December 21 Madder and cochineal Krappi ja kokenilli yhdessä

Tänään lanka on punaiseksi värjättyä Velhoa, kaupassa täällä.
Värjään usein punaisia krappijuuren ja kokenillin yhdistelmällä. Krapista tulee hyvä väri yksinkin, mutta usein oranssiin vivahtava. Jos krapilla värjätyn langan laittaa sitten kokenilliliemeen, niin väri taittuu sinertävän punaisen suuntaan. Jännää muuten on, että keltaiset langat uudelleen värjättynä kokenillilla tulevatkin pinkeiksi, eikä niistä tule koskaan hyvin tummaa. Krapin päälle kokenillilla saa tummiakin värejä, samoin kuin yksinään kokenillilla värjättynä.  Krapin ja kokenillin liemet voi myös yhdistää, ja värjätä yhdellä ja samalla kertaa. Tällöin kuitenkin kannattaa laittaa ensin krappiliemi, värjätä siinä lankoja puolesta tunnista tuntiin ja lisätä kokenillista keitetty uutos vasta sitten samaan liemeen. Tällöin kokenillia ei tarvitse käyttää kovin paljoa, usein 2% langan määrästä riittää. Kokenilli tarttuu lankaan nopeammin kuin krappi, joka vaatii usein pidemmän ajan.
Joskus minulta kysytään, pitääkö lanka purettaa uudelleen, jos se värjätään kahteen kertaan. Vastaus on, että ei tarvitse. Samat jo langassa olevat puretusaineet kiinnittävät lisää väriä myöhemmissä värjäyksissä.

IN ENGLISH
Today I have red Velho yarn, in my shop here.
I often dye red with a combination of madder and cochineal. Madder gives good strong colour by itself, but it is a bit orange red. If I put madder dyed yarn in cochineal bath, then the colour shifts to more blueish red. If I dye yellow yarn with cochineal, the result is pink, and I never get a really strong colour with yellow plus cochineal, like I can get with madder and cochineal, or with cochineal by itself. It is also possible to combine madder and cochineal baths, and dye with that bath (so that you don't need to dye twice). However then it is better to start off  with a madder bath and dye yarns in it for 30-60 minutes before adding the extracted cochineal bath to it, only 2% cochineal is often enough. Madder attaches itself slower than cochineal, which faster dye.
I'm sometimes asked if you need to mordant again when dyeing two times. The answer is that one mordanting is enough, the same mordants  bind more colorants in later baths, too.

December 20 Cochineal Kokenilli

Joulukuun kahdennenkymmenennen päivän väri on värjätty kokenillilla, kaupassa täällä.
Kokenilli on yksi suosituimpia luonnonvärejä. Se tulee kaktuksilla elävistä ja kasvatetuista kilpikirvoista, ja se on yksi tärkeimpiä historiallisia luonnonvärejä sen jälkeen kun se löydettiin Keski-Amerikasta 1500-luvulla, missä sitä on käytetty tuhansia vuosia värjäykseen. Se on hyvin valonkestävä väriaine ja siitä saa monia eri punaisen, violetin tai roosan sävyjä, mitä ei muuten saa luonnonaineilla helposti. Ei ainakaan yhtä kestäviä sävyjä. Kokenillista saatava väri riippuu sekä puretuksesta, liemen vahvuudesta sekä happamuudesta, ja sen kanssa kannattaakin tehdä paljon kokeiluja, koska oma vesi voi vaikuttaa saatavaan väriin. Olen kirjoittanut kokenillilla värjäämisestä blogiin oman sivun, löytyy tuolta sivupalkista.

Tämä lanka on värjätty harmaalle pohjalle, joka antaa oman sävynsä ja lopputulos on viininpunaisen sinertävän punainen, miten tuota oikein kuvailisi. Kaunis voimakas väri.

IN ENGLISH
Colour for December 20th  is dyed with cochineal, in my shop here.
Cochineal is one of the best natural dyes. It comes from insects living on cactus, and it became one of the most important historical dyes after its discovery from Middle America in 500 vuotta sitten. In South and Middle America it had been used for thousands of years. It is very lightfast natural dye, and it gives many different shades of red, violet, purple or pink, which are not easy to get with any other natural dye. At least not as fast and good dyes as from cochineal. The colour depends on mordant, the strength of the bath and acidity, and it is useful to experiment a lot with it. Water used in dyeing with cochineal has great impact on the colour, so every dyer may get a bit different shades from it.

Today's yarn was dyed on grey base yarn, which gives it's own colour to it. This yarn's colour is somewhere between burgundy red to purplish red. A nice strong colour.

The effect of iron on some dyes Rautapuretuksen vaikutus joihinkin väreihin

Tässä on muutamia näytteitä siitä, miten rautapuretus vaikuttaa verrattuna siihen onko rautapuretus tehty esipuretuksena vai väriliemeen jälkipuretuksena.
No 1 on purettamaton lanka
No 2 on purettamaton lanka, jonka väriliemeen on värjäyksen lopussa lisätty rautavihtrilliä 1% (1g/100g lankaa) 15 minutin ajaksi
No 3 on esipuretus 1 % rautavihtrillillä (esipuretus: purettamaton pesty lanka puhtaassa vedessä jonka lämpö on nostettu 80°C ja pidetty siinä ensin 45min, jonka jälkeen langat nostettu ylos ja lisätty veteen liotettu rautavihtrilli, ja laitettu langat uudelleen liemeen, jossa ne saivat olla 15 min. Langat on huuhdeltu kunnolla puretuksen jälkeen. Rautavihtrillillä esipuretettu lanka muuttuu kellertäväksi.)
No 4 on alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka
No 5 on alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka väriliemessä 1 tunti, jonka jälkeen liemeen on lisätty 1% rautavihtrilliä veteen liotettuna ja langat ovat edelleen saaneet olla liemessä 15 min.

Näytteet ovat olleet samassa kaikki väriliemessä, ja tunnin värjäyksen jälkeen 1,3 ja 4 on otettu pois ja no 2 ja no 5 jätetty liemeen vielä 15 minutiksi rautavihtrillilisäyksen jälkeen.

IN ENGLISH
Here are some samples to show how mordanting with iron affects the colour. The resulting colour is different when the mordanting is done as pre-mordanting, compared to when it is done as post-mordanting.
No1 is a yarn with no mordant
No 2 is a yarn with no mordant, but in the end of dyeing I have added 1% (1g/100g of yarn) of iron sulfate to the dye bath for 15 minutes.
No 3 is a yarn which was pre-mordanted with 1% iron sulfate (pre-mordanting: washed yarn is placed in clear water, and temperature raised to simmer (80°C), and kept there for 45minutes, after which time to yarns are taken out of the bath and iron sulfate added, and yarns are re-entered the bath, and kept there for 15 minutes. The yarns have been rinsed properly after mordanting). Iron pre-mordanted yarn is yellowish in colour.
No 4 is a yarn pre-mordanted with alum (10%) and cream of tartar (5%)
No 5 is a yarn pre-mordanted with alum (10%) and cream of tartar (5%), and after dyeing for one hour, the iron sulfate (1%) is added to the bath for 15 minutes.

The samples have all been in the same dye bath, and after dyeing for one hour, samples no 1,3 and 5 have been taken out of the bath, and no 2 and 5 have been left for another 15 minutes with added iron.

Krappi - Madder

Esipuretus raudalla muuttaa värin ruskeanvioletiksi, kun taas jälkipuretuksessa samaa värimuutosta ei tule vaikka rautapuretuksen kesto on sama 15 minuttia molemmissa.
Pre-mordanting with iron changes the colour to brownish purple while post-mordanting does not have the same effect, even though the time of the mordanting is the same 15 minutes.

Kokenilli - Cochineal

Myös kokenillin kanssa esipuretus raudalla antaa violettia väriä. Vaikka rauta-esipuretus oli tehty samalla kertaa kaikkiin näihin koevärjäyksiin ja huuhdeltu huolellisesti puretuksen jälkeen, niin kokenilli on niin herkkä raudan vaikutukseen, että esipuretetusta langasta väriliemeen nähtävästi irronnut hyvin pieni määrä riitti samentamaan myös muiden samassa kokenilliliemessä olleiden näytteiden väriä hiukan. Olen ennenkin huomannut, että kokenilli on hyvin herkkä raudan vaikutukselle. Krapin tai seitikkivärjäyksissä esipuretettu lanka ei vaikuttanut muiden samassa liemessä olevien lankojen väriin.

Also with cochineal iron pre-mordanting gives purple colour. Although I had used the yarn from the same pre-mordant bath to all these experiment, and tried to rinse the yarns well after mordanting, cochineal is so sensitive to iron, that even the very very slight amount of iron leached from the pre-mordanted yarns had affected to the colour of other samples in the same cochineal bath. I have noticed this earlier, too. Madder and mushrooms were not as sensitive to iron.

