Autumn Fire Mittens Syksyn hehku lapaset

Lunta senkun tulee lisää ja pakkasta, mutta olen tehnyt syksyvärisiä lapasia. Kolmas versio eri väreillä tuotti lapaset joihin olen tyytyväinen, näissä hehkuvat syksyn lämpimät ruskavärit ja kuitenkin loppusyksyn pimeys hiipii myös näkyviin.

Lapasten nimi on Syksyn hehku, ja näissä on viittä eri väriä: päävärinä on vaalea verihelttaseitikeillä värjätty oranssi, lisäksi on tummempaa punaoranssia, samettijaloilla värjättyä tumman  vihreää, luonnonindigolla ja kokenillilla värjättyä tummaa violettia sekä luonnonmustaa.

Lapasiin löytyy tarvikepaketti kaupasta.

IN ENGLISH

We've had snow and winter here already for a month, but I have been knitting autumn inspired mittens. I knitted several pairs and the third color combination gave me the mittens I wanted: the fire of autumn colors together with the creeping darkeness of late autumn before the snow lightens up the landscape again.
The name of these mittens is Autumn Fire and there are five different colors in them: the main color is light orange dyed with mushroom Cortinarius semisanguineus, the other colors are darker reddish orange, also dyed with the same mushroom, dark green dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa, dark purple dyed with natural indigo and cochineal and natural black.
You can find a kit to these mittens in my shop.

Colored charts Värilliset ruutupiirrokset

Aiemmin tarvikepaketeissamme olevissa ruutupiirroksissa eri värit oli merkitty symbolein, mutta viime vuoden aikana olemme vähitellen muuttaneet kaikki ruutupiirrokset värillisiksi. Piirrosta on helpompi seurata värillisenä kuin symboleilla, varsinkin kun lapasissamme on useaa  väriä, vaikkakin vain kahta yhtä aikaa. Ruutupiirroksen värit eivät  tietysti ole täysin samalaisia kuin luonnonväreillä värjättyjen lankojen, niitä värejä keinotekoiset musteet eivät pysty toistamaan:) Myöskään tummat värit eivät voi olla niin tummia, mitä ne ovat oikeasti, muuten piirroksen ruudut eivät erottuisi tarpeeksi hyvin.
Tästä uudistuksesta on tullut hyvää palautetta ja itsekin olen tyytyväinen värillisiin ruutupiirroksiin.

IN ENGLISH
Previously different colors in the charts in our mitten kits were shown with symbols, but during the last year we have changed all the charts to colored charts. The chart is easier to follow when you can see the color right away, and don't have to look up the meaning of each symbol, especially when many of our mittens are knit with several colors (mostly only two at a time, though).
The colors in the charts are not exactly the same as in the yarns dyed with natural dyes, no synthetic ink or printer can do that:) Also very dark colors are shown lighter in the charts, otherwise each stitch wouldn't show well in the chart. 
We have gotten good feedback from this improvement, and eventhough I know many patterns by heart, I like to take a new colored chart as a backup rather than the old one with symbols. 

Winter Charm -mittens Talven taikaa -lapaset

Tässä ensimmäiset lapaset uudesta vuodenaikojen mukaan nimetystä lapassarjasta:  tämän mallin nimi on Talven taikaa.
Yllä oleva kuva on mieheni ottama kuva viime talvena ja siinä näkyy talven taianomainen kaamostunnelma. Samaa hämyistä tunnelmaa halusin näihin talvilapasiin, yksinkertaista, pelkistynyttä ja hiljaista.
Väreinä on luonnonvalkoista, luonnonharmaata ja tummaa harmaansinistä, värjätty luonnonindigolla.
Tarvikepaketteja lapasiin löytyy nettikaupastani.

IN ENGLISH
Here are the first mittens from our new Seasons series:  these mittens are named  Winter Charm.
DH had taken the picture above last winter, and I think it shows really well the dusky light we have in winter when the days are short and there isn't much sun, the feeling is  magical.
I wanted to try to capture the same simple and peaceful atmosphere to these mittens.
The colors are natural white, natural grey and dark greyish blue, dyed with natural indigo from Indigofera-plants.
You can find kits for these mittens in my shop.

Mitten kits for Christmas Lapaspaketteja jouluksi

Joulu lähestyy, myymme tänäkin vuonna vain nettikaupasta ja lauantaisin Helsingin Kauppatorilla eli emme ole missään joulumyyjäisissä. Mahdollisesti juuri ennen joulua mieheni on torilla myös jonain arkipäivänä, mutta siitä ilmoitan sitten lähemmin täällä blogissa.
Jos haluat varmistaa, että tilauksesi nettikaupasta on perillä Suomessa ennen joulua, niin viimeinen tilauspäivä on 16.12. Kirjoneuleiden ystävälle tarvikepaketti lapasiin on varmasti mukava joululahja.
Eurooppaan lähetettävät tilaukset tulee tehdä viimeistään 12.12 ja muualle ulkomaille viimeistään 29.11.


IN ENGLISH
Christmas is coming closer, and  you can find our naturally dyed yarns and mitten kits only from my online shop or on Saturdays from the market Kauppatori in Helsinki. Possibly DH is at the market on some other days just before Christmas, but I'll post the other dates than Saturdays here in my blog later. We are not going to any  Christmas fair this year.

The mail is slower before the holidays, and if you want to make sure that you recieve your order before  Christmas, please place your order to Europe before December 12th or to other countries before November 29th. Mitten kits will make a wonderful present for a knitter:)



Olen tekemässä uutta lapasmallia tarvikepakettia varten. Äitini teki minulle lapaset vuosia sitten ja tämä malli pohjautuu niihin lapasiin, itse asiassa tästä tulee neljällä eri värityksellä oleva sarja vuodenaikojen mukaan nimettyjä lapasia. Alla  esimakua tekeillä olevasta talvitunnelmaisesta lapasesta:)
Toivon saavani ensimmäiset mallit ja tarvikepaketit kauppaan parin viikon sisään.


IN ENGLISH
I am knitting now a new mitten design. This is based on a pair of mittens my mother made for me years ago, and actually this is going to be a series of different colored mittens named after every season of the year. Below is the winter theme mittens in progress:)
I hope to have kits for these new mittens ready within the next couple of weeks.

