilla

Lokakuussa sain pussillisen tuoretta lehtikuusen kaarnaa, kuvia täällä. Kuoria oli 1,5kg ja laitoin ne silloin likoamaan veteen, johon olin lisännyt kidesoodaa niin, että pH nousi 10een. Liemi alkoi käydä jonkin ajan kuluttua, mutta ehdin värjätä näillä vasta nyt talvella.

Ensin siivilöin tummanpunaisen liotusliemen ja kokeilin värjätä sillä keittämättä kuoren paloja ollenkaan. Vaikka liemi oli punaista niin lankoihin (100g) tarttui vain kellertävä väri.
Kaadoin liemen takaisin kuorien päälle ja keitin niitä hiljaisella tulella 3 tuntia, minkä jälkeen siivilöin liemen. Liemen väri ei ollut muuttunut. Värjäsin taas 100g purettamatonta lankaa, ja mallipätkät aluna-viinikivi-puretetusta langasta sekä aiemmin männynkuorivärjätystä beigestä langasta. Nyt lankoihin tarttui punertavaa väriä ja annoin vielä lankojen seistä liemessä  kolme vrk, minä aikana väri selvästi tummeni edelleen. Toisin kuin ensimmäisellä kokeilulla, nyt lankohin tuli värieroa sen mukaan olivatko ne puretettu vai eivät, purettamaton lanka tuli vaalean punertavaksi ja puretettu aika voimakkaan kellanruskeaksi. Männynkuorilanka käyttäytyi samoin kuin purettamaton.

Laitoin sitten mallipätkät langoista valonkestotestiin kuistille, puolet langoista peitettynä ja puolet suorassa auringonvalossa, ja nythän aurinko paistoi joka päivä. Alla olevassa kuvassa viivan oikealla puolella on alkuperäinen väri ja vasemmalla (lähempänä pahvia) on se millaiseksi väri muuttui vain viidessä päivässä auringossa. Eli punainen väri haalistui pois beigeksi, kellanruskea säilytti värinsä paremmin vaikka ihan lievää vaalenemista siinäkin oli, muttei paljoa. Iso vyyhti on nyt ollut pari viikkoa sisällä kylläkin valossa, muttei suorassa auringonpaisteessa ja on säilyttänyt toistaiseksi värinsä eli värin muuttumiseen tarvitaan suoraa auringonvaloa. En yhtään tiedä mihin väriaineisiin nuo lehtikuusen kuoren punertavat väriaineet kuuluvat, jos ne olisivat olleet tanniineja niin olisin odottanut niiden pitävän värin paremmin, mutta ehkä ne ovat jotain antosyaniineja, en tiedä. Tämän perusteella tästä ei tule myyntilankaa, koska vaikkapa pipoa ei kannata tehdä jos väri muuttuu auringossa noin paljon.

IN ENGLISH
In October I got some fresh larch bark from a friend, pictures of it here. There were 1,5kg of bark, and I put them to soak in alkaline water, pH 10, in October. The liquid started to ferment after some time, but I had time to dye with these only now in the winter.

First I strained the soaked bath, and tried to dye with it without boiling the barks at all. Although the bath was dark red, I only got beige to both unmordanted and mordanted yarns (100g).
I poured the bath back on top of the barks and simmered them for 3 hours, after which I strained the bath. The color was dark red, the same as before simmering. I dyed 100g of unmordanted yarn, and pieces of alum-CoT-mordanted yarn and also a piece of tan unmordanted yarn which I had gotten from pine bark bath. This time there was more color in the yarns after an hour in 60-70°C, and I left the yarns to soak for three more days during which time the color got darker. Unlike the first experiment, now there was a difference between the unmordanted and mordanted yarns. Unmordanted became rosy red, and mordanted yarn dark brownish yellow. Pine bark yarn acted the same as unmordanted.

I then wanted to try the lightfastness of these colors and put samples of them to the porch, half of them covered and half in straight sunlight. It has been now very sunny every day so the samples got a lot of sun all day. In the picture below the color on the right is the original color and on the left (closer to the text) is how sun changed it only in five days. So the red in unmordanted yarns faded away to beige, but the yellowish brown faded only a little and kept it's color reasonably well. I have had most of the red yarn inside in light, but not in direct sun now for two weeks and it has stayed red, so only strong sunlight changed the color. However, I can't use this bark for rosy red color for sale, because it can't be used  for example for a hat or anything else which gets a lot of sun. I don't have any idea what are the red colorants in larch. If they had been tannins, I would have expected them to have better fastness. Perhaps they are anthocyanins, I don't know.

