Natural dyeing in my greenhouse Kasvivärjäys kasvihuoneessa

Kasvivärjäys ilman keittämistä: kasvihuoneessa on erinäisiä saaveja ja ämpäreitä, krappia vasemmalla, sitten lepän-ja tammenkuoripuretusämpärit, tammenkuoria lisää likoamassa, tuomenlehtiä käymässä etualalla ja kannellisessa ämpärissä paatsamankuoria tuhkalipeässä käymässä, näistä sitten lisää myöhemmin.
Laitoin ensimmäiset krappivärjäykset tulemaan jo kesäkuun puolessa välissä, mutta ilmat olivat niin viileitä, että viikon värjäyksen jälkeen lanka ei ollut mielestäni tarpeeksi tummaa ja nyt kun helteet alkoivat, langat alkavat olla valmiita.

In English
Natural dyeing in cooler temperatures: I have various buckets in my greenhouse, from the left first madder, then alder bark and oak bark baths for mordanting, more oakbarks soaking, tree leaves fermenting and under the red lid there are buckthorn bark fermenting in wood ash lye, more about that later.
I started my first madder bath in the mid July but the weather had been so cool (10-15C)that even though the bath started to ferment, the color was too light after one week, then last weekend the summer really began (over 20C, every day)and now the color looks deep enough.

Yllä tammenkuoria likoamassa ja alapuolella olevassa kuvassa oikealla siivilöidyssä tammenkuoriliemessä olevia lankoja ja vasemmalla lepänkuorista keitetyssä liemessä olevai lankoja. Näillä ei ole puretusta, vaan tarkoitus olisi, että kuorissa oleva tanniini tarttuisi lankoihin ja toimisi puretuksena myöhemmälle värjäykselle, eli tämä olisi kasvivärjäystä ehkä muinaisaikojen malliin. Langat ovat nyt lionneet vajaan viikon, en oiken tarkkaan tiedä, kuinka pitkä aika tarvitaan tällaiseen tanniinipuretukseen. Keittomenetelmällä kuumennus olisi varmaankin riittänyt, nyt ajattelin, että viikko tai ehkä kaksi... Onko kenelläkään kokemuksia?

In English
Above there are oakbarks soaking and in the picture below the bucket on the right has bath strained from already soaked oak barks, and the bucket on the left has bath from cooked alder barks. The yarns are unmordanted and as there are a lot of tannins in the barks, I am hoping the tannins attach to the yarns and acts as a mordant in them when I put the same yarns to another dyebath later. I don't have much experience with this kind of mordanting so I am not sure how long soak is needed in the temperature of 20-25C, a week, two? If I had heated the bath, then I think one hour to overnight would have been enough. Any ideas how long time in cooler temperature is needed?

Tuhkalipeassä olevat paatsamankuoret kuplivat mukavasti:)

There are nice bubbles when the buckthorn bark ferments in wood ash lye:)

Värikasveja: yllä kuva tavallisesta morsingosta, Englannista saatua kantaa ja alla kuva kiinalaisesta morsingosta (Isatis indigotica), jonka lehdet ovat harmaamman vihreitä, mattapintaisia, kun tavallisen lehdet kiiltävät. Molemmat kasvavat nyt hyvin, ehkä pääsen sadonkorjuuseen jo heinäkussa.

In English

Dyeplants: above a picture a woad plant, grown from seeds I got from Jenny Dean, and below chinese woad (Isatis indigotica) which has leaves that are not as shiny and bright green as woad (Isatis tinctoria). Both are now growing well and I hope I can start to harvest them in July.

Ja vähän kukkia puutarhasta, pioneja, pensasruusuja ja esikoita, kesä on ihanaa aikaa:)

And some flowers in my garden, peonies, wild roses and primroses, isn't summer a wonderful time:)

Woad Morsinkoa

Morsinko kukkii parhaillaan, uudet taimet kasvavat maassa ja viime viikolla sain viimein istutettua väritattaret (Persicaria tinctoria) ulos - on ollut niin viileä alkukesä, että taimet ovat olleet kasvihuoneessa tähän asti. Toisin kuin morsinko, ne ovat hyvin kylmäarkoja, kasvu pysähtyy viileässä ja taimet paleltuvat jo nolla asteessa. Tosin kesäkuun ensimmäisen viikonlopun hallayönä morsinkojenkin lehdet hiukan punertuivat, vaikka meillä ei ollut niin pahaa hallaa kuin muualla. Nyt onneksi niidenkin kasvu jatkuu hyvin.
Tiikerikaunosilmät ja kosmoskukat myös kasvavat mainiosti, mutta jostain syystä väriresedan siemenet eivät koskaan itäneet. Odotin kuukauden kylvöstä ja sitten istutin resedapenkkiin viimeisiä ylijääneitä morsingon taimia. Harmillista, mutta onneksi on piiskuja ja pietaryrttiä tälle kesälle ja pieniä värihernepensaan (Genista tinctoria) taimia kasvamassa jatkoon.

Olin kesäkuun alussa Jokioisissa morsinkoseminaarissa, mikä olikin oikein antoisa, eikä vähiten siksi, että siellä tapasi muita morsingoista ja villasta kiinnostuneita. Ruokapöytäkeskusteluissa kävi ilmi, että muut ovat saaneet toisen vuoden lehdillä ennen kukintaa sinistä, heillä ainakin värin uuttamisaika on ollut lyhyempi kuin minulla, jopa 10 minuttia riittää ja itse asiassa jos aika pitenee, niin vaikka lisää indigoa voi muodostua, niin osa voi alkaa hajota eli käytännössä lyhyt aika on paras. Uutena asiana minulle oli myös miten tärkeää lehtiä on pestä useaan kertaan ennen uuttoa, väristä tulee parempi sininen näin ja se myös kai vaikuttaa vapautuvan indigon määrään (näin muistelisin, mutta en tuota ollut kirjoittanut ylös, joten ihan täysin varma en ole tuosta viimeisestä).
Morsingon historiasta oli myös hieno Hannele Köngäksen esitys, sitä olisi kuunnellut pidempäänkin.
Erilaisia hankkeita morsingon osalta on vireillä, ja toivottavasti tulevaisuudessa Suomessa on morsingon viljelyä peltomittakaavassakin. Olisi hienoa saada tarpeeksi kotimaista sinistä väriä! Tutkimuksen alla ovat myös morsingossa olevat "epäpuhtaudet", muut väriaineet, ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat, ja onko väri erilaista täällä viljeltynä kuin vaikkapa etelämpänä Euroopassa.
Seminaariin osallistujat saivat siemeniä hyväksi todetusta morsinkokannasta (alkuperä Euroopasta), mutta koska minulla ei enää ollut tyhjää maata, minne olisin voinut ne kylvää, annoin siemenet luomuviljelijäyställe. Hän kylvi ne ja saan sitten lehtiä sieltä loppukesällä. jos viljely onnistuu hänellä odotusten mukaan, voi olla, että hän innostuu kasvattamaan sitä enemmänkin, hänellä on viljelyyn sopivat laitteet ja koneet.
Ostin myös seminaarista Anna Vuoreman väitöskirjan Reduction and analysis methods of indigo, siinä riittää lukemista talveksi, jos vain siitä mitään ymmärrän:) Se löytyy myös netistä täältä

