Aloittelevalle luonnonväreillä värjääjälle on paljon kirjoja, joissa on yksinkertaisia reseptejä, joilla pääsee värjäämisen alkuun. Perustekniikka on helppo: värit keitetään irti kasveista, langat puretetaan ja haudutetaan väriliemessä ja saadaan värjättyjä lankoja. Tai vielä yksinkertaisemmin: puretusaine laitetaan suoraan väriliemeen lankojen kanssa. Se, millaista väristä tarkkaan tulee tai miten kestäviä värit ovat, ei ole niin tärkeää, ja jokaista uutta väriä odottaa jännityksellä. Kasvivärjäys on hauskaa, ja käyttäen luonnonkasveja ja viljellen itse värikasvit, myös halpa harrastus.
Ongelmia tulee vastaan, kun haluaa värjätä ammattimaisemmin. Nykyään yhä useampi haluaa värjätä luonnonväreillä myös ammattimaisesti, ja se on hienoa!
Mistä aloitteleva värjäri voi tietää, mikä resepti on paras kullekin kasville/värille niin, ettei hänen tarvitse kokeilla kaikkea kantapään kautta?
Yhdellä perusreseptillä saa väriä monista kasveista, mutta onko saatu väri juuri paras mahdollinen väri ko kasvista: kestävin, voimakkain, juuri se tavoiteltu värisävy? Onko edes juuri se kasvi paras mahdollinen antamaan haluamaani väriä? Ovatko kaikki väriaineet liuenneet väriliemeen/tarttuneet lankaan? Haluanko edes juuri tämän kasvin kaikkien väriaineiden tarttuvan lankaan, vai olisiko parempi, että vain osa niistä tarttuisi ja saisin niin haluamaani väriä (kuten esim. krappi)? Ehkä väriaineet ovat irronneet kasveista ja ovat liemessä, mutta eivät tartukaan lankaan (kuten esim kuorien tanniinivärit)? Tai eivät ole tarttuneet pysyvästi vaan lähtevät pesussa.
Yksi perusresepti ei voi toimia optimaalisesti kaikille luonnosta saataville väreille, väriaineet ovat niin monimutkaisia yhdisteitä. Tältä ainakin minusta tuntuu.
Luonnonväreillä on värjätty tuhansia vuosia ja miten vähän onkaan nimenomaan yksityiskohtaista luotettavaa tietoa jäljellä, ja saatavilla nykyaikaiselle luonnonvärjärille. Tai se on niin hajallaan, että että etsiminen ei ole helppoa. Paljon tietoa on varmasti hävinnyt synteettisten värien tulon jälkeen. Harvat 1900-luvun alkupuoliskon värjäyskirjat toistavat samoja reseptejä, joista osa varmasti on hyviä, mutta en voi olla ajattelematta ihmisen taipumusta yksinkertaistaa asioita, ja jättää jotain pikkuasioita pois, ja tällöin häviää myös sitä ehkä oleellista tietoa mikä erottaa yhdella kasvilla värjäämisen toisesta.
En tarkoita, että kaikki muutokset vanhoihin resepteihin olisivat huonoja. Päinvastoin, ennen käytettiin puretukseen mm enemmän myrkyllisiä metallisuoloja, joita ei enää suositella käytettäväksi, ja myös vaarattomienkin puretusaineiden käyttömäärät ovat pienentyneet. Toisaalta olen alkanut ajatella onko kuitenkin toisia väriaineita, jotka vaatisivat isompia puretusainemääriä kiinnittyäkseen pysyvästi. Mm sinipuusta sanotaan, että sen kanssa kannattaa käyttää isompaa alunamäärää kuin tavallisesti (Jenny Dean: Colours from nature), ja ehkäpä se ei ole ainoa tällainen väriaine. On vaikea löytää tietoa eri väriaineiden vaatimista mahdollisista erisuuruisista alunamääristä.
Kun lukee vanhempia värjäyskirjoja, niissä käsketään aina esipurettamaan, jolloin saadaan parempi väri. Monissa 1980-luvun jälkeen ilmestyneissä kirjoissa kuitenkin samanaikaispuretus on yleisempää, sehän on paljon helpompaa ja nykyihmiselle kaikki pitää olla nopeaa! Onneksi parhaissa uudemmissa värjäyskirjoissa edelleen kehoitetaan mielummin esipurettamaan. Tosin omasta kokemuksestani tiedän miten helposti sitä sulkee silmänsä neuvoille, jotka kokee hankalaksi. Ennenkuin kokemusten myötä toteaa ohjeiden olleen kuitenkin oikeassa!
