Monday, August 19, 2019

Walnut dyeing Jalopähkinävärjäystä


Reilu viikko sitten sain ystävältäni tosi hyvän määrän jalopähkinöiden pähkinöitä:). Isommat ovat mantsurianjalopähkinöitä (Juglans mandshurica) ja pinkissä ämpärissä olevat pienemmät japaninjalopähkinöitä (Juglans ailanthifolia). Nyt pähkinät oli kerätty suoraan puusta alimmilta oksilta ja ne olivat vielä täysin vihreitä.  Kirjallisuuden mukaan juuri vihreistä pähkinöiden kuorista pitäisi tulla paras väri. Omista siemenistä kasvatetuista puistani ei vielä tullut tänä vuonna pähkinöitä, mutta niidenkin syksyisillä lehdillä saa ruskeaa.
Viime vuotisista jalopähkinävärjäyksistä täällä.

Koska kuoret olivat niin tiukasti vielä kiinni itse pähkinässä, laitoin pähkinät kokonaisina värjäykseen. Liotin yön yli, mutta luulen, että se oli tarpeetonta, koska liotusveteen ei tullut mitään väriä. Keitin pähkinöitä pari tuntia hiljaisella tulella, jolloin liemi muuttui aika pian tumman ruskeaksi, ja jäähdytin liemen. Koska Boutrup, Ellis - kirja sanoo, että kuorista irtoaa koko ajan lisää väriä värjäyksen aikana teinkin tänä vuonna niin, että en siivilöinyt lientä, vaan laitoin langat suoraan sinne pähkinöiden sekaan. Värjäsin nyt suhteella 1kg kokonaisia pähkinöitä/100g lankaa. Jos kuorisi painavan pähkinän pois sieltä sisältä, ja käyttäisi vain itse väriä antavat kuoret värjäykseen, niin paljon pienempi määrä painossa riittäisi. Ensimmäisestä väristä tuli parin tunnin haudutuksen ja yön yli seisotuksen jälkeen tosi hyvää tumman ruskeaa! Parempaa kuin viime vuonna. Jälkiväreistä tuli vaaleampia ja annan kuorien nyt seistä kuukauden verran tai pidempään ja värjään niillä uudelleen myöhemmin.

Värjäsin erikseen japaninjalopähkinöillä ja mantsurianjalopähkinöillä, ja väristä tuli muuten samanlaista, mutta tuntui, että japaninjalopähkinöillä väristä tuli tummempi samoilla suhteilla. Ehkä mantsurianjalopähkinöiden sisällä oleva iso pähkinä painoi suhteessa enemmän ja siksi väristä tuli aluksi hiukan vaaleampi, ja niitä olisi pitänyt olla suhteessa enemmän lankaan kuin pienempiä japaninjalopähkinöitä. Yllättävää. Myös sellaisen havainnon tein, että väri tummeni kunnolla vasta kun värjäyslämpötila oli yli 80°C. Myös lankojen jäähdyttäminen väriliemessä värjäyksen jälkeen yön yli tummensi väriä, ja näillä värjätessä pitkä värjäysaika on parempi kuin lyhyt vain tunnin mittainen.

Jalopähkinöiden kuorilla värjätessä lankoja ei tarvitse purettaa lainkaan, vaan vihreiden kuorien sisältämä juglone-niminen väriaine kuuluu naphthaquinoneihin, joiden väri tarttuu pysyvästi villaan itsekseen. Siksikin nämä ovat niin hyvä ja harvinainen värin lähde. Tumma ruskea väri on samansävyistä mitä voi saada myös hernekuukusilla, mutta niitä sieniä ei useimpina vuosina ole täälläpäin. Lisäksi jalopähkinöiden ruskea on vieläkin valonkestävämpi. Harmillista on, että kuivatuilla jalopähkinöiden kuorilla väristä ei tule niin tummaa, vaan vaaleamman ruskeaa, mikä kyllä on ihan hyvä väri sekin. Ellisin kirja sanoo, että kun kuoret mätänevät, niin juglone reagoi itsensä kanssa ja muodostaa liukenemattoman yhdisteen. Ehkä näin käy myös kun kuoret kuivataan.

Tuoreita jalopähkinöitä on vaikea saada, mutta jos on maata, niin erilaisia Juglans-sukuisia puita voi kasvattaa ainakin Etelä-Suomessa. Niiden taimiakaan ei ole tavallisissa taimikaupoissa, mutta Mustilan Arboretumista voi kysyä taimia ja myös näiden siemeniä on syksyisin saatavilla Mustilan Arboretumissa.


IN ENGLISH
A week ago I got fresh walnuts from a friend:). The bigger ones are Manchurian walnuts, Juglans mandshurica, and smaller ones in the pink bucket are Japanese walnuts, Juglans ailanthifolia. Both were collected before they dropped to the ground and so were not as mature as the ones I got last year. According to litterature green walnuts are a better source for color than mature walnuts. My own tree didn't produce walnuts yet this year, they were still too young, but I can collect autumn leaves from them to dye with. Here is a blog post of my walnut dyeing last autumn.

Because walnuts were not mature the hulls were so hard to separate from the actual nuts, and so I used them whole. I soaked overnight, but maybe this was unnecessary, because there was not color in the soaking water. I simmered them gently for two hours and the bath soon turned dark brown.  Then I let the bath cool before adding yarn to it. Because Boutrup, Ellis -book says that color continues to be extracted from the hulls during the dyeing process, I didn't strain off the bath, but left the walnuts in it together with yarn. Because walnuts were whole, I used now 1kg of walnuts to 100g of yarn. If I had cut the nut off and used only the hulls the ratio would have been much smaller, because the nuts weight a lot and don't produce color. After simmering for couple of hours and then letting the yarn cool in the bath overnight, I got a very nice dark brown from the first bath. Much darker than last year. After baths gave two lighter colors, and now the bath with walnuts is still in a bucket. I let them soak for maybe a month or more and dye again later.

I dyed separately with Japanese walnuts and Mandshurian walnuts, and for some reason Japanese walnuts gave darker first color. Maybe the nut inside bigger Mandshurian walnuts was so much heavier that the proportion of hulls to yarn was different than in the smaller Japanese walnuts. Surprising.
Also I noticed that the darkest color started to develop only after the temperature was above 80°C, in lower temperature the color was paler. Also letting the yarn cool off overnight in the dye bath darkened the color.

When dyeing with walnuts there is no need to mordant. The dye juglone in them belongs to naphthaquinoids which attach to the yarn permanently without any mordant. That is why this is so useful dyeplant. Also the color it gives is different from most other natural dyes. I have gotten similar browns with mushroom Pisolithus arhizus, but they are quite rare in my part of Finland and so I don't get them often. Also color from green walnut hulls is even more lightfast. It is too bad that dried walnut hulls give only lighter browns, at least that has been my experience.

Fresh walnuts are difficult to come by here, but they are hardy trees at least in south of Finland. Juglans plants are not usually available in garden centers but sometimes they are sold in Mustila Arboretum, and at least Mustila Arboretum sells seeds of them in most autumns.


Monday, August 5, 2019

Used madder Käytetyt krapinpalat


Krappi on yksi värikasveista, joita ei kannata heittää pois käytön jälkeen.
Viime kesänä värjäsin näillä krapinpaloilla kahteen kertaan. Ensin kasvihuoneessa aurinkovärjäyksenä ja sen jälkeen normaalina keittovärjäyksenä. Laitoin silloin käytetyt ja siivilöidyt krapinpalat varastoon ämpäriin, ja ämpäri ulkovajaan, jossa se oli koko talven jäätyenkin talven aikana. Koska krapit olivat kosteita, niin ne olivat nyt keväällä alkaneet hiukan haista, mutta hometta niihin ei ollut tullut. Keitin pari viikkoa sitten viime vuotiset haisevat krapit vielä uudelleen reilun tunnin, siivilöin tumman liemen, ja värjäsin niillä 500g aluna-viinikivi esipuretettua lankaa. Langat ottivat värin aika hitaasti. Pidin lämmön tunnin verran noin 60 asteessa ja annoin lankojen jäähtyä liemessä yön yli, ja lopullinen väri oli ihan oivallinen. Kuvassa olevat langat oli jo pestyjä ja kuivattuja. Alunperin viime kesänä värjäsin tuolla samalla määrällä kaksi kertaa kilon lankoja, nyt laitoin puolet vähemmän lankaa värjäykseen, koska kuitenkin väriaineiden määrä oli pienentynyt. Näistä tuli vielä jälkiväriäkin, mutta nyt sitten heitin krapit kompostiin. Puolimätien krapinpalojen haju ei ollut mikään kovin hyvä:). Silti, krapin ja mataranjuurissa on niin paljon väriaineita, että niitä kannattaa tosiaan haudutella moneen kertaan, ja jatkuvasti niistä irtoaa lisää väriä.

