Seed mail Siemenpostia

Kevät ei tunnu olevan niin kaukana, kun voi tilata ja hiplata siemeniä. Viime kesän onnistuneitten väritatarvärjäysten jälkeen oli ihan pakko saada niiden siemeniä ensi kevääksi, kun omat kasvini eivät tuottaneet siemeniä.
Ensin löysin Ranskasta paikan B & T World Seeds'in josta tilasin heti tammikuun alussa väritatarta eli Persicaria tinctoriaa (ja vähän muitakin siemeniä, hmm hmm). Muita siemeniä tulikin sitten viikon sisään postissa, mutta juuri väritattaret olivat jääneet jälkitoimitukseen. Harmillista, varsinkin kun viestissä luki että toimitus voi kestää jopa kaksi kuukautta. Aloin pelätä, että jospa niitä ei tule ollenkaan, ja kun löysin toisen paikan USAsta, JL Hudson, Seedsman, jossa siemenet olivat halvempiakin, tilasin sieltäkin. Atlantin takaa siemenet tulivat nopeasti ja eikö mitä, myös Ranskasta tuli tällä viikolla siemenkirje ja lisää Persicaria tinctorian siemeniä eli nyt niitä sitten riittää! Varmasti ylimääräisiä taimia on keväällä, jos en saa kaikkia mahtumaan itselle, ja ehkä pieni määrä ylimääräisiä siemeniä voisi olla nytkin.

Tavallista morsinkoa on myös siemeninä, mutta jännittävä on kokeilla ensi kesänä myös kiinalaisen morsingon, Isatis indigotica, kasvatusta ja värjäystä sen lehdillä. Niiden pitäisi sisältää enemmän sinistä väriainetta kuin tavallisen morsingon. Näitä siemeniä löysin myös USAsta, Sand Mountain Herb- siemenfirmasta ja palvelu oli oikein hyvä:)

Muitakin värikasvien siemeniä on odottamassa kevättä, sain mm villin krapin, Rubia peregrinan, siemeniä värjäysystävältä ja muutenkin krappimaa tulee laajenemaan ensi kesänä.

Siemenajatuksista vielä vähän muualle värjäykseen, englanniksi on erinomainen yhteenveto puretuksesta ja sen historiasta Helenin blogissa, kannattaa tutustua:) Pieni yksityiskohta:
hän kirjoittaa mm että viinikivi erityisesti kokenillin kanssa käytettynä auttaa väriä kiinnittymään kuituun. Olen juuri värjännyt paljon kokenillilla ja jo aiemminkin todennut saman, jos lanka on puretettu vain alunalla (riippumatta sitä onko se esipuretettu vai yhtä aikaa), väristä tule huomattavasti vaaleampi kuin jos mukana on viinikiveä. Näin isoa eroa värin voimakkuudessa en ole huomannut mitään muita väriaineita käytettäessä, värin sävyyn tulee kyllä muutoksia riippuen siitä onko viinikiveä mukana vai ei. Viinikivihän auttaa alunaa pysymään liukoisessa muodossa pidempään ja näin isompi osa alunasta ehtii kiinnittyä kuituun, mutta kokenillin kohdalla jotain muutakin tapahtuu, ja vaikka viinikivi ei olekaan välttämätön puretuksessa, kokenillin kanssa siitä on todellista hyötyä, siis minun mielestäni:)

In English
Spring doesn't seem so far away when I can order and think about seeds. My japanese indigo dyeings last summer were so successful and exciting that I had to order more seeds for next summer, as I didn't manage to get any seeds from my own plants.

First in the beginning of January I ordered it's seeds from B & T World Seeds from France (and some other seeds hopped into my shopping cart, too..). I got the other seeds right the next week but unfortunately the Persicaria tinctoria seeds, which I was most expecting, were left for later delivery.. they said that it could be even two months before they were available. Well, then I got worried that what if I don't get them at all, and then found another place from the US where I ordered more Persicaria tinctoria seeds (for even cheaper price) JL Hudson Seedsman. The seeds came quickly and guess what, of course this week I got a letter from France with Persicaria tinctoria seeds in it. So now I have a lot of japanese indigo seeds! Perhaps I'll sell some plants in the spring if I can't find place for all of them. Although I know I will need a lot of blue yarn:)

I have also woad, Isatis tinctoria, seeds waiting for spring, but it will be exciting to dye with Chinese woad, Isatis indigotica. I found those seeds also from the US, a seed company called Sand Mountain Herb, which I can recommend from their fast service. Chinese indigo is said to give more blue that ordinary woad.

I have also other dyeplant seeds waiting for spring, among other I got wild madder seeds, Rubia peregrina, from a friend:) I had already planned to make a larger madder bed anyway, more madder, Rubia tinctoria, because red is a color I need all the time and it would be fun to experiment with my own madder.

