Quiet week Hiljaiseloa

Viime viikko jäi väliin värjäysten osalta, kun olin pääsiäisen jälkeen flunssassa. Kipeänä oli aikaa ajatella menneitä ja tulevia värjäyksiä.
Kääpävärjäyksissä olisi paljon kokeiltavaa. Sienipolulla oli viime viikolla hienoja kuvia raidankäävistä saaduista väreistä, ruskeampia kuin minun saamani värit eli kokeiltavaa riittää. Se on todella riittoisa kääpä värin suhteen ja ihmetyttääkin, että siitä ei ole kirjoitettu värjäyskirjoissa enempää.
Myös muita kääpiä odottaa värjäyksiä vielä. Sain myös lisää okrakääpiä kokeiltavaksi, kiitos Karvarousku:)
Postista on tullut muutakin mukavaa: japanilaisen indigon, Polygonum tinctoria, siemeniä Heleniltä ja Emmalta amerikkalaisen neulelehden, Piecework'in lapasiin keskittyneen numeron, jossa oli erityisen kiinnostava artikkeli lapinlapasten kirjoneuletekniikasta ja historiasta. Todella hieno artikkeli, eikä vähiten siksi, että se oli suomalaisen Leenan kirjoittama (siis ei minun)! Kannattaa ehdottomasti hankkia se numero, jos on kiinnostunut lapasista ja neuleista.

Olen myös miettinyt paatsamankuoria ja luulen, että se Saksasta ostamani on orapaatsaman, Rhamnus catharctica, kuorta ja siksi väristä tulee erilaista kuin kotoisella korpipaatsaman, Rhamnus frangula, kuorella. Colorian sivujen kautta löysin Linnen kirjoituksen Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742) ja siellä puhutaan sekä ora-että korpipaatsaaman kuorista värjäyksesta, ja mikä mielenkiintoisinta, sanotaan, että Barken torkas, macereras uti swag lut eller lut och watu, kokas sedan i lut, färgar gult. Eli tässäkin liotetaan heikossa lipessä (hmm, mikä on watu?) ennen värjäystä, ja vaikka aikaa ei mainita eikä lämpötilaa, ja väriksi sanotaan keltainen tai ruskea, niin tulee kyllä mieleen Cardonin mainitsema hollantilainen resepti 1800-luvulta.
Linnen vihkonen on netissä täällä, ja Coloriaston sivuilla löytyy sama nykyaikaisella kirjasintyypillä kirjoitettuna, tosin vanhaksi ruotsiksi sekin:)

In English
I haven't dyed anything last week, I caught a cold during Easter and even though I didn't do anything when I was sick, I had time to think about dyeing:)
In Finnish mushroom discussion group, Polku, there was nice pictures of yarns dyed with the same polypore, Phellinus conchatus, I dyed with a couple of weeks ago. They are browner than the colors I got, but the dyer writes that she was amazed by how much it yielded color, she could dye about the same amount of yarn as the weight of the polypores. She used ammonia when I used woodash lye, so the pH was propably different and of course the water, and all the other little things, but we both wonder why this polypore isn't mentioned more when talking about good dye polypores. It is common in Finland and I think at least in all Scandinavia.

I have other polypores still waiting and I got a lot of nice mail last week: more Cinnamon bracket polypores (the ones that should give purple) from Karvarousku. Then Helen sent me Japanese indigo seeds which I had trouble finding and Emma sent me a nice surprise: a mitten issue of Piecework-magazine. There was a very interesting article about the technique and history behind traditional Rovaniemi- mittens. It is really worth reading!!

I have also thought about the buckthorn barks and I think the bark that I bought from Germany is bark from Common buckthorn, Rhamnus catharctica, which growns better more south than Finland. It is very rare in the archipelago of southwest Finland and you can frow it in the garden in the south of Finland. The buckthorn which grows here in the forest is Rhamnus frangula, Alder buckthorn and I have to try to dye with it more.
I found Linnes booklet about dyeplants used in Gotland and Öland, Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742) in the internet, the original here, and also in Coloriasto, Finnish webpages about color, where there is the original text but in modern letters, easier to read (exept they are in old swedish). Both Common buckthorn and Alder buckthorn are mentioned there and interstingly for yellow it says : Barken torkas, macereras uti swag lut eller lut och watu, kokas sedan i lut, färgar gult. , something like the dried bark is soaked in weak lye and (watu, I don't know what that is), then cooked in lye and the result is yellow. In the other place it says that you can get also brown. But I think what is interesting is that lye was used with this bark also in Sweden as well as Netherlands, which Cardon mentions.