Experiment with saw dust of Grey Alder Kokeilu lepänpurulla värjäämisellä

Värikasvit ja syötävät kasvit on istutettu, mutta täytyy kirjoittaa nyt muutamasta viime keväänä tehdystä kokeilusta. Maaliskuussa kaadoimme polttopuita ja joukossa oli muutama harmaaleppä. Lepän kuoresta saa kyllä keltaista (ja vihertävää rautapuretuksella), mutta kun katselin kellanoranssiksi hapettuessaan muttuvaa puuainesta, ajattelin kokeilla irtoaisiko siitä jotain väriä lankoihin. Muistin, että amerikkalainen Sandra Rude värjää paljon eri puiden sahanpurulla, ja on myös kirjoittanut ohjeen kuinka hän sen tekee.

IN ENGLISH
I have finished planting dye plants and edible plants, but first I will write about some experiments I did last spring. In March we cut some trees for firewood and among them were some Grey Alder (Alnus incana). I get yellow from the bark (and greenish with iron), but when I watched the sawdust oxidize to orange I thought about trying to dye with the sawdust. I remembered that American Sandra Rude dyes a lot with different saw dusts, and she has also written a tutorial how to extract the color from them.

Laitoin 200g sahanpurua purkkiin ja päälle lämmintä vettä ja Sinolia pari desiä. Sandra sanoo, että puiden väriaineet irtoavat parhaiten alkoholiin ja Sinol on halvinta alkoholia mitä minulla oli. Annoin purkin seistä pari viikkoa huoneenlämmössä (tiivis kansi on välttämätön) ja liemi muuttui vähitellen ihan punaiseksi ja lupaavaksi.

IN ENGLISH
I put 200grams of sawdust to a jar and then water with rubbing alcohol  Sandra says that the dyes from sawdusts release best when extracted in alcohol and rubbing alcohol is the cheapest kind here. The jar was in room temperature for two weeks (the tight lid is essential) and slowly the liquid turned red, and promising.

Kaadoin sitten purkin sisällön kattilaan, lisäsin vettä ja lämmitin hiukan, mutta kuten ohjeessa sanotaan, niin en antanut lämmön nousta yli 60°C. Siivilöin liemen ja laitoin sinne 100g alunapuretettua lankaa ja pienen pätkän purettamatonta vertailuksi. Harmillista kyllä liemen punainen väri ei tarttunut kumpaankaan lankaan, purettamattomaan ei mitään väriä ja puretettukin muuttui hyvin vaaleaksi beigeksi.  Harmi, tuota sahanpurua olisi tullut helposti paljonkin. En edes kokeillut liottamista pelkkään veteen, koska en usko, että siitä olisi tullut yhtään mitään. Viime talvena kun liottelin nastakan värjäämiä punapalasia (koivua), niin silloinkin vain Sinoliin liotetuista tuli väriä lankohin, tosin niistäkään ei tullut kuin hailukkaa beigeä.

IN ENGLISH
I poured the contents of the jar to the kettle, added some water and heated a little but like the instruction said, I didn't let the heat raise over 60°C (140°F). I strained the bath and added 100g white yarn mordanted with alum and a small piece of unmordanted  yarn for comparison. Sad to say, the red from the bath didn't attach to the yarn, not at all to unmordanted and only very pale color to mordanted wool. It is too bad, I would have had quite a lot of sawdust. I didn't even try this time extracting with pure water, because I don't think it would have worked. Last winter when I soaked wood pieces (birch) colored by fungus Chlorociboria, only the extractions with alcohol gave any color to the yarns, though the color was pale also then.

Japanese indigo planting Väritattaren istuttamista

Alkuviikko oli viileää, mutta nyt on taas hiukan lämmennyt ja aloin eilen istuttamaan väritattaria ulos. 60 eli noin kolmasosa taimista pääsi tähän kasvihuoneen viereiseen penkkiin mikä on lämpimin paikka minkä voin niille antaa. Ihan siltä varalta jos kesästä tulee viileämpi ja nämä pitävät lämmöstä. Istutuksen jälkeen laitoin harson niiden päälle ja ensi viikolla taimien välit pitää kattaa ruohosilpulla mikä pitää kosteuden maassa. Täällä onkin jo ollut tosi kuivaa vaikka itäisessä Suomessa vettä on tullut liikaakin. Yleensäkin tämä Lounais-Suomi taitaa olla sitä Suomen kuivinta kolkkaa joten kate on erinomaista siinäkin mielessä.
Loput taimet pääsevät maahan varmaankin nyt viikonloppuna.

IN ENGLISH
The beginning of the week was rather cold, nights only couple of degrees above freezing, but now it is little warmer again and yesterday I started to plant my japanese indigo outside. Here beside the greenhouse I planted about 60 plants which is about one third of my japanese indigo. This is the warmest place I can give them, just in case this summer is not so warm and japanese indigo needs warmth. After planting I covered them with the white fleece you can see in the picture and next week I'll put grass clippings between the plants to keep the moisture in the ground. This spring it has been very dry here where we live, but in eastern parts of Finland there has been even too much of rain. Here in south western corner of Finland it is always quite dry and not enough rain so mulching is a good idea.
I'll plant rest of the plants outside during the weekend.