IN ENGLISH
Madder is one of the dyestuffs that is worth keeping even after it has already been used for dyeing.
Last summer I dyed twice with these pieces of madder. First as solar dye and then second time simmering them and then dyeing. I had stored the used madder in a bucket in our shed where they were all winter, frozen in mid winter. Because they were moist, they had started to smell, but they didn't get any mold.
I now simmered the very smelly madder pieces again for an hour, and then strained off the bath, and dyed 5 skeins of premordanted yarn. They took colour quite slowly but after dyeing for an hour in 60°C, and letting the yarns cool in the bath, I was quite pleased with the result. The yarns in the picture were already washed and dried. Originally last summer I had dyed  with this amount of madder one kilo of yarn twice, but now I put only 500g yarns in the bath thinking that they wouldn't dye as much any more. The same bath also dyed some more yarn paler color, but then I threw the used pieces to compost, because they were so smelly:) Maybe they would have yielded even more colour if I had simmered them once more. There is so much dye in madder roots, that it is worth extracting them multiple times and they yield colour long time.

Monday, July 22, 2019

Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes



Viime talvena ilmestyi uusi odottamani englanninkielinen kirja värjäyksestä, Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes, principles, experiments and results. Tilasin sen Adlibriksen kautta juhannuksena ja se tuli pari viikkoa sitten. Catharine on pitkän linjan tekstiilitaiteilija, ja -opettaja,  joka haluaa parhaan mahdollisen tuloksen luonnonväreillä. Hän halusi tietää MIKSI jokin tapa toimii paremmin kuin toinen ja Joyn kokemus tekstiilikemiasta ja -historiasta toi avun. Kirjassa he yhdistävät tietonsa ja kokemuksensa luonnonväreistä. Catharine kirjoittaa blogia täällä.

Kaksi kolmannesta kirjan 170 sivusta käsittelee värjäykseen vaikuttavien asioiden perusteita ja kemiaa: kuitua, puretusta, väriaineita ja värjäystä,  painamista, indigovärjäystä ja viimeistelyä värjäyksen jälkeen.
Väriaineet on jaoteltu kemiallisesti tärkeimpiin ryhmiin: antrakinonit, flavonoidit, tanniinit (nyt vasta luettuani tämän ymmärrän selvästi paremmin erilaisia tanniineja kuin ennen!), naphthoquinoidit (tai mikä tämä onkaan suomeksi) ja indigo, ja kunkin ryhmän tärkeimmät värikasvit ja värjäystapa on käsitelty lyhyesti tässä eikä reseptiosiossa. Kun ymmärtää, mihin ryhmään jokin kasvi väriaineidensa puolesta kuuluu, on helpompi päätellä miten sillä värjääminen sujuu parhaiten. Kirjassa on myös annettu helppo tapa selvittää sisältääkö jokin  paikallinen kasvi esimerkiksi flavonoideja vai tanniineja. Jos alunapuretettu kuitu on kirkkaampi tai keltaisempi kuin purettamaton, todennäköisesti pääasiallinen väriaine on flavonoidi, joka tarttuu vain puretuksen avulla. Jos taas väri muuttuu rautapuretuksella harmaaksi tai mustaksi, väriaine on tanniini. Flavonoidien ja tanniinien yhdistelmä muuttaa värin alunapuretuksella ja raudalla vihreäksi. Paikallisten värien valonkesto kannattaa aina testata ennenkuin värjää isompia määriä.
Antrakinoni-väreille on kirjassa myös minulle uusi valonkestävä tapa (mutta oikeasti vanha tapa, jonka Michel Garcia on tuonut esille) värjätä happamassa liemessä tanniinin avulla ilman muuta puretusta, mutta tämä tapa ei sovi flavonoidelle, jotka vaativat metallipuretuksen.

Indigovärjäyksen kirja käsittelee vain orgaanisen värjäyksen kautta eli ns fruktoosikyyppivärjäyksenä ja rautakyyppivärjäyksenä selluloosakuiduille. Tässä kirjassa onkin kaikkein perustellisimmin käsitelty erilaiset fruktoosikyyppitavat, ja mikä vaikuttaa mihinkin ja myös ongelmaratkaisuja yksi sivu. Yhteensä tätä aihetta käsitteleviä sivuja on 9 ja lisäksi reseptiosiossa kolme sivua lisää. Ihan pelkästään tämän takia kirja kannattaa hankkia, koska en ole tätä tietoa nähnyt missään muualla käsiteltävän näin perusteellisesti.

Luonnonväreillä painamisesta kirjassa on 15 sivua, ja vaikka minulla ei ole kokemusta painamisesta, niin joskus vielä tekisi mieli kokeilla. Ohjeet tuntuvat hyvin selkeiltä ja niinkuin kautta koko kirjan kokemukseen perustuvalta ja hyvin luotettavalta.

Kirjan loppuosassa on 50 sivua tarkkoja reseptejä, joita kirjan tekijät ovat kokeilleet moneen kertaan ja todenneet toimivimmiksi. Reseptit käsittelevät erilaisten kuitujen esikäsittelyä, erilaisia puretustapoja eri kuiduille,  orgaanisia indigokyyppejä on neljä erilaista, ja lisäksi painamiseen liittyviä reseptejä 16 sivua.

Se, miksi minusta kirja on todella hyvä ja tulee olemaan itselläni yksi perusteoksista tästä lähtien, on tekijöiden perusteellinen kokemus, ja se, että he selvittävät perusteet miksi jokin asia kannattaa tehdä tietyllä tavalla. Selluloosakuitujen käsittelystä, purettamisesta ja värjäämisestä kirjassa on erityisen paljon ja hyvää kokemusperäistä hyödyllistä ja vertailevaa tietoa, samoin silkin värjäämisestä. Nämä ovat usein jätetty monissa värjäyskirjoissa vähemmälle, ja siksikin on erityisen tärkeää, että niiden värjäämisestä on luotettavaa tietoa.
Kirjassa viitataan paljon kemiaan, mutta asiat on selitetty ymmärrettävästi tämmöiselle maallikollekin, ja monien asioiden kohdalla minulle tuli ajatus: ahaa tästä syystä tapahtuu näin ja näin tai että tästä syystä neuvotaan tekemään näin.
Pidän myös paljon kirjan kuvituksesta. Joka sivulla on tarkkoja nimenomaan vertailevia värjäysnäytteitä: mm miltä sama väriaine näyttää värjättynä eri kuiduille, tai eri pitoisuuksina, tai eri tavalla puretettuna. Myös valonkestotestien tuloksia on kuvina, ja käytännön tekijänä Catharine arvostaa värien kestävyyttä. Se myös näkyy kirjassa kautta linjan.

Tämä kirja vaatii paneutumista, mutta siitä syystä se myös antaa lukijalle enemmän, ja varmasti tulee elämään pitkään värjärin mukana.
Alkutekstin lopuksi Catharine kirjoittaa:
"We challenge all dyers to continue learning from practice, research, and each other in the pursuit of safe and sustainable dyeing." Voiko paremmin sanoa, kiitos Joy ja Catharine.

IN ENGLISH
Last winter a new long waited book about natural dyeing was published: Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes, principles, experiments and results. I ordered it in June and got the book two weeks ago.
Catharine is a textile artist and teacher, and wants the best possible result in her work. She wants to know WHY in natural dyeing, and Joy can provide her answers through her knowledge in textile science and history. In this book they combine their knowledge and experiences. Catharine writes her blog here.

Book has 170 pages and about two thirds of it deals with the principles and chemistry behind natural dyeing: different fibers, mordants, dyes and dyeing, printing, indigo vats and finishing after dyeing.
Dyes have been divided to different chemical groups: antraquinones, flavonoids, naphthoquinoids, indigoids and tannins (only now after reading this book, I really think I understand the difference in different tannins!). Dyeing with each group is here instead of in the recipe section. When you know which type of dyes you have, it is easier to dye with other plants containing the same type of dyes. Book also gives easy ways to tell if there are flavonoids or tannins or both in for instance in your local dye plant, and then you know how to dye with it.
For anthraquinone type of dyes there is new way to dye (new to me, but it is actually an old way which was brought to today by Michel Garcia) with no other mordant but acid and tannin, and it gives good lightfastness results. This method however does not suit flavonoid dyes.

