Dye plants and madder yarn Värikasveja ja krappilankaa

Nyt alkaa voida istuttaa taimia jo ulos, kun ilmat ovat lämmenneet. Kuvassa yllä valmiita taimia, oikealla morsinkoa (Isatis tinctoria)ja vasemmassa laatikossa japanilaista indigoa (Polygonum tinctoria), vai pitäisikö sitä kutsua suomeksi väritattareksi.
Morsingon siemenet olivat ainakin viisi vuotta vanhoja ja hiukan epäilytti niiden itävyys, mutta tarpeeksi suuri osa niistä iti ihan hyvin. Ne oli kylvetty 29.3 kylmään kasvihuoneeseen ja itäminen kesti n kolme viikkoa. Samaan aikaan kylvin myös krappia, sekin oli hidas itäjä, aikaa kului lähes kuukausi. Väritatar oli kylvetty 6.4 ja se iti kuudessa päivässä eli tosi nopeasti:)
Taimet oli sitten koulittu omiin purkkeihinsa 7.5 ja nyt odottaa maahan istutus.
Olisikohan väritatarta pitänyt latvoa, sen tamet näyttävät hiukan honteloilta? Toisaalta lehtihangoista näyttää tulevan itseksenkin uutta kasvua.
Väritattaren viljelysta Japanissa löytyy englanniksi juttua mm täältä ja morsingon viljelykokemuksia Suomesta Maatalouden tutkimuslaitoksen kokeista täältä. Morsingon olisi voinut kylvää suoraan maahankin, mutta minulle taimesta laittaminen on helpompaa. Ei tarvitse pelätä pienten alkujen jäävän rikkaruohojen jalkoihin:) Myöskin kirpat syövät mielellään morsingon lehtiä, joten harsolla suojaaminen on aluksi hyvä ajatus, jos kylvää suoraan.

Olen myös värjännyt taas hiukan lisää krapilla, 1922 on värjätty harmaalle langalle ja sitä on n 700g. No 1923 on yhdistelmä raparperinjuurella värjättyä keltaista ja edellisen krapin ensimmäinen jälkiväri, tätäkin on n 700g ja toista jälkiväriä (pelkkä krappi) 1924 on 300g.
Kohta kun saan kasvihuoneen tyhjäksi taimista voin taas laittaa krappia sinne kylmävärjäykseen, tänä kesänä aion kokeilla muitakin kylmävärjäyksiä siellä. Nyt ainakin riittää lämpöä:)

In English
The weather has now turned warmer, so soon I can plant my seedlings outside. In the picture there are woad (Isatis tinctoria) seedlings on the right and some of my japanese indigo (Polygonum tinctoria) on the left.
My woad seeds were about five years old so I was a little sceptical how they would germinate, but I got enough plants:) I sowed them March 29th and it took about three weeks for them to germinate in cool greenhouse. At the same time I also sowed madder and it was even slower, almost a month before the seedings appeared. Japanese indigo was quick, it took only six days for it to germinate. The sowing date was April 6th.
I transplanted the seedlings to individual pots in May 7th and I think now they are ready for planting outside. The japanese indigo looks a little wobbly, maybe I should have cut the top of the seedlings off to encourage them to grow more shoots?
I could have sowed woad straight to the ground, but I like to grow them first inside; this way I won't have to worry that the weeds smother them:-)
I found lots of pages about japanese indigo in the internet, but here is one about how they grow and process it in Japan.

I have also dyed with madder again, no 1922 is dyed on light grey wool, I have about 700grams of that color as well as the next one. No 1923 was first dyed yellow with rhubarb roots and then in the madder afterbath (from the stronger color) so it is quite orange. No 1924 is the second afterbath of madder and I have 300 grams of it.
As soon as I have all the plants out of my greenhouse (and tomatoes planted) I am going to start to dye there again, with madder and other plants that dye well with cold dyeing (solardyeing).

Gardening Puutarhatöitä

Värjäysrintamalla on ollut hiljaista, lankoja on puretettu, mutta suurimman osan ajasta olen ollut puutarhassa ja kasvihuoneella. Vihannesten ja värikasvien taimet ovat vielä kasvihuoneessa, yllä oleva kuva on otettu toissapäivänä aamulla kahdeksan aikaa, jolloin kasvit ulkona olivat vielä kuurassa. Päivät ovat lämpimiä, mutta öisin on niin kylmää, että en ole uskaltanut istuttaa vielä mitään ulos, edes morsinkoa. Ensi viikolla ne kyllä täytyy saada maahan, vaikka sitten harsojen alle, koska kesäkuun alusta alamme olla torilla myös arkipäivisin, ja myös värjäykset on aloitettava kunnolla, materiaaliahan ulkona nyt riittää. Sitäpaitsi useimmiten yöhallat ovat täällä ohi kesäkuun alussa.
Varsinaisista värikasveista minulla ei ole kasvamassa kuin morsinkoa, japanilaista indigoa (laitan kuvia niistä myöhemmin, kivan näköisiä) ja krappia. Pieniä krappeja kouliessa huomasi, että nuorten taimien juuret olivat vielä keltaisia, punaiset väriaineet tulevat vasta vanhempiin juuriin. Hyvin punaisia juuria oli kitketyissä keltamataroissa, mutta ne juuret olivat niin todella pieniä, että kitkentäjäte meni kompostiin. Perennoja siirtäessäni huomasin myös, että myös pallomataralla, Phuopsis stylosa, on punaiset juuret. Eihän niitä raaski värjäykseen käyttää, kaunis kukka, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko siinäkin punaisia väriaineita.

In English
It has been quiet dyeingwise, I have mordanted yarn, but most of the time I have been in the garden or in the greenhouse tending plants. All my vegetables and dyeplants are still in pots in the greenhouse; the picture above was taken day before yesterday at eight o'clock in the morning, when there was still frost in the ground after a cold night, and it has been like that for the past two weeks. Now it is little warmer and I hope to be able to put the plants outside next week, because in the beginning of June we start to sell at the market also in the weekdays. Besides, usually the frosts are over in June. Then I also have to start to dye more, so that I have enough to sell:)
I have only three actual dyeplants growing in my greenhouse now: woad, Isatis tinctoria, Japanese indigo, Polygonatum tinctoria (60 plants!) and madder. When I replanted young madder to bigger pots I noticed that the roots were yellow, when in adult plants they are red, the red pigments develop to the older roots. Very small red roots were in Galium vernum (I was weeding my flower bed, but I put them to compost, they were really too small) and also a flower Phuopsis stylosa had red roots. It is very nice pink flower so I rather enjoy looking at it that use it to experiments:) Still I can't help wondering if anyone had tried to dye with it.

