Merry Christmas Hyvää joulua

Autumn Oak- mittens Syystammi- lapaset

Olen neulonut lapasia viime aikoina. Yhtenä mallina tein Syystammi-lapaset uusilla väreillä. Aiemmin niiden värinä olivat kirjavat ruskeat, joita olin värjännyt hernekuukusilla, mutta hernekuukusilla on vaikea saada eri värjäyskerroilla samanlaisia värejä, varsinkin kun tavoitteena olivat kirjavat langat. Siksi tätä tarvikepakettia ei olekaan ollut saatavilla vähään aikaan.
Nyt uusina väreinä ovat hiukan punertavamman ruskeat värit mitä aiemmin, nämä on värjätty verihelttaseitikkien jaloilla. Kolmantena kuviovärinä on lampaan ruskea ja pohjavärinä lampaan musta. Syystammi-pakettia on nyt kaupassani ja torilla.
Uusia malleja on mielessä ja kokeilussa parikin, niistä lisää sitten kun ne valmistuvat mieleisekseni.

IN  ENGLISH
I have been knitting mittens. One of the first mittens I knit Autumn Oak-pattern with new colors. Previously Autumn Oak was knit with variegated browns dyed with mushroom Pisolithus arhizus, but it's been very difficult to get similar colors from that mushroom, especially when I tried for variegated color, so that is why I haven't been able to have Autumn Oak kit for sale lately. 
Now the new colors were more reddish brown, dyed with stems of  mushroon Cortinarius semisanguineus. The third pattern color is Natural Brown (sheep color) and the base color is Natural Black. I have this kit now in my shop and at the market.
I have couple of new patterns in my mind and on needles, more about them when they are finished and the way I want them.

Autumn has been very warm here this year, there is no snow yet, but there has been frost in the ground in some mornings.  Days are short, only about six hours of daylight, but one more week to go and then the days start to become longer again. 

Dried woad leaves? Voiko morsingon lehtiä kuivata?

Jäin jo syyskuussa miettimään miten edellisen postauksen uuttamistapa sopisi kuivatulle morsingolle, ja niinpä toisen sadonkorjuun yhteydessä syyskuussa laitoin kilon verran tuoreita pestyjä morsingon lehtiä kuivuriin. Cardonin Natural Dyes- kirjassa on maininta, että indigon esiasteet voidaan säilyttää kuivatuissa lehdissä tai muuttaa ne solujen rikkomisen kautta indigotiiniksi. Yksi mainittu keino olisi laittaa tuoreet lehdet pakastimeen yöksi ja kuivata ne sitten seuraavana päivänä. Tämän pitäisi toimia sekä Indigofera-kasvien kanssa, että morsingon ja väritattaren kanssa.
Niinpä sitten laitoin toisen kilon lehtiä pakastimeen yöksi ja seuraavana aamuna murskasin tummaksi menneet jäiset lehdet ja kuivasin kuivurilla. Nämäkin lehdet oli siis kerätty syyskuussa ennen halloja.
Nyt lokakuussa sitten pari viikkoa sitten oli viikon kylmä kausi, jolloin yölämpötilat olivat enimmillään -7,5°C muutamanakin yönä ja päivisin vain pari plusastetta. Morsingon lehdet olivat osittain menneet tummiksi näistä pakkasista, mutta osa lehdistä oli vielä vihreitä ja hyvännäköisiä. Keräsin sitten ämpärillisen näitä pakkasia saaneita lehtiä ja kuivasin ne, osa lehdistä oli jo mennyt hiukan limaisiksi, koska ne olivat jäätyneet ja sulaneet useampaan kertaan.

Ero tuoreina kuivattujen ja ensin pakastettujen ja sen jälkeen heti jäisinä kuivattujen lehtien välillä on selvä. Tuoreet ovat kuivattuinakin vihreitä, kun taas pakastetuissa selvästi solurakenne oli rikkoutunut ja indigon esiasteet muuttuneet indigotiiniksi ja värjänneet lehdet tumman sinivihreiksi, aivan samoin kuin käy pakkasta saaneilla väritattarilla. Morsinko kuitenkin selvästi vaatii paljon enemmän pakkasta solurakenteen rikkoutumiseen ja indigon esiasteiden vapautumiseen kuin väritatar. Ulkoa halloja saaneissa lehdissä osa oli kuivauksen jälkeen vihreitä, osa tummempia. .

IN ENGLISH
When I first read about extraction indigo from dry leaves of japanese indigo, I was wondering if the same method would work with woad. So from my second harvest of woad in September I dried a kilo of washed fresh leaves.  In Cardon's Natural Dyes it is mentioned that indigo precursors may be preserved in dried leaves or hydrolyzed and transformed to indigotin. One way was to put fresh leaves of  Indigofera-plants, japanese indigo or woad in a plastic bag to freezer overnight. Then take them out the next day and dry them. 
So I tried this and put another kilo of fresh leaves to the freezer overnight and the next day put the frozen leaves to my dryer for plants (I can't remember what was the word in English for this machine). The third kilo of woad leaves was harvested a week ago, after we had had a cold period with freezing night temperature several nights, couple of the coldest nights were -7,5°C (18°F), which is quite cold at this time of year here, and even in the daytime the temperatures were barely above freezing. So woad some of the woad leaves were damaged with this, but not all. I harvested and dried these leaves even though some of them were quite slimy after being frozen and melted several times.

The difference between leaves dried fresh and after being frozen in the freezer was visible. The leaves dried fresh were nice and green when dried, and the ones from the freezer were dark blueish green, clearly the cells had been broken by the frost and indigo precursors had been released in the leaves. The same thing happens with japanese indigo leaves when they get frost bitten, but woad needs much colder temperatures for this to happen than japanese indigo. The dried leaves which were harvested after the cold period outside were some pale green, some darker green. 

Kuivattujen morsingon lehtien värin mukaan voisin kuvitella, että ainakin pakastetuista lehdistä indigotiinin saisi irti ja käyttöön samalla menetelmällä mistä kirjoitin viimeksi, mutta en osaa sanoa miten indigon esiasteet ovat säilyneet vihreissä tuoreina kuivatuissa lehdissä. Perinteinen menetelmä on ollut rikkoa tuoreet morsingon lehdet, ja tehdä niistä ns. morsinkopalloja, jotka on sitten kuivattu. Morsinkopallot pitää ennen käyttöä fermentoida, jotta niissä oleva indigo vapautuu, mutta voisin hyvin kuvitella, että yllämainittu uuttomenetelmä sopisi myös niille. Mm täällä on englanniksi morsinkopallojen tekemisestä. Kokeilen näillä eri lehdillä myöhemmin talvella tai keväällä, kun aikaa on enemmän. Pakastusmenetelmä ei sovi kuin pienille määrille (koska kenellä on syksyllä paljon tyhjää tilaa pakastimessa), ja varmin tapa säilöä morsingon ja väritattaren indigo on uuttaa indigo irti tuoreista lehdistä, hapettaa ja säilöä uutos viileässä, missä se emäksisenä säilyy useita kuukausia, tai jopa vuoden.

