Wednesday, February 27, 2008

Questions about thumb Kysymyksiä peukalosta

Olen saanut muutamia kysymyksiä peukalokiilan tekemisestä ja tässä nyt kuvina vastauksia. Kuvassa on tulossa mustat Tulppaani-lapaset.
Lisään peukolokiilan molempiin reunoihin joka kolmannella kierroksella (niinkuin ohjeessa mainitaan) yhden silmukan, teen uuden silmukan edellisen kerroksen silmukkaan, näin lisäyskohtaan ei tule reikää.

In English
I have recieved some questions about thumb gusset and I have now pictures of black Tulip mittens where I can show some details how I make them.
I add one stich to each end of the thumb gusset in every third round, I do this by making the new stich to the stich from the previous round, this way there is no hole where the added stich is.

Sitten jatkan kiilan tekemistä, kunnes tulen kiilan toiseen päähän.
In English
Then I continue until I come to the other end of the gusset.

Tässä näkyy vasemman reuna lisäys, punainen silmukka tehtynä mustaan edellisen kerroksen silmukkaan.
In English
Here is the new red stich made on the back stich from previous round, the left end of the thumb gusset.
Toinen kysymys on koskenut sitä, että kun peukalokiilalle tulleet silmukat on otettu erilliselle langalle odottamaan, tilalle luodaan 3 silmukkaa ja kuitenkin kun peukaloa aletaan neuloa, tästä nostetaan 13 silmukkaa. Näitä silmukoita ei siis nosteta suoraan vaan uusia silmukoita luodaan koko peukalon takareunasta.
In English
Another question has been about the back of the thumb. After the gusset has enough stitches and is long enough, the stitches are left to rest on a piece of yarn and 3 stitches (in the beginning there were 3 which are now on the gusset) are cast on insted, so you have the same amount of sts as in the beginning. When you start to knit the tumb, you pick 13 stitches for the back of the thumb, not only those three, but you make new stitches from the back of the thumb hole like in the pictures below. So you don't pick up the sts but create new from the back of the thumb hole.


Peukalon pitäisi näyttää valmiina tältä takapuolelta
In English
The back of the thumb should look like this
I hope these pictures help and making of the thumb gusset will be easier. I think that a mitten with a gusset like this sits in my hand much better than if you make a simple hole:)
It is also a traditional Finnish way of making a thumb, it is seen in Mary Olki's books from 1950s and this is the way my mother has taught me to do it.
















Thursday, February 21, 2008

Last weeks new yarns Viime viikon uudet langat

Tässäpä viime viikkoisia uusia monivärilankoja, ylemmässä on indigoa ja kokenillia, alemmassa indigoa, kokenillia ja pähkinänkuorta. Toisessa alla olevassa kuvassa on mallitlikku tuosta ylemmästä langasta, jota on 499g, alempaa vain 200g. Vihreä monivärinen on värjätty ensin indigolla, sitten paatsamankuorella ja keltasauramolla, sitä lankaa löytyy 600g. Hinta 13€/100g, lauantaina ne löytyvät torilta:)
Kun tässä pikku erillä harjottelen talven mittaan, niin ehkä sitten löytyvät oikeat väriyhdistelmät.
In English
Here are last weeks new multicolored yarns. In the upper picture the upper yarn is dyed with indigo and cochineal, you can see how it looks knitted in the lower picture. I have 400grams of this yarn. The other color, 1873, is dyed with indigo, cochineal and wallnut hulls and I have 200grams of it.
The green multicolored yarn is dyed with indigo, buckthorn bark (afterbath) and dyer's coreopsis, I have this yarn 600grams. The price of these is 13€/100grams and they are going to the market Saturday:)