In the book indigo dyeing is only organic indigo vats: different fructose vats and iron vat for cellulose fibers. It has 9 pages on organic vats and also three more pages in the recipe section, and it is the best information about organic vats that I have seen. What affects what and why! It also has one page about trouble shooting of organic vats. Only for this section of the book it is worth buying.

There are 15 pages about printing with natural dyes, and though I have no experience about printing, someday I would like to try it with the help from these pages, because they are written by someone whose experience I know I can trust.

In the end of the book there are 50 pages of recipes about preparing different fibers to dyeing, mordanting them, organic indigo vats and 15 pages of printing recipes. The recipes are tested many times by the writers, and found to be working best for them.

Why I think this book will be one of my favourite dye books, is the in depth experience of the writers, and how they try answer also why instead of only how. There is a lot about preparing and dyeing cellulose fibers, which is not covered in many natural dye books, and it is very good information based on their own experiences. 
There is also a lot of chemistry, but is is explained in so simple terms so that even I with no training in chemistry, can understand. Reading the book I got many times a feeling: ahaa this is why this should be done this way or this is why this has always been recommended.

I also liked the pictures in the book very much. In almost every page there are pictures of comparative dyed samples. For instance samples how different mordants affect the colour, or how different percentage of dye affects the colour, or how the same dye looks dyed on different fibers.
There are also samples of light fastness tests, which I think are important. All the natural dyes in the book are the best and give most fast colours.

This book answers many questions I have had. It requires you to read and think, not just follow a simple recipe, and that is why I think it will become a long lasting companion of a natural dyer.
Catharine Ellis writes:
"We challenge all dyers to continue learning from practice, research, and each other in the pursuit of safe and sustainable dyeing."
Joy and Catharine, thank you for this book!






Saturday, July 13, 2019

Suckers and seedlings Juurivesoja ja siementaimia


Kymmenkunta vuotta sitten sain samettisumakin (Rhus typhina) alun. Halusin sen, koska eksoottisen ulkonäön lisäksi se sisältää paljon tanniineja ja niitä on myös sen lehdissä, joita voi kerätä syksyisin kun ne tippuvat. Emopuu on kasvanut reilun kolmen metrin korkuiseksi, ja aiemmin se ei ole tehnyt yhtään juurivesoja. Minua on varoitettu sen leviämisestä, ja tänä keväänä huomasin ensin yhden juurivesan krappipenkissä, ja jokin aika sitten polulle ison sumakin taakse oli ilmestynyt kolme juurivesaa, eli nyt sen on varmaan niin vanha, että on alkanut valloittaa ympäristöään. Ensin ajattelin, että noiden yli ajetaan ruohonleikkurilla, mutta ehkä annankin niiden kasvaa vielä vähän ja katkon värjäykseen:) Kasvi polun oikealla puolella on myös värikasvi, liuskalääte Serratula tinctoria.

IN ENGLISH
About ten years ago I got a small Staghorn Sumach (Rhus typhina). Even though it may not be quite hardy here, I wanted it because it looks so exotic and nice and also because it is famous for it's tannin content for dyeing. There are also tannin in the leaves which are easy to collect in the autumn. The original plant has grown to a size of a small tree, about three meters high. I have been warned that it may have lot of suckers, but until this summer there has been none. Earlier in the spring I noticed one sucker near the mother plant and now there has emerged three in the path behind it. It has started to conquer my garden. First I thought that I will just move over them but now I think that maybe I should let them grow a bit more and then collect them for dyeing:). Plants on the right are also dye plants, sawwort, Serratula tinctoria.


En keväällä kylvänyt yhtään väriresedaa, vaikka tarkoitus oli. Nyt penkkiin, missä sitä kasvoi toissavuonna, on ilmestynyt siementaimien rypäs. Olin istuttanut penkkiin perennoja ja resedan taimet ovat ilmestyneet sinne väleihin, etureunaan kaikkein eniten. Nyt täytyisi pian ottaa nuo tuosta ylös ja siirtää yksitellen jonnekin muualle kasvamaan.

IN ENGLISH
This year I meant to sow weld but never did it. Now in a bed where I had it two years ago, there has germinated many weld plants. I had planted that bed with perennials last year, and weld can't grow now there. I will have to move the somewhere else now.


Ehkä siirrän ne tänne varamaalle, missä voisi olla hiukan tyhjää tilaa. Sinnekin nimittäin on ilmestynyt väriresedan siementaimia itsekseen iiristen ja pionien siementaimien joukkoon! Tässä kohtaa minulla kasvoi väriresedaa kesällä 2013. Olin silloin kylvänyt sitä riveihin, ja se iti todella huonosti. Kuvia silloin täällä. Seuraavana vuonna 2014 vain muutama reseda oli talvehtinut ja kukki, ja sinä vuonna värjäsinkin niillä, mutta nähtävästi silloin joitakin siemeniä oli pudonnut maahan, koska nyt juuri samalla paikalla on siementaimia. 2015 siinä ei ollut resedaa, vaan villiä krappia, Rubia peregrinaa, jotka kuitenkin kuolivat seuraavana talvena. Talvi 2016 olikin ankara ja niitä taimia olisi pitänyt varmastikin suojata jotenkin. Kuitenkin tavallinen krappi, Rubia tinctoria, selvisi siitäkin talvesta moitteetta. Joka tapauksessa 2017 istutin tuohon penkkiin kurjenmiekkojen ja pionien siementaimia kasvamaan. Yllättävää, että nyt viisi vuotta siitä kun väriresedat kukkivat tuossa kohtaa, on ilmestynyt siementaimia! Nämä ovat vielä hyvin pieniä, eivätkä varmaan kuki tänä vuonna, ja toivottavasti talvehtivat ja saan sitten ensi kesänä niistä hyvin keltaista. Väriresedallahan paras väri tulee kukkivista kasveista ja siemenlatvoista.

IN ENGLISH
Maybe I will transplant them to my spare beds where there is a bit room. Just now in July I noticed also there weld seedlings, between rows of planted iris and peony seedlings!
In this bed I had sown weld in spring 2013, and it germinated then very badly. Pictures of them here. Next summer 2014 there were just a couple of plants which flowered then and I got to dye with them, but obviously some seeds had dropped to the ground then, because exactly in that spot there are now weld seedlings almost in a row. In 2015 there grew wild madder, Rubia peregrina, which sadly died the next hard winter. Common madder, Rubia tinctoria, has survived those bad winters.
Anyway, in 2017 I planted there my seedlings of irises and peonies to grow, and there hasn't been weld since 2014. It is surprising that they germinated now after five years! These plants are very small still, and most likely won't flower this year, and hopefully they survive the winter and I get to dye with them next summer. Best colour from weld comes from flowering plants and seedheads.



Thursday, July 4, 2019

Woad, japanese indigo and Devil's Bit Scabious Morsinko, väritatar ja purtojuuri


Kesäkuu oli lämmin, juhannukseen asti kuumakin, mutta kuiva. Morsinko on kasvanut tosi hyvin, ja varmaan loppukuusta voin jo värjätä sillä.

June was very warm until Midsummer,  but also dry. Woad has grown well, and is maybe ready for the first harvest in late July early August.


Väritatar on kasvanut ulkona hitaammin, ja sitä olisi ehkä pitänyt kastella useammin, mutta muuten näyttää siltä kuin kuuluukin tähän aikaan kesästä. Heinäkuun aikana se nyt sitten alkaa  toivottavasti rehevöityä. Näillä oli harso päällä juhannukseen saakka, jolloin otin sen pois, kastelun helpottamiseksi.

Japanese indigo has grown slower outside, and I should have watered it more, maybe. It is always starting to grow faster in July, hopefully this year also. These plants were covered with fleece until Midsummer. They are now easier to water without it.


Kasvihuoneessa sisällä kasvavat väritattaret ovat tosi hyvän näköisiä nyt, selvästi hyötyneet kasvihuoneen tarjoamasta suojasta ja lämmöstä.

Inside my polytunnel japanese indigo looks very good, clearly they have liked the extra warmth and shelter. 