In English
Woad is flowering here right now, and my new plants for this year are growing nicely. Finally I planted my japanese indigo (Persicaria tinctoria) outside last week - this year early summer has been so cold, that I have kept the plants in the greenhouse until now. We even had frost night before June 8th, luckily not so much in my garden as in many other places, but my woad leaves turned little red around the edges because of that. Now they are growing again, so they were not damaged badly. Japanese indigo is much more vulnerable to cold, it stops growing if it is too cold and if the temperature gets even close to freezing, it may die.
My Coreopsis tinctoria and Cosmos suphureus are growing also (no flowers yet), but for some unknown reason weld didn't geminate at all:( I waited for a month and then I planted woad in the weld bed, as there was now room. It was too bad, but I still have goldenrod and tansy for this year, and small Genista tinctoria plants growing to give yellow in the future years.

In the beginning of month I attended a seminar on woad in Jokioinen. That was very interesting, and one of the best things was to meet other like-minded people, dyers and sheep enthusiasts.
In the lunch table I learned that other dyers had gotten blue from the second year leaves from woad, and one difference to my dyeing was that they used shorter extraction time, even 10 minutes was enough, in fact if the time grows longer, some of the extracted indigo may start to disintegrate and you have less indigo to use after all. Another new thing to me was that you need to wash the woad leaves many times, before extraction. The more washings the better. Washing apparently reduces the impurities in the woad leaves and the color becomes better, it could also help release more indigo (this I am not quite sure, I didn't write it down).
There was also a very good lecture about the history of woad, especially in Finland, by Hannele Köngäs.

There is a lot of research planned about growing and processing woad in Finland, and I hope in the future I could get all the blue color from here. There is also going to be a study about the impurities in woad and if they differ from the ones in woad grown in southern Europe, and how they affect the color.

The participants of the seminar got a packet of woad seeds, these come from a strain grown here in Finland but they originally came from Europe ten years ago. As I didn't have any more empty place where to sow them, I gave the seeds to a friend of mine, who has a farm and grows vegetables organically. He sowed the seeds and I get leaves from him in the autumn:) I hope they grow well and so he decides to grow more dyeplants next year, he has machinery to grow them in a field and a bigger farm than we do.

In the seminar I also bought Anna Vuorema's paper Reduction and Analysis Methods of Indigo, it is a lot of chemistry, but perhaps when I have time to read it, I understand even some of it:) It is also found online, here.

Cold dyeing with madder Krapin kylmävärjäys

Olen saanut paljon mukavaa palautetta toissaviikon Puutarhaunelmien ohjelmasta, kiitos:)
Varsinkin krapin kylmävärjäys on kiinnostanut monia ja ajattelin lyhyesti kerrata, miten olen tehnyt sen.
Täällä on pidempää juttua toissavuotisista kylmävärjäyksistä, ja linkkejä, mistä olen onkinut tietoa.

1. Hyvin pestyt langat on esipuretettu ensin alunalla (10-12%) ja viinikivellä (4-5%). Viinikivi ei ole välttämätön, ilman sitä väristä voi krapin kanssa tulla jopa punaisempaakin.
2. Langat ovat saaneet jäähtyä puretusliemessä yön yli (tai pidempään), jonka jälkeen ne on huuhdottu lämpimällä vedellä, jotta mahdollisesti kiinnittymätön puretusaine saadaan pois.
3. Krapin palat, painoltaan kuivana saman verran kuin lankaa, on liotettu yön yli. Kylmävärjäyksessä väriainetta tarvitaan enemmän kun kuumavärjäyksessä.
4. Kylmävärjäyssaavi on täytetty kädenlämpöisellä vedellä - liotetut krapit liemineen lisätään sinne.
5. Puretetut ja huuhdotut märät langat lisätään saaviin huolellisesti sekoittaen.
6. Liemen lämpötila pitäisi pysyä 20-30 C, ainakin välillä liemen lämpö saisi nousta lähelle 30C. Musta saavi kerää lämpöä parhaiten.
7. Lankoja sekoitellaan muutamia kertoja päivässä.
8. 3-4vrk:n jälkeen liemi alkaa käydä, värjäystä jatketaan ja lankoja painellaan liemen pinnan alle.
9. Noin viikon kuluttua langat voi ottaa pois liemestä, tästä eteenpäin väri syvenee vain hiukan. Enimmillään olen antanut lankojen olla liemessä kuukauden, mutta 7-10 päivää on riittävä aika pidemmästä ei ole paljon hyötyä, ei tosin haittaakaan.
10. Langoista ravistellaan krapin palat pois ja langat pestään, etikkaloraus viimeiseen huuhteluveteen. Kun langat ovat kuivia, viimeisetkin pienet krapin palat lähtevät helposti pois uudelleen vyyhdityksessä.
11. Krapin palat kannattaa laittaa takaisin liemeen ja värjätä samalla liemellä toisen kertaan vaaleampaa väriä.
12. Kun saavi ei enää tunnu antavan väriä, krapin palat voi kiehauttaa ja värjätä vielä kerran normaalilla kuumavärjäyksellä, näin niistä irtoaa lisää väriä, joka tosin on oranssimpaa.

Krapin eli värimataran lisäksi näin voi värjätä myös luonnonvaraisten mataroiden juurilla, joista kuitenkin voi tulla vaaleampaa väriä. Kaikille kasveille kylmävärjäys ei sovi, mutta puun kuorilla sitä voi myös kokeilla. Jenny Deanin Wild Color-kirjan mukaan myös resedalla, piiskuilla ja raparperinjuurella voi värjätä kylmävärjäyksenä. Näitä en ole itse vielä kokeillut.
Kasvihuoneessa liemen lämpö on pysynyt riittävän korkeana ainakin krapille, en tiedä onko ulkolämpötila tarpeeksi Suomen kesässä, mutta aurinkoisella suojaisella paikalla mustissa lämpöä keräävissä astioissa voi kokeilla. Astian on oltava riittävän iso, jotta liemen lämpö ei laske yöllä liikaa - mustat sementinsekoitussaavit ovat hyviä eivätkä kovin kalliita. Olen löytänyt niitä paikallisesta maatalous- tai rautakaupoista.

Nyt on sitten jo ajatuksissa morsinko, huomenna on Jokioisilla MTT:n järjestämä morsinkoseminaari, jonne olen menossa kuuntelemaan, mitä uutta on suunnitteilla morsingon tutkimuksessa.