Verihelttaseitikki, lakit - Mushroom Cortinarius semisanguineus, caps

Verihelttaseitikki, jalat - Mushroom Cortinarius semisanguineus, stems

Tästä viimeisestä sarjasta täytyy sanoa, että tavallisesti saan verihelttaseitikkien jaloista keltaisempaa ja voimakkaampaa väriä, mutta nyt käytin vanhoja homehtuneita jalkoja ja selvästi se oli vaikuttanut myös väriin.
I usually get brighter and more yellow colour from the stems of this mushroom, but now I used old and moldy mushrooms and clearly mold had affected the colour. Anyway, you can see the effect of iron.

More dyeing in the spring Lisää keväisiä värjäyksiä

Siivoilin keväällä taas varastoja ja löysin muutamia säkillisiä kuivattuja pajun ja lepän lehtiä ulkovarastosta. Lehdet olivat tosi vanhoja, varmaan ainakin 15 vuotta vanhoja, ja kun ne olivat paperisäkeissä ne olivat ottaneet kosteutta ja homehtuneet. Ajattelin silti kokeilla tulisiko niistä mitään ennen kuin heitän ne kompostiin. Käytin kuivattuja lehtiä 200g/100g lankaa. Liotin lehtiä ensin pari viikkoa lievästi emäksisessä vedessä, keitin ja siivilöin liemen. Pajun lehdistä tulikin ihan hyvä keltainen/kellanruskea (langat esipuretettu alunalla ja viinikivellä), tuo voimakkaampi väri alla olevassa kuvassa. Samanlaisista homehtuneista lepänlehdistä ei kuitenkaan tullut juuri lainkaan väriä, se on tuo vaaleampi samassa kuvassa. Yllättävän hyvin nuo pajunlehdet olivat säilyttäneet väriaineet itsessään vaikka ne olivatkin niin vanhoja ja lisäksi vielä homeisia.

IN ENGLISH
I was cleaning my storage shed in the spring and found some bags of dried leaves of willow and alder. They were very old, at least 15 years old, and since they were stored in paper bags they had gotten moldy. I wanted to try if they yield any color before I throw them in the compost.
I used 200 grams of dried leaves to 100 grams of yarn. I soaked the leaves first for two weeks in slightly alkaline water, simmered them and strained the bath. The willow leaves gave a nice quite strong brownish yellow (the yarns were mordanted with alum and cream of tartar), it is the stronger color in the picture below. The same kind of moldy alder leaves didn't give much color, it is the paler yarn in the same picture. It was surprising how well the willow leaves had contained the dyestuffs, even though they were so old and moldy.

Minulla oli myös vähän homeisiksi päässeitä kuivattuja verihelttaseitikkien lakkeja, ja niistäkin tuli ihan hyvin väriä, homeesta huolimatta. Tässä on ollut 50g kuivattuja sieniä/100g lankaa.

IN ENGLISH
I had also some dried caps of Cortinarius semisanguineus mushrooms which had gotten moldy, and they also gave color despite the mold. I had used 50grams of dried mushroom to 100grams of yarn.

Löysin myös ämpärin missä oli viime vuonna aurinkovärjäyksessä olleita käytettyjä raparperinjuuria ja kokenillia, mössö oli värjääntynyt punaiseksi, mutta keitosta huolimatta näistä ei irronnut mitään väriä enää lankoihin. Ne olisi siis kannattanut syksyllä heittää suoraan kompostiin ja täytyy muistaa jatkossa näiden väriaineiden kanssa, että niillä pitää värjätä jälkivärit heti saman tien. Minulla on sellainen mielikuva, ettei kokenilli muutenkaan kestä pitkää säilytystä kosteana tai liemenä. Kuivattuna se kyllä säilyy.

Yhdessä pussissa oli myös viime vuotisia kuivattuja sekalaisia orakkaita (varmaankin oranssiorakkaita enimmäkseen). Muistelin niiden olleen hyvin nuoria ja siksi ne olivat jääneet laittamatta varastoon tai värjäämättä syksyllä ja kun nyt kokeilin niin eipä niistä tullut juuri mitään väriä, emäksisestä liemestä ja pitkästä keitosta huolimatta.

IN ENGLISH
I also had a bucket where I had kept left over rhubarb roots and cochineal, which I had used for solar dyeing last year. They looked still good and red, but I got practically no color to the yarns. I have to remember to either use them again right after solar dyeing if I want more color from them, or just throw the used dyestuffs to the compost. I think cochineal doesn't store well wet or as bath anyway, but of course it stores well when dry.

Another dye dud was a bag of mixed dry tooth fungi (mostly Hydnellum aurantiacum) which I remember being collected too young and that is why I didn't use them last autumn and they were left laying around. Anyway I boiled them in alkaline bath, but never got any good color from them.

Nyt sitten ovat jo taas kesävärjäykset tuoreilla kasveilla alkaneet, ja indigopata on käytössä. Kasvihuoneessa on krappivärjäys saavissa ja se toimii hyvin näillä helteillä.

IN ENGLISH
Now I have already started the summer dyeing with fresh plants, and set up my indigo pot outside.
In the greenhouse I have madder in a big tub with yarns and it works well now that the days are warm.

Tinder polypore and cochineal Taulakääpä- ja kokenillivärjäyksiä

Minun on pitänyt kokeilla taulakääpää kokenillin kanssa jo pitkään, siitä lähtien kun luin Cardonin Natural Dyes - kirjasta monta vuotta sitten, että on olemassa reseptejä keski-ajan Italiasta, missä todennäköisesti juuri taulakääpä (Fomes fomentarius) on ollut yhtenä aineena kermeskirvalla värjäämisessä. Näissä resepteissä puhutaan väriaineesta nimeltä popo tai pococco, ja se on joko taulakääpä tai/ja Polyporus mori. 
Taulakääpä on hyvin yleinen ja iso monivuotinen kääpä, jonka löytää useimmiten vanhoilta lahoilta koivuilta.

IN ENGLISH
Since I read many years ago  from Cardon's Natural Dyes how tinder polypore (Fomes fomentarius) polypore has been used in medieval Italy when dyeing with red insect dyes (kermes), I have been wanting to try it with cochineal. In the medieval recipes there is an ingredient called popo or pococco and the names most likely refer to tinder polypore or/and Polyporus mori -polypore.
Tinder polypore is very common perennial polypore here in Finland, growing  mostly on old and decaying birches, and it is very easy to find.

Yllä olevissa kuvissa on nuorehkoja taulakääpiä kuvattu nyt joulukuussa, alla on tyypillisiä kavionmuotoisia vanhoja taulakääpiä kuvattu loppukesällä.

IN ENGLISH
In the pictures above there are young and middle aged tinder polypores photographed now in December, and in the pictures below are old typical hoof-shaped polypores in late summer.

Taulakäävästä itsestään saa kirjojen mukaan yleisimmin ilman puretusta beigeä (Bessette ja Sundström), alunapuretuksella vaaleaa kullanruskeaa (Bessette), oranssinruskeaa (Sundström) ja kellertävän ruskeaa (Lundmark) ja rautapuretuksella joko oliivinvihreää (Bessette) tai tummanruskeaa (Sundström).
Minulla oli nyt ystävältäni saatuja sekalaisen ikäisiä pilkottuja melko kuivia taulakääpiä 200g. Liotin niitä ensin kaksi päivää. Liotusveteen ei tullut juuri mitään väriä. Aloin keittää niitä ja hetken kiehumisen jälkeen lisäsin lorauksen ammoniakkia niin, että liemen pH nousi n 10. Tämä on yleinen neuvo käävillä  värjätessä, keitinliemi pitää olla emäksinen, jotta kääpien väriaineet liukenevat veteen.
Keitin kääpiä 2 tuntia, ja liemi muuttui melko pian hyvin tummanruskeaksi. Annoin liemen jäähtyä seuraavaan päivään ja siivilöin sen, alla keiton jälkeen siivilöidyt käävän palat ja tummaa lientä.

IN ENGLISH
According to books tinder polypore gives without mordant beige (Bessette and Sundström), with alum mordant light  golden brown (Bessette), orange brown (Sundström) and brownish yellow (Lundmark). With iron mordant it gives olive (Bessette) or dark brown (Sundström).

I used now 200grams of mixed aged semi-dry fresh polypores  cut to small pieces. I soaked them for two days, and it seemed they didn't give hardly any any color during soaking. I then boiled them for two hours, and added a glug of ammonia to boiling polypores to raise the pH to 10. The usual advise when extracting color from polypores, is to raise the pH. 
Soon after adding ammonia the bath turned dark brown and after boiling for two hours, I let the bath cool down until the next day, when I strained the bath. In the picture below are the polypores after straining and the dark bath.