Thursday, February 14, 2008

New mittens Uusia lapasia

Olin jouluksi tehnyt raitalapasia, ja joulun jälkeen minulta pyydettiin pakettia niistä. Niinpä sitten tein muutamat koelapset raidoilla ja kuusilla. Asiakkaalle mennyt paketti oli samoilla kuusilla, millä tein ennen jouluakin, mutta sitten tein myös näillä uusilla kuusilla.
Pohjaväri on keltaoranssikirjavaa, krapilla, paatsamankuorilla ja keltasauramolla (tai vasemman puolinen vyyhti resedalla) värjättyä. Näillä väreillä on nyt sitten myös tarvikepaketti saatavilla, sen nimi on yksinkertaisesti Raitoja ja kuusia. Moniväristä pohjaväriä ei ole kovin moneen pakettiin, mutta ainakin niin kauan kuin sitä riittää, on tätä saatavilla.
In English
I had knitted some mittens with stripes before Christmas and when a costumer asked me to make a kit of it to her, I knitted some more of these mittens. She wanted to make the same kind of trees to the wrist that I had made earlier, and I have a kit like that also, but these Stripes and trees- mittens are with new trees. I have now yarn ready for some kits with these colors, the basic color is multidyed yellow/orange/red, dyed with madder, buckthorn bark and dyers chamomille (or like the skein in the left, with weld), the stripes are dyed with madder and trees either madder or natural brown color of the sheep. The multidyed yarn is never just the same (or sometimes not even close) so I might not have this available all the time.

Suomeksi
Heti joulun jälkeen tein myös uusia kuusilapasia, ensin harmaa/sinisenä, siitä oli kuva ennen uutta vuotta blogissa ja vaikka pidin itse siitä väriyhdistelmästä (ja itse asiassa ne lapaset on jo myyty, minulla ei ole kuvaa niistä valmiina), ajattelin jotain muuta paketiksi. Sainkin hyviä ehdotuksi väreiksi kommeteissa. Tein erilaisia kokeiluversioita. Meillä tämä toimii niin, että ensin mietin itse, mitä tekisin, sitten vien langat miehelleni ja kysyn, mitä mieltä hän on. Useimmiten tässä vaiheessa värit muuttuvat tai jopa malli:) Hänellä on meistä parempi värisilmä ja ilman häntä olisin usein ihan hukassa. Yhteistyömme toimii hyvin.

In English
Right after Christmas I also made some new tree mittens, first with grey and dark blue colors (I have a picture of them posted just before New Year) and even though I like that color combination, and apparently costumers, too, because I have already sold that pair (that's why there is no picture of them), I wanted to try some other colors for a kit. I got good ideas for them in comments then and I made some pair to try out different color combinations. My husband and I work together in this, he has much better eye for colors and I would be lost without him. I gather the colors that I like and then I take them to him and ask how he would combine them. Most often colors change at this point.. or sometimes even the design:) Then I make swatches and we look at them again. We work well together as a team.


Ensimmäisen version halusin tehdä violettisävyisellä monivärisellä langalla pohjavärinä ja kuuset olivat tumman vihreitä. Uskoisiko, että kuusten väri on sama vihreä, kuin alempana olevissa oleva tumma vihreä.
Mallin ruutupiirroksen on suunnitellut äitini, Liisa Rajala.
In English
The desigh and graph for these mittens (like almost all our mittens) is made by my mother, Liisa Rajala.
First I made a pair with only one basic color, multidyed with cochineal and nut hulls. The trees are green (would you believe that it is the same color as the dark green in the mittens below)







Seuraava versio olikin sitten jo lähempänä oikea, samettijalkavihreitä ja lampaan ruskeita ja beigeä.
In English


Next mittens were more what we had in mind, here are greens dyed with mushrooms and natural browns of the sheep, actually very close to Forest selection colors.







Lopulta sitten päädyttiin tähän väriyhdistelmään. Oikeastaan hyvin samanlainen edellisen kanssa vain vihreiden ja ruskeiden värit ovat hiukan vaihtaneet paikkaa.
Mallin nimi on nyt sitten Kuusikko ja sitä on saatavilla tarvikepakettina, hinta on sama kuin muillakin tarvikepaketeilla, 20€
Hyvää ystävänpäivää!
In English
These are the final color combinations. Actually it is very similar to the other one, only browns and greens changed places.
The name of these mittens is Trees and it is now available as a kit. The price is 20€.
Happy Valentines Day!

Tuesday, February 12, 2008

Buckthorn bark experiments Paatsamankuorikokeiluja


Kirjoitinkin jo aiemmin, miten Cardonin kirjassa oli maininta hollantilaisesta reseptistä, jossa paatsamankuoria käytettiin viikko tuhkalipeässä lämpimässä ja sitten lisättiin langat, joita edelleen pidettiin viikko liemessä. Helen oli onnistuneesti saanut tällä tavalla punaisia värjä, joista hän kirjoitti blogissaan syksyllä. Niinpä pitihän minunkin kokeilla:)