In English

I have gotten a lot of positive feedback about the gardening programme in Finnish television where there was a small section filmed in my garden last summer about natural dyeing. I have gotten questions about cold dyeing with madder which was shown in tv and so here is shortly how I do it. Here you can read more about my experiments with it in 2007 and there are also links to the online sources where I found information.

1. Wash the yarns and then premordant them with alum (10-12%) and cream of tartar (4-5%). CoT is not necessary, actually you might get redder color without it.
2. Let the yarns cool in the mordanting bath overnight (at least) and then rinse them with warm water to get rid of any possibly unattached mordant.
3. Use the same amount of madder as yarn, by weight, and soak the madder overnight in water. You need more plant material for cold dyeing than when you use hot dyeing.
4. Fill your cold dyeing pot with hand warm water and add the soaked madder to it.
5. Add you wet premordanted and rinsed yarns to the pot and move them carefully around.
6. The temperature of the bath should be between 20-30C (70-86F), and at least part of the time the temperature should be closer to the 30C (86F). Black pots collect warmth from sun better.
7. Move the yarns around couple times a day.
8. After 3 or 4 days your pot should start to ferment, continue the dyeing and push the yarns back below the surface of the bath.
9. After about one week, or when you like the color, you can take yarns from the bath. I have dyed them also for one month, but there wasn't so much change in the color after the first 7-10 days that it was worth the time.
10. Shake the yarns so that you get the pieces of madder from the yarns and then wash the yarns. Add a glug of vinegar to the last rinse. When the yarns are dry, the last small pieces of madder are easy to get off by shaking and reskeining the yarns.
11. Put the pieces of madder back to the pot and use it the same way for another batch of yarn to get a lighter color.
12. When the madder doesn't seem to give any more color, you can simmer or boil the pieces for a short time and then use the bath like you would usually as hot dyeing, and you get more color out of the same madder.

Besides madder you can use roots of the Ladys Bedstraw which grows in the wild here in Finland, it gives a little lighter color than madder or you have to use more of them.
Cold dyeing is not suitable for all plants, but according to Jenny Dean's book Wild Color you can use madder, different barks, weld, goldenrod and rhubarb root this way. Madder is the only one I have used this way so far.
I do this in my greenhouse, I am not sure if even the summer temperatures in Finland would be high enough to do this outside. Usually the temperature drops too low at nights here, but in warmer countries you can do it outside in big black pots. Larger pots are better than small ones, because the temperature stays even better when there is larger volume of bath.

Now woad fills my thoughts, tomorrow I am going to listen a seminar about woad. This is organized by MTT which is a leading Finnish research institute in the agriculture and they are starting a new project. It will be interesting to hear what kind of things they are starting to research on woad.

Making dye garden Puutarhatöitä

Pari viikkoa sitten sain käteeni kipeän lihastulehduksen ja vaikka lääkkeiden jälkeen kipua ei enää tuntunutkaan, täytyi pakosta pitää pieni lepotauko puutarha-ja värjäystöistä. Kävin mm. metsäretkellä mieheni kanssa, lähimetsässä viikko sitten olivat valkovuokot parhaimmillaan. Kuvassa ne valitettavasti näkyvät vain pieninä valkoisina pisteinä, mutta keväinen metsä on hieno:)

In English
Two weeks ago I got an inflammation of muscle in my left arm, it was very painful, and even though it didn't hurt after I got medication for it, I had to take a little vacation from dyeing and gardening. The picture above is from the forest near us where I took a walk with DH one evening. The wild wood anemones (Anemone nemorosa) were at their best, they show in the picture only as little white dots unfortunately, but the forest in the spring is wonderful:)

Mieheni auttoi puutarhatöissä, kun valmistelimme maata värikasveille. Joitain kasveja piti siirtää muualle, mm siemenestä kasvattamani koristeraparperi. Se olikin kasvattanut mahtavat juuret, pari palaa otettiin värjäystä varten, mutta suurin osa juurakosta siirrettiin kasvin mukana uuteen paikkaan.
Alla yleiskuvaa, mihin penkkejä valmisteltiin. Maahan lisättiin lampaanlantakompostia ja valmiit penkit katettiin viime vuotisella puolimädällä heinällä estämään rikkaruohojen kasvu, kunnes loppukuusta saan istutettua taimet sinne. Käytävien kohdalle olkien alle tuli sanomalehteä.
Väriresedan (Reseda luteola) kylvin suoraan maahan, olen joskus aiempina vuosina kasvattanut siitä taimiakin, mutta se kärsii helposti purkkikasvatuksessa paalujuuren takia ja siksi nyt suorakylvö. Siementen päälle ripottelin hiekkaa, jotta rivien paikka näkyisi helpommin ja myös itäminen on yleensä parempaa hiekan alta kuin savesta.

In English
DH helped me prepare the beds for the dyeplants. We had to move some plants to somewhere else, like my ornamental rhubarb which I have grown from seed some years ago. It had grown already quite big roots, and we took some pieces of roots for dyeing but most of them were left to help the plant recover the moving.
Below are pictures of the preparation of new beds for dyeplants.
DH mixed compost made from sheepmanure to the new beds and then I covered the beds with old partly rotted hay from last year to prevent the weeds from growing before I can plant my woad and other dye plants from greenhouse in the end of this month. I put old newpapers under the hay between the beds, so that hopefully there will be no weeds there this summer:)
I sowed weld (Reseda luteola) directly week ago, I have tried to grow it in pots also before, but it does easily suffer in pots as it has long taproot. I put sand on top of the seeds, so that it is now easy to see where the rows are and I think the seeds germinate easier under sand than clay..which is what our garden is:)

Kevät etenee hurjaa vauhtia, etelänkevätesikot (Primula elatior) kukkivat puutarhassa ja kun kaikki muu on vihreää, niin himalajanesikot (Primula rosea) loistavat kirkkaina väripilkkuina.

In English

Spring advances in big leaps, my cowslips (Primula elatior) have flowered now for almost two weeks, and so have also other primroses. Everything else is so green that Himalayan meadow Primroses (Primula rosea) are wonderful bright spots in the garden.

Second year woad Keväinen morsinko

Yli viikko sitten keräsin ylimääräiset lehdet viimevuotisista morsingoista ja jätin vain muutaman kasvin tuottamaan siemeniä.. sikäli kun ne kestävät Maukka-kissan jyräystä:) Maukka on vanha herra, kohta 18-vuotias yksisilmäinen kissamme. Se osallistuu aina mielellään puutarhatöihin.

Takaisin morsinkoihin, lehtiä tuli 500g, pesin ne ja silppusin ja laitoin kiehuvan veden sekaan kattilaan. Otin lämmön pois päältä ja annoin lehtien hautua 2 tuntia, siivilöin rusehtavan liemen, kuva liemen väristä alla.