IN ENGLISH
When I looked at the color of the dried leaves, it is easy to imagine that the method to extract indigo from dry japanese indigo leaves would work at least with the dry woad leaves which had been in the freezer, but I can't say if the indigo precursor had been preserved in freshly dried woad leaves. The traditional way to store woad was to make so called woad balls from fresh woad leaves, and then dry the balls. The cell structure was broken when the balls were made. Here in Woad.org -pages is how to make woad balls. Dry woad balls needed fermentation before they were ready to use, but I think this chemical method would also work with woad balls. I was going to make some woad balls also, but didn't have time and now it is too late. next year, hopefully:) I will try experimenting with all these leaves later in the winter when I have more time. Freezing method is suitable for only small amounts (who has a lot of empty space in the freezer in the autumn), and the safest method to store indigo from woad or japanese indigo is to extract it from the fresh leaves and store as an alkaline solution after oxydizing. I have stored such solution successfully for several months and even a year in cool cellar. 

Kylmän viikon jälkeen onneksi ilmat ovat taas lämmenneet ja syksy on jatkunut kauniina. Tässä muutamia kuvia puutarhasta viime viikolla yhtenä sumuisena aamuna.

IN ENGLISH
After the cold week, it's been warmer again, and beautiful autumn has continued. Here are some pictures from the garden in a foggy morning last week.

Paleltuneet väritattaren lehdet ja varret ovat minusta aika kuvauksellisia ja antavat oman värinsä maisemaan.

Frost bitten japanese indigo stems and leaves are beautiful to me, and they give nice colors to the garden.

Dyeing with frost bitten japanese indigo 2 Värjääminen paleltuneilla väritattarilla 2

Vielä hiukan sinisiä värjäyksiä. Leikkasin ensimmäiset väritattaret värjäykseen elokuun lopulla ja koska syyskuu oli niin lämmin niin ne ehtivät kasvattaa aika kivasti uutta lehdistöä. Koskaan aiemmin en ole saanut niistä toista satoa, aina ennen halla on tullut jo syyskuun puolella ja palelluttanut lehdet. Nyt kasvuaikaa ensimmäisen ja toisen leikkuun välillä oli viisi viikkoa ja se näytti riittävän antamaan ihan kohtalaisen tumman värin lankoihin. Tosin voi olla, että minulla oli enemmän lehtiä koska keräsin nyt versot varsineen kaikkineen, ja kokonaispainoa oli hiukan hankala verrata pelkkinä lehtinä kerättyihin. Alla olevassa kuvassa miltä kasvusto näytti ennen leikkuuta.

IN ENGLISH
Once more about blue dyeing. I harvested the first japanese indigo in the end of August and because September was quite warm and sunny they had time to grow more new leaves. I have never before gotten a second harvest outside here, there have always been frosts in September which has damaged the leaves. Now there was five weeks between the first and second harvest and it seemed to be enough to give a good color to my yarns. I might have used more leaves now than earlier, because the stems were still quite soft and I put the leaves with stems in the pot while normally I strip the leaves from the stems. Below is the a picture how that batch of japanese indigo looked like before the second harvest.

Eilen aamulla oli sitten ollut tämän syksyn ensimmäinen hallayö. Tätä osasinkin odottaa ennusteiden mukaan ja olin jättänyt edellispäivänä pienen määrän väritatarta keräämättä tarkoituksena kokeilla sitä paleltumisen jälkeen. Toissa syksynä kokeilin myös värjäystä paleltuneilla lehdillä, siitä täällä. Silloin en ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Nyt sitten syyskuussa amerikkalainen Deb McClintock julkaisi erinomaisen blogipostauksen indigon uuttamisesta kuivatuista väritattaren lehdistä. Hänen tietonsa pohjautuivat  pienenä painoksena julkaistuun John Marshall'in kirjaan Dyeing with Fresh Leaf Indigo , sekä John Marshallin kursseihin. John on kuuluisa japanilaisten värjäystekniikoiden asiantuntija. Kirjasta tulee mahdollisesti jatkossa hiukan edullisempi versio, se täytyy sitten ehdottomasti sitten hankkia. John Marshall on myös kirjoittanut aiheesta tänne, Turkey Red Journal'iin. Debin blogipostaus löytyy täältä.

Kun väritattaren lehdet kuivataan, niin lehdissä olevat indigon esiasteet vapautuvat, mutta samalla kiinnittyvät lehtiin muuttaen lehdet tummansinisiksi. Käsittäkseni indigo on silloin muuttunut indoxylistä indigotiiniksi, mikä ei ole enää vesiliukoista. Perinteisellä japanilaisella kompostointimenetelmällä (sukumo) lehdissä oleva indigotiini on saatu jälleen irti lehdistä ja sellaiseen muotoon, että sitä voidaan käyttää värjäykseen, mutta aiemmin on ollut se käsitys, että muulla tavoin  indigoa ei pysty irrottamaan kuivatuista lehdistä. Siksipä tämä John Marshallin  julkituoma menetelmä onkin niin mielenkiintoinen ja tärkeä. Kiitos Deb, että kokeilit ja kirjoitit siitä!

Koska väritattaren lehdet jäätymisen jälkeen sulaessaan näyttävät samalta siniseltä kuin kuivatut niin ajattelin, että menetelmä voisi toimia myös paleltuneilla lehdillä.

IN ENGLISH
Yesterday morning I woke up to the first killing frost this autumn. I had expected this and when I harvested the last of japanese indigo, I left a small amount of it to grow, for experimenting it after it had been frost bitten. In the autumn of 2013 I had already tried to get blue from frost bitten leaves, but I wasn't very satisfied then. About it here.

A few weeks ago in September Deb McClintock wrote a marvelous blog post about how to extract and dye blue with dried leaves of japanese indigo. Her information was based on John Marshall's limited edition book Dyeing with Fresh Leaf Indigo, and on the courses she had taken with John Marshall. He is a  famous expert on japanese dyeing techniques. When a little cheaper version of the book becomes available I will have to buy it. John Marshall has also written about japanese indigo here, to Turkey Red Journal. Deb's blog posting about this is here.

When the leaves of japanese indigo are dried the indigo precursors in them are released but at the same time they attach to the leaf turning it blue. As I understand then indoxyl has changed to indigotin which is not soluble in water any more. With traditional japanese composting method (sukumo) indigotin has been changed again to a form where it can be used for dyeing, but previously it has been thought that that is the only way to release the indigotin from dried leaves. That is why this John Marshall's method is so interesting and important. Thank you Deb for trying it and writing about it!

After frozen japanese indigo leaves melt they turn blue just like when they are dried, and so I thought that this method might work also with frost bitten leaves.

Väritattaren jäätyneitä lehtiä aamulla, jolloin ne olivat vielä vihreitä. Myöhemmin päivällä lämpötilan noustessa ne sulivat ja muuttuivat tumman sinivihreiksi.

Japanese indigo leaves early in the morning when they were still frozen and hadn't yet turned blue. Later in the day when temperature rose above freezing point they melted and turned dark blueish green.

Tässä sitten miten tein tämän.
Lehdet olivat niin lötköjä, että niitä ei oikein voinut riipiä irti varsista, joten laitoin ne kattilaan varsineen päivineen. Lehtiä ei ollut paljoa, vain varsien kanssa 600g.

IN ENGLISH
Here is how I did this.
Leaves were so slimy that they were difficult to strip from the stems, so I put them in a kettle with stems. I didn't have very much leaves, only about 600grams with the stems.