Viime vuonna kylvin purtojuurta, Succisa pratensis. Taimia ei itänyt kovin monta, mutta tässä ne ovat nyt.

Viime viikolla Ashley Susan Dye -blogissa oli kirjoittanut oikein hyvän postauksen purtojuuresta ja kokeillut keinoja värjätä sillä. Ether Mairet'n kirjassa Book on Vegetable Dyes (1916) oli ollut maininta, että purtojuurella voisi saada sinistä, mutta ei tarkkaa reseptiä värjäämiseen. Erilaisista perusteellisista kokeiluista huolimatta Ashleykään ei onnistunut saamaan sinistä purtojuurella, ja voi olla, että minunkin kasvatukseni ovat turhaa värjäysmielessä, mutta onneksi purtojuuri on myös hyvä perhoskasvi, eikä sitä kasva luontaisesti meidän tontillamme.  On ihan mahdollista, että purtojuuren sininen on taas yksi näistä vanhoista myyteistä, mitä toistetaan kirjasta toiseen, ja mitä kukaan ei ole kuitenkaan kokeillut ja onnistunut!

Se miksi olin itse kiinnostunut kylvämään purtojuurta johtui siitä, että Sune ja Stina Jonsson: Yrttikirja v 1979 sanotaan, että Linne aikoinaan oli kirjoittanut sitä käytetyn Öölannissa vihreän värjäämiseen (hiukan indigontyyppisesti mielestäni). Coloriastosta löytyy  teksti kirjasta Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742), 20-28 , ja purtojuuren osuus löytyy vihreän värin kohdalta.
Jonssonin kirjan ohje on käännös tästä Linnen tekstistä seuraavasti:
"Vuorottain kerroksiin ladottuja tuoreita purtojuuren lehtiä ja lankaa keitetään padassa yhtä kauan kuin kalaa keitetään. Keitos seisoo sitten yön yli padassa, ja seuraavana aamuna vielä värjääntymätön lanka nostetaan sieltä pois. Sen jälkeen keitosta kuumennetaan, ja langat ripustetaan keppien varassa padan yläpuolelle. Langat peitetään kannella, jotta syntynyt höyry ei lentäisi taivaan tuuliin, vaan kyllästäisi langat, koska juuri tämä höyry tekee ne vihreiksi. Kun langat aamulla nostetaan padasta, ne väännetään kuivemmiksi, lehdet heitetään menemään, keitteeseen lisätään hiukan tuhkaa ja langat upotetaan siihen useita kertoja."

IN ENGLISH
Last year I sowed seeds of Devils's Bit Scabious, Succisa pratensis. Not many seeds germinated and here is a picture of them now.

Last week Ashley in Susan Dye- blog had written a very good post about this plant, and experimented dyeing with it. In Ethel Mairet Book on Vegetable Dyes (1916) there is a mention that Devil's Bit Scabious can give blue, but no recipe for it. It may be that my growing this plant is going to be in vain, because even Ashley's experiments didn't give any hint of blue. It is very possible that this is another of those dye myths which  dye books keep repeating and no-one has actually tried it. Well, Succisa pratensis is a good plant for butterflies and it doesn't grow near my house anyway so it is good to plant it.

Why I originally became interested in growing Succisa pratensis, is that I have a book Sune and Stina Jonsson: Yrttikirja (Örtabok, Book about herbs) from 1979, originally written in Swedish and translated in Finnish. It says that Linne had written that Succisa had been used in Öland (an island by Swedish coast) to dye green (a bit like indigo in my mind). In Coloriasto there is the original text from Linne's book Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742), 20-28, in old Swedish. Scroll down to Green part.
In Jonsson's book there is a translation of this text in Finnish and it goes something like this in English:
"Place alternately fresh Devil's Bit Scabious leaves and yarn, and boil them in a pot as long as fish is boiled. Let the concoction stay overnight and next morning raise the not yet coloured yarn up.  Then heat the concoction and hang the yarns by rods above the pot. Cover the yarns with a lid, so that the steam from the pot doesn't evaporate, but would saturate the yarns, because it is this steam which makes them green. When the yarns are taken out in the morning, they are wrung dryer, leaves discarded, ashes added to the concoction and yarns dipped to it several times until they are well coloured."

LISÄYS.
Olen miettinyt tätä reseptiä, ja jos ei oteta huomioon tuota höyryhommaa, niin monien keltaisten värien kastaminen tuhkalipeään (tai muuhun emäkseen) voimistaa keltaista väriä. Jos keltaisen värjää harmaalle langalle, niin väri näyttää vihreältä. Ahvenanmaan lampaissahan on paljon harmaita, ehkä myös Gotlantilaisissa lampaissa 1700- luvulla oli harmaita. Lisäksi jonkun mielestä kylmänkeltaiset ovat kellanvihreitä, joista sitten helposti voisi sanoa, että väri on vihreä!

EDIT.
I've been thinking about this recipe, and if you leave out the steaming part of Linne's recipe, then the answer may be simpler. Many yellow colours get stronger if the yarns are soaked in wood ash lye (or any other alkaline). If yellow is dyed on grey yarn, the colour looks green, and at least in Åland the sheep were also grey, maybe also sheep in Gotland at that time were grey. Also many people see cold yellows as greenish yellows and that is a small step to saying the colour is green!


Sunday, June 2, 2019

Planting blue Sinisen värin kasvien istuttamista



Viime viikolla aloin istuttaa väritattaria maahan ulos. Olen istuttanut ne aika harvaan, taimivälinä n40-50cm, koska vaikka ei nyt uskoisi, niin näistä tulee isoja kasveja. Mitä enemmän niillä on tilaa, sitä enemmän ne kasvavat. Yhtenä yönä täällä oli vain +1, enkä uskaltanut laittaa vielä kaikkia, mutta ensi viikolla istutan loputkin ulos.  Niille on jo paikka valmiina, maa lannoitettuna hevosenlantakompostilla. Väritatar on niin kylmänarka, ja ulkona olevat taimet onkin nyt peitettynä kaksinkertaisella harsolla. Tosin ehkä toisen harson voi ottaa pois ensi viikolla, jos ennustetut helteet tulevat. Taimien istuttamisen jälkeen katoin maan vielä ruohosilpulla, että kosteus pysyy maassa paremmin, eikä tarvitse kastella.

IN ENGLISH
Last week I started to plant my japanese indigo seedlings outside. I plant them quite far apart, 40-50cm from each other, because they will become big plants though right now they don't look like it. One night temperature was barely over freezing, +1C, but next week it is going to warm up and I will plant the rest of the seedlings outside. I have already prepared a bed for them with composted horse manure. I keep my japanese indogo protected with double fleece yet for couple of weeks. After planting the seedlings and taking these pictures, I mulched them with fresh grass clippings which helps to keep the soil moist and reduces the need to water them.

Istutin morsingon taimet ulos kaksi viikkoa itämisestä 9.5 eli aika pieninä, katoin ruohosilpulla ja pidin harsoa niidenkin päällä, koska silloin alkukuusta oli useita hallaöitä. Nyt ne morsingot näyttävät tältä, ja ovat oikein hyvässä kasvussa. Morsingoilla olen pitänyt taimiväliä on n 25cm ja riviväliä 40cm.

IN ENGLISH
I planted woad seedlings outside May 9th, when the seedlings were about two weeks old and still quite small. I mulched with grass clippings, and kept  them covered with fleece because there were several nights below freezing still in early May. Now those plants look like this, and are growing well.
Plants are about 25cm apart from each other and the rows 40cm apart.


Friday, May 24, 2019

Reviving indigo-fructose vat Indigo-hedelmäsokerikyypin herättäminen


Alkuviikosta näin torilla Sirinä-Design'in Ritu Kokkolan ja hänen kanssaan oli puhetta fruktoosikyypistä.  Ritu pitää kesäkuussa Tuija Timosen kanssa fruktoosikyyppikurssin, suosittelen, jos siellä on vielä vapaita paikkoja.
Innostuinkin sitten kokelemaan, josko viime vuotinen talven viileässä ollut indigo-fruktoosikyyppi lähtisi uudestaan käymään.
Olin säilyttänyt sitä ämpärissä kannen alla viileässä talven ja käyminen oli täysin pysähtynyt. Mittasin nyt pH:n ja se oli 7- 8 välillä, eli onneksi ei ollut mennyt happamaksi. Liemi näytti päältä sinisenruskealta. En lisännyt indigoa ollenkaan, kun pohjalla näytti olevan sinistä sakkaa jonkin verran jäljellä viime vuodesta.

