Kirjoitinkin jo aiemmin, miten Cardonin kirjassa oli maininta hollantilaisesta reseptistä, jossa paatsamankuoria käytettiin viikko tuhkalipeässä lämpimässä ja sitten lisättiin langat, joita edelleen pidettiin viikko liemessä. Helen oli onnistuneesti saanut tällä tavalla punaisia värjä, joista hän kirjoitti
blogissaan syksyllä. Niinpä pitihän minunkin kokeilla:)
Sain viime syksynä kotimaisia korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuoria, kesällä kerättyjä ja kuivattuja. Tein tuhkalipeää koivuntuhkasta aiemmin kertomallani tavalla ja laitoin sitä paatsamankuorien päälle (150g kuoria) kattilaan, joka oli puuhellan kulmalla. Liemen pH oli aluksi 10. Liemi oli kellanoranssia, mutta alkoi kyllä käydä hiukan kuplien ja muutaman päivän kuluttua pH oli laskenut 6:een. Lisäsin tuhkalipeää, ja taas parin päivän kuluttua pH oli alhaalla. Argh! Lisäsin jälleen kerran tuhkalipeää niin, että pH nousi 8:aan ja laitoin liemeen 20g valkoista alunalla puretettua lankaa, mutta edelleenkään pH ei pysynyt riittävän ylhäällä. Lopulta annoin sen olla neutraalissa viikon, jolloin otin langan pois. Se oli samanlainen oranssi, millaisena se oli liemessäkin ja mitä olisin ehkä saanut kuorilla ihan normaalilla keittosysteemilläkin, lanka no1 kuvassa. Siivilöin kuoret pois liemestä ja värjäsin sillä 100g valkoista lankaa normaali keltaiseksi, ja harmittelin mielessäni, kun värjäyksestä ei tullut sellaista kuin piti.
No, toinen kokeilu saksalaisella paatsamankuorella, jonka olin ostanut nimellä 'faulbaumrinde', puun latinalaista nimeä en löytänyt mistään. Tämä kuorisilppu käyttäytyikin jo heti alussa eri tavalla kuin kotimainen: välittömästi kaadettuani tuhkalipeää kuorien päälle, liemi ja kuoret muuttuivat punaiseksi, kuva punaisesta lasipurkista pari postausta alempana. Olin jo ihan innoissani. Olin laittanut 100g kuoria lasipurkkiin ja toista kokeilua varten 200g kattilaan, samaa tuhkalipeää molempien päälle.
Ensin mitä tapahtui lasipurkissa: Aluksi pH oli 10, mutta jo kahden päivän kuluttua aamulla huomasin, että vaikka kansi oli mielestäni tiivis, mössö oli käynyt niin, että sieltä oli tihkunut vaahtoa yli ja sisältö oli muuttunut keltaiseksi. Punaisesta ei ollut tietoakaan ja kun mittasin pH:n se oli n 6. Siirsin litkun isompaan purkkiin ja päälle lisää lipeää, niin että pH oli 9, mutta taas parin päivän kuluttua pH oli pudonnut 5:een. Tässä välissä huomautus, että tämä happamuuden lasku johtui todennäköisesti käymisestä, sillä olen säilyttänyt tuhkalipeää ämpärissä, eikä tavallisessa säilytyksessä oli pH laskenut näin lyhyessä ajassa. Aina kun lisäsin lipeää ja liemi tuli emäksiseksi, myös liemen väri muuttui, ei tarvinnut pH liuskoja, kun jo väriä katsomalla näki missä mentiin. Lopulta viikon jälkeen nostin taas kerran pH:n 8:aan ja lisäsin 20g alunapuretettua lankaa, ajattelin että pienellä määrällä voi aluksi kokeilla. Viiden päivän kuluttua pH oli taas laskenut 5:een ja liemi oli keltaista, myös lanka näytti keltaiselta, kun nostelin sitä aina välillä. Olin jo ihan luovuttanut.