My indigo fermentation vat follow-up Lopputulos indigon käymiskyyppikokeilustani

Kesällä helteissä kokeilin indigon pelkistämistä käymisellä, siitä postaus täällä.
Kahden ensimmäisen viikon jälkeen en silloin enää kirjoittanut mitään, ja varmaan arvaattekin, että kokeilu epäonnistui. Ämpäri liemineen oli kasvihuoneessa syksyyn saakka, mutta mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Elokuussa noin kuukausi alusta kokeilin kyllä vielä pienellä lankavyyhdillä, joka värjääntyi  hyvin vaalean siniseksi, eli liemessä oli hiukan pelkistynyttä indigoa, mutta ei ollenkaan niin mitä olisi pitänyt olla. Sillä indigomäärällä, mitä laitoin liemeen, olisi saanut värjättyä pari kiloa kunnolla sinistä lankaa kemikaalipelkistyksellä.
Viime viikolla lopulta ennen pakkasia tyhjensin ämpärin indigopataani, lisäsin hydrosulfiittia poistamaan hapen, ja värjäsin. Sain kyllä sinistä, mutta en ihan niin tummaa, mitä olisin odottanut, eli osa indigosta oli kyllä tuhoutunut kesän kokeilussa.

Olen yrittänyt miettiä mikä siinä meni pieleen, ja vaikka olen lukenut matalankin lämpötilan riittävän, niin uskon, että liian matalat yölämpötilat (18-20°C) yhdistettynä lämpötilojen vaihteluun oli yksi tärkeä syy. Lämpötilan pitää pysyä tasaisena, ja 30-40°C, näin sanotaan Helen Melvinin kirjassa ja blogissa ja minun on kyllä uskottava häntä nyt, vaikka joku muu olisikin onnistunut matalammissa lämpötiloissa. Ensimmäisen viikon jälkeen heinäkuun lopussa oli yksi viileä yö ja päivä (12°C yöllä), ja tuntui, että sen jälkeen ei enää kunnolla mitään alkanut tapahtua! Liemen pH pysyi ensimmäisen kahden viikon jälkeen korkeana, 9, eikä liemi alkanut kunnolla käydä enää uudelleen.

Jatkossa on mietittävä komposti-tai muuta systeemiä, missä lämpötila pysyy tasaisempana. Nähtävästi myös  käyneellä  virtsalla tehty kyyppi kestää paremmin matalia lämpötiloja, kuin tällainen krappi-lesekäyminen.
Toinen mahdollinen ongelman aiheuttaja oli liian voimakas käyminen alussa, joka laski pHn nopeasti, sitä olisi pitänyt pitää paremmin silmällä alkupäivinä ja lisätä lipeää pieninä annoksina useammin, ettei liemi olisi päässyt niin happamaksi. Pitää miettiä, miten käymisen saa hiljaisemmaksi.
Eli nyt on talvi aikaa tehdä suunnitelmia, miten yritän ensi kesänä tehdä tämän, haluaisin nimittäin  todella saada  käymiskyypin onnistumaan, jolloin ei tarvittaisi mitään kemikaaleja indigovärjäykseen. Sähköllä tietysti saisi lämpötilan pidettyä tasaisena.

Ämpärin muovin päällä oli lämmintä ainakin ison hepokatin mielestä, se lämmitteli siinä elokuussa parina päivänä. En ollut koskaan ennen nähnyt niin isoa hepokattia:)

IN ENGLISH
Last summer I tried indigo fermentation vat, here is the posting about it. After the first two weeks I didn't write anything about it and you might have guessed that it didn't work out. The bucket with the vat was in the greenhouse until autumn and nothing more happened in it. In August after one month from the beginning, I dyed a small skein in it, but got only very pale blue, so there was a small amount of reduced indigo in the vat, but not near as much as there should have been considering the amount of indigo I put in it in the beginning. With that amount I could have dyed at least two kilos of good blue with chemical reduction.
Last week, just before the cold and snow came here, I emptied the bucket to my big indigo pot, added hydrosulfit to remove the oxygen and dyed. I got blue, but now quite so dark as I would have expected, so I think some of the indigo was ruined in the experiment.

I have been trying to think what went wrong, and even though I have read that someone has succeeded  in low temperatures, I now believe that low night temperatures (18-20°C/64°F) together with the strong fluctuation of the temperature was one big reason. Helen Melvin's book and blog say that the temperature needs to be stable and high enough (30-40C/86-104°F), and have to belive her!
After the first week there was one cold night (12°C/53°F) and also the day after was cool, and it seems that after that nothing much happened. The pH stayed 9 all rest of the summer, but the vat never started to ferment properly again.
I will have to think about compost or some other place where the temperature stays more stable. Apparently urine fermentation vat is easier in cold climates than this kind of madder-bran vat.

Another possible trouble was that the fermentation was too strong in the beginning, it lowered the pH too quickly and too low, and I should have kept better eye on that in the first couple of days, adding more lye couple of times during the daytime, so that the vat hadn't become too sour. I will have think of ways to slow down the fermentation..
Now I have all winter to plan how to try again nex summer, I would really love to get the fermentation vat going, so that i wouldn't need any chemicals. Of course I could use electricity.
I have to admire dyers of old times, managing without any chemicals or electricity!

A big grasshopper seemed to think it was warm enough on top of the dark vat and plastic. I saw it there basking in the sun in August couple of days, and I have never seen so big grasshopper before:) 

Autumn in dye garden Värikasvien syksyä

Puutarha valmistautuu talveen. Vaikka on ollut pakkasöitä, niin meillä ei ole vielä lunta. Monet luonnonkasvit ovat vielä vihreitä, yllä paimenmataraa ja siankärsämön lehtiä puutarhan laitamilla. Molemmat värikasveja, punaiseen ja keltaiseen.

Garden is ready for winter. We have had frosty nights and day temperatures are close to zero, but no snow yet. Many plants are still green, above wild  Hedge Bedstraw (Galium mollugo) and yarrow (Achillea millefolium) leaves. Both plants give color, red and yellow. 

Krapin eli värimataran lehdet ovat ruskettuneet. Nyt olisi hyvä aika nostaa juuret maasta, osa krapeista on jo kolmivuotiaita, mutta jätän ne vielä ainakin kevääseen. Silloin on myös helpompi istuttaa osa juurista takaisin kasvamaan. Nämä vanhimmat krappini myös kukkivat tänä kesänä, ja elokuussa huomasin joitain siemeniå alkavan kehittyä, mutta kun seuraavan kerran katsoin niitä syyskuun lopulla, olivat siemenet hävinneet jonnekin, joko pudonneet tai joku oli syönyt ne. Ensi vuonna täytyy olla tarkempi! Näillä kuihtuvilla lehdillä voisi myös värjätä Jenny Deanin Wild Color- kirjan mukaan korallinpinkkiä, mutta en ole sitäkään vielä ehtinyt kokeilla.

