Cochineal Kokenilli

Kokenilla värjättyjä lankoja, osassa myös indigoa ja krappia kokenillin lisänä.
Yarns dyed with cochineal, some are dyed also with indigo or madder with cochineal.

Vähän historiaa ensin:

Punainen on aina ollut haluttu ja vaikea väri, ja krapin lisäksi vanhimpia punaisen värin lähteitä ovat olleet muutamat kilpikirvat.

Kermeskirva (Kermes vermilio) elää etelä Euroopassa loisena kermesintammella (Quercus coccifera). Nykyään kermes on uhanalainen laji, maanviljelyksen lisääntyminen, metsäpalot ja hyönteismyrkkyjen käyttö ovat hävittäneet sitä. Kermeksen pääasiallinen väriaine on kermesiinihappo, ja sillä värjättiin villaa helakanpunaiseksi.

Keski- ja Pohjois- Euroopasta Mongoliaan ulottuvalla alueella elää useita Porphyrophora-suvun punaiseksi värjääviä kilpikirvoja, jotka loisivat ruohovartisten kasvien juurilla maan alla (mm P.polonica,"puolalainen kermes" ja P.hamelii, "armanialainen kermes"). Näistäkin kilpikirvasuvuista osa on kadonnut lähes sukupuuttoon arojen hävittyä ja hyönteismyrkkyjen vaikutuksesta, mm eräs vehnän juurilla loisiva suvun laji. Näiden väriaineita ovat karmiinihappo, kermesiinihappo ja flavokermesiinihappo ja niitä käytettiin värjäämään silkkiä mm. keskiajan Venetsiassa karmiininpunaiseksi.

Yksi kasvi jonka juurilla P.polonica on elänyt Puolassa on Scleranthus perennis, piti katsoa kasvioppaasta mikä se mahtaa olla suomeksi ja senhän pitäisi olla ihan yleinen kasvi täälläkin, kohokkikasveihin kuuluva vaalea jäsenruoho. En kyllä ollut siitä ennen kuullut mitään, mutta ehkä pitää yrittää tunnistaa se ensi kesänä, mistä sitä tietää vaikka sen juurista löytyisi jotain, tai sitten ei:)

Tärkein kuitenkin on espanajalaisten 1500-luvulla Mexikosta tuoma kokenilli, Dactylopius coccus, joka elää loisena Opunta-kaktuksilla ja jota jo inkat viljelivat. Dactylopius-sukuun kuuluu myös villejä lajeja, jotka sisältävät samoja väriaineita, mutta viljelty kokenilli on huomattavasti satoisampaa.

Ei mikään ihme, että eurooppalaiset innostuivat uudesta amerikkalaisesta kokenillista; siinä kun kuivattua kermestä tarvittiin vähintään 71,5% ja maassa eläviä kilpikirvoja jopa 6-14 kertaa värjättävän kankaan paino, niin kokenillilla 7% riitti saamaan saman vahvuinen väri, tosin hiukan eri sävyinen. (Cardon). Värin kiinnittämiseen käytettiin alunaa ja punaista viinikiveä (punaviinitynnyreistä) ja myöhemmin 1700-luvulla tinaa ja valkoista viinikiveä (valkoviinitynnyreistä). Mitähän eroa noissa viinikivissä on, ja mitä tämä nykyinen synteettisesti tehty viinikivi on? Ja miksi sen piti olla juuri punaista alunan kanssa? (Cardon s. 626 ja Sandberg s 54)

Aluksi kokenillia tuotiin kuivattuna Eurooppaan, se oli kullan, hopean ja helmien jälkeen kalleinta tuontitavaraa. 1700-luvun lopulle tullessa elävää kokenillia oli yritetty tuoda kasvatettavaksi Euroopassa (aluksi elävien kirvojen tuonti oli kiellettyä), mutta vaikka sopivia kaktuksia saatiinkin kasvamaan Malagassa ja Algeriassa niin vasta 1836 itse kilpikirvat saatiin menestymään isommassa mittakaavassa Kanarian saarilla.
Täällä on mukava kuvasarja Oaxacasta Mexikosta kokenillilla värjämisestä ja kaktuksista, ja tässä toinen You Tube pätkä (espanjaksi, sivun vasemmassa laidassa) Kanarian saarten kokenillin keruusta ja värjäämisestä.

Sangbergin kirjassa The Red Dyes on hauska kertomus Linne'stä joka kovasti halusi saada tätä uutta väriainetta ja lähetti oppilaansa Daniel Rolanderin hakemaan sitä Etelä-Amerikasta 1755. Seuraavana vuonna sitten Rolander lähetti kotiin Ruotsiin ison purkin Opuntia-kaktusta, joka oli täynnä kilpikirvoja. Kallisarvoinen lähetys saapui monien vaikeuksien jälkeen Upsalaan, jossa se vietiin kasvitietelliseen puutarhaan. Kaktuksen vastaanotti puutarhuri, joka huomasi, että kaktus oli täynnä "tuholaisia", ja hän tietysti pesi sen puhtaaksi saman tien, ennen kun Linne tuli katsomaan kauan kaivattuja hyönteisiään. Tarkan tutkimisen jälkeen lopulta löytyi yksi jäljelle jäänyt kilpikirva, mutta se ei ollut raskaana oleva naaras ja sekin kuoli, niinpä Linne jäi edelleen ilman kokenillikirvoja. Voi arvata miltä Linne'stä tuntui, hän saikin kovan migreenin, mutta tarina ei kerro mitä tapahtui kovan onnen tunnolliselle puutarhurille.

No, synteettisten värien myötä 1800-luvun lopulla kokenillin tuotanto romahti, mutta niitä viljellään edelleen lähinnä elintarviketeollisuuden väriaineeksi Perussa, Chilessä, Kanarian saarilla ja Boliviassa. Kokenillista saatava sinertävään vivahtava punainen on myös suosittu väri luonnonvärjäyksessä, se sisältämät väriaineet karmiinihappo, kermesiinihappo, flavokermesiinihappo kuuluvat antrakinoneihin, samoihin väriaineisiin mitä saadaan krapista ja mm veriseitikeistä, ja jotka ovat hyvin kestäviä. Lisäksi kokenillissa on jotain toistaiseksi tuntemattomia väriaineita pieniä määriä. Venäläinen kemisti Valery Kolikov on tutkinut kokenillia 2000-luvulla, mutta en löytänyt netistä hänen tutkimuksiaan. Niitä olisi ainakin Dyes in History and Archaeology-julkaisussa 16/17, saisikohan sitä mistään kirjastosta?
Kuten muillakin luonnonväreillä, värjäysaika ja lämpötila vaikuttavat suhteisiin, missä eri väriaineet imeytyvät, kermesiinihappo ja flavokermesiinihappo imeytyvät ensimmäisinä.

Kokenillilla värjäämiseen on todella paljon erilaisia reseptejä, ja tässä on nyt se miten minä olen sillä värjännyt, keskimmäinen kuva ylhäällä. Tämä pohjautuu alunperin Terttu Hassin kirjan reseptiin, jota olen aikojen kuluessa muokannut itselleni sopivaksi, ja hyvin pitkälle värjään samalla tavalla, ainoastaan pohjalangan väri vaihtelee, usein värjään kokenillilla uudelleen krapilla tai seitikeillä värjättyä kellanoranssia tai sitten indigolla värjättyä sinistä, jolloin väri taittuu violettiin. En käytä emäksiä tai happoja värin muuttamiseen värjäyksen jälkeen, koska haluan olla varma, että väri säilyy myöhemminkin, asiakkaiden pestessä valmiita tuotteita suosittelemallani neutraalilla pesuaineella (ehkä muutetut värit pysyvätkin, en tosiaan tiedä, mutta myyntituotteissa kannattaa tehdä varman päälle). Värjätessä omiin projekteihin tällä seikalla ei ole väliä.

VÄRJÄYSOHJE KOKENILLILLE:

1.Punnitse 8g kokenillia/100g lankaa (8%) ja laita kuumaa vettä päälle, anna liota yön yli. Tällä määrällä ensimmäisestä väristä tulee melko voimakas, mutta jos haluat vaaleampaa väriä, kokenillin määrän voi puolittaa.

