INDIGOVÄRJÄYS

Sininen on ollut yksi suosituimpia värejä kautta historian. Pesun- valonkestävää sinistä saadaan vain kasveista, jotka sisältävät indigoa ja indigovärjäys poikkeaa muusta kasvivärjäyksestä. Indigolla voi värjätä ilman yksityiskohtaista tietoa mitä värjäyksessä tapahtuu, näinhän sitä on tehty vuosituhansia, mutta tieto kyllä auttaa ymmärtämään koko värjäystä, ja helpottaa löytämään ratkaisuja, jos jokin menee pieleen. Indigovärjäyksessä riittää opittavaa ihmisiäksi.

MITÄ INDIGO ON?
Sininen väriaine, jota kutsutaan indigoksi, esiintyy kasveissa värittöminä esiasteina. Indigon esiasteita (mm indican ja isatan A ja B) sisältäviä kasveja kasvaa useita kymmeniä, pääosin ne kasvavat tropiikissa. Tärkein indigon esiasteita sisältävä kasvisuku on Indigofera, lisäksi esiasteita on myös mm Wrightia, Strobilanthes ja Marsdenia -sukujen kasveissa. Tärkeimpiä viileämmässä ilmastossa kasvavia kasveja, jotka sisältävät indigon esiasteita ovat morsinko (Isatis tinctoria) ja väritatar (Persicaria tinctoria). Morsingon ja väritattaren kasvattamisesta ja niillä värjäämisestä olen kirjoittanut omille sivuille, kts sivupalkki.

Tuoreita kasveja uutetaan lämpimässä vedessä, jolloin lehdistä vapautuvat entsyymit rikkovat indigon esiasteet indoxyliksi ja sokereiksi. Sininen indigotiini muodostuu vasta kahdesta hapen vaikutuksesta yhdistyvästä indoxyl-molekyylistä. Indigotiini on veteen liukenematonta ja sakkaantuu uutoksen pohjalle. Pesty sakkaantunut indigo kuivataan ja myydään tässä muodossa. Siihen, miten paljon indigotiinia muodostuu, vaikuttaa kasvien esiastepitoisuuden määrän lisäksi uuton pH, lämpötila ja hapettuminen. Uuton optimaaliset olosuhteet vaihtelevat eri kasveilla. Indigotiinin lisäksi muodostuu myös pieniä määriä muita väriaineita ja "epäpuhtauksia", jotka vaikuttavat saatavan sinisen värin sävyyn. 

YLEISTÄ INDIGOLLA VÄRJÄÄMISESTÄ

Indigotiini ei ole vesiliukoista eli vaikka vesi näennäisesti värjääntyy siniseksi niin indigo on vedessä kuin kala järvessä, eli ei liuenneena. Värjäyksessä se on saatettava ensin vesiliukoiseen muotoon, jolloin se voi tarttua lankaan. Indigotiini muuttuu vesiliukoiseksi "indigovalkoiseksi" (leukoindigoksi) emäksisessä hapettomassa ympäristössä, joten liemestä on saatava happi pois. Tätä kutsutaan liemen pelkistämiseksi. Pelkistetty indigovalkoinen tarttuu lankaan ja kun lanka sitten nostetaan liemestä, ilman happi muuttaa indigon jälleen takaisin siniseen muotoon. Nyt väri on tarttunut pysyvästi lankaan.
Kuullostaa monimutkaiselta.

Perinteisesti happi on poistettu indigoliemestä mm saamalla liemi käymään joko bakteerien tai hiivan avulla. Käyminen kuluttaa happea ja siis poistaa hapen liemestä ajan kanssa. Riittävä käyminen vaatii useita päiviä ja liemen lämpötilan on pysyttävä tasaisena 30-50°C välillä. Lämpimissä maissa tämä ei ole ongelma, mutta meillä lämpötila on pidettävä riittävän korkeana muilla keinoin mikäli haluaa pelkistää indigoliemen käymisen avulla. Olen kokeillut käymiskyyppiä kesän helteillä kasvihuoneessa, mutta helpoten lämmön pysymisen tasaisena saisi lämpölevyllä tai akvaariolämmittimen avulla.  Kokeilustani blogissani täällä. Myös täällä viimeisimästä onnistuneesta käymiskyypistä.
Lisäksi indigoa voi pelkistää myös korkeassa pHssa hedelmäsokerin avulla, kokeiluistani siitä täällä ja viimeisimmät onnistuneemmat kokeilut täällä. Tässäkin menetelmässä minulla on vielä opittavaa.
Täällä, Maiwan sivuilla, on englanniksi hyvän tuntuiset ohjeet hedelmäsokerikyypille, joita minunkin pitää vielä kokeilla lisää. Tästä menetelmästä löytyy myös resepti Botanical Colors -sivuilla.