Testing for lightfastness Valonkestotesti

Kokeilin huhtikuun alussa värjäämäni koivunkuoripuretuksen valonkestoa, lankojen värjäyksestä postaus 9.huhtikuuta. Vasemmalla on pelkkä koivunkuoriliemessä ilman muuta puretusta värjätty vaalea lanka, jonka laitoin sitten värjäytymään krappiliemeen tuloksena keskimmäinen väri. Oikealla normaali alunapuretuksen kanssa värjätty punainen vertailuna, sen valonkeston tiesinkin hyväksi jo etukäteen.
Langat olivat puoliksi peitettynä ulkona reilut kaksi viikkoa ja aurinko paistoi melkein joka päivä, olosuhteet olivat aika täydelliset testaukselle, aika tosin olisi voinut olla vielä pidempi.
Alakuvassa langat näkyvät kokonaan: vaalea lanka oli haalistunut hiukan, eroa on vaikea nähdä kuvassa, kun lanka on jo alunperin niin vaalea, mutta oikeasti raja peitetyn ja peittämättömän välillä näkyi. Sen sijaan kummassakaan punaisessa rajaa ei erota, olin positiivisesti yllättynyt, että koivunkuori toimi krapin kanssa puretteena ihan yhtä hyvin kuin alunakin. Väriähän se hiukan muutti oranssimmaksi, mutta valonkesto näkyy olevan oikein hyvä.

In English
I tested yarns that I had dyed in early April (posted April 9th) with birch bark and madder for lightfastness. The yarn on the left was dyed with birch bark without any mordant, then in the middle there is the same birch bark yarn which I dyed with madder, no other mordant except the birch bark and on the right there is yarn dyed with madder mordanted with alum, which I knew would have good lightfastness.
These yarns were outside for little over two weeks, half of them covered. Most of the time it was very sunny, so the circumstances were nearly perfect, only the time for testing could have been longer.
In the bottom picture you can see the results: the light tan yarn had faded a little, it is hard to see in the picture as the color is so light to begin with, but in reality you can see the difference between the covered and uncovered parts. But to my surprise the middle yarn, dyed with birch bark and madder with no other mordant had not faded at all, the fasteness was as good as in the yarn dyed with madder with alum. Birch bark changes the color to more orange with madder, but it seems to work well as a mordant with madder.

More rhubarb roots, Lisää raparperinjuuria

Kävimme viime viikolla kaivamassa yhden tuttavamme ison raparperin ylös.. tai siis mieheni kaivoi ja minä seisoin kuopan reunalla kannustamassa. Raparperi oli kasvanut tuossa 13 vuotta ja tehnyt sinä aikana mahtavat juuret, yhteispaino oli 12 kiloa puhtaita pilkottuja juuria ja lisäksi kolme isoa kruununpalaa istutettavaksi uudelleen maahan. Mietin, miten kauan niiden kannattaa antaa kasvaa ennenkuin kaivaa uudelleen juurten sadonkorjuuta varten, ainakin kolme vuotta, mutta varmaan viisi voisi olla parempi. Paljon kompostia eikä lehtisatoa kannata ottaa, ainakaan pariin ekaan vuoteen, jotta raparperilla olisi paljon voimia kasvattaa vahvoja juuria.

In English
Last week we went to dig up a big rhubarb from our friends garden.. or actually my DH did the digging and I stood beside the hole making appreciative sounds.
That rhubarb had grown ther for 13 years and grown huge roots that tried to go all the way to China. The total weight of the washed and cut roots were 12 kilos and also three big pieces of crown to plant again for future harvest. I was pondering how long I should grow these rhubarbs before digging them up again for roots, possibly three years, but maybe five would be better. We have to give them lot of compost and water and not to harvest leaves at least for that three years to give the rhubarbs enough strength to grow long roots again.

Paksuimmat juuret olivat tosiaan paksumpia kuin käsivarteni. Joskus isojen juurten sisällä voi olla mustaa lahoa, mutta nämä olivat hienoja.

In English

The thickest roots were really big, thicker than my arms. Sometimes old roots have black rot in the middle, but these were really good roots.

Kiinnitin huomiota siihen, että haljenneen juuren kuoren alla juuren väri muuttui aika nopeasti punertavaksi, saman väriseksi, mitä viime vuonna sain, kun käytin värjäyksen jälkeen ammoniakkia langoille. Kuitenkin keskeltä juuri pysyi oranssinkeltaisena. Pilkotut nuoret juuret olivat selvästi enemmän sitruunankeltaisia, mutta sillä välillä kun hain kameraa niiden väri oli muuttunut samanlaiseksi tumman keltaiseksi kuin vanhojen juurten keskusta. Varmaankin väri jotenkin hapettui, mutta mitenköhän tätä havaintoa voisi hyödyntää värjäyksessä? Entä tulisiko kuoresta ja sen lähellä olevasta osasta erilaista väriä kuin juuren keskiosasta?

In English

When I cut the roots, I noticed that where the skin of the root had broken, the color changed to reddish, kind of like the color I got last year when I dyed with rhubarb roots and used ammonia afterbath. The inside of the root stayed orange yellow.

The color of the very young roots was more lemon yellow compared to the strong orange yellow of the old roots, but while I went to get my camera to photograph this difference, also the chopped younger roots had turned orange yellow! Propably some kind of oxidation happened, but could there be a way to use this observation in dyeing? And another question, would I get more browner/redder color from the skins or the flesh near the skins of roots compared to the middle of the roots?

Raparperinjuuret, vaikka ovatkin vanha värikasvi, ovat minulle uusia ja inspiraatiosta tähän täytyy kiittää Larisaa, joka viime kesänä antoi minulle ensimmäiset raparperinjuuret kokeiltavaksi!

In English

Though rhubarb roots are an old dye plant, they are new to me and I have to thank Larisa for inspiration for this and for giving me my first roots to dye with last summer!

Rhubarbroots Raparperinjuuria

Vihdoin on kevät, puutarhatyöt vievät aika paljon aikaa, mutta värjäysten suhteen
tässä on se hyvä puoli, että maasta löytyy paljon värjäykseen kelpaavia juttuja. Ensimmäiset raparperinjuuret vaihdoin ystäväni kanssa kasveihin, hän joutui kaivamaan ison raparperin pois ja minulta löytyi taas ylimääräisiä perennoja, joista hän piti. Omat raparperinjuureni vielä odottavat kaivamista, toivottavasti ensi viikolla ehdimme tehdä sen.
Kuvassa näkyy nyt yhden ison raparperinjuuret pilkottuna odottamassa kuivuriin menoa. Ne kuivuivat yllättävän nopeasti, vuorokaudessa ihan kuiviksi. Ja tuoksu on jännä, mehiläisetkin tulivat pörräämään niihin, mutta eivät onneksi jääneet pidemmäksi aikaa:)

Parilla kilolla kokeilin tuoreena värjäämistä.
Ensimmäiseen kokeiluun keitin 1,2kg tuoreita pilkottuja raparperinjuuria 2 tuntia, annoin jäähtyä yön yli, siivilöin liemen ja keitin samat juuret uudelleen. Yhdistin toisenkin hyvin tumman liemen ensimmäiseen. Mietin sitten minkä verran lankaa tuohon uskaltaisi laittaa, päädyin 300grammaan alunalla esipuretettua lankaa eli 400g tuoretta juurta/100g lankaa.
Lanka värjääntyi välittömästi tumman keltaiseksi, mutta annoin sen hautua kuitenkin tunnin ajan, no1909. Nämä kolme vyyhtiä olivat kaikki eri värisiä alunperin 1909 oli valkoinen, 1910 vaalean harmaa ja 1911 tumman harmaa. Kun valkoisesta langasta tuli keltaista, niin harmaissa sama keltainen taittaakin vihreään eli käyttämällä eri värisiä lankoja saa eri sävyjä samasta liemestä alunapuretuksella, ei tarvita muita aineita.
Kokeilin vielä jälkiväriä, 1912 on ensimmäinen jälkiväri, sitäkin on 300g ja 1913 kolmas jälkiväri. Tämä viimeinen on niin vaalea, että sen joudun käyttämään pohjaksi jollekin muulle värjäykselle, mutta ensimmäisiin väreihin olen oikein tyytyväinen.