Madder leaves are dyeing and brown. Some of my plants are three years old and now it would be a good time to lift them up for dyeing, but I will leave them at least until spring. Then it is easier to replant the smaller roots. These old plants also flowered this summer, and in August I noticed seeds developing, but when I checked them next time in the end of September, the seeds had vanished, either somone had eaten them or they had fallen off. Next year I have to be more careful with them!
I could also dye with these dyed leaves of madder. According to Jenny Dean's Wild Color they yield coral pink, but I haven't had time to try them out.

Väripuutarhani tärkein kasvi, väritatar (Persicaria tinctoria), jo paleltuneena, mutta väritatarpenkkiin itsekseen ilmestyneet morsingot ovat vielä vihreitä.

My most important dyeplant, Japanese indigo (Persicaria tinctoria) has now died, but some woad plants which accidentally grew in the same bed, are still green.

Morsinkoa lokakuun alussa kuvattuna, ja huolimatta pakkasöistä, se oli  vielä ihan vihreää viikko sitten, jolloin keräsin lehdet ja värjäsin niillä. Lehtiä tuli 2,5kg ja sain niistä 500g hyvää keskisinistä. Hiukan ehkä pakkaset olivat vahingoittaneet lehtiä, koska mielestäni aiemmin olin saanut samalla määrällä lehtiä tummempaa, mutta olin kyllä tähänkin väriin oikein tyytyväinen:).

Woad photographed in the beginning of October, and in spite of the feezing nights, it was still green a week ago (first week of November), when I harvested the rest of the leaves and dyed with them. I got 2,5kg of leaves and dyed 500grams of medium blue yarn from them. Perhaps the leaves were a little damaged by frosts, because I think I got darker blue from the same amount of leaves earlier. Anyway, I am pleased with the color I got:)

Joitain värikasveja en ehtinyt kokeilla ollenkaan vielä tänä kesänä, yläoleva värihernepensas (Genista tinctoria) on yksi niistä. Näitä pensaita on useita ja olen kasvattanut ne siemenistä, mutta onneksi ne ovat monivuotisia ja entistä tuuheampia ensi vuonna:)
Kokeiltavaa ja värjättävää on niin paljon ja aikaa liian vähän. Toinen kasvi, jonka kokeilut eivät onnistuneet, on japanilainen väriheinä Arthraxon hispidus,  jonka kasvatus kyllä onnistui helposti ja se kasvoi hyvin, mutta ehdin kokeilla sitä vasta kun se oli jo kukkinut jonkin aikaa ja teki siementä, enkä saanut lehdistä enää kuin aika vaaleaa väriä. Nähtävästi värjäysajankohta oli liian myöhäinen. Onneksi kuitenkin sain siemeniä ja sitä on kylvettävä uudelleen ensi keväänä.. ja oltava ajoissa värjäyksen suhteen.

I didn't have time to try some of my dyeplants at all this summer, like the Dyer's Greenweed (Genista tinctoria) above. I  have grown several plants of them from seeds, but luckily the are long-lived and bigger next summer, and there is more to harvest from them:)
There is so much to experiment and dye and always so little time. Another plant which I failed to harvest in time this summer, was Japanese Grass, Arthraxon hispidus. It was easy to grow and it grew well, but I didn't have time to harvest it until it was already flowering and going to seed, and so I only got very pale yellow from it. I was propably too late, but luckily I got seeds from it and I'll try again next summer ... and try to be in time then, before the flower stalks come up.

Vaikka viimeisessä kuvassa on syksyn kuuraa, se on silti minulle kevään odotusta. Jouluruusut varjopuutarhassa ovat eräitä rakkaimmista kasveistani, ne ovat yhtä ihania mihin vuodenaikaan tahansa, ja niiden kanssa kevät tulee aikaisin.

Even though this last picture has autumn frost, it is still an image of hope of spring to me. My Hellebores in the woodland garden are one of my most favourite plants, I will never get tired of them, no matter what the season, and they bring spring with their flowers.

More Cortinarius dyeing Lisää värjäystä verihelttaseitikeillä

Kokeilin vielä viime viikolla yhdenlaista sienivärjäystä verihelttaseitikkien lakeilla. Tuli mieleen, että irtoaisivatko väriaineet paremmin, jos lanka olisi yhtä aikaa lakkien kanssa liemessä. Krapin kanssahan näin on, väriaineita irtoaa juurista lisää sitä mukaa kun niitä on liemestä kiinnittynyt lankaan.
Laitoin illalla kuivat verihelttaseitikkien lakit likoon hanakuumaan veteen ja lisäsin puretetun (aluna 10%,viinikivi 4%) langan samaan liemeen yhtä aikaa. Sienet ja lanka saivat liota yön yli, aamulla liemi tietysti oli jäähtynyt kylmäksi, mutta ylimmässä kuvassa näkyy miten valkoinen lanka oli ottanut väriä pelkässä liotuksessa. Se oli kauniin vaalean ruusunpunaista pelkän viileän liotuksen jälkeen lakkien kanssa. Keltaisia väriaineita ei ollut irronnut eikä imeytynyt vielä yhtään.

IN ENGLISH
Last week I tried another kind of thing with caps of Cortinarius semisanguineus. I started thinking weather the dyestuffs would come off the mushrooms better when the mordanted yarns was in the same bath with the caps. This is what happens with madder root, if you have the root pieces in the same bath with the yarn, more dye gets released from the roots when the yarn soaks up the already released dyemolecules from the bath.
So I put dry caps to soak in tap-hot water and added the mordanted (alum 10%, Cream of Tartar 4%)white yarn at the same time. In the next morning the water was cold, but the yarn had taken up the red pigments even in cold soaking. The white yarn was now nice light rose red, the picture above. None of the yellow dyestuffs had yet dissolved in the bath, or taken to the yarn.

Kuumensin liemen sienten ja lankojen kanssa ja sitä mukaa kuin liemi kuumeni, myös lanka muuttui tummemmaksi. En päästänyt lientä yli 80°C ja tunnin värjäyksen jälkeen otin langat pois. Väri oli kaunis punainen, kuva alla. Kuivattuja lakkeja oli 70g/100g lankaa, isommalla määrällä väristä olisi voinut tulla vieläkin tummempi. Koska en ollut murskannut sieniä, ne irtosivat helposti langasta eli siinäkään suhteessa ei ollut ongelmia. Selvästi tuli eriväristä kuin edellisessä postauksessa käytetyllä tavalla.

