Olemme aika etuoikeutettuja täällä Suomessa, kun meillä on vielä jokamiehenoikeudet, jotka takaavat sienestyksen ja marjastuksen metsissä. Tämä tuli mieleeni, kun luin yahoon värjärikeskusteluista, että Belgiassa sienten poimiminen on kiellettyä. Luontoa on siellä niin vähän jäljellä.
Onneksi meillä kunnon metsiäkin on vielä jäljellä, vaikka paljon on hakkuita, risukkoisia harvennuksia ja nuoria taimikoita, joissa ei paljoa ole iloa sienestäjälle tai marjastajalle. Verihelttaseitikki ja keltahelttaseitikki ainoina värisieninä taitavat viihtyä myös mäntytaimikoissa. Hyvä sinänsä meille värjäreille, vaikka paljon rentouttavampaa onkin liikkua vanhassa sammaleisessa metsässä. Suomen sienisadosta on Kuluttajaviraston mukaan kerätty vuosittain n 2% ruokasieninä eli todella paljon jää sieniä metsiin, puhumattakaan tietysti värisienistä:-) Sienethän ovat kuin kukkia, joista kerätään vain se kukka, muu osa jää kasvamaan maan alle eikä poimiminen haittaa sitä.
Miten sitten sienivärjäyksen alkuun pääsee? Periaatteessa sienillä värjääminen on samanlaista kuin kasveilla. Monista sienistä ei saa mitään väriä (tai vaaleaa beigeä) ja
sienten tunnistaminen on vaikeaa, sienikirjoja kannattaa lukea, käydä sieninäyttelyissä ja suomeksi on myös hyvä keskusteluryhmä netissä, josta kyllä saa vastauksia tunnistusongelmiin.
Sienivärjäyskirjoja on suomeksi Carla ja Erik Sundströmin Sienivärjäys, ja Aittomäki, Colliander, Kotirannan Väri luonnosta käsittelee myös sienivärjäystä. Englanninkielisistä minulla on The Rainbow Beneath my Feet, A Mushrooms Dyer's Field Guide, tekijöinä Arleen Rainis Bessette ja Alan E.Bessette. Myös Miriam C.Ricen Mushrooms for Color on suositeltava. Häneltä on myös loppusyksystä tulossa uusi kirja sienivärjäyksestä.
Hjördis Lundmarkin ja Hans Marklundin Färga garn med svamp on hyvä vihkonen ruotsiksi, siinä on esitelty 14 tärkeintä värisientä/kääpää ja niistä saatavat värit.
Amerikkalainen Carol Lee on tehnyt sienivärjäyskirjan, minulla ei sitä ole, mutta täällä on sitä myytävänä..
Joka kolmas vuosi pidetään kansainvälinen Fungi & Fibre symposio, seuraavaksi Californiassa tammikuussa 2007, siitä lisää International Mushroom Dye Instituten sivuilla
Muita sienivärjäyksestä kertovia sivuja englanniksi:
Suomeksi on seuraavia sivuja:
Coloriassa on myös kattava luettelo värjäykseen käyvistä sienistä ja mitä värejä niistä voi saada.
Villan kasvivärjäystä - sivuilla on myös perusreseptejä sienivärjäyksestä.
Satuin myös tällaiseen englanninkieliseen mielenkiintoiseen sieniblogiin, siellä on myös jäkälistä. Jos tiedätte hyviä sienivärjäys -sivuja tai kirjoja, niin mielelläni kuulisin niistä.
Eiköhän tässä ole nyt jonkin verran tällä kertaa sienivärjäysasiaa, lupaan, että seuraava postaus onkin sitten muusta, jos sienet alkavat kyllästyttää.