Tein vielä toisen värjäyksen tuoreilla juurilla. Nyt keitin kilon juuria kuten edellä, mutta laitoinkin liemeen 300g vaalean harmaata purettamatonta lankaa. tunnin värjäyksen lopussa lisäsin liemeen 3g rautavihtrilliä (eli 1g/100g lankaa) ja annoin olla vielä 15 minuuttia. Rauta puretusaineena muutti keltaisen vihreäksi, jossa tosin on edelleen lievä kellärtävä sävy, no 1908.
Jos olisin esipurettanut langat raudalla olisin varmaan saanut siitäkin liemestä vielä vähän lisää väriä, mutta nyt kun liemessä on rautaa, en enää voi laittaa sinne lankoja niin pitkäksi aikaa kuin normaali värjäys vaatisi. Jos langat ovat rautapitoisessa vedessä pidempään, ne alkavat muuttua karkeammiksi. Tästä syystä rautapuretetut langat on myös hyvä pestä tai ainakin huuhtoa ensimmäisen kerran heti värjäyksen jälkeen, että ylimääräinen rauta saadaan pois langoista. Rautalisäyksellä aikaansaadut vihreät ovat hyvin valonkestäviä kokemukseni mukaan ja mielestäni noinkin pieni määrä kuin 1g riittää, isot määrät voivat myös vahingoittaa villakuitua.
Rautapitoista lientä voi tehdä myös itse liottamalla rautanauloja etikkavedessä, tässä on vain se haitta, että silloin ei pysty arvioimaan todellista raudan määrää, joka joutuu kosketuksiin langan kanssa. Jos sitä on paljon, lanka voi vaurioitua, niinkuin myös varjätessä ruosteisessa rautapadassa. Rautapataa voi hyvin käyttää värjäykseen, mutta se on pestävä huolellisesti ennen värjäystä, että kaikki irtonainen ruoste/rauta saadaan pois. Puhtaasta rautapadasta irtoava pieni rauta riittää toimimaan puretteena eikä silloin vaara langan vaurioitumisesta ole niin suuri.

In English
Finally spring is here and gardening takes a lot of my time, but the good thing is also that now I can find a lot of fresh dyestuffs. I got first rhubarb roots from a friend, she had to dig an old rhubarb up and I got it's roots, as an exchange she got some new perennial flowers from me to her garden. I am going to dig one of my rhubarbs up, maybe next week.
In the top picture there are the roots of one big rhubarb, cut to pieces and ready for drying. The smell of the roots is peculiar, even bees came to check them out, but luckily they didn't like the roots.

I didn't dry all the roots, but used couple of kilos fresh.
First I boiled 1,2 kg of fresh rhubarb roots for 2 hours, let them cool overnight, then strained the liquid and put fresh water over the roots once more and boiled again. I put these two baths together and after some thinking put 300grams of alum mordanted yarn to the bath (so that is 100grams of yarn/400grams of fresh roots). Instantly the yarns turned bright yellow, but I simmered them for one hour. Of the three skeins one was white yarn, no 1909, one light natural grey, 1910 and one natural dark grey, 1911. As you see, when dyeing white yarn you get yellow, but in the same bath natural grey yarns seem more green, they are actually the same yellow but the grey makes them seem green. So now I get more colors from the same bath with using only alum as a mordant.
I dyed also afterbaths, no 1912 is the frst afterbath, also 300grams and no 1913 is the second afterbath, but it is so pale that I am going to use it as a base for some future color. For the first and darkest yellows I am very pleased.

I did another dyeing with the fresh roots. I boiled one kilo of fresh roots as above, but to this bath I put 300grams of unmordanted light grey yarn. After simmering for one hour, I added 3 grams of iron to the bath and let the yarn simmer for another 15 minutes before taking the yarns up and washing them. Using iron as a mordant I got nice olive shade with a slight yellowish tinge from these rhubarb roots, no 1908.
As I put the iron to the bath instead of premordanting the yarn this is the only color I got from this bath. Now that there is still iron in the bath I don't want to put yarn there for as long time as would be necessary for another dyeing, because the yarns could become harsh. When using iron I keep the yarns in the bath with it only for 15 minutes, that is enough and it doesn't harm the wool. I also use quite a smal amount of iron, only 1gram/100grams of yarn, very big amounts of iron might harm the yarn. This is also the reason why it is good to wash or at least rinse the iron mordanted yarns right after the dyeing, to remove the excess iron from the fibers. The olive shades that I get with iron mordant are very lightfast to my experience.
You can also make ironwater yourself from rusty nails soaked in vinegar, but I think there is one problem with that: you don't know how much iron you get in you dyebath/ to your yarns and if there is too much, it might harm the wool. It is the same thing when you use rusty ironpot for dyeing, you have to scrub all the rust away befor using the pot so that you don't get too much iron in your bath (I really know this from experience, you can get too much iron from rusty pots and the yarn gets damaged). You can use clean pots made of iron for dyeing and enough iron comes off of them to act as a mordant and the danger of the wool coming harsh isn't so great.

Purple with polypores!! Violettia okrakäävillä!!

Ihanaa! Okrakääpävioletti onnistui.
Luettuaan epäonnistumisestani edellisellä kerralla okrakääpien kanssa, ystäväni lähetti minulle vähän vielä joulukuussa löytämiään okrakääpiä, kuivana niitä oli 12g.
Nyt sitten tein eri tavalla kuin viimeksi: murskasin kuivatut käävät, liotin niitä yön yli ja haudutin alle kiehumispisteen kolme tuntia ja annoin liemen jäähtuä kattilassa yön yli.. Kun lämpö oli noussut 80°C, lisäsin liemeen lorauksen tuhkalipeää, niin että pH nousi lähelle kymmentä. Seuraavana aamuna pH oli laskenut kahdeksaan. Siivilöin liemen, ja laitoin sinne 10g alunalla puretettua lankaa ja 10g purettamatonta lankaa ja nostin lämmön taas 80°C. Aluksi langat näyttivät taas porsaanpunaisilta, mutta tunnin kuluttua varsinkin alunapuretettu oli jo selvästi violetti. Laitoin liemeen hiukan etikkaa laskemaan pHta kuuteen (itse asiassa se meni vähän liikaa ,tähtäsin seitsemään) ja annoin lankojen olla liemessä vielä toisen tunnin.
Alunapuretettu lanka on 1, eikö olekin oikea violetti:) Purettamattomaan väri tarttui heikommin, se on no2.