IN ENGLISH
Earlier this week at the market I saw Ritu Kokkola from Sirinä- Design. She  is a Finnish fiber artist and works mostly with nettle fiber and also dyes with natural dyes. She hosts a workshop about indigo fructose vat with Tuija Timonen in early June, and I can recommend their workshops.

Meeting with her made me think about my fructose vat from last summer. It had been unused since September, and kept in a closed bucket in a cool place since then. I wanted to see if I can start it again. I measured the pH, and it was between 7 and 8, so it hadn't turned sour. It looked blueish brown from the top and there was quite a lot of blue sludge in the bottom.


Kaadoin liemen pikkukattilaan, lisäsin vettä ja sammutettua kalkkia (3 rkl, mikä nosti pH:n yhteentoista, vähempikin olisi ehkä riittänyt) ja lämmitin 60 asteeseen. Lisäsin pari lusikallista käytettyä krappia ja 100g hedelmäsokeria ja selvästi liemi alkoi heti muuttua. Tunnin kuluttua se näytti minusta aika valmiilta. Pinnalla oli sinistä vaahtoa ja pinnan alla liemi oli keltainen.

IN ENGLISH
I poured it to a small pan, added more water, and lime (three spoonfuls which raised the pH to 11, maybe a bit high for wool, less could have been enough), and heated the vat to 60C. I added a small amount of used madder, and 100g of fructose, and soon the vat started to change. After one hour it looked ready. There was blue foam on top and below it the liquid was yellow.


Lisäsin kattilaan vajaa 10cm korkean ritilän, joka estää, etteivät langat mene pohjalla olevan sakan joukkoon.  Olen taitellut tämmöisen itse vanhasta kanaverkosta, mutta mikä tahansa hiukan pohjasta irti oleva ritilä kelpaa. Jos sitä ei ole, niin langoista tulee helposti hyvin epätasaista, koska fruktoosikyypissä on aina sakkaa pohjalla toisin kuin hydrosulfiitilla tehdyssä kyypissä.
Lisään ritilän vasta kun kyyppi on valmis värjättäväksi, koska lientä ei voi sekottaa silloin kun ritilä on paikoillaan.

IN ENGLISH
I had made a 10cm high grid (I'm not sure how to call it in English) from chicken wire, so that it keeps yarns from touching the sludge in the bottom of the pan. If the yarns touch the sludge it will dye unevenly and I will get spots in the yarn. In fructose vat there is always some sludge in the bottom unlike hydrosulfite vat, which is clear. I added the grid when the vat was ready to dye, not in the beginning, because it prevents stirring the vat.




Laitoin aluksi 100g lankaa värjääntymään. Lanka värjääntyikin  kahdella 15 min dippauksella hyvän vaaleansiniseksi.

IN ENGLISH
I dyed one skein first, and with two 15 min dips it dyed nice light blue.



Onpa hyvä tietää, että fruktoosikyyppikin voi säilyä 9 kuukautta käyttämättä ja vaikka se oli aika kylmässäkin. Ei kuitenkaan ihan pakkasella. Ehkä se, että pH ei mennyt happamaksi on auttanut asiaa. Nyt voin laittaa tuon vanhan kyypin isompaan astiaan uuden pohjaksi ja lisätä vain indigoa, kalkkia ja hedelmäsokeria.

IN ENGLISH
It is good to know that even 9 months old unused vat can stay ok, even when it is stored in cold. Not below zero though. Maybe the fact that pH had been slightly alkaline has helped. Now I can use this old vat as a base to a bigger new vat for this summer.

Monday, May 6, 2019

About keeping of dried plant dyes Kuivattujen värikasvien säilymisestä

Viime viikolla tarvitsin lisää kellanvihreää Kevät-lapaspakettiin. Yleensä värjään sen väriresedalla harmaalle langalle, mutta myös pensasväriherneellä saa samaa kylmänkeltaista väriä - tavallisesti. Kuivattua väriresedaa ei ollut jäljellä kovin paljoa, joten laitoin likoon kuivattua pensasvärihernettä, Genista tinctoriaa. Tämä oli ostettua pensasvärihernettä, ja pakkauksessa oli merkitty viimeiseksi käyttöpäiväksi  elokuu 2019. En ole aiemmin kiinnittänyt kovin paljoa huomiota noihin viimeisiin käyttöpäiviin, koska yleensä kasviväriaineet pitävät värjäysominaisuutensa todella pitkään. Indigo on ollut edelleen käyttökelpoista kun laivahylyistä on löydetty kuivana säilynyttä indigoa, eli se kestää vuosisatoja. Myös krappi kestää pitkään, itselläni on kokemus ainakin 20v vanhasta krapista, joka värjää aivan yhtä hyvin kuin tuoreempana. Samoin puiden kuorien väriaineet vain paranevat vanhetessaan, 10v vanha paatsamankuori oli vielä todella hyvää värjätessäni sillä pari vuotta sitten. Myös kokenilli säilyttää väriaineensa hyvin. Myöskään sienissä en ole huomannut värin menetystä pitkänkään säilytyksen aikana.
Siksipä olikin aika yllätys, kun en saanutkaan kuivatulla pensasväriherneellä nyt samaa väriä kuin aiemmin värjätessäni sillä. Liemi näytti tummalta, mutta ei ollut juuri sen väristä mitä odotin sen olevan. Puretettuihin lankoihin väri tarttui hyvin hailukkana beigenä. Olin liottanut ja hauduttanut kuivatut värikasvit niinkuin teen tavallisestikin, mutta siivilöin liemen vasta kaksi päivää haudutuksen jälkeen. Yleensä tämä ei vaikuta mitään jo valmiiseen kasveista saatuun väriliemeen (sienillä kannattaa siivilöidä heti keiton jälkeen, muuten voi käydä niin, että väri imeytyy takaisin sieniin, mutta kasveilla ei käy näin), mutta silti epäilin josko vika olisi ollut siinä. Punnitsin uuden satsin kuivattuja kasveja likoon, ja nyt siivilöin liemen heti tunnin haudutuksen jälkeen. Edelleen liemi näytti samalta kuin aiemmin, ja kun lisäsin langat, niin väri jäi todella hailukaksi. Sitten ajattelin, että jospa puretukseni ei ollut onnistunut, ja lisäsin pienen pätkän eri puretuserässä ollutta lankaa, mutta se ei värjääntynyt yhtään paremmin eli vika ei ollut puretuksessakaan.

Koska tarvitsin sitä keltaista, niin laitoin likoon viimeiset kuivatut väriresedat, jotka eivät olleet niin vanhoja. Niiden pussissa oli viimeinen käyttöpäivä toukokuu 2021. Ne värjäsivätkin samat langat juuri sellaiseksi mitä odotinkin, eli näytti tosiaan siltä, että kuivatuista pensasväriherneistä kylmänkeltaisen värin antava väriaine oli hävinnyt tai muuttunut jotenkin säilytyksen aikana.
En nyt tiedä, voiko näin käydä kaikille ruohovartisille värikasveille, joiden väriaineet ovat flavonoideja. Olen säilyttänyt kuivatut värikasvit pimeässä ja viileässä niinkuin suositellaan. Minulla on varastossa vieläkin vanhempia kuivattuja kasveja, ja täytyykin alkaa jossain vaiheessa testaamaan ovatko niiden väriaineet hävinneet, vai vieläkö ne toimivat! Ja onko eroja eri kasveilla tässä suhteessa. Ehkä flavonoidit ovat herkempiä katoamaan kuin antrakinonit tai tanniinit.
Joka tapauksessa pari kolme vuotta ainakin voi kuivattuja ruohovartisia vihreitä kasveja säilyttää ja ne pitävät värinsä sen aikaa, mutta en tiedä missä sitten menee se raja, että väriaineet alkavat hävitä kasveista. Tietääkö joku muu?

IN ENGLISH
Last week I needed more greenish yellow for my Spring Spirit- mitten kits. I usually dye it with weld on grey yarn, but also Genista tinctoria gives the same kind of yellow - usually.
I didn't have much dried weld left, so I decided now to use Genista tinctoria. I had dried plants and in their bag was noted that the last date to use is in August 2019. I haven't thought about this before, because usually most plant dyes keep their dye content for a very long time. Centuries old indigo found in wrecked ships has been good to dye blue, and I have used 20 years old madder which has been as good as new. Also couple of years ago I dyed with 10 years old buckthorn bark which dyed very well, and wood dyes are said to keep their dye well, actually they need to be at least six months old before using. Also cochineal keeps it's dye well, and in my experience so do mushrooms.

