Nyt seuraa tarina siitä, miten ei pidä luulla tietävänsä mitä tekee, vaan kannattaa lukea, miten muut ovat onnistuneet!
En ole aiemmin koskaan itse löytänyt okrakääpiä (Hapalopilus rutilans), vaikka se ei harvinainen olekaan. Viime syksynä sain sitten jonkin verran kuivattuja kääpiä ja tammikuussa löysin kaksi pientä okrakääpää aivan lähimetsästämme. Se on yksivuotinen, muutaman sentin levyinen ja niin pieni, että sitä ei helposti huomaa, näiden kahdenkin ohi olin kulkenut lukemattomia kertoja syksyn jälkeen ja ne varmasti olivat olleet siinä pihlajanrungolla, en vain ollut huomannut. Jos on epävarma määrityksestä, niin jos tiputtaa okrakäävän pinnalle hiukan ammoniakkia tai lipeää, kohta muuttuu violetiksi. Pienestä koostaan huolimatta, okrakääpä sisältää paljon polyporihappoa, joka värjää villan violetiksi, ja on hyvin kestävä väri. Olin jo aiemin lukenut, että 10g kuivattua okrakääpää värjää 30-100g lankaa.
Olin niin innostunut kuorien ja raidankääpien kanssa tuhkalipeässä liottamisesta, että pilkoin kuivatut okrakäävätkin ja laitoin tuhkalipeään (pH10) lasipurkkiin. Saman päivän iltana jo liemi oli muuttunut tumman sinivioletiksi ja olin hyvin tyytyväinen. Annoin purkin seistä vajaan viikon, pH pysyi ylhäällä ja liemi lupaavan näköisenä. Viime viikolla sitten kippasin sisällön kattilaan ja aloin keittää. Koska lientä ei ollut paljoa, se alkoi kiehua pian ja muuta tehdessäni annoin sen porista kunnon tulella pari tuntia. Kun sitten katsoin kattilaan, liemi oli muuttunut violetista sellaiseksi omituisen likaisen punertavaksi, hiukan haalean väriseksi. pH oli tippunut keiton aikana 8:aan. Jäähdytin lientä lisäämällä kylmää vettä ja laitoin liemeen 30g alunapuretettua lankaa. Siinä vaiheessa aloin ajatella, että kaikki ei ole niinkuin pitää: väri ei alkanut tarttua lankaan. Hauduttelin pari tuntia, ja edelleen lankaa pystyi sanomaan parhaimmillaan sellaiseksi vaalean ihonväriseksi. Lopulta seuraavana päivänä otin langan liemestä, pesin sen ja siinä ei huomaa oikeastaan mitään väriä, ellei laita sitä valkoisen langan rinnalle, silloin erottuu lievä punerrus. Arrgh
Tässä vaiheessa sitten otin kirjat ja katsoin miten okrakäävällä pitäisi värjätä!!
Käävät raastetaan pieneksi ja niitä keitetään tunti, ensimmäisen 10 minutin jälkeen lisätään ammoniakkia nostamaan pH, ja sitten värjätään normaalisti. Näin suurimmassa osassa kirjoistani, mutta Cardonin kirjassa sanotaankin, että pilkottuja sieniä haudutetaan, niitä ei saisi keittää! Myös täällä käsketään lisätä ammoniakkia 10min haudutuksen jälkeen, emäs muuttaa polyporihapon liukoiseen violettiin muotoon. Lisää netistä löytyneitä okrakääpäohjeita on täällä ja täällä . Olisinpa lukenut nämä uudelleen ennenkuin aloin värjätä.
Olin pilkkonut käävät, mutta en raastanut, en kuitenkaan usko tämän olleen ongelma. Liemi näytti viikon seisottamisen jälkeen niin hyvän violetilta, että minun olisi pitänyt luultavasti värjätä sillä suoraan silloin. Kova keittäminen muutti liemen väriä ja silloin jotain tapahtui myös väriaineille. Voi, että harmittaa. Sillä 10grammalla kuivia kääpiä minun olisi pitänyt saada ainakin 100g kaunista violettia, ja ehkä vielä senkin jälkeen jälkiväriä. Liemi on tallessa, mutta en tiedä, tekeekö sillä mitään enää. Pystyykö väriainetta muuttamaan takaisin violettiin muotoon? Ehdotuksia? Liemen pH on edelleen 8.
