Rhubarbroots Raparperinjuuria

Vihdoin on kevät, puutarhatyöt vievät aika paljon aikaa, mutta värjäysten suhteen
tässä on se hyvä puoli, että maasta löytyy paljon värjäykseen kelpaavia juttuja. Ensimmäiset raparperinjuuret vaihdoin ystäväni kanssa kasveihin, hän joutui kaivamaan ison raparperin pois ja minulta löytyi taas ylimääräisiä perennoja, joista hän piti. Omat raparperinjuureni vielä odottavat kaivamista, toivottavasti ensi viikolla ehdimme tehdä sen.
Kuvassa näkyy nyt yhden ison raparperinjuuret pilkottuna odottamassa kuivuriin menoa. Ne kuivuivat yllättävän nopeasti, vuorokaudessa ihan kuiviksi. Ja tuoksu on jännä, mehiläisetkin tulivat pörräämään niihin, mutta eivät onneksi jääneet pidemmäksi aikaa:)

Parilla kilolla kokeilin tuoreena värjäämistä.
Ensimmäiseen kokeiluun keitin 1,2kg tuoreita pilkottuja raparperinjuuria 2 tuntia, annoin jäähtyä yön yli, siivilöin liemen ja keitin samat juuret uudelleen. Yhdistin toisenkin hyvin tumman liemen ensimmäiseen. Mietin sitten minkä verran lankaa tuohon uskaltaisi laittaa, päädyin 300grammaan alunalla esipuretettua lankaa eli 400g tuoretta juurta/100g lankaa.
Lanka värjääntyi välittömästi tumman keltaiseksi, mutta annoin sen hautua kuitenkin tunnin ajan, no1909. Nämä kolme vyyhtiä olivat kaikki eri värisiä alunperin 1909 oli valkoinen, 1910 vaalean harmaa ja 1911 tumman harmaa. Kun valkoisesta langasta tuli keltaista, niin harmaissa sama keltainen taittaakin vihreään eli käyttämällä eri värisiä lankoja saa eri sävyjä samasta liemestä alunapuretuksella, ei tarvita muita aineita.
Kokeilin vielä jälkiväriä, 1912 on ensimmäinen jälkiväri, sitäkin on 300g ja 1913 kolmas jälkiväri. Tämä viimeinen on niin vaalea, että sen joudun käyttämään pohjaksi jollekin muulle värjäykselle, mutta ensimmäisiin väreihin olen oikein tyytyväinen.

Tein vielä toisen värjäyksen tuoreilla juurilla. Nyt keitin kilon juuria kuten edellä, mutta laitoinkin liemeen 300g vaalean harmaata purettamatonta lankaa. tunnin värjäyksen lopussa lisäsin liemeen 3g rautavihtrilliä (eli 1g/100g lankaa) ja annoin olla vielä 15 minuuttia. Rauta puretusaineena muutti keltaisen vihreäksi, jossa tosin on edelleen lievä kellärtävä sävy, no 1908.
Jos olisin esipurettanut langat raudalla olisin varmaan saanut siitäkin liemestä vielä vähän lisää väriä, mutta nyt kun liemessä on rautaa, en enää voi laittaa sinne lankoja niin pitkäksi aikaa kuin normaali värjäys vaatisi. Jos langat ovat rautapitoisessa vedessä pidempään, ne alkavat muuttua karkeammiksi. Tästä syystä rautapuretetut langat on myös hyvä pestä tai ainakin huuhtoa ensimmäisen kerran heti värjäyksen jälkeen, että ylimääräinen rauta saadaan pois langoista. Rautalisäyksellä aikaansaadut vihreät ovat hyvin valonkestäviä kokemukseni mukaan ja mielestäni noinkin pieni määrä kuin 1g riittää, isot määrät voivat myös vahingoittaa villakuitua.
Rautapitoista lientä voi tehdä myös itse liottamalla rautanauloja etikkavedessä, tässä on vain se haitta, että silloin ei pysty arvioimaan todellista raudan määrää, joka joutuu kosketuksiin langan kanssa. Jos sitä on paljon, lanka voi vaurioitua, niinkuin myös varjätessä ruosteisessa rautapadassa. Rautapataa voi hyvin käyttää värjäykseen, mutta se on pestävä huolellisesti ennen värjäystä, että kaikki irtonainen ruoste/rauta saadaan pois. Puhtaasta rautapadasta irtoava pieni rauta riittää toimimaan puretteena eikä silloin vaara langan vaurioitumisesta ole niin suuri.

In English
Finally spring is here and gardening takes a lot of my time, but the good thing is also that now I can find a lot of fresh dyestuffs. I got first rhubarb roots from a friend, she had to dig an old rhubarb up and I got it's roots, as an exchange she got some new perennial flowers from me to her garden. I am going to dig one of my rhubarbs up, maybe next week.
In the top picture there are the roots of one big rhubarb, cut to pieces and ready for drying. The smell of the roots is peculiar, even bees came to check them out, but luckily they didn't like the roots.

I didn't dry all the roots, but used couple of kilos fresh.
First I boiled 1,2 kg of fresh rhubarb roots for 2 hours, let them cool overnight, then strained the liquid and put fresh water over the roots once more and boiled again. I put these two baths together and after some thinking put 300grams of alum mordanted yarn to the bath (so that is 100grams of yarn/400grams of fresh roots). Instantly the yarns turned bright yellow, but I simmered them for one hour. Of the three skeins one was white yarn, no 1909, one light natural grey, 1910 and one natural dark grey, 1911. As you see, when dyeing white yarn you get yellow, but in the same bath natural grey yarns seem more green, they are actually the same yellow but the grey makes them seem green. So now I get more colors from the same bath with using only alum as a mordant.
I dyed also afterbaths, no 1912 is the frst afterbath, also 300grams and no 1913 is the second afterbath, but it is so pale that I am going to use it as a base for some future color. For the first and darkest yellows I am very pleased.

I did another dyeing with the fresh roots. I boiled one kilo of fresh roots as above, but to this bath I put 300grams of unmordanted light grey yarn. After simmering for one hour, I added 3 grams of iron to the bath and let the yarn simmer for another 15 minutes before taking the yarns up and washing them. Using iron as a mordant I got nice olive shade with a slight yellowish tinge from these rhubarb roots, no 1908.
As I put the iron to the bath instead of premordanting the yarn this is the only color I got from this bath. Now that there is still iron in the bath I don't want to put yarn there for as long time as would be necessary for another dyeing, because the yarns could become harsh. When using iron I keep the yarns in the bath with it only for 15 minutes, that is enough and it doesn't harm the wool. I also use quite a smal amount of iron, only 1gram/100grams of yarn, very big amounts of iron might harm the yarn. This is also the reason why it is good to wash or at least rinse the iron mordanted yarns right after the dyeing, to remove the excess iron from the fibers. The olive shades that I get with iron mordant are very lightfast to my experience.
You can also make ironwater yourself from rusty nails soaked in vinegar, but I think there is one problem with that: you don't know how much iron you get in you dyebath/ to your yarns and if there is too much, it might harm the wool. It is the same thing when you use rusty ironpot for dyeing, you have to scrub all the rust away befor using the pot so that you don't get too much iron in your bath (I really know this from experience, you can get too much iron from rusty pots and the yarn gets damaged). You can use clean pots made of iron for dyeing and enough iron comes off of them to act as a mordant and the danger of the wool coming harsh isn't so great.

Purple with polypores!! Violettia okrakäävillä!!

Ihanaa! Okrakääpävioletti onnistui.
Luettuaan epäonnistumisestani edellisellä kerralla okrakääpien kanssa, ystäväni lähetti minulle vähän vielä joulukuussa löytämiään okrakääpiä, kuivana niitä oli 12g.
Nyt sitten tein eri tavalla kuin viimeksi: murskasin kuivatut käävät, liotin niitä yön yli ja haudutin alle kiehumispisteen kolme tuntia ja annoin liemen jäähtuä kattilassa yön yli.. Kun lämpö oli noussut 80°C, lisäsin liemeen lorauksen tuhkalipeää, niin että pH nousi lähelle kymmentä. Seuraavana aamuna pH oli laskenut kahdeksaan. Siivilöin liemen, ja laitoin sinne 10g alunalla puretettua lankaa ja 10g purettamatonta lankaa ja nostin lämmön taas 80°C. Aluksi langat näyttivät taas porsaanpunaisilta, mutta tunnin kuluttua varsinkin alunapuretettu oli jo selvästi violetti. Laitoin liemeen hiukan etikkaa laskemaan pHta kuuteen (itse asiassa se meni vähän liikaa ,tähtäsin seitsemään) ja annoin lankojen olla liemessä vielä toisen tunnin.
Alunapuretettu lanka on 1, eikö olekin oikea violetti:) Purettamattomaan väri tarttui heikommin, se on no2.