Mitä sitten tapahtui kattilassa samaan aikaan: myös siinä pH oli aluksi 10 ja liemi karmiininpunaista, hienon näköistä. Kahden päivän kuluttua liemi oli edelleen punaista, pH oli laskenut 8:aan ja liemi kävi punaisilla kuplilla, juuri saman näköistä muuten kuin Helenin kuva samasta vaiheesta omassa blogissaan. Kolmen päivän käymisen jälkeen pH oli pudonnut 6:een ja liemi muuttunut keltaiseksi. Lisäsin lipeää (Ph 8) ja valkoista aluna puretettua lankaa 20g tännekin. Jostain kumman syystä kattilassa liemen Ph pysyi nyt tasaisena, n8:ssa, liemen väri oli punertavaa, vaikka lanka näyttikin kellanoranssilta. Lämpötila oli ehkä 20-40C kaikilla näillä värjäyksillä. Viiden päivän kuluttua otin sekä kattilasta että lasipurkista oranssit langat pois ajatellen kokeilun epäonnistuneen. Olin aina silloin tällöin nostellut lankoja toivoen että väri muuttuisi punaiseksi, mutta ei. Kun sitten lopullisesti nostin langat pois, laitoin ne narulle valumaan yöksi ennen pesua, ja sitten tapahtuikin ihme. N puolen tunnin kuluttua molemmat!langat olivat muuttuneet - hapettuneet- punaisiksi!! Lasipurkissa (jossa oli vähemmän kuoria suhteessa lankaan ja jonka pH seikkaili miten tahtoi) ollut lanka tuli kirkkaaman ja hiukan vaaleamman punaiseksi, no 2, kun taas kattilassa ollut lanka, no3, oli ruskeamman ja voimakkaamman punaista. Kun näytin lankoja miehelleni, hän kysyi, olinko varma, että en ollut vahingossa laittanut niihin krappia:) Ei, kyllä nämä tulivat paatsamankuorilla. Varsinkin kattilassa ollut lanka oli hiukan karkeampaa kuin normaalisti, eli pitkä liotus emäksisessä ympäristössä ei ollut oikein hyväksi, mutta tämä vaatii vielä testailua. Jospa lyhyempi värjäysaika riittäisi ja hmm, myöskin lasipurkissa ollut lanka, jonka pH laski, antoi punaista väriä.
Paljon on vielä kysymyksiä ja valonkesto pitää testata keväämmällä, kunhan aurinko alkaa paistaa enemmän. Pesussa väri ei muuttunut, vaikka pesin neutraalilla pesuaineella, niin kuin tavallisestikin. Näissä värjäyksissä paatsamankuoria oli todella paljon suhteessa lankaan, normaalilla keittvärjäyksellä saan värjättyä 200grammalla kuorta kilon lankaa keltaiseksi. Aionkin kyllä käyttää liemet vielä normaaliin värjäykseen, niin että eivät ne hukkaan mene. Onko näin iso määrä välttämätöntä, sekin pitää testata. Haittaako käymisen yhteydessä tapahtuva pH:n lasku? Ja mitä oikeasti siinä käymisessä tapahtuu?
Myös tuo, miksi kotimaiset kuoret eivät antaneet punaista, onko kyse paatsamalajien erosta vai olivatko nämä kuoret mahdollisesti liian nuoria. Yleensähän sanotaan, että kuorien (niinkuin krapin juurienkin) pitäisi olla vähintään puolen vuoden ikäisiä, mitä vanhempia, sitä parempi. En tiedä, onko niin.
Helpommalla samanlaista punaista saa krapilla ihan varmasti, mutta onhan tämä jännää. Jatkan kokeiluja:)
In English
I wrote earlier that in Cardon's book there was an old recipe where buckthorn barks were fermented in wood ash lye for a week, then the yarns were added and kept in the bath for another week. Helen had succeeded doing this and had written about it in her
blog, so of course I had to try also:)
Last summer a friend of mine gave me alder buckthorn (Rhamnus frangula) barks, collected here in Finland then. I made lye from birch ashes like I wrote earlier and then I put 150grams of dried alder buckthorn barks to ferment in warm birch ash lye in a kettle in our wood stove. The pH of the bath was 10 at the beginning and it was yellow-orange. It started to ferment and after two days the pH ahd dropped to 6. I added more lye, but again after two days the pH had gone down. Arhg!! Again I added birch ash lye (pH8) and put 20grams of white alum mordanted yarn to it, but the pH wouldn't stay up! Finally I gave up and let it be neutral for one week, after which time I took the yarns away. They were the same orange as in the bath, no change in the air. It is no1 in the picture. I think I would have gotten the same color with normal boiling method. Disappointed, I strained the barks from the bath and dyed 100grams fo white yarn yellow with the rest of the bath, like usually.
