Evergreen Mittens Ikivihreä lapaset

Loppusyksyllä minulta pyydettiin vuodenaikalapasia, mutta vihreillä väreillä, kuten Kuusikko-lapasissa.
Tein silloin yhden kokeilun, ja tässä on nyt lopullinen väritys.
Lapasten nimi on Ikivihreä/Evergreen ja siinä on kolmea samettijalkavihreää ja luonnonbeigeä.
Väritys on hillittyä maanläheistä metsänvihreää, niinkuin samettijalkoja kasvavassa metsässäkin.
Lapasiin on saatavilla tarvikepaketti kaupassani ja otan niitä mukaan myös ensi viikonlopun Käsityötarvikemarkkinoille.

IN ENGLISH
Late last year I was asked if I had a kit for seasons- series mittens, but with green colors like in the Trees- mittens. Here is now the final coloring.
The mittens name is Evergreen, and there are three greens dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa, and Natural Beige.  Colors are down-to-earth olive greens, like the forest where those mushrooms grow.
There is now a kit for these mittens in my shop, and I will also have them with me next week-end at the Craft Fair.

Craft fair Silmä, pisto, tikki, takki - käsityömarkkinat

Lauantaina 2.3 2013 klo 10 -17 pienet käsityö- ja käsityötarvikemarkkinat. Huomaa uusi paikka eli nyt Kiseleffin talossa Aleksanterinkatu 28 / Unioninkatu 27, Helsingin keskustassa.  Joukossa on paljon myyjiä, joiden tuotteita löytää vain yrittäjien omista nettikaupoista tai pienistä käsityöalan tapahtumista, nyt lankoja ja muita tuotteita pääsee hypistelemään ja ostamaan suoraan tekijöiltä, ja voi tehdä ainutlaatuisia löytöjä:)
Minä olen mukana lankojeni ja lapaspakettien kanssa, mukana myös pieni määrä väriaineita, mutta jos haluat jotain isomman määrän, on parasta, että kirjoitat minulle etukäteen, että tiedän varautua ja ottaa tarpeeksi mukaan.
Vapaa pääsy. Sydämellisesti tervetuloa!

Saturday March 2nd, 10 am -5 pm, there is a small crafts fair in Helsinki, in Kiseleffs House,  in the corner Aleksanterinkatu 28 / Unioninkatu 27 in the center of Helsinki. Here you can see it in the map. There are lot of small crafts businesses, hand dyed and naturally dyed yarns, fibers for spinning, buttons, all kinds of things you might need:) I'll be there with my yarns and kits.
No entrance fee. Welcome!

Markkinoilla on mukana/participants
Handu
Head over Heels
Heli Kuosa
Johanna Koski
Kirjava kerä
Lanitium ex Machina
Mari Voipio
Mielitty
Pata-Noita
Peikonpoika
Puputsin Puoti
Riihivilla
Tuuni
Villavyyhti
Zakka Works

Lisätietoja Käsityötarvikemarkkinat ja Käsityötarvikemarkkinoiden Facebook sivulla.

Chickweed myth Vesiheinämyytti

Kasveilla ja sienillä värjätessä väri kiinnitetään lankoihin metallisuolojen eli ns. puretusaineiden avulla. Yleisin puretusaine on aluna, ja sitä käyttämällä väreistä tulee yleensä voimakkaampia,  kirkkaampia ja myös pysyvämpiä kuin mikäli mitään puretusainetta ei käytettäisi. On myös olemassa kasveja, jotka keräävät maasta itseensä tavallista enemmän alumiinia, ja näitä kasveja on käytetty alunan sijasta purettamiseen, Pohjoismaissa lieot ovat tällaisia kasveja. Alumiini on hyvin tiukasti kiinni lieoissa, ja sen uuttaminen on hidasta, kestäen useita päiviä. Nykyään lieot ovat melko harvinaisia, eikä niiden käyttöä voi suositella isommassa mittakaavassa puretukseen. Jenny Dean on kokeiluissaan kuitenkin todennut liekojen todella toimivan samalla tavalla kuin alunan, eli antavan saman värin verrattuna alunapuretettuun.

Viime viikolla hänen blogissaan oli mielenkiintoinen selostus kokeilusta, missä hän vertasi alunapuretusta, liekopuretusta ja "vesiheinäpuretusta" kokonaan purettamattomaan värjätessä pensasväriherneellä keltaista.
Tuloksesta näkee hyvin, että liekopuretus antoi saman värin kuin alunapuretus, kun taas vesiheinällä "puretetulla" langalla väri on sama kuin kokonaan purettamattomalla, eli vesiheinä ei selvästikään ainakaan tässä kokeilussa toiminut kuten alunapuretus eikä sitä voi käyttää alunan asemasta. Tosin vesiheinä oli kuivattua eikä tuoretta, mutta tuntuisi kyllä oudolta jos alumiini olisi hävinnyt kuivauksessa. Jotkin keltaiset väriaineet kyllä muuttuvat ja voivat hävitä kuivatuissa kasveissa. Monistä värikasveista sanotaan, että niitä pitäisi käyttää tuoreena, samoin kuin sitten toisia vain kuivattuna.
Arvostan kovasti sitä miten hän näissä kokeiluissaan aina pitää vertailuna purettamatonta, ja tässä tapauksessa vielä liekopuretettua, jolloin lopputulos on paljon informatiivisempi.