Laitoin vielä siivilöidyt käävät takaisin liemeen, annoin liota pari päivää ja hauduttelin taas, tosin nyt en laittanut lipeää, olisi ehkä pitänyt. Tähän jälkiliemeen laitoin 20g alunapuretettua lankaa, joka värjääntyi aika vaaleaksi ja jostain syystä epätasaiseksi, no 3. langassa on näkyvissä vaalean violetin lisäksi kellertävää!
Näitä lankoja ei nyt tullut kuin pienet näytteet, mutta tosi mukava tietää, miten onnistun, jos löydän okrakääpiä enemmän ensi syksynä. Eli tummanvioletiksi voi saada ainakin kaksi kertaa kuivatun käävän painon verran lankaa.

In English
Wonderful! I finally got purple with Cinnamon bracket (Hapalopilus rutilans)!
I got a little more of them from a friend who had read of my failure with them the last time.
She had found them in last December and dried them, now I got 12grams. They are annual polypores, so you can't find them this time of year, only in the fall.

This is how I did it this time: I crushed the dried polypores, soaked them over night and then simmered (I didn't let them boil) for three hours and cooled the bath overnight. When the temperature had gone up to 80°C, I added some wood ash lye to raise the pH to 10. Whis this polypore you have to raise the pH to get the dyestuff to become water soluble. Next morning I strained the bath and put yarns in it. The pH was now 8. I had two 10g skeins, the other was mordanted with alum and the other was unmordanted. At first they looked ugly pale pink, but after one hour they were purple:) I put a glug of vinegar to the bath to lower the pH, and simmered another hour and the color got darker. No1 is the alum mordanted yarn and no 2 is the unmordanted as you see the color didn't take to it so strongly as with alum (and cream of tartar, I always use it also).

I put the strained polypores back to the bath, soaked for a couple of days and then simmered. I didn't add lye this time, but I think if I had, I might have gotten more color out of them.
I then put 20grams of alum mordanted yarn in the bath and got no3, very pale color, and uneven. Some parts are pale purple and some yellowish!

I have now only these small samples, but now I know what to do next fall if I find more of these polypores, it was a good experiment. I can dye at least twice as much yarn dark purple as the weight of of the dried Cinnamon brackets.

Birch bark dyeing .. and madder Koivunkuorivärjäystä .. ja krappia

Näiden koivunkuorienvärjäysten alku oli vuosi sitten maaliskuussa, kun kaadoimme koivuja polttopuuksi. Kun pilkotut puut olivat kuivuneet kunnolla, kuori irtosi niistä helposti. Vanhat värjäysohjeet sanovat, että tuohi on irrotettava kuoresta ja kuvana sekin irtosi aika helposti. Alla kuvassa vielä tuohellisia kuoria. Olen ihaillut kuvaa, joka näyttää minusta ihan maalaukselta. Kunpa saisi nuo värit lankoihin.

In English
The story of this birch bark dyeing started year ago last spring when we felled some birches for firewod. After the logs had been cut to pieces and dried during the summer, the bark came off easy. An old Finnish dyebook says that the outer skin of the bark (the white part) has to be separated and only the inner bark is used for dyeing and that they should be at least six months old. I have been admiring the picture of the barks, it looks like a painting itself, all the brown shades. I wish I could get those colors from the dyepot.

Pilkoin 600g kuivia koivunkuoria ja laitoin lasipurkkiin tuhkalipeään, ajattelin kokeilla saisinko koivunkuoret käymään emäksisessä liuoksessa ja niin niistä enemmän väriä irti. Kuoret likosivat reilut 2 viikkoa, mutta käymistä ei oikeastaan selkeästi tapahtunut. Liemi kylläkin muuttui jo parin päivän jälkeen tumman ruskeaksi. Kaadoin liemen kattilaan ja lisäsin vettä. Kuoret kiehuivat n 3 tuntia ja saivat jäähtyä liemessä vielä yön yli. Siivilöin tumman punaruskeat kuorenpalat liemestä (pH nyt 7) ja lisäsin 100g alunalla puretettua lankaa, jota värjäsin 80°C pari tuntia, lanka sai myös jäähtyä liemessä yön yli. Alakuvassa näkyy, miten tummaa liemi oli, vaahtokin punaruskeaa.

In English

I crushed 600grams of birch barks to pieces and put them in a glass jar and covered them with woodash lye, hoping that they would start to ferment in high pH and thus I would get more color out of the barks. I let the barks soak for little over two weeks, but they didn't really ferment and the pH stayed high. The liquid changed to dark brown in the first couple of days, so that was good. I then poured them to a kettle, added some water and boiled them for about 3 hours and then let them cool overnight. The next day I put 100grams of alum mordanted yarn to the bath and dyed for two hours in 80°C and then let the yarn cool in the bath overnight. In the picture below you can see how dark the bath is and how nice reddish brown the froth is.

Seuraavana päivänä otin langan ylös liemestä, pesin sen ja kuivasin, väristä tuli tuo 1900 kuvassa, vaalea punertavanrusehtava, vai miten tuota väriä kuvailisi. Eli liemen tumma väri ei ollut tarttunut lankaan, sama juttu kuin tammenkuorivärjäyksessäkin, vaikka siitä taas tulikin kellertävämpi ja tästä punertava. Väri on vähän kuin vaikka seitikkien kolmas jälkiväri.

Kokeilin vielä toisella vyyhdillä alunapuretettua, ja väristä tuli hyvin samanlainen. Kolmas ja neljäs vyyhti olivat sitten purettamattomia ja niistä tuli vaaleampia, väri 1901. Oikeasti väriero on suurempi, kuin mitä kuvassa näkyy. Liemi on edelleen tummaa, laitoin kuorenpalat takaisin likoamaan siihen ja odottamaan jatkovärjäyksiä. Olisin voinut kokeilla rautapuretusta, mutta pelkäsin, että väristä tulee harmaa, eikä tumman ruskea. Ehkä kokeilen sitä vielä. Onkohan kenelläkään mitään vinkkiä, mitä voisi kokeilla tuon tumman ruskean värin kiinnittämiseksi?

In English

The next day I took the yearn from the bath, washed and dried it and the color is no 1900 in the picture. Light reddish brown, I don't know how to call that color. It is more reddish than yellowish but light anyway. The dark color of the bath hadn't attached itself to the yarn, the same thing that happenend with oakbark dyeings in January, the only difference is that this is more reddish when the oakbark color had more yellow in it. I tried with anotehr skein of alum mordanted yarn and got about the same color. Then I tried with two skeins of unmordanted white yarn and got lighter color, no 1901. The difference doesn't show well in the picture.

The bath is still dark and I put the bark pieces back to it to soak while I think about what to do next. I could have tried with iron mordant, but I was afraid I would end up with grey yarn, not dark brown, but maybe I will try that. Can anyone give me a tip how that dark brown could be transferred to yarn?

Koivunkuori sisältää mm tanniineja ja siitä tuli sitten mieleen, että kokeilen toista purettamattomista vyyhdeistä pohjana KRAPPIVÄRJÄYKSELLE

Laitoin 300g krappia likoon lämpimään veteen ja annoin liota 3 päivää. Sitten laitoin liemen kattilaan, lisäsin lämmintä vettä ja 300 lankaa. Yksi vyyhti purettamatonta koivunkuorilankaa ja kaksi vyyhtiä alunalla puretettua lankaa ja sekoitin hyvin. Annoin seistä noin tunnin, jonka jälkeen laiton levyn päälle, annoin lämmön nousta vähän yli 60°C ja napsautin levyn pois päältä. Sekoittelin lankoja usein tässä vaiheessa. Lämpö jäähtyi pikkuhiljaa itsekseen takaisin huoneenlämpöön. Tässä vaiheessa langat olivat jo hyvin punaisia, mutta nostin vielä seuraavana päivänä uudelleen lämmön reiluun 60°C ja noin taas jäähtyä itsekseen. Kolmantena päivänä otin langat pois liemestä, annoin kuivua, ja pesin ne neljäntenä päivänä.

