Woad Morsinkoa

Morsinko kukkii parhaillaan, uudet taimet kasvavat maassa ja viime viikolla sain viimein istutettua väritattaret (Persicaria tinctoria) ulos - on ollut niin viileä alkukesä, että taimet ovat olleet kasvihuoneessa tähän asti. Toisin kuin morsinko, ne ovat hyvin kylmäarkoja, kasvu pysähtyy viileässä ja taimet paleltuvat jo nolla asteessa. Tosin kesäkuun ensimmäisen viikonlopun hallayönä morsinkojenkin lehdet hiukan punertuivat, vaikka meillä ei ollut niin pahaa hallaa kuin muualla. Nyt onneksi niidenkin kasvu jatkuu hyvin.
Tiikerikaunosilmät ja kosmoskukat myös kasvavat mainiosti, mutta jostain syystä väriresedan siemenet eivät koskaan itäneet. Odotin kuukauden kylvöstä ja sitten istutin resedapenkkiin viimeisiä ylijääneitä morsingon taimia. Harmillista, mutta onneksi on piiskuja ja pietaryrttiä tälle kesälle ja pieniä värihernepensaan (Genista tinctoria) taimia kasvamassa jatkoon.

Olin kesäkuun alussa Jokioisissa morsinkoseminaarissa, mikä olikin oikein antoisa, eikä vähiten siksi, että siellä tapasi muita morsingoista ja villasta kiinnostuneita. Ruokapöytäkeskusteluissa kävi ilmi, että muut ovat saaneet toisen vuoden lehdillä ennen kukintaa sinistä, heillä ainakin värin uuttamisaika on ollut lyhyempi kuin minulla, jopa 10 minuttia riittää ja itse asiassa jos aika pitenee, niin vaikka lisää indigoa voi muodostua, niin osa voi alkaa hajota eli käytännössä lyhyt aika on paras. Uutena asiana minulle oli myös miten tärkeää lehtiä on pestä useaan kertaan ennen uuttoa, väristä tulee parempi sininen näin ja se myös kai vaikuttaa vapautuvan indigon määrään (näin muistelisin, mutta en tuota ollut kirjoittanut ylös, joten ihan täysin varma en ole tuosta viimeisestä).
Morsingon historiasta oli myös hieno Hannele Köngäksen esitys, sitä olisi kuunnellut pidempäänkin.
Erilaisia hankkeita morsingon osalta on vireillä, ja toivottavasti tulevaisuudessa Suomessa on morsingon viljelyä peltomittakaavassakin. Olisi hienoa saada tarpeeksi kotimaista sinistä väriä! Tutkimuksen alla ovat myös morsingossa olevat "epäpuhtaudet", muut väriaineet, ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat, ja onko väri erilaista täällä viljeltynä kuin vaikkapa etelämpänä Euroopassa.
Seminaariin osallistujat saivat siemeniä hyväksi todetusta morsinkokannasta (alkuperä Euroopasta), mutta koska minulla ei enää ollut tyhjää maata, minne olisin voinut ne kylvää, annoin siemenet luomuviljelijäyställe. Hän kylvi ne ja saan sitten lehtiä sieltä loppukesällä. jos viljely onnistuu hänellä odotusten mukaan, voi olla, että hän innostuu kasvattamaan sitä enemmänkin, hänellä on viljelyyn sopivat laitteet ja koneet.
Ostin myös seminaarista Anna Vuoreman väitöskirjan Reduction and analysis methods of indigo, siinä riittää lukemista talveksi, jos vain siitä mitään ymmärrän:) Se löytyy myös netistä täältä

In English
Woad is flowering here right now, and my new plants for this year are growing nicely. Finally I planted my japanese indigo (Persicaria tinctoria) outside last week - this year early summer has been so cold, that I have kept the plants in the greenhouse until now. We even had frost night before June 8th, luckily not so much in my garden as in many other places, but my woad leaves turned little red around the edges because of that. Now they are growing again, so they were not damaged badly. Japanese indigo is much more vulnerable to cold, it stops growing if it is too cold and if the temperature gets even close to freezing, it may die.
My Coreopsis tinctoria and Cosmos suphureus are growing also (no flowers yet), but for some unknown reason weld didn't geminate at all:( I waited for a month and then I planted woad in the weld bed, as there was now room. It was too bad, but I still have goldenrod and tansy for this year, and small Genista tinctoria plants growing to give yellow in the future years.

In the beginning of month I attended a seminar on woad in Jokioinen. That was very interesting, and one of the best things was to meet other like-minded people, dyers and sheep enthusiasts.
In the lunch table I learned that other dyers had gotten blue from the second year leaves from woad, and one difference to my dyeing was that they used shorter extraction time, even 10 minutes was enough, in fact if the time grows longer, some of the extracted indigo may start to disintegrate and you have less indigo to use after all. Another new thing to me was that you need to wash the woad leaves many times, before extraction. The more washings the better. Washing apparently reduces the impurities in the woad leaves and the color becomes better, it could also help release more indigo (this I am not quite sure, I didn't write it down).
There was also a very good lecture about the history of woad, especially in Finland, by Hannele Köngäs.

There is a lot of research planned about growing and processing woad in Finland, and I hope in the future I could get all the blue color from here. There is also going to be a study about the impurities in woad and if they differ from the ones in woad grown in southern Europe, and how they affect the color.

The participants of the seminar got a packet of woad seeds, these come from a strain grown here in Finland but they originally came from Europe ten years ago. As I didn't have any more empty place where to sow them, I gave the seeds to a friend of mine, who has a farm and grows vegetables organically. He sowed the seeds and I get leaves from him in the autumn:) I hope they grow well and so he decides to grow more dyeplants next year, he has machinery to grow them in a field and a bigger farm than we do.

In the seminar I also bought Anna Vuorema's paper Reduction and Analysis Methods of Indigo, it is a lot of chemistry, but perhaps when I have time to read it, I understand even some of it:) It is also found online, here.