Sain viime syksynä kotimaisia korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuoria, kesällä kerättyjä ja kuivattuja. Tein tuhkalipeää koivuntuhkasta aiemmin kertomallani tavalla ja laitoin sitä paatsamankuorien päälle (150g kuoria) kattilaan, joka oli puuhellan kulmalla. Liemen pH oli aluksi 10. Liemi oli kellanoranssia, mutta alkoi kyllä käydä hiukan kuplien ja muutaman päivän kuluttua pH oli laskenut 6:een. Lisäsin tuhkalipeää, ja taas parin päivän kuluttua pH oli alhaalla. Argh! Lisäsin jälleen kerran tuhkalipeää niin, että pH nousi 8:aan ja laitoin liemeen 20g valkoista alunalla puretettua lankaa, mutta edelleenkään pH ei pysynyt riittävän ylhäällä. Lopulta annoin sen olla neutraalissa viikon, jolloin otin langan pois. Se oli samanlainen oranssi, millaisena se oli liemessäkin ja mitä olisin ehkä saanut kuorilla ihan normaalilla keittosysteemilläkin, lanka no1 kuvassa. Siivilöin kuoret pois liemestä ja värjäsin sillä 100g valkoista lankaa normaali keltaiseksi, ja harmittelin mielessäni, kun värjäyksestä ei tullut sellaista kuin piti.

No, toinen kokeilu saksalaisella paatsamankuorella, jonka olin ostanut nimellä 'faulbaumrinde', puun latinalaista nimeä en löytänyt mistään. Tämä kuorisilppu käyttäytyikin jo heti alussa eri tavalla kuin kotimainen: välittömästi kaadettuani tuhkalipeää kuorien päälle, liemi ja kuoret muuttuivat punaiseksi, kuva punaisesta lasipurkista pari postausta alempana. Olin jo ihan innoissani. Olin laittanut 100g kuoria lasipurkkiin ja toista kokeilua varten 200g kattilaan, samaa tuhkalipeää molempien päälle.

Ensin mitä tapahtui lasipurkissa: Aluksi pH oli 10, mutta jo kahden päivän kuluttua aamulla huomasin, että vaikka kansi oli mielestäni tiivis, mössö oli käynyt niin, että sieltä oli tihkunut vaahtoa yli ja sisältö oli muuttunut keltaiseksi. Punaisesta ei ollut tietoakaan ja kun mittasin pH:n se oli n 6. Siirsin litkun isompaan purkkiin ja päälle lisää lipeää, niin että pH oli 9, mutta taas parin päivän kuluttua pH oli pudonnut 5:een. Tässä välissä huomautus, että tämä happamuuden lasku johtui todennäköisesti käymisestä, sillä olen säilyttänyt tuhkalipeää ämpärissä, eikä tavallisessa säilytyksessä oli pH laskenut näin lyhyessä ajassa. Aina kun lisäsin lipeää ja liemi tuli emäksiseksi, myös liemen väri muuttui, ei tarvinnut pH liuskoja, kun jo väriä katsomalla näki missä mentiin. Lopulta viikon jälkeen nostin taas kerran pH:n 8:aan ja lisäsin 20g alunapuretettua lankaa, ajattelin että pienellä määrällä voi aluksi kokeilla. Viiden päivän kuluttua pH oli taas laskenut 5:een ja liemi oli keltaista, myös lanka näytti keltaiselta, kun nostelin sitä aina välillä. Olin jo ihan luovuttanut.