IN ENGLISH 
I heated the bath with mushrooms and yarn in it, and when it got hotter, the color also became stronger. I didn't let the temperature go over 80°C (176°F), and after one hour I took the yarns away from the bath. The color was nice red, picture of it below. I had 70grams of dry caps to 100grams of yarn, with bigger amount of mushrooms the color would have propably become darker. Because I didn't crush the dry mushrooms, they wer easy to get off the yarn after dyeing, so there were no problem there either.
Clearly this method gave different color than the one I used in my previous posting.

Sitten keitin liemen sienineen, reilun tunnin verran. Siivilöin ja värjäsin saman verran lankaa.
Nyt näki, miten punaiset väriaineet olivat imeytyneet ensimmäisessä värjäyksessä ja tästä jälkimmäisestä on tulossa oranssia. Langan jäähdyttyä vielä väriliemessä, siitä tuli kaunis melko tumma kellanoranssi.
Luulenpa jatkossa värjääväni tällä tavalla seuraavankin kerran:)

IN ENGLISH
Then I boiled the bath with mushrooms, little over one hour. I strained the bath and dyed the same amount of yarn in it. It was clear to see how the red pigments were used in the first bath and the yellows were left for the second, even after boiling there was no more red dyes left. You can see below that the second bath was giving orange yarn. After the yarn cooled in the bath overnight, it was nice quite strong yellowish orange.
I think this is how I'm going to dye with these caps next time, too:)

Natural dyeing with Cortinarius semisanguineus caps Sienivärjäystä verihelttaseitikkien lakeilla

Sain viime vuonna ystävältäni erilaisia  kuivattuja verihelttaseitikin (Cortinarius semisanguineus) lakkeja, ja vihdoin kokeilin, millaisia värieroja niistä saaduilla väreillä voisi olla.
 -Lankana oli alunalla (10%) ja viinikivellä (2%) edellisenä päivänä esipuretettua valkoista Aarni-lankaa, samaa puretuserää kaikissa värjäyksissä.
-Kuivattuja sieniä oli 70g/100g lankaa
 -Liotin kuivatut murskatut lakit yön yli ja keitin niin, että ne kiehuivat tunnin, yhteensä keittoajaksi tuli kaksi tuntia, ensimmäisen mennessä liemen kuumenemiseen kiehuvaksi.
 -Siivilöin liemen ja värjäsin 80°C tunnin

IN ENGLISH
A year ago I got some dried caps of mushroom Cortinarius semisanguinus to experiment. I finally got time to dye with these mushrooms and here are the results of this experiment.
-The yarn was white Aarni, mordanted with alum (10%) and Cream of Tartar (2%) the day before, all the yarn was mordanted at the same lot.
-I used 70grams of dried caps to 100grams of yarn
-I soaked the crushed mushrooms overnight, and then boiled them for one hour. Actually it took first one hour to raise the water boiling, so the overall time was two hours.
 -I strained the bath and dyed the yarns for one hour in 80°C (176°F)

Väri no 1: verihelttaseitikkien lakit kerätty normaaleina hyväkuntoisina ja kuivattu
Väri no 2: vanhojen ja jo mädäntyneiden verihelttaseitikkien lakit kerätty ja kuivattu
Väri no 3: jäätyneiden normaalien verihelttaseitikkien lakit kerätty ja kuivattu
Värit 4-5: jälkivärejä edellämainitusta  

Erot erilaisten sienten värillä eivät olleet kovin isoja, mutta selkeästi jo mädäntyneistä lakeista saadussa värissä oli vähiten keltaista sävyä ja se oli myös tummin. Mietin kyllä, että vaikka kuivattujen sienten paino oli sama, niin olisiko mädäntyneitä sieniä ollut tuoreina painona enemmän, ja värin tummuus olisi johtunut siitä.
Väri joka tuli jäätyneistä sienistä oli hyvin lähellä normaalien hyväkuntoisten sienten väriä, vain hiukan tummempi. Eli verihelttaseitikkien vanhetessa maassa ja alkaessa mädäntyä, keltaiset väriaineet vähenevät ja punaiset lisääntyvät.  Vaikka väriero ei ole kovin suuri, niin kuitenkin tarpeeksi erilainen, jotta vanhat ja mädät sienet kannattaa värjätä eri liemessä nuorempien kanssa:)
Jälkiväreistä tuli aika vaaleita, niinkuin minulla aina käy, sienten väriaineet imeytyvät pitkälti jo ensimmäisessä värjäyksessä. Tässä on varmasti vaikutusta veden laadulla, langalla ja värjäystavalla. Toisaalta hyvä ja kestävä ensimmäinen väri riittääkin minulle:)

IN ENGLISH
Color no 1: the mushrooms were picked when mature but before frosts, and then dried
Color no 2: the mushrooms were already old and rotten when picked, then dried
Color no 3: the mushrooms were mature, but not rotten, and picked after a cold night when they were still frozen, then they were dried
Color no 4-5: these came from afterbaths of the previous

The differences  between the dyelots were not big, but clearly the old and already rotten mushrooms gave the darkest color, and didn't have the yellow hue which was most visible in the color no 1. Even thought the dry weight of the used mushrooms was the same, I started thinking that perhaps the rotten mushrooms weighted more when they were fresh, and that the dye was more condensed, and that is why the color I got from them was darker.. I'm not sure.
The color which I got from the frozen mushrooms (no3) was little darker than no1, but it also had the yellow hue like no 1, and it was different from no2.  So it seems that there are less yellow dyestuffs and more red dyestuffs in caps of Cortinarius semisanguineus when it gets old and starts to rot.  Not a big difference, but enough to make it worth to separate them to the different  dyebaths:)

 The afterbaths were much paler than the first bath, where most of the dyes were absorbed to the yarn, this happens to me always with these mushrooms, but I think the quality of water, the yarn or dyemethods are also responsible to this. I'm happy with getting a strong and fast first color:)

Frosty mornings Kuuraisia aamuja

Kumpa saisin värjättyä tällaisia värejä!

I wish I could dye colours like these!

Talvi lähestyy ja parin viime yönä on ollut jo pakkasta, kasvit ovat aamuisin hienossa kuurassa.Väritatarten leikatut versot ovat mustuneet, mutta kiinalainen morsinko on vielä kunnossa.

