Oakbark colors Tammenkuorivärejä

Tammenkuorikokeilu ei mennyt niinkuin olin kuvitellut:(
Keitin hiljaisella tulella vedessä viikon lionneita tammenkuoria muutaman tunnin ja siivilöin tumman punaruskean liemen. Laitoin joukkoon 100g valkoista alunapuretettua lankaa ja annoin hautua pari vuorokautta hellan kulmalla, lämpö oli enimmillään 70C. Tästä tuli tuo ylin lanka, selvästi keltaisin. Myös jälkiväriin laitoin 100g lankaa, senkin pariksi päiväksi, mutta nyt lämpö nousi kerran 90C, muuten pysyi kyllä matalana. Väristä tuli keskimmäinen, ruskeampi lanka. Vielä kolmaskin 100g valkoista lankaa värjääntyi vaaleammaksi beigeksi, alin näyte. Näiden lankojen väri pysyi hyvin pesussa ja luulen niiden olevan hyvin valonkestäviäkin, mutta aika vaalea väri.. ja beige/keltainen. En halunnut värjätä korkeammassa lämpotilassa, tanniinien kanssa langasta voi tulla karheaa ja ne kiinnittyvät hyvin matalimmissa lämpötiloissa, tosin pidemmän ajan aikana.
Tammenkuoret ovat vieläkin liossa, niistä varmaan irtoaa lisää samankaltaista kellertävää väriä, mutta kaikki punaiset pigmentit ovat edelleen liemessä. Tavallaan tuo tammenkuorikellertävä on hyvä pohjaväri monille muille väreille, varsinkin jos se on tanniinien vuoski valonkestävä.

Tuhkalipeässä lämpimässä 10 vrk lionneet kuoret eivät antaneet sen paremmin liemessä olevaa punaista väriä lankoihin. Liemen pH putosi neutraliin useampaan kertaan, vaikka lisäsin lipeää. Lopulta kattilan reuna tuli vastaan, enkä voinut enää lisätä nestettä. Liemen pH oli n 8, kun lisäsin kattilaan 100g valkoista lankaa ja ensin näyttikin siltä, että jotain tarttuikin lankaan. Joka aamu ajattelin toiveikkaana, että tänään varmaan väri on voimakkaampi. Kokeilin nostella lankaa hapettumaan, mutta väri ei muuttunut. Viikon haudutuksen jälkeen (n20-50C) otin langan pesuun. Se oli vaalean punertavan ruskea, ei kellertävä, eli siinä mielessä erilainen kuin vedessä lionneista tammenkuorista tullut väri. Valitettavasti vain kaikki väri lähti pesussa pois! Punertava väri ei ollut kiinnittynyt ollenkaan lankaan. En oikein tiedä mikä kaikki meni vikaan: ainakin se, että pH laski liotuksen aikana, ehkä lämpötila olisi pitänyt olla myös tasaisempi ja korkeampi, kirjan mukaan 40-50C ja meillä se oli 20-40C. Tuo taas, että kaikki väri lähti pois pesussa minusta viittaa siihen, että pH olisi pitänyt olla värjäyksen aikana neutraali, ainakin joskus orakasväräyksissä on käynyt samalla tavalla, mutta kun olen laskenut pHta väri on kiinnittynyt hyvin lankaan. Toisaalta Helen sai paatsamankuorista punaista juuri korkeammassa pHssa. Ehkä tammenkuorien punaiset väriaineet ovat erilaisia? Oikeasti ajattelen kyllä, että vika oli minussa, tein jotain väärin. Pitää vaan jatkaa kokeiluja:)

Kolmas tammenkuorikokeilu, Sinolissa viikon liotetut tammenkuoret, antoivat samanlaista keltaista kuin pelkässä vedessä lionneet kuoret, eikä siinä liemessä näkynyt punertavaa ollenkaan.
Nyt minulla on edelleen samat kuoret liossa, mutta Sinolin unohdan tammenkuorien kohdalla. Lipeäkokeilua jatkan, väriliemi oli punaista, joten jotenkin se sieltä pitäisi saada lankoihinkin tarttumaan!
Nyt on lisäksi eilen laitettu likoon saksalaista paatsamankuorta tuhkalipeään, 200g kattilaan ja 100g kannelliseen lasipurkkiin, jossa ajattelin pHn pysyvän korkeana eikä haihtuvan ilmaan. Olen ravistellut purkkia useita kertoja päivässä ja se on myös lämpimässä hellan kulmalla. Pitäisiköhän kantta avata silloin tällöin, että happea pääsee purkkiin, kun väriaineiden pitäisi "oxidize", vai tarvitaanko happea kuinka paljon? Ajatuksia? Jännä juttu oli, että saman tien kun kaadoin tuhkalipeää kuorenpalojen päälle purkkiin, liemi ja kuoret muuttuivat kirkkaan punaisiksi! Alakuva on otettu n 10 min sisään purkin täytöstä. Tammenkuoriliemen värimuutos punaiseksi oli paljon hitaampi, se kesti useita päiviä.

In English
Oakbark experiment didn't go as I hoped it would:(
First the barks that had been soaking in water for a week: I simmered them for couple of hours, strained the reddish brown bath and then put 100grams of alum mordanted yarn in it. After two days in the side of the stove, the temperature being at the most about 70C, the color came out soft yellow, the top sample in the picture. I put another 100grams to the bath, again two days, this time the temperature was higher, once about 90C, and the middle yarn in the picture, more brown beige than the first. Still another 100grams came out paler beige. The colors stayed well when I washed them and I think they are pretty lightfast also, but nonetheless beige/yellow, not the nice reddish brown like the bath! I have the barks still soaking and I am sure they will give more of the same beiges. I used low temperatures to dye because tannin usually gives duller colors in high temperatures and also it can make yarn more harsh when in high temperature, but in low temperatures and for a longer time, they will dye very well.

The oakbarks that had been soaking in the birch ash lye for 10 days didn't give red either, even though the bath was a very nice red. The pH of the bath dropped several times to neutral and each time I added more lye to it, but finally I couldn't do that any more, because there wasn't any room left in the kettle. I then added 100grams of alum mordanted yarn to the bath, it's pH was then 8. Funny thing was that now the pH seemed to stay about 8 for a week and didn't drop like it did before when the barks were fermenting. At first it looked like there would be some reddish color in the yarn, each morning I looked hopefully if I would be darker, but no. Not even when I oxidized it couple of times there was no color change. Finally after one week in 20-40C I took the light reddish brown yarn out of the bath and was satisfied that at least it wasn't yellow/beige, but when I washed it, ALL the color leached out and I was left with a little dirty looking white yarn! Why didn't the color stay? I don't know what went wrong: propably one mistake was that the pH dropped to neutral while fermenting, then maybe the temperature wasn't high enough. Cardon says 40-50C and I had 20-40C. Then with tooth fungi dyeing I have had the experience that when the pH had been too high, the color didn't stay, but when I lowered it with vinegar, it stayed just ok. On the other hand Helen got great red colors in high pH with buchthorn barks and while the oakbark bath was red, maybe it wasn't red enough or maybe the dyestuffs behave differently.
Well, actually I think it was my fault, I did something wrong and I am not going to give up with oak barks yet. The yellow with just water is a good basic color to overdye or a base for multicolored yarns and because of the tannins it is propably very lightfast, but it is not red!!

Oh and then I had the third experiment with soaking oakbark in denatured alcohol, but that color came out the same light beige as with water, or even lighter and the color of that bath was reddish at all, only yellow. I am not going to try that again with oak bark.