Pelkistys voidaan tehdä varmimmin  hydrosulfiitilla (natriumditioniitti), siitä menetelmästä resepti alla. Natriumditioniittia on mm tahranpoistoaineissa, joita saa marketeista. Kannattaa lukea tuoteselosteet, joissa mainitaan natriumditioniitin määrä prosentteina ja onko sitä ko tuotteessa. Natriumditionitti pitää säilyttää ilmatiiviisti, koska ilman happi tuhoaa sen vähitellen, ja se menettää tehonsa. Natriumditioniitti on jauheena vaarallinen aine, eikä sitä saa joutua limakalvoille. Sitä ei saa antaa lasten käsiin.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

INDIGOVÄRJÄYS 

Jauhemainen indigo on yleensä uutettu Indigofera- suvun kasveista, tavallisimmin Indigofera tinctoriasta ja Indigofera suffruticosasta, joita kasvatetaan värjäystä varten eniten Intiassa ja Väli- ja Etelä- Amerikassa.
Kaupassani myytävänä oleva indigojauhe on El Salvadorista.

Indigovärjäystä sanotaan kyyppivärjäykseksi ja jauheesta on hyvä tehdä ensin ns peruskyyppi. Jauhemainen indigo tarvitsee hyvin emäksisen ympäristön pelkistyäkseen ja se saadaan parhaiten aikaan pienessä vesimäärässä ennen varsinaista värjäystä, ja tätä sanotaan peruskyypiksi. Pienessä peruskyypissä hyvin pelkistynyt indigo sitten lisätään isompaan vesimäärään varsinaiseen värjäysastiaan.
Mikäli indigokyypin tekee suoraan isoon väriliemeen, usein osa indigosta jää pelkistymättä ja voi tehdä  lankoihin tummia tahroja. Näissä tahroissa väri ei ole kuitenkaan kiinnittynyt kunnolla ja se lähtee hankauksessa käsiin. Irtonaisen pelkistymättömän indigon voi ottaa liemestä ennen värjäystä esimerkiksi kankaanpalaan.

Indigovärjäys on hyvä tehdä ulkona tai hyvin tuuletetussa tilassa. Peitä ympäröivät pinnat muovilla tai sanomalehdellä ja käytä vain indigovärjäyksen omistettuja välineitä ja astioita. Indigovärjäyksen aikana liemestä roiskuvat tai tippuneet pisarat värjäävät myös kaiken mihin ne osuvat, kuten pöydän tai värjääjän kädet.

Lyhyesti: ensin tehdään peruskyyppi, joka lisätään isompaan väripataan. Värjättävä ja kunnolla kasteltu materiaali lisätään väripataan, pidetään siellä 10-15 minuuttia, nostetaan ylös ja hapetetaan saman verran aikaa ja värjäys toistetaan kahdesta kolmeen kertaan jotta saadaan tummempi väri. Indigo kiinnittyy lankaan mekaanisesti (eri tavalla kuin muut luonnonvärit) ja väristä tulee kestävämpi jos värjäys on tehty kastamalla ja hapettamalla useita kertoja kuin yhdellä pidemmällä värjäyksellä, koska tällöin värikerroksia tulee useita päällekkäin.

PERUSKYYPPI
Peruskyypin tekoa varten tarvitset:
- pienen kattilan
- pienen kannellisen lasipurkin
- keramiikkamuki tai muu kuumuutta kestävä lasiastia
- lämpömittarin
- vaaka
- lusikka tai tikku sekoittamista varten
- indigojauhetta
- lipeää tai kidesoodaa
- hydrosulfiittia (= natriumditioniittia)