Winter is coming closer, last couple of nights have been way below zero.

Last of the japanese indigo has gone black, but chinese woad is still green and well.

Kylmien tullessa minun piti alkaa siivota myös erinäisiä ämpäreitä täynnä epämääräisiä käytettyjä väriliemiä ja mössöjä likoamassa. Tunnistamattomia kertaalleen keitettyjä sieniä ja muuta, josta ei ole aavistustakaan mitä ne mahtavat olla. Vinkkinä itselle ja muille: muista aina laputtaa seisomaan jäävät ämpärit!! Ainakin näin viidenkympin paremmalla puolella ei enää muista muutaman viikon jälkeen, mitä niissä on. Nämä sekalaiset jämät joutuivat nyt kompostiin, valitettavasti:)

IN ENGLISH

The winter is coming and I had to check my various buckets full of mostly once-used dyebaths and soaking barks/mushrooms. About most of these I have absolutely no idea anymore what they are and a good hint for myself and for others: always remember to put labels on saved dyebaths or soaking dyestuffs!! At least my memory isn't as good as it used to be, and after couple of weeks I have to guess what each bucket contains. The contents of these unidentified buckets went to compost now, unfortunately:)





Natural dyeing with goldenrods Kasvivärjäys piiskuilla

Välillä tuntuu, että toistan itseäni, kasvivärjäyksiä samoilla kasveillä tulee joka vuosi, mutta toisaalta lukiessani vanhoja kirjoituksiani huomaan kokemuksieni lisääntyneen, ja joka vuosi tulee jotain uutta tietoa samoistakin kasveista. Joten taas kirjoitan kasvivärjäyksestä piiskuilla. Niillä värjäyksestä olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä.
Piiskujen määrä puutarhassani on lisääntynyt ja niistä saatava keltainen on osoittautunut kestäväksi, vaikka en ole testannut sitä verrattuna resedaan.
Erilaiset piiskut kukkivat mukavasti eri aikaan, joten sadonkorjuunkaan kanssa ei tule kiire.
Ensin kukkivat luonnonvaraiset kultapiiskut (Solidago virgaurea) heinäkuussa jopa ennen ahdekaunokkien sadonkorjuuta, sitten elokuussa kukkii ensin matalin nimetön tarhapiisku (Solidago canadensis hybr.) ja sen jälkeen elokuun lopussa hiukan korkeampi tarhapiisku. Lopulta syyskuun lopussa ja lokakuussa kukkii korkea ja leviävä mahdollisesti isopiisku (Solidago gigantea). Kaikista näistä olen saanut hyvin samanlaista keltaista.

IN ENGLISH
Sometimes it feels that I write about the same things over and over again. I dye with same plants every year, but when I read my old postings, I see that every year I have found something new and know more about the same plants. So here I write again about goldenrods. I have written previously about dyeing with goldenrods here and here.
The number of goldenrods has increased in my garden, and the yellow I get from them has proven to be quite lightfast, eventhough I have not tested it comparing with weld which is the best.
Different goldenrods flower conveniently at different times of the summer: first the native wildflower Solidago virgaurea flowers in July, even before the harvesting of knapweeds. Then in early August flowers an unknown cultivar of Solidago canadensis, and another little taller cultivar flowers in the end of August. The last one to flower is a tall a and spreading propably Solidago gigantea, in the end of September and October. All these goldenrods give similar warm yellows.

Kerään värjäykseen piiskuista kukinnan alussa tai täydessä kukassa kukkalatvat ja lehteviä varsia niin pitkälle kuin hyviä lehtiä riittää. Aiemmin pilkoin piiskut varsineen väripataan, mutta tänä kesänä riivin lehdet irti varsista, kukkalatvat pilkoin vain pieneksi. Huomasin, että oikeastaan on muuten sama ovatko varret mukana, mutta jos ne ovat, niin silloin kasveja pitää olla kilo/100g lankaa, kun taas jos laitan vain lehdet ja kukat, niin silloin 500g kasviainesta riittää 100g:lle lankaa. Alalaidassa olevassa kuvassa kasveja on käytetty molempiin väreihin 500g/100g lankaa, mutta ylempi keltainen on tullut vain lehdistä ja kukista, alemmassa vaaleammassa oli mukana myös varret, tästä huomaa hyvin, että väriä antavia kasvinosia ei ollut tarpeeksi liemessä. Sitäpaitsi varret vievät turhaa tilaa, värjäyskattilaan saa mahtumaan enemmän ilman varsia:)

IN ENGLISH

When the plants are in the beginning of the flowering, I harvest the flowerheads and as much good leaves as possible. In previous summers I had put flowers, leaves and stems in the dyepot, but this summer I stripped the leaves from the stems. In the picture of the yellow yarns in the bottom, the darker yellow was dyed with 500grams of leaves and flowerheads/100grams of wool and the paler color came from 500grams of plant material including the stems, so you can see the stems just add weight and don't give color. If I now take the stems with the leaves and flowerheads, I have found out that I need 1kg of them/100g of wool to get the same color as I get with 500g of only leaves and flowerheads to the same amount of wool. Besides, the stems take a lot of room, I can put more dyestuffs to my pot without the stems:)

Toinen asia, mitä olen tehnyt kaikille keltaista väriä antaville kasveille (piiskut, pietaryrtti, reseda, puiden lehdet) nykyään on se, että pilkottuani kasvit ja kaadettuani kiehuvaa vettä niiden päälle, lisään liemeen pari desiä tuhkalipeää (kidesooda tai ammoniakkia käy yhtä hyvin) ja annan kasvien muhia yön yli tai usemman vuorokauden. Emäslisäys liotusvedessä lisää selvästi keltaisen värin määrää liemessä. Kuivilla kasveillä värjätessä tämän huomaa selvimmin ja niillä se onkin melkein välttämätöntä, mutta myös tuoreilla kasveilla siitä on hyötyä. Veden laatu varmaankin vaikuttaa, meillä on neutraali tai hiukan hapahko vesi omassa kaivossa. En tiedä, mitä tarkalleen tapahtuu, mutta ehkä emäs rikkoo värimolekyylejä paremmin vesiliukoiseen muotoon.

Yllä olevassa ämpärissä on piiskuja pelkässä vedessä tunti kiehuvan veden lisäyksen jälkeen ja alemmassa kuvassa veteen on lisätty emäs. Liotusveden väri muuttui heti ruskeasta vihreäksi.