Then something else: I have to recommend Helen's writing about mordanting in her blog: it is really worth reading, and not just once:)
A small detail from her long posting: she writes that if you are using cochineal, mordanting with cream of tartar (and alum) fixes more colour onto the fibers. I have just dyed with cochineal and I have noticed it earlier, too, that it s really true: if I use yarn only mordanted with alum, the color will be much paler than if I use yarn mordanted with alum and cream of tartar. I haven't noticed this much difference with any other natural dyestuff. Of course cream of tartar can change the hue with many other dyestuffs, but with cochineal it does something else, too. Or that is what I think :)

Dye notes Värjäysmuistiinpanoja

Kiitokset kaikille onnentoivotuksista.
Tämä vuosi alkoi tosi hyvissä merkeissä. Juuri ennen Knitter's Review'n ilmestymistä olin lähettänyt vähän lankalajitelmia Englantiin Ecoknits'ille, joiden periaatteet sopivat hyvin yhteen omieni kanssa. Onneksi heille, että tämä oli sovittu ennen lanka-arvostelun ilmestymistä, koska sen jälkeen en olekaan ehtinyt tehdä muuta kuin värjätä omaan nettikauppaan ja tarvikepaketteihin lankoja, sukkalankojen ja Maahinen-lankojenkin värjäys on jäänyt odottamaan eikä tänä talvena olekaan sellaista loma-tammikuuta, niinkuin aiemmin.
Kaikeksi onneksi sain ostaa myös ystävältäni lisää kuivattuja värisieniä, joten niitäkin riittää nyt vähäksi aikaa, tämäkin onnenpotku osui juuri viime viikkoon:)

Ladka kyseli aiemmin värjäyskirjanpidostani, joka on hyvin vanhanaikainen. Minulla on paksu kovakantinen vihko (itse asiassa juuri aloitin neljännen sellaisen vuoden vaihteessa), johon kirjoitan lyhyesti mistä väriaine on peräisin, kuinka paljon sitä oli, liotusajan, keittoajan ja lämmön suunnilleen, värjätyn langan määrän, puretusaineen ja värin.
Käytännössä eniten käyttämilleni väriaineille käytän aina samaa reseptiä, joka on päässäni (joskus muinoin kyllä kirjattu ylös), näistä en kirjoita ylös kuin päivämäärän ja värjätyn langan määrän. Eihän näilläkään samaa joka kerta tule, vaikka perusresepti olisin sama. Liotus-ja keittoajan vaihtelut vaikuttavat ja esim sienillä niiden ikä, joskus kerätyt sienet ovat olleet vanhempia, joskus nuorempia ihan samassakin kuivurillisessa.
Yön yli liottaminen voi olla mitä tahansa 12 ja 18 tunnin välillä, joskus taas värjäyslämpö nousee nopeasti 80 asteeseen, joskus hitaammin. Joskus lämpö on 85 astetta, joskus 90 astetta, pienetkin erot voivat vaikuttaa ja puilla pataa lämmitettäessä tarkkuus on eri luokkaa kuin teollisemmissa olosuhteissa, jossa voidaan lämmön nousut ja laskut säätää melkein minutilleen.
Tällaisia pikkueroja ei tule kirjattua ylös, vaikka nekin ovat tärkeitä.

Muilla sienillä tai kasveilla, joilla en värjää niin usein, kirjoitan tiedot vihkoon tarkemmin. Näin on helpompi myöhemmin katsoa, mitä olen tehnyt ja miten värjäys on onnistunut. Täsmälleen samaa sävyä harvemmin tulee uudestaan, vaikka noudattaisin samaa reseptiä, toisaalta joskus taas voi hyvinkin tulla ihan samaa, mutta olen oppinut olemaan lupaamatta mitään tiettyä väriä etukäteen. Jos lupaan, silloin sitä ei varmasti tule, ainoastaan minulle stressiä:)
Sitten ovat tietysti erikseen kaikenlaiset jälkiliemet, joita nytkin on tallella muutamia ämpärillisiä ajalta ennen joulua. Joskus näistä pitkään seisseistä tulee hyviä yllätyksiä, mutta vähintäänkin pohjavärejä jollekin muulle, ja siinä vaiheessa kyllä kirjanpitoni pettää.

Värjätyillä myyntilangoillani on juokseva numero ja joka langasta on näyte talletettuna kansioon, viimeisimmästä kansiosta kuva alempana. Värjäämättömien lankojen numerot taas pysyvät osin samana: niillä numerosarjan kaksi viimeistä numeroa osoittavat langan värin. 01 on luonnonvalkoinen, 02 vaalean harmaa jne. Sarjan kaksi ensimmäistä taas osoittavat kehruuerän vuoden. 0801 on 2008 alussa tullut kehruuerä luonnonvalkoista, joka sitten syksyllä loppui, ja tilalle tuli 08201. Värjäämättömilläkin villoilla on eroa.

Olen joskus yrittänyt siirtää värjäysmuistiinpanoja tietokoneelle, mutta en ole saanut vielä tehtyä tarpeeksi hyvää pohjaa, mille tiedot menisivät vaivattomasti ja silloin muistiinpanot jäävät tekemättä. Eli siis kyllä vihko ja kynä on edelleen paras:)

In English
Thank you everyone for the congratulations.
This year has started really well. Just before the Knitter's Review came out, I had sent some dyed yarn selections to Ecoknits in the UK, I think their principles match with mine, and I was honored that Kris asked to have my yarn in her shop. The timing was good for them, because since the yarn review came out and surprised me, I have hardly had enough time to dye for my own shop and for the mitten kits. Sockyarns and Maahinen-yarns are still waiting to be dyed, and this year January seems not to be a holiday month for me like before:) Not even knitting, just dyeing.
Another good thing that happened was that a friend of mine had dried dye mushrooms still left and I could buy them from her, and now I have enough of mushrooms for some time. Also this lucky thing happenend last week. All good things seem to happen all at once:)

