Rhubarb in spring Raparperia keväällä

Koristeraparperin keväiset versot ovat sitten upean värisiä. Harmi, etteivät värit tartu pysyvästi lankaan. Niinhän useimpien kasvien kohdalla on, itse kasvin  väristä ei voi päätellä mitä väriä siitä saa villoihin. Pitäisi tietää mitä väriaineita kasvi sisältää ja siitä voi sitten päätellä, miten ne käyttäytyvät väriliemessa.
Parhaimmat väriaineet raparperissakin ovat juuressa, ja keltaista tietysti. Toki lehdistäkin saa keltaista, mutta juuren antama keltainen on kestävämpää. Siinä kun raparperin lehtien antamat väriaineet haalistuvat, niin juuren antama keltainen muuttuu jos joksikin niin tummemmaksi/ruskeammaksi valossa ajan kuluessa. Yhdistettynä vaikkapa krapin kanssa värin muuttumista ei huomaa. Raparperinjuurissa on tanniineja, joten niitä voi käyttää myös ilman muuta puretusta ja väri on silti kestävä.

Useana keväänä olen kerännyt raparperinjuuria, mutta nyt minulla on vielä hiukan vanhoja juuria varastossa ja toisaalta täytyy antaa raparperien kasvaa välillä. Kasvin kannattaa antaa kerätä voimia ja kasvattaa juuria välillä useita vuosia. Uudelleenistutuksen jälkeen raparperin on parasta antaa olla rauhassa lehtienkin korjuulta pari vuotta.

Kuvan koristeraparperi saa olla silmän ilona vielä monta vuotta, se on niin upean näköinen ja tekee myös hienon punaisen kukinnon, mutta minulla on myös valkokukkasellinen koristeraparperi ja luulen, että se on korjuulistalla ensi vuonna.
Ja tavallisista raparpereista nautitaan piirakkana jäätelön kanssa:)

IN ENGLISH
The spring colors of  ornamental rhubarb leaves are wonderful, it is too bad they don't attach to wool. That's the case with most plants, the color you see in fresh plant parts is not the one you get when you dye with them. You need to know what the actual dyes are in each plant, and then you can figure how they will react in the dyebath.. or at least you have some idea.
The best dyestuffs in rhubarb are in the roots, and it is yellow of course. Sure the leaves give also yellow, but it is not as lightfast as the yellow from the roots. When the yellow from the leaves fades in bright sunlight, the yellow/gold from the roots if anything only gets darker or browner. Used together for instance with madder, you never notice the change. Roots also contain tannins and can be used without any other mordant and the color is fast.

I have dug up rhubarb roots in several springs from different plants, but now I have some dried roots still left and I don't think I need more. After digging up the rhubarb and harvesting some of it's roots, it is best to let the plant recover for several years before digging it up again. Also after replanting it is a good idea not to harvest leaves (or stalks) for a year or two, so that the plant can grow stronger.

The ornamental rhubarb in the picture also grows a fabulous red flower stalk, so I enjoy more of it as it is, but I do have one white flowering ornamental rhubarb which I will propably dig up next year, and harvest it's roots.
And meanwhile my edible rhubarbs are best used as pie with ice-cream:)

Mascha's Twined mittens

Saksalainen Mascha on tehnyt kauniit lapaset, joihin hän käytti Maahinen-lankaamme. Neuletekniikka on lapasissa ollut "twined knitting", eli kahdella päällä neulomista, joka toinen silmukka toisella ja joka toinen toisella, jolloin neuleesta tulee paksumpaa ja venymättömämpää kuin tavallisesta sileästä neuleesta. Tästä tekniikasta on enemmän 2005 Knitty- lehdessä, englanniksi täällä.
Mascha on tehnyt myös ilmaisen ohjeen näihin lapasiin, ohje löytyy Ravelrystä, nimelläTwined Knitting Mittens by Maschas Maschen, täältä.
Täytyy vielä laittaa toinenkin linkki Maschan blogiin, johon hän on eilen laittanut kuvan Aarni-langasta tekemästään kirjoneulepaidasta, hieno, onnittelut.

IN ENGLISH
Mascha from Germany has knitted beautiful traditional style mittens, and she has used our Maahinen yarn for the mittens. She used Twined knitting-technique for the mittens, which makes the mittens warmer and firmer. You can read more about this technique in an editorial in 2005 Knitty, here.
Mascha has also made a free pattern for these mittens in Ravelry, the name is Twined Knitting Mittens by Maschas Maschen, it is here.
I have to add another link to Mascha's blog post from yesterday, where she shows a beautiful Fair Isle sweater made from Aarni. Congratulations Mascha:)

While waiting for snow to melt Lumen sulamista odotellessa

Lumet sulavat, mutta vieläkin suurin osa kasveista on piilossa lumien alla. Lumikellot ovat ehdottomia lemmikkejäni, ainakin kunnes jotain muuta nousee!
Väritattaret (Persicaria tinctoria) nousivat taimelle sisällä viime viikolla, muita värikasveja en olekaan vielä kylvänyt. Tänä  vuonna kasvatan väritatarta enemmän kuin ennen,  ja vähäsen morsinkoa, eli vain sinistä lisää. Krapit ovat lumen alla, mutta tarkoitus olisi jakaa osaa niistä nyt keväällä, uusia en ole kylvänyt. Yksivuotisia värikasveja tulee morsinkojen lisäksi vain väriresedaa ja vähäsen tiikerikaunosilmiä ja daalioita.
Minulla on yksi muutaman vuoden vanha samettisumakki (Rhus typhina), jota en kylläkään ole vielä käyttänyt värjäykseen, vain ihaillut sen jänniä lehtiä. Aiemmin sitä ei ole kukaan syönyt, mutta tänä talvena olivat rusakot nähtävästi niin nälkäisiä, että tanniinipitoinen ja varmaan pahanmakuinen sumakinkin kuori oli kelvannut. Ensi vuonna täytyy suojata se. En olisi uskonut sen olevan rusakkojen ruokalistalla. Onneksi se varmaan lähtee kasvuun taas tyvestä:).