Liemen pH oli nyt neutraali ja värjäsin tässä liemessä erilaisia koelankoja, yhteensä 100g.
Alla kuvassa
1. purettamaton värjätty tunti
2. esipuretettu aluna ja viinikivi, värjätty tunti
3. purettamaton värjätty tunti ja sitten 15 min jälkipuretus rautavihtrillillä
4. esipuretettu aluna ja viinikivi, värjätty tunti ja sitten 15 min jälkipuretus rautavihtrillillä.

Näistä tuli vaaleammat värit mitä odotin, ei kullanruskeaa ja rautapuretuskin muutti värin vain likaisen harmahtavan vihertäväksi. Luulen, että kääpiä olisi pitänyt olla enemmän suhteessa langan määrään.

IN ENGLISH
The pH of the bath was now neutral and I dyed several samples of yarn in this bath, together 100grams.
In the picture below
1. unmordanted dyed for one hour
2. premordanted with alum and cream of tartar, dyed for one hour
3. unmordanted dyed for one hour, then post mordanted with iron for 15 minutes
4. premordanted with alum and cream of tartar, dyed for one hour, then post mordanted with iron for 15 minutes

The results were paler than I expected, no golden brown or orange brown, and even post mordanting with iron resulted only pale dirty greyish olives. I think that next time I will use more polypores for the same weight of fiber.

Sitten kokeilin miten nämä taulakäävällä värjätyt langat värjäntyvät kokenilliliemessä. Kokenillia oli 8g/100g lankaa (keitto kuten normaalistikin teen sillä, ohje sivulla Kokenilli), ja kokenilliliemeen oli lisätty myös viinikiveä 4g/8g kokenillia.
Selitykset kuvaan, eli siis nämä ovat samoja lankoja mitkä ensin värjäsin taulakäävällä ja sitten laitoin kokenilliliemeen, kaikki langat olivat alussa valkoisia:
5. sama purettamaton lanka mikä on no 1
6. sama lanka kuin no 2
7. sama lanka kuin no 4
8. sama lanka kuin no 3
9. vertailulanka, purettamaton, mikä ei olle ollut ollenkaan taulakääpäliemessä.
Jälkeenpäin huomasin, että tästä puuttui normaali alunapuretettu lanka ilman taulakääpävärjäystä, se unohtui, mutta silti tästä näkee aika hyvin eroja, ja näistä tuli hiukan eri sävyisiä mitä olisi tullut ilman taulakääpäpohjia. Purettamaton, mutta taulakääpäliemessä ollut lanka no 5 on tummempi, jotenkin saturoituneempi väri kuin pelkkä purettamaton no 9.
Kunhan nyt talvella alkaa tulla aurinkoisempia ilmoja, laitan mallipätkät valkonkestotestiin kuistille ulos, niin sitten näkee millaiset kestot näillä on. Vertailuksi täytyy laittaa vielä normaali alunapuretettu kokenillilanka myös.
Rautapuretetuista (no 7 ja 8) tuli kivoja, mutta myös purettamaton taulakäävällä värjätty, no 5,  oli minusta hyvä väri, ja on mielenkiintoista nähdä miten sen valonkesto on suhteessa no 9:ään. Normaalilla alunapuretetulla kokenillivärillä on hyvä valonkesto.
Kokeita täytyy jatkaa ja kuivattua taulakääpääkin vielä riittää. Tuoretta saa sitten helposti lisää, kunhan pakkaset ovat ohi ja taulakäävät sulavat, jäisinä niitä ei oikein saa irti. Lisäksi pitää kokeilla onko eri ikäisten antamissa väreissä eroja.

IN ENGLISH
Then I tried how these yarns once dyed with tinder polypore, change when dyed with cochineal. I used 8g of cochineal per 100g of yarn (8%) and I had also added 4% cream of tartar to the bath.
Here are explanations to the picture (so all these samples were first dyed with tinder polypore and then with cochineal, all the yarns were white to begin with):
5.the same unmordanted yarn as in no 1
6. the same yarn as in no 2
7. the same yarn as in no 4
8. the same yarn as in no 3
9. compraison yarn, an unmordanted yarn, NOT dyed with tinder bracket

Afterwards I remembered that I had not had  a yarn mordanted with alum but not with tinder polypore,  but even without it you can see how there are differences in these yarns. No 1 is darker and more saturated color than no 9, so tinder bracket did improve the color there.
When there is more sun after a month or two, I will put samples of these yarns outside to our porch to test the lightfastness. The normal alum mordanted yarn dyed with cochineal has quite good lightfastness, so it will be interesting to see how the unmordanted tinder polypore dyed  yarn no 5 keeps it's color (especially compared to no 9 with no tinder polypore, but I am quite positive about it.
I also like the colors with iron mordant, no 7 and 8.
I will continue experiments with tinder polypore as long as I have some dried polypore left, and I will easily get more fresh ones, when the winter is over. When the polypores are frozen, they are very hard to get from the trees. I will also have to experiment if there are differences in tinder polypores of different age.

Solar dye experiments 4 Aurinkovärjäyskokeiluja 4

Vaikka aiemmin kirjoitin epäonnistuneista kokeiluista, niin suurin osa kesän aurinkovärjäyksistä on onnistuneita ja vajaan kahden viikon välein olen saanut uusia lankoja myyntiin. Enimmäkseen näin kesällä ne menevät torille, ja aika nopeasti asiakkaille:)
Yläkuvassa näitä onnistuneita: vihreissä on pohjaväri ollut indigolla värjätty sininen ja aurinkovärjäyspurkissa niiden kanssa on ollut raparperinjuurta ja kokenillia. Kelta-oranssissa on myös raparperinjuurta, lisäksi krappia ja punaisessa krappia ja kokenillia.
Vielä ainakin elokuun ajan luulen saavani lisää näitä lankoja, syyskuussa sitten riippuu sateista, miten lämmintä kasvihuoneessa on.

IN ENGLISHEven though I have earlier written about solar dyeing experiments which wouldn't work, most of my solar dyeings were successful and every two weeks I have gotten new yarns. During the summer most of my yarns go to the market, and quickly find interested customers:)
In the picture there are some yarns which I like: the greens had a base of blue dyed first with indigo, and then solar dyed with rhubarb root and cochineal, the orange yarn is solar dyed with also rhubarb root and madder and the reds are madder with cochineal in the jars.
I think I will get more solar dyed yarns all August, but if we get a rainy September, then it isn't warm enough any more even in the greenhouse.

Solar dyeing experiments 1 Aurinkovärjäyskokeiluja 1

Kesä Suomessa ei ole kovin otollinen aurinkovärjäyksille, mutta halusin kuitenkin kokeilla, miten luonnonvärit tarttuvat alhaisemmassa lämpötilassa kasvihuoneessa pelkässä auringon lämmössä. Monet luonnonvärit vaativat kuumaa, jotta ne kiinnittyvät, mutta Jenny Deanin Wild Color- kirjassa on lista kasveista, jotka antavat väriä jo alhaisemmissakin lämpötiloissa. Useimmat näistä ovat kuorivärejä, jotka sisältävät tanniineja, mutta kuten jo tiesin, myöskin krappi tarttuu huoneenlämössä. Lisäksi raparperinjuuri ja reseda ovat kirjan luettelossa.
Muutama vuosi aikaisemmin olen kerran kokeillut tätä, mutta silloin laitoin selvästi liian vähän väriaineita purkkiin, Jenny Dean sanookin, että aurinkovärjäyksessä väriaineita tarvitaan enemmän kuin tavallisessa kuumavärjäyksessä, ja toistaiseksi vähien kokemusteni perusteella olen täysin samaa mieltä.

Langat oli esipuretettu tavalliseen tapaan alunalla ja viinikivellä.
Tähän ensimmäiseen purkkiin laitoin kerroksittain luonnonindigolla värjättyä vaalean sinistä lankaa, kuivattuja raparperinjuuren paloja ja kokonaisia kokenilleja. Raparperinjuurta käytin saman verran painona kuin lankaa ja kokenillia 7g/100g lankaa. Kaiken päälle sitten hanalämmintä vettä ja purkki aurinkoon kasvihuoneeseen, jossa se sai olla 10 vrk.
Tämän ajan kuluttua, otin langat ja pesin ne, mutta otin myös kokenillin ja raparperinjuuren palat talteen ja värjäsin niillä sitten uudestaan kuumavärjäyksenä.
Aurinkovärjäyksessä raparperinjuuren keltainen oli tarttunut hyvin, itse asiassa juuria olisi voinut olla hiukan vähemmänkin, jotta vihreästä olisi tullut kirkkaampi eikä noin rusehtava. Kokenillia taas olisi pitänyt olla selvästi enemmän, sen väri ei tarttunut kovin voimakkaana, taikka sitten se kuuluu niihin väriaineisiin, jotka vaativat enemmän lämpöä, luulen näin itse asiassa.
Ei se kokenilli kuitenkaan hukkaan mennyt, kaadettuani purkista siivilöidyn liemen kattilaan ja värjättyäni sillä normaalilla tavalla 80 asteessa sain alimpana olevaa kaunista vadelmanpunaista. Lisäksi keitin vielä raparperinjuuret ja kokenillit kiehuen ja silläkin liemellä sain melko lailla samaa vadelmanpunaista. Selvästi raparperinjuuret olivat luovuttaneet enimmän värinsä jo aurinkovärjäyksessä ja kokenilli vasta kuumavärjäyksenä.