Laitoin vielä siivilöidyt käävät takaisin liemeen, annoin liota pari päivää ja hauduttelin taas, tosin nyt en laittanut lipeää, olisi ehkä pitänyt. Tähän jälkiliemeen laitoin 20g alunapuretettua lankaa, joka värjääntyi aika vaaleaksi ja jostain syystä epätasaiseksi, no 3. langassa on näkyvissä vaalean violetin lisäksi kellertävää!
Näitä lankoja ei nyt tullut kuin pienet näytteet, mutta tosi mukava tietää, miten onnistun, jos löydän okrakääpiä enemmän ensi syksynä. Eli tummanvioletiksi voi saada ainakin kaksi kertaa kuivatun käävän painon verran lankaa.

In English
Wonderful! I finally got purple with Cinnamon bracket (Hapalopilus rutilans)!
I got a little more of them from a friend who had read of my failure with them the last time.
She had found them in last December and dried them, now I got 12grams. They are annual polypores, so you can't find them this time of year, only in the fall.

This is how I did it this time: I crushed the dried polypores, soaked them over night and then simmered (I didn't let them boil) for three hours and cooled the bath overnight. When the temperature had gone up to 80°C, I added some wood ash lye to raise the pH to 10. Whis this polypore you have to raise the pH to get the dyestuff to become water soluble. Next morning I strained the bath and put yarns in it. The pH was now 8. I had two 10g skeins, the other was mordanted with alum and the other was unmordanted. At first they looked ugly pale pink, but after one hour they were purple:) I put a glug of vinegar to the bath to lower the pH, and simmered another hour and the color got darker. No1 is the alum mordanted yarn and no 2 is the unmordanted as you see the color didn't take to it so strongly as with alum (and cream of tartar, I always use it also).

I put the strained polypores back to the bath, soaked for a couple of days and then simmered. I didn't add lye this time, but I think if I had, I might have gotten more color out of them.
I then put 20grams of alum mordanted yarn in the bath and got no3, very pale color, and uneven. Some parts are pale purple and some yellowish!

I have now only these small samples, but now I know what to do next fall if I find more of these polypores, it was a good experiment. I can dye at least twice as much yarn dark purple as the weight of of the dried Cinnamon brackets.

Birch bark dyeing .. and madder Koivunkuorivärjäystä .. ja krappia

Näiden koivunkuorienvärjäysten alku oli vuosi sitten maaliskuussa, kun kaadoimme koivuja polttopuuksi. Kun pilkotut puut olivat kuivuneet kunnolla, kuori irtosi niistä helposti. Vanhat värjäysohjeet sanovat, että tuohi on irrotettava kuoresta ja kuvana sekin irtosi aika helposti. Alla kuvassa vielä tuohellisia kuoria. Olen ihaillut kuvaa, joka näyttää minusta ihan maalaukselta. Kunpa saisi nuo värit lankoihin.

In English
The story of this birch bark dyeing started year ago last spring when we felled some birches for firewod. After the logs had been cut to pieces and dried during the summer, the bark came off easy. An old Finnish dyebook says that the outer skin of the bark (the white part) has to be separated and only the inner bark is used for dyeing and that they should be at least six months old. I have been admiring the picture of the barks, it looks like a painting itself, all the brown shades. I wish I could get those colors from the dyepot.

Pilkoin 600g kuivia koivunkuoria ja laitoin lasipurkkiin tuhkalipeään, ajattelin kokeilla saisinko koivunkuoret käymään emäksisessä liuoksessa ja niin niistä enemmän väriä irti. Kuoret likosivat reilut 2 viikkoa, mutta käymistä ei oikeastaan selkeästi tapahtunut. Liemi kylläkin muuttui jo parin päivän jälkeen tumman ruskeaksi. Kaadoin liemen kattilaan ja lisäsin vettä. Kuoret kiehuivat n 3 tuntia ja saivat jäähtyä liemessä vielä yön yli. Siivilöin tumman punaruskeat kuorenpalat liemestä (pH nyt 7) ja lisäsin 100g alunalla puretettua lankaa, jota värjäsin 80°C pari tuntia, lanka sai myös jäähtyä liemessä yön yli. Alakuvassa näkyy, miten tummaa liemi oli, vaahtokin punaruskeaa.

In English

I crushed 600grams of birch barks to pieces and put them in a glass jar and covered them with woodash lye, hoping that they would start to ferment in high pH and thus I would get more color out of the barks. I let the barks soak for little over two weeks, but they didn't really ferment and the pH stayed high. The liquid changed to dark brown in the first couple of days, so that was good. I then poured them to a kettle, added some water and boiled them for about 3 hours and then let them cool overnight. The next day I put 100grams of alum mordanted yarn to the bath and dyed for two hours in 80°C and then let the yarn cool in the bath overnight. In the picture below you can see how dark the bath is and how nice reddish brown the froth is.

Seuraavana päivänä otin langan ylös liemestä, pesin sen ja kuivasin, väristä tuli tuo 1900 kuvassa, vaalea punertavanrusehtava, vai miten tuota väriä kuvailisi. Eli liemen tumma väri ei ollut tarttunut lankaan, sama juttu kuin tammenkuorivärjäyksessäkin, vaikka siitä taas tulikin kellertävämpi ja tästä punertava. Väri on vähän kuin vaikka seitikkien kolmas jälkiväri.

Kokeilin vielä toisella vyyhdillä alunapuretettua, ja väristä tuli hyvin samanlainen. Kolmas ja neljäs vyyhti olivat sitten purettamattomia ja niistä tuli vaaleampia, väri 1901. Oikeasti väriero on suurempi, kuin mitä kuvassa näkyy. Liemi on edelleen tummaa, laitoin kuorenpalat takaisin likoamaan siihen ja odottamaan jatkovärjäyksiä. Olisin voinut kokeilla rautapuretusta, mutta pelkäsin, että väristä tulee harmaa, eikä tumman ruskea. Ehkä kokeilen sitä vielä. Onkohan kenelläkään mitään vinkkiä, mitä voisi kokeilla tuon tumman ruskean värin kiinnittämiseksi?

In English

The next day I took the yearn from the bath, washed and dried it and the color is no 1900 in the picture. Light reddish brown, I don't know how to call that color. It is more reddish than yellowish but light anyway. The dark color of the bath hadn't attached itself to the yarn, the same thing that happenend with oakbark dyeings in January, the only difference is that this is more reddish when the oakbark color had more yellow in it. I tried with anotehr skein of alum mordanted yarn and got about the same color. Then I tried with two skeins of unmordanted white yarn and got lighter color, no 1901. The difference doesn't show well in the picture.

The bath is still dark and I put the bark pieces back to it to soak while I think about what to do next. I could have tried with iron mordant, but I was afraid I would end up with grey yarn, not dark brown, but maybe I will try that. Can anyone give me a tip how that dark brown could be transferred to yarn?