Käytän kokonaisia kokenilleja, koska jauhettu kokenilli on ihan mahdotonta pestä kunnolla pois omasta villalangastani, kokonaiset ovat paljon helpompia käyttää.

2. Keitä yön yli lionneita kokenilleja pienessä kattilassa liotusvedessään 20minuttia, siivilöi (ota liemi talteen), laita uusi vesi päälle ja keitä uudelleen 20 minuttia, näin olen huomannut väriä irtoavan enemmän kuin vain yhdessä vedessä keitettäessä.

3. Lisää keitokseen toisen uuton loppuvaiheessa viinikiveä 4g /8g kokenillia.

4. Lisää isoon kattilaan keitetyt kokenilliliemet ja lisää vettä, vettä pitää olla yhteensä vähintään 5l/100g lankaa.

5. Lämmitä väriliemi ja kun se on käden lämpöistä lisää liemeen hyvin kastellut ja huuhdotut esipuretetut langat (10g alunaa, 4g viinikiveä, tässä viinikiven voi jättää poiskin tai vähentää määrää, se muuttaa hiukan värisävyä).

6.Nosta liemen lämpotila 80-90C, melkein kiehuvaksi. Toisin kuin krapilla, kokenillilla pitää kokemukseni mukaan liemen lämpötila mielellään olla lähellä 90 astetta. Värjää tässä lämmössä tunti. Lankojen ei tarvitse antaa jäähtyä liemessä, niinkuin monilla muilla luonnonväreillä (ei siitä haittaakaan ole), vaan kokenilli tarttuu lankaan nopeasti.

7. Ota langat pois liemestä, purista ylimääräinen väriliemi takaisin kattilaan ja jätä langat jäähtymään seuraavaan päivään, tai pidemmäksikin aikaa, ennenkuin peset langat. Usein heti pestessä väriä voi hiukan irrota, mutta jos langat ovat saaneet asettua muutaman päivän, väriä ei lähde langoista juuri lainkaan.

8. Pese värjätyt langat, ja itse lisään viimeiseen huuhteluveteen lorauksen etikkaa, tämä ei muuta langan väriä, mutta kuvittelen sen ainakin sulkevan villan suomut, ja parhaassa tapauksessa kiinnittää värin vieläkin tiukemmin (Erik Sundbergin ohje).

9. Kuivatusta langasta on helppo ravistella irtonaiset kokenillinpalat pois.

10. Väriliemessä on vielä runsaasti pigmenttiä jäljellä, ja sillä voi värjätä saman verran uutta esipuretettua lankaa vaaleammaksi eli 8g kokenillia värjää 100g lankaa tummaksi ja toiset 100g vaaleammaksi väriksi. Kolmannen värin valonkesto on yleensä heikompi, enkä värjää kolmatta kertaa samassa liemessä. Kokenilliliemestä näkee hyvin, milloin väri on kaikki imeytynyt lankoihin, ainakin jos kokenilli on kokonaisena. Kun käyttää esipuretettua lankaa, kokenilli tarttuu paremmin lankaan, verrattuna siihen jos puretusaineet laittaa väriliemeen, jolloin osa väriaineesta jää sakkautuneena astian pohjalle. Näin säästyy väriainetta.

Viinikivi väriliemessä ei ole puretusaine, vaan se auttaa värimolekyylejä pysymään liukoisena pidempään ja tarttumaan paremmin lankaan (Sandberg)
Cardonin kirjassa (s.629) on myös em Golikovin tutkimuksista, ja niiden mukaan viinikiven lisäys väriliemeen (ja/tai väriomenan.. gallnut.. tanniineja??, kuten 1800-luvun resepteissä), estää epätoivottujen liukenemattomien yhdisteiden muodostumista karmiinihapon ja veden mahdollisten epäpuhtauksen välillä (mikä lausehirviö). No, olipa syy mikä tahansa olen itsekin huomannut viinikiven kokenilliliemessä auttavan värin imeytymisessä lankaan niin, että väriä ei jää kiinnittymättä.

In English
A little history first:
Red has always been a very desirable and difficult color to get and besides madder, dyers have been able to get red from different scale insects.
Dyer's kermes (Kermes vermilio) is an insect which lives as a parasite on kermes oak (Quercus coccifera). Nowadays Dyer's kermes is threatened species, most important reasons for this are shrinking of natural habitats of kermes oak, pestisides and forest fires, and so it is advisable not to use kermes any more. The main colorant in Dyer's kermes is kermesic acid and it gives scarlet red.

In an area from Middle and North Europe to Mongolia, several species of scale insects belonging to Porphyrophora-genus are found and they give crimson red. The insects live underground in the roots of several perennial plants (P.polonica "Polish crimson-dyeing scale insect" and P.hamelii "Armenian crimson-dyeing scale insect"). Some of these insects are also now almost extinct, because of the extension of agriculture and pesticides, for example one species which live on the roots of wheat. The colorants in these species are carminic acid, kermesic acid, flavokermesic acid and they have been used to dye silk crimson in medieval Venice.
One host of P.polonica is Scleranthus perennis, I had to look it up in Finnish plant book, and to my surprise it is common in Finland, too. I will have to try to find and to identify it next summer, who knows what might live in it's roots.. or perhaps nothing:)
The most important dye insect is Domestic cochineal (Dactylopius coccus), which was brought dried to Europe from Mexico by the Spanish in the 16th century. Cochineal lives in Opuntia cactuses in Mexico and South America, and it was cultivated in Mexico even before the Spanish got there. Dactylopius- genus includes several wild species, which contain the same colorant, but the cultivated form gives bigger crops.
It is no wonder the Europeans were excited about the American cochineal; to dye with Dyer's kermes they needed at least 71,5% more than the weight of the fiber, and 6-14 times more of the crimson-dyeing scale insects than fiber, when with cochineal only 7% was needed to dye the same depth of color (Cardon), the hue was a little different but nevetherless, it was much more economical to dye with cochineal. The fiber was mordanted with alum and red tartar (from the barrels of red wine) and later in the 18th century tin and white tartar (from the barrels of white wine), I started thinking what is this synthetic cream of tartar used now, and why did it have to be red tartar with alum in old recipes instead of white? (Cardon p.626 and Sandberg p.54)

At first cochineal was brought dried to Europe (it was a big secret where it came from), and it was the most precious product after gold, silver and pearls. By the 1800 there were several attempts to grow cochineal in Europe and even though they managed to grow the Opuntia cactus, the scale insects were not so easy to grow. It was as late as in 1836 when the cultivation of cochineal in the Canary Islands succeeded in larger scale.

Here is a nice slideshow about dyeing with cochineal in Oaxaca Mexico and here a YouTube video (in Spanish, in left side of the page) from Canary islands, about collecting cochineal and dyeing with it.
In Gösta Sandberg's book The Red Dyes, there was a funny story about Swedish botanist Linne, who wanted very much to get this new dye insect, cochineal, and he sent one of his students, Daniel Rolander, to South America to get it in 1755. A year later a shipment arrived to Sweden from Daniel, a big Opuntia cactus in a pot. When it reached Upsala, it was taken to botanical garden, where a gardener discovered that the plant was full of "vermins", so of course he washed it very throughly to get rid of them.. before Linne had a chance to come and see the plant. You can imagine how Linne felt when he came to see the longed-for insects. He found one insect which had survived the washing, but it wasn't a pregnant female and it died! Linne was devastated and got a migraine, but the story doesn't tell what happened to the unfortunate gardener.

Well, as the synthetic dyes came along in the end of the 19th century, the cultivation of cochineal collapsed, but they are still cultivated in Peru, Chile, Canary Islands and Bolivia, mainly for the food coloring. Cochineal gives reds and purples/pinks, and the main colorants are carminic acid, kermesic acid, flavokermesic acid and these belong to anthraquinone group, the same group which includes colorants of madder and Dermocybe mushrooms, and they are very fast. Cochineal also contains small amounts of still unknown colorants. A Russian chemist Valery Kolikov has studied cochineal lately, but I didn't find any of his studies in the Internet, only in a magazine Dyes in History and Archaeology vol 16/17, and I don't have it. I don't know if it would be available in any library in Finland, I'll have to find out:).