IN ENGLISH
Summer in Finland is not very good for solar dyeing, but I wanted to see how natural dyes work in lower temperatures, in a glassjar in my greenhouse, heated just by the sun. Most natural dyes need high temperatures to attach to the yarn, but in Jenny Dean's Wild Color, there is a list of plants which yield color even in lower temperatures. Most of these are barks, which contain tannins, but also madder, rhubarb root and weld are mentioned there.

I have tried solar dyeing once before, but at that time I used far too little of the plant material, and wasn't satisfied with the results. Jenny Dean says in her book that more dyestuff is needed when dyeing in lower temperatures than when dyeing in hot, and based on my little experience, I wholly agree.

I had pre-mordanted the yarns with alum and cream of tartar like I always do.
To this first jar I put yarns with a base color of light blue dyed with natural indigo, then dried rhubarb root pieces (the same weight as yarn), and whole cochineal (7% of the weight of the yarn), all in layers. Then tapwarm water over them all and let the jar sit in the sun in the greenhouse.
After ten days I emptied the jars, saved the liquid and the dyestuff pieces and washed the yarns.

Yellow from the rhubarb roots had worked well with solardyeing, actually even a smaller amount would have been enough, then the green (blue base+ yellow) would have perhaps been a little clearer and not so brownish green. On the other hand I didn't use enough cochineal, it looks very pale, or actually it could be one of the dyestuffs that need hot temperatures. I think that is it, cochineal needs hot to get darker colors.

Anyway, that cochineal didn't go to waste, I dyed with the liquid from the jar the usual way, in 80C and got nice medium raspberry red (picture far below). And I got yet another dyebath by boiling the leftover rhubarb roots and cochineal and got another batch of raspberry red yarns:)
Clearly the rhubarbroots had given most of their color already in the solar dyeing, while most of the cochineal color was released later in hot bath.

Cochineal Kokenilli

Kokenilla värjättyjä lankoja, osassa myös indigoa ja krappia kokenillin lisänä.
Yarns dyed with cochineal, some are dyed also with indigo or madder with cochineal.

Vähän historiaa ensin:

Punainen on aina ollut haluttu ja vaikea väri, ja krapin lisäksi vanhimpia punaisen värin lähteitä ovat olleet muutamat kilpikirvat.

Kermeskirva (Kermes vermilio) elää etelä Euroopassa loisena kermesintammella (Quercus coccifera). Nykyään kermes on uhanalainen laji, maanviljelyksen lisääntyminen, metsäpalot ja hyönteismyrkkyjen käyttö ovat hävittäneet sitä. Kermeksen pääasiallinen väriaine on kermesiinihappo, ja sillä värjättiin villaa helakanpunaiseksi.

Keski- ja Pohjois- Euroopasta Mongoliaan ulottuvalla alueella elää useita Porphyrophora-suvun punaiseksi värjääviä kilpikirvoja, jotka loisivat ruohovartisten kasvien juurilla maan alla (mm P.polonica,"puolalainen kermes" ja P.hamelii, "armanialainen kermes"). Näistäkin kilpikirvasuvuista osa on kadonnut lähes sukupuuttoon arojen hävittyä ja hyönteismyrkkyjen vaikutuksesta, mm eräs vehnän juurilla loisiva suvun laji. Näiden väriaineita ovat karmiinihappo, kermesiinihappo ja flavokermesiinihappo ja niitä käytettiin värjäämään silkkiä mm. keskiajan Venetsiassa karmiininpunaiseksi.

Yksi kasvi jonka juurilla P.polonica on elänyt Puolassa on Scleranthus perennis, piti katsoa kasvioppaasta mikä se mahtaa olla suomeksi ja senhän pitäisi olla ihan yleinen kasvi täälläkin, kohokkikasveihin kuuluva vaalea jäsenruoho. En kyllä ollut siitä ennen kuullut mitään, mutta ehkä pitää yrittää tunnistaa se ensi kesänä, mistä sitä tietää vaikka sen juurista löytyisi jotain, tai sitten ei:)

Tärkein kuitenkin on espanajalaisten 1500-luvulla Mexikosta tuoma kokenilli, Dactylopius coccus, joka elää loisena Opunta-kaktuksilla ja jota jo inkat viljelivat. Dactylopius-sukuun kuuluu myös villejä lajeja, jotka sisältävät samoja väriaineita, mutta viljelty kokenilli on huomattavasti satoisampaa.

Ei mikään ihme, että eurooppalaiset innostuivat uudesta amerikkalaisesta kokenillista; siinä kun kuivattua kermestä tarvittiin vähintään 71,5% ja maassa eläviä kilpikirvoja jopa 6-14 kertaa värjättävän kankaan paino, niin kokenillilla 7% riitti saamaan saman vahvuinen väri, tosin hiukan eri sävyinen. (Cardon). Värin kiinnittämiseen käytettiin alunaa ja punaista viinikiveä (punaviinitynnyreistä) ja myöhemmin 1700-luvulla tinaa ja valkoista viinikiveä (valkoviinitynnyreistä). Mitähän eroa noissa viinikivissä on, ja mitä tämä nykyinen synteettisesti tehty viinikivi on? Ja miksi sen piti olla juuri punaista alunan kanssa? (Cardon s. 626 ja Sandberg s 54)

Aluksi kokenillia tuotiin kuivattuna Eurooppaan, se oli kullan, hopean ja helmien jälkeen kalleinta tuontitavaraa. 1700-luvun lopulle tullessa elävää kokenillia oli yritetty tuoda kasvatettavaksi Euroopassa (aluksi elävien kirvojen tuonti oli kiellettyä), mutta vaikka sopivia kaktuksia saatiinkin kasvamaan Malagassa ja Algeriassa niin vasta 1836 itse kilpikirvat saatiin menestymään isommassa mittakaavassa Kanarian saarilla.
Täällä on mukava kuvasarja Oaxacasta Mexikosta kokenillilla värjämisestä ja kaktuksista, ja tässä toinen You Tube pätkä (espanjaksi, sivun vasemmassa laidassa) Kanarian saarten kokenillin keruusta ja värjäämisestä.

Sangbergin kirjassa The Red Dyes on hauska kertomus Linne'stä joka kovasti halusi saada tätä uutta väriainetta ja lähetti oppilaansa Daniel Rolanderin hakemaan sitä Etelä-Amerikasta 1755. Seuraavana vuonna sitten Rolander lähetti kotiin Ruotsiin ison purkin Opuntia-kaktusta, joka oli täynnä kilpikirvoja. Kallisarvoinen lähetys saapui monien vaikeuksien jälkeen Upsalaan, jossa se vietiin kasvitietelliseen puutarhaan. Kaktuksen vastaanotti puutarhuri, joka huomasi, että kaktus oli täynnä "tuholaisia", ja hän tietysti pesi sen puhtaaksi saman tien, ennen kun Linne tuli katsomaan kauan kaivattuja hyönteisiään. Tarkan tutkimisen jälkeen lopulta löytyi yksi jäljelle jäänyt kilpikirva, mutta se ei ollut raskaana oleva naaras ja sekin kuoli, niinpä Linne jäi edelleen ilman kokenillikirvoja. Voi arvata miltä Linne'stä tuntui, hän saikin kovan migreenin, mutta tarina ei kerro mitä tapahtui kovan onnen tunnolliselle puutarhurille.

No, synteettisten värien myötä 1800-luvun lopulla kokenillin tuotanto romahti, mutta niitä viljellään edelleen lähinnä elintarviketeollisuuden väriaineeksi Perussa, Chilessä, Kanarian saarilla ja Boliviassa. Kokenillista saatava sinertävään vivahtava punainen on myös suosittu väri luonnonvärjäyksessä, se sisältämät väriaineet karmiinihappo, kermesiinihappo, flavokermesiinihappo kuuluvat antrakinoneihin, samoihin väriaineisiin mitä saadaan krapista ja mm veriseitikeistä, ja jotka ovat hyvin kestäviä. Lisäksi kokenillissa on jotain toistaiseksi tuntemattomia väriaineita pieniä määriä. Venäläinen kemisti Valery Kolikov on tutkinut kokenillia 2000-luvulla, mutta en löytänyt netistä hänen tutkimuksiaan. Niitä olisi ainakin Dyes in History and Archaeology-julkaisussa 16/17, saisikohan sitä mistään kirjastosta?
Kuten muillakin luonnonväreillä, värjäysaika ja lämpötila vaikuttavat suhteisiin, missä eri väriaineet imeytyvät, kermesiinihappo ja flavokermesiinihappo imeytyvät ensimmäisinä.