Koivunkuori sisältää mm tanniineja ja siitä tuli sitten mieleen, että kokeilen toista purettamattomista vyyhdeistä pohjana KRAPPIVÄRJÄYKSELLE

Laitoin 300g krappia likoon lämpimään veteen ja annoin liota 3 päivää. Sitten laitoin liemen kattilaan, lisäsin lämmintä vettä ja 300 lankaa. Yksi vyyhti purettamatonta koivunkuorilankaa ja kaksi vyyhtiä alunalla puretettua lankaa ja sekoitin hyvin. Annoin seistä noin tunnin, jonka jälkeen laiton levyn päälle, annoin lämmön nousta vähän yli 60°C ja napsautin levyn pois päältä. Sekoittelin lankoja usein tässä vaiheessa. Lämpö jäähtyi pikkuhiljaa itsekseen takaisin huoneenlämpöön. Tässä vaiheessa langat olivat jo hyvin punaisia, mutta nostin vielä seuraavana päivänä uudelleen lämmön reiluun 60°C ja noin taas jäähtyä itsekseen. Kolmantena päivänä otin langat pois liemestä, annoin kuivua, ja pesin ne neljäntenä päivänä.

Koivunkuorilanka, no 1899, on selvästi keltaisemman punainen kuin alunapuretettu lanka, no1898, mutta voimakkaan värinen sekin.

Kuorien sisältämät tanniinit voivat toimia puretuksena alunan sijaan, antaen oman värinsä kyllä lankaan. Aion kokeilla, onko lankojen valonkestossa oleellista eroa, ja jos ei ole niin voisin kuvitella, että ainakin näitä koivunkuoria voisi käyttää puretukseen hyvällä hyötysuhteella, nyt oli 600g kuoria/400g lankaa, mutta varmaan niistä irtoaa lisääkin vielä. uusia koivuja on kaadettu ensi talven polttopuiksi, joten kuorta on aina tiedossa.

Kuorien kanssa kannattaa muistaa tarpeeksi pitkät liotusajat ja keitto/haudutusajat. Hmm, eihän tuo krappikaan niin kovin nopeaa ollut:)

In English

Birch bark contains tannins, among other things, so then I decided to put one of the unmordanted skeins dyed with birch bark to the MADDERBATH.

I first soaked 300 grams of madder in warm water for three days, then put the bath to the kettle and adder more warm water and 300grams of yarns: one unmordanted skein which was dyed with birch bark and two skeins of alum mordanted white yarn. I kept them lukewarm for one hour and then put the heat on and let the heat raise to little over 60°C, stirring the yarns often. I turned the heat off after this, but let the kettle cool to roomtemperature, and kept there unitl next day. The yarns were quite red by now but I still repeated this heating like the day one. Then the third day I took the yarns from the bath and let them dry and washed them the fourth day.

Birch bark mordanted yarn is more orange-red, no 1899, than the alum moredanted yarns, no 1898, but a nice color anyway. I am going to put pieces of them in the sunlight (when we get some, its is rainig again) to test the lightfastness of barkmordanted yarn compared to traditionally alummordanted yarn.

Basically, if they pass the lightfastnesstest, these barks could be a good substitute for mordanting, and the ratio for using them (600grams of barks/400grams of yarn, or even more) is good, I think. I have a lot more of them in store and now we have cut already some more firewood for next winter, so there is an endless supply of birch barks.

One important thing about barks: you have to remember to soak for a long time as well as boil/simmer for a longer time than usual natural dyes. Hmm, that madderbath took a total of one week, so that wasn't so fast either:)

Quiet week Hiljaiseloa

Viime viikko jäi väliin värjäysten osalta, kun olin pääsiäisen jälkeen flunssassa. Kipeänä oli aikaa ajatella menneitä ja tulevia värjäyksiä.
Kääpävärjäyksissä olisi paljon kokeiltavaa. Sienipolulla oli viime viikolla hienoja kuvia raidankäävistä saaduista väreistä, ruskeampia kuin minun saamani värit eli kokeiltavaa riittää. Se on todella riittoisa kääpä värin suhteen ja ihmetyttääkin, että siitä ei ole kirjoitettu värjäyskirjoissa enempää.
Myös muita kääpiä odottaa värjäyksiä vielä. Sain myös lisää okrakääpiä kokeiltavaksi, kiitos Karvarousku:)
Postista on tullut muutakin mukavaa: japanilaisen indigon, Polygonum tinctoria, siemeniä Heleniltä ja Emmalta amerikkalaisen neulelehden, Piecework'in lapasiin keskittyneen numeron, jossa oli erityisen kiinnostava artikkeli lapinlapasten kirjoneuletekniikasta ja historiasta. Todella hieno artikkeli, eikä vähiten siksi, että se oli suomalaisen Leenan kirjoittama (siis ei minun)! Kannattaa ehdottomasti hankkia se numero, jos on kiinnostunut lapasista ja neuleista.

Olen myös miettinyt paatsamankuoria ja luulen, että se Saksasta ostamani on orapaatsaman, Rhamnus catharctica, kuorta ja siksi väristä tulee erilaista kuin kotoisella korpipaatsaman, Rhamnus frangula, kuorella. Colorian sivujen kautta löysin Linnen kirjoituksen Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742) ja siellä puhutaan sekä ora-että korpipaatsaaman kuorista värjäyksesta, ja mikä mielenkiintoisinta, sanotaan, että Barken torkas, macereras uti swag lut eller lut och watu, kokas sedan i lut, färgar gult. Eli tässäkin liotetaan heikossa lipessä (hmm, mikä on watu?) ennen värjäystä, ja vaikka aikaa ei mainita eikä lämpötilaa, ja väriksi sanotaan keltainen tai ruskea, niin tulee kyllä mieleen Cardonin mainitsema hollantilainen resepti 1800-luvulta.
Linnen vihkonen on netissä täällä, ja Coloriaston sivuilla löytyy sama nykyaikaisella kirjasintyypillä kirjoitettuna, tosin vanhaksi ruotsiksi sekin:)

In English
I haven't dyed anything last week, I caught a cold during Easter and even though I didn't do anything when I was sick, I had time to think about dyeing:)
In Finnish mushroom discussion group, Polku, there was nice pictures of yarns dyed with the same polypore, Phellinus conchatus, I dyed with a couple of weeks ago. They are browner than the colors I got, but the dyer writes that she was amazed by how much it yielded color, she could dye about the same amount of yarn as the weight of the polypores. She used ammonia when I used woodash lye, so the pH was propably different and of course the water, and all the other little things, but we both wonder why this polypore isn't mentioned more when talking about good dye polypores. It is common in Finland and I think at least in all Scandinavia.

I have other polypores still waiting and I got a lot of nice mail last week: more Cinnamon bracket polypores (the ones that should give purple) from Karvarousku. Then Helen sent me Japanese indigo seeds which I had trouble finding and Emma sent me a nice surprise: a mitten issue of Piecework-magazine. There was a very interesting article about the technique and history behind traditional Rovaniemi- mittens. It is really worth reading!!

I have also thought about the buckthorn barks and I think the bark that I bought from Germany is bark from Common buckthorn, Rhamnus catharctica, which growns better more south than Finland. It is very rare in the archipelago of southwest Finland and you can frow it in the garden in the south of Finland. The buckthorn which grows here in the forest is Rhamnus frangula, Alder buckthorn and I have to try to dye with it more.
I found Linnes booklet about dyeplants used in Gotland and Öland, Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742) in the internet, the original here, and also in Coloriasto, Finnish webpages about color, where there is the original text but in modern letters, easier to read (exept they are in old swedish). Both Common buckthorn and Alder buckthorn are mentioned there and interstingly for yellow it says : Barken torkas, macereras uti swag lut eller lut och watu, kokas sedan i lut, färgar gult. , something like the dried bark is soaked in weak lye and (watu, I don't know what that is), then cooked in lye and the result is yellow. In the other place it says that you can get also brown. But I think what is interesting is that lye was used with this bark also in Sweden as well as Netherlands, which Cardon mentions.

