Raparperinjuurista About rhubarb roots

Raparperinjuuret jäivät pyörimään mielessäni ja katsoin mitä värjäyskirjani sanovat siitä. Jenny Deanin mukaan se on ollut Himalajan alueella, varsinkin Tiibetissä, yleisin käytetty keltaisen värin lähde ja raparperinlehtiä on käytetty kiinnittämään muita väriaineita alueilla, missä kemikaaleja on ollut vaikea saada. Tästä taas tuli heti mieleeni, että tietääkö kukaan, miten kauan raparperia on ollut Suomessa?

Himalajan alueella ja Kiinassa kasvaa kaiketi luonnonvaraisena erilaisia raparperin lajeja, mm Rheum palmatum, jota käytetään koristekasvina meilläkin ja jota minäkin olen kasvattanut siemenestä, yllä olevan kuvan viisi vuotta vanhan yksilön. Sen lehdet ovat keväällä hyvin punaiset, mutta muuttuvat vihreiksi aika pian. Kunhan se tuosta vielä kasvaa, niin ehkä sitäkin sitten raaskii kaivaa värjäykseen. Ei vaan vielä.

Mutta siis, juuresta pitäisi Deanin mukaan tulla keltaisia ja oransseja, ja huom. hänen mukaansa ne olisivat hyvin pysyviä värejä. Jos pesusoodaa lisätään väriliemeen (vai käykö mikä tahansa emäs?) ja langat kuivatetaan auringossa, pitäisi lopputuloksena olla vaaleanpunaisia värejä ( ja taas kysymys: haalistuvatko keltaiset väriaineet heti pois ja jäljelle jäävät punertavat?) Ainakin keltaisia ovat muut saaneetkin, minulla ei ole vielä mitään kokemusta itsellä eli tämä on kirjatietoa.

Raparperinlehdissä on oksaalihappoa, joka on myrkyllistä, liemiä ei kannata käsitellä paljain käsin, eikä kiehuvia höyryjä hengitellä. Juuressa sen sijaan Deanin mukaan ei ole myrkyllisiä aineita eli niiden käsittely pitäisi olla turvallisempaa.

Harald Böhmer ei puhu raparperista, mutta kirjassa on sivu suolaheinistä ja hierakoista, Rumex, jotka ovat läheistä sukua Rheum-suvulle (raparpereille), ja joiden juurista tulee myös keltaista väriä. Niiden lehtiä käytetään kirjan mukaan yhä länsi Anatoliassa puretusaineena krapille, tuloksena on punaruskea väri.

Suolaheinien juuria Böhmer ei suosittele, koska keltainen väri muuttuu auringossa aika nopeasti ruskeaksi. Vaikuttava väriaine juurissa on kirjan mukaan emodiini, Kaarina Kanervan sivuilla http://www.koulut.naantali.fi/opettajat/kaarina.kanerva/kasvi4.html sama emodiini mainitaan raparperin ja paatsaman väriaineeksi. Raparperin- tai suolaheinien juurista minulla ei ole kokemusta, mutta paatsamankuorilla värjätty lanka tosiaan ei haalistu, vaan muuttuu ajan kanssa valossa rusehtavammaksi - ruskeaksi en kuitenkaan sitä sanoisi. Samaa emodiinia on muistaakseni myös Dermocybe-suvun sienissä, joissa se happamassa väriliemessä tarttuu keltaisena lankaan.

Keltamojen väristä tuli silloin värjätessä mieleeni paatsamankuoret, olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä on keltamon vaikuttava väriaine.

Aika kauas jouduin raparperinjuurista, mutta loppuajatus kuitenkin on, että kyllä niitä on kokeiltava, varsinkin jos väri ei haalistu. Käsittääkseni Himalajan raparperinjuurta on myytävänä ainakin Yhdysvalloissa, mutta jos keräisin itseltäni, niin olisikohan siinä sama juttu kuin krapissa, että väriainepitoisuudet ovat suurimpia kasvien lepoaikoina, syksyisin ja keväisin?

Tänään väripadassa on porissut samettijalkoja ja olen värjännyt vihreitä rautapuretuksella tarvikepaketteja varten. Myös pietaryrttejä on ollut kiehumassa.

In English

Rhubarb roots were in my mind all day after a comment (in finnish, where Larisa had dyed with them and gotten good colors, I also heard from someone else earlier that they were good dyes with cochineal) about them in my earlier posting and I looked up, what my dyebooks said about them. Jenny Dean says it is the most common source of yellow in Himalayan region, especially in Tibet, and rhubarb leaves have been used as a fixative for other dyes in areas where chemicals are hard to come by.

In that area and also in China there are several native Rheum- species, including Rheum palmatum, which is very decorative in western gardens also. I grew one from seeds about five years ago, this year it bloomed for the first time (in the picture), but I think I have to let it grow a few years still, before using it to dyeing.. if I ever use it. In early spring its leaves are red, but turn green quite soon.

Anyway, Dean says you can get yellows, golds and oranges from the roots and they are very stable colors. If washing soda is added to the dyebath (or is anything else with high pH as good?)

and the yarn dried afterwards in sun, the yarn should end up bluish pink ( and another question: do the yellow dyes fade when dried in the sun and that's why the color left is pink?)

I know, that other people have gotten at least yellow an gold from rhubarb roots, I haven't tried yet so all this is just from the books.

Dean says also, that leaves contain oxalic acid which is poisonous so the bath should be handled with rubber gloves and breathing the vapors from boiling leaves should be avoided. Roots however are not poisonous so they are safer to work with. To my knowledge the oxalic acid is only poisonous to the dyer, it doesn't harm the yarn or people who later knit or wear it.

Harald Böhmer does not discuss rhubarbs but in his book there is a page about docks (Rumex species, which are closely related to rhubarbs, Rheum species). You can get yellow from also dock roots and their leaves are still used to mordant madder in western Anatolia. The color from dock and madder is brownish red.

Böhmer doesn't recommend dock roots for dyeing, because the yellows they produce turn soon in sunshine to brown. The effective dyestuff in dock roots is emodin, in finnish dyepages http://www.koulut.naantali.fi/opettajat/kaarina.kanerva/kasvi4.html emodin is also mentioned to be the effective dyestuff in rhubarbs and bark from glossy buckthorn,Frangula alnus. I have dyed with the latter and the color doesn't fade but turns a little brownish in sun, I wouldn't call it brown though. I think emodin is also in Dermocybe-mushrooms where it gives yellow colors in low pH.

Celandine color reminded me of Frangula alnus, it would be interesting to know what the effective dyestuff is in them.

I meant to write about rhubarbs and ended up with celandine (again), but I have made up my mind now: I have to try rhubarb roots, especially since they should give a lightfast color. I have heard that at least is the U.S Himalyan rhubarb root extract is available, but if I try my own rhubarb roots, is it the same as with madder, that there is most dye in the roots in late fall or early spring?

Today I have dyed greens for mitten kits with mushrooms Paxillus atrotomentosus and iron mordant and also boiled some dried tansy for tomorrow to get yellows as a base for greens with indigo.