In English
After reading in yahoos Natural dyes messages how mushroom picking in Belgium is forbidden, I thought how very fortunate we are in Finland and Scandinavia to have "every-mans-rights" by law to pick mushrooms and berries anywhere exept of course near houses or farms. And just to have forests. For mushroom and berry picking it is bad that so many forests are cut down for timber, or are just planted and too young for mushrooms to grow. Luckily enough old forests still exist. Many dye mushrooms prefer old mossy forests (and so do I), but one good dye mushroom, Cortinarius semisanguineus, grows also in young pine forests, so that is good for us dyers
It is estimated, that in Finland there grows 1000-5000 million kg of mushrooms every year and only 2% of the edible mushrooms are picked, not to mention about dye mushrooms:-)
Mushrooms are like flowers of the plants, you can pick them and the main body of the mushrooms just keeps on growing under the ground.
How to start with mushroom dyeing? It is really like dyeing with plants, just use mushrooms. Many mushrooms don't give any color (or just pale tan) and
mushroom identification is difficult, there are books of course, and in Finnish, we have good mushroom discussion group, where there is always someone, who will help. Maybe there are similar groups in other countries.
A very good book in English about dye mushrooms with color pictures and descriptions is The Rainbow Beneath my Feet, A Mushrooms Dyer's Field Guide by Arleen Rainis Bessette and Alan E.Bessette. I can also recommend Mushrooms for Color by Miriam C.Rice, and I have read that there will be a new mushroom dye book from her coming later this year
My best Finnish mushroom dye book is translated from Swedish and it's name is Färga med Svampar and the authors are Carla and Erik Sundström.
Also in swedish is Hjördis Lundmark and Hans Marklund : Färga garn med svamp, where they show 14 most important dye mushrooms/polypores and the colors you can get from them.
Carol Lee from the United States has also written a mushroom dye book. I haven't read it but here is a link to her web site http://www.thesheepshedstudio.com/library.html
Every three years there is an international Fungi &Fibre symposium and it is now in California in January 2007 http://www.sonic.net/dbeebee/IMDI_new/communication.html
That was also an International Mushroom Dye Institute page.
Other web sites about mushrooms dyes:
A natural dye experience
Coloria is a Finnish site with an index of mushrooms that can give color (in Finnish, but there are latin names of the mushrooms)
Coloria is a Finnish site with an index of mushrooms that can give color (in Finnish, but there are latin names of the mushrooms)
I also ran across an interesting mushroom and lichen blog
I hope some of these links help new mushroom dyers. If you know any other good mushroom dyeing links or books, please tell me.
Now this is enough about mushrooms this week, my next posting is something else than mushrooms, I promise.
Leena, onko keltahelttaseitikki muuten samannäköinen kuin verihelttaseitikki, mutta heltat ovat keltaiset? Tuleeko siitä keltaista väriä. Juuri äsken kaupasta tullessani kävin polun varrelta kaatamassa muutaman sellaisen kumoon siinä toivossa, että ne olisivat verihelttaseitikkejä. Mutta heltat olivat samanväriset kuin lakki.
ReplyDeleteOranssihelttaiset seitikit ovat hankalia määrittää, mutta jos heltat ovat selvästi keltaiset ja muuten sieni on kuin verihelttaseitikki, paitsi hiukan pienempi, niin silloin se on keltahelttaseitikki. Keltainen, mitä siitä tulee, on aika hailukka, minusta parempi keltainen tulee verihelttaseitikkien jaloista tai sitten tuosta oranssi/vanhana rusehtavahelttaisten joukosta. Tarkoittaa kaneliseitikkiporukkaa ja sahramiseitikkiä, niistä tulee keltaisempi kuin keltahelttaseitikistä. Vanhoilla sienillä heltat menevät näillä ruskeiksi ja sitten ne ovat vielä hankalampia erottaa. Minä olen nyt kuivannut nuoret erillään, joista olen olevinaan tiennyt, mitä ovat ja sitten vanhat yhteen sekapussiin, josta sitten tulee luultavasti kellanoranssia.
ReplyDeleteToivottavasti löydät verihelttoja vielä, tuossa tämän postauksen kuvassa olen juuri poimimassa verihelttoja, mutta kyllä niitä kasvaa nuoremmassakin mäntytaimikossa.