Mitä sitten tapahtui kattilassa samaan aikaan: myös siinä pH oli aluksi 10 ja liemi karmiininpunaista, hienon näköistä. Kahden päivän kuluttua liemi oli edelleen punaista, pH oli laskenut 8:aan ja liemi kävi punaisilla kuplilla, juuri saman näköistä muuten kuin Helenin kuva samasta vaiheesta omassa blogissaan. Kolmen päivän käymisen jälkeen pH oli pudonnut 6:een ja liemi muuttunut keltaiseksi. Lisäsin lipeää (Ph 8) ja valkoista aluna puretettua lankaa 20g tännekin. Jostain kumman syystä kattilassa liemen Ph pysyi nyt tasaisena, n8:ssa, liemen väri oli punertavaa, vaikka lanka näyttikin kellanoranssilta. Lämpötila oli ehkä 20-40C kaikilla näillä värjäyksillä. Viiden päivän kuluttua otin sekä kattilasta että lasipurkista oranssit langat pois ajatellen kokeilun epäonnistuneen. Olin aina silloin tällöin nostellut lankoja toivoen että väri muuttuisi punaiseksi, mutta ei. Kun sitten lopullisesti nostin langat pois, laitoin ne narulle valumaan yöksi ennen pesua, ja sitten tapahtuikin ihme. N puolen tunnin kuluttua molemmat!langat olivat muuttuneet - hapettuneet- punaisiksi!! Lasipurkissa (jossa oli vähemmän kuoria suhteessa lankaan ja jonka pH seikkaili miten tahtoi) ollut lanka tuli kirkkaaman ja hiukan vaaleamman punaiseksi, no 2, kun taas kattilassa ollut lanka, no3, oli ruskeamman ja voimakkaamman punaista. Kun näytin lankoja miehelleni, hän kysyi, olinko varma, että en ollut vahingossa laittanut niihin krappia:) Ei, kyllä nämä tulivat paatsamankuorilla. Varsinkin kattilassa ollut lanka oli hiukan karkeampaa kuin normaalisti, eli pitkä liotus emäksisessä ympäristössä ei ollut oikein hyväksi, mutta tämä vaatii vielä testailua. Jospa lyhyempi värjäysaika riittäisi ja hmm, myöskin lasipurkissa ollut lanka, jonka pH laski, antoi punaista väriä.

Paljon on vielä kysymyksiä ja valonkesto pitää testata keväämmällä, kunhan aurinko alkaa paistaa enemmän. Pesussa väri ei muuttunut, vaikka pesin neutraalilla pesuaineella, niin kuin tavallisestikin. Näissä värjäyksissä paatsamankuoria oli todella paljon suhteessa lankaan, normaalilla keittvärjäyksellä saan värjättyä 200grammalla kuorta kilon lankaa keltaiseksi. Aionkin kyllä käyttää liemet vielä normaaliin värjäykseen, niin että eivät ne hukkaan mene. Onko näin iso määrä välttämätöntä, sekin pitää testata. Haittaako käymisen yhteydessä tapahtuva pH:n lasku? Ja mitä oikeasti siinä käymisessä tapahtuu?
Myös tuo, miksi kotimaiset kuoret eivät antaneet punaista, onko kyse paatsamalajien erosta vai olivatko nämä kuoret mahdollisesti liian nuoria. Yleensähän sanotaan, että kuorien (niinkuin krapin juurienkin) pitäisi olla vähintään puolen vuoden ikäisiä, mitä vanhempia, sitä parempi. En tiedä, onko niin.
Helpommalla samanlaista punaista saa krapilla ihan varmasti, mutta onhan tämä jännää. Jatkan kokeiluja:)

In English
I wrote earlier that in Cardon's book there was an old recipe where buckthorn barks were fermented in wood ash lye for a week, then the yarns were added and kept in the bath for another week. Helen had succeeded doing this and had written about it in her blog, so of course I had to try also:)

Last summer a friend of mine gave me alder buckthorn (Rhamnus frangula) barks, collected here in Finland then. I made lye from birch ashes like I wrote earlier and then I put 150grams of dried alder buckthorn barks to ferment in warm birch ash lye in a kettle in our wood stove. The pH of the bath was 10 at the beginning and it was yellow-orange. It started to ferment and after two days the pH ahd dropped to 6. I added more lye, but again after two days the pH had gone down. Arhg!! Again I added birch ash lye (pH8) and put 20grams of white alum mordanted yarn to it, but the pH wouldn't stay up! Finally I gave up and let it be neutral for one week, after which time I took the yarns away. They were the same orange as in the bath, no change in the air. It is no1 in the picture. I think I would have gotten the same color with normal boiling method. Disappointed, I strained the barks from the bath and dyed 100grams fo white yarn yellow with the rest of the bath, like usually.

Well, then another experiment with the buckthorn bark chips that I had bought from Germany as 'faulbaumrinde', I haven't been able to find out the latin name of the buckthorn they were from, so I don't know if they are from different tree as the Finnish barks.
These chips behaved differently from the start, I already posted a picture of the red glassjar earlier. Right after I had poured birch ash lye on the chips, they and the lye turned bright red. I was so excited! I had two experiments, in the glassjar 100grams and in the kettle 200grams of buckthorn bark chips.