In English

Over a week ago I collected leaves from most of my second year woad, I only left some plants to produce seeds... if they survive our cat:) His name is Maukka (after a Finnish punk singer from the 80s, it would be Sid in English, as Sid Vicious. Maukka was a very angry cat when he was young, he bit you if you wanted to pet him, thus the name, but he has mellowed a lot with years) and he is soon 18 years old and he has only one eye. He likes to garden with us:)

Back to woad, I got 500grams of leaves, which I washed carefully, cut to small pieces and put the pieces to boiling water in the kettle. I then turned the heat off and left the leaves for 2 hours. I strained the brownish liquid, you can see a sample of it in the picture below.

Lisäsin haaleaan liemeen pesusoodaa kunnes liemen väri muuttui tumman vihreäksi (kuva yllä), pH oli 10.

Vatkasin lientä tehosekoittimella melko kauan, mutta vaahdon väri pysyi harmaana (kuva alapuolella), hyvällä mielikuvituksella siinä voi erottaa häivähdyksen sinistä, mutta ei sellaista kuin pitäisi.

In English

I added washing soda to the luke warm bath until the color turned to dark green (picture above), the pH was then 10. I then beated the bath for quite a while with my mixer, but the froth stayed grey, it wasn't blue like it should have been (picture below).

Tässä vaiheessa aloin jo ajatella, että lehdissä ei ollut enää indigoa, mutta lisäsin liemeen sodiumhydrosulfiittia pari teelusikallista joka tapauksessa. Liemen väri muuttui ruskeaksi, mutta ei keltaiseksi... lisäsin vielä yhden teelusikallisen ja odotin toiset puoli tuntia, ennenkuin laitoin liemeen 100g valkoista kosteaa lankaa. Liemen pinnalle ei ollut muodostunut sellaista metallinhohtoista kalvoakaan niinkuin pitäisi, vain pari täplää, vaikka langat kyllä muuttuivat keltaisiksi.

Lämpötila oli n45C ja langat saivat värjääntyä 15 min. Kun otin ne ylös, ne olivat osittain hyvin hennon turkoosihtavia, ja paikoitellen vaaleanpunertavia! Väri oli todella hyvin vaalea. Hapetin niitä ja laitoin uudelleen liemeen, mutta väri ei muuttunut. Ajattelin, että jospa olin laittanut liikaa hydrosulfiittia, ja kun vielä pHkin oli aika korkea, ja siksi indigo ei kiinnittynyt ja seuraavana päivänä laitoin saman vyyhdin uudelleen lämmitettyyn liemeen. Nyt se sitten muuttui kokonaan hennon pinkiksi, vähäkin sinerrys hävisi.

Voi olla, että lehdissä ei ollut enää indigoa, kirjallisuus sanookin, että näin olisi, mutta sitten toisaalta Helen oli saanut myös viikko sitten vielä selvästi sinertävää. No, onneksi on kasvamassa uusia morsinkoja, joista kesällä varmasti tulee sinistä:)

In English

At this point I started to think that perhaps I won't get blue, but I added two teaspoonfuls of sodium hydrosulfite to the bath and waited for 30 minutes. The color was quite dark, so I added another teaspoonful and waited more. There was no coppery film, like ther should have been, only couple of coppery spots, but I added 100grams of white yarn to the bath. The temperature was 45C and I dyed the yarns for 15 minutes. When I took them out, they turned to very very pale turqoise with some pink (pink!). I oxidized them and dyed again, but the color didn't get darker. The color was really very pale.

I thought that maybe I had put too much reducing agent in the bath, and also the pH was high, and that maybe that was why there was no color and so the next day I heated the bath again and put the same yarn in it: now even the little turqoise hue disappeared and the yarn is very pale pinkish shade.

Perhaps there was no indigo in the leaves, like most of the litterature says, but maybe I did something wrong, because Helen had got blue shades from second year woad. Or there are differences in the woad strains.

Anyway, I am glad I have new plants growing and in the summer I'll get good blues:)

Seedlings for blue Taimia siniseen väriin

Yläkuvassa vasemmalla kiinalaisen morsingon (Isatis indigotica), keskellä tavallisen morsingon (Isatis tinctoria),Britanniasta saatua kantaa ja oikealla väritattaren (Persicaria tinctoria) eli japanilaisen indigon siemeniä. Suomalaiset morsingon siemenet olin ehtinyt kylvää ennen kuvan ottoa, mutta ne olivat muodoltaan kuten keskimmäiset. Kiinalaisen morsingon siemenet ovat taas hiukan eri muotoisia. Olin yllättynyt lukiessani Cardonin kirjasta, että Isatis suvussa on paljon eri lajeja ja alalajeja, kymmeniä. Näiden taksonomia on vielä epäselvää ja joskus mm kiinalainen morsinko luetaan tavallisen morsingon alalajiksi, toiset asiantuntijat taas pitävät sitä ehdottomasti omana lajinaan. Kiinalaisesta morsingosta pitäisi kuitenkin saada enemmän sinistä väriä kuin tavallisesta, tosin olen kuullut myös, että eroa ei olisi paljoa. Mielenkiintoista nyt sitten itsekin kokeilla. Cardonin mukaan kiinalaisessa morsingossa on suurempi isatan A-pitoisuus ja pienempi indican-pitoisuus, kuin morsingossa.

In English
Here is a picture of seeds of Chinese woad (Isatis indigotica), on the left, then in the middle woad (Isatis tinctoria), and on the right seeds of japanese indigo (Persicaria tinctoria). Woad seeds are from the UK, I had already sown woad bought from Finland, but the seeds looked like the the ones in the middle. I think they are different shape than the chinese woad seeds.
I was surprised to read in Cardon's book that there are many species and groups of species that belong to genus Isatis. The taxonomy of woads is still unclear, for example some consider Chinese woad a subspecies of Isatis tinctoria and others regard them two distinctly different species. Cardon says that Chinese woad has higher isatan A-content and lower indican content than I.tinctoria. It is interesting to try to dye with them both:)

Kylvin väritattaren siemenet 11.4 kasvuturpeeseen ja peitin siemenet vermikuliitilla, joka päästää hiukan valoa läpi. Siemenet itivät 19.4 sisällä lämpimässä, eroa eri paikoista hankkimieni siementen itämisessä ei ollut. Viime vuonna saamani siemenet itivät pari päivää nopeammin. Kuva on otettu 24.4 eli taimet olivat viiden päivän ikäisiä. Tänään niissä näkyy jo ensimmäistä lehteä.

In English

I had sown the japanese indigo seeds April 11th and covered them with vermiculite which lets some light through. The seeds germinated in warm in April 19th, there was no difference in the germination of the seeds purchased in different places. Interestingly the seeds I got last year from Helen germinated two days faster than these seeds. The picture above is from the seedlings when they were five days old (April 24th) and now today the first true leaf is showing.