Koivunkuorilanka, no 1899, on selvästi keltaisemman punainen kuin alunapuretettu lanka, no1898, mutta voimakkaan värinen sekin.

Kuorien sisältämät tanniinit voivat toimia puretuksena alunan sijaan, antaen oman värinsä kyllä lankaan. Aion kokeilla, onko lankojen valonkestossa oleellista eroa, ja jos ei ole niin voisin kuvitella, että ainakin näitä koivunkuoria voisi käyttää puretukseen hyvällä hyötysuhteella, nyt oli 600g kuoria/400g lankaa, mutta varmaan niistä irtoaa lisääkin vielä. uusia koivuja on kaadettu ensi talven polttopuiksi, joten kuorta on aina tiedossa.

Kuorien kanssa kannattaa muistaa tarpeeksi pitkät liotusajat ja keitto/haudutusajat. Hmm, eihän tuo krappikaan niin kovin nopeaa ollut:)

In English

Birch bark contains tannins, among other things, so then I decided to put one of the unmordanted skeins dyed with birch bark to the MADDERBATH.

I first soaked 300 grams of madder in warm water for three days, then put the bath to the kettle and adder more warm water and 300grams of yarns: one unmordanted skein which was dyed with birch bark and two skeins of alum mordanted white yarn. I kept them lukewarm for one hour and then put the heat on and let the heat raise to little over 60°C, stirring the yarns often. I turned the heat off after this, but let the kettle cool to roomtemperature, and kept there unitl next day. The yarns were quite red by now but I still repeated this heating like the day one. Then the third day I took the yarns from the bath and let them dry and washed them the fourth day.

Birch bark mordanted yarn is more orange-red, no 1899, than the alum moredanted yarns, no 1898, but a nice color anyway. I am going to put pieces of them in the sunlight (when we get some, its is rainig again) to test the lightfastness of barkmordanted yarn compared to traditionally alummordanted yarn.

Basically, if they pass the lightfastnesstest, these barks could be a good substitute for mordanting, and the ratio for using them (600grams of barks/400grams of yarn, or even more) is good, I think. I have a lot more of them in store and now we have cut already some more firewood for next winter, so there is an endless supply of birch barks.

One important thing about barks: you have to remember to soak for a long time as well as boil/simmer for a longer time than usual natural dyes. Hmm, that madderbath took a total of one week, so that wasn't so fast either:)

Quiet week Hiljaiseloa

Viime viikko jäi väliin värjäysten osalta, kun olin pääsiäisen jälkeen flunssassa. Kipeänä oli aikaa ajatella menneitä ja tulevia värjäyksiä.
Kääpävärjäyksissä olisi paljon kokeiltavaa. Sienipolulla oli viime viikolla hienoja kuvia raidankäävistä saaduista väreistä, ruskeampia kuin minun saamani värit eli kokeiltavaa riittää. Se on todella riittoisa kääpä värin suhteen ja ihmetyttääkin, että siitä ei ole kirjoitettu värjäyskirjoissa enempää.
Myös muita kääpiä odottaa värjäyksiä vielä. Sain myös lisää okrakääpiä kokeiltavaksi, kiitos Karvarousku:)
Postista on tullut muutakin mukavaa: japanilaisen indigon, Polygonum tinctoria, siemeniä Heleniltä ja Emmalta amerikkalaisen neulelehden, Piecework'in lapasiin keskittyneen numeron, jossa oli erityisen kiinnostava artikkeli lapinlapasten kirjoneuletekniikasta ja historiasta. Todella hieno artikkeli, eikä vähiten siksi, että se oli suomalaisen Leenan kirjoittama (siis ei minun)! Kannattaa ehdottomasti hankkia se numero, jos on kiinnostunut lapasista ja neuleista.

Olen myös miettinyt paatsamankuoria ja luulen, että se Saksasta ostamani on orapaatsaman, Rhamnus catharctica, kuorta ja siksi väristä tulee erilaista kuin kotoisella korpipaatsaman, Rhamnus frangula, kuorella. Colorian sivujen kautta löysin Linnen kirjoituksen Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742) ja siellä puhutaan sekä ora-että korpipaatsaaman kuorista värjäyksesta, ja mikä mielenkiintoisinta, sanotaan, että Barken torkas, macereras uti swag lut eller lut och watu, kokas sedan i lut, färgar gult. Eli tässäkin liotetaan heikossa lipessä (hmm, mikä on watu?) ennen värjäystä, ja vaikka aikaa ei mainita eikä lämpötilaa, ja väriksi sanotaan keltainen tai ruskea, niin tulee kyllä mieleen Cardonin mainitsema hollantilainen resepti 1800-luvulta.
Linnen vihkonen on netissä täällä, ja Coloriaston sivuilla löytyy sama nykyaikaisella kirjasintyypillä kirjoitettuna, tosin vanhaksi ruotsiksi sekin:)

In English
I haven't dyed anything last week, I caught a cold during Easter and even though I didn't do anything when I was sick, I had time to think about dyeing:)
In Finnish mushroom discussion group, Polku, there was nice pictures of yarns dyed with the same polypore, Phellinus conchatus, I dyed with a couple of weeks ago. They are browner than the colors I got, but the dyer writes that she was amazed by how much it yielded color, she could dye about the same amount of yarn as the weight of the polypores. She used ammonia when I used woodash lye, so the pH was propably different and of course the water, and all the other little things, but we both wonder why this polypore isn't mentioned more when talking about good dye polypores. It is common in Finland and I think at least in all Scandinavia.

I have other polypores still waiting and I got a lot of nice mail last week: more Cinnamon bracket polypores (the ones that should give purple) from Karvarousku. Then Helen sent me Japanese indigo seeds which I had trouble finding and Emma sent me a nice surprise: a mitten issue of Piecework-magazine. There was a very interesting article about the technique and history behind traditional Rovaniemi- mittens. It is really worth reading!!

I have also thought about the buckthorn barks and I think the bark that I bought from Germany is bark from Common buckthorn, Rhamnus catharctica, which growns better more south than Finland. It is very rare in the archipelago of southwest Finland and you can frow it in the garden in the south of Finland. The buckthorn which grows here in the forest is Rhamnus frangula, Alder buckthorn and I have to try to dye with it more.
I found Linnes booklet about dyeplants used in Gotland and Öland, Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742) in the internet, the original here, and also in Coloriasto, Finnish webpages about color, where there is the original text but in modern letters, easier to read (exept they are in old swedish). Both Common buckthorn and Alder buckthorn are mentioned there and interstingly for yellow it says : Barken torkas, macereras uti swag lut eller lut och watu, kokas sedan i lut, färgar gult. , something like the dried bark is soaked in weak lye and (watu, I don't know what that is), then cooked in lye and the result is yellow. In the other place it says that you can get also brown. But I think what is interesting is that lye was used with this bark also in Sweden as well as Netherlands, which Cardon mentions.

Rhubarb root dyeing Raparperinjuurella värjäystä

Kevättä odotellessa kokeilin raparperin juurten käyttämistä tuhkalipeässä, se kun sisältää samoja väriaineita kuin paatsamankuoretkin. Laitoin 180g kuivattuja raparperinjuuria tuhkalipeään, pH10, ja pidin niitä lämpimässä puuhellan kulmalla viikon. Liemi muuttui melkein heti tummanpunaiseksi, mutta ei alkanut käydä eli ei kuplimista eikä pH:n laskua, niinkuin käymisessä olisi kuulunut tapahtua. Sen sijaan liemi muuttui ensin paksuksi punaiseksi kiisseliksi, sitten hyytelöksi! Annoin liemen seistä vielä toisenkin viikon ja se vain paksuni.