Kokenillilla värjäämiseen on todella paljon erilaisia reseptejä, ja tässä on nyt se miten minä olen sillä värjännyt, keskimmäinen kuva ylhäällä. Tämä pohjautuu alunperin Terttu Hassin kirjan reseptiin, jota olen aikojen kuluessa muokannut itselleni sopivaksi, ja hyvin pitkälle värjään samalla tavalla, ainoastaan pohjalangan väri vaihtelee, usein värjään kokenillilla uudelleen krapilla tai seitikeillä värjättyä kellanoranssia tai sitten indigolla värjättyä sinistä, jolloin väri taittuu violettiin. En käytä emäksiä tai happoja värin muuttamiseen värjäyksen jälkeen, koska haluan olla varma, että väri säilyy myöhemminkin, asiakkaiden pestessä valmiita tuotteita suosittelemallani neutraalilla pesuaineella (ehkä muutetut värit pysyvätkin, en tosiaan tiedä, mutta myyntituotteissa kannattaa tehdä varman päälle). Värjätessä omiin projekteihin tällä seikalla ei ole väliä.

VÄRJÄYSOHJE KOKENILLILLE:

1.Punnitse 8g kokenillia/100g lankaa (8%) ja laita kuumaa vettä päälle, anna liota yön yli. Tällä määrällä ensimmäisestä väristä tulee melko voimakas, mutta jos haluat vaaleampaa väriä, kokenillin määrän voi puolittaa.

Käytän kokonaisia kokenilleja, koska jauhettu kokenilli on ihan mahdotonta pestä kunnolla pois omasta villalangastani, kokonaiset ovat paljon helpompia käyttää.

2. Keitä yön yli lionneita kokenilleja pienessä kattilassa liotusvedessään 20minuttia, siivilöi (ota liemi talteen), laita uusi vesi päälle ja keitä uudelleen 20 minuttia, näin olen huomannut väriä irtoavan enemmän kuin vain yhdessä vedessä keitettäessä.

3. Lisää keitokseen toisen uuton loppuvaiheessa viinikiveä 4g /8g kokenillia.

4. Lisää isoon kattilaan keitetyt kokenilliliemet ja lisää vettä, vettä pitää olla yhteensä vähintään 5l/100g lankaa.

5. Lämmitä väriliemi ja kun se on käden lämpöistä lisää liemeen hyvin kastellut ja huuhdotut esipuretetut langat (10g alunaa, 4g viinikiveä, tässä viinikiven voi jättää poiskin tai vähentää määrää, se muuttaa hiukan värisävyä).

6.Nosta liemen lämpotila 80-90C, melkein kiehuvaksi. Toisin kuin krapilla, kokenillilla pitää kokemukseni mukaan liemen lämpötila mielellään olla lähellä 90 astetta. Värjää tässä lämmössä tunti. Lankojen ei tarvitse antaa jäähtyä liemessä, niinkuin monilla muilla luonnonväreillä (ei siitä haittaakaan ole), vaan kokenilli tarttuu lankaan nopeasti.

7. Ota langat pois liemestä, purista ylimääräinen väriliemi takaisin kattilaan ja jätä langat jäähtymään seuraavaan päivään, tai pidemmäksikin aikaa, ennenkuin peset langat. Usein heti pestessä väriä voi hiukan irrota, mutta jos langat ovat saaneet asettua muutaman päivän, väriä ei lähde langoista juuri lainkaan.

8. Pese värjätyt langat, ja itse lisään viimeiseen huuhteluveteen lorauksen etikkaa, tämä ei muuta langan väriä, mutta kuvittelen sen ainakin sulkevan villan suomut, ja parhaassa tapauksessa kiinnittää värin vieläkin tiukemmin (Erik Sundbergin ohje).

9. Kuivatusta langasta on helppo ravistella irtonaiset kokenillinpalat pois.

10. Väriliemessä on vielä runsaasti pigmenttiä jäljellä, ja sillä voi värjätä saman verran uutta esipuretettua lankaa vaaleammaksi eli 8g kokenillia värjää 100g lankaa tummaksi ja toiset 100g vaaleammaksi väriksi. Kolmannen värin valonkesto on yleensä heikompi, enkä värjää kolmatta kertaa samassa liemessä. Kokenilliliemestä näkee hyvin, milloin väri on kaikki imeytynyt lankoihin, ainakin jos kokenilli on kokonaisena. Kun käyttää esipuretettua lankaa, kokenilli tarttuu paremmin lankaan, verrattuna siihen jos puretusaineet laittaa väriliemeen, jolloin osa väriaineesta jää sakkautuneena astian pohjalle. Näin säästyy väriainetta.

Viinikivi väriliemessä ei ole puretusaine, vaan se auttaa värimolekyylejä pysymään liukoisena pidempään ja tarttumaan paremmin lankaan (Sandberg)
Cardonin kirjassa (s.629) on myös em Golikovin tutkimuksista, ja niiden mukaan viinikiven lisäys väriliemeen (ja/tai väriomenan.. gallnut.. tanniineja??, kuten 1800-luvun resepteissä), estää epätoivottujen liukenemattomien yhdisteiden muodostumista karmiinihapon ja veden mahdollisten epäpuhtauksen välillä (mikä lausehirviö). No, olipa syy mikä tahansa olen itsekin huomannut viinikiven kokenilliliemessä auttavan värin imeytymisessä lankaan niin, että väriä ei jää kiinnittymättä.

In English
A little history first:
Red has always been a very desirable and difficult color to get and besides madder, dyers have been able to get red from different scale insects.
Dyer's kermes (Kermes vermilio) is an insect which lives as a parasite on kermes oak (Quercus coccifera). Nowadays Dyer's kermes is threatened species, most important reasons for this are shrinking of natural habitats of kermes oak, pestisides and forest fires, and so it is advisable not to use kermes any more. The main colorant in Dyer's kermes is kermesic acid and it gives scarlet red.

In an area from Middle and North Europe to Mongolia, several species of scale insects belonging to Porphyrophora-genus are found and they give crimson red. The insects live underground in the roots of several perennial plants (P.polonica "Polish crimson-dyeing scale insect" and P.hamelii "Armenian crimson-dyeing scale insect"). Some of these insects are also now almost extinct, because of the extension of agriculture and pesticides, for example one species which live on the roots of wheat. The colorants in these species are carminic acid, kermesic acid, flavokermesic acid and they have been used to dye silk crimson in medieval Venice.
One host of P.polonica is Scleranthus perennis, I had to look it up in Finnish plant book, and to my surprise it is common in Finland, too. I will have to try to find and to identify it next summer, who knows what might live in it's roots.. or perhaps nothing:)
The most important dye insect is Domestic cochineal (Dactylopius coccus), which was brought dried to Europe from Mexico by the Spanish in the 16th century. Cochineal lives in Opuntia cactuses in Mexico and South America, and it was cultivated in Mexico even before the Spanish got there. Dactylopius- genus includes several wild species, which contain the same colorant, but the cultivated form gives bigger crops.
It is no wonder the Europeans were excited about the American cochineal; to dye with Dyer's kermes they needed at least 71,5% more than the weight of the fiber, and 6-14 times more of the crimson-dyeing scale insects than fiber, when with cochineal only 7% was needed to dye the same depth of color (Cardon), the hue was a little different but nevetherless, it was much more economical to dye with cochineal. The fiber was mordanted with alum and red tartar (from the barrels of red wine) and later in the 18th century tin and white tartar (from the barrels of white wine), I started thinking what is this synthetic cream of tartar used now, and why did it have to be red tartar with alum in old recipes instead of white? (Cardon p.626 and Sandberg p.54)

At first cochineal was brought dried to Europe (it was a big secret where it came from), and it was the most precious product after gold, silver and pearls. By the 1800 there were several attempts to grow cochineal in Europe and even though they managed to grow the Opuntia cactus, the scale insects were not so easy to grow. It was as late as in 1836 when the cultivation of cochineal in the Canary Islands succeeded in larger scale.

Here is a nice slideshow about dyeing with cochineal in Oaxaca Mexico and here a YouTube video (in Spanish, in left side of the page) from Canary islands, about collecting cochineal and dyeing with it.
In Gösta Sandberg's book The Red Dyes, there was a funny story about Swedish botanist Linne, who wanted very much to get this new dye insect, cochineal, and he sent one of his students, Daniel Rolander, to South America to get it in 1755. A year later a shipment arrived to Sweden from Daniel, a big Opuntia cactus in a pot. When it reached Upsala, it was taken to botanical garden, where a gardener discovered that the plant was full of "vermins", so of course he washed it very throughly to get rid of them.. before Linne had a chance to come and see the plant. You can imagine how Linne felt when he came to see the longed-for insects. He found one insect which had survived the washing, but it wasn't a pregnant female and it died! Linne was devastated and got a migraine, but the story doesn't tell what happened to the unfortunate gardener.