1. Laita kattilaan lämmintä vettä vesihauteeksi, vesihauteen lämpö pitäisi olla n 50°C

2. Mittaa lasipurkkiin kuumaa vettä (2dl purkkiin n 1,5 dl vettä)

3. Lisää veteen n 8g lipeää tai 3-4 rkl kidesoodaa. Nesteen pH pitäisi olla n 10-11, varsinkin kidesoodaa käytettäessä on hyvä mitata se koska kidesooda on miedompi emäs. Lisää tarvittaessa vielä lisää kidesoodaa. Lipeä ja kidesooda liukenevat paremmin kuumaan kuin kylmään veteen. Lipeä kehittää liuetessaan lämpöä, joten ole varovainen sitä lisätessäsi. HUOM: Aina lisää lipeä veteen, ei koskaan vesi lipeän päälle

4. Lisää lasipurkkiin 10-15g indigojauhetta ja sekoita kunnes indigojauhe on sekoittunut tasaisesti emäksiseen nesteeseen.

5. Punnitse 10g hydrosulfiittia ja lisää se keramiikkamukissa n 0,3 dl lämmintä vettä ja sekoita.
HUOM. Aina lisää jauhe veteen, älä koskaan kaada vettä jauheen päälle. Hydrosulfiitti ei liukene kunnolla kylmään veteen, joten veden pitää olla lämmintä (hanakuumaa)


7. Lisää liuennut hydrosulfiitti lasipurkkiin indigo/lipeäliuoksen päälle ja sekoita. Liemi muuttuu hetkessä kellanvihreäksi/keltaiseksi ja pinnalle tulee kuparinväristä ja sinistä vaahtoa. Täytä lasipurkki vielä lämpimällä vedellä, ja siirrä se vesihauteeseen pikkukattilaan.

8. Pidä vesihauteen lämpötila n 50°C n 30-60minuuttia. HUOM. Lämpötila ei saa nousta yli 60°C, jolloin pelkistynyt indigo alkaa tuhoutua.

9. Nyt indigotiini on muuttunut liukoiseen muotoonsa ja kyyppi on valmis lisättäväksi varsinaiseen väripataan. Tällä määrällä indigoa voi värjätä tummemmaksi ensin noin 800g lankaa kahdella kastokerralla ja jälkiväreinä toiset 800g (tai 400g + 400g).

VARSINAINEN VÄRJÄYS

Laita puhtaat langat likoamaan kädenlämpöiseen veteen vähintään puoleksi tunniksi ennen värjäystä, jotta ne ovat täysin märkiä eikä niissä ole enää happea villasuomujen välissä.

1. Lämmitä puhdasta vettä kattilassa tai padassa 45-50°C, vettä tarvitaan vähintään 5 litraa/100g lankaa, eli jos haluat värjätä 500g lankaa, vettä on hyvä olla n 30litraa. Mikäli värjäät koko 10g kyypillä kerralla, tarvitset n 40-50l astian. Toisaalta voit käyttää kerralla myös pienempää osaa valmiista kyypistä jos haluat värjätä vähemmän lankaa kerralla. Loput kyypistä voi käyttää myöhemmin, lisää lämmintä vettä otetun tilalle, jotta purkissa ei olisi ilmatilaa. Valmis kyyppi säilyy ainakin viikon suljettuna.

2. Lisää lämpimään veteen n.20g kidesoodaa ja 10-15g hydrosulfiittia (30l vettä kohti) ja odota 20 - 30 minuttia. Hydrosulfiitti poistaa vedestä hapen.

3. Lisää pataan varovasti valmis indigokyyppi, vältä hapen joutumista liemeen. Sekoita hyvin varovasti ja odota vielä 15 minuttia. Valmiin indigoliemen pinnalla on kuparinhohtoinen kalvo (pelkistynyttä indigotiinia, joka alkaa hapettua ilman vaikutuksesta), ja pinnan alla liemi on kellanvihreää. Katso väriä vaikkapa valkoisen kertakäyttömukin kanssa tai valkoisella kertakäyttölusikalla. Mikäli liemessä näkyy sinisiä indigohiukkasia ja liemen väri on sinivihreä, lisää vielä hiukan hydrosulfiittia, ja odota taas 15 min.

4. Kun liemi on valmis, lisää kosteat langat, varoen loiskuttamasta lientä. Sekoita varovasti, että langat ovat väljästi vedessä ja indigo pääsee tunkeutumaan joka puolelle lankoja.