Ladka asked earlier about how I keep my dyenotes. It is very old-fashioned. I have a thick notebook (actually I just started fourth notebook),where I write short notes of each dyeing: where the dyestuff came from, how much did I use, how long did I soak and boil or simmered it, how high the temperature was (about), how much yarn did I dye, what mordant did I use and how the color turned out.
In reality for the dyesuffs that I use the most, I have the same recipe (in my head, written down years ago) all the time, and so I write down only the date and how much yarn was dyed. Even when I use the same recipe, I don't get the exactly the same color. The time of soaking and/or simmering vary, and with mushrooms the age of the mushrooms can be different even when I have picked and dried them at the same time.
When I write down that I have soaked the dyestuff overnight, the actual time can be anything between 12 to 18 hours. Then sometimes the temperature of the dyebath raises quickly to simmer, sometimes it takes more time, sometimes the bath is close to boiling, sometimes it stays nicely to just simmer. I don't often write small things like this down, even though they might make a difference.In more industrial environment the temperatures are easier to manage than with my dyepots, which are mostly heated by firewood.
I have learned not to promise to try to repeat the color, sometimes I do get the same color, but it it certain that if I want it to be the same, it never will be, and all I get is a lot of stress.
Then there are different afterbaths, many times I save the bath and use it to dye sometime later (like now I have a few buckets of used dyebaths from before Christmas). It might dye nicely again after sitting for a few days or weeks, then again it might only give me a tan base for some brighter and better color. I have to confess that keeping notes of all the afterbaths is something I don't do well.

When I dye with plants or mushrooms which I don't use weekly or every month, I write down the recipes more carefully. This way it is easy to read later what I had done and how the color had turned out, and I might have better chance to learn from earlier experience. I used to think I remember more than I actually do, I have learned this the hard way:)

For all the dyed yarns that I sell, I give a number (I am now in a number little over 2100) and I keep a sample of the yarn in my folder with information what that number was dyed with and a reference in my notebook. There is a picture below of one of my sample folders, not so tidy, but it works.
The numbers of the undyed natural yarns stay partly the same: the last two numbers show the color of the yarn, like 01 is natural white, 02 is natural light grey and so on. The first two numbers of the natural yarns tell the year when that particular yarn was spun, like 0801 tells me it is a natural white yarn spun in the beginning of 2008. 08201 is a natural white spun later in 2008, after I had sold all the first spinning lot. So there are color differences also in natural undyed yarns and it is important to keep track of them, too.

I have sometime tried to keep my notes in a computer, but haven't had patience (or knowledge)enough to make good and simple chart, where the information would be easy and fast to write.
So for now it is a pen and notebook for me:)

Knitter's Review

Lyhyt viesti, miksi ei ihan vielä tule kunnon postausta.
Eilen ilmestyneessä amerikkalaisessa online neulelehdessä oli arvostelu meidän langoistamme, täällä, ja se taas on aiheuttanut sen että olen korviani myöten tekemässä vain lisää tarvikepaketteja, kaupasta ovat melkein kaikki langatkin loppu:) Kyllä tämä tästä varmaan tasaantuu, ja kauppaan ainakin on puolivalmiina jo lisää lankoja, täydennän sitä mukaa kun saan valmiiksi. Ja ihan varmasti tulee värjäysjuttujakin tänne vielä:)
Hyvää yötä.

Lisäys: huomenna lauantaina 10.1 emme ole kauppatorilla, mutta viikon kuluttua sitten taas:)

In English
Just a short message why I have been so busy. Yesterday there was a Yarn Profile article about our Aarni yarn in Knitter's Review, online-knitting magazine, here. So now I am swamped with orders:) and making kits as much as I can. I have already run out of almost all the dyed yarns in the shop, but I have more half done and I will restock the shop as soon as I can, next week at the latest. So if there is now empty, please pop in after couple of days. I will have more Aarni Bloom selections ready next week and also other selections.
I'll be busy yet in the weekend dyeing more and making packages ready to leave on Monday, but my dyeings and experiments won't stop and Ladka, I was planning to answer your question with pictures here, as soon as I have time.
So good night now.

Old and New Year Vanha ja Uusi Vuosi

Mietin eilen illalla, miten paljon uutta viime vuosi toi tullessaan. Blogin pitämisen myötä erilaiset värjäyskokeilut pääsivät ajatuksista tekoihin. Monia juttuja olin miettinyt jo vuosia, mutta en saanut tehtyä ja mitä enemmän tekee, sitä enemmän nousee uusia kysymyksiä, jotka taas vaativat kokeiluja:) Ja moni asia on edelleenkin vain mielessä, jospa tulevana vuonna osa niistä päätyi myös tekoihin

Kolme isointa asiaa viime vuodelta olivat alkutalven puunkuorilla värjäykset, niitä täytyy ehdottomasti jatkaa, vähintäänkin käyttää niitä puretuksena, mutta ehkä jotain muutakin (tämä liittyy mm pulloon odottamassa olevaa votkaa, arvaatte varmaan, että käytän sitä jotenkin muuten kuin mitä heti ajattelisi).
Kesällä väritattarella eli japanilaisella indigolla värjäys oli kohokohta. Vaikka olen morsingolla värjännyt aiemminkin, niin vasta nyt oikeastaan innostuin toden teolla itse kasvattamastani sinisestä. Näiden kasvatusta ja kokeiluja jatkan ensi kesänä ihan varmasti. Tunne omista kasveista saadusta sinisestä on jotain hienoa!