Lopulta lisäsin vettä, hauduttelin mössöä hiljaisella tulella päivän ja seuraavan aamuna siivilöin normaaliksi väriliemeksi muuttuneen kiisselin. Myös pH oli laskenut 7:ään.

Lisäsin 100g alunapuretettua lankaa ja parin tunnin värjäyksen jälkeen siitä tuli voimakkaan sinapinkeltaista lankaa, no1893. Värjäsin seuraavana päivänä jälkiliemessä 300g indigosinistä vihreäksi, no 1894, ja vielä myöhemmin osan jo aiemmin indigolla ja kokenillilla moniväriseksi värjättyyn lankaan vihreää, jota tosin tuli liian vähän, lanka no1891, jota on kuvassa kaksi vyyhtiä. Tätä lankaa on nyt jäljellä 390g. Vieläkin liemi näytti väriä, joten laitoin sinne osittain sidottuna vielä aiemmin krapilla vaaleankirjavaksi värjättyä lankaa, 1892.

Raparperinjuurien käyttäminen ei siis onnistunut, mutta muu värjäys kyllä sitten ihan hyvin. Nämä olivat vielä viime vuotisia kuivattuja juuria, mutta ehkä kuukauden päästä pääsen jo kaivelemaan omia raparperinjuuriani. Virolainen Liis oli nostanut maasta ja värjännyt myös raparperinjuurilla jo helmikuussa ja kirjoittanut siitä blogissaan.

Cardonin kirjan mukaan raparperinjuurissa (ja erityisesti koristeraparperien, Rheum officinale ja Rheum palmatum) voi olla jopa 25 erilaista antrakinoniväriainetta, vain krapista on niitä löydetty enemmän. Näitä samoja on siis myös paatsamankuorissa ja sienissä. Lisäksi raparperinjuurissa on muitakin väriaineita ja tanniineja. Nämä väriaineet ovat hyvin valon- ja pesunkestäviä. Erilaisten väriaineiden suhteellinen osuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, Cardon sanoo antrakinoneja olevan eniten kesällä. Täytyykin jättää osa juurista kerättäväksi keskikesälle:)

In English

While waiting for spring to come, I have tried fermenting rhubarb roots in wood ash lye, I thought that would be interesting, because it contains the same dyestuffs as buckthorn bark. I put 180grams of dried rhubarb roots to soak in lye, pH10 and let it sit in a warm place for one week. The color of the bath changed to bloodred, but it didn't start to ferment, no bubbles and the pH didn't drop like it did when I fermented other stuffs. Instead the bath became like a thick red jelly! I let it be for another week and it became even thicker.

I then added more water and simmered it for one day and the next day strained it. It now became like a normal dyebath and also the pH had dropped to 7. I added 100g of alum mordanted white yarn and got strong mustard color, no 1893. The next day I dyed 300grams of indigo blue yarn to green, no 1894 and then put some previously with indigo and cochineal dyed multicolored yarn in the pot. I have 390grams of that color now, no1891, two skeins in the picture. The bath looked like it had more color to give so I put there 500grams multicolored madder yarn, tied a little. That was too much, but the outcome was ok, still, no 1892.

Fermenting the rhubarb rots didn't work out, but anyway it gave good yellows. These roots were from last year, but maybe after only one month the ground has melted so much that I can dig up more rhubarb roots. Liis from Estonia has written to her blog about digging and dyeing with rhubarb roots already a month ago.

Cardon's book says that rhubarb roots (especially medicinal rhubarbs, Rheum officinale and Rheum palmatum) can contain up to 25 different anthraquinone colorants, only madder has more of them. There are also other dyestuffs and tannins in the roots and the colors from rhubarb roots are very light- and washfast. The proportions of the different dyestuffs vary depending on the time of year, the anthraquinones are more important in the summertime. I must save some rhubarbs to be dug up in the summer, too:)

New yarns Uusia lankoja

Lumikellot eivät liity mitenkään värjäyksiin, mutta en malttanut olla laittamatta viime viikonloppuna otettua kuvaa niistä. Kevät tulee ja nyt lumetkin ovat jo sulaneet niiden ympäriltä:)

In English
Snowdrops have nothing to do with dyeing, but it is so nice that spring is coming that I had to show you what my snowdrops looked like last week-end. Now the rest of the snow has already melted, but the temperature is near freezing and the snowdrops wait for better weather to open their flowers.

Yritin vielä pelastaa jotain väriä viime viikkoisesta okrakääpävärjäyksestä, lisäsin lipeää, niin että pH oli 10, mutta liemen väri ei muuttunut. Laitoin liemeen 20g vaalean harmaata aluna puretettua lankaa, joka vuorokauden jälkeen oli muuttunut himmeän violetihtavaksi eli jotain väriä oli tarttunut, mutta laitan kyllä sen värjäyksen kokeilujen piikkiin ja yritän joskus uudestaan eri tavalla.
Kokenillivärjäykset sen sijaan eivät pettäneet ja yllä on kuvia huomenna torille menevistä uusista langoista. Iso vyyhti, no 1887, on värjätty ruskealle sävylangalle, jossa väri muuttuu vaaleammasta tummempaan ja päinvastoin, kuvasta ei kunnolla näe sävyeroja. Sitä lankaa on 400g (kaksi isoa vyyhtiä), ja se maksaa 13€/100g, muita värejä on 700-800g ja niiden hinta on 10€/100g.
Alimmaisessa kuvassa olevaa indigolla ja paatsamankuorella värjättyä vihreää on vain 100g, 10€.

In English
I tried to save something of the last weeks polypore dyeings, like Pääpä and Helen suggested, raised the pH to 10 with more lye, but the color of the bath didn't change. I put 20grams of light grey wool in it and after one day it is now light purplish grey, but I am not sure how much of that is due to the basic color of the wool. These are just things I have to learn from and now I know better next time:)
Cochineal is always dependable, the yarns above are dyed last week with it and they are going to the market tomorrow. The biggest skein, no 1887, is dyed on natural brown wool where the color gradually changed from lighter to darker and vice versa and so the red changes also, it doesn't show well in the picture unfortunately. I have 400grams of it (two big skeins) and it costs 13€/100grams. The other colors cost 10€/100grams and I have 700-800grams of each color.
The green in the bottom picture is dyed first blue with natural indigo and then overdyed with buckthorn bark, very nice green. I have now only 100grams of it and it cost 10€.

Cinnamon bracket Epäonnistunut okrakääpävärjäys

Nyt seuraa tarina siitä, miten ei pidä luulla tietävänsä mitä tekee, vaan kannattaa lukea, miten muut ovat onnistuneet!
En ole aiemmin koskaan itse löytänyt okrakääpiä (Hapalopilus rutilans), vaikka se ei harvinainen olekaan. Viime syksynä sain sitten jonkin verran kuivattuja kääpiä ja tammikuussa löysin kaksi pientä okrakääpää aivan lähimetsästämme. Se on yksivuotinen, muutaman sentin levyinen ja niin pieni, että sitä ei helposti huomaa, näiden kahdenkin ohi olin kulkenut lukemattomia kertoja syksyn jälkeen ja ne varmasti olivat olleet siinä pihlajanrungolla, en vain ollut huomannut. Jos on epävarma määrityksestä, niin jos tiputtaa okrakäävän pinnalle hiukan ammoniakkia tai lipeää, kohta muuttuu violetiksi. Pienestä koostaan huolimatta, okrakääpä sisältää paljon polyporihappoa, joka värjää villan violetiksi, ja on hyvin kestävä väri. Olin jo aiemin lukenut, että 10g kuivattua okrakääpää värjää 30-100g lankaa.
Olin niin innostunut kuorien ja raidankääpien kanssa tuhkalipeässä liottamisesta, että pilkoin kuivatut okrakäävätkin ja laitoin tuhkalipeään (pH10) lasipurkkiin. Saman päivän iltana jo liemi oli muuttunut tumman sinivioletiksi ja olin hyvin tyytyväinen. Annoin purkin seistä vajaan viikon, pH pysyi ylhäällä ja liemi lupaavan näköisenä. Viime viikolla sitten kippasin sisällön kattilaan ja aloin keittää. Koska lientä ei ollut paljoa, se alkoi kiehua pian ja muuta tehdessäni annoin sen porista kunnon tulella pari tuntia. Kun sitten katsoin kattilaan, liemi oli muuttunut violetista sellaiseksi omituisen likaisen punertavaksi, hiukan haalean väriseksi. pH oli tippunut keiton aikana 8:aan. Jäähdytin lientä lisäämällä kylmää vettä ja laitoin liemeen 30g alunapuretettua lankaa. Siinä vaiheessa aloin ajatella, että kaikki ei ole niinkuin pitää: väri ei alkanut tarttua lankaan. Hauduttelin pari tuntia, ja edelleen lankaa pystyi sanomaan parhaimmillaan sellaiseksi vaalean ihonväriseksi. Lopulta seuraavana päivänä otin langan liemestä, pesin sen ja siinä ei huomaa oikeastaan mitään väriä, ellei laita sitä valkoisen langan rinnalle, silloin erottuu lievä punerrus. Arrgh