Olen nyt sitten värjännyt taas kokenillilla, niin että violetteja lankoja on tulossa, mutta olisi ollut niin mukava onnistua okrakäävän kanssa.
In English
Here is a story, how you should never think you know everything, but always read books and other peoples experiences when you dye with something new!
I had never found Cinnamon bracket (Hapalopilus rutilans), even though it is not a rare polypore. Last fall I got some of them dried from a friend and in January I also found two myself, just near our house. It is a small polypore, usually couple of centimetres wide and grows on decaying hardwood, the one in the picture grew on rowan (Sorbus aucuparia). I had walked past that particular tree several time after last fall, but only now I noticed these polypores, though I am sure they had been there since fall. To be sure of the identification, if you put a drop of ammonia or other base to the flesh of this polypore, it turns immediately purple.
Even though it is a small polypore it contains a lot of dyestuff, called polyporic acid, which in the presence of a base turns to purple and so also dyes wool to purple. it is a very strong and lightfast dye, with 10grams you could dye 30-100grams to purple.
I was excited with the results I got with soaking barks and the other polypores in wood ash lye, so I cut cinnamon brackets to pieces and put in a glass jar to soak in wood ash lye (pH10). Already the same evening the liquid had turned to dark bluish purple, but I let them soak for a week. The color looked so promising and I was very pleased. Then last week I put them to a kettle and started to cook them. I had other things in my mind and I let the bath and polypores boil vigorously for 2 hours, and when I looked at the bath it wasn't purple any more, but a strange muddy light reddish color. The pH had dropped to 8 during the boiling. I added some cold water and put 30grams of alum mordanted wool to the bath.. and started thinking, that everything wasn't like it was supposed to be: the color didn't seem to take at all to the yarn. I simmered it for couple of hours and let cool overnight in the bath, still after washing it the next day the color of the yarn was something like very light ugly pinkish skin color, you could hardly see there was any color at all unless you put it beside white yarn. Arrgh!!!
Now, at this point I took out my books and looked what I should have done, when it was too late!!
According to books you grate the dried polypores, cook them for one hour and after the first 10 minutes add ammonia to raise the pH to 8-9, then dye as usual. This was in most of the books, but Cardon says differently: you simmer the polypores for one hour, and the temperature should always be kept below boiling!! Also here you should add ammonia after the first 10 minutes of simmering, as the base ionises the polyporic acid. More instructions for dyeing with cinnamon brackets are here and here . I wish I had payed more attention to these before I did the dyeing.
I had chopped the polypores to pieces, not grated, but I don't think that was the problem. The liquid looked good dark purple after one week in the glass jar, I think I should have tried to dye then. The boiling was the biggest mistake, something visible happened to the dye then, and I don't know it trying to ferment them was such a good idea either, even though most dyestuffs only get better when you age or ferment them. I am so mad at myself!
I still have that bath left, but I don't know what to do with it. I don't know if there is any way I could change the dyestuff back to purple: Any suggestions? The pH of the bath is still 8.
I have now dyed more yarn purple with cochineal, they are waiting to be reskeined, but I would have liked so much to get that purple with cinnamon brackets, too.
Hui! Lisää emästä sekaan että pH pysyy alhaalla ja langat värjäytymään - ei se ainakaan enää kummemmaksi voi mennä? Luulisi sen polyporihapon kiehumisesta huolimatta ainakin osittain luuraavan siellä sopassa? Pidän peukkuja!
ReplyDeleteOh Leena my heart went out to you. I know jsut how you feel. I have done that so often-rushed in without really thinking because I am so excited and can't wait to do the dyeing and then regret it! I would put it down to experience. after all you could have been lucky and found a new colour. I should raise the pH by adding ammonia and see what happens. After all you have nothing to lose.
ReplyDelete