IN ENGLISH
Another thing I have done to yellow-giving plants (goldenrods, tansy, knapwed, weld, tree leaves) is that after I have poured boiling water over the cut plants, I add 2dl of woodash lye (washing soda, ammonia, any thing alkaline is ok) to the bath, and then I let the plants steep overnight or for several days. The alkaline steeping water increases the yellow dyestuffs in the bath. When I dye with dried dyestuffs this is necessary, without it I don't get good colors, and it also helps when extracting the color from fresh plant material. This might depends on your water, if it is alkaline to begin with, this may not be necessary.
I don't know exactly what happens in the bath, but perhaps the alkalinity breaks up the dyemolecules so that they are more water soluble.

In the picture above, there are goldenrods an hour after the boiling water was poured over them and in the picture below there is woodash lye added. The color of the bath changed from brown to green.

Liotuksen jälkeen keitän kasveja liotusvedessään tunnin ajan hiljaisella tulella, ja siivilöin. Tarkistan pH:n ennen lankojen lisäystä ja alennan sen etikalla neutraaliksi (7), jos se on vielä emäksinen, villa ei pidä emäksestä korkeassa lämpötilassa. Haudutan esipuretettuja lankoja (aluna ja viinikivi) tunnin verran varoen, että lämpö ei nouse paljoa yli 80°C, ja otan langat pois heti tunnin jälkeen. Piiskuilla kuten resedallakin väristä ei tule yhtä kirkas jos lämpö on liian korkea tai värjäysaika liian pitkä. Toisaalta värjäysajan pitää olla tarpeeksi pitkä, että väri tarttuu kunnolla kuituun.

Värjään paljon sinisiä uudelleen keltaisella, jotta saan kirkkaita vihreitä, kuten alimmassa kuvassa. Se vihreä oli ensin värjätty väritattarella, sitten puretettu alunalla ja viinikivellä ja lopuksi värjätty piiskuilla.

IN ENGLISH
After soaking the plants, I simmer them for one hour and then strain the bath.

I check the pH before adding the yarns to the bath, and if it is still high I add a small glug of vinegar to lower the pH to neutral (7), wool doesn't like alkalinity and hot temperatures.

I simmer the premordanted yarns for one hour in 80°C, taking care that the bath doesn't get too hot, and take the yarns away after the time is up. The color may dull if the temp is too hot or the yarns cool in the bath, just like it does with weld. On the other hand the time of the dyeing has to be long enough so that the dye takes on properly to the yarn.

I overdye a lot of blues with yellows to get bright greens, like the one in the bottom picture, that one was first dyed with japanese indigo, then mordanted with alum and cream of tartar and then dyed with goldenrods.

Nettikaupassani on nyt myös joitakin kotimaisia kuivattuja värikasveja, kasvivärit-otsikon alla: resedaa, pietaryrttiä, tiikerikaunosilmän kukkia ja kultapiiskua ulkomaisten väriaineiden lisäksi.

In my online shop I have now some Finnish dried dyeplants, under the Dyestuffs- heading: Weld, Tansy, native Finnish Goldenrod and Coreopsis tinctoria.

Another extraction method with japanese indigo Toinen uuttomenetelmä väritattarella

Kokeilin viimeisillä väritattarilla uuttoa suoraan kattilassa ilman vesihaudetta.
Vastakerättyjä lehtiä oli 1,5kg, pesin ne ja laitoin lämpimään veteen niin, että ne juuri ja juuri peittyivät. Lehdet nousivat pinnalle, ja niitä piti painella ja käännellä uuton aikana useita kertoja. Pidin lämpötilaa n 55-60C neljän tunnin ajan ja jo parin tunnin jälkeen liemen väri oli sinertävä, ei niin läpikuultava kuin umpinaisessa lasipurkissa uutettaessa.
Alla kuva uuton lopusta, liemessä oli selvästi happea ja se oli ruskeanturkoosia, eri väristä kuin lasipurkkiuutossa. Pinnalla näkyi kuparihohteista hapettunutta indigotiinia.
Jatkoin kuten normaalistikin, siivilöimällä liemen kidesoodan (80g) päälle ja hapettamalla. Liemen väri hapetuksen jälkeen oli rusehtavampi sinivihreä kuin normaalisti.
Pelkistin liemen ja värjäsin 2 x 500g, kaksi dippausta molemmilla, jälkimmäinen värjäys oli harmaalle langalle. Kokeilin vielä lisää, mutta väriä ei enää tarttunut kolmansiin lankoihin paljoa mitään. Kuva väreistä alinna. Pesussa värjäyksen jälkeen näistä lähti irtoväriä enemmän kuin tavallisesti, mutta kahden huuhtelun jälkeen ei enää.

IN ENGLISH
I tried extracting the indigotin from my last japanese indigo leaves without double boiler. I had 1,5kg of freshly stripped leaves, I washed them and put to warm water in a big kettle, just so that the water covered them. The leaves didn't stay underwater, so I had to push them down and turn them several times during the extraction. I kept the temperature of the water about 55-60C for four hours, and after two hours the water was already quite blue, not transparent like it is when the extraction is made in a closed container. Anyway, the leaves looked exhausted after four hours, the picture below. The color of the extraction was quite dark brownish turqoise, and I could see there was oxygen in the bath. In the surface there was a coppery/bluish shimmer, oxydized indigotin, I guess.
I continued like I usually do, strained the bath through a sieve on top of washing soda (80grams). There was some blue foam, and after oxydizing there was a brownish shade in the greenish blue bath. I proceeded like usually, adding sodium hydrosulfite and waiting for one hour for it to remove the oxygen from the bath. I dyed 2 x 500grams, two dips for both, the second color was dyed on grey yarn and got the colors in the bottom picture. I tried with third batch of yarn, but got only a very pale blue, hardly any color. When I washed the yarns, there was more unattached color than normally, but after two rinses the water ran clear.



Eli siis tämäkin uuttamistapa onnistuu, vaikka luulen, että olisin saanut enemmän väriä irti lehdistä suljetulla lasipurkkimenetelmällä, mutta jos lehtiä on paljon, niin tämä käy hyvin. Hyvä tietää ensi vuotta varten, jos onnistun kasvattamaan enemmän väritatarta silloin. Ehkä tämäkin tekniikkani kehittyy kokemusten myötä paremmaksi:) Kasvivärjäyksessä on jatkuvasti opittavaa!