That is why it was a surprise that I didn't get the color I thought from old Genista tinctoria.  It's bath looked dark, but not the shade I expected, and it gave only very light beige to my alum mordanted yarns. I had soaked and simmered the plants like I normally do, but now I strained it after two days from simmering, and I thought maybe that was wrong. Though usually with plants it doesn't matter if the bath isn't strained right away like with mushrooms (with which the dye may go back to the mushrooms if they are not strained right after simmering). So I prepared a new patch of dried Genista for dyeing, soaked and simmered and strained right after simmering this time. Still it didn't dye well, and then I thought if my mordanting was not successful, so I added a bit of yarn from different mordant lot, but dye didn't take to it either, so the problem was not with mordanting.

Because I needed that yellow, I decided to use the last of my dried weld. Soaked and simmered for an hour and dyed, with perfect results. In this weld bag the last use date was may 2021.
So it seems that dried Genista was too old, and the dye in them had changed or vanished. I don't know if this can happen to all plants where the dyes are flavonoids! I keep dried plants packed in dark and cool temperature like recommended. I still have some several years old dried plants for dyeing (weld, sawwort, knapweed), and will have to try them to see if they work. And to see if there are differences in different plants. Perhaps flavonoids are more vulnerable than antraquinones or tannins in plants and mushrooms.
I know that dried plants which have flavonoids as dyes keep their dyes at least  two or three years but I don't know what is the time when the dyes start to disappear from them. Does anyone else have any experiences about that?

Thursday, April 25, 2019

Old woad is germinating Vanha morsinko itää sittenkin


Kylvin 10v vanhoja morsingon siemeniä 5.4, ja ensin näytti, että siemenistä ei tule mitään, mutta pääsiäisen aikaan alkoi tapahtua. Ensin itivät oikeanpuolimmaiset siemenet, jotka on saanut ystävältäni Annalta 2010. Ne olivat ranskalaista alkuperää.
Seuraavaksi alkoivat itää keskellä olevat Englannista 2009 saamani siemenet, ja nyt viimeiseksi näyttävät itävän myös 2009 omista kasveistani keräämäni siemenet vasemmalla.
Säilytän kuivia siemeniä jääkaapin hedelmälokerossa muovipussissa, huoneenlämmössä näistä olisi varmasti itävyys hävinnyt jo aikoja sitten, mutta silti on yllättävää ja hienoa, miten pitkä itävyys morsingon siemenillä on! Varmaan tuoreemmat siemenet olisivat itäneet nopeammin, näillä kesti siis melkein kolme viikkoa itämiseen kasvihuoneessa.

IN ENGLISH
I sowed 10 years old woad seeds in April 5th, and at first I thought that they don't germinate, but during last week-end something started to happen. First to germinate were the seeds on the right. They were originally from France, but I had gotten them from my friend Anna in 2010.
Next germinated seeds in the middle which were a gift from England in 2009, and the last to germinate are the ones on the left, which were from my own plants in 2009.
I keep dry seeds in the fridge wrapped in plastic, so that they don't get moisture. If they were kept in room temperature, I'm sure they wouldn't have been viable any more. It is surprising and great how long the woad seeds can keep their ability to germinate!
Fresh seeds could have germinated faster, I think. It now took almost three weeks for them to germinate in the greenhouse, but there is still enough time for them to grow. 

Sunday, April 14, 2019

Growing dye plants this year Värikasvejani tänä vuonna


Huomaan, että blogistani voi saada helposti käsityksen, että täällä olisi isokin värikasvimaa ja että olen keskittynyt kasvattamaan vain värikasveja. Asia on oikeastaan ihan päinvastoin. Puutarhani on varjoinen tai puolivarjoinen ja aurinkoisia paikkoja on vähemmän. Värikasvit vaativat paljon aurinkoa, jotta niihin kertyisi hyvin väriaineita. Aurinkoisista paikoista kilpailevat kuitenkin perennat ja syötävät hyötykasvit ja värikasvit jäävät viimeiseksi kilpailussa tilasta (vaikka olisi ihanaa, jos pystyisi kasvattamaan kaikki omat vihannekset.. ehkä sitten kun ollaan eläkkeellä). Olen päätynyt antamaan suurimman osan tilasta perennoille, koska ne eivät vaadi kesällä niin paljoa hoitoa kuin yksivuotiset kasvit. Lisäksi tietysti pidän paljon iiriksistä, pioneista ja astereista, ja pelkästään niiden katseleminen tuo voimia ja mielihyvää. Kesällä torikausi on kiireisin, ja silloin ei ehdi puutarhaan niin paljon kuin yksivuotisten kasvien kasvattaminen vaatisi. Värjään suurimman osan langoista joko ostamillani värikasveilla tai sitten luonnosta kerätyillä sienillä tai puiden lehdillä. Värikasvien kasvattaminen itse on kuitenkin opettanut minulle niistä paljon, ja myös värjäämisestä, joten sikäli se on tosi hyödyllistä, ja varsinkin indigopitoisten kasvien kanssa opeteltavaa riittää edelleen:).

Kasvatankin värikasveista nykyään vain vähäsen väritatarta eli japanilaista indigoa (Persicaria tinctoria). Yllä olevassa kuvassa on viikko sitten itäneitä väritattaria, jotka on kylvetty kuun vaihteessa. Väritatarta on hyvä kasvattaa joka vuosi siksikin, että saan siitä aina edes vähän tuoretta siementä ja ylläpidettyä niitä. Lisäksi kylvin viime viikolla hiukan morsinkoa (Isatis tinctoria). Minulla oli jäljellä vähäsen morsingon 10v vanhoja siemeniä, ja kylvin ne nyt. Jos ne eivät enää idä, niin sitten ehdin kylvää vielä tuoreempia varmasti itäviä morsingon siemeniä, joita niitäkin on onneksi, mutta jos vanhat siemenet itävät, niin sitten ne tulevat hyvin käyttöön, ja haluan hiukan omaa morsinkoa tänä vuonna. Pitkästä aikaa olen kylvänyt myös pikkuisen tiikerikaunosilmää (Coreopsis tinctoria), ja vielä mietin mahtuuko jonnekin vähän väriresedaa (Reseda luteola) vai ei. Se olisi oikein hyvä keltaisen lähde, vaikka luonnonkasveistakin saa keltaisia. Ehkä laitan sitä vain muutaman taimen.
Nämä värikasvit ovat samoissa muutamissa penkeissä vihannesten kanssa, eli varsinaista värikasvimaata minulla ei ole. Krappi kasvaa varamaan takaosassa metsän reunassa koska siellä on sille paras hiekansekainen maa, mutta sekin paikka on puiden kasvettua alkanut tulla ehkä liian varjoisaksi, ja täytyy miettiä mitä teen niille. Varmaan kaivan tänä keväänä osan niistä värjäykseen.

Alla oleva kuva on viime viikolta ns pääpuutarhasta. joka on perennoilla suurimmaksi osaksi. Kasvihuoneessa kasvatan tomaattia, kurkkua ja basilikaa, ja joskus siellä on ollut myös väritatarta. Kasvihuoneen takana on muutamia penkkejä, joissa voi olla yksivuotisia värikasveja ja/tai vihanneksia kuten sipulia ja kesäkurpitsaa, joita laitan joka vuosi.

IN ENGLISH
I have noticed that from my blog you can get the impression that I have a big dye garden, and that I have concentrated on growing only dye plants. It is actually the opposite. My garden is quite shady or semi-shady, and there are not a lot of places which get full sun all day. Dye plants require sun so that they can develop most dye in them. However, for me there are also other plants competing with the few sunny beds: perennials and vegetables. Over the years I have ended up giving most of the sunny places to perennial flowers because they require so little maintenance during summer which is a very busy season for me because of the market.  Vegetables and dye plants are more laborious (although I would love to grow all my own veg.. maybe when we retire). Besides, I love peonies, irises and asters, and they give me so much pleasure just to look at them. Still, growing dye plants has taught me a lot, and especially growing my own indigo-bearing plants is an ongoing education:), which I will continue even in a small scale.