Kun itselläni ei ole mitään erityistä kirjoitettavaa värjäysrintamalla niin värjäyskokeilujen ystävälle on mielenkiintoista luettavaa Himalajan rinteillä asuvan Jarekin blogissa.

IN ENGLISH
Snow is melting fast, but still there is quite a lot of it. Snowdrops are my absolute favourites, at least until something else comes up.
I have sown japanese indgo (Persicaria tinctoria) inside and it has sprouted last week very nicely. I am growing more of it this year and some woad, too, but not many other dyeplants. My madderbed is still covered by snow, but I am going to dig some of it up this spring and divide it, I haven't sown any new seeds of it. And only other annual dyeplants I am going to sow are weld, a little Coreopsis and some dahlias.
I have a couple of years old sumach plant (Rhus typhina),which I haven't used it for dyeing so far, only admired it's leaves.  They are not very common in Finland, this is just about the northest where it will grow, I think. No animal has eaten it previous winters,  so I didn't protect it, but food was so scarce this winter for wild hares, that they have eaten the bark from my sumach! Next winter I will have to put some protection around the stem. I would have thought that it was so full of tannins and tasting so bad that they would not have eaten it, but apparently not so. Luckily it will start to grow from the ground again, I hope.

While I don't have anything interesting to write about dyeing now, for those who want to read about dyeing and mordanting experiments, I can recommend Jarek's blog from Himalyas.

Happy Birthday to my Blog Syntymäpäiväonnitteluja blogilleni

Viime viikolla tuli neljä vuotta tämän blogini aloittamisesta ja paljon on tapahtunut tänä aikana. Blogi on innostanut tekemään enemmän kokeiluja, samoin niiden dokumentointi on ollut parempaa erityisesti kuvien ansioista. Blogin kautta olen oppinut enemmän,  kommenttien sekä niiden antamien linkkien  avulla löytyneiden muiden värjäreiden kokemuksista. Blogin ansioista uusista värjäyksistä ja kokeiluista on tullut pidempijänteisiä projekteja ja värikasvien kasvatukseen on tullut paneuduttua enemmän kuin ennen. Blogin ansiosta olen kehittynyt värjärinä ja toisaalta olen pystynyt näin jakamaan myös kokemuksiani. Ilman blogia en olisi tässä, missä nyt olen!

Näiden neljän vuoden aikana myös Riihivilla on muuttunut. Nettikauppa on tullut kuvioihin, ja sitä myöten torimyynnin osuus on vähentynyt. Lapaspakettejamme on myyty ympäri maailmaa ja  väriaineiden myynti on tullut uutena. Mieheni käy edelleen torilla lauantaisin ja tulevana kesänä 2-3 päivää viikossa, mutta oma aikani menee täysin värjäyksiin ja myytävän tekemiseen torille ja nettikauppaan. Nuorempana jaksoin enemmän,  mutta iän myötä on myös oppinut sen, että jaksamisella on rajansa. On opittava sanomaan ei, ja päättämään mihin käyttää voimansa. Niin mukavaa kuin torilla olikin tavata ihmisia, ei ole järkevää olla siellä, jos se tarkoittaa, että myytävä loppuu, kun ei voi tehdä lisää yhtä aikaa. Tämä on myös yksi syy siihen, että en pidä kursseja tai työpajoja, eikä meillä ole myyntipistettä kotona. Minun juttuni on lankojen värjääminen myyntiin ja että oppisin siinä aina paremmaksi. Tätä tietoa voin sitten jakaa kotisivujen värjäysohjeiden välityksellä ja blogin kautta, ja olla yhteydessä näin muihin, kotoa käsin, silloin kun on vapaa hetki ja jotain uutta kerrottavaa tai näytettävää. Vaikka en kirjoitakaan blogiani kovin usein, niin silti koen tämän hyvin omakseni, ja toivon blogille pitkää ikää ja monia uusia syntymäpäiviä.

Tähän liittyen kiitokset Sailalle Saaripalstalle Beautiful Blogger- tunnustuksesta ja imartelevista sanoista blogistani. Olen huono jatkamaan tunnustuksia eteenpäin, ennemmin annan tunnustuksen kaikille teille, jotka jaksatte lukea blogiani:)

IN ENGLISH
Four years ago last week  I started this blog and a lot has happened since then. My blog has inspired me to do more experiments and to try new dyestuffs and new ways to dye with natural dyes, and also documenting these are now better, expecially because of the  photos. I have learned more because of the blog, through comments other people have left to me and through links to other websites and  blogs about natural dyeing and nature. Many of my experiments have become long-term projects which will give more in the end. I am also now growing more of my own dyeplants than earlier, and I know more about growing them. Thanks to my blog I myself have grown as a dyer, and been able to share my knowledge. Without my blog I wouldn't be where I am now!

During these four years also Riihivilla has changed. There is now the online shop and our mitten kits are being shipped practically  all over the world, and so we sell less often now at the market. My husband still goes to the market on Saturdays and  2-3 days a week in the summer months, but all my own time goes to dyeing and making more things to sell at the market and for the online shop. When I was younger I thought I could do everything and anything, but with age comes the knowledge that there are limits to what one person can do. I have had to learn to say no, and decide what my focus is. As nice as it was being at the market, selling and meeting people, it is not sensible, if it means that I run out of thing to sell when there is no-one home making more. And I want to keep it simple and small-scale and not hire anyone else. This is also one of the reasons why I don't have workshops or take visitors at home. It sounds really unfriendly but that's just the way it is:( My thing is dyeing my wool with natural dyes for sale, and my goal to try to become a  better natural dyer. I want to share my knowledge and experiences through my blog, and connect with others this way, from home,  whenever I have something to share, and free time to write it.  Eventhough I don't blog very often, I still feel it is very much my own way of communicating, and I hope a long life to my blog, and many more birthdays to come.

