INDIGOVÄRJÄYS

Sininen on ollut yksi suosituimpia värejä kautta historian. Pesun- valonkestävää sinistä saadaan vain kasveista, jotka sisältävät indigoa ja indigovärjäys poikkeaa muusta kasvivärjäyksestä. Indigolla voi värjätä ilman yksityiskohtaista tietoa mitä värjäyksessä tapahtuu, näinhän sitä on tehty vuosituhansia, mutta tieto kyllä auttaa ymmärtämään koko värjäystä, ja helpottaa löytämään ratkaisuja, jos jokin menee pieleen. Indigovärjäyksessä riittää opittavaa ihmisiäksi.

MITÄ INDIGO ON?
Sininen väriaine, jota kutsutaan indigoksi, esiintyy kasveissa värittöminä esiasteina. Näistä indigon esiasteista tärkeimpiä ovat indican ja isatan A ja B. Esiasteet uutetaan tuoreista kasveista, jolloin lehdistä vapautuvat entsyymit rikkovat esiasteet indoxyliksi ja sokereiksi. Sininen indigotiini muodostuu vasta kahdesta hapen vaikutuksesta yhdistyvästä indoxyl-molekyylistä. Siihen, miten paljon indigotiinia muodostuu, vaikuttaa kasvien esiastepitoisuuden määrän lisäksi uuton pH, lämpötila ja hapettuminen. Uuton optimaaliset olosuhteet vaihtelevat eri kasveilla. Indigotiinin lisäksi muodostuu myös pieniä määriä muita väriaineita ja "epäpuhtauksia", jotka vaikuttavat saatavan sinisen värin sävyyn.
Indigotiini ei ole vesiliukoista, joten värjäyksessä se on saatettava ensin vesiliukoiseen muotoon, jolloin se voi tarttua lankaan. Indigotiini muuttuu vesiliukoiseksi "indigovalkoiseksi" (leukoindigoksi) emäksisessä hapettomassa ympäristössä, joten liemestä on saatava happi pois. Tätä kutsutaan liemen pelkistämiseksi. Pelkistetty indigovalkoinen tarttuu lankaan ja kun lanka sitten nostetaan liemestä, ilman happi muuttaa indigon jälleen takaisin siniseen muotoon. Nyt väri on tarttunut pysyvästi lankaan.
Kuullostaa monimutkaiselta.

Perinteisesti happi on poistettu indigoliemestä mm saamalla liemi käymään joko bakteerien tai hiivan avulla. Käyminen kuluttaa happea ja siis poistaa hapen liemestä ajan kanssa. Riittävä käyminen vaatii useita päiviä ja liemen lämpötilan on pysyttävä tasaisena 30-50°C välillä. Lämpimissä maissa tämä ei ole ongelma, mutta meillä lämpötila on pidettävä riittävän korkeana muilla keinoin mikäli haluaa pelkistää indigoliemen käymisen avulla. Olen kokeillut käymiskyyppiä kesän helteillä kasvihuoneessa, mutta helpoten lämmön pysymisen tasaisena saisi lämpölevyllä tai akvaariolämmittimen avulla.  Kokeilustani blogissani täällä. Myös täällä viimeisimästä onnistuneesta käymiskyypistä.
Lisäksi indigoa voi pelkistää myös korkeassa pHssa hedelmäsokerin avulla, kokeiluistani siitä täällä ja viimeisimmät onnistuneemmat kokeilut täällä. Tässäkin menetelmässä minulla on vielä opittavaa.
Täällä, Maiwan sivuilla, on englanniksi hyvän tuntuiset ohjeet hedelmäsokerikyypille, joita minunkin pitää vielä kokeilla lisää.

Pelkistys voidaan tehdä varmimmin  hydrosulfiitilla (natriumditioniitti), siitä menetelmästä resepti alla. Natriumditioniittia on mm tahranpoistoaineissa, joita saa marketeista. Kannattaa lukea tuoteselosteet, joissa mainitaan natriumditioniitin määrä prosentteina ja onko sitä ko tuotteessa. Natriumditionitti pitää säilyttää ilmatiiviisti, koska ilman happi tuhoaa sen vähitellen, ja se menettää tehonsa. Natriumditioniitti on jauheena vaarallinen aine, eikä sitä saa joutua limakalvoille. Sitä ei saa antaa lasten käsiin.

INDIGOVÄRJÄYS INDIGOJAUHEELLA
Jauhemainen indigo on yleensä uutettu Indigofera- suvun kasveista, tavallisimmin Indigofera tinctoriasta ja Indigofera suffruticosasta, joita kasvatetaan värjäystä varten eniten Intiassa ja Väli- ja Etelä- Amerikassa.
Kaupassani myytävänä oleva indigojauhe on El Salvadorista.