I grow mostly only some japanese indigo (Persicaria tinctoria). In the picture above there are seedlings of japanese indigo sown in the beginning of this month. I want to grow japanese indigo first because it gives me blue, and also I need to grow even a little of it every year to get fresh seeds.
Besides japanese indigo, last week I sowed some woad. I had some 10 years old seeds, which I'm not sure if they will germinate, and if not, I still have time to sow more fresh seeds, because I want to have some woad this summer. So that's why I sowed them so early inside. 
I have also sowed some Coreopsis tinctoria which I haven't had for many years, but now I thought to plant a little of it. Also I'm not yet sure if I will sow weld, if I have room for it. Maybe just a few plants, because it is such a good source of yellow.
These dye plants will grow in the same beds as my vegetables. Madder grows by the edge of the woods where the soil is more sandy, but lately trees have begun to shade them maybe too much, and I will have to do something about them. Perhaps I will dig some of them up this spring.

The picture below is from last week, so you see there is still a bit of snow left, but I'm sure it will melt away next week. In my big polytunnel I grow tomatoes, cucumber and basil, and sometimes also some japanese indigo. Behind the polytunnel there are some beds to grow dye plants and /or vegetables like onions and zucchini which I like to grow every year.


Saturday, March 30, 2019

Some colors from madder Krappivärejä


Krappijuuri eli Rubia tinctoria-kasvin juuri on yksi parhaista luonnonväriaineista. Se on kestävä ja riittoisa väri, ja siitä saa lukemattoman määrän erilaisen sävyisiä punaisia tai punaoransseja. Mutta, koska se sisältää useita eri väriaineita, niin siitä saatavat sävyt vaihtelevat tosi paljon. Sävyyn vaikuttaa ensiksikin vesi, mutta isossa määrin myös lämpötila ja värjäysaika, ja tietysti puretus. Vaikka värjään samalla omalla kaivovedellä ja pyrin pitämään lämpötilat samoina, niin ei ole ollenkaan varmaa, että saan juuri samaa sävyä. Pienetkin erot värjäyksen kulussa vaikuttavat väriin, vaikka kuinka yrittäisin saada samaa väriä.

Erilaisia värjäysmenetelmiä krappijuurella värjäämiseen on monia. Nyrkkisääntönä yleensä pidetään, että matalammassa lämpötilassa väristä tulee punaisempi ja korkeammassa oranssimpi, mutta tämä ei ole kuitenkaan niin yksiselitteistä. Myöskin yleinen käsitys on, että jos krappi on jauhettu, niin silloin siitä irtoaa enemmän väriä, mikä on loogista. Kuitenkin jauhemaisen krapin siivilöiminen liemestä on tosi vaikeaa, ja jos taas langat ovat samassa sen kanssa, niin sen saaminen pois langoista vielä hankalampaa. Täytyisi olla jokin tosi tiheä kangas minkä läpi liemi siivilöidään, eikä minulla ole sellaista, joten värjään aina paloina olevilla krapeilla. Puuvillan värjäämiseen jauhemainen krappi varmasti on parempi, koska puuvillan saa pesukoneessa pestynä puhtaammaksi jauheesta jälkikäteen.

Tavallisin värjäystapani krapin kanssa on seuraava:
käytän saman verran krappia kuin lankojakin.  Liotan krapit yön yli ja seuraavana päivänä lisään sinne märät langat (joko purettamattomat tai alunapuretetut, mutta en laita puretusainetta koskaan väriliemeen, koska aluna laskee liemen pHta ja muuttaa väriä. Lisäksi mielestäni väristä tulee myös vaaleampi jos puretusaine on samassa liemessä.) ja nostan lämpötilan 50-60C, ei korkeammaksi. Liikuttelen lankoja, että väri tarttuisi tasaisesti ja annan olla väriliemessä kunnes väri on mielestäni sopiva. Usein annan lankojen myös jäähtyä seuraavan yön yli samassa liemessä.  Värjäyksen jälkeen krapin palat on helppo ravistella irti langoista ennen lankojen pesua. Tästä värjäyksestä on kuvassa näyte A. Ylempi on purettamaton, ja alempi aluna-viinikivi puretettu.

Kokeilin talvella muutaman kerran Jenny Dean'in ohjetta krappivärjäykseen, Se on selitetty hänen kirjassaan A Heritage of Colour, ja samoin siitä on hänen blogissaan mm täällä.
Tein tein kaksi kokeilua, B ja C. Krappeja oli käytetty 200%  eli kaksi kertaa yhden värjäyksen lankojen määrä. Enemmän kuin tavallisesti, mutta koska sillä määrällä saa kaksi eri värilientä (ja jälkiliemet)  lopputuloksena sillä määrällä värjäsi yhtä paljon lankaa kuin tuolla minun tavallisemmalla tavallani.
Tein molemmat uutot ja värjäykset samalla tavalla eli seuraavasti:
- Huuhtelin kuivat krapin palat siivilän läpi juoksevalla vedellä. Tämän huuhteluveden voi ottaa talteen ja värjätä sillä kellanoranssia, mutta itse kaadoin sen pois. Jennyn mukaan huuhtelu auttaa pääsemään eroon keltaisista tai ruskeista väriaineista, kun tarkoitus on kuitenkin yrittää saada punaista.
- Kaadoin kiehuvaa vettä huuhdeltujen krappien päälle ja annoin hautua yhden minuutin, jonka jälkeen siivilöin liemen, ja otin siivilöidyn liemen talteen. Toistin tämän ja yhdistin molemmat siivilöidyt liemet. Nyt valmiina oli väriliemi. Kun liemi oli jäähtynyt kädenlämpöiseksi, lisäsin liemeen langat, ja nostin lämpötilan n 60C, jossa pidin sen tunnin. Tästä tuli näyte B2 (purettamaton ja aluna-viinikivi-puretettu). C2 näyte oli muuten värjätty samalla tavalla, mutta lämpötila oli alhaisempi. Toiseksi viimeinen kellanoranssi näyte, myös C2 , mutta jälkiväri tästä liemestä. Selvästi huomaa, miten punaiset väriaineet olivat tarttuneet ensimmäisessä värjäyksessä ja jälkiväristä tuli keltaisempi. Näin värjäten olen saanut roosan tai korallinpunaisempaa kuin tuolla perinteisemmällä tavalla miten olen aiemmin värjännyt, vaikkakaan väri ei ole niin voimakas.

- Lisäsin uutta vettä samojen krapinpalojen päälle ja annoin liemen hautua n 80C eli selvästi alle kiehumispisteen 30 minuuttia, jonka jälkeen siivilöin liemen ja värjäsin sillä. Tästä liemestä väriksi tuli B1 (purettamaton ja aluna-viinikivipuretettu näyte) ja C1. Yllättävästi C-värjäyksessä tästä tuli aika vaalea väri ja myöskin B-värjäyksen sävy on erilainen kuin C-värjäyksen. Luulin tehneeni samalla tavalla molemmat värjäykset, krapit olivat samaa erää ja samoin langat oli samasta puretuserästä, mutta niin vaan ei koskaan voi olla varma mitä tulee. Omat värini ovat myös vähän erilaisia kuin mitä näytteet ovat Jenny kirjassa, mutta vesi voi vaikuttaa aika paljon.

- Haudutin krapit vielä uudelleen, ja siivilöin, ja värjäsin lisää punertavaa, B3 ja C3 (langassa vaalean harmaa pohjaväri). Samoja krappeja voi uuttaa vieläkin lisää, mutta niistä langoista ei ole näytettä.
Lankakartan taustalla oleva tumman rusehtavan violetti lanka oli ensin värjätty siniseksi indigolla, sitten puretettu ja värjätty samassa liemessä kuin B3. Indigon ja krapin päällevärjäyksillä saa kivoja ruskeita tai sinnepäin olevia värejä:).

Voimakkain väri tulee mielestäni silloin kun krapit ovat samassa liemessä lankojen kanssa ja tähän olen aiemmin lukenut selityksen, että krapeista irtoaa koko ajan lisää väriä, sitä mukaa kun jo aiemmin irronneet värit ovat kiinnittyneet. Tästä syystä myös muuten kannattaa tehdä uutto aina uudessa puhtaassa vedessä ja yhdistää liemet jälkeenpäin verrattuna siihen, että pidentäisi uuttoaikaa samalla liemellä.
Jennyn menetelmän etuna taas on se, että sain erilaista punaisen sävyä ja lisäksi langat olivat helpompia käsitellä, kun krapit oli siivilöity liemestä ennen lankojen sinne laittoa. Lisäksi se on aika nopea värjäystapa, vain kaksi minuutin kestävää uuttoa, plus tietysti muut uutot. Purettamattomaan lankaan väri tulee aina kellertävämpänä kuin puretettuun.