Last week a got a Beautiful Blogger award from Saila's blog Saaripalsta, thank you Saila for your flattering words! I am not good at forwarding these awards, but I will  give a mental award to all of you who read my blog:) 

Dyeing with birch leaves Värjäystä koivunlehdillä

Tarvitsin lisää keltaisia joilla saisin indigon kanssa hyviä vihreitä ja kun aiemmin olen värjännyt vain tuoreilla koivun lehdillä, nyt tein kokeilun kuivatuilla koivun lehdillä. Koivun lehtiä on perinteisesti käytetty Suomessa (vai koko pohjoismaissa?) värjäykseen, ja niiden sisältämien väriaineiden pitäisi olla kestäviä. Löysin suomalaisen tutkimuksen vuodelta 2003: Valkama: Comparative analysis of leaf trichome structure and composition of epicuticular flavonoids in Finnish birch species, ja siinä oli mielenkiintoista minulle, että rauduskoivun ja hieskoivun flavonoideissa on eroja. Rauduskoivun (Betula pendula) lehtien pintakerroksessa oli vain kuutta flavoidia, joista tutuimpia värjäyksessä ovat apigeniini ja luteoliinin johdannaiset, kun sen sijaan hieskoivulla (Betula pubescens) oli 13 erilaista flavonoidia, joista tutuimpia apigeniini, kaempferoli ja niiden johdannaiset, mutta sen sijaan siitä EI löytynyt luteoliinin johdannaisia. Voisiko tämä vaikuttaa eri koivulajien lehtien antamaan väriin ja niiden kestoon? Toisaalta ehkä flavonoideja on lisää muualla lehdissä?

IN ENGLISH
I needed more yellows to dye green together with blue and when I have always earlier dyed with fresh birch leaves, I now experimented dyeing with dried birch leaves. Birch leaves are traditionally used for dyeing in Finland (and perhaps in all Scandinavia?), and they should give quite fast colors. I found a Finnish study from 2003: Valkama: Comparative analysis of leaf trichome structure and composition of epicuticular flavonoids in Finnish birch species, and there was interesting bit about differences in flavonoids in silver birch (Betula pendula) and downy birch (Betula pubescens). In silver birch there were only six different flavonoids in the leaf surface, most familiar to dyer were apigenin and luteolin derivatives, when in downy birch there were 13 different flavonoids, most familiar apigenin and kaempferol and their derivatives, but NOT luteolin derivatives. Could this difference  be visible in colors the leaves of different birches  give and their fastness? On the other hand, perhaps there are more flavonoids in the other parts of the leaves? 

                           
Nämä olivat kuivattuja enimmäkseen rauduskoivun lehtiä pohjois Suomesta, kerätty kesäkuun alussa ennen juhannusta. Liotin lehtiä yön yli lisäten lorauksen tuhkalipeää liotusveteen. Seuraavana päivänä haudutin lehtiä, juuri ja juuri kiehuen,  kolme tuntia. Ensimmäisen tunnin jälkeen liemi oli vielä aika vaaleaa, mutta kolmen tunnin jälkeen se oli tumman punaruskeaa.
Lehtiä oli 200g ja lisäsin siivilöityyn liemeen 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja värjäsin tunnin 70-80°C.  Värjätessä liemen pH oli neutraali. Tuloksena on ylempi keltaisempi lanka. Odotin värin olevan kylmemmän/vihreämmän keltainen, mitä olen saanut kesällä tuoreilla lehdillä, mutta tämä oli melko lämmin keltainen.
Liemi näytti edelleen tummalta, joten seuraavana päivänä laitoin siihen 60g lisää lankaa ja yllätyksekseni siitä tuli tummempi ja punertavan keltainen! Sellainen, mitä olisin voinut saada vaikka daaliankukista. Lisäksi sain kaksi päivää myöhemmin vielä 100g samasta liemestä samaa punakeltaista. Ja liemessä näyttää edelleen olevan väriä.

Näitä koivunlehtiä on nyt myös pieni erä kaupassa.

IN ENGLISH
These dried leaves were mostly from silver birches from northern Finland, collected and dried in early June before Midsummer. I soaked the leaves overnight, and had added a glug of wood ash lye to the soaking water. The next day I simmered them for three hours. After the first hour the bath still looked quite pale, so I continued to simmer until after three hours the bath was dark reddish brown. I strained the bath.
I had 200grams of dry leaves, and I first dyed 100grams of alum/cream of tartar mordanted wool for one hour in 70-80°C. The pH of the bath was neutral. The result was the upper yellow color. I had expected it to be more greenish (cold) yellow, but it is very nice warm color, good for greens with indigo.
The  bath was still dark, so the next day I put 60grams of yarn in it and dyed for one hour, again not over 80°C, and to my surprise got even darker and more reddish yellow color than the first time (the yarn below)! This color was something I would have expected to get for instance from dahlia flowers.
After two days, I got another 100grams of the same second reddish yellow color from the same bath.
And the bath still looks dark..

I have a small amount of these birch leaves also in my shop now.

Parin kuukauden päästä täytyy tutkia näitä takapihallamme kasvavia koivuja kumpia ne ovat:). Näiden tuoreilla lehdillä olen aiemmin värjännyt ja saanut eri sävyistä keltaista. Mieheni epäili niiden olevan hieskoivuja, mutta ei hänkään ollut katsonut niitä sen tarkemmin.