5. 10-15 minutin kuluttua ota langat pois liemestä, taas varoen loiskuttamasta. Nostaessasi lankoja purista samalla ylimääräinen vesi langoista, tee tämä aivan liemen pinnalla, jotta vesi ei pudotessaan liemeen loisku ja hapeta lientä. Langoista voi myös puristaa indigopitoisen nesteen vieressä olevaan ämpäriin, josta se on helppo lisätä liemeen ennen seuraavaa värjäyskertaa.

6. Levittele vyyhtejä välittömästi ilmassa ja ripusta ne narulle ilmavasti hapettumaaan. Vaihtoehtoisesti voit laittaa langat heti padasta noston jälkeen puhtaaseen veteen, jossa ne hapettuvat, ja ylimääräinen indigo irtoaa niistä heti. Mikäli hapetat lankoja ilmassa, ne eivät saa kuivua ennen huuhtelua ja pesua (jos ne kuivuvat, lankojen pintaan voi jäädä huonosti kiinnittynyttä indigo joka sitten irtoaa helposti hankauksessa)

7. 15 minutin hapetuksen jälkeen laita langat uudelleen indigoliemeen ja toista värjäys, kunnes väristä tulee sopivan vahvuinen. Kestävin tumma väri indigolla tulee, kun väri saadaan aikaan usealla kastokerralla, yhden voimakkaan liemen asemasta. Kannattaa mielestäni pitää jälkimmäiset kastokerrat lyhyempinä kuin ensimmäinen.. Lankojen väriä on tarkkailtava, jos sininen väri langoissa vähenee niiden ollessa liemessä lisädippausten aikana, hydrosulfiittia on liikaa, ja se pelkistää ja irroittaa myös jo lankoihin tarttuneen indigotiinin. Jos hydrosulfiittia on liemessä liikaa, voit varovasti loiskuttaa lientä ja odota sen jälkeen 20-30 min, jotta hydrosulfiitti on poistanut liemestä hapen ja kuluttanut itsensä. Hapeta lankoja aina vähintään yhtä kauan kuin mitä ne olivat liemessä.

8.Värjäyksen jälkeen pese langat ennenkuin ne kuivuvat ja muista lisätä etikkaa viimeiseen huuhteluveteen neutraloimaan langoissa oleva emäksisyys, joka muuten voi haurastuttaa lankoja.

9. Samalla liemellä voit värjätä niin kauan kuin siellä näyttää olevan väriä. Mikäli liemeen on päässyt liikaa happea ja se on muuttunut siniseksi, tai lisäät liemeen langoista valunutta hapettunutta indigolientä, lisää hydrosulfiittia 10g ja lisäyksen jälkeen odota puoli tuntia, että aine ehtii vaikuttaa, ennenkuin värjäystä voi jatkaa. Usein kannattaa jatkaa värjäystä samalla liemellä seuraavana päivänä, tällöin lisää värjäystä lopettaessasi hydrosulfiittiia 10g ja peitä astia kannella. Seuraavana aamuna lämmitä liemi 45-50°C, tarkista liemen väri ja jos se on hyvä kellanvihreä, värjäystä voi jatkaa.

10. Käytetty emäksinen indigoliemi pitää neutraloida etikalla ennen hävitystä, hydrosulfiitti taas muuttuu itsekseen hapettuessaan vaarattomiksi yhdisteiksi. Samaa lientä voi kuitenkin käyttää pohjana myöhemmille indigovärjäyksille, joten sitä ei kannata heti hävittää.

Lipeä ja jauhemainen hydrosulfiitti (natriumditioniiitti) ovat vaarallisia aineita, eikä niitä saa antaa lasten käsiin. Varo niiden joutumista limakalvoille tai silmiin. Käytä kumikäsineitä värjätessäsi emäksisessä indigoliemessä.