Krapilla värjäyksen voi tehdä niin monella tavalla, tässä on lisää yksi tapa:)

IN ENGLISH
Madder (Rubia tinctoria) is one of the best natural dyes. It gives fast colors and you can get many different shades of red and orange from it alone, not to speak of colors it gives combined with other natural dyes. Madder has many different dyes in it, and also there are other variables which affect what the color is. Water and even small changes in temperature of the dye bath can give different result, and even when I try to get the same shade, I don't always succeed.

There are many recipes how to dye with madder. Most often it is said that in lower temperatures you can get more red, and in higher temperatures more orange or brownish red. Also it is said that the smaller you grind the madder, the more red you may get from it, and it is logical. However, straining off  the madder powder from the dye bath is very difficult, and it is even more difficult to rinse off the wool yarns after dyeing, and so as I don't have the means to strain off the powdered madder, I use madder in bigger pieces. I'm sure it would be easier to wash cotton or such fabric which you can put in a washing machine, than wool yarn.

My usual method of dyeing with madder is the following:
I use the same amount of madder as dry yarn. I soak the madder pieces overnight, and then the next day add mordanted wetted yarns to the bath with madder pieces, and raise the temperature to no higher than 60°C. I move them gently from time to time to ensure even color, and keep the temperature for one hour or until the color is what I want. Madder pieces are easy to shake off the yarns before washing them. From this dyeing is the sample A, the top one is with no mordant, and the second with alum and cream of tartar- mordant.

This winter I tried another method. It is from Jenny Dean's book A Heritage of Colour, and she has also explained it in her blog, here.  
I made two experiments, both the same way. I used 200% of madder, twice the amount of yarn, but as the method gives two dye baths (and after baths), that amount of madder gave me as much of dyed yarn as my own method.
I did as follows:
-  I rinsed the dry madder pieces. Jenny recommends this to get rid of the unwanted yellow or brown dyes, it is red I want now.
- I poured boiling water over the rinsed madder pieces, and let them steep for one minute, then strained off the bath. I repeated the process with fresh boiling water, and combined the strained baths. After the bath has cooled down, I added wet yarn to it and raised the temperature to 50-60°C, and dyed for one hour. The result was B2 (unmordanted yarn and second mordanted with alum and cream of tartar). C2 was extracted and dyed the same way, except the temperature of the dye bath was a bit cooler. The second last orange yellow sample in the picture, labeled also C2 is from an exhaust bath from red C2, you can clearly see how the red/coral colors had attached to the yarn in the first bath and yellows were left in the second bath. With this kind of extraction I got a different shade of pinkish red/coral than what I get with my usual method.

- I added more fresh water to the madder pieces and simmered them in 80°C for 30 minutes (not boiled), and strained off the bath. This bath gave me B1 (unmordanted and the second is mordanted with alum and cream of tartar) and C1.  Surprisingly the C-bath gave paler color than B-bath, and also the shade is different. I tried to do these the same way, madder was the same patch, and also yarns were mordanted in the same lot, but it goes to show nothing is for certain. Also my yarns look a bit different in shade than what is in Jenny's book, but I think the quality and pH of the water may may also affect a lot.

- I used the same madder pieces once more, simmering and straining them off, and then dyeing B3 and C3 (with light grey base colored yarn). The same madder pieces were used even more, but I don't have a sample of those left.
In all dyeings the unmordanted yarn was more yellow/orange shade than the mordanted yarn.
The brownish purple yarn under the sample chart in the picture was blue yarn (dyed with indigo first) which was in the same bath as B3, so there are endless possibilities to colors when madder is combined with other base colors:).

I got the strongest color with my usual method when the madder pieces were in the same bath with yarns. I have read an explanation to this that madder releases more dye when the previously released dye is absorbed the the yarn. This is also a reason why multiple extractions with fresh water is better way to extract more color from complex dyes, than longer time in the same extraction.
The benefit of Jenny's method is that I get a different shade of color from it, and also yarns are easier to handle when madder is strained off before yarns are put in the bath. It is also quite fast method, only two one minute extractions, plus other extractions.

There are so many ways to dye with madder, this is another way to try it:)



Monday, March 11, 2019

Lightfastness of some experiments last year Viimevuotisten kokeilujen valonkestotesti


Viime talvena tein viikottain kokeiluja erilaisilla lähiympäristöstä löytämilläni kasveilla ja jäkälillä. Kesäkuussa laitoin näytteet näistä värjäyksistä valonkestotestiin kuistille, minne tuli iltapäivällä suoraa valoa ja muuten hajavaloa. Oikea puoli näytteistä oli peitetty mustalla pahvilla, vasen puoli oli alttiina valolle kolmen viikon ajan kesäkuussa.

Heti näkee, että eniten haalistuneita olivat kotkansiiven itiölehdillä värjätty persikkainen väri ja tammikuisilla mustikanvarvuilla tullut ruskeanpunainen väri. En vieläkään tiedä, mistä väriaineista tuo mustikanvarpujen väri tulee. Täällä on tutkimus mustikan yhdisteistä, mutta en pääse näkemään kuin tiivistelmän. Ehkä nuo punertavat ovat jotain proanthocyaniideja.
Myöskään pihtojen havuista saatu keltainen ei ollut kovin kestävä, mutta yllätyksekseni katajanmarjoilla ja -havuilla tullut keltainen oli selvästi parempi.
Jäkälillä värjätyt keltaiset eivät pääosin haalistuneet, vain paisukarvejäkälien toisena jälkivärinä tullut hyvin vaalea keltainen 6B haalistui eli enempää kuin yhtä jälkiväriä ei niistä ehkä kannata ottaa. Paisukarvejäkälien, harmaahankakarvejäkälien ja valkohankajäkälien värit sen sijaan eivät haalistuneet vaan ne olivat muuttuneet ruskeammankeltaisiksi ja sävy oli tummunut. Nämä tummenneet värit oli värjätty ilman puretusta, sen sijaan väri 5B oli värjätty paisukarvejäkälillä alunapuretetulle langalle ja se taas ei tummunut vaan haalistui! Eli näillä jäkälillä värjäys kannattaa tehdä ilman puretusta.  Harmaaröyhelön keltainen oli hiukan haalistunut eli se ei ollut niin hyvä kuin nuo em jäkälät.
Kerään jäkäliä vain puista, mitä kaadetaan polttopuiksi, tai sitten myrskyjen jälkeen tielle tippuneita jäkäliä, eli jäkälävärejä tulee vain hyvin vähän. Jäkälät uusiutuvat hitaasti ja niissä voi olla uhanalaisiakin lajeja, eli kannattaa kerätä vain kaikkein yleisimpiä jäkäliä.

IN ENGLISH
Last winter I made weekly small experiments with plants which I could find in the wild near our house. Last June I took samples of these yarns and made a lightfastness test to them for three weeks in our porch where the samples were exposed to direct sun during afternoons. The right side of the samples was covered and the left side was exposed to light.

First off you can see that peach color I got from fertile Ostrich fern fronds had faded, and also colours from bilberry stems faded badly. I still don't know the dye which is in bilberry stems. Here is a study of compounds in bilberry, but I can only read the abstract. Maybe the reddish colorants are some kind of proanthocyanidins. 
Also yellow from fir needles wasn't very lightfast, but to my surprise yellow from juniper berries and needles was quite fast to light.
Yellows dyed with lichens were mostly lightfast, only second exhaust bath of Hypogymnia lichens 6B faded, and it was very pale colour to begin with. First colours from lichens Hypogymnia, Pseudevernia furfuracea and Evernia prunastri didn't fade, instead they changed to more darker brownish yellow! These colours were dyed with no mordant, the colour from Hypogymnia dyed on alum mordanted yarn 5B didn't turn brownish but faded a little. So with these lichens it is better to use no mordant. Yellow colour from lichen Plasmatia glauca faded a bit, so it wasn't as good as other lichens in these experiments.
I can only dye small amounts with lichens, because I only collect lichens from trees we use for firewood, or wind fallen lichens which I can find after storms on the road. Lichens grow very slowly and some are endangered, so collect only lichens which you can identify and which would be destroyed somehow anyway.