Syksyllä taas sienikausi olisi voinut olla täällä parempi, mutta hernekuukusella värjäys oli jotain ihan uutta ja pidin siitä saatavista väreistä tosi paljon.
Myös nettikaupan aukeaminen oli iso asia ja siitä olen tosi tyytyväinen:)

Mitä sitten tulevana vuonna?

Ihan ensimmäiseksi yritän saada värjättyä kauppaan lisää lankoja, mutta kyllä kaikenlaisia kokeiluja on taas mielessä ja kuivattuja väriaineita on varastossa.Olisi myös kiva katsoa, mitä kaikkea luonnosta löytyisi nyt väripataan. Värikasveja aion laittaa kasvamaan enemmän kuin viime vuonna, erityisesti noita sinisiä ja punaisia värejä antavia kasveja. Saa sitten nähdä, miten ehdin niitä hoitaa ja korjata satoa, mutta monivuotisilla kasveilla on ainakin helpompaa, jos en ehdi kerätä niitä tänä vuonna, aina on olemassa ensi vuosi.
Yritän olla ajattelematta juttuja, joita en ole ehtinyt tehdä, vaan suunnata ajatuksen ennemmin niihin, mitä valmistui.
Yksi asia, mitä opin viime kesänä omenapuunlehtien kanssa, kun en ehtinyt niillä heti värjätä, oli se miten paljon enemmän ja parempaa väriä niistä tuli pitkällä liotuksella eli joskus on hyväkin, että kaikkea ei ehdi tehdä heti:)

Toivon värikästä ja onnellista uutta vuotta kaikille blogini lukijoille ja ystävilleni ja toivottavasti "tapaamme" jatkossakin täällä:)

In English
I thought about last year, how many new things and friends it had brought. Keeping this blog has helped me in making better notes of my dye experiments and also many experiments have come to real instead of just being in my head:) I have thought about some dye experiments for years, but never got around to doing them until now, and the more I dye, the more new questions come to my mind. I think that even if I live to be hundred years old, there is always something new in natural dyeing.

The three most important new things last year were first the bark dye experiments in the beginning of last year, which I have do more. At least to try them more as a mordant for other dyes, but also new experiments (this includes a bottle of vodka I have waiting LOL)
Then in the summer the growing and dyeing with japanese indigo was really something I look forward to do more this year, too. The feeling what you get when you see blue colors coming from your own plants, a lot of work but so satisfying!
In the autumn the mushroom season was not so good as before, but then dyeing with Pisolithus tinctorius was something new and exciting, even though it is one of the oldest dye mushrooms.
Also opening my own online-shop was a big thing for me, I am so glad about it:)

What about this coming new year?

The first thing is to dye new yarns to the shop, but I have all kinds of things in my mind that would be interesting to dye with. I have dried dyestuffs, but it would be also nice to try to find something from outside also this time of year. After all, winter lasts for over three months still.
I am going to grow more dyeplants, especially ones that give blues or reds, but something else, too. I don't know how I have time to take care and dye with everything, but that is one good thing with perennial plants: they are there always the next year, too:)
So, I try not to worry about everything I don't have time to do, but enjoy the things that I do.
Last summer when I didn't have time to dye with apple tree leaves right away, the color just got better and I got more of it after accidental the long soak, so sometimes good things happen when you don't expect them.

I wish all my friends and readers a colorful and happy new year, I hope we "meet" here this year, too:)

Merry Christmas

New book Uusi kirja

Tänäkin jouluna minulle tuli mukavaa värjäyslukemista: sain lahjaksi Jenny Deanin uusimman värjäyskirjan Colours from Nature, enkä tietenkään malttanut säästää sitä jouluksi vaan aloin heti selata ja lukea sitä:) Se on 100 sivua paksu ja melkein täysin tekstiä, ja mikä parasta, hänen omia kokemuksiaan,vain värinäytteistä on kuvia eli täyttä asiaa. Se tuntuu hyvältä perusteokselta aloittelijalle, mutta kyllä minäkin sieltä heti löysin uusia vinkkejä, ja toisaalta vahvistusta omille tavoilleni tehdä asioita. Suosittelen, varsinkin kun sitä saa tilata mielestäni melko edullisesti häneltä itseltään, täältä.
Jenny Dean on myös alkanut kirjoittaa blogia värjäyksestä, sitä kannattaa ehdottomasti seurata!

In English
My Christmas strated early again this year. I got a very nice dye-related present: Jenny Dean's latest book about natural dyeing, Colours from Nature. Of course I had to start reading it straght away, I just couldn't save it until after Christmas:)
It is 100 pages all writing, there are pictures of only color samples, so I think it is a very solid package of anything you need to know about natural dyeing, and best of all, it all comes from her own experiences. It is a good book for a beginner, but also I found new things from it. I recommend it, and you can order it straight from her here. She also keeps a blog about natural dyeing, a must-read for any natural dyer!