Mutta siis mitä ihmeen "vesiheinäpuretus"? Eurooppalainen värikirjallisuus ei tietääkseni puhu mitään vesiheinästä eli pihatähtimöstä (Stellaria media), mutta  näin sanotaan suomalaisessa vanhemmissa värikirjoissa.
Marketta Klemola: Kasvivärjäys (v. 1978) sanoo: "Koko kasvista vaaleankeltainen väri. Käytetään vain tuoreena. Sisältää itsessään puretusainetta".
Hulda Kontturin Luonnonväreillä värjäämisestä (1945) sanoo "Kasvia voi tuoreena käyttää puretusaineena ja alusvärinä. Väri on vaaleankeltaista. Kasvi kelpaa tuoreena koko kesän."
Alina Hellen: Kotivärjäyskirja (v.1919) sanoo seuraavaa: "Pihatähtimöä (Stellaria media) sekä sellaista rikkaruohoa, joka kasvaa väkevässä, kosteassa maassa, voidaan kesäaikaan käyttää keltalieon asemasta. Keitettynä rautapadassa saadaan siitä kaunis, harmaanviheriä väri."

Missään näistä kirjoista ei ole reseptiä, missä olisi käytetty vesiheinää joko värjäykseen tai puretukseen, vaikka Hellen'in kirjassa erilaisia reseptejä on 648. Mikäli vesiheinä olisi hyvä, niin olisi luullut sitä olleen edes jossain reseptissä. Keltalieosta (Lycopodium complanatum) Hellen sanoo: "Kootaan aikaisin keväällä lumen sulaessa. Käytetään pohjaväriksi siniseen sinilastun ja punaiseen mataranjuurien kanssa."  Tästä kirjassa on neljä reseptiä sinilastun ja yksi resepti krapin kanssa, jossa liekoa on käytetty puretteena alunan asemasta (sama liekopuretuksen resepti löytyy Terttu Hassin Luonnonvärjäys-kirjasta).
Keltalieko itsessään antaa vaaleankeltaisen värin.
Voiko olla mahdollista, että Hellen onkin tarkoittanut, että vesiheinä vain antaa saman värin kuin keltalieko, eikä sitä, että se toimisi samalla tavalla alunan kerääjänä maasta ja puretteena kuin keltalieko. Hellen selvästi sanoo, että mikä tahansa rehevän paikan rikkaruoho toimii kuten vesiheinä, ja ihan varmasti vaaleankeltaista voi saada melkein mistä vaan.
Kontturi on sitten toistanut tätä vesiheinän osalta, mutta lisännyt sanan puretusaineena, alusvärin lisäksi. Ja Klemola toistanut edelleen samaa. Ja nyt sitten se onkin jo fakta. Kontturin ja Klemolankaan kirjoissa ei ole missään reseptissä, miten vesiheinää pitäisi käyttää, joten on epäselvää, ovatko he itse kokeilleet sitä.
Ja muuten: vaikka Terttu Hassin kirjassa v. 1977 (jota myös arvostan kovasti) kerrotaan liekopuretuksesta, niin hän ei mainitse ollenkaan vesiheinää. Olikohan hän kokeillut ja huomannut sen tehottomaksi? Nämä ovat kuitenkin vain arvailuja minulta.

Onkohan missään vanhemmassa, 1800-luvulta olevassa värjäyskirjassa mitään vesiheinästä? Ruotsissa ainakin on ollut tätä vanhempia värjäyskirjoja ja Suomeen on hyvin voitu kopioida tietoja sieltä. Missä on alkuperäinen resepti, jossa sanotaan, että vesiheinä toimisi kuten aluna tai lieot?

Skotlantilaisen Su Griersonin kirjassa The Colour Couldron (v.1986) vesiheinästä sanotaan, että tietoja vesiheinän käytöstä värjäyksessä on Norjasta: Hoeg: Planter og Tradisjon (v.1976) mukaan vesiheinä on ollut mukana mustan värjäämisessä (mutta ei kerro miten), ja Hilda Christensen: Laerebok i Farvning med Planter (v. 1935) sanoo Griersonin mukaan, että vesiheinää on käytetty puretteena sinisille väreille, ja että se sisältää paljon kaliumia. Grierson kokeili vesiheinällä värjäystä, mutta sai vain oliivinruskeaa rautapuretuksella, mutta tämä väri olisi voinut olla pohja sitten mustaa värjätessä muiden tanniinia sisältävien kasvien kanssa.
Olisi mielenkiintoista kuulla onko Christensenin kirjassa tarkkaa reseptiä vesiheinän käytölle, vai onko sekin vain epämääräinen viittaus johonkin varhaisempaan kirjaan.

Puretus-nimityksen käyttö muista kuin todellisista metallipuretteista on minusta hiukan harhaanjohtavaa. Näille muille kasviperäisille aineille, jotka voivat auttaa värien kiinnittymisessä (tai sitten eivät auta), pitäisi olla jokin muu nimitys. Muuten taas tulevaisuudessa uusi värjärisukupolvi yrittää saada selkoa samoista väärinkäsityksistä (sikäli kuin ne ovat väärinkäsityksiä) mitä me nyt.