As with other natural dyes, the time and temperature of the dyebath affect on the ratio of the different colorants absorbed, the kermesic acid and flavokermesic acid are absorbed first.
There are many recipes for dyeing with cochineal, and this next one is the one I use, the picture in the middle above. It is based on a recipe in Terttu Hassi's dyebook Luonnonväreillä värjääminen, and I have modified it over the time to suit myself. I get different colors with the same recipe by changing the color of the base yarn, and dyeing over oranges first dyed with madder or mushrooms, or over blues to get purples. I haven't used acid or basic modifiers after dyeing, because I am not sure if the modified colors stay (perhaps they do, I don't know, because I don't have experience on it, so I do what I know will work) when my customers wash the yarns/garments with recommended neutral detergent, but if you dye for your own projects, you can find many recipes where the color is changed by the pH of the dyebath.

DYEING WITH COCHINEAL
1. Measure 8grams of cochineal /100grams of fiber (8%), cover with hot water and wait overnight. With this amount you can get quite dark color, and if you want lighter, you can reduce the amount of cochineal.
I use whole cochineal bugs, because for me the ground powder is next to impossible to get off the dyed wool yarns. This is a personal preference and for me this is by far the easiest way to dye.
2. Boil the soaked cochineal in a small kettle in the same water for 20 minutes, than strain the bath (keep the strained liquid), cover with fresh water and boil again for another 20 minutes. I have noticed that I get more color this way than when boiling in only one water.
3. In the end the second extraction, add 4 grams of Cream of tartar/8grams of cochineal to the boiling bath.
4. Next combine the extractions in a bigger kettle with more fresh water, you should have total of 5 litres of water/100grams of yarn.
5. Heat the bath and when it is lukewarm, add well soaked and premordanted (10% alum, 4%CoT) yarns. If you don't use CoT when mordating (or use different amount), the shade of the color will be a little different.
6. Raise the temperature of the bath to simmer, 80-90C, and keep it for one hour. Unlike dyeing with madder, the cochineal bath needs to be almost boiling (but of course not quite, so that the yarn won't get damaged). You can take the yarns way from the bath after one hour, cochineal doesn't benefit so much from cooling in the bath as many other natural dyes, but of course it doesn't hurt it.
7. Leave the dyed yarns to set in the air overnight or for several days, before washing them. I have found that this helps the dye to sit even tighter in the yarn and there will not be hardly any color coming away when you wash the yarns.
8. Wash the dyed yarns, and I alwys add a glug of vinegar to the last rinse. This doesn't change the color, but at least it will close the wool scales and hopefully even makes the dye faster (this advise is from Swedish dyebook by Erik Sundström).
9. Pieces of cochineal are easy to get off the dry yarn, unlike the powder.
10. There is still a lot of color left in the dyebath and you can dye the same amount of yarn as in the first bath. Put the premordanted yarns to the cool bath and heat and dye like before.

The original 8grams will dye 200grams of yarn, first one skein darker color and then another lighter color. I don't usually use the same bath for the third time, firstly you can see, when the bath is exhausted and often the third color is not so lightfast as the first ones.
When you use the premordanted yarn, most of the color goes to the yarn, but if you put the mordants to the cochineal bath, some of the color attaches only to the mordant and not to the yarn, and stays in the bottom of the bath. So by using the premordanted yarn, you can save mordants and dyestuffs and get a stronger color.
The function of the Cream of Tartar in the dyebath is that it acts as an assist and keeps the dyemolecules soluble longer and helps them attach to the yarn (Sandberg).
Also in Cardon (p.629) there is a piece about Golikov's studies where the addition of CoT (and/or gallnuts.. hmm.. tannins??, like in some 19th century recipes) prevents the formation of undesirable insoluble products from reactions between carminic acid and impurities in the water. Whatever the reason, adding CoT to the bath helps exhausting the bath in my experience, too:)

Winter in the garden

Vähän talvikuvia puutarhasta. Lunta riittää ja lisää on luvassa huomenna. Rusakot ovat tehneet polkujaan puutarhaan ja maistelleet ruusunoksia, ei paljoa onneksi. Kevättä odottelen:)

In English

Some winter photos from my garden, taken yesterday. We have more snow than in years and it is going to snow more tomorrow. Also the winter has been very cold even in south of Finland, in the beginning of December was the last time we had temperatures above the freezing point and the same cold weather continues, seems a long way to spring this year.

I have now ordered seeds for dyeplants and something else, too, so that helps in the middle of winter:)

Where to buy Japanese indigo seeds Väritattaren siementen ostopaikkoja

Siementen hankinnassa alkaa kohta olla kiire. En onnistunut viime syksynäkään saamaan omia siemeniä väritattaresta (Persicaria tinctoria, japanese indigo), sisälle otettu kasvi kyllä alkoi kukkia marraskuussa, mutta joulukuussa kasvi alkoi kuihtua ja lopulta se kuoli, olisiko valoa ollut liian vähän vai mistä mahtoi johtua. Ensi vuonna on vieläkin yritettävä uudelleen.
Nyt sitten pitää tilata uusia siemeniä. Tilaan nyt viikoloppuna niitä, jos joku haluaa samassa kimpassa näitä, niin ota yhteyttä sähköpostilla. Harmillista, että niitä ei saa mistään Suomesta, mutta tässä muutamia paikkoja, mistä niitä voi Euroopasta tilata:
B&T World Seeds
Ruhlemann's
Saith Ffynnon Wildlife Plants
Woad

In English
I didn't manage to get my own japanese indigo (Persicaria tinctoria) seeds, so now it is high time to order them for the spring. I took one plant inside before the frosts and it started to flower in November, but for some reason it then died in December:( , I will have try again once more next autumn!
Here are some places which offer seeds of Persicaria tinctoria online:
B&T World Seeds in France
Ruhlemann's in Germany
Saith Ffynnon Wildlife Plants in UK
Woad in UK
Fedco Seeds in the USA, unfortunately I think they won't ship to Europe.

Hearts Mittens

Olen nyt tammikuussa tehnyt erilaisia kokeiluversioita uusiin lapasiin hiukan muuttaen äitini vanha mallia, ja nyt on valmiina kaksi eriväristä versiota samasta mallista.
Punasävyinen on nimeltään Lucky Hearts, Onnenapila, pohjavärinä on lampaan luonnonmusta ja kuviovärit on värjätty kokenillilla ja krapilla.
Sinisävyinen on Blue Hearts ja pohjavärinä on tumma harmaansininen ja kuviot ovat vaaleampia sinisiä, kaikki värjätty itse kasvattamallani väritattarella.
En osaa päättää kummasta värityksestä pidän itse eniten:) Pehmeät luonnonindigon siniset ovat niin harmonisia ja sininen pohjaväri on juuri minun makuuni, toisaalta myös voimakkaampi sävykäs punainen roosan kanssa sopivat myös hyvin yhteen ja tulevat esille hyvin luonnonmustalta pohjalta.
Kaupastani on nyt saatavilla tarvikepaketteja näihin lapasiin.
Ruutupiirros tulee olemaan värillinen, jotta sitä olisi helpompi lukea kuin mustavalkoisin symbolein tehtyä. Tarkoitus olisi ajan kanssa muuttaa kaikkien lapastemme ruutupiirrokset värillisiksi.

Tähän lapaseen on nyt myös ostettavissa pelkkä ohje PDF muodossa Ravelryn kautta täällä.

In English
Í have knitted some new mittens, a few different versions, before I knew which one was the right one. This pattern is based on my mother's old pattern, I have changed it some to get the right number of stitches.
The mittens with red colors are called Lucky Hearts, and the basic color is natural black, patterns colors are dyed with cochineal and madder.
The blue mittens are called Blue Hearts and the basic color is dark greyish blue, pattern colors lighter blues, all dyed with my home grown japanese indigo.
I can't decide which colors I like the best:) I think both are really nice, the subtle blues of natural indigo on a darker blue background, or the warm semisolid red and pink on natural black from sheep, all natural colors go so well together.

Both of these mittens are now available as a kit in my shop,.
The chart will be colored so that it would be easier to read than the black and white chart with symbols. We will slowly change all the charts of our mittens to the colored ones.

This pattern is also now available as a Ravelry download, here.