1. Kaadoin lehtien päälle vettä (n 2l), että ne juuri peittyvät. Nostin lämpötilan kiehuvaksi, mihin meni puolisen tuntia koska en uskaltanut laittaa levyä heti täysille. Debin ohjeen mukaan hän haudutti lehtiä 20 minuttia, minä siivilöin lehdet kun ne alkoivat poreilla (jälkikäteen ajateltuna liemen olisi ehkä kannattanut hautua pidempään, tai kiehua). Tämä kellanruskea liemi sisältää muita väriaineita kuin indigoa, ja se kaadetaan pois (tai voi sillä värjätä erikseen kellertävää), mutta lehdet säästetään.

2. Lehtien päälle laitetaan uusi puhdas vesi, johon lisätään kidesoodaa ja hydrosulfiittia (natriumditioniittia). Kahteen litraan vettä lisäsin n 12g kidesoodaa ja 6g hydrosulfiittia. Tarkoitus on, että emäksisessä vedessä hydrosulfiitti irrottaa indigotiinin lehdistä liemeen. Liemi kuumennetaan taas kiehumispisteeseen, missä sen annetaan olla 10 minuuttia. Minä pidin lientä alle kiehumisen kunnes liemessä näky tyypillistä indigon kuparinhohdetta päällä (alla oleva kuva), minkä jälkeen siivilöin liemen.

IN ENGLISH
1. I poured water to the leaves (2 litres), so that water just covered them. I raised it to boil which took 30 minutes, because I didn't dare put it to full heat at first. According to Deb, she simmered the leaves for 20 minutes, I strained the leaves when the water started to  bubble (in the hindsight I should have let it simmer longer). This brownish yellow bath is now discarded because it contains other colorants than blue (or you can dye beige/yellow with it). Save the leaves.

2. Pour fresh water over the leaves and add washing soda and reducing agent (I used hydrosulfit) to it.  For two litres of water I used 12grams of washing soda and 6 grams of hydrosulfit. I believe that the idea is that the reducing agent releases indigotin from the leaves in hot alkaline bath.
The bath is raised to simmer (or boil, but I simmered) where it is kept for 10 minutes. I kept it at simmer until there was a typical coppery glow on the surface of the bath (picture below), and then I strained the bath.

Alla kuvassa siivilöity liemi tästä 2 vaiheesta.

Below is the strained bath from the phase 2.

3. Toistetaan vaihe 2. Debin ohjeen mukaan kidesoodaa ja pelkistävää ainetta laitetaan nyt vain puolet ensimmäisestä kerrasta, mutta minä unohdin tämän ja laitoin saman määrän. Tämä liemi sitten siivilöidään, kun indigo on irronnut lehdistä.

4. Toistetaan vielä kertaalleen uutto kidesoodan ja hydrosulfiitin kanssa. Lopuksi siivilöidyt liemet 2,3 ja 4 yhdistetään ja tässä on valmis liemi värjäykseen.

IN ENGLISH
3. repeat the phase 2. According to Deb use only half the amount of washing soda and reducing agent, but I forgot it and used the same amount as in the beginning. After the bath shows coppery indigo again, it is strained.

4. Repeat the extraction the third time with washing soda and reducing agent. In the end combine the strained baths 2,3 and 4 and this is the bath ready for dyeing.

Laitoin liemeen vain yhden vyyhdin lankaa, koska lehtiä oli niin vähän. Kuva alla. Liemeen oli kehittynyt aika paljon vaahtoa pinnalle, mutta liemi itsessään oli hyvä kellanvihreä niinkuin indigon kanssa kuuluukin (ehkä jopa liian keltainen joten ainakin pelkistävää ainetta oli riittävästi liemessä), ja niinpä en lisännyt enää hydrosulfiittia. Ehkä olisi kannattanut odottaa hiukan kauemmin, että liemen pinnalla oleva vaahtokin olisi pelkistynyt, mutta ihan ok tuli näinkin, värjäsin langan kolmella 10 minutin dippauksella.

IN ENGLISH
I put only one skein of wool to the bath, because there were not very much leaves in the beginning. Picture below. There was quite a lot of blue foam on top of the bath, but the bath below was the right color of greenish yellow (perhaps even a bit too yellow so there was enough of reducing agent in the bath), so I didn't add more hydrosulfite.  I should have waited  a bit longer for the reducing agent to work, but I put the yarn to the bath, three 10 minute dips.

Liemessä oli indigon lisäksi keltaisia väriaineita (eli en ollut hauduttanut vaihetta 1 tarpeeksi kauaa) ja lanka näytti ensin turkoosinvihreältä kuten kuvassa alla, mutta koska lanka oli purettamaton niin keltainen väri ei tarttunut pysyvästi vaan lähti pois pesussa värjäyksen jälkeen ja lopputulos oli normaali indigosininen, vaikkakaan ei kovin tumma.

IN ENGLISH
In the bath there were still also some yellow colorants (because I didn't simmer long enough in phase one), and the yarn looked teal blue after dyeing, picture below, but because there was no mordant in the yarn, the yellow color washed away when I washed the yarn after dyeing. The final color in the yarn was normal japanese indigo blue, though not very dark.

Yllä olevassa kuvassa näillä paleltuneilla lehdillä värjätyt langat. Vaalein vihreä oli tässä vaiheessa vielä pesemättä ja sen sävy muuttui sinisemmäksi pesun jälkeen.

Alla olevassa kuvassa kaksi vasemmanpuolimmaista lankaa ovat paleltuneilla värjättyjä, kaksi oikean puolimmaista on värjätty pari päivää aiemmin samasta penkistä kerätyillä toisen sadon väritattarilla. Niistä tuli tummempia koska olin käyttänyt enemmän lehtiä lankamäärää kohti.

IN ENGLISH
Yarns in the picture above were dyed with these frost bitten japanese indigo leaves. The pale greenish was not yet washed when I took  the picture, and when I washed it, it became more blue.

The two yarns on the left in the picture below were the ones dyed with frost bitten leaves and the two skeins on the right were dyed with the second harvest japanese indigo from the same bed couple of days ago. They became darker because I had used more leaves per weight of the yarns.

Olin nyt myös kuivannut jo syyskuussa muutamia kiloja väritattaren lehtiä uusia kokeiluja varten myöhemmin talvella tai ensi keväänä. Kuivatuilla väritattaren lehdillä värjäys tehdään siis samalla tavalla kuin mitä nyt tein näiden paleltuneiden kanssa. Varmasti värjäyksen ja uuton yksityiskohdissa on vielä paljon opittavaa, mutta tästä on hyvä alkaa:)

IN ENGLISH
I have also dried already in September couple of kilos of japanese indigo leaves to experiment this method later in the winter or next spring. Dyeing with dry japanese indigo leaves is done the same way I did now with frost bitten leaves. I'm sure there are still details I need to figure out about this method, but this is a start:).

Time for dyeing yellow Keltaisten värien aika

Syyskuu oli pääosin sininen kuukausi, kun värjäsin koko ajan väritattarilla. Samaan aikaan ja edelleen on sitten ollut keltaisia antavien piiskujen, resedan ja pensasväriherneen sadonkorjuuta, ja niillä tulee myös vihreitä kun värjään siniset langat keltaisella. Kohta myös puiden lehdet putoavat ja sitten on niiden aika. Käytän pudonneita omenapuunlehtiä, koivun lehtiä ja jalavan lehtiä. Näiden lehtien kannattaa ehdottomasti seistä kidesoodaliemessä pari viikkoa ennen keittoa. Vaahteroiden ja tammien lehdet menevät kompostin kautta maanparannukseen ja osa tammen lehdistä katteeksi varjopenkkiin jouluruusuille talveksi. Sienisato on täällä huono tänä(kin) vuonna, loppukesä oli niin kuiva, että metsästä ei paljoa satoa löydy.