Welcome to the market Tervetuloa Kauppatorille

Kesän torimyyntikausi on taas alkanut viime viikolla ja päivitän kunkin viikon toripäivät tänne blogiini aina viikon alussa. Alkukesällä mieheni on torilla kolmesta neljään päivään viikossa ja loppukesällä myös minä olen aina välillä torilla jotta myyntipäiviä tulisi mahdollisimman paljon. Toripäivät ovat noin aamu yhdeksästä ilta kuuteen ja meiltä on parin tunnin ajomatka Helsinkiin, joten päivälle tulee pituutta, siksi ihan joka päivä ei yksi ihminen voi olla torilla. Minun aikani menee aika paljon siihen, että värjään ja teen lisää myytävää, myös toivottavasti varastoa syksyä varten, riippuu siitä miten paljon kesällä menee. Todennäköisesti nettikauppaan ei tule paljoakaan uutta kesän aikana, koska suurin osa menee torilla ja yritän pitää siellä mahdollisimman hyvää valikoimaa, mutta viimeistään sitten syksyllä tulee taas uutta nettikauppaankin.
Nettikauppaan liittyen myös sellainen asia, että kesän aikana postitamme tilauksia pääsääntöisesti vain kerran viikossa, joko maanantaina tai tiistaina riippuen toripäivistä ja silloin lähtevät kaikki sunnuntaisin iltapäivään klo 15 mennessä tehdyt ja maksetut tilaukset. Näin siksi, että meillä ei ole kuin yksi auto ja toripäivinä en pääse postiin.

IN ENGLISH
Summer season at the market Kauppatori in Helsinki has started last week for us, and I will update the market days in the beginning of each week here to my blog (the sidebar). In early summer my husband will be at the market three or four days a week and later in the summer also I will be at the market occasionally, so that we could be there as many days as possible during the season. Our booth opens at nine and we'll be there until 6 pm and it takes about two hours to drive to Helsinki from our house, so the days are pretty long. That is why one person can't be there every day. I am mostly at home dyeing, re-skeining yarns, making kits and other things to sell, hopefully I will have also more stock ready for the autumn, but that depends on how good the summer is at the market. I will try to keep as good selection of yarns as possible at the market, so I doubt that I will have anything new to add to the online shop during the summer. I'm sorry about that for the overseas customers, but in the autumn there will be more yarns for the online shop:) And if you happen to visit Helsinki, please stop by our booth. 
Another thing about the online shop is that during the summer I will probably be able to ship only once a week, Monday or Tuesday, and then I ship all the orders that have arrived and been paid by previous Sunday afternoon. This is because we have only one car and during the market days I will not be able to go to the post office.

Kojumme on torilla keskellä toria olevasta kotkapatsaasta hiukan Katajanokkaa kohti, aivan kadun varressa.

Our booth is situated by the street and close to the big obelisk of two headed eagle which is in the middle of the market.

Talvella mieheni teki langoille uudet hyllyt torille, nyt langat tulevat paremmin esille ja niitä mahtuu olemaan enemmän, vaikka silti jotain on vielä koreissakin:)

During the winter my husband built new shelves for the yarns, and now there is more room for them. Some yarns are still in the baskets:)

Madder Krappia

Kitkin eilen pienen krappimaani. Osa kasveista oli noussut hiukan ylös maasta ja laitoin katteeksi sitten lisää multaa vaikka silmut näyttivätkin ihan hyviltä. Penkkien väliset polut katoin sanomalehdellä ja hiekalla kitkemisen jälkeen, toivottavasti ne nyt pysyvät puhtaina koko kesän. Tässä penkissä kasvoi morsinkoa monta monta vuotta sitten, se oli sellaista kantaa minkä siemenet oli kerätty Suomenlahden rannikolta ja se kukkikin silloin. Yhtään siementainta ei ole ollut ilmestynyt ennenkuin viime kesänä yksi ja annoin sen kasvaa vaikka se tulikin keskelle pieniä edelliskesänä istutettuja krapintaimia. Nyt se morsinko on tekemässä kukkavartta, se näkyy kuvassa, ja toivottavasti saan kerättyä siitä siemenet niin että sekin kanta sitten säilyy minulla (vaikkakin se ei ole niin väripitoinen kuin Britanniasta saamani kanta).

Kasvatan näitä krappeja lähinnä kokeilutarkoituksiin ja minusta on mielenkiintoista seurata kasvien kasvua ja oppia niistä. Myyntiin tulevat punaiset langat värjään enimmäkseen verihelttaseitikeillä ja ostetulla krapilla ja kokenillilla. Minulla ei olisi tilaa tai aikaa kasvattaa kaikkea käyttämääni krappia itse, mutta on mielenkiintoista kasvattaa sitä edes vähäsen. Jotenkin värjääminen ostokrapin paloillakin tuntuu erilaiselta kun tiedän millaisesta kasvista on oikeasti kyse.

IN ENGLISH
I weeded my small patch of madder yesterday. Some of the plants had their crowns above the ground so I mulched them with new soil although the new leaves looked ok. I also covered the paths between the beds with newspaper and sand to keep the weeds away, I hope this way there will not be so many weeds this summer.
In this bed many many years ago I grew woad which was originally from seeds from plants growing native in the south coast of Finland. It flowered but I never got any seedlings from it, until last summer one seedling appeared in the middle of the small madder plants, planted there a year earlier. Now that woad plant is going to flower, I'll be sure to collect the seeds and save that strain of woad (although I think it does not give so much blue as the strain from UK does).