Morsingot kylvin myös 11.4 sisälle lämpimään ja kiinalainen morsinko oikealla iti 17.4, tavallinen morsinko astian vasemmassa reunassa kaksi päivää myöhemmin 19.4. Kiinalaisen morsingon siemeniä oli vähemmän, joten taimet ovat hiukan harvemmassa ja ehkä siksi hiukan isompia tänään otetussa kuvassa. Kohta on aika koulia taimet erikseen. Morsingoa ei tarvitse välttämättä esikasvattaa vaan sen voi kylvää suoraan maahan. Minulle on kuitenkin helpompaa kasvattaa taimet, istuttaa ne maahan ja kattaa maa ruohosilpulla isojen taimien ympärillä, ei tarvitse taistella rikkaruohojen ja kirppojen kanssa. Jos taimikasvatustiloja ei ole, silloin suorakylvö on helpompaa.

In English

I had sown the woad seeds April 11th inside. The chinese woad on the right germinated April 17th and woad (Isatis tinctoria) on the left two days later April 19th. There were less seeds of chinese woad packet, so the seedlings have more room and that is propably why they are a little bigger now, the picture was taken today. Soon I have to prick them to separate pots.

Woad could be sown directly outside, but for me it is easier to grow them first in the greenhouse and plant them outside when they are bigger. I then cover the bed around plants with grass clippings, that way I don't have to worry about weeds. Of course I am lucky to have the space to grow seedlings in my greenhouse.

Market days Toripäivät

Mieheni on Kauppatorilla huomenna lauantaina 18.4 ja seuraavan kerran vasta kuukauden päästä lauantaina 16.5 ja siitä lähtien sitten useammin kesän ajan.
Laitan tänne blogiin kesällä aina edellisellä viikolla seuraavan viikon toripäivät.

In English
My husband will be at the market Kauppatori in Helsinki tomorrow April 18th and then next time Saturday May 16th. After that I'll post here on Saturdays the market days of the following week.

Spring flowers

Nyt on paras lumikelloaika, alla kuva lumikelloista jotka pari viikkoa sitten nousivat jään läpi.

In English
Here are some flowers in my garden today. Now is the best time for snowdrops here, above double flowered snowdrop and below the same snowdrops which I had photographed couple weeks earlier coming through ice.

Lumikellot ovat levinneet pikkuhiljaa moneen paikkaa, mutta metsän reunaan istutin niitä itse.

In English

I have snowdrops in many places, because I like them so much, the ones below are in the egde of woods near our house.

Kevätkellot ovat myös suosikkeja, ne eivät leviä ollenkaan niin nopeasti kuin lumikellot, mutta ovat ihania:)

In English

I love spring snowflakes (Leucojum vernum), but they are much slower to spread here than snowdrops. Aren't they lovely:)

Metsänreunassa kukkii myös jo punakukkasellinen sinivuokko.

In English

In the woods also red flowered Hepatica nobilis is flowereing, it is a native flower here.

Myös näsiä kukkii jo.

In English

Another native, although this one I have grown from seed and planted, Daphne mezereum, is already flowering.

Vihreää ei paljoa ole vielä muuta kuin kukkapenkissä. Lumikellojen lisäksi kukkivat kasvitieteelliset krookukset (Crocus chrysanthus) ja persiansinililjat (Scilla mitschenkoana), jotka ovat aikaisimpia sinililjoista. Niiden kukinta-aika on pitkä ja ne ovat suosikkeja:)

In English

Nothing much is yet green except in the flowerbeds, below snowdrops, Crocus chrysanthus and milk squill, Scilla mischtchenkoana, which is the earliest Scilla and flowers very long. They are one of my favourites:)

Crocus chrysanthus

Alla yksi siemenestä kasvattamistani jouluruusuista, nyt kolme-vuotias vaaleajouluruusu (Helleborus niger), joka kukkii ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

In English

Below is one of the Hellebores I have grown from seed. This is Helleborus niger, it is three years old and has now it's first flower coming.

Myös pionin piippoja alkaa näkyä.

In English

Peonies are coming up.

Ja viimeiseksi talvehtinutta morsinkoa. Joku, rusakko tai luultavammin myyrä, on järsinyt alimpia lehtiä.

In English

And finally woad. Hares, or more propably moles, have eaten leaves during the winter.

New books Uusia kirjoja

Viime viikolla tuli taas mukavaa postia, siemeniä Bettinalta ja pari täältä tilaamaani värjäyskirjaa. Tammikuussa Gail suositteli tuota Dorothy Millerin japanilaisesta indigosta kertovaa kirjasta, Indigo, from Seed to Dye, ja ei suotta, se tuntuu oikein mielenkiintoiselta, vaikka ei olekaan kovin paksu. Rita Buchanania taas ovat monetkin suositelleet ja tämäkin kirja, A Dyer's Garden, on vain reilut 100 sivua, mutta sen verran olen sitä ehtinyt lukea, että huomaa selvästi tekijällä olleen paljon omaa kokemusta värikasvien viljelystä ja värjäämisestä.

In English
Last week I got very nice mail again, more dyeplant seeds from Bettina (thank you again!), and couple of books I had orderd from here. In January Gail recommended Dorothy Millers book: Indigo, from Seed to Dye, and so now I had to buy it:) It is all about japanese indigo and seems very good even though it is not very thick.
I have read many people recommending Rita Buchanans books and this one: A Dyer's Garden seemed like a good choice as I am now growing some dye plants:) It is about 100 pages but you can really feel that the author has long experience with growing dye plants and dyeing with them.

Spring and dye plants Kevättä ja värikasveja

Kevät tulee viimeinkin, parin viime päivän aikana lumi on sulanut ihan silmissä ja lumikellot kukkivat ensimmäisinä, pari viikkoa viime vuotta jäljessä. Uskomatonta, miten ne kasvavat jääksi muodostuneen sulaneen lumenkin läpi.

Olen ajatellut ensi kesänä kasvattaa itse enemmän värikasveja. Oikeastaan melkein mistä tahansa luonnonvaraisestakin kasvista saa jotain väriä: useimmista vihreistä kasveista saa erisävyisiä keltaisia. Keltainen on kuitenkin se väri, jonka valonkesto voi olla huono, riippuen erityisesti siitä, mikä ko kasvin sisältämä väriaine on, ja myös värjäystavalla ja puretuksella on vaikutusta. Joillakin keltaisilla valonkestoa voi parantaa pienellä kupari- tai rautalisäyksellä puretusvaiheessa.

Kirjallisuuden, ja myös omien kokemusteni mukaan tanniineja tai luteoliinia sisältävät kasvit ovat parhaita kestoiltaan keltaista väriä värjätessä. Puiden lehtiä saakin helposti luonnosta ja mm piiskuja ja pietaryrttiä minulla kasvaa puutarhassa. Itse asiassa keltaisia ja kellanvihreitä värejä varten ei tarvitsisi välttämättä kasvattaa mitään, mutta joitakin siemeniä minulla kuitenkin on valmiina värikasvimaalle:

-Väriresedaa (Reseda luteola), joka on ehkä historiallisesti tärkein keltaista antava värikasvi ja se sisältää luteoliinia, kylvän suoraan maahan toukokuussa.