Männynkuorikokeilu ei onnistunut. Nekin olivat emäsliossa lokakuulta lähtien, minkä jälkeen keitin niitä ja värjäsin, mutta huolimatta liemen tummasta väristä sekä purettamattomaan, että puretettuun lankaan tarttui vain hyvin vaalea beige. Purettamatonta männynkuori-beigeä voi kuitenkin ehkä toimia ns tanniinipuretuksena, sitä pitää testailla.

IN ENGLISH
The experiment with pine barks didn't work either. Pine barks had also been soaking in alkaline water since October, and now I simmered them for several hours, and in spite of the dark color of the bath, I got only a light tan to both unmordanted and mordanted yarns. Pine bark could perhaps be used as a tannin mordant for some other colors though, I will try that.

Walnut hulls and tree barks Jalopähkinän ja puiden kuoria

Viime viikolla sain postissa pienen määrän mantsurianjalopähkinän kuoria ja muutaman siemenenkin puutarhaystävältäni Lenaselta. Nyt pääsen kokeilemaan tuleeko tuoreista kuorista voimakkaampi väri kuin kuivatuista, näin olen kuullut. Kuoria pitää kuitenkin liottaa ensin aika pitkään, joten värjäys jää talveen.

IN ENGLISH
Last week I got a small amount of fresh walnut hulls (Juglans mandshurica), and some seeds, from a gardening friend Lenanen. Now I get to experiment if fresh hulls give darker color than the dried hulls, this is what I have heard. First I have to soak the hulls for some time, so it will be winter before I can dye with them.

Minulla on itsellänikin kolme jalopähkinää kasvamassa, mutta ne ovat vielä pieniä, tosin tänä kesänä tuntui että kasvu alkoi kunnolla, joten ehkä ei kestä ihan kauhean kauaa kunnes saan omistakin puistani pähkinöitä. Kuva on alkukesältä.

IN ENGLISH
I have three Juglans trees growing in my garden, too, but they are still small. Though this past summer they seemed to start to grow properly so someday I will have walnuts from my own trees. The picture is from last June.

Laitoin likoamaan myös männyn kaarnaa kokeeksi. Meillä on metsässä yksi myrskyn kaatama mänty, jonka rungosta kaarna jo alkoi irrota ja sitä oli helppo kerätä ja hakettimella murskata pieneksi. Päälle vettä ja kidesoodaa ja sitten odotusta. Annan niiden liota varmaan kuukaudesta kahteen ennenkuin kokeilen mitä väriä niistä voisi irrota.

IN ENGLISH
I also started to soak pine bark (Pinus sylvestris), as an experiment. We had one big pine which had felled down in a storm a year ago, and bark started to come off it's trunk, and was easy to collect. I cut the bark to smaller pieces with shredder, poured water over them and added some washing soda, all I have to do now is wait. I think I'll let them soak at least for a month or maybe two before I try if there is any color in them.

Sain myös aiemmin syksyllä vaihtarina tuoretta lehtikuuseen (mahdollisesti siperianlehtikuusen) kaarnaa kaadetusta puusta, ja sepä onkin punaista heti kuoren alta. Nämäkin kuoret pääsivät emäksiseen likoon ja odotan mielenkiinnolla millaista väriä niistä irtoaisi muutaman kuukauden päästä. Oletan tuon punaisen värin tulevan tanniineista, mutta en tiedä varmaksi. Tanniinipunaiset ovat usein hiukan vaikeita saada kiinnittymään lankaan, mutta pitkä liotus voi auttaa niiden muuttumisessa sellaisiksi että ne kiinnittyvät.

IN ENGLISH
I have also gotten in a swap some fresh bark of larch (probably Larix sibirica) from a felled tree, and I was surprised to see how red it was. I put also these barks to soak in alkaline water, and  I'm looking forward to see what kind of color they yield. I assume the red color is from tannins, but I don't know for sure. Red tannins from barks may be difficult to attach to yarn, but long soak may help them change so that they become soluble.