EDIT
Kommenteissa on mielenkiintoisia tietoja varhaisemmista kirjoista ja näyttääkin siltä, että samaa sinipuu-aluna-vesiheinä-reseptiä on toistettu jo ainakin v 1817 saksalaisen Ehler'in värjäyskirjan reseptin mukaan kirjasta toiseen. Suomeen resepti on selvästi tullut Norjasta 1900-luvun alussa, mm Emäntälehti v 1904  (Coloriasto) on ohjeita mitä on saatu Norjasta Hilda Christenseniltä (jonka kirjassa on mm tuo sinipuu-aluna-vesiheinäresepti). Alina Hellen oli myös ollut jo keväällä v 1902 Norjassa oppimassa kasvivärjäystä Käsityön ystävien toimesta ja sitten myöhemmin julkaissut suomeksi kasviräjäysvihkosen (Coloriasto, Borgåbladet 24.2.1904 ja Kansanvalistuseuran kirja-arvostelu) ja tuonut sieltä tietoa tänne. Missään muussa yhteydessä vesiheinästä ei puhuta näissä vanhemmissa kirjoissa, ainoastaan sinipuun kanssa värjätessä ja silloinkin alunan kanssa, ei sen asemasta. Jokin merkitys sillä varmasti on värin sävyn tai pysyvyyden suhteen sinipuulla värjätessä, vaikka alumiinia se ei kerääkään itseensä maasta kuten lieot.

IN ENGLISH
When dyeing with natural dyes, the dye is attached to the fiber with so-called mordants. The most common mordant is alum, and with it the color is usually brighter, more saturated and usually also more lightfast, compared to if there was no alum used. There are also plants, which are aluminium accumulators, and those can be used instead of alum. In Scandinavia clubmosses are such plants. Alum is bound very tightly to the clubmosses and extracting it is a lengthy process taking several days. Also clubmosses are not very common any more, so their use for larger scale dyeing is no longer recommended, but Jenny Dean has proved in her experiments that they do contain alum, and with clubmosses as mordants it is possible to get the same shade as with using industrial alum.

Last week she had written in her blog an interesting experiment where she had compared yarns mordanted with alum, clubmoss, chickweed and no mordant when dyeing with dyer's broom. It is clear from her picture that clubmoss gave the same color as alum, while "chickweed -mordanted"- yarn was the same color as the sample with no mordant. So in her experiment it seemed that chickweed could not be used instead of alum for mordanting. I really appreciate her experiments, she always has an unmordanted yarn for comparaison, and it gives much more information.

So where did this use of "chickweed mordant" come from? It comes apparently from Scandinavia, and the following are from older Finnish dyebooks. 
Marketta Klemola: Kasvivärjäys (Plant dyeing) 1978 says: "Whole plant gives pale yellow color. It is used only fresh. The whole plant contains mordant in itself."
Hulda Kontturi: Luonnonväreillä värjäämisestä (About dyeing with natural dyes) 1945 says: "This plant can be used fresh as a mordant and as a base color. It gives pale yellow color. It can be used fresh all summer."
Alina Hellen: Kotivärjäyskirja (Home dyeing book) 1919 says: "Chickweed (Stellaria media) as well as such weeds which grow in rich moist ground, can be used instead of clubmoss (Lycopodium complanatum) in the summertime. If it is boiled in iron pot it gives beautiful greyish green color."

None of these books give exact recipe how to use chickweed as a dye or as a mordant, even though Hellen's book contain 648 recipes. I would have thought that if chickweed was any good, there would have been a recipe for it. 
About clubmoss Lycopodium complanatum Hellen says the following: "Harvested early in the spring when the snow melts. It is used as a base for blue with logwood and for red with madder". In this book there are four recipes where clubmoss is used with logwood for blue and one recipe with madder for red, and in these recipes the clubmoss is used and extracted during four days, just like Jenny Dean had done in her experiments.
This clubmoss used alone gives pale yellow color.
Could it be that Hellen had only meant that chickweed (and other weeds growing in rich moist places) gives the same color as clubmoss, and could be used for that color like clubmoss, instead of being used as a mordant like clubmoss? Then 30 years later Kontturi has repeated this in her book, and added that it can be used as a mordant, perhaps misunderstanding Hellin. And then again 30 years later Klemola states as a fact that chickweed can be used as a mordant. Neither Kontturi or Klemola give any recipes so it is unclear if they had experimented this themselves.And so now chickweed is a mordant. 
There is yet another Finnish dye book from 1977 by Terttu Hassi (whom I also admire very much), and although she describes how to use clubmoss for mordant the same way as Hellen, she does not mention chickweed at all. Could it be that she had tried it and found not working? This is only speculation from me.

I would like to know if any for instance Swedish or Norwegian dyebooks from 1800 -1900 mention chickweed and if they give recipes for it's use. It is very possible that Finns have read earlier Swedish books. Where is the first mention of chickweed being used instead of alum of clubmoss?

Su Grierson: The Colour Couldron (1986) says about chickweed that it is mentioned in Norwegian dyebooks: Hoeg, Planter og Tradisjon (1976) mentions chickweed being used when dyeing black and Hilda Christensen Laerebok i Farvning med Planter (1935) says that chickweed has been used as a mordant plant for blue dyes (but doesn't say how), adding that it contains much potash. 
It would be very interesting to hear if anyone has read the Christensen book and if there is in it a recipe how to use chickweed, or if also this is just a something taken from an earlier written book.

Grierson experimented with chickweed but got only olive brown with iron mordant. This color could have been used as a base for dyeing with tannin bearing plants to get black.

I think that using a word mordant in connection of any other than actual metal mordants can be misleading. There should be another name for these plant derived substances which may (or may not) help fixing natural dyes, unless they really act the same way as actual metal mordants. Otherwise in another 30 years there will be a new generation of dyers wondering again the same things we are wondering now.

EDIT
There are interesting recipes and information about old books in the comments, please read them. It seems quite clear that the same recipe for dyeing with alum-chickweed-logwood is mentioned already in 1817 in German Ehlers book (but who knows if it is even an older recipe), and the same recipe occurs after that in many books in Germany and Norway, and then in the beginning of 2000 century in Finland, and it seems the knowledge came here from Norway, according to a newpaper article Emäntälehti from 1904.  Also Alina Hellen, who has writen the earliest Finnish dye book had been in Norway already in 1902 to learn dyeing (Coloriasto, Borgåbladet 24.2.1904) In these older books chickweed is only mentioned in connection to logwood, not in any other recipes, so it is clear that dyers had thought it is beneficial when dyeing with logwood. Perhaps it changes the shade or the fastness of the color.