I grow madder mostly for experimental purposes, and I like to grow and observe different dye plants and learn from them. Most of the red yarns which I sell are dyed with mushrooms, and madder and cochineal which I buy, I couldn't grow as much madder as I needed year around, but it is interesting to grow at least a little madder. It makes a difference to dyeing with bought madder, when I know first hand what kind of plant the root pieces come from.

Krapit ovat talvehtineet hyvin. Olen istuttanut ne hiekkapitoisimpaan kohtaan mitä meiltä löytyy ja maa on pehmeää syvältä niin että juurilla on helppoa kasvaa. Myöskään minkäänlaista talvimärkyyttä tässä kohtaa ei ole. Ainoa virhe minkä olin aluksi tehnyt oli, että olin istuttanut taimet liian lähekkäin. On vaikea ajatella pienten taimien kanssa miten iso kasvi krapista lopulta tulee. Taimiväli on hyvä olla ainkin puoli metriä!
Kun nyt kitkin välikäytäviä niin sieltäkin tuli jo lähimpänä käytävää olevan krapin juuria vastaan, mutta mitään varsinaisia juurivesoja ei ole tullut, vaan nämä olivat niitä varsinaisia juuria mitkä vain olivat niin pitkiä.
Kaivoin nyt sitten isojen kasvien väleistä kaksi isointa ylös ja siirsin uuteen paikkaan niin että jäljelle jääneillä on hiukan enemmän tilaa. Nämä krapit oli kylvetty ja istutettu 2010 eli ne olivat neljä vuotiaita. Joko ne kasvavat täällä pohjoisessa hitaammin tai sitten penkki ei ole niille kaikkein paras, epäilen kyllä ensimmäistä. Alla olevassa kuvassa yksi ylös kaivamani taimi. Otin siitä osan paksuimmista juurista itselleni ja istutin sen takaisin maahan.

IN ENGLISH
Madder has over wintered well for me, which is not always so sure here. I had planted them in the most sandy bed I have and the soil is soft for the roots to grow deep. Also there is no wet in the winter in this bed. The only mistake I had made was that I had planted the small seedlings too close to each other. It is difficult to imagine how big the madder plants can grow, they need to be at least 50cm apart. When I weeded the bed the roots were quite far from the mother plant, but there were no obvious runners which I had read that madder can make.
I now dug up two big plants which were growing too close and re-planted them somewhere else, and now the other plants had more room left. I had sown and planted these madder plants in 2010 so they were four years old. In our climate they may grow slower or my bed isn't best for them. In the picture below one plant which I dug up. I cut some of the bigger roots for myself before re-planting it.

Juuret olivat kuin paksuja kastematoja, ja kun olin pessyt niistä pois kaiken maan niin punainen väri tuli esille. Pesun jälkeen pilkoin juurenpalat oksasaksilla ja ne ovat nyt kuivamassa. Tuoreillakin juurilla voi värjätä mutta lukemani mukaan kuivaus lisää punaisia väriaineita.

IN ENGLISH
The roots were like fat earthworms, and after I had washed all the soil away from them, they became all red. After washing I cut them to smaller pieces with secateurs, and they are now drying. I could dye with fresh roots but according to what I have read, the amount of red increases when the roots are dried.

Here is an interesting research about madder, a bit over my head but interesting.
Goverdiana C.H.Derksen: Red, Redder, Madder, Analysis and isolation of anthraquinones from madder (Rubia tinctoria) roots.

My seedlings today Värikasvien taimia tänään

Taimeni kasvavat hyvää vauhtia kasvihuoneessa missä meillä on öisin pieni lämmitin. Ensi viikolla öiden pitäisi lämmetä kunnolla ja ehkä pääsen istuttamaan näitä väritattaria ulos sitten loppukuusta. Ne olisivat kyllä jo tarpeeksi isoja, mutta ne ovat niin kylmänarkoja näin keväällä, että on parempi olla varovainen ja istuttaa vasta kun kylmät yöt ovat kunnolla ohi. Yläkuvassa olevat taimet on kylvetty maaliskuun lopulla.

IN ENGLISH
My plants are growing well, they are in my greenhouse, where we have a small heater to keep the cold out during the nights. The weather forecast promises that the nights will get warmer next week so I think I'll be able to plant these japanese indigo outside before the end of the month. They are now already big enough for planting, but the nights may still be cold and it is better to be careful so that I don't lose these plants if a cold night comes. The plants in the picture above were sown in the end of March.

Nämä pari tainta on sen sijaan kylvetty jo tammikuussa, kun kokeilin siementen itävyyttä, ja kun ne itivät niin eihän hyviä taimia voi heittää pois vaan olen kasvattanut niitä siitä lähtien.

IN ENGLISH
These two plants were sown already in January when I sowed some seeds to see if they germinated well, and they did. I couldn't throw the good seedlings away so I have grown them inside since January.

Nämä ovat viime kesänä itäneitä värimaratin (Asperula tinctoria) taimia, jotka koulin vasta tänä keväänä ja istutan ne penkkiin kasvamaan loppukuusta. Värimaratin juuressa on samoja punaisia väriaineita mitä on krapin tai mataroiden juuressa.