Tässä vaiheessa sitten otin kirjat ja katsoin miten okrakäävällä pitäisi värjätä!!
Käävät raastetaan pieneksi ja niitä keitetään tunti, ensimmäisen 10 minutin jälkeen lisätään ammoniakkia nostamaan pH, ja sitten värjätään normaalisti. Näin suurimmassa osassa kirjoistani, mutta Cardonin kirjassa sanotaankin, että pilkottuja sieniä haudutetaan, niitä ei saisi keittää! Myös täällä käsketään lisätä ammoniakkia 10min haudutuksen jälkeen, emäs muuttaa polyporihapon liukoiseen violettiin muotoon. Lisää netistä löytyneitä okrakääpäohjeita on täällä ja täällä . Olisinpa lukenut nämä uudelleen ennenkuin aloin värjätä.
Olin pilkkonut käävät, mutta en raastanut, en kuitenkaan usko tämän olleen ongelma. Liemi näytti viikon seisottamisen jälkeen niin hyvän violetilta, että minun olisi pitänyt luultavasti värjätä sillä suoraan silloin. Kova keittäminen muutti liemen väriä ja silloin jotain tapahtui myös väriaineille. Voi, että harmittaa. Sillä 10grammalla kuivia kääpiä minun olisi pitänyt saada ainakin 100g kaunista violettia, ja ehkä vielä senkin jälkeen jälkiväriä. Liemi on tallessa, mutta en tiedä, tekeekö sillä mitään enää. Pystyykö väriainetta muuttamaan takaisin violettiin muotoon? Ehdotuksia? Liemen pH on edelleen 8.

Olen nyt sitten värjännyt taas kokenillilla, niin että violetteja lankoja on tulossa, mutta olisi ollut niin mukava onnistua okrakäävän kanssa.

In English
Here is a story, how you should never think you know everything, but always read books and other peoples experiences when you dye with something new!
I had never found Cinnamon bracket (Hapalopilus rutilans), even though it is not a rare polypore. Last fall I got some of them dried from a friend and in January I also found two myself, just near our house. It is a small polypore, usually couple of centimetres wide and grows on decaying hardwood, the one in the picture grew on rowan (Sorbus aucuparia). I had walked past that particular tree several time after last fall, but only now I noticed these polypores, though I am sure they had been there since fall. To be sure of the identification, if you put a drop of ammonia or other base to the flesh of this polypore, it turns immediately purple.
Even though it is a small polypore it contains a lot of dyestuff, called polyporic acid, which in the presence of a base turns to purple and so also dyes wool to purple. it is a very strong and lightfast dye, with 10grams you could dye 30-100grams to purple.

I was excited with the results I got with soaking barks and the other polypores in wood ash lye, so I cut cinnamon brackets to pieces and put in a glass jar to soak in wood ash lye (pH10). Already the same evening the liquid had turned to dark bluish purple, but I let them soak for a week. The color looked so promising and I was very pleased. Then last week I put them to a kettle and started to cook them. I had other things in my mind and I let the bath and polypores boil vigorously for 2 hours, and when I looked at the bath it wasn't purple any more, but a strange muddy light reddish color. The pH had dropped to 8 during the boiling. I added some cold water and put 30grams of alum mordanted wool to the bath.. and started thinking, that everything wasn't like it was supposed to be: the color didn't seem to take at all to the yarn. I simmered it for couple of hours and let cool overnight in the bath, still after washing it the next day the color of the yarn was something like very light ugly pinkish skin color, you could hardly see there was any color at all unless you put it beside white yarn. Arrgh!!!

Now, at this point I took out my books and looked what I should have done, when it was too late!!
According to books you grate the dried polypores, cook them for one hour and after the first 10 minutes add ammonia to raise the pH to 8-9, then dye as usual. This was in most of the books, but Cardon says differently: you simmer the polypores for one hour, and the temperature should always be kept below boiling!! Also here you should add ammonia after the first 10 minutes of simmering, as the base ionises the polyporic acid. More instructions for dyeing with cinnamon brackets are here and here . I wish I had payed more attention to these before I did the dyeing.
I had chopped the polypores to pieces, not grated, but I don't think that was the problem. The liquid looked good dark purple after one week in the glass jar, I think I should have tried to dye then. The boiling was the biggest mistake, something visible happened to the dye then, and I don't know it trying to ferment them was such a good idea either, even though most dyestuffs only get better when you age or ferment them. I am so mad at myself!
I still have that bath left, but I don't know what to do with it. I don't know if there is any way I could change the dyestuff back to purple: Any suggestions? The pH of the bath is still 8.

I have now dyed more yarn purple with cochineal, they are waiting to be reskeined, but I would have liked so much to get that purple with cinnamon brackets, too.

Polypore dyeing Raidankääpävärjäystä

Talomme lähellä kasvoi vanha raita, jossa pari vuotta sitten huomasin paljon kääpiä, yllä olevat kuvat on otettu silloin. Nämä käävät olivat raidankääpiä (Phellinus conchatus), jotka ovat monivuotisia usein hyllymäisesti kasvavia teräväreunaisia ruskeita keskikokoisia kääpiä. Näiden kääpien yläpinnalla kasvaa usein sammalta. Niiden isäntäpuu on melkein aina jokin paju tai raita.

Osa käävistä voi myös kasvaa puunmyötäisesti, puoliresupinaattisesti, kuten seuraavassa kuvassa. Nämä ovat yleisiä kääpiä ainakin Pohjoismaissa.

In English

Near our house grew an old willow (Salix caprea) and couple of years ago I noticed lots of fresh polypores growing on it. They were Phellinus conchatus -polypores which grow almost entirely on willows, especially on old salix caprea. They are perennial polypores (meaning that they live many years), brown, medium sized and often there is moss growing on top of them. They form clusters or rows or sometimes they spread out like in the picture below (that is called resupinate). They are very common polypores in the Scandinavia.

Viime kesänä vanha raita sitten kaatui ja nyt vihdoin päätin kerätä kääpiä siitä. Keräämäni käävät olivat vanhoja, mutta puussa oli myös nuoria uusia itiöemiä. Kun puu kaatui, vanhat käävät joutuivat väärään asentoon. Kääpien pillipinnan on oltava vaakasuorassa, jotta itiöt pääsevät vapaasti putoamaan alaspäin, ja uudet käävät olivatkin nyt eri asennossa kuin vanhat. Jätin näitä uusia kääpiä kasvamaan.

In English

Last summer the old willow fell down in a storm and now I decided to collect the polypores from it. I took the old ones, but there were also new ones growing. When the tree fell, the polypores were suddenly in the wrong position, their tubes in the pore layer must be completely vertical so that the spores can fall freely to the open air. The new polypores that grew after the tree had fallen down were in the right position, I left them to grow and took the old ones.

Olen aika vähän värjännyt aiemmin käävillä, nyt olikin jo korkea aika kokeilla.