I have the same oakbarks soaking again and yesterday I put some buckthorn bark soaking in birch ash lye, 200grams in a kettle and 100grams in a glass jar. I thought that in the jar with a tight lid on I could easier keep the pH high all the time. I have shaked the jar several times a day. I have been thinking if I should open the lid once in a while to let the oxygen in, what do you think?? How much oxygen is needs to oxidize the bath?
In the bottom there is a picture of the jar full of buckthorn barks in lye, as soon as I poured the lye on the bark chips the liquid turned to bright red! This picture was taken about 10 minutes after I filled the jar. With oakbarks the color change took more time, days.

Multicolored yarns Monivärilankoja

Olen kokeillut, millaisia tulisi monella värillä värjätyistä langoista. Nämä ovat vasta harjoittelua, että löytyisi yhteensopivat värit. Ylemmästä tuli mielestäni aika kiva, siinä on ensin värjätty krapilla ja sitten paatsamankuorilla, sitomalla osa vyyhdistä niin, että väri ei tunkeudu joka kohtaan. Krappi toimii aika kivasti näin, alapuolella on kokeilu jossa pohjana oli indigo sininen, sitten paatsamankuorta ja kokenillia ja nyt kokenilli dominoi mielestäni liikaa (ehkä liian vahva liemi), mutta muuten ok.

Yläkuvan lankoja on neljä n 100g vyyhtiä ja ne maksavat 13€/100g, alemman kuvan langat ovat sukkalankaa (jota tietysti voi käyttää muuhunkin) ja ne ovat 140g kokoisia, niitä on vain nuo kaksi eri sävyistä vyyhtiä. Hinta sama 13€/100g eli 17,20€ vyyhti. Nämä tulevat huomenna torille mukaan.

In English
I have been trying to dye multicolored yarns. The first one on the top came out pretty well, I think. It is dyed first with madder and then with buckthorn bark and I have tied parts of the skein so that the dye doesn't penetrate everywhere. Madder seems to work fine this way, but the cochineal in the bottom picture was too dominant color, the solution was propably too strong. I had dyed the bottom yarns first blue with indigo and yellow(=green) with buckthorn bark, but the color of cochineal covered most of the green.

I have four about 100grams skeins the orange multicolor yarns, they are 13€/100grams and the yarns in the bottom picture are sockyarn (though you can knit anything else from them, too) and they are 140grams each (only those two skeins) and the price is same 13€/100grams, for 140grams it is 17,20€. I am going to take these to the market tomorrow.

Cortinarius dyeing Seitikkivärjäyksiä

Tammenkuorivärjäysten muhiessa viime viikolla värjäsin niillä kaapista löytyneillä tuntemattomilla seitikeillä. Ajattelin ensin kokeilla varmoilla kaneliseitikeillä (Cortinarius cinnamomeus), niin että olisi vertailuväri, vanhat kaneliseitikkilangat kun oli jo myyty.

Tuntemattomia sieniä oli kuivattuna 70g, joten otin saman verran kaneliseitikkipussista kuivattuja 2005 kerättyjä sieniä. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa kaneliseitikeistä, jotenkin se vain jäi kuvaamatta viime syksynä. Ne ovat kuitenkin päältä päin verihelttaseitikkimäisiä, hiukan pienempiä usein, ja niiden heltat ovat nuorena oransseja ja muuttuvat vanhemmiten ruskeiksi. Ne kasvavat aika saman tyyppisessä maastossa kuin verihelttaseitikitkin.
Liotin kuivattuja murskattuja sieniä yön yli, keitin reilut 2 tuntia kunnolla, siivilöin ja lisäsin hiukan kylmää vettä, jotta lientä olisi tarpeeksi. Ensimmäisessä värjäyksessä oli 100g valkoista alunapuretettua lankaa, nostin lämmön 80C, annoin hautua tunnin ja jätin langan liemeen jäähtymään yön yli. Tuloksena oli tumman oranssinpunertava väri, no3. Ensimmäinen jälkiväri no2 oli myös liemessä yön yli samoin kuin kolmaskin no3. Punaiset/oranssit väripigmentit olivat kaikki tarttuneet ensimmäiseen värjäykseen, varmaankin vielä siksi, että lanka sai jäätyä liemessä niin kauan, ja jälkiväreistä tuli vaalean oranssinkeltaisia. Tuo viimeisin väri oli jo niin vaalea, että ehkä värjään sen uudelleen jollain muulla myöhemmin.

Sitten tuntemattomat seitikit, keitin niitä myös liotuksen jälkeen kaksi tuntia ja näyte no4 on ensimmäisestä värjäyksestä tässä liemessä. Siinä ei ole sitä oranssinruskeaa sävyä, mitä kaneliseitikeillä tuli, vaan tuloksena oli punaisempi väri. Vaikka sieniä oli paljon 70gkuivattuja/100g lankaa, väri on aika vaalea. Jälkivärissä on samaa sävyä, mutta vieläkin vaaleampana. Näissä sienissä ei selvästi ollut keltaisia pigmenttejä kovinkaan paljoa, se näkyy saaduissa jälkiväreissä, mutta mitä ne nyt sitten mahtoivat olla? Viitaseitikki (Cortinarius uliginosus)voisi olla yksi mahdollisuus, en vain muista koskaan löytäneeni sitä! Toisaalta, jos olisin tuntenut nämä sienet tuoreena, niin pussissa olisi todennäköisesti ollut lappu. Säästän näistä värjäyksistä nyt näytelangat, niin että jos joskus löydän varmoja viitaseitikkejä, voin verrata värejä.

In English
My oakbark dyeings are still steeping, while waiting for them, I dyed with the unknown Cortinarius mushrooms I found in the closet earlier. At first I dyed with dried Cortinarius cinnamomeus, which I knew for sure that were what they were supposed to be. I had sold all my old C.cinnamomeus yarns, so I didn't have anything to compare the unknown mushrooms.

Cortinarius cinnamaomeus is a same kind of mushroom as Cortinarius semisanguineus, often slightly smaller, but the cap looks the same. When you look underneath the cap, the gills are orange when the mushrooms are young and when older, they are more brown. You can find them in the same kind of forests as C.semisanguineus. Unfortunately I don't have any pictures of it from last fall, this year I have to remember to take photos of it.
Anyway, since I had 70grams of the unknown mushrooms, I took also 70grams of dried C.cinnamomeus collected in 2005. I crushed them, soaked overnight and then boiled for over 2 hours. Then strained, added more cold water to cool the bath and put 100grams of alum mordanted white wool to the bath. After one hour in 80C I let the yarns cool in the bath overnight, I guess that is why most of the red color went to the first yarn, sample no3 in the middle, the two afterbaths (no2 and no3), both of which also cooled in the bath overnight after the actual dyeing, turned out more yellow and a lot paler shade. No 3, the second after bath, almost too pale, I think I am going to overdye it later with something else.