Indigovärjäystä sanotaan kyyppivärjäykseksi ja jauheesta on ensin tehtävä ns peruskyyppi. Jauhemainen indigo tarvitsee hyvin emäksisen ympäristön pelkistyäkseen ja se saadaan parhaiten aikaan pienessä vesimäärässä ennen varsinaista värjäystä, ja tätä sanotaan peruskyypiksi. Pienessä peruskyypissä hyvin pelkistynyt indigo sitten lisätään isompaan vesimäärään varsinaiseen värjäysastiaan.
Mikäli indigokyypin tekee suoraan isoon väriliemeen, usein osa indigosta jää pelkistymättä ja voi tehdä  lankoihin tummia tahroja. Näissä tahroissa väri ei ole kuitenkaan kiinnittynyt kunnolla ja se lähtee hankauksessa käsiin. Irtonaisen pelkistymättömän indigon voi ottaa liemestä ennen värjäystä esimerkiksi kankaanpalaan.

Indigovärjäys on hyvä tehdä ulkona tai hyvin tuuletetussa tilassa. Peitä ympäröivät pinnat muovilla tai sanomalehdellä ja käytä vain indigovärjäyksen omistettuja välineitä ja astioita. Indigovärjäyksen aikana liemestä roiskuvat tai tippuneet pisarat värjäävät myös kaiken mihin ne osuvat, kuten pöydän tai värjääjän kädet.

PERUSKYYPPI
Peruskyypin tekoa varten tarvitset:
- pienen kattilan
- pienen kannellisen lasipurkin
- keramiikkamuki tai muu kuumuutta kestävä lasiastia
- lämpömittarin
- vaaka
- lusikan tai tikun sekoittamista varten
- indigojauhetta
- lipeää
- hydrosulfiittia (= natriumditioniittia)
- kidesoodaa

1.Laita kattilaan lämmintä vettä vesihauteeksi
2. Mittaa lasipurkin pohjalle neljänneksen verran lämmintä vettä (2dl purkkiin n reilu 0,5 dl vettä)
3. Lisää veteen 10-15g indigojauhetta
4. Punnitse 10g lipeää ja lisää se keramiikkamukissa olevaan n 0,5 dl lämmintä vettä ja sekoita.
HUOM: Aina lisää lipeä veteen, ei koskaan vesi lipeän päälle (jolloin voi syntyä kuumia roiskeita). Lipeä kehittää lämpöä veden kanssa, joten paksu kahvallinen keramiikkamuki on parempi kuin muu astia. Sekoita, kunnes lipeä liukenee.

5. Lisää veteen sekoittunut lipeäliuos lasipurkkiin indigoliuoksen päälle ja sekoita. Lipeän sijasta voi käyttää kidesoodaa, mutta sitä on oltava huomattavasti enemmän, koska peruskyypin pH on hyvä olla vähintään 10, mielummin 11, jolloin indigo pelkistyy parahaiten. Siksi lipeä emäksisempänä toimii paremmin. 
6. Punnitse 10g hydrosulfiittia ja lisää se keramiikkamukissa n 0,5 dl lämmintä vettä ja sekoita.
HUOM. Aina lisää jauhe veteen, älä koskaan kaada vettä jauheen päälle. Hydrosulfiitti ei liukene kunnolla kylmään veteen, joten veden pitää olla lämmintä (hanakuumaa)

7. Lisää liuennut hydrosulfiitti lasipurkkiin indigo/lipeäliuoksen päälle ja sekoita. Liemi muuttuu hetkessä kellanvihreäksi/keltaiseksi. Täytä lasipurkki vielä lämpimällä vedellä, ja siirrä se vesihauteeseen pikkukattilaan.
8. Pidä vesihauteen lämpötila n 50°C tunti. HUOM. Lämpötila ei saa nousta yli 60°C, jolloin indigo alkaa tuhoutua.
9. Nyt indigotiini on muuttunut liukoiseen muotoonsa ja kyyppi on valmis lisättäväksi varsinaiseen väripataan. Tällä määrällä indigoa voi värjätä tummemmaksi ensin noin 800g lankaa kahdella kastokerralla ja jälkiväreinä toiset 800g (tai 400g + 400g).