Rhubarb root dyeing Raparperinjuurella värjäystä

Kevättä odotellessa kokeilin raparperin juurten käyttämistä tuhkalipeässä, se kun sisältää samoja väriaineita kuin paatsamankuoretkin. Laitoin 180g kuivattuja raparperinjuuria tuhkalipeään, pH10, ja pidin niitä lämpimässä puuhellan kulmalla viikon. Liemi muuttui melkein heti tummanpunaiseksi, mutta ei alkanut käydä eli ei kuplimista eikä pH:n laskua, niinkuin käymisessä olisi kuulunut tapahtua. Sen sijaan liemi muuttui ensin paksuksi punaiseksi kiisseliksi, sitten hyytelöksi! Annoin liemen seistä vielä toisenkin viikon ja se vain paksuni.

Lopulta lisäsin vettä, hauduttelin mössöä hiljaisella tulella päivän ja seuraavan aamuna siivilöin normaaliksi väriliemeksi muuttuneen kiisselin. Myös pH oli laskenut 7:ään.

Lisäsin 100g alunapuretettua lankaa ja parin tunnin värjäyksen jälkeen siitä tuli voimakkaan sinapinkeltaista lankaa, no1893. Värjäsin seuraavana päivänä jälkiliemessä 300g indigosinistä vihreäksi, no 1894, ja vielä myöhemmin osan jo aiemmin indigolla ja kokenillilla moniväriseksi värjättyyn lankaan vihreää, jota tosin tuli liian vähän, lanka no1891, jota on kuvassa kaksi vyyhtiä. Tätä lankaa on nyt jäljellä 390g. Vieläkin liemi näytti väriä, joten laitoin sinne osittain sidottuna vielä aiemmin krapilla vaaleankirjavaksi värjättyä lankaa, 1892.

Raparperinjuurien käyttäminen ei siis onnistunut, mutta muu värjäys kyllä sitten ihan hyvin. Nämä olivat vielä viime vuotisia kuivattuja juuria, mutta ehkä kuukauden päästä pääsen jo kaivelemaan omia raparperinjuuriani. Virolainen Liis oli nostanut maasta ja värjännyt myös raparperinjuurilla jo helmikuussa ja kirjoittanut siitä blogissaan.

Cardonin kirjan mukaan raparperinjuurissa (ja erityisesti koristeraparperien, Rheum officinale ja Rheum palmatum) voi olla jopa 25 erilaista antrakinoniväriainetta, vain krapista on niitä löydetty enemmän. Näitä samoja on siis myös paatsamankuorissa ja sienissä. Lisäksi raparperinjuurissa on muitakin väriaineita ja tanniineja. Nämä väriaineet ovat hyvin valon- ja pesunkestäviä. Erilaisten väriaineiden suhteellinen osuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, Cardon sanoo antrakinoneja olevan eniten kesällä. Täytyykin jättää osa juurista kerättäväksi keskikesälle:)

In English

While waiting for spring to come, I have tried fermenting rhubarb roots in wood ash lye, I thought that would be interesting, because it contains the same dyestuffs as buckthorn bark. I put 180grams of dried rhubarb roots to soak in lye, pH10 and let it sit in a warm place for one week. The color of the bath changed to bloodred, but it didn't start to ferment, no bubbles and the pH didn't drop like it did when I fermented other stuffs. Instead the bath became like a thick red jelly! I let it be for another week and it became even thicker.

I then added more water and simmered it for one day and the next day strained it. It now became like a normal dyebath and also the pH had dropped to 7. I added 100g of alum mordanted white yarn and got strong mustard color, no 1893. The next day I dyed 300grams of indigo blue yarn to green, no 1894 and then put some previously with indigo and cochineal dyed multicolored yarn in the pot. I have 390grams of that color now, no1891, two skeins in the picture. The bath looked like it had more color to give so I put there 500grams multicolored madder yarn, tied a little. That was too much, but the outcome was ok, still, no 1892.

Fermenting the rhubarb rots didn't work out, but anyway it gave good yellows. These roots were from last year, but maybe after only one month the ground has melted so much that I can dig up more rhubarb roots. Liis from Estonia has written to her blog about digging and dyeing with rhubarb roots already a month ago.

Cardon's book says that rhubarb roots (especially medicinal rhubarbs, Rheum officinale and Rheum palmatum) can contain up to 25 different anthraquinone colorants, only madder has more of them. There are also other dyestuffs and tannins in the roots and the colors from rhubarb roots are very light- and washfast. The proportions of the different dyestuffs vary depending on the time of year, the anthraquinones are more important in the summertime. I must save some rhubarbs to be dug up in the summer, too:)

New yarns Uusia lankoja

Lumikellot eivät liity mitenkään värjäyksiin, mutta en malttanut olla laittamatta viime viikonloppuna otettua kuvaa niistä. Kevät tulee ja nyt lumetkin ovat jo sulaneet niiden ympäriltä:)

In English
Snowdrops have nothing to do with dyeing, but it is so nice that spring is coming that I had to show you what my snowdrops looked like last week-end. Now the rest of the snow has already melted, but the temperature is near freezing and the snowdrops wait for better weather to open their flowers.

Yritin vielä pelastaa jotain väriä viime viikkoisesta okrakääpävärjäyksestä, lisäsin lipeää, niin että pH oli 10, mutta liemen väri ei muuttunut. Laitoin liemeen 20g vaalean harmaata aluna puretettua lankaa, joka vuorokauden jälkeen oli muuttunut himmeän violetihtavaksi eli jotain väriä oli tarttunut, mutta laitan kyllä sen värjäyksen kokeilujen piikkiin ja yritän joskus uudestaan eri tavalla.
Kokenillivärjäykset sen sijaan eivät pettäneet ja yllä on kuvia huomenna torille menevistä uusista langoista. Iso vyyhti, no 1887, on värjätty ruskealle sävylangalle, jossa väri muuttuu vaaleammasta tummempaan ja päinvastoin, kuvasta ei kunnolla näe sävyeroja. Sitä lankaa on 400g (kaksi isoa vyyhtiä), ja se maksaa 13€/100g, muita värejä on 700-800g ja niiden hinta on 10€/100g.
Alimmaisessa kuvassa olevaa indigolla ja paatsamankuorella värjättyä vihreää on vain 100g, 10€.

In English
I tried to save something of the last weeks polypore dyeings, like Pääpä and Helen suggested, raised the pH to 10 with more lye, but the color of the bath didn't change. I put 20grams of light grey wool in it and after one day it is now light purplish grey, but I am not sure how much of that is due to the basic color of the wool. These are just things I have to learn from and now I know better next time:)
Cochineal is always dependable, the yarns above are dyed last week with it and they are going to the market tomorrow. The biggest skein, no 1887, is dyed on natural brown wool where the color gradually changed from lighter to darker and vice versa and so the red changes also, it doesn't show well in the picture unfortunately. I have 400grams of it (two big skeins) and it costs 13€/100grams. The other colors cost 10€/100grams and I have 700-800grams of each color.
The green in the bottom picture is dyed first blue with natural indigo and then overdyed with buckthorn bark, very nice green. I have now only 100grams of it and it cost 10€.