Then the unknown Cortinarius mushrooms: I soaked them also overnight, boiled for 2 hours and then dyed 100grams of alum mordanted wool with it. The color, no4, is not so rusty red as with C.cinnamomeus, it doesn't have as much yellow pigments, which you can clearly see from the afterbath yarn, no5. Usually with many of these Cortinarius mushrooms, the yellows come out better in the afterbath (or vinegarsoak, like I did with C.semisanguineus, look under that label), but here the afterbath gave distinctly different color as with C.cinnamomeus. And the dyeing was done the same way, also the ratio of mushrooms/fiber was the same: 70grams dried mushrooms/100grams of yarn.
I have to save samples from these dyeings, so that if I find more identified mushrooms next fall, I can compare the colors. I have looked my books, and one possibility is Cortinarius uliginosus which Hjördis Lundmarks book says, could give colors like this my unknown, but I have never been sure if I have found that mushroom. I think that if I had identified these mushrooms when they were fresh I would have had a label in the bag.
Anyway, now I have couple of hundred grams of nice mushrooms colors, so it doesn't matter really what the mushrooms were.. exept that I would like to know:)

Kiitos Thank you

Kiitos Pia , Pirkko ja Kaisakaisa You make My Day- huomionosoituksesta!!!
Kiitos!

Olen purettanut lankaa ja värjäykset jatkuvat ihan lähipäivinä.

In English
Thank you Pia , Pirkko ja Kaisakaisa for You Make My Day- award!

I have been mordanting more yarn and knitting, and you will hear about my dyeings more soon:)

Wood ash lye and bark Tuhkalipeää ja puunkuoria

Väriainevarastojen järjesteleminen on jatkunut ja "löysin" erilaisia puitten kuoria varastoituna vuosien varrella: tammen, lepän, koivun ja pajun kuoria ja vielä viime kesänä saatuja paatsaman kuoria. Myös hyviä vihreitä kuivattuja tammen lehtiä löysin puoli jätesäkillistä, mutta muistelen niiden jääneen käyttämättä, koska väri ei ollut kovin ihmeellinen. Pitänee kokeilla uudestaan. Kuivatut lepänlehdet olivat muuttuneet ruskeiksi, toivottavasti eivät ole menneet kokonaan piloille.

Helen on kertonut blogissaan hienosta punaisesta, mitä hän sai käyttämällä paatsamankuoria tuhkalipeässä ja innosti minuakin kokeilemaan.
Etsin tuhkalipeän tekemiseen ohjeita ja löysinkin vanhoista suomalaisista värjäyskirjoista kaikista suunnilleen samanlaisen ohjeen: 1kg koivuntuhkaa, jonka päälle kaadetaan 8-10l kiehuvaa vettä, sekoitetaan ja annetaan seistä, kunnes väri kirkastuu, jolloin kirkas lipeä kaadetaan varovasti (siiviläkankaan läpi) omaan astiaansa. Voimakasta lipeää saadaan keittämällä tuhka ja vesi kunnolla.
Suomalaisissa ohjeissa puhutaan kaikissa koivuntuhkasta, mutta eurooppalaisissa ohjeissa kuulemma käsketään käyttämään tammen tai pyökin tuhkaa. Ehkä mikä tahansa lehtipuun tuhka käy?
Löysin myös netistä mielenkiintoisen Drea Leed'in tekemän englanninkielisen käännöksen 1685 julkaistuun saksankieliseen kirjaan "Ars Tinctoria Experimentalis, oder curieuse Wollkommene Endecken der Faerbe-kunst" ja siinä olevaan lukuun hyvän tuhkan arvioimisesta, säilytyksestä ja käytöstä, täällä . Tuhka on ollut aikoinaan tärkeää kauppatavaraa, jännä yksityiskohta tekstissä on myös viinitynnyreiden tuhka, jossa on mukana ollut viinikiveä, värjäreille tärkeää.

No, minä tein suomalaisten ohjeiden mukaan, tosin tuhkaa tuli suhteessa hiukan enemmän kuin ohjeessa mainittu yksi kilo. Vuorokauden kuluttua liemi oli kirkastunut ja pH vähintään 10, liuskani eivät näytä sen enempää. Kaadoin keltaisen lipeän eri astiaan. Olin olettanut sen olevan väritöntä, mutta se olikin keltaista, kuuluukohan tämä asiaan? Kuva lipeästäni alla.

In English
I have continued to organize my dyestashes and I "found" different kinds of tree barks, which I had stored over the years: bark from oak, birch, alder and willow, all local. And then alder buckthorn bark from last summer. There was a bag of good green dried oak leaves, but I think they were left because I didn't like the color they gave very much. I have to try again. Dried alder leaves had become brown, I hope they are not ruined, because I still have a lot of them.

Helen had written in her blog how she had gotten very good reds from bucthorn bark fermented in wood ash lye, and because of her, I decided to try it, too:)
I searched for instructions from old Finnish dye books how to make wood ash lye and they all had pretty much the same recipe: take 1 kg of birch ashes, pour 8-10 litres of boiling water over them, stir and then let it cool until the liquid is clear. Then decant the clear lye carefully through a sieve to another vessel. This is mild lye, but if you want a strong lye, then boil the ashes and water vigorously. In Finnish recipes all said birch ashes, but Helen wrote that European recipes used beech and oak ashes. Maybe any decidous tree ashes will do?

I also found intersting piece about ashes in the internet, this was translated by Drea Leed from an German book from 1685 "Ars Tinctoria Experimentalis, oder curieuse Wollkommene Endecken der Faerbe-kunst" and there was a part about how to determine good ashes and other instructions regarding ashes, here. Very interesting (also for a dyer a mention about ashes of the wine barrells containing cream of tartar), ashes must have been big industry back then.

Well, I made my wood ash lye according to the Finnish recipe, although I think I had a little more than one kilo of ashes. We burn birch in our kitchen stove and I have a lot of ashes available. Usually in the spring I spread them in my garden, I wonder if the ashes used to make lye are good to that any more (to raise the pH of the ground)?
Anyway, after 24 hours the liquid was clear and pH was at least 10, my indicator doesn't show higher than that. I poured the yellow liguid to another bucket. I had thought it would be colorless, but it was quite dark yellow. Is it supposed to look like this (picture below)?

Resepti paatsamankuori värjäykseen tuhkalipeällä käyttämällä, oli Cardonin Natural Dyes-kirjassa. Se oli perinteinen hollantilainen ohje seuraavasti: vuoden vanhaa kuorta liotetaan 9 päivää lämpimässä pyökintuhkalipeässä. Sitten langat upotetaan, jota pidetään viikko 40-50C. Hmm, ohje ei kerro siivilöidäänkö kuoret pois ennen lankojen laittoa liemeen...

Ajattelin kokeilla tätä ensin n 4 vuotta vanhoilla tammenkuorilla, joita minulla on eniten. Niistä tuli kolme kokeilua: A.200g tammenkuoria lasipurkissa Sinolissa B. 1,5kg tammenkuoria ämpärissä ja päälle tavallista vettä C. 1,5kg tammenkuoria kattilassa ja niiden päälle tuli koivuntuhkalipeää, jonka pH oli 10 laittaessa. Tätä viimeisintä kattilaa olen pitänyt puuhellan kulmalla, jossa mössön lämpö on liikkunut 25-45C. Öisin, kun hellassa ei ole tulta, lämpö laskee noin alas, toivottavasti ei liikaa. Olen päivittäin sekoitellut mössöjä ja lipeäkattilassa nousee vähän kupliakin:) Alla kuva punaisessa ämpärissä olevasta vedessä likoavista tammenkuorista ja toinen, missä on kattilassa lipeäliemessä. Jälkimmäisen liemi on selvästi punaisempaa, kuin vedessä oleva keltaisempi liemi. Jännä odottaa mitä näistä tulee. Ne ovat nyt seisseet neljä päivää, vielä viisi lisää. Kattilan pH on laskenut 8:an, pitäisiköhän sihen lisätä lipeää???