ONGELMIA VÄRJÄYKSESSÄ

-liemen pH pitää olla 8-9. Liian korkeassa pH:ssa väri tarttuu liian nopeasti lankoihin eikä kiinnity kunnolla, vaan voi irrota hankauksessa.
-liemen lämpötila pitää olla enintään 55°C, mieluiten 45-50°C, koska kattilan/padan alaosassa se on aina kuitenkin kuumempi, ja liian kuumassa indigo tarttuu lankoihin liian nopeasti eikä kiinnity kunnolla, vaan voi irrota hankauksessa. Liian kuumassa ei väriä saa myöskään tummennettua useilla dippauksilla. 
-liemen värin pitää olla kellanvihreä, mikäli se on sinertävän vihreä, siinä on liikaa happea eikä indigotiini ole muuttunut indigovalkoiseksi; lisää hydrosulfiittia. Mikäli liemi on läpikuultavan keltainen, se on pelkistynyt liikaa (ja tällöin on vaikea saada tummia värejä, koska yhtä paljon indigoa irtoaa langoista kuin kiinnittyykin); odota hetki ja tilanne paranee itsekseen kun liemi hapettuu.
-aina lisätessäsi hydrosulfiittia, odota 15-30 minuttia, jotta aine ehtii vaikuttaa. Mikäli käytät tahranpoistoainetta, tarkista siinä olevan natriumditioniitin prosentti (jos siinä on 30%, käytä sitä reilu kolme kertaa ohjeessa annettu grammamäärä, jotta natriumditioniitin määrä tulee tarpeeksi suureksi)
-kun liemi on tasapainossa, lankojen väri muuttuu vähitellen (10-20 sek - 1min) siniseksi sen jälkeen kun ne on nostettu pois liemestä. Mikäli ne ovat välittömästi sinisiä, liemi on ollut liian kuuma tai emäksinen. Kokemusten kautta oppii näkemään milloin indigoliemi toimii hyvin.
-mikäli liemi ei pelkisty (muutu kellanvihreäksi ja pinnalle tule pronssinvärinen kalvo), vikana voi olla se, että natriumditioniitti/hydrosulfiitti on mennyt vanhaksi. Sen säilytysaika on yleensä vuosi, jonka jälkeen se vähitellen tuhoutuu. 
-mikäli langoista irtoaa paljon väriä hankauksessa, syitä voi olla useita: lankoja ei oltu pesty tarpeeksi hyvin ennen värjäystä ja langoissa oli epäpuhtauksia (rasvaa) johon väri on tarttunut ja joka irtoaa hankauksessa), langat eivät olleet tarpeeksi läpikotaisin märkiä ennen väriliemeen laittoa, indigo oli tarttunut lankohin liian nopeasti (liian kuuma tai emäksinen liemi) tai liemessä oli pelkistymätöntä indigotiinia, mikä on tarttunut vain heikosti kuidun pintaan.
-mikäli väristä tuli epätasaista, syyt voivat olla samoja kuin edellä. Mikäli langat olivat varmasti puhtaita ja läpikotaisin märkiä, silloin todennäköisintä on, että liemi oli liian kuuma tai emäksinen, ja indigovalkoinen muuttui hapen vaikutuksesta ilmassa takaisin siniseksi indigoksi liian nopeasti; tällöin on mahdotonta saada langat levälleen tarpeeksi nopeasti, että hapetus tapahtuisi tasaisesti.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


INDIGOVÄRJÄYS - HEDELMÄSOKERIPELKISTYS





Indigon voi pelkistää myös hedelmäsokerilla tai glukoosilla.Tämä menetelmä ei ole niin varma kuin kemiallinen pelkistys, mutta voi onnistua varsinkin ajan kanssa. Tässä kokeilijoille muutama resepti, joilla olen itse onnistunut useimmiten.


Anne Vuoreman tutkimuksessa oli todettu antrakinonien auttavan glukoosikyypissä, ja olen saanut parempia tuloksia lisätessäni kyyppiin hiukan krappia.

1. HEDELMÄSOKERI-KRAPPI-INDIGOKYYPPI
5l vettä
40g sammutettua kalkkia (rakennushienokalkki)
20g indigoa sekoitettu melkein kiehuvaan veteen ja sekoitettu tahnaksi
0,5dl kertaalleen käytettyä krappia
60g hedelmäsokeria

Sekoita kalkki veteen ja lisää sitten indigotahna ja hedelmäsokeri. Nosta liemen lämpötila 60°C, ja sekoita varovasti. 10 minutin kuluttua liemen pitäisi muuttua keltaiseksi. Kun liemen pinnalle tulee kuparihohdetta ja sinisiä kuplia, liemi on valmis värjäykseen. Lisää kattilan pohjalle ritilä tms, koska siellä on sakkaa, joka muuten värjää langat epätasaisiksi. Värjää normaalisti kuten muussakin indigovärjäyksessä ja anna lankojen hapettua välillä. Olen pitänyt lankoja tässä kyypissä usein 15-30 min normaalin lyhyemmän ajan sijaan. Tämä kyyppi voi säilyä hyvänä ja värjätä useita päiviä. Lisää kyyppiin hiukan hedelmäsokeria aina lopettaessasi päivän värjäys. Aamuisin tarkista pH, ja lisää kalkkia tarvittaessa, ja lämmitä liemi 50°C, lisää hedelmäsokeria tarvittaessa ja odota kunnes liemi näyttää oikealta ennen lankojen lisäämistä.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