IN ENGLISH 
September was a month for dyeing blue because that was harvesting time for my japanese indigo. At the same time I dyed with yellow giving plants, weld, goldenrod and dyer's broom (Genista tinctoria), and got greens when blue yarns were over dyed with yellow. Soon the tree leaves are falling and I get more yellow dye from them. I use fallen apple tree leaves, birch leaves and elm leaves which I soak for couple of weeks in alkaline water before simmering them and dyeing. Maple and oak leaves go to compost, or I use some of the oak leaves for mulching my helleborus bed for the winter. 
August and September have been very dry and so there are not much mushrooms in the forests near me this year.

Olen aiemminkin tästä kirjoittanut, eli kertaalleen käytettyjä väriliemiä ei kannata heittää pois, vaan kun niitä seisottaa pari kolme viikkoa, niin liemissä vapautuu lisää väriaineita käytettävään muotoon. Tämä pätee kokemukseni mukaan sellaisilla kasveilla, joiden vaikuttavat väriaineet ovat flavonoideja tai tanniineja, eli oikeastaan kaikilla vihreillä kasveilla tai kuorilla. Sen sijaan sieniliemiä ei kannata seisottaa ja myös kokenilli menettää väritehonsa usein seisotuksessa.

IN ENGLISH
I have written about this before, that I never throw away the used dyebaths after the first dyeing. When I keep them in a bucket for two or three weeks more dye becomes soluble in the bath and it gives more dye to the yarns. In my experience this happens with plants where the acting dye is flavonoid or tannin, so that means it works with almost all green plants or barks. With mushroomdyes it most often doesn't work and also cochineal loses it's dye when left to ferment.

Ämpärissä oikealla on riivittyjä piiskujen lehtiä ja kukintoja vedessä, johon on lisätty pari ruokalusikallista kidesoodaa (koska kaivovetemme on hiukan hapanta). Täällä olen aiemmin kirjoittanut tarkemmin piiskuvärjäyksistä.  Liotan tuoreitakin lehtiä yön yli (tai pidempään kunnes ehdin värjätä) ennen keittoa, vaikka se ei ole välttämätöntä. Keiton jälkeen siivilöin lehdet pois, ja värjään liemellä ja sitten kaadan käytetyn liemen ämpäriin uudelleen seisomaan ilman kasveja.  Esipuretan langat, joten väriliemessä ei ole puretusainetta. Keitossa erilaiset väriaineet ovat jo irronneet lehdistä, joten lehtiä ei enää tarvita. Värjäyksessä liemi on neutraalia, mutta ennen seisotusta lisään vähän kidesoodaa, jotta se tulee taas emäksiseksi. Tämä myös hillitsee homeen muodostumista.  Ämpäreihin kannattaa laittaa lappu, missä on mistä kasvista liemi on kerätty ja milloin. Seisotuksessa liemi alkaa käydä ja emäksisyys häviää, lopulta pinnalle tulee tuollaista kalvoa. Lientä voi aina välillä sekoittaa. Mikäli pinnalle muodostuu oikeaa hometta, se kannattaa kuoria pois ennen liemen uudelleen käyttöä. Ämpärin pohjalle myös sakkaantuu väriainetta, se pitää muistaa huuhtoa mukaan kun liemellä värjää seuraavan kerran.

IN ENGLISH
In the bucket on the right there are stripped goldenrod leaves and flower heads in  water where I had added two tablespoonfuls of washing soda to raise the pH to 8-9 (our well water is acid). Here I have written more about how I dye with goldenrods. Mostly I soak even fresh leaves of goldenrod overnight or longer but it is not necessary. After simmering the plants I strain the plant material away and dye with the bath, and then I save the used bath and let it ferment for two or three weeks. I pre-mordant my yarns with alum and cream of tartar so there is no mordant in the bath. When I had simmered the plant material, all the different dye molecules have already been released from the leaves, so the leaves can now be put to the compost, and only the bath can ferment. When I dye the bath is neutral but before the new fermentation I add some washing soda to raise the pH, this also mostly prevents it getting moldy. Remember to label your buckets, after some time I can't remember which bath was which without labels. When the bath ferments, it gets more acidic and finally there is a thin grey film on top of it like in the first picture. It helps to stir the bath once in a while. If there is proper mold on top the bath, it is useful to remove it before using the bath but that thin film doesn't do no harm. There is also some sediment in the bottom of the bucket, this is useful dye so remember to take also that when you dye with the bath.

Tässä kuvassa on piiskulientä, joka on seissyt ensimmäisen värjäyksen jälkeen kolme viikkoa. Käymisen jälkeen kaadettaessa lientä takaisin kattilaan muodostuu vaahtoa, en tiedä miksi, mutta näin aina käy. Liemi myös tuntuu liukkaalta sormissa, ihan kuin se olisi emäksistä vaikka se on mitatessa oikeasti hapanta. Pikkukuvassa on sama liemi lankojen kanssa kun lämpö on noussut 80°C, vihreässä langassa oli väritattarella värjätty vaalean sininen pohjaväri. Piiskuilla tästä toisesta käymisen jälkeisestä väristä tulee samanlaista kuin ensimmäisestäkin. Mikäli olisin värjännyt heti ensimmäisen värjäyksen jälkeen jälkivärin, väristä olisi tullut huomattavasti vaaleampi. Teoriani tästä on, että ensimmäisen värjäyksen jälkeen liemessä on vielä väriaineita, jotka eivät kuitenkaan ole liukoisessa muodossa ja käyminen vapauttaa ne sellaisiksi, että ne voivat tarttua lankaan. Olisi mielenkiintoista jos joku tutkisi tätä oikein kunnolla eli mitä väriaineita liemessä on missäkin vaiheessa.

IN ENGLISH
In this picture there is goldenrod bath which had fermented for three weeks after the first dyeing. After fermenting it  foams when I pour it into the dye pot, I don't know why this is but it always happens. The bath also feels slippery in the fingers, just like it was alkaline, though it is not, I have measured it and it is acidic. In the small picture there is the same bath with yarns when the temperature has reached 80°C, the green yarns had pale blue background dyed first with japanese indigo. With goldenrods the color I get after fermenting is similar to the first color, but had I dyed second time right after the first time, the color would have become much much paler. My theory is that more dye molecules become available during fermentation. It would be interesting if someone would do proper study of this: what dye molecules are in the bath in the beginning, after the first dyeing and after the fermentation.

Väristä voi tulla myös erilainen käymisen jälkeen. Tässä kuvassa on kuivilla koivunlehdillä värjättyjä lankoja. Oikeanpuolimmainen kylmemmän keltainen tuli ensimmäisestä värjäyksestä ja lämmin punertavan keltainen väri tulee käymisen jälkeisestä liemestä. Tässä tapauksessa luulen  koivunlehtien sisältämän tanniinin tulleen liukoiseksi ja siksi värisävy muuttui. Seisonut koivunlehtiliemi on myös punaista, joten siksikin luulen värin tulleen tanniineista.