In English

The recipe for dyeing with buckthorn bark and wood ash lye was in Dominique Cardons book Natural dyes and it is a traditional recipe from Holland: "dry 1-year old bark is left to soak for 9 days in warm beech ash lye. The wool is then immersed in the dye bath for a week at the temperature of 40-50C . Hmm, it doesn't say if the bark should be strained or left in with the wool?

I first decided to experiment with oak barks, because I had them so much. These were about 4 years old barks from Finnish trees, Quercus robur. I had three experiments: A. 200grams off oak bark put in a glass jar to soak with denatured alcohol (Sinol) B. 1.5kg of oak barks in a bucket with plain water C. 1,5kg of oak barks in a kettle with birch ash lye. I have kept the barks with lye in the corner of our kitchen stove (we have a big stove using fire which also keeps our kitchen warm in the winter) where the temperature has been 25-45C. In the nights it goes to 25C, I hope that is not too little. In the pictures below the red bucket is oakbark with water, it is more yellow than the kettle with the oak bark and lye, which is dark red. I really hope I can get that color to the wool also! They have now been fermenting for four days, five more to go, and in the kettle there are bubbles when I stir the barks, but the pH has gone down to 8. Should I add more lye to it??

Tammenkuori sisältää 12-16% tanniineja (parkkihappoja), joita on Cardonin kirjan mukaan paljon erilaisia. Tanniinit jaetaan kahteen pääryhmään: 'hydrolysable tannins' ja 'condensed tannins', näitä kutsutaan myös proanthosyanideiksi. Ensin mainitut tanniinit antavat keltaisia ja ruskeita värejä, raudan kanssa harmaita ja mustia. Jälkimmäiset tanniinit ovat mielenkiintoisia, Cardonin mukaan punaruskeita tanniineja, 'phlobatannins' muodostuu proanthosyanideista hapettumalla miedosti emäksisessä ympäristössä. Tätä kemiallista prosessia on vasta viime aikoina alettu ymärtää ja osaa lopputuloksena muodostuvista yhdisteistä ei ole vieläkään tunnistettu. Mikäli nyt ymmärsin itse oikein kirjaa, niin koska näin muodostuvat phlobatanniinit ovat vähemmän vesiliukoisia kuin proanthosyanidit, ne olisivat myös kestävämpiä värejä.

Vanhoissa suomalaisissa värjäyskirjoissa on ohjeita, joissa kuorilla värjättyjä lankoja laitetaan värjäyksen jälkeen puolesta kahteen tuntiin koivuntuhkalipeään, jolloin väri muuttuu punertavammaksi, mutta mm Hassi sanoo, että näin saatu väri ei ole kovin kestävä. Voisiko olla, että kuoria emäksessä pidempään liotettaessa ENNEN värjäystä väriaineet muuttuvat paremmin uusiksi yhdisteiksi, jotka olisivat myös kestävämpiä? Cardonin mukaan tanniinivärit yleisesti ottaen ovat hyvin kestäviä.

No, katsotaan miten värjäys onnistuu ja millaisia värejä tulee.. ja miten ne sitten kestävät valoa. samanlaista kokeilua on tarkoitus tehdä muillakin kuorilla, mutta puuhellatila on rajallista eikä kattiloitakaan ole montaa, joten muiden vuoro tulee myöhemmin.

Isossa padassa olen viime viikolla värjännyt krappia, että saan punaisia värejä lisää tarvikepaketteihin.

In English

Oak bark contains 12-16% tannins, which Cardon says there are a lot of different kinds. Tannins are divided into two main groups: 'hydrolysable tannins' and condensed tannins, which are also called proanthocyanidins. The first group gives yellows and browns and also in the presence of iron blacks and greys. Condensed tannins are very interesting, according to Cardon these reddish colored tannins, phlobatannins, are formed from preanthocyanidins by a process of oxidation, catalysed in mildly alkaline conditions. This chemical process is only recently understood and some of the compounds that are formed are not still identified.

Phlobatannins that are formed this way are less soluble in water than proanthocyanidins and if I understood correctly, they are thus more stable dyes. Correct me I am wrong!

In old Finnish dyebooks there are recipes for barks that say that after dyeing, the fibers should be put to birch ash lye for 30minutens to two hours, depending on the recipe. However Terttu Hassi's book (she is a famous Finnish dyer and her book is from 1980s) says that orange colors obtained this way are not very lightfast.

Could it be that when you soak the barks in the lye BEFORE dyeing and for a longer time, the molecules in the tannins (or other dyestuffs) change to something more stable (it seems that way) and this is better way than just to soak wool in lye after the dyeing?

Anyway, Cardon says that tannin dyes are very colorfast dyes! Well, we'll see how my dyeings turn out, what colors I get and how fast they are. I am going to experiment with other barks that I have also, only I don't have enough stove space and kettles to do it at the same time. In my big dye pot I have dyed last week with madder, I need more reds for my mitten kits:)

Finds from my dyestash Löytöjä värikaapista

Sain viime viikolla siivottua pitkästä aikaa kaapin, jossa minulla oli pienempiä määriä väriaineita ja sekalaista tavaraa vuosien varrelta. Jatkuvasti käytössä olevat aineet olivat tietysti helpoiten saatavilla keskimmäisellä hyllyllä, mutta ylähyllyllä oli laatikko erinäisiä paperi-ja muovipusseja, joissa oli kuivattuja kasveja ja sieniä. Nyt voinkin kokemuksesta sanoa: muistakaa aina laittaa kuivattuihin aineisiin nimilappu:-)
Laatikosta löytyi selkeitä kuivattuja samettijalkoja, ilman nimilappuja, ja pari pussia seitikkejä. Ne eivät olleet veriseitikkejä, ja luulisin laittaneeni kaikki veriheltat isompiin pusseihin. Todennäköisesti nämä olivat siis joko kaneliseitikkejä tai jotain mielenkiintoisia tuntemattomia seitikkejä, jotka olin varastoinut erikseen jostain tietystä - nyt unohtuneesta- syystä. Niinpä!
Yhdessä pussissa oli selkeitä kuivattuja tatteja, ei nimeä tietysti, voisin arvailla samettitatteja, koska niitä harvoin löytää paljoa kerralla. Yhden pussin sienistä ei ole mitään aavistusta, mitä ne voisivat olla.
Kuivatut pietaryrtit tunnisti helposti hajusta ja yhdessä pussissa oli isoja kuivattuja palleroisia kukkia, ehkä daalioita. Tiikerikaunosilmät (kuva yllä) ja keltasauramaot oli helppo tunnistaa.
Tavallisia paisukarvejäkäliä löytyi myös pussillinen. Pitäisiköhän tehdä näistä kaikista pienistä eristä kontaktivärjäys lasipurkkiin?

Sieltä löytyi myös unohtunut kirjekuori täynnä kuhmunapajäkäliä (Umbilicaria pustulata), jotka olin pari vuotta sitten saanut vaihtarina Sadulta. Ne olisi pitänyt laittaa ammoniakkilikoon silloin, mutta kiireessä unohtuivat. No, ne pääsevät nyt lasipurkkiin likoon ja sitten värjään niillä puolen vuoden päästä, toivottavasti violettia. Karin Casselmannin jäkälävärjäyskirjan mukaan mitä pidempään niitä liottaa, sitä kestävämpiä väreistä tulee. Olen pohtinut, onko ammoniakilla jokin muukin tehtävä näissä liotuksissa kuin pH:n nosto, enkä tiedä! Aina ohjeissa puhutaan ammoniakista, mutta voisiko tuhkalipeää käyttää tilalla?? Näitä on sen verran vähän, että taidan ottaa varman päälle ja käyttää ammoniakia. Olipas silti kiva yllätys löytää ne jäkälät!