Well, as the synthetic dyes came along in the end of the 19th century, the cultivation of cochineal collapsed, but they are still cultivated in Peru, Chile, Canary Islands and Bolivia, mainly for the food coloring. Cochineal gives reds and purples/pinks, and the main colorants are carminic acid, kermesic acid, flavokermesic acid and these belong to anthraquinone group, the same group which includes colorants of madder and Dermocybe mushrooms, and they are very fast. Cochineal also contains small amounts of still unknown colorants. A Russian chemist Valery Kolikov has studied cochineal lately, but I didn't find any of his studies in the Internet, only in a magazine Dyes in History and Archaeology vol 16/17, and I don't have it. I don't know if it would be available in any library in Finland, I'll have to find out:).

As with other natural dyes, the time and temperature of the dyebath affect on the ratio of the different colorants absorbed, the kermesic acid and flavokermesic acid are absorbed first.
There are many recipes for dyeing with cochineal, and this next one is the one I use, the picture in the middle above. It is based on a recipe in Terttu Hassi's dyebook Luonnonväreillä värjääminen, and I have modified it over the time to suit myself. I get different colors with the same recipe by changing the color of the base yarn, and dyeing over oranges first dyed with madder or mushrooms, or over blues to get purples. I haven't used acid or basic modifiers after dyeing, because I am not sure if the modified colors stay (perhaps they do, I don't know, because I don't have experience on it, so I do what I know will work) when my customers wash the yarns/garments with recommended neutral detergent, but if you dye for your own projects, you can find many recipes where the color is changed by the pH of the dyebath.

DYEING WITH COCHINEAL
1. Measure 8grams of cochineal /100grams of fiber (8%), cover with hot water and wait overnight. With this amount you can get quite dark color, and if you want lighter, you can reduce the amount of cochineal.
I use whole cochineal bugs, because for me the ground powder is next to impossible to get off the dyed wool yarns. This is a personal preference and for me this is by far the easiest way to dye.
2. Boil the soaked cochineal in a small kettle in the same water for 20 minutes, than strain the bath (keep the strained liquid), cover with fresh water and boil again for another 20 minutes. I have noticed that I get more color this way than when boiling in only one water.
3. In the end the second extraction, add 4 grams of Cream of tartar/8grams of cochineal to the boiling bath.
4. Next combine the extractions in a bigger kettle with more fresh water, you should have total of 5 litres of water/100grams of yarn.
5. Heat the bath and when it is lukewarm, add well soaked and premordanted (10% alum, 4%CoT) yarns. If you don't use CoT when mordating (or use different amount), the shade of the color will be a little different.
6. Raise the temperature of the bath to simmer, 80-90C, and keep it for one hour. Unlike dyeing with madder, the cochineal bath needs to be almost boiling (but of course not quite, so that the yarn won't get damaged). You can take the yarns way from the bath after one hour, cochineal doesn't benefit so much from cooling in the bath as many other natural dyes, but of course it doesn't hurt it.
7. Leave the dyed yarns to set in the air overnight or for several days, before washing them. I have found that this helps the dye to sit even tighter in the yarn and there will not be hardly any color coming away when you wash the yarns.
8. Wash the dyed yarns, and I alwys add a glug of vinegar to the last rinse. This doesn't change the color, but at least it will close the wool scales and hopefully even makes the dye faster (this advise is from Swedish dyebook by Erik Sundström).
9. Pieces of cochineal are easy to get off the dry yarn, unlike the powder.
10. There is still a lot of color left in the dyebath and you can dye the same amount of yarn as in the first bath. Put the premordanted yarns to the cool bath and heat and dye like before.

The original 8grams will dye 200grams of yarn, first one skein darker color and then another lighter color. I don't usually use the same bath for the third time, firstly you can see, when the bath is exhausted and often the third color is not so lightfast as the first ones.
When you use the premordanted yarn, most of the color goes to the yarn, but if you put the mordants to the cochineal bath, some of the color attaches only to the mordant and not to the yarn, and stays in the bottom of the bath. So by using the premordanted yarn, you can save mordants and dyestuffs and get a stronger color.
The function of the Cream of Tartar in the dyebath is that it acts as an assist and keeps the dyemolecules soluble longer and helps them attach to the yarn (Sandberg).
Also in Cardon (p.629) there is a piece about Golikov's studies where the addition of CoT (and/or gallnuts.. hmm.. tannins??, like in some 19th century recipes) prevents the formation of undesirable insoluble products from reactions between carminic acid and impurities in the water. Whatever the reason, adding CoT to the bath helps exhausting the bath in my experience, too:)

Anthraquinones and vinegar

I started to write this in a comment in my previous posting, but then decided to write a short post about it as it became so long for a comment. And of course maybe I get new comments and thoughts about this now:)

I had learned from Swedish mushroom dyebooks (several from Erik Sundström) using a vinegar rinse after dyeing with anthraquinone dyes. Sundström has also written an appendix to Miriam Rices book Mushrooms for color about chemistry of mushroom dyes and this is quote from it:
"Anthraquinones. Alizarin, the dye from madder and cochineal, physcion from orange lichens and emodin from buckthorn bark are highly valued natural dyes belonging to the anthraquinone group, characterized by a quinone ring sharing sides with two aromatic rings, which carry many different auxochrome groups. About 20 different anthraquinones are known from mushrooms, mainly Dermocybe, and another 60 from various molds.The anthraquinones occur by themselves or as glucosides, which need a vinegar rinse to make the color fast"

In his books he says that a vinegar rinse is necessary for mushroom anthraquinones, but I have used it when dyeing with madder or cochineal as well and have found it good. To my surprise
I have not found any mention of this in Cardon (though it is such a big book, I might have missed it). I wonder if any historical recipes call for acid after rinse?

In Erik Sundström book Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä (Dyeing with herbs, mushrooms and lichens) he writes that if a dyestuff is a glucoside, the sugers must be unfastened by acid (vinegar). Rinsing with vinegar in the rinse water must be done always after dyeing when using these or similar dyestuffs, so that the remains of the sugars are split off and the color becomes stable and washfast. A suitable acidness is 1-3%, that is at the most 2 tablespoons of vinegar in one litre of water.

I have also a book from another Swedish dyer Gösta Sandberg: The Red Dyes, Cochineal, madder and Murex purple and in that book there is one recipe for cochineal and one for madder which include a vinegar-acidified rinse. In the end of that book there is a chapter by a chemist Jan Sisefsky and he writes about madder that " As a natural dye in general, these (referring to anthraquinone dyestuffs) have coupled to one or more types of sugar that help them to dissolve in the dyebath. Everything indicates that these types of sugars generally split off when the dyestuff fixes itself to the mordant and via that to the fiber." So he doesn't say there is a need for acidic rinse afterwards, and that is in contradiction with what Sundström says.
I believe Sundström is right at least when he speaks of mushroom dyes, but as for the other anthraquinones, I can't say anything. Perhaps this is one of those things of which there is still not enough knowlegde, mysteries of natural dyes:)

To be on the safe side, I have used a glug of vinegar in the rinsewater with all my dyeings, and I haven't noticed any color change or negative side effects, in fact quite the opposite: there seems to remarkably less bleeding in the rinse water after the acidified (is that the right word?) rinse.

Suomeksi
Anteeksi englanninkielinen postaus, tästä piti tulla vastaus edellisen postauksen kommenttiin, mutta kun juttu näytti venyvän, laitoinkin sen sitten tänne, jossa se ehkä myös kirvoittaa lisää mielipiteitä ja kokemuksia.
Erikoista tosiaan on, että en löytänyt etikan käytöstä huuhteluvedessä antrakinonivärien kohdalla tietoja tai ohjeita kuin vain ruotsalaisista kirjoista, toisaalta luotan suuresti Sundströmin asiantuntemukseen, ja olen vuosia käyttänyt etikkapitoista huuhteluvettä kaikissa värjäyksissä enkä ole huomannut mitään haittaa tai esim värin muutosta, itse asiassa päinvastoin: etikkahuuhtelun jälkeiset huhteluvedet ovat huomattavan värittömiä seitikkien, krapin ja kokenillin värjäysen kanssa.

New yarns Uusia lankoja

Lumikellot eivät liity mitenkään värjäyksiin, mutta en malttanut olla laittamatta viime viikonloppuna otettua kuvaa niistä. Kevät tulee ja nyt lumetkin ovat jo sulaneet niiden ympäriltä:)

In English
Snowdrops have nothing to do with dyeing, but it is so nice that spring is coming that I had to show you what my snowdrops looked like last week-end. Now the rest of the snow has already melted, but the temperature is near freezing and the snowdrops wait for better weather to open their flowers.