First what happened with the glassjar:
The pH was 10 at the beginning, but after two days in the morning I noticed that the liquid had turned yellow and the foam was coming from the jar. I had thought the lid was tight, but apparently not. The pH was 6 and so I poured all to a bigger jar and added more birch ash lye to raise the pH to 9. But then after two days the pH was 5 again! This lowering of the pH had to have something to do with fermenting, because when I store the ready lye in a bucket, the pH stays up, at least for some time. Everytime when I added lye to the jar, the color of the bath turned red, and I only had to look at the color to see that it always dropped after a few days, because it had turned yellow. Finally after one week I added lye once more to raise the pH to 8 and added 20grams of alum mordanted white yarn to it. After 5 days the pH had again dropped to 5 and the bath was yellow, also the yarn was yellow every time I raised it from the jar to look, if it would change red. By that time I had mentally given up, it wasn't going to work.
What happend in the kettle at the same time:
also there the pH was 10 to begin with and bath really red, looking wonderful. After two days the bath was still red and it had started to ferment with red bubbles, the pH had though dropped to 8, but that wasn't bad compared to the glassjar. And it was still red. After three days of fermenting it had gone down to 6 and the bath was yellow (day five from the beginning). I added more lye (pH8) and 20grams of white alum mordanted yarn. Now for some unknown reason here in the kettle the pH stayed now about 8 for five days (and didn't drop like in the jar) and the bath was red, even if the yarn did look yellowish orange. The temperature had been between 20 and 40C in all these experiments, It was difficult to keep at the same temperature all the time. I had almost every day raied the yarn from the bath to see if there was any change of color, but no, they were not red. After five days I took both yarns, from the kettle and from the glassjar, away from the bath and put to dry in a string, meaning to wash them the next day. They were yellowish orange, BUT after about half an hour in the air, a miracle happened and they had turned - oxidized - red, just like Helen had said! The yarn from the glassjar (where there were less bark chips/yarn and where the pH had gone up and down many times) was brighter and lighter red (no2), than the yarn from the kettle, which was deeper and a little more brownish red (no3).
When I showed these yarns to DH, he asked if I was sure I hadn't accidentally put madder in the bath:) No, these colors really came from buchkthorn bark.
The yarn, which had been in the kettle with higher pH, was a little coarse, so this was not very good for it, but this needs more testing. Maybe shorter time would be enough and also the yarn from the glassjar, with lower pH, did give red.

I have lots of questions and I have to test these fro light fastness later in the spring when there is more sunshine than now. Washing fastness was good, there was no bleeding and the color didn't change, even though I used my usual neutral soap(Ecover, for wool).
In these experiments I used a lot more bark chips than I would usually. If I used the boiling method I would have dyed one kg of yarn yellow with 200grams of bark chips. I am going to dye with the rest of the baths later on, so they won't go to waste. is this big amount necessary, I have to test that also. And is the lowering of the pH during the fermenting bad? Should the pH be all the time higher? And what really happens to the dyestuffs when the bark ferments?
Also, why did the Finnish alder buckthorn barks not give red? Is it a different buckthorn species or were the barks no old enough? I have read that barks should be at least 6 months old before using, the longer the better, the same as with madder, but is this so? I don't know.
I know that I will get red easier with madder, but this is exciting, trying old recipes. I am definitely going to continue experiments:)


Friday, February 8, 2008

Hydnellum suaveolens Tuoksuorakasvärjäystä


Puunkuorivärjäysten takkuillessa värjäsin viime syksyisillä tuoksuorakkailla. Tuoksuorakkaan tuntee helpoiten, niinkuin nimestä voi arvata, tuoksusta. Se on voimakas maarianheinämäinen tai aniksen tapainen tuoksu, jonka tuntee jo jonkin metrin päähän sienistä. Sieniä voi löytää rehevistä kuusikoista, usein neulasmatolta. Nuoret sienet ovat melkein valkoisia, piikit harmaita, tyvestä violetihtavia.
In English
I am having trouble with my bark dyeings, so last week I decided to dye with mushrooms, for a change. I had tooth fungi, Hydnellum suaveolens from last fall soaking in ammonia in a glass jar, also some were in a bucket in the porch rotting (no smell though).
Hydnellum suaveolens is easy to recognize from the sweet anise-like smell, which you can smell even several meter away from the mushrooms. These mushrooms grow in moist spruce forests, where there is usually very little else growing in the ground. Young mushrooms are almost white and spines whitish grey.