Kaapin perällä oli myös melkein kilon purkillinen synteettistä indigoa, jonka olin ostanut 15v sitten vahingossa apteekista luonnonindigona. Käytän itse vain luonnonindigoa periaatteesta, joten voisin myydä synteettiset indigot hyvin edullisesti tai vaihtaa muihin väriaineisiin.

Vielä oli yksi löytö, iso pussillinen jotain tuntematonta väriainetta. otin siitä kuvan, joka on alla. Voisiko tämä olla sinipuuta? Vai alkannaa? Mitään lappua pussissa ei tietysti eikä mielikuvaa, mistä sen olen saanut/ostanut.

Nyt on hyvä mieli, kun yksi kaappi on siivottu. Vielä pitää käydä läpi ulkorakennuksen vaja - siellä ovat puitten lehdet ja kuoret, jotka ovat isommissa säkeissä.. ja lisää kuivattuja sieniä, nimettyinä:)

In English
Last week I cleaned one closet where I had stored dyestuffs and other related things. It was now time, I hadn't cleaned it for years. Dyestuffs that I use all the time where in the middle shelf of course, easy to reach, but in the top self there was a big box of paper and plastic bags full of different things. Now I can say from experience: always put labels in your dried plants and mushrooms:-) I identified dried Paxillus atrotomentosus bags easily, but then there was couple of bags of some Cortinarius mushrooms. I know they are not Cortinarius sanguineus, they look different, and I think(!) I had put all my dried Cortinarius semisanguineus in the bigger bags somewhere else, so these must be either Cortinarius cinnamomeus or some other interesting unidentified Cortinarius mushrooms that I had stored separately for some - now unforgotten- reason. I wish I could remember what that reason was!
In one bag there were Boletes-mushrooms, but what exactly? No label, of course. And one bag of mushrooms I have no idea what they might be.
Dried tansy was easy to identify by its charasteristic smell, and dyer's coreopsis (Coreopsis tinctoria, photo above) and dyer's chamomille (Anthemis tinctoria) looked like themselves even without labels in the bags. I found also a small bag of big fluffy flowerheads, I think they might be dried dahlia flowers. Maybe I should use all these little amounts of unknown dyestuffs as a contact dyeing or ferment dyeing in a glass jar?

There was a bag of dried lichens from fallen branches (some Hypogymnia species), but the exciting surprise was a big envelope of Umbilicaria- lichens, which I had traded from my friend Satu couple of years back and I had totally forgotten about them. I should have put them to soak in ammonia when I got them, but I was too busy and then forgot them. Now I am going to put them soaking and then maybe after 6 months I will dye with them - purple, hopefully. Karen Casselman's lichendye book says that longer you soak them, the better the fastness of the color is. I have been wondering if i could use ash water for soaking and if there is a difference in using ammonia or ash water, but maybe I better use ammonia, just to be sure. It would be intersting to know if ammonia has any other function besides raising the pH???
Well, those lichens were a very nice surprise!

In the back of the closet there was a jar of synthetic indigo, almost 1kilo, which I had bought about 15 years ago by mistake from the pharmacist thinking it was natural indigo, but the label in the jar says synthetic indigo. I use by principle only natural dyestuffs, so if anyone would want that synthetic indigo (it is strong and in good condition), I would like to sell it cheap or trade with other natural dyestuffs.

I had another find from the closet: big bag of unknown dyestuff. The picture of it is in the bottom of this post. Does anyone recognise it? Is is logwood? Or alkanet?
Of course there was no label and I have no recollection where I have gotten of bought it.

Now I am feeling good, one closet cleaned:) I still have more dyestuffs to sort out, tree leaves and tree barks... and more mushrooms.

New year begins Uusi vuosi edessä

Kiitokset kaikille kommenteista aiemmin, on niin mukava tietää, että blogiani luetaan:-)
Joulumyynti meni paremmin kuin odotinkaan, mutta onneksi koko jouluhässäkkä on ohi, vasta nyt alkaa olo tuntua normaalilta. Kun on saanut hetken olla ihan rauhassa, niin taas uudet ajatukset alkavat pyöriä päässä. Viime viikolla jotain piti kutoa ja kun en jaksanut ajatella mitään uutta, tein pilkkulapaset kahdella värillä, lampaanmustalla ja tummanharmaalla, mutta ehkä tämä on nyt alku jollekin moniväriselle uudelle helpolle lapaselle. Katsotaan, miten värit kehittyvät, varmaan pitää tehdä monet koelapaset ennenkuin löydän oikeat väriyhdistelmät.
Sunnuntaina sitten aloin jo tehdä seuraavia lapasia, jotka näkyvät puikoilla kuvassa. Malli on äitini joitakin vuosia sitten piirtämä, työnimenä on ollut Kuusikko ja värit ovat vielä hakusessa. Teen varmaan muutamia eri versioita eri väreillä, mutta tästä tulee tarvikepaketti lähiaikoina.
Ehdotuksia väreiksi?

Talvi on yleensä ollut hiljaista aikaa värjäysten suhteen, mutta nyt lankavarastoni on aika vähissä, joten värjäyksiäkin pitää alkaa ajatella. Ensin on kuitenkin käytävä viemässä villoja loppuviikolla kehrämöön, että saamme lisää lankaa keväällä. Inventario on toinen iso edessä oleva homma: mitä lankaa on jäljellä ja mitä on värjättävä. Väriaineita on onneksi vielä aika lailla varastossa, kuivattuja sieniä monenlaisia, eli sienivärjäykset jatkuvat:-). Raparperinjuuria, koivun ja paatsaman lehtiä, paatsaman-lepän -ja tammen kuoria. Talvella voi keräillä jäkäliä pudonneilta puiden oksilta ja kääpiä on odottamassa värjäystä. Lisäksi tietysti krappia, kokenillia ja indigoa. Kaikenlaista on mielessä värjäystenkin osalta ja mitä kokeiluja uusi värjäyskirjani inspiroikaan!
Nyt otan kuitenkin rauhallisesti, kerään voimia ja ideoita, ja puretan lankaa tulevia värjäyksiä varten. Nyt kun luonto nukkuu ja odottaa kevättä, minulla on hiukan samanlainen olo, olen kuin karhu talvipesässä.

In English
I want to thank everyone for the comments you have made, it is so nice to know you read my blog. Xmas Fair went better than I expected, but I am glad it is all over now, I was exhausted after Xmas and only now starting to feel myself again. I have just slept and done nothing... exept I had to knit something and when I didn't have enough energy to think, I made mittens with spots, only two natural sheep colors. I think though that I am going to start making experiments with many colors in the spots. Let's see what kind of mittens I end up with. I already have ideas coming, but I have to try them out. Last Sunday I then started a new pair of mittens, this is my mother's design from a few years back. I am going to make a kit from this design, but I'm not sure yet which colors would be good, I have to try out different variations. Any suggestions? The work name for these mittens is just Trees, I have to think about that too.