Wanted Rubia peregrina seeds

Etsin krapinsukuisen kasvin, Rubia peregrinan siemeniä. jos joku tietää mistä niitä voisi saada, niin saa vinkata.
EDIT.
Kiitokset ranskalaiselle blogini lukijalle, nyt minulla on siemeniä:)

Suomesta värikasvien siemeniä saa Hyötykasviyhdistykseltä, mutta myös Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta kannattaa kysyä siemenluetteloa. Siellä on mm krapin (Rubia tinctorum), värimaratin (Asperula tinctoria) ja liuskaläätteen (Serratula tinctoria) siemeniä, mitä en ole nähnyt missään muualla Suomessa myynnissä. Viime vuonna tilasinkin noita sieltä ja kaikki siemenet itivät hyvin. Liuskalääte on suositeltava monivuotinen värikasvi keltaiseen, sen väriaineet ovat samanlaisia kuin väriresedalla ja valonkestäviä. Ruissalon siemenillä on 10€ minimitilaus. Hyötykasviyhdistykseltä taas saa väriresedaa (Reseda luteola), joka on oikein hyvä keltaisen värin lähde. Morsinkoa (Isatis tinctoria) löytyy molemmista paikoista, samoin kuin pensasvärihernettä (Genista tinctoria).
Suomen Niittysiemen myy luonnonvaraisten kasvien siemeniä ja sieltä löytyy mm ahomatara (Galium boreale) jonka juuri on hyvä värikasvi punaiseen. Viljeltynä hiekkaisessa kohopenkissä se kasvaa isommaksi ja on helpompi kerätä kuin luonnosta. Lisäksi sitä voi viljellä pohjoisempana kuin krappia.
Samasta paikasta löytyy myös ahdekaunokin siemeniä, sekin oikein hyvä kestävän keltaisen lähde.

IN ENGLISH
I'm looking for seeds of Rubia peregrina (wild madder). If anyone knows where I could buy them, please leave a comment. It seems they are very difficult to find, even though it should be a common plant in middle Europe.
EDIT. 
Thank you for the seeds, now I have them:)

I listed a couple of places which sell dye plant seeds in Finland, Hyötykasviyhdistys, and Turku University Botanical Garden, but they both sell only to Finland.

This and that Sitä ja tätä

Lunta ja talvea riittää, mutta kaikenlaista olen saanut tehtyä: samettijalkavärjäyksiä kuivatuilla sienillä. Sienet ovat niin hyvä, kun niitä voi säilöä kuivaamalla talven varalle, ettei kaikkea tarvitse värjätä heti tuoreeltaan syksyllä.
Olen myös viikko sitten saanut vihdoin laitettua Riihivillalle Facebooksivut, jonne yritän päivittää jotain pientä silloin tällöin. Isommat ja perusteellisemmat värjäysjutut kyllä edelleen tulevat tänne blogiin, sitä mukaa kun jotain kerrottavaa kertyy.
Tähän liittyen olen myös saanut hiukan jatkettua syksyllä kadonneilla kotisivuilla olleita juttuja tänne, eli tuohon oikealle oleville sivulle. Viimeisimpänä yleistä värjäysjuttua  ja varsinkin puretuksesta on nyt valmis artikkeli. Kannattaa vilkaista, lisäilen näihin vähitellen kuvia ja kaikenlaista muutakin omaa kokemusta.

IN ENGLISH
It is so snowy and winter here right now, and still at least two more months until spring, even though the weather forecast promises little warmer now (but still below freezing).. and more snow. I'm so happy to have dried dyestuffs, and most of all mushrooms to dye with, last week I have dyed more olive greens for the mitten kits and also some for the shop.

Also a week ago I finally did Riihivilla Facebook pages, where I try to write short updates once in a while of what is happening. Longer dye-related posts will still be here in my blog, when I have something to write about:)
I have also written in the pages section of the blog about mordanting, but that is only in Finnish, I'm sorry.

Pari viikkoa sitten kylvin ylivuotisten väritattarien siemeniä, kokeillakseni miten ne itävät, ja kyllä niissä oli vielä eloa. Suunnilleen puolet siemenistä (viisi kymmenestä siemenestä) iti n 10 vuorokaudessa huoneenlämmössä, eli hyvä tietää, että keväämmällä pitää vain kylvää hiukan enemmän, että saisin saman määrän taimia mitä aiemmin.

Siemeniä katsellessani kiinnitin taas huomiota siihen, että eri väritatarkannoilla on myös hiukan erilaiset siemenet. No1 on pyöreälehtisen väritattaren siemeniä, ne ovat mustanruskeita ja pienempiä kuin no 2, jotka ovat teräväkärkisen väritattaren siemeniä. No 2 siemenet ovat vaaleamman ruskeita ja hiukan isompia. No 3 on 'Senbon'-lajikkeen siemeniä, ne ovat noiden kahden väliltä ulkonäöltään.
Eihän tällä mitään merkitystä oikeastaan ole, kaikki itivät, mutta mielenkiintoista silti, että kasvien ulkomuodon lisäksi myös siemenien ulkonäössä on eroja.

IN ENGLISH
Two weeks ago I sowed some older japanese indigo seeds to see if they still germinate. I sowed ten seeds per variety, and five of ten germinated in ten days in room temperature, so they are still good:) I just need to sow a little more of them in the spring to get the same number of plants as I had last year. 