Next summer I will have to look closer to these birches growing behind our house, to identify which birches they are:) I have  dyed with fresh leaves from these threes, and gotten different shade of yellow. DH suspected them to be downy birches, but even he hadn't took notice of their exact species.

Saw-wort Liuskalääte

Liuskalääte (Serratula tinctoria) on vanha, mutta nykyään aika tuntematon värikasvi. Sen käytöstä on kirjallisia lähteitä keskiajalta asti, mm Italian Tosacanasta, jossa se oli yhtä arvostettu  värikasvi kuin reseda (Cardon). Sitä käytettiin värjäämään keltaista ja morsingon kanssa vihreää ja se oli riittoisampaa kuin reseda.
Se sisältää samoja väriaineita kuin resedakin, luteoliinia ja sen glykosideja, apigeniinia ja lisäksi muita heikompia flavonoleja, ja sitä pidetään yhtä kestävänä kuin resedaakin. Löysin myös abstractin melko uudesta tutkimuksesta liuskaläätteen sisältämistä flavonoideista.
Liuskalääte on monivuotinen kasvi, ja siksi myös kiinnostava, sen kasvatus on helpompaa, kun sitä ei tarvitse kylvää joka vuosi uudelleen. Löysin sen siemeniä viime syksynä Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan ystävien siemenluettelosta ja nyt niitä on odottamassa kylvöä. Liuskaläätteen siemeniä saa myös ainakin Saksasta Ruhlemann'silta.
Liuskalääte itää helposti lämpimässä, joten kylvöllä ei ole vielä kiire.
Kasvista käytetään versoja vasta toisesta vuodesta eteenpäin, joten alkukasvatus on hidasta, mutta jatkossa sitten satoisampaa.

Sain aiemmin kuivattua liuskaläätettä ja kokeilin värjätä sillä samalla tavalla kuin resedallakin: liotus yön yli ja loraus tuhkalipeää liotusvedssä, haudutus seuraavana päivänä, siivilöinti ja värjäys aluna-viinikivipuretetulla langalla. Pidin värjäyslämpötilan alle 80°C ja melkein heti lanka värjääntyi kauniin keltaiseksi. Ja kuten resedalla, niin myös tälläkin näköjään väri alkaa samentua, jos  värjäysaika on pitkä. Eli kannattaa nostaa lämpö nopeasti 60-70°C ja pitää siinä enintään tunti, koko värjäysaika ei saisi olla pidempi. Langan väriä kannatta tarkkailla värjäyksen kuluessa, samoin kuin lämpötilaakin:)

Kunhan kylvän siemenet ja ne itävät, niin sitten lisää kuvia itse kasvista.

IN ENGLISH
Saw-wort (Serratula tinctoria) is an old but not well known dyeplant for yellow. There are written historical evidence of its use since Middle Ages. It was a valued dyeplant in Tuscany, Italy, and used like weld to get yellows and greens with woad to woollen fabrics (Cardon), and actually less of saw-wort than weld was required to get the same shade.
Saw-wort contains the same flavonids as weld, that is luteolin and its glycosides, and apigenin, but also other flavonols. It is considered to give as fast dye as weld. I also found an interesting abstract of a French study of it's flavonoids.
Saw-wort is a perennial plant, and it got my interest right away, because you don't have to sow it every year, only once is enough. I found it's seeds from the seed catalog of Göteborg's Botanical Garden's friends in Sweden, last fall, but you can buy the seeds from Germany from Ruhlemanns. Perhaps there are also other places which sell its seeds.
For dyeing you can use saw-wort from the second year on, so at first it is slow, but once it gets established the crop should be steady.

I have gotten some dried saw-wort, and dyed with it the same way as I do with weld: soaking dried plants first overnight and a glug of wood-ash lye in the soaking water, then simmered for one hour, strained the bath and added premordanted wool (alum+CoT) and dyed for one hour in the temperature below 80°C. The yarn turned nice strong yellow quite soon. Saw-wort resembles weld also when dyeing, it is  better to raise the temperature quickly to 60-70°C, and dye for one hour at the most, otherwise the color will start to dull. It is best to keep close eye on the temperature and time and color when dyeing with weld and saw-wort:)

After I have sown the seeds and gotten plants, there will be more pictures.

Still cold Yhä vaan kylmää

Vime viikko on ollut niin kylmä, että en ole pystynyt tekemään mitään uusia lankoja kauppaan. Työhuoneeni pieni patteri ei jaksa pitää lämpötilaa plussalla, ja yhtenä aamuna, kun oli -30C, niin lämminvesiputkikin oli jäässä. Onneksi se saatiin heti auki samana päivänä.
Ensi yöstäkin on luvattu tosi kylmää, joten mieheni ei ole huomenna torilla. Toivottavasti viikon päästä on jo lämpimämpää.

Olen nyt kylvänyt muutamia väritattaren siemeniä sisällä purkkiin, yli kuukautta aiemmin kuin tavallisesti. Kokeilen, jos nämä taimet alkaisivat kukkia aikaisemmin kuin normaalisti huhtikuun alussa kylvetyt. Toisaalta, voi olla hyvinkin, että päivän pituus on ratkaiseva, eikä kasvuaika.
Lumikuvien sijasta nyt kuva syyskuun lopulta, väritattarien sadonkorjuusta:) Vähän kasvienergiaa pakkasiin.

IN ENGLISH
This past week has been very cold, -25- -30C  (-13- -22F) at nights and -15 - - 20C  (5- -4F) at daytime. The small heater in my workroom has not been able to keep the temperature above freezing, and so I don't have any new yarns to add to my shop. One morning when the temperature was -30C, the warm water pipes had frozen, but luckily we got them open again the same day, and no damage was done.
Tonight is also going to be very cold, and that is why DH will not  be at the market tomorrow. I hope the weather becomes little warmer before next week-end.