So also this method worked for me and it is easier to do if I have more plants and leaves next year, but for smaller amount of leaves I think the closed jar method is better: I would have gotten more blue out of these leaves that way. Of course this was only one experiment, so there might be a lot of room for improvement:) There are always new things to learn in natural dyeing!

My Japanese indigo Väritatar

Tämä on nyt kolmas kesä, kun kasvatan väritatarta (Persicaria tinctoria syn. Polygonum tinctorium), ja kun luin edellisvuosien kokemuksiani tällä värjäämisestä, niin huomaan oppineeni kyllä aika paljon siitä, vaikkakin vielä on todella paljon opittavaa! Erityisesti sen säilöminen ja uutto niin, että saisin talteen mahdollisimman suuren osan lehtien sisältämästä sinisestä indigotiinista, ja käymiskyypit, joita en edes ole vielä uskaltanut kokeilla (kun käymiskyyppini intialaisella indigolla ei onnistunut edes tänä kuumana kesänä). Tässä olisi opittavaa koko loppuiäksi.

Itse väritattaren kasvatus ei ole vaikeaa (sen jälkeen kun siemenet itävät), esikasvatus huhtikuussa, istutus ulos hallojen jälkeen ja jopa tänä kuivana kuumana kesänä en kastellut taimia kuin pari kertaa pahimpaan aikaan, ruohosilppukate penkeissä piti kosteuden tallella ja antoi lisää ravinteita. Väritatar onkin aika syöppö niiden suhteen. Ylläolevat kuvat ovat elokuulta, kun kasvusto on sulkeutunut ja ennen ensimmäisiä sadonkorjuita.

IN ENGLISH

This was the third year when I grew japanese indigo (Persicaria tinctoria syn. Polygonum tinctorium), and when I read about my experiences with it from previous years, I realised that I am much more confident now in dyeing with it than I was earlier, I have learned a lot in these years, even though my knowledge is still a scratch in the surface! Especially storing it, and getting most out the extractions, and most of all the fermentation vat with it, which I still haven't even dared to try (when my fermentation vat with indian indgo powder didn't work even in this hot summer). This is a project for a lifetime.

Growing of japanese indigo is not difficult (when you get the seeds to germinate). Sowing in April, and growing inside until the frosts are over, then planting outside. I use grassclippings as a mulch and it helps to keep moisture in the ground, even in this hot and dry summer I watered them only twice. Grassclippings also feed the plants, and japanese indigo is very greedy for nutrients. The pictures above are from August when the rows of plants are closed and before the harvest.

Jännä yksityiskohta: kasvien seassa oli yksi albiino verso, mutta lehtivihreän puuttuminen ei näyttänyt vaikuttavan indigotiinipitoisuuteen. Lehden vahingoittuneissa kohdissa näkyy hyvin sinistä.

Among the plants, one stalk was albino, but it was interesting to notice that it still contained indigotin. You can see the blue in the part of the leaf that was damaged.

Väritatar on lyhyen päivän kasvi, kukkanuppujen kehittymiseen tarvitaan 14 tuntia pimeää ja Keski-Euroopassa näin onkin jo elokuussa (125 vrk kylvöstä, siemenet ovat kypsiä 220vrk kylvöstä), mutta Suomessa on liian valoisaa ja kun päivät lyhenevät, tulee liian kylmää. Tämä onkin väritattaren huonoin puoli, sitä on kokonaan tuontisiemenen varassa. Siementä on vaikea saada eikä voi olla edes varma onko ostosiemen tuoretta, väritattaren itävyys heikkenee nopeasti. Itse olen kerran saanut hyviä ostosiemeniä, ja kahdesti värjäriystävät ovat lähettäneet minulle tuoreita siemeniä, mutta kyllä olisi hyvä, että väritatarta saisi ostaa jostain myös Suomesta.

Ihmeellistä kyllä huomasin yhden kukkavarren viime viikolla penkissä. En leikannut sitä vielä, ja nyt pitää miettiä miten saisin sen parhaiten kehittymään, jos tulee kylmiä öitä. Varmaan leikkaan sen maljakkoon ja toivon parasta.

Täällä kuvia väritattaren lehtien ja kukkavarsien kehityksestä.

IN ENGLISH
Japanese indigo requires a short day to induce flowering, the dark time should be at least 14 hours a day. In Middle Europe this happens in August (about 125 days from sowing, and seeds are ripe after 220 days from sowing)), but here in Finland the days are still too long, and when they become shorter, it is too cold.

This is the big drawback in growing japanese indigo here, we are dependent on importing the seeds. The seeds are difficult to find, and even then you can't be sure that bought seeds germinate well, the viability of japanese indgo seeds is short. I have once gotten good seeds by buying them, but other times I have gotten fresh seeds from dyer friends (thank

you:-)), but it would be so good if someone would sell them in Finland (this is hint to seedshops in Finland).

I was surprised to notice one plant starting to flower last week! I will have to think what to do with it when the cold nights come in couple of weeks. I will propably have to cut it and put it in water inside and hope for the best.

Here are pictures and info about development of leaves and flowers of P.tinctoria.

Olen nyt tänä syksynä leikannut satoa 9 kertaa, vajaa 2kg lehtiä/kerta, ja vielä kasveja riittää ainakin pariin kolmeen kertaan. Lisäksi jos ei tule äkkiä kylmiä, niin elokuussa leikatut kasvit ehtivät tuottaa toisen pienemmän lehtisadon. Viime syksynä kiireen takia jouduin tekemään pari isompaa eristystä kattilassa lehdet verkkopussissa, mutta jotenkin jäi sellainen olo, että samasta määrästä lehtiä olisin saanut enemmän sinistä tällä lasipurkkimenetelmällä kuin kattilassa.

Niinpä tänä vuonna olen tehnyt eristyksen näin ja ollut tyytyväinen siniseen satoon:

-tuoreet lehdet on riivitty heti leikkuun jälkeen irti varsista, huuhdeltu (vaikka ne yleensä olivatkin ihan puhtaita) ja sullottu lasipurkkiin.

-lämmintä vettä hanasta purkki täyteen

-olen laittanut painoksi puhtaan kiven lehtien päälle, jotta ne pysyvät veden pinnan alla.
-kansi purkkiin ja purkki vesihauteeseen isoon kattilaan

-vesihauteen lämpötila on ollut 50-60°C ja olen pitänyt purkkia siinä yleensä 4(-5) tuntia, kunnes lehdet ovat oliivinvihreitä ja uuttuneen näköisiä.