IN ENGLISH
These are seedlings of Asperula tinctoria. They had germinated already last year, but I had only now pricked them to their own pots. I'm going to plant them outside in couple of weeks. Asperula tinctoria has the same red dyes in their roots as madder and bedstraws.

Ja tässä ovat viime postauksessa olleet villin krapin taimet koulittuna omiin purkkeihinsa. Ne ovat vielä pieniä, mutta toivottavasti kasvavat hyvin. Ystäväni Jeanne lähetti minulle linkin iranilaiseen tutkimukseen krapin siementen itämisestä, lisäsin sen edelliseen postaukseen, koska se tavallaan liittyi siihen.

IN ENGLISH
Here are the small seedlings of wild madder, Rubia peregrina, now each in it's own pot. They are still small but I hope they will grow well now. My friend Jeanne sent me a link to an Iranian study about germination of madder, I added the link to my previous posting about Rubia peregrina.

Wild madder germinates Villi krappi itää

Sain vuosi sitten keväällä villin krapin (Rubia peregrina) siemeniä Ranskasta ystävälliseltä blogini lukijalta, joka oli kerännyt ne sieltä tien varresta. Kylvin ne silloin huhtikuussa samaan aikaan tavallisen krapin (Rubia tinctoria) kanssa ja pidin kylvökset lämpimässä. Tavallinen krappi iti kolmessa viikossa hyvin, mutta tämä villi krappi ei itänyt lainkaan. Säilytin kuitenkin kylvöpurkin ja se oli kesän kasvihuoneessa ja talven kellarissa muiden talvetettavien taimieni kanssa. Nostin huhtikuun alussa purkit ulos ja kolme viikkoa sitten huomasin jotain itävän tässä R.peregrina-purkissa. Ensin ajattelin, että ne voivat olla vain rikkaruohoja, mutta nyt taimet ovat kasvaneet niin paljon, että ne ovat selvästi Rubia/Galium-sukuisen kasvin taimia. Hienoa!
Jostain syystä nämä siemenet tarvitsivat kylmäkäsittelyn ennen kuin ne itivät, toisin kuin tavallinen krappi.
En tiedä onko tämä tyypillistä villille krapille ja miksi se iti nyt eri tavalla kuin tavallinen krappi.

EDIT
Tässä on linkki tutkimukseen Iranissa krapin itämisestä, Study Methods of Dormancy Breaking and Germination of Common Madder (Rubia tinctorum L. ) Seed in Laboratory Conditions

IN ENGLISH
A year ago I got seeds of wild madder (Rubia peregrina) from a friendly reader of my blog from France, who had collected them from the wild. Thank you again, Yvonne. I sowed them then in April, the same time as I sowed dyer's madder seeds (Rubia tinctoria), which germinated in warm in about three weeks, but these wild madder seeds never germinated. I kept the sowing pot all summer and stored it in the root cellar for the winter along with my other plants and seedlings which I hadn't had time or place to plant outside. A month ago I took all the plants outside from the cellar and three weeks ago I noticed something green coming up in the Rubia peregrina pot. First I didn't dare to hope they are the right plants, not weeds, but now it is clear that they are seedlings belonging to Rubia /Galium-family. I'm so happy!
For some reason these Rubia pregrina seeds needed cold stratifying before they germinated, unlike Rubia tinctoria. I don't know if this is typical for the wild madder, and why it germinated differently than ordinary madder.

EDIT
Here is a link to a study in Iran about germination of madder, Study Methods of Dormancy Breaking and Germination of  Common Madder (Rubia tinctorum L. ) Seed in Laboratory Conditions

Blanket from left over yarns Peitto tähdelangoista

Ystäväni Marjatta oli tehnyt minulle lämpimän peiton pienistä pätkistä tähteeksi jääneistä luonnonväreillä värjätyistä langoistani. Onpa hieno, eikö olekin:)

My friend Marjatta had made a blanket for me from many small bits of my left over yarns, all dyed with natural dyes. Isnt't is great and warm, too:)

Natural white yarn for sale Luonnonvalkoista lankaa tarjouksessa

Kaupassani on nyt muutaman kilon erä luonnonvalkoista lankaa tarjouksessa puoleen hintaan. Tämä on 100% suomenlampaan villaa, samalla kierteellä tehtyä kaksi-säikeistä lankaa kuin Aarni, mutta siitä tuli vahingossa hiukan liian paksua verrattuna normaali-Aarniin. Siksi myyn nyt kaiken sen pois edullisesti, ja tästä saisi vaikkapa hyvää valkoista suomenlampaan villalankaa kesän kasvivärjäyksiin. Jos värjäät näitä lankoja, niin huomaa, että vyyhdit ovat 110g (tai yleensä hiukan yli), joten annostele puretusaineet ja väriaineet sen mukaan.

IN ENGLISH
In my shop I have now a small amount of natural white yarn for half price. This is 100% Finnsheep wool, and it resembles Aarni, but by mistake the spinnery made it  slightly little too thick compared to our normal Aarni-yarn, and that is why I sell now cheaply away. It is good for knitting anything else except socks, and also good for natural dyeing. Notice that the skeins are 110grams each (or even more).