Melkein tärkeämpää kuin kirjojen reseptit, on lukea kirjoista osuus ennen reseptejä. Toimenpiteet, mitä pitää tehdä ennen värjäystä: lankojen pesu ja puretus. Näiden "tylsien" lukujen yli hyppää niin helposti värjäyskirjoja lukiessa, ja kuitenkin ne antavat perustan koko värjäykselle. Vasta sen jälkeen tulee värikasvin valinta ja miten väri saadaan irti kasvista ja parhaiten tarttumaan lankaan.
Nykyään värjäyskirjoja ja reseptejä eri kasveille on lukematon määrä, ja netistä reseptejä löytyy vieläkin enemmän. Miten monia reseptejä olenkaan vuosien mittaan kokeillut ja todennut jonkin ajan kuluttua, että tulos ei ollutkaan valonkestävä, tai muuten hyvä, ainakaan juuri sen hetkisellä värjäysmetodillani. Tiedon nopea leviäminen on toisaalta oikein hyvä, mutta tämä tekee myös samalla oleellisen ja oikean tiedon löytämisen entistä vaikeammaksi. Itsekin kirjoitan sekä tänne, että kotisivuille (vihdoinkin) omia reseptejäni, mutta mistä voin olla varma, että menetelmäni toimivat myös jollain muulla värjärillä? Ja toisaalta, ehkä viiden vuoden kuluttua olenkin löytänyt jonkin vielä paremman tavan uuttaa/kiinnittää jotain väriä ja entinen reseptini on vanhentunut. Silti muut voivat yhä käyttää vanhaa ohjetta ja levittää eteenpäin. Tästä huolimatta kannatan kovasti avoimuutta ja mahdollisimman suurta tietojen jakamista, jolloin kaikki hyötyvät. Toivon oppivani paljon tänäkin vuonna muilta netin välityksellä, ja myös jakavani tietojani.
Ja viime kädessä se, kokeeko värjäyksen/värin onnistuneeksi, on jokaisen henkilökohtainen kokemus.
Vaikka tarkoitukseni ei ollut alunperin suositella mitään erityistä kirjaa (koska en ole edes kaikkiin saatavilla oleviin tutustunut), mutta en voi olla sanomatta, että selluloosakuitujen värjääjälle Lilies: The art and craft of natural dyeing, Traditional recipes for modern use, on ehdoton välttämättömyys. Villan värjäyksestä ei yhtä perusteellista ja tarkkaa teosta ole tullut vastaan (suomeksi tai englanniksi), mutta suosittelen varsinkin Jenny Deanin Colours from Nature-kirjaa. Siinä ei ole paljoa kuvia, mutta tekstiä senkin edestä ja joka sana on asiaa. Ei tarvita isoa määrää värikasveja, vaan muutamista aikojen testaamasta kasvista voi saada kaikki tarvittavat värit. Harmi vain, että se on englanniksi. Cordonin Natural Dyes-kirjaa luen yhä uudestaan ja uudestaan, mutta se ei ole reseptikirja sinänsä, vaikka siinä onkin historiallisia reseptejä.
Minulle soitti viime vuonna henkilö suomalaisesta kustantamosta, joka kysyi mielipidettäni jostain väriaineista, koska he olivat suunnittelemassa suomennosta jostain englanninkielisestä uudesta värjäyskirjasta. Ehdotin heille Jenny Deanin kirjojen suomentamista, mutta kuulemma suomennettavan kirjan pitää olla mahdollisimman uusi, jotta ihmiset ostaisivat sitä! En voi käsittää tätä: jos vanhempi kirja on parempi, niin ilman muuta juuri se pitäisi saada myös suomeksi, eikä pelkkä uutuusarvo saisi olla se ratkaiseva.
Tulipa pitkä juttu, lopuksi pitää vielä kirjoittaa ajatelmaa mukaillen, että mikään ei ole niin tärkeää kuin värjäys (ja puutarhanhoito), eikä sekään ole kovin tärkeää. Mukavaa värjäysvuotta:)
IN ENGLISH
For a beginner dyer there are lots of books about natural dyeing with recipes. The basic technique is simple: you boil the plants to extract the color, mordant the yarns and then simmer them in the strained dyebath. Or even more simple: add the mordant to the strained dyebath. What colors you get and how fast they are is not so important, it is exciting to see the emerging colors from the dyepot. Dyeing with dyes from nature is fun, and if you use wild plants or plants from your own garden, also inexpensive hobby.
