Seven facts about me Seitsemän seikkaa minusta

Helen had tagged me yesterday, I am very flattered, I really am:-), but awards and this kind of things are very difficult for me, because I read regularly very few other blogs, and nominating seven more is impossible for me. When I have time I do read blogs occasionally, especially knitting blogs through Ravelry and some dyeblogs. I hope there were be more blogs about natural dyeing, now the ones I read are the ones Helen had already tagged. I know there are thousands of wonderful blogs in the world, perhaps I will find time to read them sometime.

So now I'll just write seven things about me, I hope you are not very mad at me for breaking the chain.

1. In high school I always knitted in class:)
2. I was an exchange student in 1973-74 living in Constantine, Michigan, United States.
3. I have worked as an animal keeper in Helsinki Zoo for 13 years.
4. I am very nervous about performing in public or teaching class, that's why I don't do those things and why I like this blogging thing:)
5. Spring is my favourite time of year, early morning in the forest or by the lake watching the birds.. I have a little hermit in me.
6. My favourite hobby is growing plants: perennials and even trees and roses from seed. To get them to germinate, imagining how they are going to look and see them grow is so very satisfying... but that is also why my garden is a mess and never tidy! I am a plant collector and not a gardener. Last summer I counted 764 different perennial plants, shrub roses and other different species in my garden, most of which I have grown from seed or cutting or exchanged with other plant collectors, and some are still very small, like the two year old rhododendrons I have grown from seed. I'm looking forward to the time when they are big and besides being wonderful evergreen shrubs, they can be used for dyeing:)

7. I am an optimist:) I try to find the good things in everything.

When growing plants this is a necessity: this year there are really a lot of moles in the garden, but instead of thinking of eaten plants in the spring, I hope the tawny owl living near us has now enough moles to eat to grow baby owls like couple of years back. It was such an experience to see and hear the babies beg for food from their parents at nights in June.

Eilen Helen oli merkinnyt minut "tag"illa. Olen oikeasti hyvin kiitollinen huomionosoituksista, mutta tällaiset palkinnot ovat niin hankalia minulle, kun en lue säännöllisesti monia blogeja:( Tagin antaminen eteenpäin on minulle mahdotonta, vaikka ihania blogeja olisi varmasti nettiavaruudessa vaikka kuinka paljon. Ehkä minulla on joskus aikaa lukea niitä enemmän.

Niinpä luettelen nyt vain seitsemän asiaa itsestäni tagin sääntöjen mukaan, ja toivon, että ette olisi kovin vihaisia, kun en jatka ketjua.

1. Lukiossa minulla oli aina jokin kudin tunnilla:)

2. Olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa 1973-74 Michiganissa

3. Olen ollut 13 vuotta eläintenhoitajana Korkeasaaressa

4. Jännitän esiintymistä ja kurssien pitämistä, siksipä vältänkin niitä ja tämä bloggaus on niin mukavaa:)

5. Kevät on lempivuodenaikani, aikainen aamu metsässä tai järven rannalla katsellen ja kuunnellen lintuja.. minussa elää pieni erakko.

6. Lempiharrastukseni on kasvien kasvattaminen siemestä: perennojen, jopa puiden ja ruusujen. Antaa todella paljon tyydytystä saada kasvit itämään, miettiä millaisia niistä joskus tulee ja sitten katsoa kasvua vuosien kuluessa... mutta siksipä toisaalta puutarhani on yhtä sekasotkua:) Olen kasvifriikki enkä puutarhanhoitaja. Viime kesänä laskin, että puutarhassani on 764 erilaista perennaa, ruusua ja muuta monivuotista puskaa, osa tietysti vielä pieniä, niinkuin kaksi vuotta vanhat rodojen taimet. Odotan aikaa, jolloin rodoni ovat isoja hienoja ikivihreitä puskia, lisäksi niiden lehtiä voisi käyttää värjäykseen:) Suurin osa kasveistani on kasvatettu siemenestä tai pistokkaasta, osa on ihania vaihtareita muilta kasviharrastajilta.

7. Olen optimisti, mitäpä muuta voisinkaan olla kasvieni kanssa. Yritän löytää positiiviset puolet asioissa: tänä vuonna puutarhassa on todella paljon myyriä, mutta sen sijaan että surisin talven aikana syötyjä kasveja, yritän ajatellla lähistöllä asuvaa lehtopöllöä. Jos myyräkannat eivät romahda ennen kevättä, sillä on nyt paljon ruokaa kasvattaa poikasia niinkuin pari vuotta sitten. Pöllönpoikasten seuraaminen alkukesän koivikossa on jotain tosi ihanaa!