2. HENNA-INDIGOKYYPPI
6l vettä
60g sammutettua kalkkia
30g indigoa sekoitettuna melkein kiehuvaan veteen ja sekoita että siitä tulee tahnamaista
90g hennajauhetta sekoitettuna kiehuvaan veteen

Sekoita hennajauhe 2 litraan kiehuvaan veteen ja keitä 30 min. Lisää haaleaa vettä niin, että 6 litraa tulee täyteen. Lisää sammutettu kalkki ja indigotahna ja sekoita varovasti. Anna liemen jäähtyä 50°C. Kun liemi on kellertävää ja pinnalle on tullut tunnusomainen kuparihohde ja siniset kuplat liemi on valmis värjättäväksi. Joskus liemen valmistumiseen menee tunti pari, tai jopa yön yli, ole kärsivällinen. Tämä kyyppi värjää pitkän aikaa, sitä ei kannata heittää pois ensimmäisten värjäysten jälkeen, vaan lämmittää uudelleen aina kun aloittaa värjäämisen. Tarkista pH ja lisää kalkkia tarvittaessa. Mikäli liemen saa pidettyä lämpimässä (30°) yötä päivää se alkaa käydä itsekseen ja muuttuu ns käymiskyypiksi. Tarkkaile tällöin pHta päivittäin, ja mikäli käyminen on kovaa ja pH laskee neutraaliksi, lisää kalkkia.
Tällä kyypillä olen saanut tummimmat siniset (kuvassa no 3) tällä värjäystavalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Sustainable Natural Dye Practice - keskusteluissa on sanottu, että hedelmäsokerin lisäksi pelkistäjänä toimii myös henna, ylikypsät banaanit, taatelit  ja jopa sipuli. Tästä tuli mieleen Fredrika Runebergin Reseptikirjan (2003 Porvoon museon julkaisu) indigovärjäysohje, jossa käytettiin lipeää, indigoa ja nauriita ja saatiin sinistä. Eli fruktoosikyypissä ei ole kyseessä  mikään uusi keksintö. Minulla ei ollut nyt nauriita, mutta kokeilin sipuleilla.

SIPULIKYYPPI
1,7l vettä
10g indigoa liotettuna melkein kiehuvaan veteen
20g sammutettua kalkkia
180g viime vuotisia sipuleita, ilman kuoria, paloina

Veteen lisätty kalkki, indigo ja sipulit, vesihauteen lämpö nostettu 90°C eli melkein kiehuvaksi, pidetty siinä 2 tuntia, ja hitaasti laskettu 65°C seuraavan kahden tunnin aikana.
Yllä olevassa kuvassa purkkiin on lisätty kalkki ja indigo.



Tässä sitten sipulit lisätty, ne jäivät kellumaan pintaan.



10 minutin kuluttua liemen väri oli alkanut muuttua kellertäväksi, mutta mitään kuparihohdetta ei ilmestynyt, joten siksi ajattelin parhaaksi hauduttaa lientä ja sipuleita pidempään.
Neljän tunnin kuluttua liemi oli tummemman keltainen, ja lisäsin liemeen 20g lankaa, annoin olla 10 min. Ajattelin kyllä, että mitähän tästä tulee! Mutta nostettaessa ylös lanka muuttui heti turkoosiksi, ja toisen dippauksen jälkeen hiukan tummemmaksi turkoosiksi eli kyllä sipulit olivat pelkistäneet indigon! Väristä ei tullut niin tumma kuin hedelmäsokerilla tai hennalla tehdyllä kyypillä, mutta ehkä sipuleita oli liian vähän tai jotain.
Tänä aamuna sipulikyyppi oli tosi tumman näköistä, en ole nyt ehtinyt vielä kokeilla sitä uudelleen.
Kuva sipulilangasta alimmaisena.





HEDELMÄ - INDIGOKYYPPI

Tämä resepti on Maiwan sivuilta.