Tässä kuvassa hiukan vanhempia tuoksuorakkaita, joiden alapinnat ovat hyvin sinertäviä. Monet sienet ovat samannäköisiä iästä riippumatta, mutta orakkaiden ulkonäkö muuttuu todella paljon sienen vanhetessa. Tuoksuorakkaiden lakki tulee päältä ruskeammaksi sienen vanhetessa ja nämä ovat aika ohuita sieniä verrattuna moniin muihin orakkaisiin, jotka ovat pullukampia. Sienet ovat myös melko isoja, usein sellaisia kämmenen kokoisia. Tuoksun lisäksi varmin tuntomerkki löytyy taas sienten halkaisupinnalta, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Tuoksuorakas on ylempi oikeanpuolimmainen sieni, jonka halkaisupinnalla on sinisiä vöitä, eikä yhtään oranssia/rusehtavaa, kuten alempana olevassa siniorakkaassa. Kokonaan oranssi orakas myös halkaisupinnalta kuvassa on oranssiorakas:)
In English
Here are little older mushrooms which become more brown and there is usually white rim to a brown cap, and spines are bluish. Many mushrooms look the same whether they are young or old, but tooth fungi look very different depending on their age. These mushrooms are quite large, often the size of my palm or bigger and their flesh is thinner than most other tooth fungi, which are rather plump. Besides the smell, the best identification is again the flesh of the mushroom. There are only bluish zones (the top right mushroom in the picture below), not any brown or orange, like in Hydnellum caeruleum (the bottom mushroom). The whole orange mushroom in the left is Hydnellum aurantiacum.
Minulla oli tuoksuorakkaita säilöttynä lasipurkkiin ammoniakkiveteen, n1.6kg, ja lisäksi reilu kilo kuistilla ämpärissä mätänemässä. Purkissa olleiden sienten liemen pH oli tippunut neutraaliin. kaadoin mössön kattilaan, lisäsin hiukan tuhkalipeää (ammoniakkia ei ollut), niin että pH nousi 9:ään ja keitin sieniä reilut 2 tuntia. Orakkaita keittäessä alkuun keitosta pitää vahtia vieressä. Kun ne alkavat kiehua, muodostuu paljon vaahtoa, joka kiehuu helposti yli, ellei keitosta sekoita!!! Kun sinimustan vaahdon on saanut sekoamaan veteen, voi kattilan jättää poreilemaan itsekseen lopuksi aikaa. Tämä keitos on myös hyvä tehdä ulkona, koska haju on karmea.
Siivilöinnin jälkeen laitoin liemeen 100g valkoista alunapuretettua lankaa (sieniä oli siis 1.6kg), mikä oli liikaa, lopputulos oli näyte no2. Luulin muistavani, miten olin aiemmin tehnyt, mutta nyt kun katselin vanhoja muistiinpanoja, niin näytteet 3-6 aiemmilta vuosilta on värjätty suhteilla 2,5kg sieniä/100g lankaa. Ei ihme, että väri jäi vaaleaksi. No.3 on vuodelta 2005 ja se oli puretettu raudalla. Olin silloin pari vuotta sitten testannut näitä aurinkoisella ikkunalla, eikä haalistumista tai värin muuttumista tapahtunut kuukauden aikaana, eli siinä mielessä hyvä värisieni, ainoa vika on että sato on hyvä vain joinakin vuosina, jolloin niitä voi löytää kymmeniä kiloja, useimmiten vain muutaman kilon.
Näyte no1 tuli ämpärissä mädänneistä sienistä, joita keitin myös kaksi tuntia, lisäten lorauksen tuhkalipeää keiton alussa (pH8-9). Sieniä oli vieläkin vähemmän, kilo/100g lankaa, siksi varmaankin vaalea väri, mutta mukava tietää, että sieniä ei ole pakko liottaa ammoniakissa, vaan pelkkä mädättäminen riittää. Toisaalta nuo värit 3-5 olin saanut kolmen viikon ammoniakkiliotuksella, vastakohtana tuoreeltaan värjättynä saadulle no7:lle. Eli jos ei jaksa odottaa kuukausikaupalla sienten mätänemistä, vaan haluaa värjätä syksyllä, silloin ammoniakkiliotus on välttämätöntä, ainakin tähän astisen kokemukseni mukaan. Kuivatuilla sienillä en ole koskaan kokeillut värjätä. No8 oli kakkosen jälkiväri eli sinertävät sävyt tarttuivat paremmin ensimmäisessä värjäyksessä. Eli näillä sienillä sienten ikä vaikuttaa oleellisesti saatavaan säyyn, samoin sieniä kannattaa olla melko paljon. Tuoreilla sienillä värjätessä väri jää tavanomaiseksi ruskeanvihreäksi, mutta ajatelkaa, enää puoli vuotta, niin taas tulee uusia sieniä:)
In English
I had 1,6kg of mushrooms soaking in ammonia in a glassjar for 5 months, the pH was about 10 at the beginning but had dropped to neutral,7, by now. I poured the mushroom mush to a kettle and boiled them for little over 2 hours. These smells really awful now and the boiling must be done outside! Also, this is important, stand by when they start to boil, because there will be a lot of bluish black foam (I don't know why) which will boil over very easily! After you have stirred it for a while, so that the foam has gone down, then you can leave it to simmer by itself.
After two hours I strained the bath and put 100grams of alum mordanted white yarn to it and simmered it for one hour. I thought I remembered what I had done previously (hah), but when I read my notebook afterwards I found out why the color turned out pretty pale this time. I now used 1.6kg of fresh mushrooms to 100grams, sample no2, when earlier I had used 2.5kg of mushrooms to the same amount of fiber and gotten samples 3-6. Those were dyed in 2005 and no3 was mordanted with iron all the other ones with alum.
I had tested those samples for lightfastness in a sunny window for one month then, and noticed no visible change in the colors. So, this is a good dye mushroom to get bluish greens, the only trouble is that it is abundant only in some years, those years it is easy to get tens of kilos of it, but most years I find only couple of kilos, like last fall.
I got sample no1 from mushrooms that had rotted in a bucket in our porch from last October, boiled the mushrooms for 2 hours and added some wood ash lye (didn't have any ammonia) to the bath so that the pH was 8-9 while boiling. The wood ash lye seemed to work, even though all the instructions tell to add ammonia. (I wonder if ammonia has some other function besides raising the pH?) Even if the color was pale it was the right hue, so it is nice to know that rotting the mushrooms seems to work also, and there is no need to soak in ammonia, if you are prepared to wait for several months to have them rotted enough. You have to add something to raise the pH when boiling the mushrooms nevetherless. And if you want to dye soon after finding the mushrooms, then I think soaking in ammonia is necessary for 2-3 weeks in order to get colors like 3-5. They were done like that. If you dye right away with fresh mushroom you will get either pale beige or green or a color like no7, which was dyed with fresh mushrooms in early fall. Somehow the bluish pigments need fermenting and ammonia in boiling to come out and attach to the yarn and you need a lot of musrooms. No8 is an afterbath of no2 and even though it is darker color than no1, there are no bluish pigments left.
I haven't tried dried mushrooms so I don't know if they work, but think: only six months left before there are new fresh mushrooms:-)