Tinder polypore dyed in neutral bath Taulakääpä neutraalissa väriliemessä

Aiemmassa postauksessani taulakääpävärjäyksestä Kankuritar kommentoi, että hän on aina värjännyt taulakäävällä ilman pHn nostoa. Minä taas en ollut koskaan edes kokeillut neutraalissa väriliemessä, koska olin uskonut värjäyskirjojen neuvoja siitä, että käävillä tarvitaan pHn nosto saamaan väri irti niistä, ja näin olen tehnyt viimeiset 20 vuotta. Kävin läpi uudestaan kaikki kirjani (kaksi amerikkalaista, kolme ruotsalaista ja kaksi suomalaisilta tekijöiltä) ja niinpä vain myös ruotsalainen Hjördis Lundmark sanoo, että taulakäävällä tulee väri ilman pH:n nostoa. Itse asiassa hänen mukaansa vain okrakääpä ja orakkaat vaativat korkean pH:n. En ymmärrä miten en ollut tuohon kiinnittänyt huomiota, vaikka olen hänenkin kirjaansa lukenut moneen kertaan. Ehkä se johtuu huonosta ruotsinkielen taidostani.

Joka tapauksessa kokeilin nyt samoilla viime syksyisillä taulakäävillä ihan normaalilla värjäystavalla: kuivattuja taulakääpiä 250g/100g lankaa, liotus yön yli, keitto 3 tuntia (pH 6), siivilöinti ja värjäys 80°C tunti. Ja aivan oikein kuten Kankuritar sanoi ja miten oli Lundmarkin kirjassa: väristä tuli ihan hyvä ilman emäksistä lientä, sama sävy kuin kirjassa. Hiukan eri sävyinen, kuin emäksessä keiton jälkeen, jolloin väri oli keltaisempi. Nyt väristä tuli rusehtavampi ja tummempi. Kuvassa kolme alimmaista näytettä ovat tästä värjäyksestä: alhaalta päin lukien kolmas on purettamaton, jolle väristä tuli hyvin lähelle emäksisessä liemessä värjättyä alunapuretettua. Toinen alhaaltapäin on aluna-viinikivipuretettu ja alin on aluna-viinikivipuretettu joka oli jälkeenpäin rautavihtrilliliemessä. Odotin rautavihtrillin tummentavan väriä, mutta se samensi sitä mielestäni ei niin kivaksi.
Ylempänä olevista näytteistä selvitys edellisessä postauksessani.
Eli jos haluaa taulakäävistä keltaisempaa, niin keitto pitää olla emäksinen ja alunapuretettu värjäys myös pH 8 (tai hiukan alle) tai keitto ja värjäys neutraalissa purettamattomalle langalle, mutta jos haluaa ruskeampaa, niin keitto ja värjäys neutraalissa tai lievästi happamassa riittää alunapuretetulle langalle, ja on helpompaa. Tämähän olisi ihan hyvä kotimainen vastine pähkinänkuorivärille:)
Seuraavaksi kiinnostaisikin, miten taulakääpäliemessä oleva punertava väriaine saataisiin tarttumaan lankoihin, mutta se voikin olla vaikeaa. Todennäköisesti se ei onnistu mitenkään, ainakaan toistaiseksi tiedossa olevin konstein.

IN ENGLISH
In my earlier posting about dyeing with tinder polypore (Fomes fomentarius), Kankuritar commented that she had never raised the pH when dyeing with tinder polypore. I, on the other hand, had never even tried to dye with polypores without raising the pH, because I had read in dye books that with dyeing with polypores it is necessary to raise the pH in order to extract the color, and I have followed that advise for the last 20 years. Now I read all my books (2 American, 3 Swedish and 2 Finnish authors) again, and Swedish Hjördis Lundmark does say that only Hapalopilus rutilans and tooth fungi need high pH, and she had dyed with all other polypores in neutral or acidic bath. I don't know how I had missed that... I know my Swedish language is not good!

Anyway, now I dyed with the same dry last autumn tinder polypore as previously, but this time with the normal way: dry tinder polypores 250g/100g lankaa, soaking overnight, then boiling for three hours (pH 6), straining and dyeing for one hour in 80°C. Lundmark was right, also I got the same shade as in her book, without raising the pH: It is different color than with raised pH when the color was more yellow, in slightly acidic bath the color was more brownish and darker.
In the picture the last three samples are from this bath:
the third from the bottom is without mordant, and this color is close the the one I got when the boiling was in high pH and dyeing in pH 7-8.
The second from the bottom is mordanted with alum and Cream of Tartar, and the last sample is from the second but then modified with iron (15 min). I expected iron to make the brown darker, but instead it made it uglier.
I wrote here how the five samples in top were dyed.
So if I wanted more yellow color from tinder polypore, I need to raise the pH when boiling them and then dye alum mordanted yarn in pH 8 or little below it (or with no mordant in neutral boiling and bath) , but if I want browner color then boiling and dyeing with alum mordanted yarn can be done in neutral or slightly acidic bath, which is easier. This could be my Finnish alternative to dry walnut hulls, which don't give so dark color to me as the fresh hulls would:)
Next I would  be interested to know how to capture the red in this bath to the yarns, but that can be hard or impossible. At least with the methods I now know.