Storing indigotin from Japanese indigo Indigotinin uuttoa ja säilömistä väritattaresta

Viime kesänä sain todella hyvän sadon väritattaresta (Persicaria tinctoria). Ylläolevan kuvan penkin lisäksi väritatarta kasvoi 20 tainta kasvihuoneessa ja toinen pitkä penkki muualla, yhteensä n 100 tainta, joista tuli yhteensä n 20kg riivittyjä lehtiä. Kasvihuoneesta sain kaksi kunnon satoa, ensimmäinen leikattu heinäkuun lopussa ja toinen syyskuun lopussa. Ulkoa keräsin osan satoa elokuussa ja näistä sain hiukan vielä lisää syyskuun lopulla, mutta suurimmasta osasta taimia leikkasin sadon vain yhteen kertaan syyskuussa, jolloin keräämiselle tuli kiire hallaöiden uhatessa. En millään ehtinyt värjätä kaikella uuttamallani indigolla heti, joten kokeilin uutteen säilömistä lasipurkkeihin.
Japanissa lehtiä kompostoidaan kolme kuukautta ja tuloksena on massaa, jota kutsutaan sukumo'ksi ja sellaisena indigo säilyy valmiina käytettäväksi perinteisellä fermentoimistavalla. Täällä englanniksi hyviä kuvia japanilaisen indigon viljelystä ja käsittelystä.
Minä en kuitenkaan uskaltanut uhrata kasvattamiani lehtiä kompostointikokeiluihin, syksyllä ei olisi ollut paikkaa missä lämpötila olisi varmasti pysynyt tarpeeksi lämpimänä tarpeeksi pitkään, ja toisaalta pienellä määrällä lehtiä kompostoituminen ei olisi varmaankaan lähtenyt käyntiinkään.
Toisaalta mm Wildcolours- sivuilla kerrotaan, miten uutettua pigmenttiä voi tiivistää ja lopulta kuivata säilytystä varten, mutta sekin tuntui syksyn kiireissä liian hankalalta.

Niinpä sitten
-leikkasin kasvit, riivin lehdet ja huuhtelin ne puhtaassa vedessä.
-laitoin lehdet joko lasipurkkiin vesihauteeseen tai isoon kattilaan verkkopussissa, päälle hanakuumaa vettä niin että lehdet juuri peittyivät, ja nostin lämpötilan 60-65C, jossa pidin sitä 3-5 tuntia. Pidin lämpöä mielummin viileämpänä ja pidensin uuton aikaa, kuin otin riskin, että lämpö olisi noussut yli 70C, jonka sanotaan tuhoavan indigotinin esiasteita.
-sitten lehdet pois liemestä, ja emäksen lisäys, niin että pH nousi 9:ään (yleensä 50g pesusoodaa riitti, mutta tämä riippuu nesten määrästä) ja liemi muuttui tumman vihreäksi
-tämän jälkeen liemen hapetusta vatkaamalla 10-15 minuttia, jolloin liemi muuttui mustansiniseksi.
Olen kirjoittanut indigon eristyksestä väritattaren lehdistä aiemmin mm myös täällä.

Tämän jälkeen lientä olisi voinut valmistaa värjäystä varten, mutta koska en ehtinyt värjätä, niin annoin hapetetun liemen ensin seistä vähintään vuorokauden, mielummin kaksi, jolloin sininen pigmentti oli alkanut painua pohjalle ja ylempänä oleva liemi oli sinivihreää. Kaadoin varovasti vihreää lientä pinnalta pois ja otin pohjalla olevan sinisemmän osan talteen isoon kannelliseen lasipurkkiin.
Ensimmäisestä tällaisesta uutoksesta kokeilin värjätä pinnalta otetulla sinivihreällä liemellä (normaalilla indigovärjäystavalla), mutta väristä tuli todella heikko vaalean sininen eli käytännössä siinä ei ollut indigotinia juuri lainkaan, vaan indigotiini oli pohjalla. Myöhemmiltä varastouutoksilta heitinkin pois tämän päällä olevan liemen parin päivän seisotuksen jälkeen.

In English
Last summer I got a good crop from Japanese indigo (Persicaria tinctoria). Besides the bed in the picture above, I had another big bed and about 20 plants inside the greenhouse, total about 100 plants from which I got about 20 kilos of leaves (without stems). From the greenhouse I got two good crops, but from the outside mostly only one, this summer was not so hot. I harvested some from the outside in August, and they grew back some more, but not as much as the previous hotter summer, but mostly I harvested the first big crop in September.
Because I had a lot of leaves to process at the same time, I had to try to store some of them.
In Japan they ferment the leaves for three months, and get a mass they call sukumo, which has the concentrated indigotin and then could be either stored or used in traditional fermenting vats. Here are good pictures of growing and fermenting Japanese indigo in Japan.
I didn't dare to try fermenting my precious leaves, autumn in Finland is not so warm and I didn't have a good place inside, and besides I would have had to use all the leaves, I don't think fermenting would start with a small amount.
Another way of storing the indigo was shown in Wildcolours pages, but drying the extracted indigo seemed too difficult for me in the autumn, when there was all other work to do also.

So I decided to try to store the liquid in big glass jars.
-I cut the plants, stripped the leaves from the stems and rinsed them in clean water
-I put the leaves in big glass jars in double boiler or in a big kettle in a mesh bag, covered them with had hot tap water and raised the temperature slowly to 60-65C and kept it there for 3-5 hours. I rather used the lower temperature and longer extraction time, than took the risk of the temp getting over 70C which is said to destroy the precursors of indigotin in Japanese indigo.
-Then I took the leaves from the liquid, and added alkaline washing soda to raise the pH to 9 (mostly I needed 50grams, but it depends on the amount of liquid you have, so a pH meter is a good to have), and the color of the liquid turns now to dark green
-then I oxydised the liquid for 10-15 minutes, until it had turned to dark inky blue and no new blue froth appeared.
I have written earlier about extraction of indigo from fresh leaves also here.

After this stage the liquid could have been prepared for dyeing, but because I didn't have time, I let the oxydized liquid first sit for one to two days, by which time there was blue sediment (indigotin) on the bottom and the liquid on the top was green. I carefully took part of the green liquid off from the top and poured the blue from the bottom to a glass jar.
From my first extraction I dyed with the green liquid (like with indigo normally), but got practically no color at all, very very pale blue, so it was obvious that most of the indigotin was really in the sediment. Later from the other extractions, I threw the green liquid from the top away.

Varastossa oli nyt neljä isoa purkillista uutetta väritattaresta, kuvasta ei valitettavasti näy se mitä pitäisi, eli oikeanpuoleisessa purkissa on jäljellä sinistä sakkaa, ja vasemmassakin oikeasti näkyy raja sinisen sakan ja tummanvihreän muun liemen välillä. Liemen pinnalla ei ole mitään sinistä, en ymmärrä miksi kuvassa näkyy sellaista, ihmeellistä.

Kokeilin nytkin värjätä ensin sillä vihreällä liemellä, mutta siitä ei tullut paljoakaan väriä, vasta kun kaadoin väripataan loputkin pohjalla olevan sakan, sain hyvää sinistä lankoihin:)

Liemet ovat säilyneet hyvin syyskuusta tähän asti viileässä, en lisännyt niihin mitään säilöntäainetta, kun sellaista ei ollut kotona, mutta hometta tai muuta epämääräistä purkkeihin ei ole ilmestynyt.

pH nyt käyttämissäni purkeissa oli pudonnut säilytyksen aikana, se oli nyt n 8 tai vähän alle, joten värjäyksen alussa jouduin lisäämään tuhkalipeää liemeen. Muuten kaikki onnistui hyvin, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että kesällä olisin vastaavalla määrällä lehdistä tehdyllä uutteella saanut värjätyksi isomman määrän lankaa ja muistiinpanotkin hiukan vahvistavat tätä. Tosin koska kasvit kasvoivat eri penkeissä, kasvuolosuhteissakin on voinut olla eroa ja korjuuajankohdassa, ja luulen, että koska nyt uutin isomman määrän lehtiä aina kerralla, niin jotain meni hukkaan, kaikki pigmentti ei tullut talteen. Lisätestailuja ja värjäyksiä odottaa ensi kesänä:) Näin kuitenkin sain talteen jotain omaa indigoväriainetta kunnes uusi satokausi koittaa.