When I was looking at the seeds, I noticed that the seeds of different varietys also look different. NO 1 are the seeds of the round leaf variety, those seeds are darker brownish black and smaller than the seeds of the pointed leaf variety, NO 2, which seeds are lighter brown in color and slightly bigger.
No 3 are 'Senbon' seeds, they look like intermediate of the first two varietys.
All seeds germinated, so this doesn't matter in any way, I just found it interesting that not only the leaves of the plant look different but also the seeds. 

About seeds of japanese indigo Väritattaren siemenistä

Väritattaren siemenistä.
Viime syksynä otin kylmien tullessa lokakuun alussa sisälle nupulla olevia väritattaria, osan pidin maljakossa ja osa oli purkissa kasvamassa. Kesä oli ollut viileä ja vaikka olin kylvänyt taimet aikaisin, niin edes kasvihuoneessa ei yksikään taimi ehtinyt siemenvaiheeseen niinkuin edellisenä vuonna. Silloin myös kukinta oli pidemmällä siinä vaiheessa kun otin kasvit sisälle.
Nyt sitten en saanutkaan siemeniä kuin todella vähäsen, tuosta yllä olevasta kasvista, juuri ja juuri tämän kevään omia kylvöjäni varten.

IN ENGLISH
About seeds of japanese indigo.
Last October I took inside some plants which were just started flowering or were in bud, some were kept in water and some were growing in pots. Summer 2012 was very cool here, and even though I had sown the seeds very early, none of the plants, even in my greenhouse, ripened their seeds by October, most didn't even have flower by then. The year before I got quite a lot of seeds from the greenhouse and from plants taken inside, but by the time I took them inside that year their flowering was more advanced than now.
So, this year my seed crop was a failure, I got only a very small amount from the plant in the picture above. Just barely enough for myself to sow this year.

Kasvit, jotka olivat nuppuvaiheessa sisälle otettaessa, kuten kuvassa yllä, eivät tehneet käytännössä ollenkaan siemeniä, ehkä yksi tai kaksi siementä.

Minulla on kuitenkin vielä edellisvuotisia siemeniä ihan vähäsen jääkaapissa, pitää nyt kokeilla niiden itävyys, ja jos ne itävät, niin niistä riittää muutamalla halukkaalle siemeniä, mutta ei niin paljoa kuin viime vuonna.

Väritattaren siemeniä ei ole myynnissä missään Suomessa (tietääkseni), mutta ulkomailta niitä voi tilata, mm Saksasta Ruhlemanns myy niitä, samoin Britanniassa Wildcolours ja Saith Ffynnon Wildlife Plants.
Itse tilasin siemeniä viime vuonna myös Yhdysvalloista IndiGrowingBlue projektilta.

IN ENGLISH
Plants which were only budding, like the one in the picture, when I took them inside, didn't develop practically any seeds, perhaps one or two at the most. 
So now I don't have any seeds to sell, and no-one sells them in Finland (as far as I know), but you can buy japanese indigo seeds at least from Ruhlemanns in Germany and from Wildcolours  and Saith Ffynnon Wildlife Plants from the UK, and from places the the United States. Companionplants is one of the places which sells these in the US, and also IndiGrowingBlue -project may sell seeds, like they did last year.

Happy New Year Hyvää uutta vuotta

Vuosi menee niin nopeasti. Työntäyteisesti, lankoja värjätessä ja puutarhassa. Monet kokeilut jäivät tekemättä, mutta ehkäpä tulevana vuonna. Omat indigokasvit, väritatar ja morsinko, olivat viime vuonnakin niitä, mitkä kiehtoivat eniten, eivätkä ne vieläkään paljastaneet kaikkia salaisuuksiaan. Puhumattakaan tietysti orakkaista. Saapa nähdä millainen ensi vuodesta tulee, tässä kuitenkin vähän kuvia kuluneelta vuodelta. Värikasvejani, liemiä, lankoja ja tarvikepaketteja, siinä se aika menee. Kiitos myös kaikille, jotka olette ostaneet lankojani, ja hyvää tulevaa vuotta!

IN ENGLISH
A year went by so fast. Working, dyeing and gardening. I didn't have time to do as many experiments as I would have liked to, but there is always a next year. I was most of all fascinated (again) by my own grown japanese indigo and woad, and there is still a lot to learn about them for me. Not to speak of the tooth fungi, more mysteries there. 
Here are some pictures from this past year, my dye plants, dye baths, yarns and kits.
I also want to thank all of you who had bought my yarns and kits, I wish everyone a happy new year!

Tinder polypore and cochineal Taulakääpä- ja kokenillivärjäyksiä

Minun on pitänyt kokeilla taulakääpää kokenillin kanssa jo pitkään, siitä lähtien kun luin Cardonin Natural Dyes - kirjasta monta vuotta sitten, että on olemassa reseptejä keski-ajan Italiasta, missä todennäköisesti juuri taulakääpä (Fomes fomentarius) on ollut yhtenä aineena kermeskirvalla värjäämisessä. Näissä resepteissä puhutaan väriaineesta nimeltä popo tai pococco, ja se on joko taulakääpä tai/ja Polyporus mori. 
Taulakääpä on hyvin yleinen ja iso monivuotinen kääpä, jonka löytää useimmiten vanhoilta lahoilta koivuilta.