Well, then another experiment with the buckthorn bark chips that I had bought from Germany as 'faulbaumrinde', I haven't been able to find out the latin name of the buckthorn they were from, so I don't know if they are from different tree as the Finnish barks.
These chips behaved differently from the start, I already posted a picture of the red glassjar earlier. Right after I had poured birch ash lye on the chips, they and the lye turned bright red. I was so excited! I had two experiments, in the glassjar 100grams and in the kettle 200grams of buckthorn bark chips.
First what happened with the glassjar:
The pH was 10 at the beginning, but after two days in the morning I noticed that the liquid had turned yellow and the foam was coming from the jar. I had thought the lid was tight, but apparently not. The pH was 6 and so I poured all to a bigger jar and added more birch ash lye to raise the pH to 9. But then after two days the pH was 5 again! This lowering of the pH had to have something to do with fermenting, because when I store the ready lye in a bucket, the pH stays up, at least for some time. Everytime when I added lye to the jar, the color of the bath turned red, and I only had to look at the color to see that it always dropped after a few days, because it had turned yellow. Finally after one week I added lye once more to raise the pH to 8 and added 20grams of alum mordanted white yarn to it. After 5 days the pH had again dropped to 5 and the bath was yellow, also the yarn was yellow every time I raised it from the jar to look, if it would change red. By that time I had mentally given up, it wasn't going to work.
What happend in the kettle at the same time:
also there the pH was 10 to begin with and bath really red, looking wonderful. After two days the bath was still red and it had started to ferment with red bubbles, the pH had though dropped to 8, but that wasn't bad compared to the glassjar. And it was still red. After three days of fermenting it had gone down to 6 and the bath was yellow (day five from the beginning). I added more lye (pH8) and 20grams of white alum mordanted yarn. Now for some unknown reason here in the kettle the pH stayed now about 8 for five days (and didn't drop like in the jar) and the bath was red, even if the yarn did look yellowish orange. The temperature had been between 20 and 40C in all these experiments, It was difficult to keep at the same temperature all the time. I had almost every day raied the yarn from the bath to see if there was any change of color, but no, they were not red. After five days I took both yarns, from the kettle and from the glassjar, away from the bath and put to dry in a string, meaning to wash them the next day. They were yellowish orange, BUT after about half an hour in the air, a miracle happened and they had turned - oxidized - red, just like Helen had said! The yarn from the glassjar (where there were less bark chips/yarn and where the pH had gone up and down many times) was brighter and lighter red (no2), than the yarn from the kettle, which was deeper and a little more brownish red (no3).
When I showed these yarns to DH, he asked if I was sure I hadn't accidentally put madder in the bath:) No, these colors really came from buchkthorn bark.
The yarn, which had been in the kettle with higher pH, was a little coarse, so this was not very good for it, but this needs more testing. Maybe shorter time would be enough and also the yarn from the glassjar, with lower pH, did give red.
I have lots of questions and I have to test these fro light fastness later in the spring when there is more sunshine than now. Washing fastness was good, there was no bleeding and the color didn't change, even though I used my usual neutral soap(Ecover, for wool).
In these experiments I used a lot more bark chips than I would usually. If I used the boiling method I would have dyed one kg of yarn yellow with 200grams of bark chips. I am going to dye with the rest of the baths later on, so they won't go to waste. is this big amount necessary, I have to test that also. And is the lowering of the pH during the fermenting bad? Should the pH be all the time higher? And what really happens to the dyestuffs when the bark ferments?
Also, why did the Finnish alder buckthorn barks not give red? Is it a different buckthorn species or were the barks no old enough? I have read that barks should be at least 6 months old before using, the longer the better, the same as with madder, but is this so? I don't know.
I know that I will get red easier with madder, but this is exciting, trying old recipes. I am definitely going to continue experiments:)