Yritin vielä pelastaa jotain väriä viime viikkoisesta okrakääpävärjäyksestä, lisäsin lipeää, niin että pH oli 10, mutta liemen väri ei muuttunut. Laitoin liemeen 20g vaalean harmaata aluna puretettua lankaa, joka vuorokauden jälkeen oli muuttunut himmeän violetihtavaksi eli jotain väriä oli tarttunut, mutta laitan kyllä sen värjäyksen kokeilujen piikkiin ja yritän joskus uudestaan eri tavalla.
Kokenillivärjäykset sen sijaan eivät pettäneet ja yllä on kuvia huomenna torille menevistä uusista langoista. Iso vyyhti, no 1887, on värjätty ruskealle sävylangalle, jossa väri muuttuu vaaleammasta tummempaan ja päinvastoin, kuvasta ei kunnolla näe sävyeroja. Sitä lankaa on 400g (kaksi isoa vyyhtiä), ja se maksaa 13€/100g, muita värejä on 700-800g ja niiden hinta on 10€/100g.
Alimmaisessa kuvassa olevaa indigolla ja paatsamankuorella värjättyä vihreää on vain 100g, 10€.

In English
I tried to save something of the last weeks polypore dyeings, like Pääpä and Helen suggested, raised the pH to 10 with more lye, but the color of the bath didn't change. I put 20grams of light grey wool in it and after one day it is now light purplish grey, but I am not sure how much of that is due to the basic color of the wool. These are just things I have to learn from and now I know better next time:)
Cochineal is always dependable, the yarns above are dyed last week with it and they are going to the market tomorrow. The biggest skein, no 1887, is dyed on natural brown wool where the color gradually changed from lighter to darker and vice versa and so the red changes also, it doesn't show well in the picture unfortunately. I have 400grams of it (two big skeins) and it costs 13€/100grams. The other colors cost 10€/100grams and I have 700-800grams of each color.
The green in the bottom picture is dyed first blue with natural indigo and then overdyed with buckthorn bark, very nice green. I have now only 100grams of it and it cost 10€.

Yarns... Lankoja..

Olen taas värjännyt kokenillilla vähäsen myyntilankoja kuorikokeilujen lomassa, alemmasta yllä olevista piti tulla monivärinen, mutta kokenilli peitti alla olevan krapin, muuten ihan hyvä väri, värjätty harmaalle langalle. Ylempi on sitten jälkiväri samasta liemestä, myös harmaalle langalle. Molempia värejä on vain 300g kumpaakin.

In English
Last week I have dyed yarns for sale with cochineal. The lower yarn in the top picture was going to be multicolored, but again cochineal covered all the madder red I had dyed before. Nice color nevertherless. The other one is from after bath of the same cochineal. Both are dyed on grey wool and I have only 300grams of each.


Nämä onnistuivat paremmin, punaisessa on vaalean ruskealle langalle krapilla värjätty pohja ja kokenillia päälle, ja violetissa indigo ensin ja sitten kokenilli. Kumpaakin väriä on vain 200g, samoin kuin alakuvassa olevaa oikeanpuolimmaista väriä, jossa on kokenillilla värjätty samettijalkavihreän päälle. Siinä puretuksena oli rauta, muissa aluna ja viinikivi.

In English
These turned out better, the red one is dyed on light brown wool first with madder and then with cochineal. The purple yarn is dyed first with indigo and then cochineal. I have only 200 grams of these both, as well as the purple in the far right in the bottom picture. That color was dyed first with green with mushroom Paxillus atrotomentosus, mordanted with iron, and then with cochineal. All the other colors were mordanted with alum and cream of tartar.

Multicolored yarns Monivärilankoja

Olen kokeillut, millaisia tulisi monella värillä värjätyistä langoista. Nämä ovat vasta harjoittelua, että löytyisi yhteensopivat värit. Ylemmästä tuli mielestäni aika kiva, siinä on ensin värjätty krapilla ja sitten paatsamankuorilla, sitomalla osa vyyhdistä niin, että väri ei tunkeudu joka kohtaan. Krappi toimii aika kivasti näin, alapuolella on kokeilu jossa pohjana oli indigo sininen, sitten paatsamankuorta ja kokenillia ja nyt kokenilli dominoi mielestäni liikaa (ehkä liian vahva liemi), mutta muuten ok.

Yläkuvan lankoja on neljä n 100g vyyhtiä ja ne maksavat 13€/100g, alemman kuvan langat ovat sukkalankaa (jota tietysti voi käyttää muuhunkin) ja ne ovat 140g kokoisia, niitä on vain nuo kaksi eri sävyistä vyyhtiä. Hinta sama 13€/100g eli 17,20€ vyyhti. Nämä tulevat huomenna torille mukaan.

In English
I have been trying to dye multicolored yarns. The first one on the top came out pretty well, I think. It is dyed first with madder and then with buckthorn bark and I have tied parts of the skein so that the dye doesn't penetrate everywhere. Madder seems to work fine this way, but the cochineal in the bottom picture was too dominant color, the solution was propably too strong. I had dyed the bottom yarns first blue with indigo and yellow(=green) with buckthorn bark, but the color of cochineal covered most of the green.

I have four about 100grams skeins the orange multicolor yarns, they are 13€/100grams and the yarns in the bottom picture are sockyarn (though you can knit anything else from them, too) and they are 140grams each (only those two skeins) and the price is same 13€/100grams, for 140grams it is 17,20€. I am going to take these to the market tomorrow.

Lasipurkkeja kasvihuoneessa Jars in the greenhouse

Heinäkuussa, kun laitoin ensimmäisiä krappivärjäyksiä kasvihuoneeseen, laitoin myös pari lasipurkkia kokeeksi, väriaineita ja alunalla esipuretettua lankaa kerroksittain.
Molemmissa on poronjäkäliä, suorpursua ja jo aiemmin käytettyä krappia hiukan, vasemman puolisessa purkissa on pohjalla lisäksi ripaus kokenillia. Siinä purkissa keskellä oleva lanka on jo aiemmin vaalean harmaalle raparperilla värjättyä vaalean keltaista. Oikeanpuoleisessa purkissa on jäkälien lisäksi hiukan kuivattua samettijalkaa. Siellä oli myös yksi pieni vyyhti rautapuretettua lankaa.
Ensimmäisessä kuvassa langat ovat olleet purkissa pari tuntia, seuraavassa kolme päivää ja kuvasta näkee hyvin, miten kokenillin punainen alkaa levittäytymään.

In English

In July I did some experiments with cold dyeing in the greenhouse, mixing dyestuffs and alum premordanted yarn in big glass jars. In both jars there are reindeer lichen (Clandonia rangifera), marsh labrador tea (Rhododendron tomentosum) and some already used madder. In the left hand jar there is also a small amount of cochineal in the botton. In that jar the greenish skein in the middle was light grey yarn already dyed with rhubarb leaves.
In the jar right there is also a little dried mushrooms Paxillus atrotomentosus mixed with lichen and used madder. One small skein in that jar was mordanted with iron, rest were alum mordanted.

The first picture was taken after two hours and the second after three days. There you can see how cochineal red is spreading.


Seuraavassa kuvassa lasipurkit ovat olleet elokuun helteissä kasvihuoneessa jo kuukauden ja lankojen väri näyttää lupaavalta. Purkit saivat olla vielä tekeytymässä vielä toisenkin kuukauden, en vain ehtinyt ottaa lankoja pesuun. Kannet olivat tiiviisti kiinni, minkäänlaisia homeita ei muodostunut, mutta myöskään käymistä ei ollut.

In English

In the next picture the jars had been in the greenhouse for a month, in sunshine and the temperature had been near 30C in the daytime, nights a lot lower. They looked ready then, but I didn't have time to take the yarn and wash it, until two weeks ago, so the total dyeing time was a little over two months. Lids were tight, there was no mold, but there wasn't any fermenting either.Tässä sitten punaisemman purkin langat pestynä, väri on vaaleampi, mitä olisin kuvitellut. Suopursusta ei lähtenyt kuin hiukan keltaista, ehkä se olisi vaatinut keiton, jäkälävärejä ei näy ollenkaan, raparperilankaan värit olivat tarttuneet paremmin. Kokenillia olisi pitänyt olla enemmän eikä käytetystä krapista enää irronnut väriä juuri lainkaan. Väriaineita oli nähtävästi ihan liian vähän, mutta tietysti ihan kiva lopputulos näilläkin vähillä aineilla.

In English

Here are the yarns from redder jar, I have washed them now and the color is much lighter than I thought, nice though. There is only a little yellow from marsh labrador tea, I think that it would have required boiling, and the lichen color is also very weak. I should have used more cochineal and fresh madder, now I know next time. I like the rhubarb yarn, it took the colors better, the other two skeins are paler, but maybe someone will make a scarf or something out of them anyway.

Toisen purkin langat joutuvat vielä uudelleen värjäykseen, ainoastaan 50g rautapuretettua lankaa saa jäädä tuollaiseksi, se onkin minusta kiva. Sitä vaan on aika vähän yksinään. Ei uskoisi, että samasta purkista tuli noin erivärisiä lankoja. Punaiset kohdat ovat olleet kosketuksissa krapin kanssa, jäkäläväri on hyvin vaalea, samoin samettijalan kohdat.