IN ENGLISH
Color may also become different after fermenting. In this picture there are yarns dyed with dry birch leaves. The yellow on the right was from the first bath and the more reddish yellow on the left came after fermenting. In this case I suspect there were tannins in the birch leaves and they became soluble in fermentation. The bath was red after fermentation and this is also why I suspect it was because of the tannins.

Dyeing with dock seeds Värjäys hierakansiemenillä

Hierakat ja suolaheinät, Rumex-suku, ovat mielenkiintoisia värjärin näkökulmasta. Niitä on parisataa eri lajia maailmanlaajuisesti, ja niitä tiedetään käytetyn värjäykseen ainakin Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Amerikassa sekä Tiibetissä ja Afrikassa. Useimmiten vanhoissa resepteissä on käytetty niiden juuria oransseihin ja punaisiin, mutta myös joskus lehtiä keltaisen värjäämiseen. Juuret sisältävät lajista riippuen eri flavonoideja (keltaista väriä), useita erilaisia antrakinoneja (oransseja ja punaisia värjä), tanniineja (mahdollisesti myös punaista) ja myös orgaanista rautaa, mikä toimii luonnonpuretteena ja tummentaa värejä. Yleensä kuitenkin juuria on käytetty alunapuretteen kanssa koska näin saa voimakkaamman värin. Rautapuretuksella juurista on värjätty perinteisesti mustaa Skotlannissa ja Irlannissa.

Skotlantilainen Su Grierson kertoo kirjassaan The Colour Cauldron kokeiluistaan leveälehtihierakan, Rumex obtusifolius, siemenillä, joilla hän oli saanut syyskuussa kerätyillä siemenillä. Hän keitti siemeniä useita tunteja parin päivän aikana kunnes liemi oli punaista, ja sai mm "Oxblood Red" tai Dull Pompeian Red"-punaisia, joiden hän kertoo muistuttavan krapilla saatuja punaisia. Myöhemmin syksyllä marraskuussa kerätyistä siemenkodista ei enää tullut kuin ruskeita sävyjä.
Nämä ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, ja nyt sitten tänä kesänä puutarhassani pääsi muutama hierakka kukkimaan (kun en ehtinyt kitkeä), niin annoin sitten niiden tehdä siemeniä ja päätin kokeilla niillä värjäystä.

Puutarhassani kasvavat hierakat ovat todennäköisesti hevonhierakkaa, Rumex longifolius, tai sen ja poimuhierakan risteymää. Näitä kasvaa onneksi rikkaruohona vain muutamia, joten en koskaan ole saanut niitä tarpeeksi kokeillakseni juurilla värjäystä (siementaimien juuret ovat aika pieniä, vasta vanhempien kasvien juuret ovat riittävän isoja kerättäväksi enkä ole antanut niiden kasvaa vanhemmiksi, ehkä pitäisi kokeiluja varten, mutta kun se on kuitenkin aika paha rikkaruoho kitkettäväksi..), mutta paikoin hierakoita voi nähdä paljonkin jossain pakettipelloilla tai joutomailla. Yllä oleva kuva on otettu niistä heinäkuun lopulla ja elokuun ensimmäisellä viikolla keräsin näistä siemenkodat. Riivin siemenet irti varsista ja laitoin likoamaan veteen, johon lisäsin hiukan kidesoodaa nostamaan pH:ta.  Emäksinen liotus auttaa mm raparperinjuurella ja paatsamankuorella saamaan niistä irti punaisia väriaineita (kts Jenny Dean'in kirja The Heritage of Colour), ja ajattelin, että se voisi auttaa tässäkin tapauksessa koska hierakoiden juurten väriaineet ovat samantyyppisiä, oletan nyt että siementenkin. Liemi muuttuikin jo liotuksen aikan punertavaksi, ja se sai seistä kuukauden verran ennenkuin ehdin keittää ja värjätä sillä. Liotuksen lopussa liemen pH oli neutraali. Keitin lientä siemenineen nelisen tuntia ja annoin jäähtyä yön yli ennenkuin siivilöin siemenet pois liemestä. Alla kuva hyvin tummanpunaisesta liemestä.

IN ENGLISH
Docks, Rumex-family, are interesting plants from dyers point of view. There are about two hundred different species around the world and they have been know for dyeing at least in South and North America, Tibet and Africa. Most often the old recipes use roots of docks to dye oranges and reds, but sometimes also leaves were used to dye yellow. Roots of docks contain flavonoids (yellows), several different anthraquinones (oranges and reds), tannins and also organic iron, which acts as a mordant and saddens the colors. Usually roots have been used with a metallic mordant, alum, because this way the color became more saturated. Dock roots have been used to get black with iron mordant in Scotland and Ireland.

Scottish Su Grierson tells in her book The Colour Cauldron about her experiments with the seed heads of Broad leaved dock, Rumex obtusifolius, and Curled dock, Rumex crispus. She boiled the seeds for several hours in several days, until the bath was red, and got "Oxblood Red" or "Dull Pompeian Red", which she says are similar to colors from madder. These seed heads were collected in September, and when she had collected seeds later in November she got only brown.
This has interested me for a long time and now this summer some docks started to flower (I didn't have time to dig them away in time), so I let them grow seeds to try for dyeing.

Docks growing in my garden as weeds are Northern dock, Rumex longifolius, or hybrids with it and Curly dock. Luckily (for my garden) there were only a few of them, and I have never gotten enough of their roots to try as a dye (the first year dock roots are quite small, and I haven't allowed them to grow bigger, maybe I should just to experiment, but it is quite a bad weed if it gets rampant..). Docks can be quite common weed in abandoned fields.
The picture of my dock was taken in the end of July and about a week from that in August I cut the seed heads and ripped off the seeds and put them to soak. I added some washing soda to the bath to raise the pH. Alkaline soak helps to get reds from rhubarb roots or buckthorn bark (see Jenny Dean's book The Heritage of Colour), so I thought it might help also with docks because the dyes in them are similar. The bath turned to red already during soaking, and I let it soak for a month. During the soaking the pH had dropped to neutral. I then boiled the seeds for four hours and strained the bath next day. The picture below is from that dark red bath.

Kuivia siemeniä oli 250g, ja laitoin liemeen 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja lisäksi pienet mallipätkät purettamattomasta ja tanniinipuretetuista. Värjäsin tunnin  ja jätin langat jäähtymään liemeen. Lanka näytti liemessä hyvin punaiselta ja tuntui, että väri voimistui vielä muutaman päivän seisotuksen jälkeen liemessä.

IN ENGLISH
I had 250grams of dry seeds, and I dyed 100grams of alum and cream of tartar mordanted yarn, plus small bits of unmordanted and tanninmordanted control yarns. I dyed for an hour and let the yarns cool down in the bath and soak more for couple of hours. Yarn looked very red while in bath and it seemed to me that the color became deeps in the next few days.

Vajaan viikon seisotuksen jälkeen otin langan pois liemestä ja pesin sen. Väri vaaleni aika tavalla kun otin sen pois liemestä, mutta parin huuhtelun jälkeen väriä ei enää lähtenyt ja huuhteluvesi oli kirkasta. Todennäköisesti minulla oli ihan liikaa lankaa  suhteessa siemeniin, ensi kerralla olen viisaampi. Liemi on edelleen tummanpunaista ja yritän värjätä sillä uudelleen. Värinähän tämä nyt ei ole mikään kovin ihmeellinen, mutta kuitenkin mielenkiintoinen kokeilu joka jätti vielä kysymyksiä auki, ja väri on erilaista mitä yleensä ns rikkaruohoilla saa:) Lisäksi hierakoiden antrakinonit ja tanniinit ovat valon-ja pesunkestäviä värejä.