IN ENGLISH

I have this autumn done already 9 extractions from my japanese indigo, about 2kg of fresh leaves at a time, and I still have plants for couple more extractions. And if we don't get very cold nights yet, I might be able to get a second harvest from the plants which were cut in August.

Last autumn I had to do couple of extractions with a larger amount of leaves in a big kettle with leaves in a net bag, and I have a feeling that I should have gotten more blue out of that amount of leaves, I am not sure. That is why I now did every extraction in a double boiler glassjar, to be sure I got as much blue out of the leaves as possible. Like this:

-right after cutting the plants I have ripped the leaves from the stems, rinsed them (even though they were pretty clean) and stuffed them in a big glass jar
-I poured warm tap water to fill the jar to the top

-I have put a clean stone on top of the leaves to keep them under water in the jar

-I put the lid on and the jar in the bigger kettle

-I kept the temperature of the kettle between 50-60°C for 4 (-5) hours, until the leaves had turned to olive green and looked exhausted.

Ylläoleva purkki on ollut vesihauteessa 4 tuntia, lehdet ovat menneet kasaan ja pohjalla on sinertävää nestettä. Joskus neste on läpikuultavampaa, joskus turkoosimpaa, en tiedä kumpi olisi parempi. Olen ottanut tämän purkin pois liian aikaisin, yläosassa olevat lehdet ovat vielä vihreitä ja niissä olisi ollut lisää uuttumattomia indigotiinin esiasteita:(

Eli uuton aikana lämpimässä vedessä lehdissä olevat entsyymit vapautuvat, kun lehti vahingoittuu, ja nämä entsyymit sitten vapauttavat indoxylin lehdistä.

The jar above had been in double boiler for four hours, the leaves had shrinked and there is turqoise liquid in the bottom. Sometimes the liquid is more translucent, sometimes bluer, I don't know which one is better. Anyway, I had taken this jar away from the warm water too early, the leaves in the upper part are still green and there would have been more precursors of indigotin in them. The enzymes present in the leaf tissue are released when the leaf is damaged in warm water, and then they release the indoxyl from the leaves.

Tässä näkyy tuota liemen väriä uuton jälkeen ja painona oleva kivi. Tämä on aina niin jännää: tavallisen näköisistä lehdistä saa sinistä väriä!

Here you can see the color after the extraction, and the stone weighting the leaves down.
This is always so exciting: to get blue from ordinary looking green leaves!

Uuton jälkeen punnitsin 60g kidesoodaa ämpärin pohjalle ja siivilöin purkin sisällön päälle. Tässäkin näkee uuttumattomien lehtien värieron uuttuneisiin nähden.

After the extraction I measured 60grams of washing soda in the bottom of the bucket and poured the extraction over it through the sieve. Notice the color difference in the leaves which were not properly extracted, compared to the leaves which were in the bottom of the jar.

Heti kun liemi meni siivilän läpi kidesoodan päälle, se muuttui tumman sinivihreäksi, indigotiiniä on muodostunut indoxyl-molekyylien yhdistyessä hapen vaikutuksesta. Emäs eli kidesooda nopeuttaa ja parantaa indigotiinin muodostumista.

Kaikki indoxyl ei ole vielä muuttunut indigotiiniksi, joten lientä on nyt vatkattava tai lorotettava astialla, jotta lisää happea pääsee liemeen. Aina ei vaahtoa muodostu paljoa, mutta liemen värin muuttumisen huomaan hapettumisen aikana, olen hapettanut yleensä ehkä 10 minuttia, kunnes liemi on mahdollisimman musteensinistä eikä tunnu enää muuttuvan.

Tämän vaiheen jälkeen liemen voi varastoida suljettuun purkkiin odottamaan värjäystä tai sitten värjätä saman tien.
Liemen lämpötila pidetään n45-50°C, siihen lisätään 20-30g natriumhydrosulfiittia, annetaan pelkistyä 30-60min, jonka jälkeen voidaan värjätä, kun liemen väri on kellanvihreä ja pinnalla on kuparinhohtoinen kalvo (hapettunutta indigotinia).

Taikka sitten pitäisi saada aikaa luontaista käymistä, jolloin bakteerit poistavat hapen nykyaikaisten kemikaalien sijaan, tämän kun saisi joskus onnistumaan, tai edes uskaltaisi kokeilla!

Alla oleva sininen on yksi tämän syksyn sinisistä, suurimman osan säästän talven varalle tarvikepaketteihin:)

IN ENGLISH
As soon as the liquid hit the bottom of the bucket through the sieve, it changed to dark greenish blue, indigotin had formed from two indoxyl molecules by air oxidation. Alkali in washing soda speeds up the indigotin formation. It can also be added after the sieving, but I like to do it this way. All indoxyl has not yet combined to indigotin, so the liquid needs to be oxydized, by pouring or whisking, to let more oxygen enter the liquid. Sometimes a lot of foam forms, sometimes less, but you can see how the color of the liquid changes to dark blue during oxydizing, and I have whisked about 10 minutes or until the color is dark blue and it doesn't get any bluer.

After this stage, the liquid can be stored in closed glass jars or prepared for dying right away.

I keep the temperature of the vat 45-50°C, and add 20-30grams of sodium hydrosulfite to it, and then wait for 30-60 minutes, until there is a coppery surface on top of the vat and the color underneath is greenish yellow. Then the vat is ready for dyeing.

Or the reduction can be achieved by natural fermentation, when the natural bacteria removes the oxygen from the vat instead of modern chemicals. I wish I could do it someday, or even dare to try..

The blue yarn is one of the colors I got from my own japanese indigoes, most of the blues are saved for mitten kits for the winter:)

Jatkossa, jos ja kun kasvatan enemmän väritatarta, on alettava kokeilemaan muita eristystapoja isommille määrille (vaikka tämäkin on tosi helppoa ja varmaa verrattuna morsingon eristykseen), mutta sitten toisaalta en halua hukata yhtään esiasteita eristyksessä tai säilönnässä. En usko, että japanilainen "kompostointi" onnistuu helposti, ainakaan tavallinen puutarhakomposti ei onnistu, jos sen tilavuus on liian pieni. Tätä täytyy miettiä. Joskus on vain sitten riskeerattava ja kokeiltava.

In the future if and when I want to grow more japanese indigo, I will have to find other extraction methods for larger amounts, but I don't want to lose any indigotin when experimenting. I don't think fermenting like in Japan is possible for me, unless I can find a way to do it in smaller scale. At least ordinary garden compost doesn't work if it is too small. Well, sometimes I will have to risk and try something else:)