IN ENGLISH
Since I read many years ago  from Cardon's Natural Dyes how tinder polypore (Fomes fomentarius) polypore has been used in medieval Italy when dyeing with red insect dyes (kermes), I have been wanting to try it with cochineal. In the medieval recipes there is an ingredient called popo or pococco and the names most likely refer to tinder polypore or/and Polyporus mori -polypore.
Tinder polypore is very common perennial polypore here in Finland, growing  mostly on old and decaying birches, and it is very easy to find.

Yllä olevissa kuvissa on nuorehkoja taulakääpiä kuvattu nyt joulukuussa, alla on tyypillisiä kavionmuotoisia vanhoja taulakääpiä kuvattu loppukesällä.

IN ENGLISH
In the pictures above there are young and middle aged tinder polypores photographed now in December, and in the pictures below are old typical hoof-shaped polypores in late summer.

Taulakäävästä itsestään saa kirjojen mukaan yleisimmin ilman puretusta beigeä (Bessette ja Sundström), alunapuretuksella vaaleaa kullanruskeaa (Bessette), oranssinruskeaa (Sundström) ja kellertävän ruskeaa (Lundmark) ja rautapuretuksella joko oliivinvihreää (Bessette) tai tummanruskeaa (Sundström).
Minulla oli nyt ystävältäni saatuja sekalaisen ikäisiä pilkottuja melko kuivia taulakääpiä 200g. Liotin niitä ensin kaksi päivää. Liotusveteen ei tullut juuri mitään väriä. Aloin keittää niitä ja hetken kiehumisen jälkeen lisäsin lorauksen ammoniakkia niin, että liemen pH nousi n 10. Tämä on yleinen neuvo käävillä  värjätessä, keitinliemi pitää olla emäksinen, jotta kääpien väriaineet liukenevat veteen.
Keitin kääpiä 2 tuntia, ja liemi muuttui melko pian hyvin tummanruskeaksi. Annoin liemen jäähtyä seuraavaan päivään ja siivilöin sen, alla keiton jälkeen siivilöidyt käävän palat ja tummaa lientä.

IN ENGLISH
According to books tinder polypore gives without mordant beige (Bessette and Sundström), with alum mordant light  golden brown (Bessette), orange brown (Sundström) and brownish yellow (Lundmark). With iron mordant it gives olive (Bessette) or dark brown (Sundström).

I used now 200grams of mixed aged semi-dry fresh polypores  cut to small pieces. I soaked them for two days, and it seemed they didn't give hardly any any color during soaking. I then boiled them for two hours, and added a glug of ammonia to boiling polypores to raise the pH to 10. The usual advise when extracting color from polypores, is to raise the pH. 
Soon after adding ammonia the bath turned dark brown and after boiling for two hours, I let the bath cool down until the next day, when I strained the bath. In the picture below are the polypores after straining and the dark bath.

Liemen pH oli nyt neutraali ja värjäsin tässä liemessä erilaisia koelankoja, yhteensä 100g.
Alla kuvassa
1. purettamaton värjätty tunti
2. esipuretettu aluna ja viinikivi, värjätty tunti
3. purettamaton värjätty tunti ja sitten 15 min jälkipuretus rautavihtrillillä
4. esipuretettu aluna ja viinikivi, värjätty tunti ja sitten 15 min jälkipuretus rautavihtrillillä.

Näistä tuli vaaleammat värit mitä odotin, ei kullanruskeaa ja rautapuretuskin muutti värin vain likaisen harmahtavan vihertäväksi. Luulen, että kääpiä olisi pitänyt olla enemmän suhteessa langan määrään.

IN ENGLISH
The pH of the bath was now neutral and I dyed several samples of yarn in this bath, together 100grams.
In the picture below
1. unmordanted dyed for one hour
2. premordanted with alum and cream of tartar, dyed for one hour
3. unmordanted dyed for one hour, then post mordanted with iron for 15 minutes
4. premordanted with alum and cream of tartar, dyed for one hour, then post mordanted with iron for 15 minutes

The results were paler than I expected, no golden brown or orange brown, and even post mordanting with iron resulted only pale dirty greyish olives. I think that next time I will use more polypores for the same weight of fiber.

Sitten kokeilin miten nämä taulakäävällä värjätyt langat värjäntyvät kokenilliliemessä. Kokenillia oli 8g/100g lankaa (keitto kuten normaalistikin teen sillä, ohje sivulla Kokenilli), ja kokenilliliemeen oli lisätty myös viinikiveä 4g/8g kokenillia.
Selitykset kuvaan, eli siis nämä ovat samoja lankoja mitkä ensin värjäsin taulakäävällä ja sitten laitoin kokenilliliemeen, kaikki langat olivat alussa valkoisia:
5. sama purettamaton lanka mikä on no 1
6. sama lanka kuin no 2
7. sama lanka kuin no 4
8. sama lanka kuin no 3
9. vertailulanka, purettamaton, mikä ei olle ollut ollenkaan taulakääpäliemessä.
Jälkeenpäin huomasin, että tästä puuttui normaali alunapuretettu lanka ilman taulakääpävärjäystä, se unohtui, mutta silti tästä näkee aika hyvin eroja, ja näistä tuli hiukan eri sävyisiä mitä olisi tullut ilman taulakääpäpohjia. Purettamaton, mutta taulakääpäliemessä ollut lanka no 5 on tummempi, jotenkin saturoituneempi väri kuin pelkkä purettamaton no 9.
Kunhan nyt talvella alkaa tulla aurinkoisempia ilmoja, laitan mallipätkät valkonkestotestiin kuistille ulos, niin sitten näkee millaiset kestot näillä on. Vertailuksi täytyy laittaa vielä normaali alunapuretettu kokenillilanka myös.
Rautapuretetuista (no 7 ja 8) tuli kivoja, mutta myös purettamaton taulakäävällä värjätty, no 5,  oli minusta hyvä väri, ja on mielenkiintoista nähdä miten sen valonkesto on suhteessa no 9:ään. Normaalilla alunapuretetulla kokenillivärillä on hyvä valonkesto.
Kokeita täytyy jatkaa ja kuivattua taulakääpääkin vielä riittää. Tuoretta saa sitten helposti lisää, kunhan pakkaset ovat ohi ja taulakäävät sulavat, jäisinä niitä ei oikein saa irti. Lisäksi pitää kokeilla onko eri ikäisten antamissa väreissä eroja.