Dyeing with polypore Fomes fomentarius Värjääminen taulakäävillä

Kokeilin viimesyksyisillä kuivatuilla taulakäävillä olisiko eroa sillä olivatko käävät nuoria vai vanhempia, kuitenkin vielä ihan hyväkuntoisia eli ei lahoja vanhoja. Täällä olen kirjoittanut taulakäävillä värjäämisestä pari vuotta sitten.
Taulakäävät olivat siis kuivattuja ja pieninä paloina, liotin niitä yön yli, ja keitin reilut kaksi tuntia ja nyt tuntuu siltä, että kaksi tuntia on minimi, mitä pidempään keitän niitä, sitä tummempi väristä tuli. Kun käävät olivat alkaneet kiehua, lisäsin keitinveteen lorauksen ammoniakkia, jotta pH nousi 9-10. Käävillä värjätessä tämä on välttämätöntä, muuten väri ei irtoa niistä. Karhunkääpä on ainoa poikkeus joka ei tarvitse emäksistä keittoa. pH laski siinä keiton aikana ja kun olin siivilöinyt liemen se oli n 8.

Alla olevassa kuvassa näkyvät tulokset, kaikki langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä:
Ensimmäisessä värjäyksessä vanhoilla taulakäävillä pH oli edelleen hyvin korkea, 9-10 ja se vaikuttikin niin, että väristä tuli hyvin vaalea, ehkä väriaineet pysyivät liemessä liukoisina eivätkä siksi tarttuneet lankaan.
Toinen kokeilu samoilla vanhoilla, mutta nyt pidin huolen että pH oli alhaisempi värjäyksen aikana ja väristä tulikin tummempi.
Kolmas on sama värjäys nuorilla taulakäävillä ja se tuotti hitusen vaaleamman langan, mutta ero ei ollut suuri, eikä tämän perusteella kannata erotella kääpiä nuoriin ja vanhoihin kerätessä.
Neljäs näyte on kolmannen värjäyksen jälkiväri, liian vaalea.
Viides näyte oli toissavuotisilla taulakäävillä ja näillä sain hiukan tummempaa kuin viime syksyisillä. Voikohan ero johtua siitä, että ne olivat olleet kuivattuna pidempään vai siitä, että värjäyksen aikana pH oli melkein neutraali, vain hiukan yli 7, mutta alle 8. Jälkimmäinen on kuitenkin vastaan sitä miten yleensä neuvotaan kääpävärjäyksestä.
Kääpien keiton aikana pH oli kaikissa liemissä 9-10, pH arvo kuvassa viittaa liemen emäksisyyteen itse värjäyksessä.

Käytin nyt hiukan enemmän kääpiä suhteessa lankaan kuin aiemmin eli 250g kuivattuja taulakäävän paloja/100g lankaa ja se määrä tuntui minusta sopivalta. Liemi oli kaikissa värjäyksissä hyvin tumman ruskea ja tuntui, että siinä olisi voinut olla vielä paljonkin väriä ensimmäisen värjäyksen jälkeen, mutta jälkivärjäyksessä langasta tuli melko hailukka eli ei kannata ottaa sitä. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Kokeilin myös liottaa lisää kertaalleen keitettyjä taulakääpiä kaksi viikkoa korkeassa pHssa, liemi alkoi käydä viikon kuluttua ja pH putosi. Kun sitten keitin käävät uudelleen nostin taas pHn ylös, mutta silti tästäkään värjäyksestä ei tullut yhtä hyvää väriä kuin ensimmäisestä värjäyksestä samoilla käävillä. Näytti siltä, että väriaineet olivat irronneet ensimmäisessä keitossa ja vaikka liemi oli tummanruskeaa niin nämä väriaineet eivät tarttuneet lankaan. Ainakaan nyt se ei onnistunut, mutta ehkä se jollain konstilla onnistuu ja tämä vaatisi lisää kokeiluja.

IN ENGLISH
I had some dried tinder polypores (Fomes fomentarius) and I wanted to see if there was a difference in dyeing with young polypores or with older ones. Here I have written also about dyeing with these polypores.
Polypores were dried and small pieces, I soaked them overnight and boiled for two hours or more, and after they had started to boil I added some ammonia to the bath to raise the pH to 9-10. When dyeing with polypores this is necessary to extract the color, dyer's polypore is the only exception to this practice. I think with polypores the longer you boil them the darker the resulting color is, so two hours is minimum.
During boiling the pH got lower so that after I had strained the bath, the pH was about 8 in most baths. All yarns were pre mordanted with alum and cream of tartar.

The results of these experiments are shown in the picture below:
The first sample was dyed with old polypores, but the pH during dyeing was 9-10
The second sample was dyed also with old polypores but the pH was 8 during dyeing.
The third sample was dyed with young polypores, pH 8 during dyeing
The fourth sample was from after bath of the third bath, pH 8 during dyeing.
The fifth sample was dyed with dried polypores which were collected two years ago and kept dry, pH 7-8 during dyeing.