Raidankääpä, niinkuin monet muutkin käävät, sisältää hispidiiniä, jonka pitäisi olla melko valonkestävä väriaine. Kirjojen mukaan kääpien väriaineet liukenevat huonosti veteen, mutta kun siihen lisätään lipeää tai ammoniakkia (Carla ja Erik Sundstömin kirjan mukaan molemmat käyvät), liukoisuus paranee. Niinpä sitten laitoin 500grammaa tuoreita pilkottuja raidankääpiä likoon tuhkalipeään, kun sitä sattui olemaan valmiina:), ph oli n10. Jo samana iltana liemi oli hyvin mustaa, mutta annoin purkin seistä 5 päivää, jonka jälkeen kaadoin käävät liemineen kattilaan, keitin niitä kolmisen tuntia ja siivilöin liemen. En oikein tiennyt kuinka paljon uskaltaisin laittaa lankaa, joten aluksi laitoin vain 100g alunalla puretettua lankaa liemeen. Nostin lämmön 80C, annoin hautua reilun tunnin ja jäähtyä yön yli ja langasta tuli kauniin kullankeltaista, no1 kuvassa! Laitoin liemeen toiset 100g, ja tein värjäyksen muuten samalla tavalla, mutta liemi pääsi melkein kiehumaan ja väristä tuli hiukan rusehtavampi, no2. Selvästi liemessä oli muitakin kuin vain yhtä väriainetta, olisiko ollut tanniineja, nehän tekevät tuota, jos lämpö pääsee kovin korkeaksi. Edelleen liemessä näytti olevan väriä, esipuretettu lanka alkoi loppua, joten laitoin liemeen kesällä kitketyillä valvatinlehdillä hailukan keltaiseksi värjätyn langan joukkoon (100g), muuten kuten edellä. Väristä tuli kylmemmän keltainen, no3, varmaankin langassa jo ollut väri vaikutti asiaan. Vieläkään väri ei näyttänyt loppuvan, sain kaksi kertaa 100g vielä lisää keltaista väriä, nyt jo vaaleampaa.

Seuraavan kerran kun värjään näillä, luulen, että laittaisin 500g kääpiä kohti 200g enimmäisen liemeen kullankeltaista väriä varten ja sitten toiset 200 (tai 300g) jälkiväriin. Nyt tuli keltaista lankaa 500g, kaikki hiukan eri sävyisiä. Emäksessä liotuksen tilalla voi kokeilla keittää käävät suoraan vuorokauden liotuksen jälkeen korkeassa pHssa, näin kirjoissa sanotaan.

Aion myös kokeilla näiden valonkestoa keväämmällä.

In English

I haven't dyed previously much with polypores so it was time to do it now.

Phellinus conchatus, like many other polypores, contains hispidin, which is supposed to be quite lightfast dyestuff, and that is important to me. According to books, the dyestuffs in polypores are not very soluble in plain water, but if you add lye or ammonia (according to Carla and Erki Sundströms dyebook, both are ok) to the water, then they become more soluble.

So, I had 500grams of these polypores, and I put them to soak in a glass jar in wood ash lye (which I "happenend" to have right now, LOL). The pH was about 10. The same night the liquid was almost black, but I let the polypores soak for 5 days ,before I boiled them for 3 hours and then strained the bath. I didn't know how much yarn I could dye with this amount of polypores so at first I put 100grams of alum mordanted wool to the bath. Raised the temperature to 80C for little over an hour and let the yarn cool in the bath until next morning. The yarn was very beautiful gold, sample no1. I dyed another 100grams the same way, only the bath almost boiled, I think that is why the color is more brownish gold, sample no2. Clearly there are more than one dyestuff in the bath, maybe tannins also, they do that (browning) when the temperature gets too high. There isn't much about this particular polypore in the dye litterature I have, so I don't know the contents for sure.

There was still more dye left in the bath, but as I was running short of mordanted yarn, I put there 100grams of very ligh yellow (dyed last summer with weeds) and got color no3.

Even after this third dyeing I dyed twice more 100grams and got paler yellows. These polypores seem to have lot of dye in them. When I dye next time with them I think with 500grams of polypores I would first use 200grams for gold and then 200-300grams of lighter yellow. Now I got 5 different shades, because I didn't put all the yarn in the pot at the same time.

Instead of soaking the polypores for several days in lye, the books say that after soaking overnight, just boil them for couple of hours with added lye or ammonia in the boiling water and that should be enough.

I am going to test these yarns in the sun in the spring.

Questions about thumb Kysymyksiä peukalosta

Olen saanut muutamia kysymyksiä peukalokiilan tekemisestä ja tässä nyt kuvina vastauksia. Kuvassa on tulossa mustat Tulppaani-lapaset.
Lisään peukolokiilan molempiin reunoihin joka kolmannella kierroksella (niinkuin ohjeessa mainitaan) yhden silmukan, teen uuden silmukan edellisen kerroksen silmukkaan, näin lisäyskohtaan ei tule reikää.

In English
I have recieved some questions about thumb gusset and I have now pictures of black Tulip mittens where I can show some details how I make them.
I add one stich to each end of the thumb gusset in every third round, I do this by making the new stich to the stich from the previous round, this way there is no hole where the added stich is.

Sitten jatkan kiilan tekemistä, kunnes tulen kiilan toiseen päähän.
In English
Then I continue until I come to the other end of the gusset.
Tässä näkyy vasemman reuna lisäys, punainen silmukka tehtynä mustaan edellisen kerroksen silmukkaan.

In English
Here is the new red stich made on the back stich from previous round, the left end of the thumb gusset.

Toinen kysymys on koskenut sitä, että kun peukalokiilalle tulleet silmukat on otettu erilliselle langalle odottamaan, tilalle luodaan 3 silmukkaa ja kuitenkin kun peukaloa aletaan neuloa, tästä nostetaan 13 silmukkaa. Näitä silmukoita ei siis nosteta suoraan vaan uusia silmukoita luodaan koko peukalon takareunasta.

In English

Another question has been about the back of the thumb. After the gusset has enough stitches and is long enough, the stitches are left to rest on a piece of yarn and 3 stitches (in the beginning there were 3 which are now on the gusset) are cast on insted, so you have the same amount of sts as in the beginning. When you start to knit the tumb, you pick 13 stitches for the back of the thumb, not only those three, but you make new stitches from the back of the thumb hole like in the pictures below. So you don't pick up the sts but create new from the back of the thumb hole.

Peukalon pitäisi näyttää valmiina tältä takapuolelta

In English

The back of the thumb should look like this

I hope these pictures help and making of the thumb gusset will be easier. I think that a mitten with a gusset like this sits in my hand much better than if you make a simple hole:)

It is also a traditional Finnish way of making a thumb, it is seen in Mary Olki's books from 1950s and this is the way my mother has taught me to do it.

Last weeks new yarns Viime viikon uudet langat

Tässäpä viime viikkoisia uusia monivärilankoja, ylemmässä on indigoa ja kokenillia, alemmassa indigoa, kokenillia ja pähkinänkuorta. Toisessa alla olevassa kuvassa on mallitlikku tuosta ylemmästä langasta, jota on 499g, alempaa vain 200g. Vihreä monivärinen on värjätty ensin indigolla, sitten paatsamankuorella ja keltasauramolla, sitä lankaa löytyy 600g. Hinta 13€/100g, lauantaina ne löytyvät torilta:)
Kun tässä pikku erillä harjottelen talven mittaan, niin ehkä sitten löytyvät oikeat väriyhdistelmät.

In English
Here are last weeks new multicolored yarns. In the upper picture the upper yarn is dyed with indigo and cochineal, you can see how it looks knitted in the lower picture. I have 400grams of this yarn. The other color, 1873, is dyed with indigo, cochineal and wallnut hulls and I have 200grams of it.
The green multicolored yarn is dyed with indigo, buckthorn bark (afterbath) and dyer's coreopsis, I have this yarn 600grams. The price of these is 13€/100grams and they are going to the market Saturday:)

New mittens Uusia lapasia

Olin jouluksi tehnyt raitalapasia, ja joulun jälkeen minulta pyydettiin pakettia niistä. Niinpä sitten tein muutamat koelapset raidoilla ja kuusilla. Asiakkaalle mennyt paketti oli samoilla kuusilla, millä tein ennen jouluakin, mutta sitten tein myös näillä uusilla kuusilla.
Pohjaväri on keltaoranssikirjavaa, krapilla, paatsamankuorilla ja keltasauramolla (tai vasemman puolinen vyyhti resedalla) värjättyä. Näillä väreillä on nyt sitten myös tarvikepaketti saatavilla, sen nimi on yksinkertaisesti Raitoja ja kuusia. Moniväristä pohjaväriä ei ole kovin moneen pakettiin, mutta ainakin niin kauan kuin sitä riittää, on tätä saatavilla.