Mieleni tekisi uhrata yksi purkki oikeaa käyttämisvärjäystä varten, mm täällä Japanese indigodye-blogissa on hieno kuvaus sukumolla tehdystä värjäyksestä, jossa emäksenä on tuhkalipeää ja liemen pelkistämisen tekevät sukumossa olevat luontaiset bakteerit. Voi tietysti olla, että minun purkeissani ei bakteereita löydy:(

Saa nyt nähdä, milloin uskallan kokeilla fermentoimiskyyppiä indigon kanssa, ehkä kesä on parempaa aikaa kun on lämpimämpi.

In English

I had four big jars in storage, in the picture you can't really see what I meant to show. In the jar on the right there is only the blue indigo sediment in the bottom and in the jar on the left in reality you can see where the dark blue sediment changes to green liquid. In reality ther is no light blue near the top, I don't know what that is in the picture (it looks like blue froth, but there is no such thing in the jar, at least right now)

The liquid has kept well since September, there has been no mold. I have kept the jars in cool cellar, and since I didn't have any preservative when I made the extractions, I haven't added anything to the jars.

The pH in the jars has dropped during the storage, it was now 8 in the ones I opened, so I had to add more woodash to raise the pH to 9 when I started to dye with them. I tried to dye with the green liquid on the top, but like in the autumn, it gave only a very pale blue. The pigment in the bottom worked well and gave good blues, although I have a feeling that when I dyed with fresh extractions in the summer, with the same amount of leaves, I then got to dye more yarns. Actually my notes confirm this. But it is difficult to compare, the plants were in different beds and time of the harvest was different and perhas when I used the bigger amount of leaves for these storage extractions (4 kilos instead of 1 or 2), some of the pigment got lost somewhere during the extraction process. More experiments are waiting:)

Anyway, at least this was a good way for me to preserve the indigodye for the winter and spring, before the new plants start to grow.

Here in Japanese indigodye-blog is a really good blogging with pictures about Japanese fermentation dyeing with sukumo, I am tempted to save one jar to try the fermentation method, but I don't know if my jars contain any suitable bacteria:(

Anyway, summer would propably be best time to try, when the temperatures are better, even inside we have now only 18C at nights.

Cortinarius dyeing Seitikkivärjäystä

Värjäsin ennen joulua sienillä ja halusin kokeilla josko saisin seitikeillä yhtä punaisia kuin mitä ruotsalaisen uuden sienivärjäyskirjan kuvissa oli. Käytin sieniä samoissa suhteissa/lankaa kuin kirjassa.
VERISEITIKKIVÄRJÄYS:
40g kuivattuja sieniä/100g lankaa,
Liotin sienet yön yli, keitin tunnin, siivilöin sienet pois, lisäsin uutta vettä ja keitin uudestaan tunnin. Yhdistin keitinliemet.
Värjäys alunalla (10%) ja viinikivellä (4%) esipuretetulla langalla tunnin 80C, jonka jälkeen heti langat ylös. Pesin langat seuraavana päivänä.
Tästä värjäyksestä tuli yläkuvassa kolmas lanka oikealta. Kaikki punainen tarttui hyvin lankaan (niinkuin tavallisestikin esipuretettuun, huuhtelussa ei paljoa väriä irronnut), koskapa jälkiväristä tuli vaaleaa kellanoranssia, kolmas lanka vasemmalta yläkuvassa. Alakuvassa langat ovat peilikuvana, mutta siellä lukee sitten värjäyssieni.

Kokeilin myös erilaista liotustapaa, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Siinä kuivia sieniä liotetaan ensin joitakin päiviä vedessä, jossa on loraus etikkaa (pH4), tämä liotusvesi sitten otetaan erikseen ja sienet keitetään puhtaassa vedessä ja näin olen saanut useita kertoja aiemmin puhtaamman punaista, kun keltaiset väriaineet ovat jääneet etikkaveteen, mutta nyt ei käynytkään näin, pöh. Liotus jotenkin epäonnistui. Tämän kertainen veriseitikkilanka neljäs oikealta yläkuvassa.

VERIHELTTASEITIKKIVÄRJÄYS:
80g kuivattuja sieniä/100g lankaa
Sienet liotettu yön yli ja keitetty kahteen kertaan kuten veriseitikkivärjäyksessäkin.
Värjäys samoin esipuretetulla langalla tunnin, langat pois ja uudet langat jälkivärjäyksen, joista tuli hyvin vaaleita, kuvassa toisessa reunassa.
Värjäsin erikseen kuivatuilla viime syksyisillä lakeilla ja edellisvuotisilla kokonaisilla verihelttaseitikeillä ja yllättävää kyllä sain nyt kokonaisilla sienillä voimakkaampaa väriä kuin pelkillä lakeilla. Voisiko säilytysaika olla vaikuttanut, tai sitten oli kyse vain syksyjen eroista. Lakeista tuli kylläkin vähemmän oranssista kuin kokonaisista sienistä.
Yläkuvassa viides lanka oikeasta reunasta on kokonaisilla sienillä värjätty, ja kuudes ja seitsemäs pelkillä lakeilla.

Väreistä ei tullut yhtä voimakkaita kun kirjan kuvissa, mutta tämä on vain osoitus siitä, miten paljon mm vesi tai muut muuttuvat tekijät vaikuttavat. Puhumattakaan syksyn säistä ja sienien kasvupaikoista ja iästä. Yleensähän on niin, että seitikeillä vanhemmista sienistä tulee punaisempaa ja nuorista oranssimpaa, minulla on vielä varastossa kuivattuja hyvin myöhään kerättyjä verihelttoja, niillä kokeilu on odottamassa.

In English
Before Christmas I dyed with redcap mushrooms, and wanted to see if I could get as red colors as in the pictures of the new Swedish mushroom dyebook.
I used the mushrooms in the same proportions as in the book.
DYEING WITH CORTINARIUS SANGUINEUS:
40grams of dried mushrooms per 100grams of wool
I soaked the dried mushrooms overnight, then boiled them for one hour, strained the bath and added new water over the mushrooms, boiled again for one hour and strained the bath. I then combined the extractions.
I used premordanted yarn (10%alum and 4% cream of tartar) and simmered it in the dyebath for one hour and took it away to cool. I washed the dyed yarns the next day.
This yarn is in the upper picture the third from the right. Almost all the red pigments attached in the first bath as the afterbath resulted the light yellowish orange color, the third yarn from the left in the upper picture. This usually happens when I use the premordanted yarn, it takes the color well and there was hardly any unattached red when I washed the yarns.
In the picture below there are the same yarns but the picture is mirror image and the mushrooms names are in Finnish:(

I also tried another method, which I had described here. In this method I first soaked the dried mushrooms couple of days in a water which pH was about 4 (added a glug of vinegar). This soaking water is then taken aside (and used separately to get more yellowish orange colors), and new water is poured over the mushrooms and boiled. This way I have gotten more reddish color several times earlier, but this time this didn't work out. The soaking must have failed somehow. Anyway, the color I got from this is the fourth from the right in the upper picture.

DYEING WITH CORTINARIUS SEMISANGUINEUS:
80grams of dried mushrooms per 100grams of wool
I soaked the dried mushrooms overnight and boiled twice like with Cortinarius sanguineus mushrooms, and then combined the extractions.
I simmered the premordanted yarns for one hour, and dyed the afterbath the same way, the yarns from the afterbath are in the left side of the upper picture.
I dyed separately with only the caps of the C.semisanguineus, these were collected last autumn, and then did another bath with the whole mushrooms, stems and caps, collected the year before. Strangely the whole mushrooms gave me now a stronger color than only the caps, previously it had been the other way around. Perhaps the fact that they wer older was one reason? The caps gave me a redder color, the color from the whole mushrooms had more yellow in it, and this was what I expected. In the upper picture the fifth yarn from the right was dyed with the whole mushrooms, the sixth and seventh were dyed with caps only.