It gets more difficult when you start to dye professionally, and more people want to do this today, which is great!
Where does the beginner find the information which recipe is best for each plant/color without having to try everything out by himself. With the basic recipe you can get colors from most plants, but is the color you got the best possible from that particular plant: most fast, strongest and just the shade you were after? Is even that particular plant best for achieving the color you are after? Are all the dyemolecules soluble in the dyebath and have they all attached to the yarn? Do I even want all the dyestuffs from this particular plant to attach to the yarn, or would it be better if only some of them attached to the yarn and thus I got the color I wanted ( like madder)? Perhaps the dyestuffs are soluble in the bath but they don't attach to the yarn (like some tannin dyes)? Or they attached loosely and rinsed/rubbed off?
One simple recipe can't work with all the natural dyes, they are so complex dyes with many different dyestuffs in one plant. At least this is how I feel.
Man has dyed with natural dyes thousands of years, but how few exact reliable recipes there are left and available for contemporary professional natural dyer. The information is scattered and not easy to find. A lot of information has been lost since the discovery of synthetic dyes and the few books about natural dyeing in the first sixty years of 1900 repeat the same recipes (at least in Finland). No doubt most recipes in them are good, but I can't help thinking about one's tendency to simplify things, and leave out some small details which might make difference between dyeing with one plant to another.
I don't mean that all changes in dyebooks over the time are bad. On the contrary, previously more toxic mordants were used and they are no longer recommended (Cardon), and also the amounts of even the safer mordants are now smaller than earlier. However, I have started to think if there is still need for larger amount of mordant with some dyestuffs, for instance with logwood bigger amount of alum is recommended (Jenny Dean: Colours from Nature), and perhaps logwood is not the only one. I haven't seen much information about use of different amounts of alum mordant for different dyestuffs.
All older (at least Finnish) dyebooks recommend mordanting before dyeing to achieve the best possible result, but many books published after 1980 tell you to mordant simultaneously in the dyebath. It is faster and for people today everything has to happen fast and easily! Luckily the best modern dyebooks still recommend premordanting. Although I know from personal experience how easy it is to ignore uncomfortable advice, until you learn the hard way what would have been the best.
What is almost more important to read from dye books than the actual recipes, are the chapters before the recipes. The ones which deal with how to wash your fibers and how to mordant them. These "boring" chapters are easily skipped when a new dyer is eager to get to the actual dyeing part, and yet they make the foundation to good dye result. Only after them comes the choice of the dyeplant and how to extract the color from it and dyeing.
Today there are numerous dyebooks, and dyerecipes, not to mention all the information available in the internet. The number of plants/recipes I have tried over the years, just to realise after some time that the color wasn't lightfast, or otherwise good, at least with my dyemethod at the time. The information spreads out so fast today, and it is good, but on the other hand it makes even harder to recognize the essential information from all the other. Even I write my own recipes her, but how can I be sure they work for another dyer? And then after for instance five years, if I have learned another and better way to extract a color or dye, my old recipes still exist in the Internet, and someone can use and spread them even though a better way exists.
In spite of that I am all for sharing the knowledge, successes and disappointments, so that everyone benefits. I hope to learn more myself from others and hopefully others learn from me.
Even though in the beginning my intention was not to recommend any book (because there are so many I don't even have), for dyeing cellulose fibers I recommend Lilies: The Art and Craft of Natural Dyeing, Traditional recipes for Modern use, it is the most thorough book about the subject. About dyeing wool there is not unfortunately any book (that I know) as extensive as Lilies, but I recommend Jenny Dean's Colours from Nature. It has few pictures but every word is information, you can read it over and over again. You don't need a vast number of dyeplants to get all the colors, you can use only the best tested with time! And I read Cordon's Natural Dyes all the time, but that is not a actual recipe book (even though there are historic recipes in it).
Last year I got a phone call from a person (publisher) who said they were considering a translation from an English natural dye book to Finnish and wanted to know some things about dyestuffs and their availability in Finland. I suggested any of Jenny Dean's book to them, but they had something already in mind, a newer book and said that it has to be a new book, old books don't sell! I can't understand this, if a book is better and a classic, we should have it also available to Finnish dyers, the age of the book shouldn't be the most important thing! Anyway, unfortunately I couldn't convince her.