I have now sown some japanese indgo seeds inside, more than a month earlier than usually. I'm going to try if these plants will also start to bloom earlier. Flowering is propably more of a matter of the daylength than the growing time, but I will try to see what happens.
Instead of pictures of snow, here is now a picture from the end of September, harvesting time of my japanese indigo. A little flower power to the cold weather:).

Cold but beautiful Kylmää mutta kaunista

Kyllä on taas pitkä ja kylmä talvi, eikä mitään uutta raportoitavaa värjäysrintamalla.
Kuvat viime viikolta, nyt joki on taas jäätynyt uudestaan umpeen, ja lunta satanut lisää.
Rannalla näkyi jäniksen, ketun ja saukon jälkiä.
Vielä vähän aikaa, niin pääsee kylvämään jotain.

It is cold and long winter here again, and nothing new to report about dyeings. 
This is how it looked outside last week, the river has now frozen completely again and we got some more snow. 
There were tracks of fox, hare and otter by the lake.
Still couple of  weeks before I can sow anything inside.

Seeds of Japanese indigo Väritattaren siemeniä

Tänä talvena vihdoin onnistuin saamaan siemeniä omista väritattarista. Täällä pohjoisessa niiden kukinta ei onnistu avomaalla, nuppuja alkaa tulla vasta kun päivä on lyhentynyt niin paljon, että samalla tulevat myös pakkaset eli lokakuussa. Etelämpänä yöt pimentyvät aikaisemmin ja kukkiakin voi tulla jo elokuussa ja ne ehtivät kypsyä ulkona. Olen ottanut versoja maljakkoon, koska joku neuvoi niin, mutta en ole saanut niistä siemeniä: kukat ja versot alkoivat lakastua ennenkuin siemeniä tuli. Ehkä nuppujen pitää olla jo tulossa kun varret leikataan. Nyt sitten pidin yhtä tainta purkissa koko kesän ja syyskuun lopussa otin sen sisälle. Kukkia alkoi tulla lokakuun lopulla ja marraskuussa, ja  joulun jälkeen niissä näkyi siemeniä. Leikkasin kuihtumaan alkavat varret lautaselle ja hieroin kukkia, jolloin siemenet irtosivat. Mikään pieni huonekasvi väritatar ei ole, purkkikin on kolme litraa ja versot ulottuvat metrin korkeudelle. Kukinnan jälkeen versot alkoivat kuihtua, ja nyt kasvi näyttää kuolleelta, sehän onkin yksivuotinen.
Siementen itävyyttä en vielä tiedä, se pitää kokeilla, mutta hienoa, että vihdoin onnistuin saamaan vähän omia siemeniä, ja tiedän jatkossakin, että se voi onnistua:)

Väritattaren siemeniä en ole valitettavasti edelleenkään nähnyt missään Suomen siemenkaupoissa, mutta Saksasta niitä myy Ruhlemanns vanhalla nimellä Polygonum tinctorium (näiden uusi tieteellinen nimi on Persicaria tinctoria).  Englannista niitä myy Wildcolours. Ranskasta väritattaren siemeniä löytyy Couleur Garance'lta.

IN ENGLISH 
I finally managed to get my own seeds from japanese indigo this winter. Here in the north with long daylight the flowering starts so late, that the frosts come at the same time, in October. In southern countries the dark nights come earlier and so also the japanese indigo may start to flower as early as August and seeds ripen  also early.
I had tried to get seeds by taking cut stems inside and put them in water, but I never got any seeds from them. They started wilting before the seeds came. Perhaps the flowerheads need to be visible before cutting the plants? Now I took one big plant in a pot inside in October and it started flowering in late October early November, and seeds ripened  after Christmas. I cut the flowerheads with seeds to a plate and let dry, picture below. Now the whole plant has wilted and died, it is clearly annual and dies after seeding.
I haven't tried the viability of the seeds yet, but it's great that I managed to get some of my own seeds now, and that now I know I can do this in the future:)

You can't buy seeds of japanese indigo anywhere from Finland, but Ruhlemanns in Germany sells the seeds (by the old name Polygonum tinctorium, the new latin name is Persicaria tinctoria) and also Wildcolours in the UK sells them. In France Couleur Garance sells them and in United States you can find these seeds from Companionplants seed catalogue.

Knitter's Review

Eilen ilmestyneessä amerikkalaisessa nettineulelehdessä Knitter's Review oli uudistettu arvostelu meistä ja  Aarni-langastamme. Olen tosi imarreltu ja onnellinen!
Ei ole vaikea arvata mitä teen lähipäivät: pakkaan tarvikepaketteja ja lähteviä lähetyksiä ja samalla pitää valmistella uusia lankoja värjäykseen.
Tästä syystä mieheni ei ole huomenna lauantaina torilla,  vaan seuraavan kerran sitten viikon päästä.

Yesterday came out Knitter's Review re-running an updated review of us and our Aarni. I am so flattered and happy:) Thank you Clara!
Guess what I am very busy doing next few days: making new kits and packing leaving orders:) And at the same time I have to prepare new yarns for the dyepots to get more colors to the shop. Please be patient if my stock seems to be running low.
Because of this, DH will not be at the market tomorrow.

Thoughts about dye recipes Ajatuksia värjäysresepteistä

Aloittelevalle luonnonväreillä värjääjälle on paljon kirjoja, joissa on yksinkertaisia reseptejä, joilla pääsee värjäämisen alkuun. Perustekniikka on helppo: värit keitetään irti kasveista, langat puretetaan ja haudutetaan väriliemessä ja saadaan värjättyjä lankoja. Tai vielä yksinkertaisemmin: puretusaine laitetaan suoraan väriliemeen lankojen kanssa. Se, millaista väristä tarkkaan tulee tai miten kestäviä värit ovat, ei ole niin tärkeää, ja jokaista uutta väriä odottaa jännityksellä. Kasvivärjäys on hauskaa, ja käyttäen luonnonkasveja ja viljellen itse värikasvit, myös halpa harrastus.