In English
I had knitted some mittens with stripes before Christmas and when a costumer asked me to make a kit of it to her, I knitted some more of these mittens. She wanted to make the same kind of trees to the wrist that I had made earlier, and I have a kit like that also, but these Stripes and trees- mittens are with new trees. I have now yarn ready for some kits with these colors, the basic color is multidyed yellow/orange/red, dyed with madder, buckthorn bark and dyers chamomille (or like the skein in the left, with weld), the stripes are dyed with madder and trees either madder or natural brown color of the sheep. The multidyed yarn is never just the same (or sometimes not even close) so I might not have this available all the time.

Suomeksi
Heti joulun jälkeen tein myös uusia kuusilapasia, ensin harmaa/sinisenä, siitä oli kuva ennen uutta vuotta blogissa ja vaikka pidin itse siitä väriyhdistelmästä (ja itse asiassa ne lapaset on jo myyty, minulla ei ole kuvaa niistä valmiina), ajattelin jotain muuta paketiksi. Sainkin hyviä ehdotuksi väreiksi kommeteissa. Tein erilaisia kokeiluversioita. Meillä tämä toimii niin, että ensin mietin itse, mitä tekisin, sitten vien langat miehelleni ja kysyn, mitä mieltä hän on. Useimmiten tässä vaiheessa värit muuttuvat tai jopa malli:) Hänellä on meistä parempi värisilmä ja ilman häntä olisin usein ihan hukassa. Yhteistyömme toimii hyvin.

In English
Right after Christmas I also made some new tree mittens, first with grey and dark blue colors (I have a picture of them posted just before New Year) and even though I like that color combination, and apparently costumers, too, because I have already sold that pair (that's why there is no picture of them), I wanted to try some other colors for a kit. I got good ideas for them in comments then and I made some pair to try out different color combinations. My husband and I work together in this, he has much better eye for colors and I would be lost without him. I gather the colors that I like and then I take them to him and ask how he would combine them. Most often colors change at this point.. or sometimes even the design:) Then I make swatches and we look at them again. We work well together as a team.


Ensimmäisen version halusin tehdä violettisävyisellä monivärisellä langalla pohjavärinä ja kuuset olivat tumman vihreitä. Uskoisiko, että kuusten väri on sama vihreä, kuin alempana olevissa oleva tumma vihreä.
Mallin ruutupiirroksen on suunnitellut äitini, Liisa Rajala.

In English
The desigh and graph for these mittens (like almost all our mittens) is made by my mother, Liisa Rajala.
First I made a pair with only one basic color, multidyed with cochineal and nut hulls. The trees are green (would you believe that it is the same color as the dark green in the mittens below)

Seuraava versio olikin sitten jo lähempänä oikea, samettijalkavihreitä ja lampaan ruskeita ja beigeä.

In English

Next mittens were more what we had in mind, here are greens dyed with mushrooms and natural browns of the sheep, actually very close to Forest selection colors.

Lopulta sitten päädyttiin tähän väriyhdistelmään. Oikeastaan hyvin samanlainen edellisen kanssa vain vihreiden ja ruskeiden värit ovat hiukan vaihtaneet paikkaa.

Mallin nimi on nyt sitten Kuusikko ja sitä on saatavilla tarvikepakettina, hinta on sama kuin muillakin tarvikepaketeilla, 20€

Hyvää ystävänpäivää!

In English

These are the final color combinations. Actually it is very similar to the other one, only browns and greens changed places.

The name of these mittens is Trees and it is now available as a kit. The price is 20€.

Happy Valentines Day!

Buckthorn bark experiments Paatsamankuorikokeiluja

Kirjoitinkin jo aiemmin, miten Cardonin kirjassa oli maininta hollantilaisesta reseptistä, jossa paatsamankuoria käytettiin viikko tuhkalipeässä lämpimässä ja sitten lisättiin langat, joita edelleen pidettiin viikko liemessä. Helen oli onnistuneesti saanut tällä tavalla punaisia värjä, joista hän kirjoitti blogissaan syksyllä. Niinpä pitihän minunkin kokeilla:)

Sain viime syksynä kotimaisia korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuoria, kesällä kerättyjä ja kuivattuja. Tein tuhkalipeää koivuntuhkasta aiemmin kertomallani tavalla ja laitoin sitä paatsamankuorien päälle (150g kuoria) kattilaan, joka oli puuhellan kulmalla. Liemen pH oli aluksi 10. Liemi oli kellanoranssia, mutta alkoi kyllä käydä hiukan kuplien ja muutaman päivän kuluttua pH oli laskenut 6:een. Lisäsin tuhkalipeää, ja taas parin päivän kuluttua pH oli alhaalla. Argh! Lisäsin jälleen kerran tuhkalipeää niin, että pH nousi 8:aan ja laitoin liemeen 20g valkoista alunalla puretettua lankaa, mutta edelleenkään pH ei pysynyt riittävän ylhäällä. Lopulta annoin sen olla neutraalissa viikon, jolloin otin langan pois. Se oli samanlainen oranssi, millaisena se oli liemessäkin ja mitä olisin ehkä saanut kuorilla ihan normaalilla keittosysteemilläkin, lanka no1 kuvassa. Siivilöin kuoret pois liemestä ja värjäsin sillä 100g valkoista lankaa normaali keltaiseksi, ja harmittelin mielessäni, kun värjäyksestä ei tullut sellaista kuin piti.

No, toinen kokeilu saksalaisella paatsamankuorella, jonka olin ostanut nimellä 'faulbaumrinde', puun latinalaista nimeä en löytänyt mistään. Tämä kuorisilppu käyttäytyikin jo heti alussa eri tavalla kuin kotimainen: välittömästi kaadettuani tuhkalipeää kuorien päälle, liemi ja kuoret muuttuivat punaiseksi, kuva punaisesta lasipurkista pari postausta alempana. Olin jo ihan innoissani. Olin laittanut 100g kuoria lasipurkkiin ja toista kokeilua varten 200g kattilaan, samaa tuhkalipeää molempien päälle.

Ensin mitä tapahtui lasipurkissa: Aluksi pH oli 10, mutta jo kahden päivän kuluttua aamulla huomasin, että vaikka kansi oli mielestäni tiivis, mössö oli käynyt niin, että sieltä oli tihkunut vaahtoa yli ja sisältö oli muuttunut keltaiseksi. Punaisesta ei ollut tietoakaan ja kun mittasin pH:n se oli n 6. Siirsin litkun isompaan purkkiin ja päälle lisää lipeää, niin että pH oli 9, mutta taas parin päivän kuluttua pH oli pudonnut 5:een. Tässä välissä huomautus, että tämä happamuuden lasku johtui todennäköisesti käymisestä, sillä olen säilyttänyt tuhkalipeää ämpärissä, eikä tavallisessa säilytyksessä oli pH laskenut näin lyhyessä ajassa. Aina kun lisäsin lipeää ja liemi tuli emäksiseksi, myös liemen väri muuttui, ei tarvinnut pH liuskoja, kun jo väriä katsomalla näki missä mentiin. Lopulta viikon jälkeen nostin taas kerran pH:n 8:aan ja lisäsin 20g alunapuretettua lankaa, ajattelin että pienellä määrällä voi aluksi kokeilla. Viiden päivän kuluttua pH oli taas laskenut 5:een ja liemi oli keltaista, myös lanka näytti keltaiselta, kun nostelin sitä aina välillä. Olin jo ihan luovuttanut.