IN ENGLISH
Then I tried how these yarns once dyed with tinder polypore, change when dyed with cochineal. I used 8g of cochineal per 100g of yarn (8%) and I had also added 4% cream of tartar to the bath.
Here are explanations to the picture (so all these samples were first dyed with tinder polypore and then with cochineal, all the yarns were white to begin with):
5.the same unmordanted yarn as in no 1
6. the same yarn as in no 2
7. the same yarn as in no 4
8. the same yarn as in no 3
9. compraison yarn, an unmordanted yarn, NOT dyed with tinder bracket

Afterwards I remembered that I had not had  a yarn mordanted with alum but not with tinder polypore,  but even without it you can see how there are differences in these yarns. No 1 is darker and more saturated color than no 9, so tinder bracket did improve the color there.
When there is more sun after a month or two, I will put samples of these yarns outside to our porch to test the lightfastness. The normal alum mordanted yarn dyed with cochineal has quite good lightfastness, so it will be interesting to see how the unmordanted tinder polypore dyed  yarn no 5 keeps it's color (especially compared to no 9 with no tinder polypore, but I am quite positive about it.
I also like the colors with iron mordant, no 7 and 8.
I will continue experiments with tinder polypore as long as I have some dried polypore left, and I will easily get more fresh ones, when the winter is over. When the polypores are frozen, they are very hard to get from the trees. I will also have to experiment if there are differences in tinder polypores of different age.

Northern Knits Gifts

Tänään oli postilaatikossa mukava kirja: Lucinda Guyn uusin kirja Northern Knits Gifts, Thoughtful Projects inspired by folk traditions. 20 pientä neuleprojektia, joiden inspiraation lähteenä on ollut Skandinavinen neuleperintö. Mallit eivät ole suoraan perinteisiä, vaan ennemminkin perinteet ovat olleet inspiraation lähteinä näihin neuleisiin, ja malleissa on käytetty perinteisiä neuletekniikoita. Kustakin mallista Lucinda kertoo mistä inspiraatio siihen on tullut ja siihen liittyviä traditioita ja historiaa. Pohjoismaiden lisäksi myös Viro ja Fär-saaret ovat edustettuna tässä kirjassa, ja kunkin maan kohdalla on 2-3 neulemallia. Mielestäni mallit kuvastavat hyvin sitä mielikuvaa mikä itselläni on eri maista, vaikka malleja ei ole monta. Kukin projekti on myös toteutettu kyseisestä maasta tulevilla langoilla, ja langoiksi on valittu vain 100% villaa, monet langat pieniltä tuottajilta alkuperäisistä lammasroduista, tai tuottajilta joilla on pitkä perinteet.
Suomalaiseksi langaksi Lucinda Guy oli valinnut Riihivilla Aarnin, josta on myös kansikuvan lapaset ja pipo (Tovio Mittens and Hat) tehty. Aarnista on kirjassa myös lasten villapusero ja pipo (Onni Child's Sweater and Hat). Kiitos Lucinda, toivon hyvää menestystä kirjalle!

IN ENGLISH
Today there was an anticipated book in the mailbox: Lucinda Guy's newest book Northern Knits Gifts, Thoughtful Projects inspired by folk traditions. 20 small knitting projects, inspired by Scandinavian knitting unique heritage and history. The patterns are not replicate of any original knits from museums, but rather inspired by them and made to contemporary projects. The techniques used are traditional to each country, and Lucinda tells about each project about the traditions and history connected to it, and where she has gotten the inspiration. 
Besides Scandinavia, also Estonia and Faroe Islands are included, and there are 2-3 projects to each country. I think Lucinda Guy has succeeded well in getting the feel of each country's knitting.
All yarns used for these projects are made of 100% pure wool, and many are from small sustainable suppliers using indigenous sheep breeds, or from manufacturers with a long history.
Lucinda Guy has chosen our yarn, Riihivilla Aarni, from Finland. The mittens and hat (Tovio Mittens and Hat) on the cover of the book are made of Aarni, and in the book there is  also Onni Child's Sweater and Hat knitted with Aarni. I think they reflect Finnish stranded knitting well. Thank you Lucinda, I wish all the success to this book!

Madder Krappi

Järjestelin kesäisiä kuvia ja tässä muutamia krapeistani:) Vanhimmat krappini ovat nyt neljä vuotta vanhoja, ja niistä olisi hyvin voinut korjata juuria tänä vuonna, mutta en vain ehtinyt keväällä ja syksyllä taas en halunnut. Ajattelin nimittäin, että keväällä nostettuna voin ottaa suurimmat juuret värjäykseen ja laittaa pienet jakopalat takaisin maahan kustakin taimesta. En ole ihan varma juurtuvatko ne tarpeeksi syksyllä laitettuna, mutta keväisestä jaosta ja uudelleenistutuksesta on kokemusta ja se onnistuu. Uskoisin, että nyt minulla on tarpeeksi krappeja tulevaisuuttakin varten ja voin lisätä niitä jatkossa jakotaimista sadonkorjuun yhteydessä.
Olen myös alkanut kirjoittaa uudelleen värjäysohjeitani ja nyt on krapista viljelyohjeita ja värjäysohjeita valmiina. Ne löytyvät tuosta oikeasta sivupalkista yläreunasta Krappi-sanasta. Lisää tulee talven mittaan.