This came out longer than I though, sorry, but in the end I just want to say that nothing is so important than dyeing (and gardening), and even that is not so important:). Enjoy your dyeing!
Pitkä, mutta täyttä asiaa. Onneksi on netti, sillä blogistasi löytyy hyvin hakusanoilla uusimpia kokeilujasi. Kokeiluahan se on, onneksi on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan.
ReplyDeleteI loved your blog about dye books and I feel very sad that only new books are the best, as I feel as you do ( I hope I ma right) that if a dye book is a classic why should it be superseded by another poorer book just because it is new! And recently there have been so many dye books that have wrong stuff in and repeat the same type of dyeing over and over again.
ReplyDeleteI agree with your book list -it is mine too. :)
Well said. For an ancient art, it seems we are still fumbling around for the most part.
ReplyDeleteIt's fun, that fumbling, but there are times when I just want a clear answer, one that will work best with what I have and can do.
Hyviä ajatuksia värjäyskirjoista ja resepteistä. Kun olin ensimmäisellä värjäyskurssilla näin siellä Jenny Deanin Wild Colors kirjan, ja sitä lainailinkin kirjastosta ahkerasti. Nyt siitä on tullut uusintapainos, jonka tilasin, koska tiesin mitä se pitää sisällään. Minulla on myös se Colors from Nature, mutta reseptien osalta pidän tuosta Wild Colors kirjasta enemmän.
ReplyDeleteKiitos kommenteista. Minustakin juuri tietojen jakaminen on niin tärkeää ja netti on hyvä väline, kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä kursseille tai tapahtumiin, joten tieto, mitä niissä jaetaan, jää helposti vain osallistujien hyödyksi.
ReplyDeleteToisaalta yritin sano sitä, että luonnonväreillä värjäämisen ei pitäisi enää olla kokeilua, koska ihan varmasti aiemmin on tiedetty ne parhaat reseptit ja niksit, niitä ei vain enää ole saatavilla.
Pia, minullakin on Wild Color (vanhempi painos, mutta niillä ei pitäisi olla paljoa eroa), ja se on myös suosikkilistallani:). Siinä on enemmän kasveja, mutta Colours from nature -kirjassa ovat vain ne tärkeimmät, perusteellisesti selvitettynä, ja kun siinä ei ole niin paljoa vaihtoehtoja, siksi se tuntuu selvemmältä esim oppikirjaksi. Mutta kumpi tahansa olisi suomennettuna todella hyvä, hyvä värjäystieto ei vanhene!
Isicle, you said it better than I. That is just what I was after!
Thanks Helen, that is just how I feel about dye books. I am fortunate that I can read English, and that I don't have to rely only on Finnish litterature. And your blog is one where I have learned a lot and gotten new ideas and thoughts!
I enjoy reading your blog for both the dye content and your perspective on the dye process. I look at a lot of the old and new dye books and one can often see where something has been copied from a source without determining if it is accurate. I also think the chemical make ups of some of the products have changed over time such as alum so % aren't always accurate as the chemical is actually different. I agree with your book list. I also refer to Dalbys' book for cellulose. As Jenny Deans' Wild Color book has been reissued, would that be considered new?
ReplyDeleteOlen aina ihaillut sitä miten avoimesti jaat osaamistasi. Ammattilaisena saattaisit toimia toisinkin, mutta nyt kokemuksestasi on moninkertaisesti iloa meille kaikille. Kiitos!
ReplyDeleteI agree with your views, Leena. (At least the parts I can read!) You, Helen & Jenny are my online go-to sources for information, as are the books you mention. I think natural dyeing is kind of like cooking - science and art at once. It makes it difficult to standardise recipes due to so many variables in water, mordants, plants, growth, harvest, storage etc. Not to mention variables in the dyers themselves! That's probably why each dyer has developed her own techniques and an individual colour palette resulting from them. But it's wonderful to share ideas!
ReplyDeleteKiitos Liisa, olen itsekin saanut ja saan edelleen, tosi paljon muilta ja siksi tietojen jakaminen tuntuu niin itsestäänselvältä. Sitäpaitsi kirjoittaminen tänne selkiyttää monesti omia ajatuksia ja niihin on helppo palata myöhemmin:) Oma näkökulmani on välillä erilainen kuin mitä yleensä ajatellaan, ihan siksi kun teen tätä työkseni, ja se varmaan heijastuu koko kirjoituksiini, hyvässä ja pahassa.