IN ENGLISH
After a weeks soaking I took the yarn away from the bath and washed it. The color became much ligher once out of the bath, but after couple of rinsings the water ran clear. Most likely I had too much yarn compared to the amount of seeds, next time I will be wiser. The bath is still very red, and I will try to dye with it again. As a color this is not very special, but this was a nice experiment which still left things to discover, and it came from a common weed. Also anthraquinones and tannins from docks are light- and washfast colors.

Weird woad Outo morsinko

Morsinko kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen ja toisena vuonna (jos talvehtii) kukkavarren. Jos olen katkaissut kukkavarren, niin silloin uusia lehtiä on alkanut ilmestyä ruusukkeeksi tyvelle, mutta mistä mahtaa johtua, että toisen vuoden morsinko tekee puisen varren ja lehtiruusukkeen sinne varren päähän? Kuvassa oleva morsinko on minua polveen asti, olisiko jotain 50cm, mutta lähellä kasvaa myös pari muuta morsinkoa, jotka ovat kasvattaneet lehtiruusukkeen matalamman varren päähän. Joukossa on kuitenkin myös ihan normaaleja maan rajassa olevia ruusukkeita. Nämä morsingot kasvavat hiukan villiintyneinä ruohikon seassa kuivahkossa paikassa, kuten näkyy, enkä ole käyttänyt niitä värjäykseen tänä kesänä.

Tietääkö kukaan onko tällainen yleistä morsingolla ja mistä se mahtaa johtua?
Olen miettinyt sitä vaihtoehtoa, että peura olisi napsaissut kukkalatvan poikki ja sitten lehdet olisivat ilmestyneet siihen, mutta miksi lehdet. Miksi ei uusia kukkia, niinkuin tapahtuu usein kun itse katkon kukkavarsia. Tosin katkon ne tyvestä, eli täytyykin ensi vuonna kokeilla ihan mielenkiinnosta katkaista kukkavarsi puolesta välistä ja katsoa mitä tapahtuu.

IN ENGLISH
In the first year woad grows a rosette of leaves, and in the second year it grows a flower stalk (if it survives the winter). When I have cut down the flower stalk in the early summer, the new leaves have emerged as a rosette near the ground, but what has happened to this woad plant and made it grow a woody stem and leaves on top of it? The height of the plant in the picture is to my knee, about 50cm, but there are also couple of other plants with shorter woody stem and leaves on top of it. Most of the plants near these have grown the usual rosette near the ground. These woad plants grow a little wild among the grass in a dry place, as you can see, and I haven't used them for dyeing.

Does anyone know is this usual for woad and what makes it grow the leaves on top of the stem?
I've been thinking that perhaps a deer has eaten the flowering top and then the leaves had grown instead, but why leaves. Why not new flowers, like what happens when I cut the stems? Though I cut the flower stems near the ground. Next year I will have to cut one flower stem in the middle and see what happens, just out of curiosity.

Japanese indigo again Vielä väritatarta

Suurin osa väritattarista (Persicaria tinctoria) on kasvanut oikein hyvin. Kesä- ja heinäkuu olivat pilvisiä ja lämpötila oli harvoin yli 20C, sitten taas elokuu on ollut kuuma ja kuiva. Nämä on kylvetty maaliskuun lopulla ja istutettu ulos touko-kesäkuun vaihteessa. Ensimmäisen kuukauden istutuksen jälkeen pidän kasvit peitettynä harsolla kunnes ne ovat juurtuneet hyvin ja myös viileät yöt ovat sitten yleensä ohi. Etelämpänä väritattaresta saa kaksi tai jopa kolme satoa, mutta siellä ne istutetaan ulos jo toukokuun alkupuolella eli kasvukautta on kuukauden verran pidempään kuin täällä on mahdollista. Näistäkin olisi ehkä voinut leikata satoa jo elokuun alkupuolella, mutta koska ne eivät kuitenkaan ehdi kasvaa tarpeeksi toista satoa varten (2kk), niin olen katsonut parhaaksi antaa niiden kasvaa niin pitkään kuin mahdollista ennen sadonkorjuuta, että saan mahdollisimman paljon satoa ja että ne ehtivät kerätä mahdollisimman paljon indigon esiasteita lehtiinsä. Toisaalta sitten pitää ajatella sitä, milloin tulee hallaöitä, että ehdin korjata sadon ennen sitä. Yksittäisiä nollaöitä varten väritattaret kyllä kannattaa peittää harsolla, jos sitten taas tulee lämpimämpää.

IN ENGLISH
Most of my japanese indigo plants have grown well again this summer. June and July were cloudy and the temperature was rarely over 20C, then August has been very dry and hot. These plants were sown in late March, and planted outside in the beginning of June when the night frosts were over. I keep them covered with horticultural fleece for the first month because nights are still rather cool usually here in June, and especially so this year. In more southern latitudes japanese indigo can be planted outside earlier and it also gives two or even three crops, but here it is not possible. I have thought best to let them grow as long as possible before harvesting them because  I couldn't get a second crop anyway, there is not time for it to grow enough (2 months from the first harvest) before the night frost in September. At least in most years. On the other hand I have to start the harvesting in time before the frosts. For one or two zero temperature nights in the autumn I can cover the plants to save them.

Väritatarta kasvaa neljässä penkissä, ja yksi niistä on kuivempi kuin muut, vaikka olenkin kattanut maan pinnan ruohosilpulla. Yleensä taimia ei ole tarvinnut kastella, mutta elokuun helteillä tässä yhdessä penkissä kasvavat kasvit alkoivat selvästi kärsiä kuivuudesta, niiden lehdet alkoivat muuttua keltaisemmiksi. Viime viikolla päätin sitten kastella ne letkulla kaivovedellä, koska penkki on liian iso kastelukannulla kasteltavaksi. Nytpä tuli opittua sekin, että kylmä kaivovesi on liian kylmää väritattarille, niiden lehdet saivat siitä viotuksia, jotka muuttuivat sitten sinisiksi. Vähän samannäköistä jälkeä kuin joitakin vuosia sitten kun heinäkuussa tuli raekuuro, joka myös viotti lehtiä.

IN ENGLISH
I have japanese indigo in four beds, and one of them is dryer than the others even though I have covered the ground with grass clippings to conserve the moisture. Because of this organic mulch I don't usually have to water the plants, but in this particular bed the plants clearly started to suffer from drought in hot August, their leaves started to turn yellow. Last week I decided I had to water them but because the bed was too big to water with can and warmer water, I watered it with hose and cold well water. A mistake, I found out. Well water was too cold for japanese indigo, part of the leaves got damaged and turned blue, just the same way they did couple of years ago in July in a hail storm.

Nyt olen sitten aloittanut sadonkorjuun, ensimmäinen ämpärillinen (2,5kg) tuoreita lehtiä tuli tästä penkin reunasta ja sillä värjäsin 1,9kg erilaisia sinisiä. Kasveissa tuntuu olevan hyvin väriaineita pilvisestä alkukesästä huolimatta. Seuraavat kaksi tai kolme viikkoa menevätkin väritattaren kanssa, jotta saan tarpeeksi sinisiä talveksi ja ensi kesän torimyyntiin.