Ongelmia tulee vastaan, kun haluaa värjätä ammattimaisemmin. Nykyään yhä useampi haluaa värjätä luonnonväreillä myös ammattimaisesti, ja se on hienoa!
Mistä aloitteleva värjäri voi tietää, mikä resepti on paras kullekin kasville/värille niin, ettei hänen tarvitse kokeilla kaikkea kantapään kautta?
Yhdellä perusreseptillä saa väriä monista kasveista, mutta onko saatu väri juuri paras mahdollinen väri ko kasvista: kestävin, voimakkain, juuri se tavoiteltu värisävy? Onko edes juuri se kasvi paras mahdollinen antamaan haluamaani väriä? Ovatko kaikki väriaineet liuenneet väriliemeen/tarttuneet lankaan? Haluanko edes juuri tämän kasvin kaikkien väriaineiden tarttuvan lankaan, vai olisiko parempi, että vain osa niistä tarttuisi ja saisin niin haluamaani  väriä (kuten esim. krappi)? Ehkä väriaineet ovat irronneet kasveista ja ovat liemessä, mutta eivät tartukaan lankaan (kuten esim kuorien tanniinivärit)? Tai eivät ole tarttuneet pysyvästi vaan lähtevät pesussa.
Yksi perusresepti ei voi toimia optimaalisesti kaikille luonnosta saataville väreille, väriaineet ovat niin monimutkaisia yhdisteitä. Tältä ainakin minusta tuntuu.

Luonnonväreillä on värjätty tuhansia vuosia ja miten vähän onkaan nimenomaan yksityiskohtaista luotettavaa tietoa jäljellä, ja saatavilla nykyaikaiselle luonnonvärjärille. Tai se on niin hajallaan, että että etsiminen ei ole helppoa. Paljon tietoa on varmasti hävinnyt synteettisten värien tulon jälkeen. Harvat 1900-luvun alkupuoliskon värjäyskirjat toistavat samoja reseptejä, joista osa varmasti on hyviä, mutta en voi olla ajattelematta ihmisen taipumusta yksinkertaistaa asioita, ja jättää jotain pikkuasioita pois, ja tällöin häviää myös sitä ehkä oleellista tietoa mikä erottaa yhdella kasvilla värjäämisen toisesta.
En tarkoita, että kaikki muutokset vanhoihin resepteihin olisivat huonoja. Päinvastoin, ennen käytettiin puretukseen mm enemmän myrkyllisiä metallisuoloja, joita ei enää suositella käytettäväksi, ja myös vaarattomienkin puretusaineiden käyttömäärät ovat pienentyneet. Toisaalta olen alkanut ajatella onko kuitenkin toisia väriaineita, jotka vaatisivat isompia puretusainemääriä kiinnittyäkseen pysyvästi. Mm sinipuusta sanotaan, että sen kanssa kannattaa käyttää isompaa alunamäärää kuin tavallisesti (Jenny Dean: Colours from nature), ja ehkäpä se ei ole ainoa tällainen väriaine. On vaikea löytää tietoa eri väriaineiden vaatimista mahdollisista erisuuruisista alunamääristä.

Kun lukee vanhempia värjäyskirjoja, niissä käsketään aina esipurettamaan, jolloin saadaan parempi väri. Monissa 1980-luvun jälkeen ilmestyneissä kirjoissa kuitenkin samanaikaispuretus on yleisempää, sehän on paljon helpompaa ja nykyihmiselle kaikki pitää olla nopeaa! Onneksi parhaissa uudemmissa värjäyskirjoissa edelleen kehoitetaan mielummin esipurettamaan. Tosin omasta kokemuksestani tiedän miten helposti sitä sulkee silmänsä neuvoille, jotka kokee hankalaksi. Ennenkuin kokemusten myötä toteaa ohjeiden olleen kuitenkin oikeassa!

Melkein tärkeämpää kuin kirjojen reseptit, on lukea kirjoista osuus ennen reseptejä. Toimenpiteet, mitä pitää tehdä ennen värjäystä: lankojen pesu ja puretus. Näiden "tylsien" lukujen yli hyppää niin helposti värjäyskirjoja lukiessa, ja kuitenkin ne antavat perustan koko värjäykselle. Vasta sen jälkeen tulee värikasvin valinta ja miten väri saadaan irti kasvista ja parhaiten tarttumaan lankaan.

Nykyään värjäyskirjoja ja reseptejä eri kasveille on lukematon määrä, ja netistä reseptejä löytyy vieläkin enemmän. Miten monia reseptejä olenkaan vuosien mittaan kokeillut ja todennut jonkin ajan kuluttua, että tulos ei ollutkaan valonkestävä, tai muuten hyvä, ainakaan juuri sen hetkisellä värjäysmetodillani. Tiedon nopea leviäminen on toisaalta oikein hyvä, mutta tämä tekee myös samalla oleellisen ja oikean tiedon löytämisen entistä vaikeammaksi. Itsekin kirjoitan sekä tänne, että kotisivuille (vihdoinkin) omia reseptejäni, mutta mistä voin olla varma, että menetelmäni toimivat myös jollain muulla värjärillä? Ja toisaalta, ehkä viiden vuoden kuluttua olenkin löytänyt jonkin vielä paremman tavan uuttaa/kiinnittää jotain väriä ja entinen reseptini on vanhentunut. Silti muut voivat yhä käyttää vanhaa ohjetta ja levittää eteenpäin. Tästä huolimatta kannatan kovasti avoimuutta ja mahdollisimman suurta tietojen jakamista, jolloin kaikki hyötyvät. Toivon oppivani paljon tänäkin vuonna muilta netin välityksellä, ja myös jakavani tietojani.
Ja viime kädessä se, kokeeko värjäyksen/värin onnistuneeksi, on jokaisen henkilökohtainen kokemus.