50g indigoa sekoitettuna tahnaksi kuuman veden kanssa
1kg ylikypsiä hedelmiä kuten banaaneja, päärynöitä tai persikoita
30g rakennushienokalkkia
15-20l vettä

Muusaa hedelmät ja keitä niitä muutama minuutti. Siivilöi liemi ja lisää keitetyistä hedelmistä tullut keitinliemi isompaan vesimäärään, joka on pohja kyypille(mikäli käytät jotain ritilää värjäsastian pohjalla voit lisätä siivilöimättömät hedelmät liemineen). Lisää tähän indigotahna ja kalkki. Sekoita varovasti ja nosta liemen lämpötila 50°C. Kun liemen pinnalle on tullut kuparihohdetta ja sinisä kuplia on liemi valmis värjäykseen.


AJATUKSIA
.
Hedelmäsokerikyypissä on muutamia tärkeitä asioita.
-Hedelmäsokeri eli fruktoosi ei itsessään,  vaan todennäköisesti sen hajoamistuotteet pelkistävät indigoa, ja näitä hajoamistuotteita syntyy emäksessä ja kuumassa. pH pitää olla 11 (tai yli) ja hedelmäsokerikyypin lämpötilan on hyvä olla  ainakin aluksi korkea (70-80°C, mutta värjätessä 50°C), mutta myös matalampi lämpötila toimii vieden vain enemmän aikaa pelkistymiseen.
-Lisäksi liemen indigopitoisuus pitää olla korkea, mitä enemmän indigoa on liemessä suhteessa liemen tilavuuteen, sitä tummempi väristä tulee. Tämä oli todettu myös Vuoreman tutkimuksessa, samoin kuin korkean emäspitoisuuden välttämättömyys. Liika vesimäärä laimistaa tätä kyyppiä (toisin kuin hydrosulfiittipelkistyksessä jossa veden määrällä ei ole väliä), eikä se silloin toimi kunnolla. Luulen (mutta en tiedä), että enintään 2l vettä /10g indigoa, 20g sammutettua kalkkia, 30g (tai enemmän) hedelmäsokeria on hyvä suhde, ja siitä sitten muita aineita lisää samalla kun veden määrää lisää.
Jos nestettä on liikaa, väristä tulee hyvin vaalea, tai jos pH ei ole tarpeeksi korkea, indigo ei pelkisty kunnolla. Jos nesteen määrä on tarpeeksi pieni suhteessa indigoon, ja indigoa on tarpeeksi, ja väristä tulee silti vaalea, sitä voi tummentaa toistamalla värjäyksen useita kertoja, ainakin kahdesti on hyvä dipata joka tapauksessa. Toisaalta toimiessaan tätä kyyppiä voi käyttää useita päivä ellei viikkoja, ja se toimii - onnistuessaan - edelleen, joten  indigoa ei menekään hukkaan.

Tästä hedelmäsokerikyypistä puhutaan myös nimellä 1-2-3- kyyppi, koska Michel Garcian reseptin mukaan indigon, sammutetun kalkin ja hedelmäsokerin (tavallinen sokeri ei kuulemma käy) suhde pitää olla tuo 1-2-3. Ja hänen mukaansa emäksen pitää olla nimenomaan sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksidia (rakennushienokalkkia), joka on tarpeeksi emäksistä. Kidesooda ei käy tässä kyypissä (se ei ole tarpeeksi emäksistä) ja monet sanovat, että lipeäkään ei käy, itse en ole vielä siitä täysin vakuuttunut, mutta ostin kuitenkin nyt tuota rakennushienokalkkia säkin, että ainakaan onnistuminen ei jää siitä kiinni. En tiedä onko sitä saatavilla pienemmissä määrissä. Kannattaa kysyä rautakaupoista. Tavallinen puutarhakalkki ei myöskään käy.
Hedelmäsokerin määrää voi mielestäni nostaa, ja krappia kannattaa laittaa hiukan joukkoon, se selvästi auttaa.

Värjäysastian pohjalla on hyvä olla ritilä erottamassa sakka langoista.

Lankojen ei saa antaa kuivua ennen pesua (siis värjäyksen jälkeen), koska värjäysliemi on niin emäksinen. Ja pesun jälkeen kannattaa antaa lankojen liota etikkavedessä pari tuntia, jotta emäksisyys varmasti poistuu eikä lanka haurastu.

Teksti © RIIHIVILLA