IN ENGLISH
Now I have started to harvest my plants, the first bucketfull of leaves (2,5kg) came from this edge of the bed, and I dyed 1,9kg of different blues with it. It seems that there are plenty of blue precursors in the plants in spite of the cloudy June and July. Next two or three weeks I will be busy harvesting and dyeing with my japanese indigo plants to get blues for the winter and next summer for the market.

Useimmiten mieheni on torilla, mutta olen minäkin ollut siellä aina kun ehdin:)

Most of the time my husband is at the market, but I'm there too whenever I have time:).

Summer, japanese indigo and woad Kesä, väritatarta ja morsinkoa

Kesä on mennyt torin ja värjäysten merkeissä. En ole ehtinyt tehdä mitään kokeiluja tai muita mielenkiintoisia värjäyksiä, vain sitä samaa mitä ennenkin, lankoja tarvikepaketteihin ja myyntiin torille, ja on tuntunut ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa tänne, siksi hiljaiselo blogissa. Kesän torisesonkia kestää vielä reilun kuukauden ja sen jälkeen saan varmaan nettikauppaankin taas lisää uusia lankoja.
Elokuun lopulla on kuitenkin aloitettava väritattaren sadonkorjuu ja värjäys sillä. Kulunut kesä on ollut tavanomaista viileämpi ja osin sateisempikin kuin tavallisesti. Väritatar on pitänyt sateista ja kasvattanut paljon massaa, mutta saa nähdä miten väriaineet ovat kehittyneet niissä. Yleensä indigon esiasteita kehittyy eniten aurinkoisina ja helteisinä kesinä, joten saa nähdä ehtiikö lämmin elokuu paikata tilannetta.

IN ENGLISH
I have been busy all June and July with the market and dyeing yarns to sell there. I haven't had time to do any experiments or anything else interesting, just the same old things: colors for the kits and to sell, and so it has felt as I had nothing to write here in my blog. The summer season at them market continues still until mid September, and after that I'll have more new yarns also in the online shop.
Before that I will have to start to harvest my japanese indigo, perhaps by the end of August. This summer has been quite cool and rainy compared to previous summers, and so japanese indigo has grown well (because of the rains), but I'm not sure how the blue precursors have developed in them. Usually there are more indigo precursors in japanese indigo (and woad) after sunny and hot summers, and now that the weather has turned warmer in August there might still be enough time for them to develop blue colorants.

Väritatar on tärkein sinisen värin lähde mitä kasvatan. Tänä vuonna en kylvänyt yhtään morsinkoakaan, kun ajattelin, että väritatar riittää. Viime vuonna morsinkoni kasvoi kohopenkissä, ja keväällä näytti, etteivät ne olleet talvehtineet. Mylläsin sitten penkin ja istutin siihen perennoja aikaisin keväällä, mutta toukokuun lopulla siinä alkoikin nousta morsinkoja juurenpaloista mitä oli jäänyt maahan. Vaikka juurakoiden kruunut olivat paleltuneet (tai muuten tuhoutuneet), niin syvemmällä olevista juurista kehittyi kasvusilmuja, ja nyt sitten penkissä kasvaa morsinkoja perennojen seassa.
Katkoin kukkavarret sitä mukaa kun niitä ilmestyi ja morsingot alkoivat sitten kasvattaa uusia lehtiä. Varmaan viileästä kesäkuusta johtuen sain katkoa kukkavarsia useampaankin kertaan, tavallisesti kertakatkaisu on riittänyt. Kukkavarsissa olevissa lehdissä ei ole sinistä väriainetta, mutta jos kasvin saa kasvattamaan uusia lehtiä tyveltä, niin näin toisenkin vuoden (tai vaikka kolmannen)  morsingosta saa sinistä eikä tarvitse aina kylvää uusia siemeniä. Lisäksi toisen vuoden kasveista lehdet valmistuvat aikaisemmin heinäkuussa (tai jos kasvit talvehtivat kunnolla ja aloittavat kasvun jo huhti-toukokuussa, niin silloin satoa voi kerätä jo kesäkuun lopulla). Tärkeää on siis, ettei anna kasvien tehdä kukkia, vaan että ne keskittyvät lehtien tekemiseen. Tämä menetelmä sopii vain pienen mittakaavan viljelyyn, eikä peltoviljelyyn joten ehkä siksi siitä ei paljoa puhuta.

IN ENGLISH
Japanese indigo is my most important dye plant for blue, and this year I didn't sow woad at all, because I had so much japanese indigo. Last year my woad plants grew in a raised bed, and in the spring it looked like none of them survived the winter, so I dug up the bed, and planted perennial flowers in it in early May. Then in the end of May some woad plants emerged between perennials, there had been pieces of roots left in the ground which had started to grow. Even though the crowns of woad plants had been damaged by winter (or wet), plants started to grow from the pieces of roots deeper in the ground, so now I had woad anyway. 
I cut all the flower stalks every time they started to grow, usually once is enough, but this year I had to do it many times. Maybe the cool June was the reason. There are no or very little blue precursors in flower stalks but if you get the plant to grow new leaves instead of flowers, then you can get blue also from second (or third) year woad. Besides, the new leaves are ready earlier in these plants compared to the first year plants. The important thing is not to let the plants flower but make them concentrate on growing new leaves. Of course this method is good only for small home gardeners, not in the field, and maybe that is why it isn't much talked about.

Morsinkoja oli yhteensä 11 kasvia ja sain niistä ison ämpärillisen lehtiä kolmisen viikkoa sitten, yhteensä 4,5kg. Näillä värjäsin yhteensä kilon lankaa vaalean siniseksi. Nyt ruusukkeet ovat alkaneet kasvaa uudelleen ja syksyllä samoista kasveista tulee varmaan saman verran lehtiä lisää.

IN ENGLISH
There were 11 woad plants, and about three weeks ago I got a bucketful of leaves from them, 4,5kg. With them I dyed all together one kilo of yarn light blue. Now the plants have started to grow new leaves and I will get another small crop from them in the autumn.

Summer season at the market Kesätorikausi alkaa

Kesän torikausi alkoi tällä viikolla ja tästä eteenpäin noin syyskuun puoleen väliin saakka kojumme löytää Helsingin Kauppatorilta noin neljänä päivänä viikossa, joskus viitenäkin päivänä, klo 9-17 (eli siis tuolloin koju on myyntivalmiina). Torilla myynnissä on tarvikepaketteja, lankoja ja mieheni luontokuvia, mutta luonnonväriaineita on vain nettikaupassa. Mikäli haluat hakea ne torilta (ja säästää näin lähetyskuluissa), tee tilaus etukäteen nettikaupasta. Myyntipäivät vaihtelevat hiukan ilmojen ja sen mukaan miten turistiristeilijöitä tulee Helsingin satamaan, ja kirjoitankin tänne blogin sivupalkkiin aina sunnuntaina seuraavan viikon toripäivät. Toivottavasti tulee hyvä myyntikesä:)

Torimyynnin vuoksi nettikaupan postilähetykset lähtevät vain kerran tai kahdesti viikossa. Mikäli tilaus on tehty sunnuntaina puoleen päivään mennessä niin silloin ne lähtevät maanantaina.