Vaikka tarkoitukseni ei ollut alunperin suositella mitään erityistä kirjaa (koska en ole edes kaikkiin saatavilla oleviin tutustunut), mutta en voi olla sanomatta, että selluloosakuitujen värjääjälle Lilies: The art and craft of natural dyeing, Traditional recipes for modern use, on ehdoton välttämättömyys. Villan  värjäyksestä ei yhtä perusteellista ja tarkkaa teosta ole tullut vastaan (suomeksi tai englanniksi), mutta suosittelen varsinkin Jenny Deanin Colours from Nature-kirjaa. Siinä ei ole paljoa kuvia, mutta tekstiä senkin edestä ja joka sana on asiaa. Ei tarvita isoa määrää värikasveja, vaan muutamista aikojen testaamasta kasvista voi saada kaikki tarvittavat värit. Harmi vain, että se on englanniksi. Cordonin Natural Dyes-kirjaa luen yhä uudestaan ja uudestaan, mutta se ei ole reseptikirja sinänsä, vaikka siinä onkin historiallisia reseptejä.

Minulle soitti viime vuonna henkilö suomalaisesta kustantamosta, joka kysyi mielipidettäni jostain väriaineista, koska he olivat suunnittelemassa suomennosta jostain englanninkielisestä uudesta värjäyskirjasta. Ehdotin heille Jenny Deanin kirjojen suomentamista, mutta kuulemma suomennettavan kirjan pitää olla mahdollisimman uusi, jotta ihmiset ostaisivat sitä! En voi käsittää tätä: jos vanhempi kirja on parempi, niin ilman muuta juuri se pitäisi saada myös suomeksi, eikä pelkkä uutuusarvo saisi olla se ratkaiseva.

Tulipa pitkä juttu, lopuksi pitää vielä kirjoittaa ajatelmaa mukaillen, että mikään ei ole niin tärkeää kuin värjäys (ja puutarhanhoito), eikä sekään ole kovin tärkeää. Mukavaa värjäysvuotta:)

IN ENGLISH
For a beginner dyer there are lots of books about natural dyeing with  recipes. The basic technique is simple: you boil the plants to extract the color, mordant the yarns and then simmer them in the strained dyebath. Or even more simple:  add the mordant to the strained dyebath. What colors you get and how fast they are is not so important, it is exciting to see the emerging colors from the dyepot. Dyeing with dyes from nature is fun, and if you use wild plants or plants from your own garden, also inexpensive hobby.

It gets more difficult when you start to dye  professionally, and more people want to do this today, which is great!
Where does the beginner find the information which recipe is best for each plant/color without having to try everything out by himself. With the basic recipe you can get colors from most plants, but is the color you got the best possible from that particular plant: most fast, strongest and just the shade you were after? Is even that particular plant best for achieving the color you are after? Are all the dyemolecules soluble in the dyebath and have they all attached to the yarn? Do I even want all the dyestuffs from this particular plant to attach to the yarn, or would it be better if only some of them attached to the yarn and thus I got the color I wanted ( like madder)? Perhaps the dyestuffs are soluble in the bath but they don't attach to the yarn (like some tannin dyes)? Or they attached loosely and rinsed/rubbed off?
One simple recipe can't work with all the natural dyes, they are so complex dyes with many different dyestuffs in one plant. At least this is how I feel.

Man has dyed with natural dyes thousands of years,  but how few exact reliable recipes there are left and  available for contemporary professional natural dyer. The information is scattered and not easy to find. A lot of information has been lost since the discovery of synthetic dyes and the few books about natural dyeing in the first sixty years of 1900 repeat the same recipes (at least in Finland). No doubt most recipes in them are good, but I can't help thinking about one's tendency to simplify things, and leave out some small details which might make difference between dyeing with one plant to another.
I don't mean that all changes in dyebooks over the time are bad. On the contrary, previously more toxic mordants were used and they are no longer recommended (Cardon), and also the amounts of even the safer mordants are now smaller than earlier. However, I have started to think if there is still need for larger amount of mordant with some dyestuffs, for instance with logwood bigger amount of alum is recommended (Jenny Dean: Colours from Nature), and perhaps logwood is not the only one. I haven't seen much information about use of different amounts of alum mordant for different dyestuffs.

All older (at least Finnish) dyebooks recommend mordanting before dyeing to achieve the best possible result, but many books published after 1980 tell you to mordant simultaneously in the dyebath. It is faster and for people today everything has to happen fast and easily! Luckily the best modern dyebooks still recommend premordanting. Although I know from personal experience how easy it is to ignore uncomfortable advice, until you learn the hard way what would have been the best.

What is almost more important to read from dye books than the actual recipes, are the chapters before the recipes. The ones which deal with how to wash your fibers and how to mordant them. These "boring" chapters are easily skipped when a new dyer is eager to get to the actual dyeing part, and yet they make the foundation to good dye result. Only after them comes the choice of the dyeplant and how to extract the color from it and dyeing.

Today there are numerous dyebooks, and dyerecipes, not to mention all the information available in the internet. The number of plants/recipes I have tried over the years, just to realise after some time that the color wasn't lightfast, or otherwise good, at least with my dyemethod at the time. The information spreads out so fast today, and it is good, but on the other hand it makes even harder to recognize the essential information from all the other. Even I write my own recipes her, but how can I be sure they work for another dyer? And then after for instance five years, if I have learned  another and better way to extract a color or dye, my old recipes still exist in the Internet, and someone can use and spread them even though a better way exists.
In spite of that I am all for sharing the knowledge, successes and disappointments, so that everyone benefits. I hope to learn more myself from others and hopefully others learn from me.