Usually winter is quiet time for my dyeings, but now I am running a little low on dyed yarns, so I have to start thinking about that, too. First we have to take wool to the spinnery, this week, so that we'll have enough new yarns before spring. Then I have to make inventory of the yarns that I have now and what I need to dye first, I already know that madder will be one of the first colors I need. I have still quite a lot of dyestuffs luckily left, different dried mushrooms (yes, mushrooms dyeings still coming), dried birch and buckthorn leaves, rhubarb roots, bark from local alder and buckthorn (as well as german buckthorn bark) and also oak bark. In the winter I can collect lichens from fallen branches and I have also polypores waiting. And then of course madder, cochineal and indigo. I have a lot of things in my mind and who knows what new things my new dye book inspires me to try out.
Right now I am taking it slowly; I think this dark time of year is just right for that. I am happy that now when nature is resting, also I can rest more and when the days become longer, also I will wake up earlier in the morning and will get more things done. In January I feel like a bear sleeping in it's cave through winter and waiting for spring. This is the best time to gather energy and new ideas!

Christmas Greetings to all

Lots of colors Paljon värejä

Nyt on auto pakattu joulumyyjäisiä varten, tässä kuitenkin vielä kuva erilaisita pikkuvyyhdeistä joita pyörittelin myyjäisiä varten, isojen vyyhtien ohella. Pieniä tuli useampi sata n 20g vyyhtiä.

In English

Now we have everything packed for the Christmas Fair starting tomorrow. I took earlier this picture of the little 20grams skeins which I made for the fair (and also bigger ones), there are couple hundred of the smaller ones now ready.

Yritin tehdä helppoja kirjoneulelapasia, vihreissä on käytetty metsälajitelma värejä ja punaisessa ruutulapasessa auringonlaskulajitelma värejä. Tällaiset on helppo tehdä raitalangoistakin, näissä on kuutta eri väriä, yhtä hiukan enemmän kuin muita värejä. Ruudut ovat kolme silmukkaa leveitä ja neljä kerrosta korkeita.

Koska lankamme on aika ohutta, tein siniset lapaset myös yksi-yksi kirjoneuleena, samalla värillä, jotta niistä tulisi paksummat. Punaisissa raitalapasissa toinen raitaväri on koko ajan sama, toista vaihtelemalla neuleeseen saa elävyyttä. Helppo eikä tylsä. Alla kuva lähempää.

In English

I tried to make easy-to-make mittens with lots of colors. In the green block mittens I used Forest Selection colors and the red ones are made with Sunset Selection colors. Blocks are three stitches wide and four stitches high and there are six different colors, but you can use less or more colors.

In red striped mittens the other stripe is the same color all the time, but the other color varies. Very easy to make. In the blue mittens I used the same technique, but with two yarns that are same color, so that the mitten becomes thicker. I don't know how you would call this in English.

These mittens are easy to make and you can make them look like yourself by changing the colors.

My xmas is now! Nyt on joulu!

Jos tässä olisi käytössä hymiöitä, niin nyt tulisi iso rivi kaikenlaisia innosta hyppiviä ja pomppivia ja käsiä taputtavia hymiöitä. Postissa tuli tänään viime viikolla tilaamani värjäyskirja
Dominique Cardon: Natural dyes, Sources, Tradition, Technology and Science.
Yli 700 sivua tiivistä asiaa, katsokaa miten paksu se on!! Olen niin innoissani!
Kirja oli osittain myös joululahja sukulaisiltani, kiitos Henna!!!
Miten ihmeeessä pystyn keskittymään lapasten tekoon tai lankojen vyyhdittämiseen enää tänään? Vasta oikean joulun jälkeen olisi aikaa paneutua kirjan lukemiseen, mutta tänään on joulu minulle.
Kirjassa on sienivärjäyksestäkin 26 sivua, mm Riikka Räisäsen veriseitikkitutkimuksista:), mutta pääpaino on kuitenkin historiallisilla väriaineilla, voi että kun olen onnellinen!

In English
I am now so excited I can hardy write this! I got today the dye book I ordered last week
Dominique Cardon: Natural dyes, Sources, Tradition, Technology and Science
More than 700 pages of natural dyeing!! Look how thick it it!!
This is really xmas now for me, that book is the best present I could ever get. It was quite expensive so my relatives helped me as a christmas present, thank you Henna!!
I should be now knitting mittens and reskeining yarn, but how can I concentrate on anything but the book? I love it!!!
The main focus is on historical dyes, but there is 26 pages about mushroom dyeing (I had to look them of course first) and in a section of bloodred webcap there is a lot of Riikka Räisänen's study of it, just what I was writing about yesterday here.
Now I have to go and read more:-)

A little more Vähän lisää seitikeistä

Seitikkien väriaineista vielä vähän eli Suomen Sieniseuran julkaisemassa Sienilehdessä no2 2006 on Riikka Räisäsen kirjoittama artikkeli sienivärjäyksestä. Se perustuu luentoon, minkä hän piti Sieniseurassa ja jota minäkin olin kuuntelemassa. Ymmärsin näin, että seitikkien väriaineet eivät ole kaikki valmiina sienissä sen noustessa maasta, vaan niitä kehittyy pikkuhiljaa sienissä ja että ensin tulevat keltaiset väriaineet ja myöhemmin punaiset. Tietysti ei tämä ihan näin yksioikoista oikeasti ole. Pigmentit eivät ole reagoimattomia lopputuotteita vaan muuntuvat edelleen uusiksi yhdisteiksi. Koko artikkeli on todella hyvä, että jos vain lehteä saa käsiin kirjastojen kautta tai kysymällä sieniseurasta, niin ehdottomasti kannattaa.
Myös Värjärikillan Värillä-lehdessä syksy 2006 oli Riikan tekemä hyvä artikkeli värikemiasta, ja olin onnekseni kuuntelemassa myös luentoa mihin artikkeli perustuu.

Sienissä olevat entsyymit pilkkovat väriaineita irrottaen niissä olevia sokeriosia, jolloin väriaine kiinnittyy paremmin kuituihin ja värjää voimakkaammin. Entsyymitoimintaa lisää sienen vanheneminen, kuivattaminen, seisottaminen ja käyttäminen. Entsyymit toimivat parhaiten hiukan happamassa ja lämpimässä ympäristössä, kuumennettaessa ne katoavat.
Olin näin kirjoittanut ylös sienistä puhuttaessa, mutta voisi kuvitella tämän pitävän paikkansa myös muilla luonnonväreillä, kai.

In English
A little more about dyestuffs in the mushrooms. There is a really good article by Riikka Räisänen in Finnish Mycological Societys magazine Sienilehti no2 2006, but mostly only in Finnish, only an abstract is in English.
She has done her Ph.D thesis on Cortinarius sanguinea, (Räisänen, R. 2002. Anthraquinones from the Fungus Dermocybe sanguinea as Textile Dyes. Ph.D. Thesis, University of Helsinki. Department of Home Economics and Craft Science Research Report 10. Vantaa: Dark. ISBN: 952-10-0537-8.)
and I have been fortunate to hear her lectures couple of times on mushroom dyeing and dye chemistry. Another thing is, if I understoond anything about it, but I try:)
In these mushrooms the dye pigments aren't there ready when the mushrooms pop up from the ground, but they evolve gradually, first yellow pigments and the red pigments are in the end of this synthesis, that is why I can get better reds from older mushrooms. It isn't this simple of course, but basically something like that.

About the enzymes in the mushrooms, this is something I had written up in the lecture about dye chemistry and I am not sure if I know the right words in English.
Enzymes split the sugar parts (which makes the dye too soluble) away from the dyesuffs and thus makes the dye molecules attach better to the fabric and this way the color becomes stronger. Things that makes enzymes work better are aging, drying and fermenting. Enzymes work best in a slightly acid environment and warm temperature, heating destroys enzymes. This was about mushrooms, but maybe it also applys to the plant dyes.