Kotona väritattaret odottavat istutusta edelleen purkeissa kasvihuoneessa, mutta ensi viikolla ilmojen pitäisi lämmetä ja varmaankin istutan ne ulos heti alkuviikosta. Yöt ovat kyllä olleet plussalla, mutta olen huomannut aiempina vuosina, että jos istutan ne ulos liian aikaisin kun lämpötila on öisin vielä alle 5 astetta, niin kasvu jää juromaan ja on parempi odottaa kunnes kunnolla lämpenee. Allaolevassa kuvassa keskellä on 'Senbon'-lajiketta ja ylä-ja alareunassa Japanista saamistani siemenistä kasvatettua väritatarta, joka näyttää olevan pyöreälehtisempää muotoa. Mielenkiintoista verrata näitä erilaisia muotoja ja kasvattaa nyt uutena noita japanilaisista siemenistä olevaa väritatarta.

IN ENGLISH
The summer selling season at the market has started this week, and from now until mid September you can find our booth at the market Kauppatori in Helsinki at least four days a week, from 9am to 5pm. The days vary depending on the weather and on the big cruise ships which come to the harbor in Helsinki, and every Sunday I will write the market days of the coming week here in the side bar of my blog. I'm looking forward to a good summer season at the market.

Because of the market I can only ship online orders once or twice a week. If the order has been made before noon on Sunday, it will ship on Mondays.

Here at home my japanese indigo plants are waiting to be planted outside, as the weather has been quite cool with cold nights,  but next week it is supposed to get warmer and I will probably plant them outside then. I have noticed from previous experience that if the night temperature is less than +5 degrees Celsius the plants dislike it and the growth will stop, so it is better to wait until the weather becomes warmer. The plants in the middle in the picture below are 'Senbon'- cultivar, and the ones on the top and in the bottom are grown from seeds I got from Japan, which seems to be a round leaf type of japanese indigo. It will be exciting to see how it grows here, and how the indigo content is compared to other types.

Observations about bedstraws, and spring Huomioita mataroista ja kevättä

Olen tänä keväänä kiinnittänyt huomiota siihen miten eri aikaan eri matarat alkavat kasvaa. Paimenmatara (Galium album), alla, ja etelänpaimenmatara (Galium mollugo), yllä, olivat ensimmäisenä nousemassa jo kuukausi sitten ja niillä on jo pitkät vihreät versot.

IN ENGLISH
I have been watching my bedstraws this spring and been amazed how big differences there are in when they start to grow. Hedge Bedstraw (Galium album), below, and Southern Hedge Bedstraw (Galium mollugo), above, were the first to come up already a month ago and they are now well into growing. I have grown Galium mollugo from seeds bought from Germany, Galium album is native here.

Keltamatara on hento ja nousee myöhään ja menetinkin luultavasti oman keltamatarani viime keväänä kitkiessäni liian aikaisin enkä muistanut missä kohtaa se kasvoi. Toivon vielä, että se nousisi jostain kohtaa. Sen sijaan penkissä ja villinä pihan reunalla kasvaa kelta- ja paimenmataran risteymää, piennarmataraa (Galium x pomeranicum), alla, ja se on hiukan myöhäisempi nousemaan kuin paimenmatara. Keltamatara on nykyään hyvin harvinainen ja suurin osa keltaisena kukkivista mataroista tienpenkoilla onkin piennarmataraa, näiden eroista olen kirjoittanut täällä.

IN ENGLISH
Lady's bedstraw (Galium verum) is more fragile plant and it comes up later. I probably lost my Lady's Bedstraw last year when I started weeding my red bed too early and didn't remember where it was growing. I'm still hoping that a small piece of it may come up somewhere. Besides it, I have many plants of a native cross of Galium verum and Galium album which is called Galium x pomeranicum, picture below. It is slightly later to start to grow than Galium album. Galium verum has become very rare here because this cross has replaced it in the nature. I have written here about how to tell them apart.

Värimaratti (Asperula tinctoria) on noussut viime viikon aikana, kuva alla. Nämä ovat taimia mitkä istutin vuosi sitten ja ne ovat lähteneet kasvuun oikein kivasti.

IN ENGLISH
Asperula tinctoria has come up in the past week, picture below. These are plants which I planted last year and I think they have established well.

Kaikkein myöhäisimpänä luonnonvaraisista mataroista on nousemassa ahomatara (Galium boreale). Huomaa hyvin miten se on sopeutunut kasvamaan täällä pohjoisessa: se nousee vasta kun talvi on varmasti ohi ja siitä huolimatta se kukkii ensimmäisenä mataroista jo heti heinäkuun alussa niin että sen siemenillä on varmasti tarpeeksi aikaa kypsyä ennen syksyn tuloa. Voikohan näiden eri mataroiden erilaisella kasvurytmillä olla vaikutusta siihen milloin niiden juurissa on eniten väriaineita? Mikäli väriaineita on juurissa eniten kasvin lepoaikana, niin silloin paimenmataroiden keruu pitäisi ehkä ajoittaa joko hyvin aikaisin keväälle tai sitten syksylle.

IN ENGLISH
The latest of native bedstraws to start growing is Northern Bedstraw (Galium boreale). I can see how well it has adapted to growing in the north: it comes up when the winter is surely over and it is the first of the bedstraws to flower already in the beginning of July so that it's seeds have enough time to ripen before autumn. I wonder if the differences in the growth rhythm in different bedstraws have any effect on when there is most dye in their roots? If there are most dye in the roots when the plants are resting in the winter, then the harvesting of Hedge Bedstraws should maybe benefit from very early spring or late in the autumn.

Värimatara (Rubia tinctoria) eli krappi on myös selvinnyt talvesta ja sen piippoja näkyy maan rajassa.

IN ENGLISH
Madder (Rubia tinctoria) has also survived the winter and is coming up.

Mutta villi krappi (Rubia peregrina) ei vielä näytä mitään merkkiä elosta, toivottavasti se kuitenkin vielä nousee. Muistan viime vuonnakin isompien taimien olleen hyvin myöhäisiä nousemaan, tämä kuvassa oleva on siemenkasvatus Ranskasta saaduista siemenistä ja viime talvi oli ensimmäinen sille ulkona avomaalla.

IN ENGLISH
Wild madder (Rubia peregrina) doesn't show any life yet, but I'm hoping it is still alive. I remember also last year my bigger plants of wild madder being very late, and the plant in the picture is one of the wild madder which I grew from seeds from France last year, and this was their first winter outside.

Värikasvimaata, etualalla krappimaa, ja lapion luo kylvin eilen väriresedaa (Reseda luteola)
Kaikkien ylläolevien mataroiden juurista voi saada punaista väriä.

IN ENGLISH
My dyeplant beds, in the foreground madder beds and in the bed where the spade is I sowed weld (Reseda luteola) yesterday. All bedstraws and madders in my garden yield red dye from their roots.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen oli taas nätti päivä, mutta vapun aattona täälläkin satoi parin tunnin ajan lunta!
Voi kukkaressukoita etupihan kukkapenkissä, kuvia alla.

IN ENGLISH
Yesterday the weather was nice but day before that it snowed!! for two hours, very unusual in south of Finland this late in the spring. My poor flowers in the front garden beds in the pictures below.

Ihmeen sitkeitä ne vaan ovat, eilen jouluruusut, kiurunkannukset, krookukset ja aikaiset tulppaanit jatkoivat kukintaa kuin mitään lunta ei olisi ollutkaan.

IN ENGLISH
It is a wonder how tough they are, yesterday Hellebores, Corydalis, Crocus and early Tulips continued flowering like there had been no snow at all.