-Värihernepensaan (Genista tinctoria), myös mm luteoliinia sisältävä monivuotinen kasvin, siemenet kylvin jo tammikuussa. En ollut ihan varma tarvitsevatko ne kylmäkäsittelyä itääkseen, mutta taimipurkki oli kellarissa kylmässä pari kuukautta, ja kun otin purkin pari viikkoa sitten lämpimään, siemenet itivät välittömästi. Voi olla, että ne olisivat itäneet lämpimässä muutenkin, en tiedä.

-Tiikerikaunosilmän (Coreopsis tinctoria) kukat eivät sisällä luteoliinia vaan chalcone ja aurone-ryhmän flavonoideja, jotka ovat myös melko kestäviä. Tiikerikaunosilmät kylvän varmaan tulevalla viikolla sisälle, niin saan kukkia aikaisemmin kuin suorakylvöllä maahan.

Samoja aineita on muuten myös Cardonin mukaan luonnonvaraisessa tummarusokissa (Bidens tripartita), jonka pitäisi olla ihan yleinen kasvi makeiden vesien rannoilla ja rantaniityillä. Tätä täytyy yritää katsoa, jos löytyisi omasta rannasta. Harvasta luonnonkasvista saisi kestävää oranssinkeltaista ja tässä voisi olla yksi ehdokas.

- Daaliat sisältävät myös samoja väriaineita kuin em, olen joskus kokeillut niillä värjäystä ja ollut oikein tyytyväinen väreihin ja niiden kestoon. Nyt ajattelinkin kokeilla niiden kasvatusta siemenestä, juurakot kun eivät ole ihan halpoja. Ostin siemeniä kahdesta erilaisesta kesädaalialajikkeesta: kerrottukukkasellisesta 'Figaro Orange Shades'- lajikkeesta ja yksinkertaisesta tummasta 'Black Beauty'-lajikkeesta. Ainakin ne ovat vamaan kauniita värimaan reunalla. Kylvin siemenet viime viikolla ja ne itivät kolmessa päivässä!

-Keltasauramon (Anthemis tinctoria) siemeniä on myös, tavallisesta ja lajikkeesta 'Kelwayi Yellow'. Keltasauramossa on enemmän apigeniinia kuin luteoliinia.

Muita kuin keltaisia värejä en kukista yritä saada, käsittääkseni suurin osa kukkien sinertäviä ja punaisia antavista väriaineista kuuluu antosyanideihin, jotka ovat hyvin pH-herkkiä. Itselläni ei ole niistä kokemusta, mutta kirjallisuus ei pidä niitä kovin kestävinä väreinä ainakaan tavallisilla värjäysmenetelmillä.

Kestävin ja tärkein kasveista saatava punainen on tietysti

-Krappi eli värimatara (Rubia tinctoria). En ajattelekaan kasvattavani itse kaikkea tarvitsemaani krappia, mutta sitä on silti kiva kokeilla. Viime vuonna kylvin jo hiukan krappia ja nyt siemeniä on enemmän. Krapista käytetään kolmannen vuoden juuri, joten kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, toisaalta siinä ei ole paljoa hoitamista:)

Olen kylvänyt krapit viime viikolla, mutta niiden itäminen on hidasta, muistaakseni viime vuonna itämiseen meni kolmisen viikkoa. Olen myös kylvänyt

- Rubia peregrinaa (Wild madder, villi krappi) ja nekin pääsevät matarapenkkiini kasvamaan.

Eniten aion kasvattaa sinistä indigoa sisältäviä kasveja:

-Väritatarta eli japanilaista indigoa (Persicaria tinctoria), jonka kylvän ensi viikolla

-Morsinkoa (Isatis tinctoria) ja

-Kiinalaista morsinkoa (Isatis indigotica)

Muita erikoisempia värikasvien siemeniä olen jo kylvänyt kellarissa kylmäkäsittelyssä olevia:

-Happomarjapensasta (Berberis vulgaris)

-Peruukkipensasta (Cotinus coggyrgia)

-Jalopähkinä (Juglans mandshurica)

Sisälle on kylvettynä

-Eukalyptus gunnii, joka on jo itänyt viikon kuluttua kylvöstä

-Indigofera heterantha, himalajanindigo. Tästä en tiedä mitään, en edes antaako se sinistä väriä.

Viime vuonna onnistuin saamaan itämään yhden siemenen Indigofera tinctoriasta, se talvehti purkissa kellarissa, mutta luulen vähän, että se on kuollut:(

Nämä ovat lähinnä sellaisia jänniä kasvatettavia, saa nähdä tuleeko niistä koskaa niin isoja, että värjäystä pääsisi kokeilemaan, mutta kolme ensimmäistä kyllä kasvaa Suomessakin. Jalopähkinöiden siemenet sain Hämeenlinnasta kasvavasta puusta, joten sen kyllä pitäisi pärjätä meilläkin, ja pähkinöitä kerätessä kädet kuulemma tahriintuivat, eli väriainetta on:)

Kuvia taimista ja kasveista tulee sitten kevään ja kesän mittaan, kun ne kasvavat.

In English

Spring is finally coming here, too. You could almost see the snow melting in the last couple of days, and now my snowdrops are growing, first through snow and ice and and then flowering. They are so tough, I have to admire them.

I have planned to grow more dyeplants myself this year and have now sown the first seeds inside.

Almost any plant could be considered a dyeplant: most green plants give shades of yellow to wool. However, yellow is the color that many times has poor lightfastness, the fastness depends mostly on the dye composition in the plants in question, but also the dye method and mordants have impact on fastness. With some yellow-giving dyes even a small amount of copper or iron helps to improve the lightfastness.

According to dye litterature and also my own experience, the plants which contain tannins or luteolin are best when dyeing yellows. Tree leaves are easy to collect and I have goldenrods and tansy growing in my garden, so actually I wouldn't have to grow any more dyeplants for yellow, but I have some seeds also for yellows:
-Weld (Reseda luteola), this is historically the most important yellow giving plant and it contains luteolin. I am going to sow it's seeds directly to the ground in May.

-Dyer's Broom (Genista tinctoria) also contains luteolin. I have sown it already in January, and as I wasn't sure if it need cold stratification to germinate, I put the pot in cold cellar for two months, just in case. When I took it inside couple of weeks ago, the seeds germinated within a few days, and they are now ready to be pricked to individual pots. Perhaps they would have germinated in warm without the cold period, I don't know.