ReplyDeleteThanks Diane, I hadn't thought about the chemical makeup changing, but it feels logical now that you mentined it. I like to read old recipes in Cardon's book and try to translate them to modern ones in my mind. This is one of the things I love about natural dyeing, being able to feel part of history so close. Then on the other hand I have to try to be efficient, because I do this for living. Wild Color is on my own favourite list!
Louisa, you are so right that there are so many variables that standardizing recipes is difficult if impossible, that is why I sometimes hesitate to write about my recipes.. what if they don'ät work for someone else.. but on the other hand they might help someone with the same problems. Thinking about this subject started when a person wanting to start dyeing professionally, contacted me last fall, and asked lot of questions, and I remembered how difficult it was in the beginning for me.
Sunhan pitäisi kirjoittaa kirja! Tiedät värjäysjutuista niin paljon, että siitä varmasti olisi hyötyä meille harrastelijoille.
ReplyDeletet. Maija
Thank you for posting your ideas about natural dyeing. They are very similar to my thoughts (although my experience is much lesser). I am considering translating this into Slovenian and post it, at least partly, on my blog - would you mind? with reference to you of course.
ReplyDeleteKiitos Maija, onhan sitä ajateltu, mutta jotenkin tuntuu, että vielä vaan pitäisi itsekin tietää lisää:)
ReplyDeleteThanks Ladka, it's ok for you to post it, even though I think that I couldn't get to words everything I wanted to say, thoughts just go around in my head:)
well written, i think you are absolutely right. i've done just about everything wrong, and once in a while the wrong thing worked right. working for a commercial dyer for a while (trudy van stralen) really changed my thinking, two things stood out: less mordant, more dyestuff, and the beauty of yarns from exhaust/overdye baths. those ideas were, for me, revolutionary.
ReplyDeleteThanks Velma, it was interesting to hear your thoughts! I think I will have to buy Trudy van Stralens book, I don't have it and many people recommend it. Sometimes it feels I use more dyestuffs than others, but it was really good to hear someone else does it too!
ReplyDeleteWhen I read old recipes from Cardon's book, many of the 1800 century dyers/recipes combine different dyestuffs or overdye several times, and reading your comment confirms my thoughts about it. It is just these little exchanges of experiences and thoughts that can give so much!! Thank you!
I think for me reading in Böhmer's book about lightfastness of different plants was an eye-opener: different plants yield different dyestuffs which are not equal in fastness, and how much mordant can also affect (copper for yellow dyes, eventhough I don't use it). And without natural dyes discussion group I would never have found Böhmer at the first place. (Otherwise Böhmer was not in my list, because of the price of the book). So it is all thanks to internet!
Kiitos, Kiitos. excellent post! and full of truth
ReplyDeleteHi - I am new to your blog and am interested in learning to dye. Thanks for all the insight. Love your blog - your pictures are beautiful!
ReplyDeleteleena, you're right about the internet. i like so much the open exchange of information. i would never have found my own dye sample in cardon's book if it hadn't been for eva over at tinctory. more, i would never have seen your work or india flint's. (well, maybe i would have found eco colour eventually.) trudy's book is good, but not nearly as good as being at her place when she was still dyeing. that was an amazing experience. and i believe she was mostly self taught.
ReplyDeleteI love reading your blog posts as I always learn so much.
ReplyDeleteBut just wanted to drop you a line to say "congrats" on Clara Parkes' Knitter's review of your yarn!
http://tinyurl.com/45g8zve
MaryjoO, thank you!
ReplyDeleteI'm glad you enjoy and learn from my blog, and Clara's review was such a energy booster for me, so when this order rush is over, I'm even more motivated and inspired to dye and to learn more about dyeing.
Leena, I just want you to know that I read your blog because it is so educational about natural dyeing.
ReplyDeleteThis post is just one example.
I'm probably one of the guilty ones for reading and trying something that you did five years ago , and then posting about it on my blog. But, I am so much enjoying my learning about the natural dyes and trying the processes.
This post is very good because it expresses in such a gentle way, the frusration we feel in finding a simploe trusted recipe.
Thank you for your list of books. I shall write down the titles and try to acquire these.
My daughters are also intersted in natural dyes, and whatever I learn, I pass on immediately to them, and so I am pleased about that. They are ecologically mindsed.
Thanks again.
Oh and ps. I am Finn. My father immigrated to Canada when he was 5 years old. My grandmother only spoke Finn...and I feel that Finnish connection with you when I read your words.