Color from spruce cones Kuusenkäpyväriä

Kuusenkävyillä värjäyksestä on reseptejä Terttu Hassin kirjassa ja myös Alina Hellenin Kotivärjäyskirjassa vuodelta 1919. Käpyjen pitäisi olla ylivuotisia, niitä pitää keittää pitkään ja niistä saisi alunalla purettamalla himmeänpunaisenkeltaista Hellenin mukaan. En ole nähnyt mainintoja ulkomaisessa värikirjallisuudessa käpyjen käytöstä värjäyksessä, joten mitään tietoa niiden sisältämistä väriaineista en löytänyt.

In English

There are recipes in Finnish dye litterature about dyeing with spruce (Picea abies) cones, in Terttu Hassis book from 1977 and Alina Hellens book from 1919. The cones should be old, at least one year, and boiling them for several hours and using alum as mordant they should give reddish yellow mat color. I haven't seen spruce cones mentioned in other dye litterature, and I couldn't find out what the dyestuff would be.

Viime talvena keräsin ämpärillisen käpyjä (2kg) ison kuusen alta, ja kun epäilin, että kävyt eivät olisi olleet tarpeeksi vanhoja, ajattelin vanhettaa niitä lisää ämpärissä ennen värjäystä. No, kaikenlaista tekemistä oli ja vasta keväällä sain pilkottua kävyt ja laitoin ne veteen likoamaan. Pilkkominen ei sitten ollutkaan mitään ihan helppoa, kävyn ydin oli vielä tosi kovaa, mutta oksasaksilla ne menivät palasiksi. Kesällä siirsin likoavat kävyt kasvihuoneeseen ja lisäsin veteen hiukan tuhkalipeää, ajattelin että jospa emäksinen liemi irrottaisi paremmin väriä. Kesäkin sitten meni.. ja syksy.. ja vasta marraskuussa sain keitettyä lionneita käpyjä. Liemi oli punaruskeaa ja hauduttelin käpyjä kahtena päivänä hiljaisella tulella useita tunteja, liemen pH oli neutraali tässä vaiheessa. Liemen väri muuttui oikein kauniiksi hyvin tumman punaruskeaksi.

Siivilöin kävyt pois ja lisäsin liemeen 120g valkoista alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa ja haudutin niitä väriliemessä kolmisen tuntia, lisäksi langat vielä jäähtyivät liemessä yön yli. Väriliemi oli edelleen kauniin tummaa, mutta väri ei ollut tarttunut lankaan kuin melko vaaleana. Lisäksi väriä lähti vielä jonkun verran pesussa ennenkuin lopullinen väri jäi jäljelle: tavallaan kaunis vaalean hohtava kellertävä beige, ehkä siinä voi nähdä hyvällä mielikuvituksella myös punerrusta, mutta pieni pettymys, niinkuin minulle on ennenkin käynyt näiden puuvärien kanssa. Liemi on tummaa, mutta väri ei tartu lankaan. Alla olevassa kuvassa valkonen lanka on vierellä vertailuna.

Liotusaika oli nyt ainakin riittävän pitkä :-), ja itse asiassa kaadoin väriliemen takaisin samojen käpyjen päälle. Ehkä kokeilen uudestaan joulun jälkeen. Olen myös lukenut Sandra Rude'n ohjeita, että värit irtoaisivat puuaineesta paremmin alkoholiliotuksella, mutta käpyjen peittämiseksi Sinolilla sitä olisi kulunut aika paljon eli ei ihan halpaa puuhaa. Pieni kokeilu voisi kyllä olla paikallaan.

In English

Last winter I collected a bucketful of spruce cones (2kilos) from under a big old spruce near us. I suspected that the cones were not old enough and s0 I thought to let them age more before dyeing with them. Well, all things got in the way and it wasn't until spring when I got around to cutting them up and putting them to water to soak. Cutting wasn't so easy, the core of the cone was very hard. In the summer I put the soaking cones to the greenhouse, where it was warmer, and added some woodash lye to the bucket, hoping that maybe the high pH would help releasing the dye.

Summer went... and autumn.. and finally in November I took the soaking cones and started to boil them. The liquid was then nice reddish brown and after simmering for several hours in two days, the liquid had turned to dark reddish brown. The pH was neutral at this point.

I strained the bath and added 120grams of white premordanted wool (alum and CtT) and simmered them for three hours, then let them cool in the dyebath overnight. The bath was still very dark color, but the yarns were much lighter color, which became even lighter after washing:( The final color is kind of nice light shining beige, but beige nevetherless. With good imagination you can see some reddish in it. It is a disappointment to me, like most of the colors from woods have been. The baths are very dark and sometimes reddish, but I can't get that color to attach to the yarn.

In the picture below there is also a natural white for comparison.

The time these cones had been soaking was long enough :-), and I even poured now the used dyebath back over the cones and let them soak even more. Maybe I'll try again after Christmas.

I have read from Sandra Rudes' web pages that dyes from woods would be better extracted with alcohol. Covering this much cones with even rubbing alcohol would be expensive, but perhaps I could eperiment with a smaller amount:)

Blue scarf Sininen huivi

Olen tehnyt näitä tällaisia huiveja, 39 silmukkaa, kolmosen puikoilla ja keskellä kuuden silmukan palmikko (en voi sanoa keksineeni itse mallia, se on niin yksinkertainen, että varmasti tällaisia on tehty iät ajat). Tämä langan värit on jo kehruuvaiheessa tehty liukuviksi, siis oli alunperin lampaan harmaa, ja olen sen värjäänyt indigolla. Muutamia vyyhtejä lankaa on nyt nettikaupassa. 150g vyyhdistä tulee minun käsialallani n 160cm pitkä huivi.