VARSINAINEN VÄRJÄYS
1. Lämmitä puhdasta vettä kattilassa tai padassa 45-50°C, vettä tarvitaan vähintään 5 litraa/100g lankaa, eli jos haluat värjätä 500g lankaa, vettä on hyvä olla n 30litraa. Mikäli värjäät koko 10g kyypillä kerralla, tarvitset n 40-50l astian. Toisaalta voit käyttää kerralla myös pienempää osaa valmiista kyypistä jos haluat värjätä vähemmän lankaa kerralla. Loput kyypistä voi käyttää myöhemmin, lisää lämmintä vettä otetun tilalle, jotta purkissa ei olisi ilmatilaa. Valmis kyyppi säilyy ainakin viikon suljettuna.
2. Lisää lämpimään veteen n.20g kidesoodaa ja 10-15g hydrosulfiittia ja odota 20 minuttia. Hydrosulfiitti poistaa vedestä hapen.
3. Lisää pataan varovasti valmis indigokyyppi, vältä hapen joutumista liemeen. Sekoita hyvin varovasti ja odota vielä 15 minuttia. Valmiin indigoliemen pinnalla on kuparinhohtoinen kalvo (pelkistynyttä indigotiinia, joka alkaa hapettua ilman vaikutuksesta), ja pinnan alla liemi on kellanvihreää. Katso väriä vaikkapa valkoisen kertakäyttömukin kanssa. Mikäli liemessä näkyy sinisiä indigohiukkasia ja liemen väri on sinivihreä, lisää vielä hiukan hydrosulfiittia, ja odota taas 15 min.
4. Kun liemi on valmis, lisää kosteat langat, varoen loiskuttamasta lientä. Sekoita varovasti, että langat ovat väljästi vedessä ja indigo pääsee tunkeutumaan joka puolelle lankoja.
5. 10 minutin kuluttua ota langat pois liemestä, taas varoen loiskuttamasta. Nostaessasi lankoja purista samalla ylimääräinen vesi langoista, tee tämä aivan liemen pinnalla, jotta vesi ei pudotessaan liemeen loisku ja hapeta lientä. Langoista voi myös puristaa indigopitoisen nesteen vieressä olevaan ämpäriin, josta se on helppo lisätä liemeen ennen seuraavaa värjäyskertaa.
6. Levittele vyyhtejä välittömästi ilmassa ja ripusta ne narulle ilmavasti hapettumaaan. Vaihtoehtoisesti voit laittaa langat heti padasta noston jälkeen puhtaaseen veteen, jossa ne hapettuvat, ja ylimääräinen indigo irtoaa niistä heti. Mikäli hapetat lankoja ilmassa, ne eivät saa kuivua ennen huuhtelua ja pesua (jos ne kuivuvat, lankojen pintaan voi jäädä huonosti kiinnittynyttä indigo joka sitten irtoaa helposti hankauksessa)
7. 15 minutin hapetuksen jälkeen voit laittaa langat uudelleen indigoliemeen ja toistaa värjäyksen, kunnes väristä tulee sopivan vahvuinen. Kestävin tumma väri indigolla tulee, kun väri saadaan aikaan usealla kastokerralla, yhden voimakkaan liemen asemasta. Tällöin on kuitenkin oltava tarkkana, että liemessä ei ole liikaa hydrosulfiittia, ja pidettävä myöhemmät kastokerrat lyhyempinä kuin ensimmäinen. Lankojen väriä on tarkkailtava, jos sininen väri langoissa vähenee niiden ollessa liemessä lisädippausten aikana, hydrosulfiittia on liikaa, ja se pelkistää ja irroittaa myös jo olevan indigotiinin. Jos hydrosulfiittia on liemessä liikaa, voit varovasti loiskuttaa lientä ja odota sen jälkeen 20-30 min, jotta hydrosulfiitti on poistanut liemestä hapen ja kuluttanut itsensä. Hapeta lankoja aina vähintään yhtä kauan kuin mitä ne olivat liemessä.
8.Värjäyksen jälkeen pese langat ja muista lisätä etikkaa viimeiseen huuhteluveteen neutraloimaan langoissa oleva emäksisyys, joka muuten voi haurastuttaa lankoja.
9. Samalla liemellä voit värjätä niin kauan kuin siellä näyttää olevan väriä. Mikäli liemeen on päässyt liikaa happea, tai lisäät liemeen langoista valunutta hapettunutta indigolientä, lisää hydrosulfiittia 10g ja lisäyksen jälkeen odota puoli tuntia, että aine ehtii vaikuttaa, ennenkuin värjäystä voi jatkaa.
10. Käytetty emäksinen indigoliemi pitää neutraloida etikalla ennen hävitystä, hydrosulfiitti taas muuttuu itsekseen hapettuessaan vaarattomiksi yhdisteiksi. Samaa lientä voi kuitenkin käyttää pohjana myöhemmille indigovärjäyksille, joten sitä ei kannata heti hävittää.

Lipeä ja jauhemainen hydrosulfiitti (natriumditioniiitti) ovat vaarallisia aineita, eikä niitä saa antaa lasten käsiin. Varo niiden joutumista limakalvoille tai silmiin. Käytä kumikäsineitä värjätessäsi emäksisessä indigoliemessä.
Ongelmakohtia indigovärjäyksessä on käsitelty morsinkovärjäyksen yhteydessä, täällä ihan sivun lopussa. Samat neuvot pätevät jauhemaisella indigolla värjätessä.

Teksti © RIIHIVILLA