The first sample is very pale and it seems it is because the pH was too high during dyeing. When the pH was lower during dyeing the result is darker from the same polypores. The pH in all these baths was high (9-10) during the extraction of the color from the polypores, and the pH value in the pictures refers to the pH during dyeing. The old polypores gave a little darker color than the young polypores, but the difference is not very big, so in the future I can mix different age polypores.
The sample from the after bath was also very pale, so it is not worth to dye the second time even though the liquid still looked very dark. I don't know why. I also tried to soak the once-used polypores for two weeks with high pH and after one week the bath started to ferment and the pH dropped. I added more ammonia when I boiled them again but the results were as pale as from the afterbath.
It looked like the yellow dyes all attached to the yarn in the first bath, and I don't know how the dark brown in the bath could be gotten usable.
The last sample from the two year old dry polypores was darkest and I don't know if this was because the polypores had been kept dry for a longer time, or if it was due to the lower pH (7-8) during the actual dyeing. The latter is contrary to what usually is said about polypore dyeing. This needs more experimenting.

Ensi silmäyksellä voisi ajatella, että taulakäävistä tuli sitä samaa kellanbeigeä mitä monesta muustakin kasvista, vaikkapa syksyn lehdistä ja niinhän se on. Yksinään väri ei ole kovin erikoinen, mutta itse olen sitä mieltä, että tuollainen vaalea keltainen sopii tosi hyvin yhteen muiden luonnonväreillä värjättyjen lankojen kanssa ja korostaa muita värejä. Olen yrittänyt kahtakin uutta lapasmallia, mutta vielä ne eivät ole sellaisia mitä haluaisin, jotain puuttuu enkä ole tyytyväinen. Värit kyllä ovat hyviä: taulakääpäkeltainen sopii hyvin indigolla värjätyn tummansinisen tai kokenillipinkin kanssa.

IN ENGLISH
The yellow/beige from tinder polypore looks very much like many other similar colors from plants, or from autumn leaves from trees. On it's own it is not so spectacular, but I think that combined to other darker colors from natural dyes it looks good and compliments the darker colors. I have had trouble with couple of new mitten designs, something is not right and I'm not satisfied, but the colors are good: yellow from tinder polypore does look good combined to dark indigo blue or cochineal pink.

Almost spring Melkein kevät

Tänä vuonna on kevättä jo riittänyt pitkään ja lumikellot ovat kukkineet jo pari viikkoa, mutta tänä aamuna maa oli valkoisena. Ehkä se on hyväkin suojaksi jo kasvuun lähteneille kasveille, jos sääennuste ensi viikolle pitää paikkansa ja tulee pakkaspäiviä. Kohta kuitenkin on sitten oikea kevät:)

IN ENGLISH
Actual winter was very short and mild here in Finland this year, and my snowdrops have been flowering for couple of weeks already, but when I woke up this morning everything was white and it snowed all morning. Perhaps the snow is good for my plants, some of them had already started to grow, and the weather forecast promises freezing temperatures for the next week. But it won't be long now before the real spring is here:)

Jenny Dean's A Heritage of Colour

Viime viikolla sain Jenny Dean'in uusimman kirjan, A Heritage of Colour, Natural Dyes Past and Present, ja se tuntui heti hyvin inspiroivalta kirjalta. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 160 sivua. Tämän kirjan tarkoitus ei ole antaa yksiselitteisiä reseptejä esitellyistä kasveista vaan ennemminkin kuvata mitä mahdollisuuksia on saada iso kirjo värejä saatavilla olevista kasveista. Pääpaino on kokeellisilla tekniikoilla ja kukin värjäri voi soveltaa niitä omissa olosuhteissaan löytyviin kasveihin.

Lähtökohta kirjaan on tullut siitä mitä voimme oppia värjäreiltä, jotka ovat saaneet aikaiseksi kauniita ja kirkkaitakin värejä jo 2000 vuotta sitten ilman nykyaikaisia kemikaaleja. Kirjassa on kokeiltu miten puretus erilaisilla tanniinipitoisilla kasveilla vaikuttaa eri väreihin ja miten jälkikäsittely emäksellä tai raudalla ja kuparilla vaikuttaa niihin. Emäksenä on jo varhain voinut olla tuhkasta tehty tuhkalipeä.
Kustakin väriaineesta on myös vertailunäyte alunapuretetusta langasta, ja vaikka kirjan tarkoitus onkin näyttää millaisia värejä on mahdollista saada ilman alunan tai muiden metallipuretteiden käyttöä, niin Jenny Dean myös muistuttaa siitä, että aina värjätessä on otettava huomioon myös värjätyn tuotteen käyttötarkoitus ja monilla väriaineilla alunan käyttö lisää värin kestävyyttä ja voimakkuutta. Sitä kuvastaa hyvin se miten nopeasti aikoinaan alunan arvostus ja käyttö yleistyi sen tultua helpommin saataville.
Kirjassa on myös kuvattu puretus lieoilla, ja näytteistä näkeekin hyvin, miten liekopuretus antaa samanlaisen tuloksen kuin alunapuretus.

Kasveista saatavaan väriin vaikuttaa myös se miten väri on irrotettu kasvista ja miten itse värjäys on tehty. Jenny kuvaa kirjassa emäksessä (tuhkalipeässä) tehdyn väriaineen uuton, ja tämä menetelmä voi auttaa saamaan erilaisia tai vahvempia värejä kuin tavallinen keittouutto, kuten mm paatsamankuorelle tai raparperinjuurelle.