In English
I have knitted this kind of long scarves for Christmas, 39 sts, needles no 3mm and the cable in the middle is 6 sts wide (this is so simple design, that I am sure it has been used already ages ago, so it is not my design). I had a little natural grey self-striped yarn, the stripes were made already in spinning, mixing white and black sheep wool, so that the color changed from light grey to darker grey. I have dyed this yarn with indigo, so that the color is now greyish blue, very nice to my eye:) I have some skeins of this yarn now in my shop and from 150 gram skein I made a scarf 160cm long.

New mittens Uudet lapaset

Kevääseen on vielä pitkä matka, mutta kukkia voi ajatella myös neuloessa:)
Tässä uusia äitini lapasmalleja, joista on nyt tarvikepaketit myös nettikaupassani.
Oikeanpuoleinen on nimeltään Kellot, muistoja kesäisestä kukkaniitystä tai tienpenkan kissankelloista. Kellojen sininen on värjätty väritattarella (japanilainen indigo) ja vihreä samettijaloilla.
Vasemmanpuolimmaisen inspiraationa ovat olleet aikaisin toukokuussa puutarhassa kukkivat palloesikot. Vihreä lapasissa on värjätty edelleen samettijaloilla, kahta erilaista vihreää ja kukkien väri kokenillilla. Lapasten nimi on Palloesikko.

In English
It is still many months before spring comes, but I can think of flowers even when knitting:)
Here are my mothers new mittens, and there are also kits for them in my shop.
The on on the right is called Bellflowers, I think of summer meadows when looking at them, or harebells (Campanula rotundifolia) growing by little roads. The blue in the flowers is dyed with japanese indigo and green with mushroom Tapinella atrotomentosa.
The inspiration for the other mittens has been Drumstick primroses (Primula denticulata) that are growing in the garden, they are one of the first primroses that flower in the spring. There are two greens, both dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa and the color of the flowers is dyed with cochineal. The name of these mittens is just Primroses.

If you want to get your order outside Europe before Christmas in Economy mail, they have to be sent at the latest Monday Dec 1st and I recommend the same to Europe, even though Finnish mail says that Dec 8th is the last day to send mail to Europe in Economy mail.

Sheep wool Lampaan villaa

Lampaiden syksyinen kerintäkausi on taas ohi ja olemme hakeneet villaa tuttaviltamme Kiskosta. Olen lajitellut osan villasta myytäväksi pelkästään villana kehrääjille.

Tämä villa on kiiltävää, pehmeää, kiharaa ja roskatonta, 7-9cm pitkää ja tapulit erottuvat siinä hyvin. Villan hienous on 54, villakiharoita on 3 cm matkalla keskimäärin 6-7.
Yllä oleva villa on suoraan lampaasta, sitä ei ole pesty ja siinä on tallella kaikki villarasva ja lampaan haju:)
Osan villasta pesin hellävaroen, joten se ei ole niin rasvaista, kuva alapuolella. Vaikka yritin olla varovainen villakuidut tarttuvat pesussa hiukan toisiinsa, mutta karstatessa irtoavat hyvin.
Näitä kaikkia villoja on pieni erä nyt myytävänä kaupassani.


In English
The shearing of the sheep is now over for this autumn, and we have gotten finnsheep wool from our friends. I have sorted out some of the wool to be sold for spinners.

This wool is lustrous, soft, curly and clean from all vegetable matter. It is about 7-9cm (little over 3 inches) and there are good distinct and tapering staples. It's fineness is about 25-26 micron, there are 6-7 wool crimps in 3 cm (little over 1 inch). The wool above is straight from the sheep, so there is a lot of lanolin in the wool, and the smell of sheep.
I washed gently part of the wool, so there is quite not so much of lanolin in that wool and the fibres stuck together a little.
I have now all these wools in my shop.

Myös ruskeaa villaa on pieni määrä. Villan tapuleiden kärjet ovat haalistuneet auringossa kesän aikana (niinkuin hiuksetkin tekevät), myös villan värissä on eroja.


In English
Here is natural brown Finnsheep wool. The color in the tips of the staples has faded from dark brown to light beige during summer (sheepwool does this like your hair in sun). There are different shades also in the darker brown.

I have new mittens almost ready, so I think there will be two new kits in the shop next week-end:)

Uudet lapaset ovat loppusuoralla, ensi viikonloppuna on varmaan kaupassa kaksi uutta pakettia:)

Seven facts about me Seitsemän seikkaa minusta

Helen had tagged me yesterday, I am very flattered, I really am:-), but awards and this kind of things are very difficult for me, because I read regularly very few other blogs, and nominating seven more is impossible for me. When I have time I do read blogs occasionally, especially knitting blogs through Ravelry and some dyeblogs. I hope there were be more blogs about natural dyeing, now the ones I read are the ones Helen had already tagged. I know there are thousands of wonderful blogs in the world, perhaps I will find time to read them sometime.

So now I'll just write seven things about me, I hope you are not very mad at me for breaking the chain.