-Dyer's Coreopsis (Coreopsis tinctoria) doesn't contain luteolin but another flavonoids belonging to chalcone and aurone -groups and these are also quite colorfast flavonoids. I am going to sow Coreopsis in pots inside next week, I think, so that they will flower earlier than if sown directly to the ground in May.

I found in Cardon's book that a common plant growing in wild, Threelobe beggarticks (Bidens tripartita) contains the same dyestuffs as Coreopsis and could thus give fast orange-yellows. I will have to look if I find it near our lake.

-also Dahlias contain same dyestuffs as the above, and I have once dyed with dahlia flowers and gotten good oranges with good lightfastness, so now I decided to try growing them again. You can grow them from tubers but also from seeds, and I have sown seeds of two different dahlias: 'Figaro Orange Shades' which should have double flowers and 'Black Beauty' which has single very dark red flowers. I am sure these will at least look very nice bordering other dyeplants. I had sown the seeds a week ago and they germinated after three days!

-Dyer's Chamomile (Anthemis tinctoria) contains only a little luteolin, and more apigenin. I have seeds of Anthemis tinctoria 'Kelwayi Yellow' and also nameless Dyer's Chamomile.

I don't try to dye other than yellow colors from flowers, as I understand most of the blue and reddish colors from flowers belong to anthocyanins which are very pH- sensitive. I have no experience about them but in the dye litterature they are not considered very light-or washfast, not at least with the usual dye methods.

The most fast and important red from plants is of course from

-Madder (Rubia tinctoria). I don't think I could never grow so much madder that I need, but it is fun to grow a little of it. I already grew some madder last year, and now I have sown more seeds last week. They are slow to germinate, I think last year it took about three weeks.

The root is collected in the third year from sowing, so they require patience. On the other had, what would be easier, just let them grow:)

I have also sown

-Wild madder (Rubia peregrina)

Most of all, I am going to grow plants that give blue indigo:

-Japanese indigo (Persicaria tinctoria), this I am going to sow next week inside

-Woad (Isatis tinctoria)

-Chinese Woad (Isatis indigotica)

I have already sown other plants that could be dyeplants and these are in the cellar in cold stratification:

-Barberry (Berberis vulgaris)

-Young Fustic (or Venetian sumac or wig tree), Cotinus coggygria

-Walnut (Juglans mandshurica), these seeds are from a tree which grows in Hämeenlinna, norther from where I live, so they should be able to grow also here. The person from whom I got the seeds, said that the nuts stained his hands so ther is dye also in this walnut:)

I have sown inside

-Eucalyptus gunnii, it already germinated a week after sowing

-Indigofera heterantha, himalyan indigo. I don't know if this indigofera-species gives any dye. does anyone have experience of it?

I managed to get one seed of Indigofera tinctoria to germinate last year and the plant grew in pot in my greenhouse, I never tried to dye with it and then I put it in my cellar for the winter and now it looks dead:( I should have kept it indoors.

I am going to post pictures of the plants and my small dyegarden later in the spring and summer.

Some new yarns Uusia lankoja

Tästä aika kivasti onnistunutta sukkalankaa. Olin ensin värjännyt jo syksyllä puolet vyyhdeistä vaalean siniseksi indigolla. Seuraavaksi puretin vyyhdit alunalla ja viinikivellä ja värjäsin puolet sinisestä ja puolet värjäämättömästä osasta keltaista antavalla raparperinjuurella. Sitten puolet vyyhdeistä oli krapin jälkiliemessä ja lopulta kokenilliliemessä. Näin värjätessä väristä ei tule kirkas, kun eri sävyt sekoittuvat, mutta minä pidän tästä:)

In English

I like these new skeins of sockyarn. Last autumn I had dyed half of these five skeins first light blue with indigo. Now I mordanted them with alum and cream of tartar, and dyed part of the skeins with rhubarb root which gives yellow. Then next another part of the skeins went to afterbath of madder and finally to cochineal bath. The colors mix with each other and the result is not bright pure colors but a mixture, which I like more:)

Edelliset värjätyt sukkalangat olivat vielä viime vuotisia, jotka ovat hiukan paksumpia, kuin tammikuussa saamani uusi kehruuerä sukkalankaa, nykyinen Ukko.

Ylläolevassa kuvassa näkyy eri Riihivilla- lankojen paksuus verrattuna toisiinsa. Alin lanka on paksua uutta lankaa, jota on vasta tuo yksi väri, se on koe-erä ja täytyy miettiä, teetänkö sitä lisää jatkossa. Riippuu siitä, millaista lankaa halutaan.

Nyt se on kaksi -säikeistä, wpi 9, n140-145m/100g. Itse neulon sitä 4,5mm puikoilla, jolloin neuletiheys on 15s/10cm.

Ukko näyttää kuvassa ohuemmalta kuin Aarni, mutta alakuvassa näkyy miten paljon tiukempikierteistä Ukko on. Muita tietoja langoistamme löytyy kotisivuilta täältä.

In English

The multicolored sockyarns above are from older spinning lot from last autumn, in January I got new yarns and now Ukko is a little thinner. In the picture above you can see how my yarns are compared to each other. The bulkier yarn in the bottom without any name is new. I have now only that one natural color of it and I am not sure if I am going to have more of it spun, it depends how you like it, if it should be thicker.. thinner.. or something else.

It is now two ply, wpi 9, 140-145meters in 100grams. I knit it with 4,5mm needles and my gauge was 15 sts/10cm (4 inches)

Ukko looks thinner than Aarni in the picture, but in the bottom picture you can see better what the difference is, Ukko is much more tighter spun. More information about Maahinen, Aarni and Ukko are in my homepage, here.

Velvet Pax experiments Samettijalkakokeiluja

Vaikkei siltä yhtään tunnu, niin kevät on tulossa. Muuttavia laulujoutsenia on lähijärvellä ja sula pikkuhiljaa suurenee, mutta lumikelloista ei vielä näy piippaakaan lumen seasta puutarhassa. En ole vielä kylvänyt yhtään värikasveja sisälle, mutta parin viikon kuluttua täytyy alkaa kylvöt.
Aika on mennyt kovaa vauhtia, ja olen yrittänyt olla potematta huonoa omaatuntoa kirjoittamatta jääneestä blogista. Toivottavasti edes vanhoissa jutuissa on ollut lukemista.