IN ENGLISH
I was organizing my photos from last summer, so here are some of my madder:)
My oldest madder plants are now four years old and I could have harvested them this year, but I didn't have the time last spring, and in the autumn I didn't want to do it, because I wanted to replant smaller roots, and I wasn't sure if they had time to root properly before the winter (and it was good I didn't because it's been really cold lately here, so the ground may be frozen deep). I know they root if I divide them in the spring, so I'm going to harvest them next spring.
I think now I have so many plants, that from now on I don't have to sow them, I can divide and replant them when I harvest every year.

Viime keväänä kylvin vielä lisää krappia, tässä itäneitä sirkkataimia.

Last spring I sowed more madder, here they are just after germination.

Tässä samat kasvit viiden viikon ikäisinä valmiina istutettavaksi ulos.

Here they are five weeks old ready to be transplanted outside.

Nämä taas ovat kaksi vuotiaita taimia.
Alla kuvassa kasvihuonevärjäystä, tosin ostokrapilla Lähi-idästä.
Tätä punaista on mm nyt punaisissa Tulppaani-lapaspaketeissa.

Above two year old plants.
Below a photo of my cold dyeing madder bath last summer, this color  is not from my own grown madder, though, but from madder I have bought. I have used this red to Red Tulips mitten kits.

Dyeing with fallen maple leaves Värjäystä syksyn vaahteranlehdilllä

Olin pitkään aikonut kokeilla värjätä pudonneilla syksyn lehdillä, ja viimein tänä syksynä tein sen. Kuukausi sitten ennen ensimmäistä lyhyttä pakkaskautta vaahterat olivat jo pudottaneet suuren osan lehdistään. Tänä vuonna vaahteran lehdet eivät pihatiemme varressa tulleet kunnon oranssiksi, vaan jäivät aika keltaisiksi. Varmaan runsaat syksyn sateet vaikuttivat tähän. Keräsin hetkessä juuri pudonneita lehtiä pari isoa ämpärillistä, 1,5kg/ ämpäri, ja laitoin lämmintä vettä päälle. Liotin toisen ämpärillisen lehtiä viikon, toisen kaksi viikkoa ennenkuin keitin lehdet. Lehdistä oli irronnut jo liotusveteen väriä ihan hyvin, mutta lisäsin vielä keitinveteen pari ruokalusikallista kidesoodaa nostamaan pHn, niinkuin yleensä teen ruohovartisille kasveille.
Värjäsin 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa kummassakin liemessä. Ensimmäisessä liemessä oli myös purettamaton näytelanka, joka jäi selvästi hailukammaksi kuin puretettu, vaikka oikeastaan odotin, että lehtien tanniinit olisivat värjänneet senkin voimakkaammin. Kuvassa alla siis ylimmäisenä purettamaton, keskellä väri joka tuli viikon liotetuista lehdistä ja alimmaisena väri kaksi viikkoa lionneista lehdistä. Selvästi pidempi liotusaika oli irrottanut enemmän väriaineita lehdistä, liotusaika oli ainoa ero, keitto ja värjäys oli muuten tehty samalla tavalla. Keitto/haudutusaika kummallakin satsilla oli n 2 tuntia ja värjäys tunnin, lisäksi langat saivat jäähtyä liemessä seuraavaan päivään.
Väri on mielestäni ihan kaunis, vaikkakin hiukan samea. Värjäykset tehtyäni maassa olevat lehdet olivat jo saaneet pakkasta ja sadetta sen verran, että varmaankin väriaineita oli niistä jo huuhtoutunut maahan, joten en enää kerännyt niitä uudelleen, mutta ensi syksynä aion kyllä kerätä isomman satsin vastapudonneita vaahteranlehtiä ja värjätä niille. Pudonneiden lehtien kerääminen on niin helppoa ja nopeaa ja väristä kuitenkin tuli ihan hyvä:)

IN ENGLISH
For a long time I had planned to dye with fallen autumn leaves, and finally this autumn I did it. 
A month ago just before the first frosts the maples by our drive had dropped most of their leaves. This year they didn't get orange colors, only yellows, it must be because we had such a rainy autumn. It was easy to collect two big bucketfuls of recently fallen leaves, 1,5kg in each bucket. I poured warm water on top of the leaves and left to soak. The leaves in the other bucket soaked for one week, in the other for two weeks, before I simmered the leaves. When simmering, I added two tablespoonfuls of washing soda to the bath to raise the pH, like I usually do with fresh green plants.

After simmering for two hours, I strained the bath, let it cool and the next day dyed 100grams of yarn mordanted with alum and cream of tartar in each  bath. In the first bath I remembered to add also a piece of unmordanted yarn for comparaison. In the picture below: on the top the unmordanted yarn ( which I expected to become darker because I thought there were a lot of tannins in the leaves, but the yarn turned out quite pale). The sample in the middle was mordanted and it is from the same bath as the unmordanted, leaves soaked for one week. The bottom sample is from the leaves soaked for two weeks, so clearly the longer soaking released more dyes from the leaves. The simmering and dyeing was done the same way, the only difference is the time the leaves soaked before simmering.
I like the colors, even though they are not very bright.
After I had finished with these leaves, it was too late to collect more, but I will definitely use fallen maple leave next year, too. They are so easy and quick to collect, and the color they gave is ok:)