This time I didn't get as strong colors as in the pictures of the book, but there are so many variables in dyeing with mushrooms and natural dyes, the water and other dyeing conditions, not to mention the age of the mushrooms when collected and the weather and growing conditions. Usually the older the mushrooms are when collected, the less yellow the color they give is.. I have some dried mushrooms which were frostbitten and almost rotten when collected, it'll be interesting to see the difference in the color they give.
Lankakarttakuvissa on vertailuna myös kesällä kasvihuoneessa krapilla kylmävärjättyä punaista, toinen vasemmalta nyt ylläolevassa kuvassa (kolmas oli se veriseitikkilanka) ja kaikkein vasemmanpuolimmaisin on verihelttaseitikin oranssi jälkiväri uudelleen värjättynä kokenillilla (7%), joka on melkein viinipunainen verrattuna sieniväreihin. Jonkun silmissä myös krapilla saatu punainen voi näyttää oranssilta, mutta kun sitä vertaa taas oikeisiin oransseihin, niin minusta se on punainen:) Värien määrittely on vaikeaa, ihmiset näkevät ne niin erilaisina.
Nämä sienioranssit menevät nyt tarvikepaketteihin, mutta osa langoista pääsee kauppaankin suoraan.

In English
In the pictures I had other than mushroom dyed yarns too, for comparaison. The second yarn from the left in the picture above was cold-dyed with madder last summer (the third yarns from the left was the Cortinarius sanguineus), and the first yarn from the left was first dyed orange with Cortinarius semisanguineus and then overdyed with cochineal (7%), that color looks almost burgundy to me rather than red.
Someone might also see the madder dyed yarn as orange, but if compared to musrhoom dyed oranges, it is red to me:) Colors are so difficult, different people see them in differently.
These mushroom oranges go mostly to the mitten kits, but I'll put some to the shop, too.

Winter and Japanese indigo info Pakkasta ja väritatarinfoa

Vähän pakkaskuvia, kaunista, jos ei ajattele, että tätä samaa voi olla vielä yli kolme kuukautta.
Puutarha on kasvien kannalta onneksi lumen peitossa, mutta rusakot ovat nälissään kaivaneet kuoppia lumeen morsinkomaahan saadaksen edes jotain syötävää. Mielummin tietysti morsingonlehtiä kuin ruusunvarsia:) Miten ihmeessä ne osaavatkin haistaa lumen alta, missä kohtaa morsingot ovat?

Kolmen kuukauden kuluttua pääsen taas kylvämään uusia morsinkoja ja väritattaria (japanilaisia indigoja) sisälle ja neljän kuukauden päästä on viimeistään kevät! Tällä välin on hyvää aikaa lukea kaikenlaista värjäyksen liittyvää, ja Naomi lähetti minulle tällaisen mielenkiintoisen linkin japanilaisille sivuille (onneksi englanniksi) liittyen tutkimukseen eroista väritattaren ja synteettisen indigon välillä. On niin hienoa, että ihmiset jakavat tietoa ja sitä voi löytää ympäri maailmaa! Kiitokset Naomille ja Ichirolle!

In English

Some pictures of our winter this year. It is beautiful if you don't think that it has been between -10C - -20C for a month now, last night it was -25C! And that the snow could last for over three more months, that is too long for me. Lucky for the plants that the snow covers them, but the wild brown hares are hungry and they have been all over my garden looking for food. They have dug holes in the snow to get to the woad leaves underneath, and good for them. I prefer they eat woad which grows again in the spring than my roses:) But how can they know exactly where to dig, do they smell the plants under the snow?

Still three months before I can start to sow woad and japanese indigo seeds indoors, and four months until the spring. Meanwhile there is good time to read more about natural dyeing and indigo and Naomi sent me this interesting link to Japanese pages (in English) about a study of differences between japanese indigo and synthetic indigo. The wonders of internet and just how great people are sharing this information. Thanks Naomi for the link and Ichiro for posting the information in English!

New year- new mittens Uusi vuosi -uudet lapaset

Tein ennen joulua näitä lapasia. Malli pohjautuu vanhojen raanujen ruusukas-kuvioon äitini idean pohjalta. Väreinä on lampaan omia ruskeita ja sinisiä värjätty morsingolla ja indigolla. Ohje on naisten keskikoisiin lapasiin, mutta kuviota on helppo suurentaa tai pienentää tarpeen mukaan. Tarvikepaketti näistä löytyy kaupastani.

Lämmintä ja värikästä uutta vuotta 2010 kaikille:)

In English
I made these mittens before Chirstmas. The design is based on my mother's idea from a pattern of old Finnish weaved rugs, but I am sure it is universal. When made with looms it is called ruusukas in Finnish, but I don't know what it is called in English. This is quite easy pattern to knit, the graph in the kit is for women's medium size mittens, but the pattern is easy to make bigger or smaller.
The colors are natural browns from the sheep and blues dyes with indigo and woad.
You can find a kit for these mittens in my shop and the name of the mittens is Blue Tradition.

Happy and Warm New Year 2010 to everyone:)

Peaceful Christmas Rauhallista joulua

Rauhallista joulua kaikille lukijoille!

Peaceful Christmas from snowy Finland!

Bark mordanted madder Kuoripuretettua krappia

Tämä bloggaus on hyvin epäajankohtainen, mutta kun viime viikolla piti tehdä lisää punaruskeaa Hilla-lapaspakettia varten, muistin nämä viime kesäiset kuvat kuoripuretuskokeiluistani.

Värjäsin kasvihuoneessa kylmävärjäyksenä krapilla ja halusin nähdä, millaista tulee kuoripuretuksilla samasta liemestä. Tavallisestihan kasvivärien väriaineet kiinnitetään lankaan alunalla ja viinikivellä purettamalla. Puiden kuorissa on kuitenkin paljon tanniineja, jotka tarttuvat hyvin villaan (ja selluloosakuituihin) ja sitten muiden väriaineiden kanssa muodostavat pysyviä yhdisteitä.
Kirjallisuuden mukaan kuorivärejä käytettin yleisimmin harmaan ja mustan värin saamiseen rautapuretuksella, mutta suoranaisesta villan puretuksesta tanniineilla löysin aika vähän tietoa. (Selluloosakuitujen puretuksessa tanniinit ovat olleet välttämättömiä alunan lisäksi, niistä löytyy paljon tietoa.) Cardonin mukaan tammenkuorta on käytetty silkin värjäykseen yhdessä muiden väriaineiden kanssa jo ainakin 900- luvulla Japanissa, ja mm 1800-luvun eurooppalaisesta värioppaasta löytyi reseptejä, joissa tammen- ja lepänkuoret olivat yksi osa (Cardon s.413)
Jenny Deanin Colours from nature- kirjassa on hyvä resepti tanniinipuretuksesta tammenäkämillä tai sumakin lehdillä, ja hän on myös blogissaan kirjoittanut tanniinipuretuksesta mm täällä. Suomalaisissa vanhoissa kirjoissa ei äkkiseltään tullut vastaan kuoripuretusta villalle.

In English
This blogging does not belong at all to Christmas:) but when last week I had to dye more reddish brown for Cloudberry mitten kits, I remembered the bark mordanting experiments I did last summer.

I cold dyed with madder last summer, and I wanted to see how mordanting with tannins from barks would affect the color in the same dyebath. Usually the wool is mordanted with alum and cream of tartar which make the colors fast, there are a few exceptions which don't need mordanting. Barks contain a lot of tannins which attach to the fiber and then with other dye molecules can form insoluble compounds.
Bark dyes were mostly used to get greys and black with iron, but I found very little information about mordanting wool with tannin bearing barks. (Tannins were and are used together with alum to mordant sellulose fibers, there are tons of information about that.)
According to Cardon oak barks were used as early as 900AD in Japan to dye silk (together with other dyestuffs) and there are also recipes in a european dye manual from 1850s which use oak and alder bark with other dyestuffs (Cardon p.413).
In Jenny Dean's book Colours from Nature, there is a good recipe for mordanting wool with tannins (oakgalls and sumach leaves) and in her blog she has also written about tannin mordanting, here. In older Finnish dye books I couldn't find anything about mordanting wool with tannins.

Tässä sitten valmiita lankoja väripataan, oikealta lukien purettamaton, aluna/viinikivipuretus (10%/ 5%), lepänkuoripuretus 2vrk, tammenkuoripuretus 2vrk, lepänkuoripuretus 12vrk, tammenkuoripuretus 12vrk ja viimeisenä lepänkuoripuretus keittämällä.