Mitään uusia kokeiluja tai neulomisia en ole ehtinyt tehdä, mutta kun Leena oli kirjoittanut blogissaan samettijalkakokeiluistaan, niin ajattelin myös kirjoittaa syksyllä tehdyistä omista kokeiluistani eri pHssa keitettyjen samettijalkojen kanssa.
Minua on aina vaivannut se, että en saa samettijaloilla alunapuretuksella sellaisia värejä, mitä kirjoissa sanotaan. Ruotsalaisisten värjäyskirjojen mukaan alunapuretuksella pitäisi tulla teräksenharmaata tai jopa mustaa. Miriam Ricen mukaan violetista laventelinväriseen, jopa sinertävää. 2008 Funghi and Fibre symposiumissa Mendocinossa U.S.A:ssa saatiin näin tummia värejä, kelaa sivua hiukan alemmas. Hienoa, että näytteiden mukana on pH:t ja puretukset miten värit on saatu. Minä taas olen aina saanut alunapuretuksella vihreää ja pari vuotta sitten värjäämäni violetti, joka tuli ilman mitään puretusta, ei kestänyt valoa käytännössä lainkaan. Olen säilyttänyt niitä koelankoja suljetussa pussissa kaapissa ja nyt ne ovat muuttuneet melkein täysin vihreiksi. Vihreät sen sijaan ovat kestäviä värejä, varsinkin tietysti rautapuretuksella saatu, mutta myös alunapuretusta käyttäen. Olen kuitenkin kuullut, että superwashkäsitellylle langalle saatu purettamaton violetti on kestänyt. Voisiko langassa on jotain kemikaalia, joka toimii puretteena ja näin auttaa violettia kestämään??

Miriam Ricen kirja sanoo, että samettijalka pesusoodan ja hapen kanssa tuottaa sinisiä, vihreitä ja violetteja värejä.
Oma kokeiluni oli seuraavanlainen:
3kg tuoreita keski-ikäisiä sieniä
Haudutin niitä pH 10:ssä (tuhkalipeällä nostetussa) hiljaisella tulella tunnin, jonka jälkeen liemi oli ruskea (sienet kellertäviä liemessä)
Siivilöin liemen.
Värjäsin 100g alunalla ja viinikivellä esipuretettua valkoista lankaa.
30 min 60-80C lanka oli harmaata, jatkoin värjäystä.
Tunnin kuluttua ja lämmön noustua 95C lanka oli tumman vihertävän ruskeaa, tummempi lanka kuvassa.
Väri on kyllä hyvin tumma ja tavallaan hieno, harvoin alunapuretuksella saa noin tummaa:)
Ei kuitenkaan violetti tai sininen, taaskaan.
Jälkivärjäyksessä ei väriä enää tarttunut lankaan juuri lainkaan eli kaikki väriaineet olivat tarttuneet ensimmäisessä värjäyksessä. Ehkäpä korkea pH oli tehnyt väriaineista liukoisempia ja siksi kaikki olivat tarttuneet niin hyvin lankaan.

Sitten hapan liemi:
2,5kg nuoria tuoreita sieniä muusattu ja päälle kiehuva vesi, johon oli lisätty etikkaa, niin että pH oli 3.
Aluksi liemi oli melkein väritöntä (tätä ihmettelin, kun kuitenkin sienille kaadettu vesi oli kiehuvaa!), kolmen päivän jälkeen se alkoi kellertää, ja kun annoin liemen seistä, se muuttui kahden viikon kuluessa ruskeaksi.
Siivilöin liemen ja lisäsin 100g alunalla ja viinikivellä puretettua lankaa.
normaali värjäys 90C tunnin ja tuloksena oli todella vaalea kellanvihreä, vaaleampi näyte kuvassa.
Keitin sienet ja värjäsin saadulla liemellä rautapuretuksella 300g normaaliväristä vihreää.
Tuli sitten kokeiltua tämä, että seisottaminen alhaisessa pH:ssa ei auttanut samettijalalla.. ainakaan tällä kertaa:)
Ehkäpä sieniä olisi pitänyt keittää normaalisti ja lisätä etikkaa vasta keitto-tai värjäysvaiheessa, tai sitten pH3 oli liian alhainen.

Tavallisessa värjäyksessä alunapuretuksella saamani vihreä löytyy tästä kokeilusta ja miten yleensä värjään samettijaloilla käyttäen rautapuretusta täältä.

In English
It feels like winter never ends this year, but of course it does. Migrating whooping swans have come to the lake near our house and the ice is getting thinner every day. My garden is still covered with snow and there is no sign of my snowdrops. Soon I have to start to sow seeds of my dyeplants, in the end of this month.
Time has gone so fast, and I have tried to not feel very bad neglecting my blog.

I haven't had time to do any new experiments or knitting, but I have some experiments with Velvet Pax (Tapinella atrotomentosa, syn Paxillus atrotometosus) from last fall. This came to my mind when I read what another Finnish Leena had done with Velvet Pax.
It has bothered me that I have never gotten the same colors from this mushrooms that it is said to give in many mushroom dye books. According to Swedish dyebooks you could get steelgray or even black with alum and big amount of mushrooms. Miriam Rice says that you could get purples, lavendels and even blue. In 2008 Funghi and Fibre Symposium in Mendocino U.S.A they got very dark colors, here pictures, scroll down the page. It's really good that there are also mordants and pH mentioned, thank you!
I have always gotten only greens with alum, and the purple I got couple of years ago without any mordant didn't last at all in light. I have stored the samples in a plastic bag in closed cupboard, but they have obviously gotten some light as they are now almost totally green.
Luckily the greens I get with iron (and also alum) are very lightfast.
I have heard that purple from Velvet Pax without any mordant on superwash-treated yarn has been more fast. Is there in superwash yarn some chemical which acts as mordant??

Miriam Rices book says that Velvet Pax together with combination of washing soda and oxygen result in blue, green and violet.
Here is my attempt from last fall:
3kg of fresh middle-aged mushrooms
I simmered them in pH 10 (I used wood ash lye) for one hour, after which time the bath was dark brown (and the mushrooms in the bath yellowish)
I strained the bath.
I then dyed 100grams of white premordanted yarn (alum and cream of tartar)
After 30 minutes in 60-80 degrees Celsius the yarn was grey, I continued the dyeing.
After one hour and after the temperature was almost boiling (95 degrees C), the yarn was dark greenish brown , the darker sample in the picture.
It is really nice and unusually dark color for something mordanted only with alum and dyed on white yarn:) Not blue or purple though.
The afterbath didn't give practically no color, so I think all the dye had been used in the first bath. Perhaps the high pH made the dyestuff more soluble and thus the yarn so dark.

Then my acid experiment:
2,5kg of fresh young mushrooms crushed, I poured boiling water over them with added vinegar so that the pH was 3.
At first the bath was almost colorless (I was a little surprised because the water was boiling), after three days the bath was yellow and when I let it be, it turned to brown in two weeks time.
I strained the bath (without boiling it) and added 100grams of alum and CoT mordanted yarn.
Usual dyeing in 90 degrees C for one hour and I got very light greenish yellow, the pale sample in the picture.
I then boiled the mushrooms and dyed 300grams of yarn green with iron as mordant, like I usually do.
Well, this wasn't a succesful way to dye. Perhaps I should have simmered the mushrooms as usual and add vinegar then.. or later in the dyebath with yarn. Or pH 3 was too low.

How I usually use these mushrooms for dyeing with iron and get khaki green is here.
and here is the experiment where I got green with alum.