Mitä sitten tapahtui kattilassa samaan aikaan: myös siinä pH oli aluksi 10 ja liemi karmiininpunaista, hienon näköistä. Kahden päivän kuluttua liemi oli edelleen punaista, pH oli laskenut 8:aan ja liemi kävi punaisilla kuplilla, juuri saman näköistä muuten kuin Helenin kuva samasta vaiheesta omassa blogissaan. Kolmen päivän käymisen jälkeen pH oli pudonnut 6:een ja liemi muuttunut keltaiseksi. Lisäsin lipeää (Ph 8) ja valkoista aluna puretettua lankaa 20g tännekin. Jostain kumman syystä kattilassa liemen Ph pysyi nyt tasaisena, n8:ssa, liemen väri oli punertavaa, vaikka lanka näyttikin kellanoranssilta. Lämpötila oli ehkä 20-40C kaikilla näillä värjäyksillä. Viiden päivän kuluttua otin sekä kattilasta että lasipurkista oranssit langat pois ajatellen kokeilun epäonnistuneen. Olin aina silloin tällöin nostellut lankoja toivoen että väri muuttuisi punaiseksi, mutta ei. Kun sitten lopullisesti nostin langat pois, laitoin ne narulle valumaan yöksi ennen pesua, ja sitten tapahtuikin ihme. N puolen tunnin kuluttua molemmat!langat olivat muuttuneet - hapettuneet- punaisiksi!! Lasipurkissa (jossa oli vähemmän kuoria suhteessa lankaan ja jonka pH seikkaili miten tahtoi) ollut lanka tuli kirkkaaman ja hiukan vaaleamman punaiseksi, no 2, kun taas kattilassa ollut lanka, no3, oli ruskeamman ja voimakkaamman punaista. Kun näytin lankoja miehelleni, hän kysyi, olinko varma, että en ollut vahingossa laittanut niihin krappia:) Ei, kyllä nämä tulivat paatsamankuorilla. Varsinkin kattilassa ollut lanka oli hiukan karkeampaa kuin normaalisti, eli pitkä liotus emäksisessä ympäristössä ei ollut oikein hyväksi, mutta tämä vaatii vielä testailua. Jospa lyhyempi värjäysaika riittäisi ja hmm, myöskin lasipurkissa ollut lanka, jonka pH laski, antoi punaista väriä.

Paljon on vielä kysymyksiä ja valonkesto pitää testata keväämmällä, kunhan aurinko alkaa paistaa enemmän. Pesussa väri ei muuttunut, vaikka pesin neutraalilla pesuaineella, niin kuin tavallisestikin. Näissä värjäyksissä paatsamankuoria oli todella paljon suhteessa lankaan, normaalilla keittvärjäyksellä saan värjättyä 200grammalla kuorta kilon lankaa keltaiseksi. Aionkin kyllä käyttää liemet vielä normaaliin värjäykseen, niin että eivät ne hukkaan mene. Onko näin iso määrä välttämätöntä, sekin pitää testata. Haittaako käymisen yhteydessä tapahtuva pH:n lasku? Ja mitä oikeasti siinä käymisessä tapahtuu?

Myös tuo, miksi kotimaiset kuoret eivät antaneet punaista, onko kyse paatsamalajien erosta vai olivatko nämä kuoret mahdollisesti liian nuoria. Yleensähän sanotaan, että kuorien (niinkuin krapin juurienkin) pitäisi olla vähintään puolen vuoden ikäisiä, mitä vanhempia, sitä parempi. En tiedä, onko niin.

Helpommalla samanlaista punaista saa krapilla ihan varmasti, mutta onhan tämä jännää. Jatkan kokeiluja:)

In English

I wrote earlier that in Cardon's book there was an old recipe where buckthorn barks were fermented in wood ash lye for a week, then the yarns were added and kept in the bath for another week. Helen had succeeded doing this and had written about it in her blog, so of course I had to try also:)

Last summer a friend of mine gave me alder buckthorn (Rhamnus frangula) barks, collected here in Finland then. I made lye from birch ashes like I wrote earlier and then I put 150grams of dried alder buckthorn barks to ferment in warm birch ash lye in a kettle in our wood stove. The pH of the bath was 10 at the beginning and it was yellow-orange. It started to ferment and after two days the pH ahd dropped to 6. I added more lye, but again after two days the pH had gone down. Arhg!! Again I added birch ash lye (pH8) and put 20grams of white alum mordanted yarn to it, but the pH wouldn't stay up! Finally I gave up and let it be neutral for one week, after which time I took the yarns away. They were the same orange as in the bath, no change in the air. It is no1 in the picture. I think I would have gotten the same color with normal boiling method. Disappointed, I strained the barks from the bath and dyed 100grams fo white yarn yellow with the rest of the bath, like usually.

Well, then another experiment with the buckthorn bark chips that I had bought from Germany as 'faulbaumrinde', I haven't been able to find out the latin name of the buckthorn they were from, so I don't know if they are from different tree as the Finnish barks.

These chips behaved differently from the start, I already posted a picture of the red glassjar earlier. Right after I had poured birch ash lye on the chips, they and the lye turned bright red. I was so excited! I had two experiments, in the glassjar 100grams and in the kettle 200grams of buckthorn bark chips.

First what happened with the glassjar:
The pH was 10 at the beginning, but after two days in the morning I noticed that the liquid had turned yellow and the foam was coming from the jar. I had thought the lid was tight, but apparently not. The pH was 6 and so I poured all to a bigger jar and added more birch ash lye to raise the pH to 9. But then after two days the pH was 5 again! This lowering of the pH had to have something to do with fermenting, because when I store the ready lye in a bucket, the pH stays up, at least for some time. Everytime when I added lye to the jar, the color of the bath turned red, and I only had to look at the color to see that it always dropped after a few days, because it had turned yellow. Finally after one week I added lye once more to raise the pH to 8 and added 20grams of alum mordanted white yarn to it. After 5 days the pH had again dropped to 5 and the bath was yellow, also the yarn was yellow every time I raised it from the jar to look, if it would change red. By that time I had mentally given up, it wasn't going to work.

What happend in the kettle at the same time:

also there the pH was 10 to begin with and bath really red, looking wonderful. After two days the bath was still red and it had started to ferment with red bubbles, the pH had though dropped to 8, but that wasn't bad compared to the glassjar. And it was still red. After three days of fermenting it had gone down to 6 and the bath was yellow (day five from the beginning). I added more lye (pH8) and 20grams of white alum mordanted yarn. Now for some unknown reason here in the kettle the pH stayed now about 8 for five days (and didn't drop like in the jar) and the bath was red, even if the yarn did look yellowish orange. The temperature had been between 20 and 40C in all these experiments, It was difficult to keep at the same temperature all the time. I had almost every day raied the yarn from the bath to see if there was any change of color, but no, they were not red. After five days I took both yarns, from the kettle and from the glassjar, away from the bath and put to dry in a string, meaning to wash them the next day. They were yellowish orange, BUT after about half an hour in the air, a miracle happened and they had turned - oxidized - red, just like Helen had said! The yarn from the glassjar (where there were less bark chips/yarn and where the pH had gone up and down many times) was brighter and lighter red (no2), than the yarn from the kettle, which was deeper and a little more brownish red (no3).

When I showed these yarns to DH, he asked if I was sure I hadn't accidentally put madder in the bath:) No, these colors really came from buchkthorn bark.

The yarn, which had been in the kettle with higher pH, was a little coarse, so this was not very good for it, but this needs more testing. Maybe shorter time would be enough and also the yarn from the glassjar, with lower pH, did give red.

I have lots of questions and I have to test these fro light fastness later in the spring when there is more sunshine than now. Washing fastness was good, there was no bleeding and the color didn't change, even though I used my usual neutral soap(Ecover, for wool).

In these experiments I used a lot more bark chips than I would usually. If I used the boiling method I would have dyed one kg of yarn yellow with 200grams of bark chips. I am going to dye with the rest of the baths later on, so they won't go to waste. is this big amount necessary, I have to test that also. And is the lowering of the pH during the fermenting bad? Should the pH be all the time higher? And what really happens to the dyestuffs when the bark ferments?

Also, why did the Finnish alder buckthorn barks not give red? Is it a different buckthorn species or were the barks no old enough? I have read that barks should be at least 6 months old before using, the longer the better, the same as with madder, but is this so? I don't know.

I know that I will get red easier with madder, but this is exciting, trying old recipes. I am definitely going to continue experiments:)