1. In high school I always knitted in class:)
2. I was an exchange student in 1973-74 living in Constantine, Michigan, United States.
3. I have worked as an animal keeper in Helsinki Zoo for 13 years.
4. I am very nervous about performing in public or teaching class, that's why I don't do those things and why I like this blogging thing:)
5. Spring is my favourite time of year, early morning in the forest or by the lake watching the birds.. I have a little hermit in me.
6. My favourite hobby is growing plants: perennials and even trees and roses from seed. To get them to germinate, imagining how they are going to look and see them grow is so very satisfying... but that is also why my garden is a mess and never tidy! I am a plant collector and not a gardener. Last summer I counted 764 different perennial plants, shrub roses and other different species in my garden, most of which I have grown from seed or cutting or exchanged with other plant collectors, and some are still very small, like the two year old rhododendrons I have grown from seed. I'm looking forward to the time when they are big and besides being wonderful evergreen shrubs, they can be used for dyeing:)

7. I am an optimist:) I try to find the good things in everything.

When growing plants this is a necessity: this year there are really a lot of moles in the garden, but instead of thinking of eaten plants in the spring, I hope the tawny owl living near us has now enough moles to eat to grow baby owls like couple of years back. It was such an experience to see and hear the babies beg for food from their parents at nights in June.

Eilen Helen oli merkinnyt minut "tag"illa. Olen oikeasti hyvin kiitollinen huomionosoituksista, mutta tällaiset palkinnot ovat niin hankalia minulle, kun en lue säännöllisesti monia blogeja:( Tagin antaminen eteenpäin on minulle mahdotonta, vaikka ihania blogeja olisi varmasti nettiavaruudessa vaikka kuinka paljon. Ehkä minulla on joskus aikaa lukea niitä enemmän.

Niinpä luettelen nyt vain seitsemän asiaa itsestäni tagin sääntöjen mukaan, ja toivon, että ette olisi kovin vihaisia, kun en jatka ketjua.

1. Lukiossa minulla oli aina jokin kudin tunnilla:)

2. Olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa 1973-74 Michiganissa

3. Olen ollut 13 vuotta eläintenhoitajana Korkeasaaressa

4. Jännitän esiintymistä ja kurssien pitämistä, siksipä vältänkin niitä ja tämä bloggaus on niin mukavaa:)

5. Kevät on lempivuodenaikani, aikainen aamu metsässä tai järven rannalla katsellen ja kuunnellen lintuja.. minussa elää pieni erakko.

6. Lempiharrastukseni on kasvien kasvattaminen siemestä: perennojen, jopa puiden ja ruusujen. Antaa todella paljon tyydytystä saada kasvit itämään, miettiä millaisia niistä joskus tulee ja sitten katsoa kasvua vuosien kuluessa... mutta siksipä toisaalta puutarhani on yhtä sekasotkua:) Olen kasvifriikki enkä puutarhanhoitaja. Viime kesänä laskin, että puutarhassani on 764 erilaista perennaa, ruusua ja muuta monivuotista puskaa, osa tietysti vielä pieniä, niinkuin kaksi vuotta vanhat rodojen taimet. Odotan aikaa, jolloin rodoni ovat isoja hienoja ikivihreitä puskia, lisäksi niiden lehtiä voisi käyttää värjäykseen:) Suurin osa kasveistani on kasvatettu siemenestä tai pistokkaasta, osa on ihania vaihtareita muilta kasviharrastajilta.

7. Olen optimisti, mitäpä muuta voisinkaan olla kasvieni kanssa. Yritän löytää positiiviset puolet asioissa: tänä vuonna puutarhassa on todella paljon myyriä, mutta sen sijaan että surisin talven aikana syötyjä kasveja, yritän ajatellla lähistöllä asuvaa lehtopöllöä. Jos myyräkannat eivät romahda ennen kevättä, sillä on nyt paljon ruokaa kasvattaa poikasia niinkuin pari vuotta sitten. Pöllönpoikasten seuraaminen alkukesän koivikossa on jotain tosi ihanaa!

Memories of late summer Loppukesän värjäysmuistoja

Kanadanpiiskut (Solidago canadensis) mainitaan hyväksi keltaisen värin lähteeksi. Piiskuja on käytetty värjäykseen Euroopassakin jo 1700-luvun lopulla ja niiden värjäysominaisuuksia ja viljelyä on tutkittu paljon 1990-luvun lopulla Saksassa ja Ranskassa. Piiskujen sisältämiä väriaineita ovat mm quercetin ja erityisen tärkeä isoquercitrin, joka Cardonin mukaan on luteoliinin lisäksi yksi kestävimpiä keltaisen värin lähteitä. Quercitriniä on piiskujen lisäksi myös mm mustatammen kuoressa (black oak bark), mulperipuun (Morus alban) lehdissä ja kanervakasveissa (Caluna vulgaris).Ensin mainittu quercetin on taas hyvin yleinen monissa kasveissa ja heikompi valonkestoltaan.

In English
Canadian goldenrods (Solidago canadensis) are mentioned in dye litterature to be a good source of yellow color. Goldenrods have been used for dyeing even in Europe since the end of 1800th century and their dyeing properties and cultivation has been studied in Germany and France in the end of 1990s. Some of the dyestuffs in goldenrods are quercetin and most importantly isoquercitrin, which according to Cardon is one of the most lightfast yellow dyestuff besides luteolin. Besides goldenrod quercitrin is found in black oak bark, leaves of mulberry (Morus alba) and in heathers (Calluna vulgaris). Quercetin,which is found in many common plants, is not so good when it comes to lightfastness.