Kuoripuretukset tapahtuivat seuraavasti:

Tammenkuoria (kgmäärä ei ollut ylhäällä, puoli ämpärillistä) olin liottanut useita kuukausia (kun en ehtinyt tehdä niille aiemmin mitään, liotusliemi oli hyvin punaruskea, kuva ylinnä), siivilöin liemen keittämättä ja laitoin pestyt langat, 600g, liemeen ämpäriin kasvihuoneeseen kesällä, lämpötila liikkui jossain 20-25C vaiheilla.

Ensimmäiset langat otin pois 2 vrk:n jälkeen, loput saivat olla 12 vrk liemessä, jolloin niihin olikin jo tarttunut väriä.
Lepänkuoripuretus:

-600g vanhoja harmaalepän kuoria, liotettu kuukausi (taas vaan olosuhteiden pakosta, varmasti viikko olisi riittänyt), haudutettu hiljaisella tulella useita tunteja, siivilöity. Tähän liemeen lisätty 200g lankaa, joista toinen vyyhti purettamaton, lämpö nostettu 80C, pidetty siinä tunti ja langat saivat jäähtyä liemessä yön yli.
Tästä tämä purettamaton vyyhti on tuo vasemmanpuolimmaisin yläkuvassa.

-kertaalleen käytetyt kuoret keitettiin uudelleen kahden tunnin ajan, ja siivilöitiin ja tähän liemeen laitoin 600g purettamatonta lankaa, ämpäri sai sitten seistä kasvihuoneessa 12vrk. Otin yhden vyyhdin pois liemestä 2 vrkn jälkeen, loput saivat liota 12 vrk.

Liemet eivät alkaneet käydä, eikä myöskään hometta muodostunut. Ainoa juttu oli, että ämpärien päällä ei aluksi ollut kansia ja sinne meni hyönteisiä, jotka hukkuivat, mutta tuskin vaikuttivat puretustulokseen:).

In English

Ín the picture above, the yarns are ready to go to the dye bath, they are from the right to left: unmordanted,

alum and cream of tartar mordanted (Al 10% and Cot 5%),

alder bark cold mordanted 2 days,

oak bark cold mordanted 2 days,

alder bark cold mordanted 12 days,

oak bark cold mordanted 12 days

and last one in the left alder bark mordanted in simmering bath.

The bark mordanting went like this:

Oak barks (I didn't have the exact amount written down, half a bucketful) soaked first for several months (because I didn't have time to do anything about them), the picture of them soaking is in the top of this posting. I strained the barks without simmering and put 600grams of unmordanted yarn to the bath and left it in the greenhouse in the summer. The temperature was between 20-25C. I took the first yarns away after 2 days and the rest were left to soak for 12 days.

Alder barks

- 600grams of old alder barks soaked for a month (again one week could have been enough, I just didn't have time), then they were simmered for about three hours, and strained. I put 200grams of wool to the bath and raised the temperature to simmer again for one hour, and then let it cool overnight.

The yarn on the left is from this bath.

-I took the already used barks, added water and simmered them for two hours and then strained the bath. I added 600grams of unmordanted yarn to the bath and left them to steep in the greenhouse. After 2 days I took one skein away from the bath and the rest were in the bath for 12 days.

The baths didn't ferment, nor was there any mold in it. The only thing was that at first I didn't have a lid on the buckets, and small insects flew in and drowned in the bath.. but I doubt they had any inpact to the mordanting:).

Huuhtelin puretetut langat huolellisesti erikseen, tammenkuoriliemessä olleista langoista ei lähtenyt juuri lainkaan irtoväriä.. no tietysti lankojen väri itsessäänkään ei ollut kovin voimakas, mutta lepänkuorilangoista lähti kyllä väriä ja lankojen väri vaaleni eli keitetyistä kuorista oli irronnut muitakin väriaineita, kuin tanniineja, ja nämä värit eivät olleet tarttuneet kunnolla ainakaan kaikki.

Langat pääsivät sitten krappisaaviin kasvihuoneeseen (1kg krappia liotettu yön yli/1kg lankaa).

Alunapuretettu lanka otti heti väriä, niinkuin se yleensäkin tekee, mutta muihin väri tarttui hitaammin. Lämpötila liemessä oli enimmäkseen alla 25C.

Langat saivat värjääntyä saavissa 9 vrk, liemi alkoi käydä tavalliseen tapaansa kolmantena päivänä ja sekoittelin lankoja päivittäin.

In English
I rinsed the mordanted yarns separately, the rinsing water from the oak bark mordanted yarns was clear from the beginning, but some color came out of the alder bark mordanted yarns, I quess alder bark had also some other dyestuffs besides tannins and these other ones didn't attach themselves very tightly, at least not in the cold bath.
I put the yarns then to the madder bath in my greenhouse (1kg of madder soaked first overnight, to 1kg of fiber)
The yarn mordanted with alum turned red right the first day, but the bark mordanted yarns took color slower. The temperature of the bath was around 25C, quite low.

The yarns were in the bath for 9 days, and day 3 the bath started to ferment like it always does.

Tässä sitten, millaisia värejä näistä tuli.

Alunapuretettu on ylin, kunnon punainen, mutta muilla langoilla ei ole isoa eroa. Kokonaan purettamaton lanka on vaaleampi ja lepänkuoripuretetut ovat kellertävämpiä kuin tammenkuoripuretetut, eroa on vaikea huomata kuvasta, mutta se on olemassa. Samoin yllätyksekseni kuumassa lepänkuoriliemessä puretettu alin lanka on vaaleampi/kellertävämpi kuin kylmäpuretetut!
Eli puretettaessa kuorilla ei ole välttämätöntä kuumentaa lientä, kesällä se on helppoa tehdä ulkona ja säästää energiaa (vaikkakaan ei aikaa).

Myöskään eroa ei tullut siinä, miten kauan langat olivat puretusliemessä, kaksi päivää riitti.

Olin syksyllä pitänyt näitä näytelankoja kolme viikkoa ulkona auringonvalossa (tai siis päivänvalossa, aurinkoa ei joka päivä ollut).

Ainoa näyte, missä näkyi lievää haalistumista oli kokonaan purettamaton, siinäkään ero ei ollut kovin suuri - krapissa on itsessäänkin melko valonkestävät väriaineet. Eli tässä mielessä kuitenkin kuoripuretus kannattaa, vaikka itse väri ei kovasti eronnut kokonaan purettamattomasta. Hiukan pettynyt olin siihen, että kunnon punaista ei tullut näissä kokeiluissa kuoripuretuksilla, ainoastaan alunalla.
Seuraavaksi olisikin mielenkiintoista kokeilla kuoripuretuksia muille väriaineille, varmasti eroja löytyy riippuen siitä ovatko väriaineet antrakinoneja kuten krapilla tai flavoideja tai jotain muita. Krapin kanssa tämä ainakin toimii!

In English

Here are the results of these experiments.

The red yarn on the top was mordanted with alum and CoT,

then next was unmordanted,

then oak bark coldmordanted 2 days,

oak bark coldmordanted 12 days,

alder bark coldmordanted 2 days,

alder bark coldmordanted 12 days

and alder bark hot mordanted sample.

The alum mordanted was good red, but there isn't very much difference in other samples. The unmordanted yarn is paler than others and alder bark mordanted yarns are more yellowish tone than oak bark mordanted ones.. that is difficult to see in the picture but it is clear in reality. A surprise was also that alder bark hot mordanted yarn was paler and more yellowish than cold mordanted yarns, well not much, but there was a difference!

So when mordanting with barks it is not necessary to heat the bath, you can do it outside in the summer and save energy (even if not time).

Also mordanting for two days was enough, there wasn't difference in the final color even if the yarns were longer in the mordanting bath.

I had kept these samples outside in daylight (there wan't much sun) in September for three weeks and all others held their color, except on unmordanted yarn there was slight fading.

The dyestuffs in madder are quite lightfast and the change in unmordanted yarn wasn't much, but it is advantageous to use bark mordants even though the color achieved is close to the unmordanted, the lightfasteness is better with bark mordants and alum mordant.
I was a little dissappointed that I didn't get red with bark mordants in cold bath, and only the use of alum gave me the red I wanted.