Cinnamon bracket Epäonnistunut okrakääpävärjäys

Nyt seuraa tarina siitä, miten ei pidä luulla tietävänsä mitä tekee, vaan kannattaa lukea, miten muut ovat onnistuneet!
En ole aiemmin koskaan itse löytänyt okrakääpiä (Hapalopilus rutilans), vaikka se ei harvinainen olekaan. Viime syksynä sain sitten jonkin verran kuivattuja kääpiä ja tammikuussa löysin kaksi pientä okrakääpää aivan lähimetsästämme. Se on yksivuotinen, muutaman sentin levyinen ja niin pieni, että sitä ei helposti huomaa, näiden kahdenkin ohi olin kulkenut lukemattomia kertoja syksyn jälkeen ja ne varmasti olivat olleet siinä pihlajanrungolla, en vain ollut huomannut. Jos on epävarma määrityksestä, niin jos tiputtaa okrakäävän pinnalle hiukan ammoniakkia tai lipeää, kohta muuttuu violetiksi. Pienestä koostaan huolimatta, okrakääpä sisältää paljon polyporihappoa, joka värjää villan violetiksi, ja on hyvin kestävä väri. Olin jo aiemin lukenut, että 10g kuivattua okrakääpää värjää 30-100g lankaa.
Olin niin innostunut kuorien ja raidankääpien kanssa tuhkalipeässä liottamisesta, että pilkoin kuivatut okrakäävätkin ja laitoin tuhkalipeään (pH10) lasipurkkiin. Saman päivän iltana jo liemi oli muuttunut tumman sinivioletiksi ja olin hyvin tyytyväinen. Annoin purkin seistä vajaan viikon, pH pysyi ylhäällä ja liemi lupaavan näköisenä. Viime viikolla sitten kippasin sisällön kattilaan ja aloin keittää. Koska lientä ei ollut paljoa, se alkoi kiehua pian ja muuta tehdessäni annoin sen porista kunnon tulella pari tuntia. Kun sitten katsoin kattilaan, liemi oli muuttunut violetista sellaiseksi omituisen likaisen punertavaksi, hiukan haalean väriseksi. pH oli tippunut keiton aikana 8:aan. Jäähdytin lientä lisäämällä kylmää vettä ja laitoin liemeen 30g alunapuretettua lankaa. Siinä vaiheessa aloin ajatella, että kaikki ei ole niinkuin pitää: väri ei alkanut tarttua lankaan. Hauduttelin pari tuntia, ja edelleen lankaa pystyi sanomaan parhaimmillaan sellaiseksi vaalean ihonväriseksi. Lopulta seuraavana päivänä otin langan liemestä, pesin sen ja siinä ei huomaa oikeastaan mitään väriä, ellei laita sitä valkoisen langan rinnalle, silloin erottuu lievä punerrus. Arrgh

Tässä vaiheessa sitten otin kirjat ja katsoin miten okrakäävällä pitäisi värjätä!!
Käävät raastetaan pieneksi ja niitä keitetään tunti, ensimmäisen 10 minutin jälkeen lisätään ammoniakkia nostamaan pH, ja sitten värjätään normaalisti. Näin suurimmassa osassa kirjoistani, mutta Cardonin kirjassa sanotaankin, että pilkottuja sieniä haudutetaan, niitä ei saisi keittää! Myös täällä käsketään lisätä ammoniakkia 10min haudutuksen jälkeen, emäs muuttaa polyporihapon liukoiseen violettiin muotoon. Lisää netistä löytyneitä okrakääpäohjeita on täällä ja täällä . Olisinpa lukenut nämä uudelleen ennenkuin aloin värjätä.
Olin pilkkonut käävät, mutta en raastanut, en kuitenkaan usko tämän olleen ongelma. Liemi näytti viikon seisottamisen jälkeen niin hyvän violetilta, että minun olisi pitänyt luultavasti värjätä sillä suoraan silloin. Kova keittäminen muutti liemen väriä ja silloin jotain tapahtui myös väriaineille. Voi, että harmittaa. Sillä 10grammalla kuivia kääpiä minun olisi pitänyt saada ainakin 100g kaunista violettia, ja ehkä vielä senkin jälkeen jälkiväriä. Liemi on tallessa, mutta en tiedä, tekeekö sillä mitään enää. Pystyykö väriainetta muuttamaan takaisin violettiin muotoon? Ehdotuksia? Liemen pH on edelleen 8.

Olen nyt sitten värjännyt taas kokenillilla, niin että violetteja lankoja on tulossa, mutta olisi ollut niin mukava onnistua okrakäävän kanssa.

In English
Here is a story, how you should never think you know everything, but always read books and other peoples experiences when you dye with something new!
I had never found Cinnamon bracket (Hapalopilus rutilans), even though it is not a rare polypore. Last fall I got some of them dried from a friend and in January I also found two myself, just near our house. It is a small polypore, usually couple of centimetres wide and grows on decaying hardwood, the one in the picture grew on rowan (Sorbus aucuparia). I had walked past that particular tree several time after last fall, but only now I noticed these polypores, though I am sure they had been there since fall. To be sure of the identification, if you put a drop of ammonia or other base to the flesh of this polypore, it turns immediately purple.
Even though it is a small polypore it contains a lot of dyestuff, called polyporic acid, which in the presence of a base turns to purple and so also dyes wool to purple. it is a very strong and lightfast dye, with 10grams you could dye 30-100grams to purple.

I was excited with the results I got with soaking barks and the other polypores in wood ash lye, so I cut cinnamon brackets to pieces and put in a glass jar to soak in wood ash lye (pH10). Already the same evening the liquid had turned to dark bluish purple, but I let them soak for a week. The color looked so promising and I was very pleased. Then last week I put them to a kettle and started to cook them. I had other things in my mind and I let the bath and polypores boil vigorously for 2 hours, and when I looked at the bath it wasn't purple any more, but a strange muddy light reddish color. The pH had dropped to 8 during the boiling. I added some cold water and put 30grams of alum mordanted wool to the bath.. and started thinking, that everything wasn't like it was supposed to be: the color didn't seem to take at all to the yarn. I simmered it for couple of hours and let cool overnight in the bath, still after washing it the next day the color of the yarn was something like very light ugly pinkish skin color, you could hardly see there was any color at all unless you put it beside white yarn. Arrgh!!!

Now, at this point I took out my books and looked what I should have done, when it was too late!!
According to books you grate the dried polypores, cook them for one hour and after the first 10 minutes add ammonia to raise the pH to 8-9, then dye as usual. This was in most of the books, but Cardon says differently: you simmer the polypores for one hour, and the temperature should always be kept below boiling!! Also here you should add ammonia after the first 10 minutes of simmering, as the base ionises the polyporic acid. More instructions for dyeing with cinnamon brackets are here and here . I wish I had payed more attention to these before I did the dyeing.
I had chopped the polypores to pieces, not grated, but I don't think that was the problem. The liquid looked good dark purple after one week in the glass jar, I think I should have tried to dye then. The boiling was the biggest mistake, something visible happened to the dye then, and I don't know it trying to ferment them was such a good idea either, even though most dyestuffs only get better when you age or ferment them. I am so mad at myself!
I still have that bath left, but I don't know what to do with it. I don't know if there is any way I could change the dyestuff back to purple: Any suggestions? The pH of the bath is still 8.