Minulla kasvaa äidiltäni saamaani vanhaa piiskua, josta en ole varma onko se kanadanpiiskua vaiko isopiiskua (Solidago gigantea), johon sen tuntomerkit viittaavat. Se on hyvin myöhäinen, kukkii vasta lokakuussa ja minun korkuiseni. Se ei ehdi tehdä siementä, mutta leviää kyllä juuresta, ja jos sen on jonnekin istuttanut, on sitä vaikea kitkeä pois. Se on kaunis loppusyksyn kukkija, joka ei pienistä halloista piittaa. Alempi kuva on otettu äitini puutarhasta lokakuun toisella viikolla.

In English
In my garden I have old goldenrod that I have gotten from my mother. I am not sure if it is canadian goldenrod (Solidago canadensis) or giant goldenrod (Solidago gigantea). It is a very late bloomer, it's flowers open here in the beginning of October and it is very tall, about my height (1,70m). It doesn't set seeds but it spreads from root and if you have planted it somewhere it is there forever:) It is a beautiful late autumn bloomer which doesn't mind small frosts. The picture below is from my mother's garden in the second week of October.

Leikkasin tämän korkean piiskun kukkivat latvat ja hiukan vartta värjäykseen. Silppusin ne paloiksi, kaadoin kiehuvaa vettä päälle ja jätin muhimaan. Oli kaikenlaisia kiireitä ja niinpä piiskut saivat olla kuistilla toista viikkoa ennenkuin värjäsin niillä. Seisottamisen aikana jo liemi oli muuttunut heleän keltaiseksi, mutta keitin kasveja vielä tunnin verran ennen siivilöintiä. Käytin n 700g kukkalatvoja/100g lankaa. Alunalla ja viinikivellä värjätylle langalle väri tarttui kauniin keltaisena tunnin värjäyksen jälkeen ja liemestä tuli vielä vaaleampaa jälkiväriäkin. Kuvassa keskellä oleva väri on värjätty harmaalle langalle samoin alunaa ja viinikiveä puretukseen käyttäen. Osan langoista värjäsin sitten indigolla, jolloin sain kaunista vihreää.

Minusta tuntuu, että monilla kasveilla värjätessä, varsinkin keltaista, seisottaminen ja kasvien "käyttäminen" lisää värin saantoa. Sitä paitsi siinä on se etu, että värjäyksen voi tehdä silloin kun parhaiten ehtii:)

In English
I used flowertops and about third of the stem (where there was more leaves) of this goldenrod for dyeing. I cut them to small pieces, poured boiling water over them and left to ferment. I was busy with something else and so they were in my porch fermenting for more than a week. During that time the liquid had turned to nice yellow, but I simmered the plants for one hour nevetherless. I used 700 grams of fresh flowertops for 100 grams of yarn and got nice bright yellows to yarn that I had premordanted with alum and cream of tartar. The same bath gave also paler yellow in the afterbath. In the picture below the color in the middle was dyed on natural grey yarn which makes the color seem green, even though it really is the same yellow as in the yarn on the right (mordant alum and cream of tartar). The yarn on the left was then overdyed with indigo which gave beautiful green.

I think that with many plants, especially those that give yellow, it is useful to let the bath ferment. They seem to yield more color that way. And besides, then you can do the dyeing when you have the best time:)Korkean myöhäisen piiskuni lisäksi minulla on vuosi sitten ostettua matalaa kanadanpiiskuristeymää. Se kukkii jo elokuun alussa, enkä vielä viime kesänä en raatsinut leikata sitä värjäykseen. Olin ajatellut ensi keväänä jakaa sitä, mutta kun nyt syksyllä katselin sen siemensatoa, en tiedä olen tyytyväinen vai ei. Voipa olla, että pieniä piiskunpoikasia nousee riittävästi uutta värikasvimaata varten. Värjäykseen kukkia leikatessa on siis sekin hyöty, että ei tarvitse pelätä siementaimia:)

In English
Besides my old late goldenrod, I have one shorter canadian goldenrod hybrid, which I had bought year ago. I flowered already in the beginning of August and last summer I didn't have heart to cut it for dyeing. I had thought to divide it next spring, but when I now looked at all the seeds it had produced, I am sure there is no need to divide it. If all those seeds germinate in my flowerbeds, uh, I'm not sure if I am happy or not. So next year I am sure to cut the flowers of that goldenrod for dyeing:)

Piiskujen lisäksi oli syksyllä värjänyt myös astereilla, ne antoivat hyvin samantyyppistä keltaista kuin piiskutkin. Niiden väriaineista en ollut löytänyt tietoa:(

Eniten minulla kasvaa vanhaa pienikukkasellista pajuasteria (Aster x salignus) ja kun se on kova leviämään, niin mikäpä olisi parempaa hyötykäyttöä sille kuin värjääminen. Pidän siitä leviämisestä huolimatta, se ei ole ronkeli kasvupaikan suhteen ja perhoset pitävät siitä, niinkuin myös kerrotusta punaisesta asteristani.

In English

This autumn I have also dyed with my different asters, and they gave me same kind of yellows as goldenrods. I haven't found any information about the dyestuffs they contain:(

I have an old small-flowered old aster (Aster x salignus). It spreads so much that most gardeners wouldn't like it, but what would be better for a dyeplant:) I like it a lot, it grows just about anywhere and butterflies favor it, like the other redder aster I have (bottom picture).