It will be interesting to try next how the bark mordants (tannins) react with other natural dyes, I am sure there are differences if the dyestuffs are anthraquinones, flavonoids or something other:)

With madder it works!

Sitten vielä viime viikkoinen värjäys:

valkoista lankaa oli puretettu tammenkuorilla (kuorien liotusvesi siivilöity ja nyt nostin lankojen kanssa lämmön 60C, ja annoin sitten jäähtyä ja seisoa 2 vrk). Langat huuhdeltu ja lisätty yön yli liotettuun krappiliemeen (100%), lämpö nostettu 50-60C, pidetty siinä kaksi tuntia ja annettu jäähtyä yön yli.

Yllätys: nytpä langasta tulikin punaisempaa kuin kylmävärjäyksessä! Vieläkin rusehtavan oranssinpunaista eikä kunnon punaista niinkuin alunapuretuksella, mutta selvästi voimakkaampi väri kuin kasvihuoneesta kuoripuretuksilla.

Eli vaikka alunapuretuksella voimakkaanpunaiset väriaineet krapista tarttuvatkin lankaan jo viileässä alle 30 asteessa, niin ilman puretusta tai tanniinipuretuksella näin ei käykään vaan lämpöä pitää nostaa. Ihme juttu, pitää yrittää lukea miksi näin kävi.

In English

Then the dyeing I did last week: I had mordanted white yarn with oak barks (the soaking water of the oak barks strained and yarns added, heated to 60C for two hours, then let cool for two days).

I rinsed the mordanted yarns and added them to the madder bath (100% madder first soaked overnight), raised the temperature to 50-60C (little warmer than hand hot), kept it there for two hours and then let it cool overnight.

What a surprise: now the yarns were redder and stronger colored than when dyed in colder in the greenhouse. Well, the color is still not really red, like what I get with alum mordant, more strong brownish orange, but anyway a stronger color than what I got in the greenhouse with the same oak bark mordant.

So even though the red dyestuffs in madder attach themselves to the alummordanted yarn in lower temperatures (below 30C), they don't do so with tannin mordanted yarn, but the temperature needs to be higher with bark mordanted yarns if I want stronger and redder color. Strange, I need to read more to find out why!

Christmas at the market Joulumyynti torilla

Nyt on taas harmaata ja maa sula, mutta viime viikolla oli parina päivänä puutarhassa kaunis kuura ja aurinkokin pilkisteli. Vielä pari viikkoa, kunnes on vuoden pimein päivä ja siitä alkaakin sitten valo taas lisääntyä. Joulu on jo lähellä :)

Tänä vuonna emme siis ole vanhan joulumyyjäisissä kuten aiemmin, vaan myymme ainoastaan torilla ja netin kautta. Mieheni on torilla lauantaisin ja parina arkipäivänä, tulevalla viikolla todennäköisesti keskiviikkona 9.12 ja sunnuntaina 13.12, klo 9.30-15 (ellei sääennuste muutu hyvin huonoksi). Hämärä tulee aikaisin, joten toripäiväkin päätty silloin. Minä en tule Helsinkiin varmaan ollenkaan, vaan teen kotona lisää myytävää:)
Tervetuloa torilla lankaostoksille.

In English
Today it is gloomy and warmer again, but last week we had couple of cold days, and the garden was beautiful when it was all frosty, even the sun was peaking, a rarity this time of year. These pictures were taken around 1 pm, and there wasn't very much light even then, and after 3 pm it is getting dark. Still couple of weeks of this until the darkest day of the year, and then the days begin to get longer and there will be more light again:) Christmas is getting close.

This year we didn't get a booth at the Christmas Fair like before, instead we are selling only at the market Kauppatori and from the online shop. My husband will be at the market on Saturdays and next week Wednesday Dec.9th and Sunday Dec.13th (unless the weather changes to very bad), from 9.30am to 3 pm. Darkness comes early so the market closes early, too.
I won't be in Helsinki at all this year, I'll be home making more yarns and mittens to sell:)
Welcome to the market if you are in Helsinki.

Kuuraisia morsinkoja

Frosty woad beds

New shop Uusi kauppa

Viime viikolla ilmeni ongelmia nettikauppani sähköpostien kulussa, ja kävi ilmi, että kaupan rakenteessa oli reikä, jonka korjaaminen olisi ollut hankalaa. Niinpä ystäväni, joka tekee sivut meille, ehdotti uuden kaupan perustamista paremmalle pohjalle ja näin myös saatasiin turvallisemman kaupan lisäksi vielä siitä monipuolisempi ja uudempi.
Tämä uusi kauppa aukeaa ihan kohta! Tästä pääsee uuteen kauppaan, vielä tulee hiukan muutoksia, mutta pääsette jo katselemaan:)
Kauppa on nyt myös suomenkielellä englannin lisäksi, varmaan mukava uudistus suomalaisille:) Kauppa myös laskee postikulut automaattisesti ja enää minun ei tarvitse lähettää ennakkolaskua käsin, vaan kassalla lopuksi asiakas saa valita joko pankkisiirron tai postiennakkomaksun välillä. Edelleen tietysti voi hakea varatut tuotteet torilta ja niin säästyä postikuluilta.
Ainoa harmillinen puoli on, että asiakkaat joutuvat rekisteröitymään uudelleen, kaikki vanhat asiakastiedot katoavat, kun vanha kauppa hävitetään. Olen pahoillani tästä, mutta toivottavasti uusi kauppa korvaa muuten vaivan. Ja kiitos kärsivällisyydestä teille lukijoille ja asiakkaille ja Jannelle kaupan tekemisestä.

Aikamoinen homma on ollut uuden kaupan perustamisessa, ja vieläkin siellä on pieniä puutteita tuotteiden tiedoissa, mutta kaikki myytävät langat ym ovat nyt siellä kuitenkin ja kun tämä on saatu tehtyä, pääsen värjäämään lisää.. jotain uusia lankoja onkin jo värjätty viime viikolla, mutta ne on vielä selvittämättä ja vyyhdittämättä uudelleen:)
Kaiken muun ohella olen neulonut uusia sini-harmaa/ruskea sävyisiä lapasia, ekasta parista ei tullut ihan sellainen kuin halusin, eikä toisestakaan, mutta nyt kolmansista tulee varmaan hyvät. Ensimmäinen versio oli viime lauantaina torilla ja ne löysivät kyllä ehti uudet omistajat, joten ehkä nekin olivat ihan kivat. Eli lähtitulevaisuudessa on sitten myös uusi lapasmalli tulossa, ehkäpä ensi viikolla.

In English
Last week we had trouble with the emails in our shop, and it turned out that there was a failure in the structure of the shop, so my friend who knows more than I do about these kind of things, suggested that we put up a new and better shop. And so we have been doing.
Here you can go and see our new shop, there will be some changes yet, but at least you can go and take a look:)
There are several improvements, the shop is now also in Finnish, which I'm sure the finnish-speaking appreciate:) The shop also adds the shipping cost to your shopping cart automatically, so you see immediately how much the shipping is going to cost. There is also an option to pay directly to our bank account, for Finns and within EU it is a good option, but of course you can pay through Paypal like before. I will still have to write the invoices by hand and send them to you, but I hope that we'll get you an option to go straight to the Paypal site also, after Christmas, at the latest (this could be done right right now, but I have to dye and make more things for the Christmas to sell, so I have more time for that change later).
The only inconvenience is that you will have to register again when you buy, all the old customer records will be destroyed with the old shop. I'm sorry about that, but I hope the new shop will make up to it in other ways. Thank you for your patience, and thanks also Janne, for putting up the new shop.

The new shop has been a lot of work, it has taken almost all my time in the last week, but soon I can get back to my dye pots and will have more new yarns.. actually I have some yarns already dyed before this shop thing, they are just waiting to be reskeined. I have also knitted a new pair of mittens, with blue/grey/brown coloring, but the first pair wasn't exactly how I thought they would be, so I knitted another pair, slightly different, and now I think the right ones would be in-between these two.. so I will have to knit yet another pair:) DH had the first pair at the market last Saturday, and sold them right away.. so I quess they were not so bad after all:)
Anyway, I will have a new mitten pattern and kit perhaps next week.