Dyeing with Cortinarius semisanguineus Värjäystä verihelttaseitikillä

Vihdoinkin sain jokin aika sitten värjättyä tämän syksyisillä kuivatuilla verihelttaseitikeillä. Meilläpäin niitä ei tänä vuonna ihme kyllä ollut kovin paljoa, mutta jonkin verran kuivattua saalista tuli. Verihelttaseitikit ovat melko pieniä sieniä, lakin halkaisija on yleensä 5-10cm, mutta usein niitä kasvaa melko paljon mäntykankailla. Metsän ei tarvitse olla kovin vanhaakaan, niitä saattaa löytää hyvänä vuonna jopa ihan mäntytaimikoistakin. Sen sijaan oman kokemukseni mukaan lähisukuista veriseitikkiä (Cortinarius sanguineus) löytää vain vanhoista sammaleisista kuusimetsistä, ehkä siksi sitä ei täällä niin paljoa olekaan.

In English
I finally dyed with dried Cortinarius semisanguineus (=Dermocybe semisanguineus), red-gilled cortinarius mushrooms, which I had collected this fall. This year was not very good for them and I did't get very much, but enough for couple of dyeings. They are not very big mushrooms, the cap is about 5-10cm (2-4inches) in diameter, but sometimes there are masses of them in dry pine forests. You can find them in even young pine copses some years, whereas another good Cortinarius dye mushroom, Cortinarius sanguineus, grows only in old spruce forests, where ther is a thick layer of moss. So that is why I prefer C. semisanguineus, it is easier to find where I live.
.

Verihelttaseitikin kanssa päällepäin samannäköisiä ja samansukuisia sieniä on useita muitakin lajeja, mutta kun kurkistaa lakin alle, lajimääritys varmistuu: verihelttaseitikillä heltat ovat verenpunaiset, hoikka pitkä jalka keltainen, jalan tyvessä on usein punerrusta.

In English

There are several close Cortinarius species, but you can easily identify Cortinarius semisanguineus, when you look under the cap: the gills are bloodred, stem long, slim and yellow with little red in the base.

Verihelttaseitikki sisältää toistakymmentä erilaista antrakinoniväriä (mm emodiini, dermokybiini ja dermorubiini), joiden määrät ja suhteet voivat vaihdella sienten iän mukaan. Nämä väriaineet muistuttavat kemialliselta rakenteeltaan krapin ja kokenillin väriaineita ja ne ovat voimakkaina väreinä hyvin valonkestäviä, jälkivärit haalistuvat helpommin kuin ensimmäiset värit. Koska väriaineita on niin monia, sienistä saatava värisävy voi vaihdella todella paljon. Nuorista sienistä tulee kokemukseni mukaan oranssimpia sävyjä ja vanhoista sienistä punaisempia. Myöskin pelkillä jaloilla värjätessä tulee keltaisempaa ja taas pelkistä lakeista punaisempaa.

Verihelttaseitikeillä on helpointa värjätä suoraan murskaamalla sienet, keittämällä niitä ja sitten värjäämällä siivilöidyllä liemellä normaaliin tapaan. Kun värjään näin, käytän yleensä 1,5kg tuoreita sieniä/100g lankaa. Kun käyttää muutamaa päivää aiemmin esipuretettuja ja ennen värjäystä hyvin huuhdeltuja lankoja (tärkeää, jotta kiinnittymätön puretusaine huuhtoutuu pois tässä vaiheessa), väri kiinnittyy hyvin, eikä sitä irtoa värjäyksen jälkeen pesussa paljoakaan, yleensä toinen huuhteluvesi on jo aika kirkas. Aiemmin, kun puretin yhtä aikaa, lankoja sai pestä paljon pidempään värjäyksen jälkeen. Seitikeillä (niinkuin krapilla ja kokenillillakin) värjättäessä pitää muistaa lisätä lankojen huuhteluveteen värjäyksen jälkeen etikkaa tilkka, se irrottaa väreissä olevan glukoosin ja väristä tulee pysyvämpi.

Värjäriviikolla 2005 Riikka Räisänen kertoi, että miten hän oli eristänyt veriseitikin väriaineita laboratoriossa mm käyttäen hyväksi sienissä luontaista entsyymien tekemää hydrolyysiä. Tätä tapahtuu luonnostaankin sienten vanhetessa, näin ymmärsin. Kuvia eristyksestä täällä.

Hän myös kertoi, että happamassa puskuriliuoksessa saadulla väriliemellä värjätyillä purettamattomilla langoilla oli oikein hyvä valonkesto.

Innostuin tästä tekemään omia kokeilujani: murskasin 4kg tuoreita verihelttaseitikkejä ja kaadoin niiden päälle vettä, johon olin lisännyt etikkaa niin, että liuoksen pH oli n4. Riikka oli kertonut, että veriseitikin entsyymien optimi pH on 5, mutta minulla etikkaa lorahti hiukan liikaa. Seisotin mössöä 9 päivää ja pH pysyi alhaisena koko ajan. Sitten siivilöin liemen, joka oli tumman oranssia, kuva tästä liemestä yllä. Laitoin liemen värikattilaan ja lisäsin joukkoon 200g purettamatonta lankaa, nostin lämmön 90C ja värjäsin tunnin. Langat saivat jäähtyä liemessä yön yli ja tuloksena oli hyvää oranssia, alapuolen kuvassa narulla no1.

Lisäsin siivilöityyn sienimössöön etanolin puutteessa Sinolia ja vettä, toiveenani, että Sinolissa oleva alkoholi liuottaisi osan sienissä olevista veteen liukenemattomista väriaineista. Mössö sai taas seistä vuorokauden, jonka jälkeen lisäsin vielä vettä ja keitin sieniä 2 tuntia. Siivilöinnin jälkeen värjäsin tällä liemellä 200g lankaa, toinen vyyhti oli purettamaton (no2) ja toinen alunalla esipuretettu (no3). Langat saivat taas jäähtyä liemessä yön yli. Laitoin vielä jälkiliemeen 200g alunalla puretettua lankaa, mutta värit olivat imeytyneet niin hyvin tuossa ensimmäisessä värjäyksessä, että tuloksena oli hyvin vaalea väri (no4). Nämä langat oli siis värjätty syksyllä 2005. Olin tästä värjäystavasta niin tyytyväinen, että sen jälkeen tein kaikki seitikkivärjäykseni samalla tavalla, ainoastaan Sinolin olen enimmäkseen jättänyt pois, keitän sieniä vähintään 2 tuntia ja lopputulos näyttää samanlaiselta. Monissa värjäyskirjoissa sanotaan, että seitikkejä ei tarvitse keittää kuin enintään tunti, mutta minä kyllä keitän niitä pitkään. Usein vielä samoja sieniä toiseenkin kertaan. Näin värjätessä etikkaveteen liukenevat ne keltaisemmat väriaineet ja punaiset jäävät vielä sienimössöön, josta ne otetaan käyttöön keittämällä.

In English

Cortinarius semisanguineus contains more than ten different anthraquinones (i.e. emodin, dermocybin, dermorubin) and the quantities and proportions can vary depending on the age of the mushroom. These dyestuffs resemble those of madder and cochineal and when they are strong they are very lightfast colors. Because there are lot of different dyestuffs in these mushrooms, you can get a lot of different shades.. and never be sure which ones this time. If you dye with only the stems of the mushrooms, you will get more yellow colors and with only caps, you get more red colors. With young mushrooms you get more orangey colors and with older ones, more reddish colors.