Jenny Dean on tutkinut tietoja joita on saatu arkeologisista kaivauksista löytyneistä tekstiileistä tehdyistä analyyseistä ja pääpaino hänen kokeiluissaan onkin ollut niillä värikasveilla mitä on käytetty Euroopassa näissä tekstiileissä: morsinko, mataransukuiset kasvit ja krappi sekä värireseda ja pensasväriherne. Varsinkin erilaisista värjäystavoista morsingon ja matarakasvien ja krapin kanssa kirjassa on useita sivuja.
Lisäksi hän on ulottanut kokeilunsa useisiin hänelle paikallisiin ja Britanniassa alkuperäisenä kasvaviin kasveihin, mitkä olisivat voineet olla saatavilla jo rautakauden värjärille. Jokaisesta 50 kasvista on useita lankanäytteitä, jotka on värjätty eri menetelmillä. Lisäksi kirjassa on muutamia yleisiä puutarhakasveja, sekä näytteitä sienillä ja jäkälillä saaduista väreistä.
Lyhyesti on esitelty myös joitakin moderneja kokeilevia värjäystapoja: kontaktivärjäystä, pakastetuilla kukilla värjäystä ja moniväristen lankojen värjäystä.

Kirjassa on myös lyhyesti joistain väriaineista Euroopassa eri aikakausilta rautakaudelta keskiajalle, tämä oli minusta myös hyvin mielenkiintoinen luku.

Kokonaisuutena pidin kirjasta tosi paljon, se on hyvin inspiroiva ja se pistää miettimään mitä väriaineita täällä omilla nurkillani olisi mitä on käytetty jo tuhansia vuosia sitten ja mitä kaikkia menetelmiä voisinkaan itse kokeilla. Kirjasta kuuluu Jennyn vankka kokemus värjäyksestä, se ei ole "kertakäyttökirja" missä olisi vain lyhyet reseptit tyyliin tee näin ja näin ja saat tätä väriä, vaan se pistää itse ajattelemaan ja kokeilemaan, koska jokaisen värjärin olosuhteet ovat erilaiset ja saatavat väritkin vaihtelevat. Kirjaa voi lukea moneen kertaan ja saada aina uusia ajatuksia ja vinkkejä. Kirja sopii myös aloittelevalle värjärille, mutta suosittelen kirjan alkuosan tarkkaa lukemista ja sisäistämistä ennen värjäykseen ryhtymistä. Sen jälkeen onkin sitten koukussa värjäämiseen ja väreihin mitä kasveista tulee:)

Tätä kirjaa saa mm Amazonista ja täällä on Jennyn kirjoitus uudesta kirjastaan.

IN ENGLISH
Last week I got Jenny Dean's newest book A Heritage of Colour: Natural Dyes Past and Present, and right from the start it felt very inspiring. It is soft cover and has 160 pages. This book is not intended as a recipe book but rather as an illustration of the considerable potential of obtaining a wide range of colors from plants each dyer may have available. The emphasis is on experimentation and each dyer can apply the techniques described in the book to her local plants.

The question in the beginning of the book is what can we learn from dyers from distant past, who have managed to get even brilliant colors from plants without the aid of modern chemicals. In this book there are experiments and samples of mordanting with tannins from different plant sources and how they affect the color, and also how modifying the color with alkaline, or iron and copper after actual dyeing affects the color. Lye made from wood ash may have been the source of alkaline from the very early times. Even though one aim of the book is to show what colors may be achieved without modern chemicals there is a comparison sample of alum mordanted yarn in each plant. Jenny Dean also reminds to always take into consideration where the dyed materials are meant to be used, and if they require good fastness for light and wash, then it is good to use alum as a mordant. Once alum became available to the dyers in the past, they immediately recognised its value and its use became widespread. However it is always best to conduct your own experiments so that you know which is the best way to produce each color for a certain project, and what suits you best.

How the color is extracted from the plant material may also make a difference to the color produced, and in this book Jenny introduces an alkaline extraction method which gives different colors from many plants than normal boiling water method, for instance with buckthorn bark and rhubarb roots. 

Jenny Dean has studied the analysis gotten from the textiles from archeological finds and the focus on her experiments are in the dyestuffs which were used in these textiles: woad, bedstraws, wild madder and madder and weld and dyer's broom. Particularly there are several pages about different dye methods which can be used with woad and madder related plants. There are also information about other British native plants which early dyers could have used. From each of introduced 50 plants there are several dyed yarn samples, and there are also samples of yarns dyed with lichens and mushrooms. All samples have reference to how they were dyed. There are also short chapters of some modern new dye techniques: contact dyeing, dyeing with frozen flowers and how to dye multi-coloured yarns.

In this book there is also a short chapter of some of the dyes used in Europe from the Iron age to the Middle Ages, and I found this chapter very interesting. 

On the whole I liked this book very much, it is very inspiring and makes me think what plant dyes around me could have been in use thousands of years ago, and how much there is to experiment yet for me. I can feel Jenny talking to me throughout the book. This is not a "disposable" book which is leafed quickly through, and there are no short recipes: do this and this and you get this color, but instead it makes me think and experiment myself because each dyer has different conditions and so the results also vary. This is a book which I can read many times and still get something out of it each time. This book is also good for a beginner, but I recommend that you read carefully and with time the first part of the book before starting up the experiments. I am sure you are then hooked:).

You can buy this book from Amazon, and here in her blog is Jenny's post about this book.