Even though in the beginning my intention was not to recommend any book (because there are so many I don't even have), for dyeing cellulose fibers I recommend Lilies: The Art and Craft of Natural Dyeing, Traditional recipes for Modern use, it is the most thorough book about the subject. About dyeing wool there is not unfortunately any book (that I know) as extensive as Lilies, but I recommend Jenny Dean's Colours from Nature. It has few pictures but every word is information, you can read it over and over again. You don't need a vast number of dyeplants to get all the colors, you can use only the best tested with time!  And I read Cordon's Natural Dyes all the time, but that is not a actual recipe book (even though there are historic recipes in it).

Last year I got a phone call from a person (publisher) who said they were considering a translation from an English natural  dye book to Finnish and wanted to know some things about dyestuffs and their availability in Finland. I suggested any of Jenny Dean's book to them, but they had something already in mind, a newer book and said that it has to be a new book, old books don't sell! I can't understand this,  if a book is better and a classic, we should have it also available to Finnish dyers, the age of the book shouldn't be the most important thing! Anyway, unfortunately I couldn't convince her.

This came out longer than I though, sorry, but in the end I just want to say that nothing is so important than dyeing (and gardening), and even that is not so important:). Enjoy your dyeing!

Year 2010 Vuosi 2010

Millainen oli viime vuosi? Talvi oli luminen, kylmä ja pitkä. Pakkaskausi kesti joulukuun puolestavälistä maaliskuun loppuun ja lunta oli ennätysmäärä.

What was last year like? The winter was very snowy, cold and long. Temperatures were all the time below freezing from the middle of December until the end of March.

Lopulta kevät kuitenkin tuli.

Finally the spring came.

Ja kesä oli taas puolestaan ennätyslämmin. Mitä parhaimmat helteet kokeilla värjäystä pelkän auringon lämmön avulla kasvihuoneessa. Heinäkuun aikana sain värjättyä ja kokeiltua monia erilaisia yhdistelmiä, tämä oli jotain ihan uutta minulle ja se toimi, kun lämpötilat olivat auringossa tarpeeksi korkeat:) Tätä kannattaa tehdä lisää ensi kesänä, jos vain aurinko paistaa!

The summer was hotter than ever. The perfect weather to experiment with solardyeing, dying with the heat from sun only. In July I dyed with many different dye combinations in glass jars in the greenhouse, this was something new to me and it worked, when the temperatures were high enough in the sun:)
Solardyeing is something I am going to do more next summer, if just the sun shines enough!

Sitten tietysti kasvatin värikasveja kuten morsinkoa, ja värjäsin niillä.

I also grew some dyeplants, like woad, and dyed with them.

Ja kiinalaista morsinkoa, joka ei ollut ollenkaan niin rehevää kuin tavallinen morsinko.

And chinese woad, which didn't grow as well as the ordinary woad.

Ja tietysti suosikkiani, väritatarta eli japanilaista indigoa, joka piti kuumasta ja kasvoi hyvin, kuten ennenkin!

And of course my favourite, japanese indigo, which loved the hot and grew well like always.

Myös daaliat, joita olisi voinut käyttää värjäykseen, kasvoivat hyvin. Ne kuitenkin jäivät vain silmän iloksi puutarhaan:)

Also my dalhias grew well. I could have used them for dyeing, but I never got aroung trying them, so I just enjoyed them in the garden.

Yksi uusi asia, jonka opin viime kesänä, oli se, että nyt laitan aina lorauksen tuhkalipeää (tai jotain muuta emästä) keltaisten kasvien keitinliemeen, mm resedalle, piiskuille, pietaryrtille ja näin väriaineita irtoaa paremmin ja väristä tulee kirkkaampaa. Itse värjäyksessä liemi on neutraali.

One thing that I learned last summer was, that now I always put a glug of woodash lye (or any other alkaline) to the soaking/simmering bath when extracting color from yellow giving dyeplants, like weld, goldenrod or tansy. This way I got more and better color from them. The actual dyed bath was neutral pH.

Opin uutta myös sienistä viime vuonna.
Vaikka olin värjännyt sienillä 80-luvulta lähtien, niin vasta nyt (!!) tajusin kokeilla seitikeillä laittaa puretetut langat liemeen yhdessä sienten kanssa jo liotusvaiheessa ja haudutella niitä yhdessä. Väreistä tulee heleämpiä ja sitä paitsi jää yksi keittovaihe kokonaan pois, ja säästää energiaa. Aina oppii uutta!

Last year I learned something new about mushroom dyeing, too.
Even though I had dyed with mushrooms since 1980s, only last summer (!!) I realized I could dye with them by just putting the mordanted yarns in the bath with the mushrooms, soak and simmer together. The colors I got this way were clearer and of course this method leaves one boiling out, and saves energy.
There are always new things to learn!

Talvi tuli aikaisin tänä vuonna, jo marraskuun puolivälistä lähtien on ollut pakkasta ja lunta. Nyt jo polviin asti, kevät on kaukana, mutta sisällä on lämmin neuloa uusia lapasia:)

New winter came early, since the middle of November we have had  freezing temperatures and snow, right now the snow is up to my knees in the garden. Spring seems to be far away, but inside it is warm to knit new mittens:)

Mitähän kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan? Tilauksia on tullut oikein mukavasti nettikauppaan ja ne pitävät nyt kiireisenä, ja kohta pitää taas alkaa ajatella kevään kylvöksiä. Kääpiäkin voisi talvella kerätä ainakin puutarhasta.

It will be exciting to see what new things this year brings along? I have now been busy with lot of orders in my online shop, and soon it is time again to start thinking about spring sowing. I could also pick polypores from the old apple tree in the winter.