With these mushrooms the easiest way to dye is to crush them, boil them and then dye straight with the strained bath with premordanted yarn. When I dye this way, I use about 1,5kg of fresh mushrooms/100grams of yarn. When I use yarn that has been premordanted couple of days earlier, and then rinsed properly (to be sure these is no unattached mordant left) before put in the dyebath, the color becomes good and I don't have to rinse them many times like I used to do when I mordanted at the same time. When dyeing with Cortinarius mushrooms, you must put a glug of vinegar in the water when you rinse the yarns after dyeing, just like with madder and cochineal.

In the summer of 2005 I was at the Finnish dyers meeting where Riikka Räisänen told how she had isolated Cortinarius sanguineus dyestuffs in the laboratory by using enzymatic hydrolysis. I understood that these were natural enzymes and this occured also when the mushroomes aged. Pictures of this isolation process here, scroll down a little, there is also a short description beside the photos in English. She also told that lightfastness of the unmordanted wool dyed in the bath that she got from acidic buffersolution of the mushrooms, was very good.

It inspired me to do my own experiments, very simple of course, because I didn't have a laboratory.

I crushed 4kilos of fresh Cortinarius semisanguineus and poured over them water mixed with a little vinegar, pH was about 4. Riikka had told that the optimum pH for the enzymes of Cortinarius sanguineus to work was 5, but I put in too much vinegar. I let the bucket be for 9 days and the pH was about the same the whole time, at least that is what I had written in my notebook. Then I strained the bath, it was dark orange as you can see in the picture. I put 200grams of unmordanted yarn to this bath, heated it to 90C for an hour and then let it cool over night. The result was nice orange, it is no1 in the picture below hanging on the rope outsíde.

To the already strained mushrooms I added a little water and Sinol, I think it is rubbing alcohol in English, I'm not quite sure. I was hoping that alcohol would dissolve some of the dyestuffs that were not watersoluble. Then the next day I added more water and boiled the mushrooms for 2 hours. After straining the mushrooms away, I put 200grams of yarn to the bath, 100grams of unmordanted yarn (no2) and 100grams of alummordanted yarn (no3), dyed at 90C for one hour and again let cool over night. Nice colors. For an afterbath I put 200grams of alum mordanted yarn, but the result was not very impressive, most of the color had already attached in the first bath. These yarns were dyed in 2005 and I was so pleased to this way of extracting color from these mushrooms that I have dyed all my cortinarius mushrooms like this since then. Most of the time I don't use any alcohol any more though, I just boil the mushrooms vigorously for at least 2 hours after the vinegar soak. Many mushroomdye books say that only one hour boiling is enough, but I boil them longer. Sometimes even twice. When I dye like this, most of the yellow dyestuffs come off to the first vinegar soak and the redder pigments are still left in the mushrooms, where I can get them by boiling the mushrooms.

Sitten tämän syksyisiin värjäyksiin. Lokakuun alussa sain ystävältäni Ainolta verihelttaseitikkejä, jotka olivat jo vanhoja ja kun en heti ehtinyt värjätä niillä, ne menivät todella mädäksi mässöksi muovikassissa. Sienilitkua oli n2kg, keitin ne kunnolla, siivilöin ja laitoin ensimmäiseen värjäykseen 100g lankaa (alunapuretettua), siitä tuli kahden tunnin värjäyksen jälkeen no 5 alemmassa kuvassa. Liemeen meni vielä toinen 100g alunapurettua lankaa, joka sai olla siellä yön yli ja siitä tuli kuvan no 6. Seuraavana päivänä sain samasta liemestä vielä kolmannenkin 100g lankaa, no7. Tässä näkee hyvin, miten keltaiset väriaineet olivat kadonneet jonnekin sienten mädäntyessä:)

Kuivatuilla nuorilla verihelttaseitikeillä tein etikkaliotusvärjäyksen viime viikolla: kuivattuja sieniä oli 350grammaa, etikkavesiliotusta 4 päivää, jonka jälkeen siivilöinti. Sitten iski ahneus, laitoin liemeen 400g valkoista purettamatonta lankaa, ja se oli liikaa. Vaikka langat saivat olla liemessä yön yli, tulos oli hyvin vaalea oranssi, no3, ja jälkiliemeen laitetusta alunapuretetusta 200grammasta tuli vielä vaaleampaa, niin kuin odottaa saattoi, no 4. Siivilöidyn sienimössön seisotin yön yli ja sitten keitin voimaakkaasti kiehuen reilut 2 tuntia. Siivilöin, ja jäähtyneeseen liemeen meni 200g alunapuretettua lankaa. Otin langat pois jo reilun tunnin värjäytymisen jälkeen, koska väri näytti voimakkaalta, no1. Lisäsin liemeen jo kertaalleen keitetyt sienet ja keitin lisää, jäähdytin yön yli ja seuraavana päivänä värjäsin liemellä 200g alunapuretettua lankaa, joka sai sitten olla väriliemessä koko päivän seuraavaan aamuun asti, tuloksena oli no2, tähän oli tarttunut taas keltaisiakin pigmenttejä.

Olin vähän pettynyt nyt värjäykseen, enkä oikein tiedä, missä oli vika, toissa syksyisillä seitikeillä olin saanut enemmän voimakkaita värejä. Onneksi minulla on niitä kuivattuna vielä yksi pussillinen jäljellä. Mädillä sienillä värjäyksestä tuli kyllä hyvä:)

Lisäys: mietin yön yli, ja ehkä minun olisi pitänyt liottaa sieniä etikkavedessä pidempään, aiemmin olen liottanut aina yli viikon, nyt vain neljä päivää.

In English

Then to this falls dyeings. In the beginning of October my friend Aino gave me old Cortinarius semisanguineus mushrooms. I didn't have time to dye with them right away and they started to rot, so I couldn't dry them any more. So when I dyed with them, they were already red rotted juice in the plastic bag (luckily the bag didn't have any holes). There wer about 2 kilos of that juice, I boiled them vigorously, strained and to the first bath I put 100grams of alum mordanted yarn. After dyeing for two hours I took it from the bath and it was very nice red, no5 in the bottom picture. I put another 100grams of yarn to the bath and after one hour in 90C, I let it cool in the bath untill the next day. This was no6 in the picture. I got still another 100grams from that bath, no7. Here you can see clearly how the yellow pigments had disappeared somewhere when the mushrooms had aged:)

With young dried Cortinarius semisanguineus mushrooms I did the vinegar soak dyeing last week: I had 350 grams of dried mushrooms, I crushed and soaked them in water with a glug of vinegar (pH4) for 4 days and then strained the liquid. Then I got greedy! I put 400 grams of unmordanted yarn to the bath, that was too much. Even though I let the yarns steep in the bath until the next day, the color turned out quite pale orange, no 3. If I had had less yarn, the color would have been stronger. The 200grams of alum mordanted yarn from the after bath came out even paler, as expected, no 4.

I put more water over the strained mushrooms, let soak for one day and then boiled vigorously for over 2 hours. I then strained the bath and put 200 grams of alum mordanted wool to the cool bath. I took the yarns away from the pot after one hour, because the color looked good already, and put the once strained mushrooms back and boiled for couple of hours more. Then next day I dyed another 200grams of alum mordanted wool, which I let steep for the whole day in the bath, that is no 2.

I was a little disappointed to this dyeing, apart from putting too much yarn in the first bath, I don't know what was the problem, usually I do just the same way and get more yarn with strong colors. Maybe it was the weather in this fall, this is how it is with natural dyes, you can never be sure what you get:)

Added later: I thought over night about this and usually I have soaked the mushrooms in low pH for more than one week, now the soak was only four days so that could be it.