I have now dyed more yarn purple with cochineal, they are waiting to be reskeined, but I would have liked so much to get that purple with cinnamon brackets, too.

Polypore dyeing Raidankääpävärjäystä

Talomme lähellä kasvoi vanha raita, jossa pari vuotta sitten huomasin paljon kääpiä, yllä olevat kuvat on otettu silloin. Nämä käävät olivat raidankääpiä (Phellinus conchatus), jotka ovat monivuotisia usein hyllymäisesti kasvavia teräväreunaisia ruskeita keskikokoisia kääpiä. Näiden kääpien yläpinnalla kasvaa usein sammalta. Niiden isäntäpuu on melkein aina jokin paju tai raita.

Osa käävistä voi myös kasvaa puunmyötäisesti, puoliresupinaattisesti, kuten seuraavassa kuvassa. Nämä ovat yleisiä kääpiä ainakin Pohjoismaissa.

In English

Near our house grew an old willow (Salix caprea) and couple of years ago I noticed lots of fresh polypores growing on it. They were Phellinus conchatus -polypores which grow almost entirely on willows, especially on old salix caprea. They are perennial polypores (meaning that they live many years), brown, medium sized and often there is moss growing on top of them. They form clusters or rows or sometimes they spread out like in the picture below (that is called resupinate). They are very common polypores in the Scandinavia.

Viime kesänä vanha raita sitten kaatui ja nyt vihdoin päätin kerätä kääpiä siitä. Keräämäni käävät olivat vanhoja, mutta puussa oli myös nuoria uusia itiöemiä. Kun puu kaatui, vanhat käävät joutuivat väärään asentoon. Kääpien pillipinnan on oltava vaakasuorassa, jotta itiöt pääsevät vapaasti putoamaan alaspäin, ja uudet käävät olivatkin nyt eri asennossa kuin vanhat. Jätin näitä uusia kääpiä kasvamaan.

In English

Last summer the old willow fell down in a storm and now I decided to collect the polypores from it. I took the old ones, but there were also new ones growing. When the tree fell, the polypores were suddenly in the wrong position, their tubes in the pore layer must be completely vertical so that the spores can fall freely to the open air. The new polypores that grew after the tree had fallen down were in the right position, I left them to grow and took the old ones.

Olen aika vähän värjännyt aiemmin käävillä, nyt olikin jo korkea aika kokeilla.

Raidankääpä, niinkuin monet muutkin käävät, sisältää hispidiiniä, jonka pitäisi olla melko valonkestävä väriaine. Kirjojen mukaan kääpien väriaineet liukenevat huonosti veteen, mutta kun siihen lisätään lipeää tai ammoniakkia (Carla ja Erik Sundstömin kirjan mukaan molemmat käyvät), liukoisuus paranee. Niinpä sitten laitoin 500grammaa tuoreita pilkottuja raidankääpiä likoon tuhkalipeään, kun sitä sattui olemaan valmiina:), ph oli n10. Jo samana iltana liemi oli hyvin mustaa, mutta annoin purkin seistä 5 päivää, jonka jälkeen kaadoin käävät liemineen kattilaan, keitin niitä kolmisen tuntia ja siivilöin liemen. En oikein tiennyt kuinka paljon uskaltaisin laittaa lankaa, joten aluksi laitoin vain 100g alunalla puretettua lankaa liemeen. Nostin lämmön 80C, annoin hautua reilun tunnin ja jäähtyä yön yli ja langasta tuli kauniin kullankeltaista, no1 kuvassa! Laitoin liemeen toiset 100g, ja tein värjäyksen muuten samalla tavalla, mutta liemi pääsi melkein kiehumaan ja väristä tuli hiukan rusehtavampi, no2. Selvästi liemessä oli muitakin kuin vain yhtä väriainetta, olisiko ollut tanniineja, nehän tekevät tuota, jos lämpö pääsee kovin korkeaksi. Edelleen liemessä näytti olevan väriä, esipuretettu lanka alkoi loppua, joten laitoin liemeen kesällä kitketyillä valvatinlehdillä hailukan keltaiseksi värjätyn langan joukkoon (100g), muuten kuten edellä. Väristä tuli kylmemmän keltainen, no3, varmaankin langassa jo ollut väri vaikutti asiaan. Vieläkään väri ei näyttänyt loppuvan, sain kaksi kertaa 100g vielä lisää keltaista väriä, nyt jo vaaleampaa.

Seuraavan kerran kun värjään näillä, luulen, että laittaisin 500g kääpiä kohti 200g enimmäisen liemeen kullankeltaista väriä varten ja sitten toiset 200 (tai 300g) jälkiväriin. Nyt tuli keltaista lankaa 500g, kaikki hiukan eri sävyisiä. Emäksessä liotuksen tilalla voi kokeilla keittää käävät suoraan vuorokauden liotuksen jälkeen korkeassa pHssa, näin kirjoissa sanotaan.

Aion myös kokeilla näiden valonkestoa keväämmällä.

In English

I haven't dyed previously much with polypores so it was time to do it now.

Phellinus conchatus, like many other polypores, contains hispidin, which is supposed to be quite lightfast dyestuff, and that is important to me. According to books, the dyestuffs in polypores are not very soluble in plain water, but if you add lye or ammonia (according to Carla and Erki Sundströms dyebook, both are ok) to the water, then they become more soluble.

So, I had 500grams of these polypores, and I put them to soak in a glass jar in wood ash lye (which I "happenend" to have right now, LOL). The pH was about 10. The same night the liquid was almost black, but I let the polypores soak for 5 days ,before I boiled them for 3 hours and then strained the bath. I didn't know how much yarn I could dye with this amount of polypores so at first I put 100grams of alum mordanted wool to the bath. Raised the temperature to 80C for little over an hour and let the yarn cool in the bath until next morning. The yarn was very beautiful gold, sample no1. I dyed another 100grams the same way, only the bath almost boiled, I think that is why the color is more brownish gold, sample no2. Clearly there are more than one dyestuff in the bath, maybe tannins also, they do that (browning) when the temperature gets too high. There isn't much about this particular polypore in the dye litterature I have, so I don't know the contents for sure.

There was still more dye left in the bath, but as I was running short of mordanted yarn, I put there 100grams of very ligh yellow (dyed last summer with weeds) and got color no3.

Even after this third dyeing I dyed twice more 100grams and got paler yellows. These polypores seem to have lot of dye in them. When I dye next time with them I think with 500grams of polypores I would first use 200grams for gold and then 200-300grams of lighter yellow. Now I got 5 different shades, because I didn't put all the yarn in the pot at the same time.

Instead of soaking the polypores for several days in lye, the books say that after soaking overnight, just boil them for couple of hours with added lye or ammonia in the boiling water and that should be enough.

I am going to test these yarns in the sun in the spring.