In English

I am going to overdye the yarns from the other jar, only 50 grams of iron mordanted yarn took the color well, I like that one, but it is such a small skein. Next time I will use more iron mordanted yarn if I try someting like this again. Alum mordanted yarns are so pale, the red streaks in the one skein came from pieces of madder and I should have put more and fresh madder in the jar. Now I know

Helppo tapa värjätä kesällä, pitää vaan laittaa tarpeeksi väriaineita, sen nyt opin tästä.

In English

This is an easy way to dye in the summertime, just remember to put enough dyestuffs in the jar with yarn.

Taas kokenillia Cochineal again

Värjäsin taas viime viikolla kokenillilla, samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla, 3.7 kirjoituksessa, alussa kokenillia oli 80g, ensimmäisenä liemessä tumman harmaata lankaa ja tuloksena oli oikean puolimmainen väri, 1697. Jälkivärinä tuli keskimmäistä vaalean harmaalle värjättyä, 1696.
Toiseen 80g satsiin laitoin verihelttaseitikillä ensin värjättyjä lankoja, alakuvassa kokenillisten vieressä. Vaaleammasta veriheltan jälkiväristä tuli kokenilliliemessä violetimpaa, vasemman puolimmainen 1699, kuin tumman oranssista , joka taas taittui punaisemmaksi samassa liemessä, 1695. Jälkiliemeen laitoin vaalean ruskeaa lankaa, tuloksena yläkuvan vasemmanpuolimmainen lanka 1694.

In English

Last week I dyed again with cochineal, same way as before, in July3rd posting. In the beginning I had 80 grams of cochineal, processed same way as before and in the first bath used dark grey yarn which is now the one on the right, no 1697. In the afterbath was light grey yarn, the one in the middle, no1696. To another 80 grams of cochineal I put yarn first dyed with mushrooms Cortinarius semisanguineus, they are in the bottom picture beside cochineal yarns. The lighter yarn turned out more violet, the left one no 1699, in the same bath the more orange yarn looks now more red, no1695, a kind of warmer color. From the same bath I got another afterbath, now used light brown yarn (sheep color), that one is in the top picture no 1694.

Kokenillilangat Cochineal yarns

Viime viikolla värjätyt kokenillilangat, joista kirjoitin 24.6 on vihdoin selvitelty ja kuvattu. Viimeisin jälkiväri osoittautui kuivuttuaan liian vaaleaksi, se menee uudelleenvärjäykseen myöhemmin. Vasemman puolimmainen vaalein on sitten toinen jälkiväri ja siitä seuraava ensimmäinen no 1682 jälkiväri, molemmat vaalean harmaalle värjättyjä. Seuraavaksi on tumman harmaalle värjätty ensimmäinen väri no 1678 ja kolme oikean puolimmaista vyyhtiä olivat niitä ensin veriheltoilla värjättyjä, järjestys sama kuin pohjavärikuvassa. No 1681 on se, missä oli valkoinen pohjaväri. Jostain syystä kuvassa muut värit ovat ihan oikeat, mutta nuo kaksi, 1680 ja 1681 ovat liian kirkkaita. Eikö kamera pysty oikein toistamaan sellaisia värejä, missä on erilaisia väriaineita paljon?
Vyötteettömät langat ovat menossa tarvikepaketteihin.

In English

I have finally sorted out last weeks cochineal dyeings which I wrote here 24.6. The last yarns were too pale, I have to dye them again later, but you can see the one on the left, is the second afterbath, the next, 1682 is first afterbath (both dyed on light grey yarn) and the darkest color, 1678 is the one dyed on dark grey yarn. The three skeins on the right are the ones dyed first with mushroom Cortinarius semisanguineus, their order is the same as in the top picture posted 24.6. No 1681 is the one that is the lightest color in the middle. All the other colors look right on my screen, but 1680 and 1681 are a little too bright, I don't know why my camera cannot get that color right.
Yarns without bands are going into mitten kits.

Kokenillivärjäystä Dyeing with cochineal

Eilen värjäsin kokenillilla, vaikka juhannuksen kunniaksi olisikin koivunlehtivärjäys ollut ajankohtaan sopivampi. Nyt vain oli tarve kokenillilangoille ja koivunlehdet joutuvat odottamaan:)

Liotin 80g kokenillia yön yli, sitten keitin niitä pikkukattilassa n30min ja lopuksi lisäsin kiehuvaan liemeen 40g viinikiveä. Sekoitin sitten liemen isompaan kattilaan lämpimään veteen ja laitoin kilon alunalla esipuretettuja tumman harmaita lankoja värjäytymään. Nostin lämmön vajaaseen 90 asteeseen ja annoin lankojen värjäytyä reilun tunnin. Sitten langat pois ja lisäsin liemeen uuden 80g satsin keitettyä viinikivellä terästettyä kokenilliä.
Nyt liemeen menivät alapuolella olevassa ensimmäisessä kuvassa olevat verihelttaseitikin jälkivärit, jotka tietysti sellaisenaankin olisivat olleet ihan ok, mutta minulla on niitä aika paljon ja tarvitsin punaisempaa väriä myyntiin. Näitä oli myös yhteensä kilo, kolmea eri sävyä, ja reunimmaisissa oli ollut harmaa pohja. Nämä oli aikoinaan puretettu alunalla, joten en nyt lisännyt puretusainetta vaan väri tarttui hyvin jo langoissa olevaan. Värjäysaika oli taas reilu tunti ja lämpö vähän alle kiehumispisteen.

Näiden jälkeen tuli jälkivärejä vielä 800g vaalean harmaata, jolle laitoin puretusaineen liemeen, alunaa 10g ja viinikiveä 2g/100g lankaa. Tämä oli siis ensimmäinen jälkiväri, toiseen jälkiväriin meni 600g vaalean harmaata, alunaa puretukseen ei viinikiveä ja kolmanteen vielä riitti väriä 500g edelleen vaalean harmaata, puretukseen alunaa ja viinikiveä, kuten ensimmäisessäkin jälkivärissä.
Yllättävän hyvin tuli väriä, 160g kokenillia ja lankaa värjäytyi 3,9kg. Kokenillia ei ole aina välttämätöntä esipurettaa, se tarttuu melko hyvin lankaan vaikka puretusainetta olisikin värjäysliemessä, mutta yleensä kyllä esipuretan, jos vain ehdin.

Jälkimmäisessä kuvassa tummat ovat tumman harmaalle värjättyjä ja vadelmanpunaiset noita verihelttaseitikkipohjalle värjättyjä, niiden väri on kyllä kuvassa hiukan väärä, eivät ne ole ihan noin hohtavan aniliineja ja toisaalta osa on tummempia oikeasti. (En saanut värejä ihan kohdalleen, kun mieheni ei ollut auttamassa) Kaikkein tummimpien ja keskellä olevien vaaleampien väri on kylläkin aika oikea.
Keskellä oleva vaalea on toinen jälkiväri, muut jälkivärit olivat vielä pesussa (ukkoskuuro uhkasi ja tuli hiukan kiire), laitan kuvia lisää, kunhan olen saanut kaikki kuivaksi ja selvitettyä.

In English

Yesterday I dyed with cochineal. Birch is a Midsummer tree here in Finland, it is used to decorate porches and gates in Midsummer so to dye with birch would have been a thing to do in Midsummer.. but I needed cochineal reds so birch leaves have to wait:)

I soaked 80 grams of cochineal over night, boiled it for 30 minutes in a little kettle and then added 40grams of cream of tartar. I then put the cochineal to a bigger pot (added more water) with one kg of alum premordanted dark grey yarn, and simmered in 90C for a little over an hour.
This gave me darkest color in the bottom picture.
I then added to the bath another 80 grams of cochineal, boiled the same way as before, and put the yarns of the upper picture to the bath. They were dyed with Cortinarius semisanguineus mushroom already, and even though their color was ok, I have so much of them and now I needed more reddish colors. There were three different shades of orange, two of them were dyed on grey yarn and one on white yarn. They were already mordanted when dyed orange so I didn't add any mordant to the bath and after simmering one hour I took them from the bath. They are on the right in the bottom picture, but now I have to say their color isn't exactly right (my husband isn't now home to help me get the colors right) even though the other colors in the picture are ok. They are really a little darker and not so bright raspberry color. I will try to post more pictures when all the yarn is dry and sorted out.

After these two baths, I got three afterbaths from the same pot, all of them were on light grey yarn, first was 800grams, mordanted with 10% alum and 2% cream of tartar, second 600 grams, mordanted with only 10% alum and last 500grams, mordanted again with alum and 2% CoT. In the picture is the second afterbath, the other ones were still waiting to be washed when I took the picture (I was in a little hurry today, it was going to start to rain, that's why I had to take the picture without all the yarn now).

I got quite a lot of good colored yarn from 160 grams of cochineal: 3,9kg all together and now I am very pleased with this weekends work.