Saturday, February 2, 2008

Yarns... Lankoja..

Olen taas värjännyt kokenillilla vähäsen myyntilankoja kuorikokeilujen lomassa, alemmasta yllä olevista piti tulla monivärinen, mutta kokenilli peitti alla olevan krapin, muuten ihan hyvä väri, värjätty harmaalle langalle. Ylempi on sitten jälkiväri samasta liemestä, myös harmaalle langalle. Molempia värejä on vain 300g kumpaakin.
In English
Last week I have dyed yarns for sale with cochineal. The lower yarn in the top picture was going to be multicolored, but again cochineal covered all the madder red I had dyed before. Nice color nevertherless. The other one is from after bath of the same cochineal. Both are dyed on grey wool and I have only 300grams of each.


Nämä onnistuivat paremmin, punaisessa on vaalean ruskealle langalle krapilla värjätty pohja ja kokenillia päälle, ja violetissa indigo ensin ja sitten kokenilli. Kumpaakin väriä on vain 200g, samoin kuin alakuvassa olevaa oikeanpuolimmaista väriä, jossa on kokenillilla värjätty samettijalkavihreän päälle. Siinä puretuksena oli rauta, muissa aluna ja viinikivi.
In English
These turned out better, the red one is dyed on light brown wool first with madder and then with cochineal. The purple yarn is dyed first with indigo and then cochineal. I have only 200 grams of these both, as well as the purple in the far right in the bottom picture. That color was dyed first with green with mushroom Paxillus atrotomentosus, mordanted with iron, and then with cochineal. All the other colors were mordanted with alum and cream of tartar.