Dyeing with birch bark Koivunkuorella värjääminen

Viime kesänä ystäväni keräsivät minulle polttopuita tehdessään paljon koivun kuoria. Nämä koivut oli kaadettu ja kuorittu kesäkuussa, ja koivut olivat sellaisia keski-ikäisiä puita. En tiedä ovatko nämä hies-vai rauduskoivun kuorta vai sekä että. Aiemmin minulla on ollut hyvin vanhojen koivujen kaarnamaista kuorta, jolla olen värjännyt mm täällä. Niidenkään koivujen lajia en tiennyt tarkalleen, luultavasti hieskoivujen kuoria, mutta ihan varma en ole. Selvin ero aiemmissa kuorissa ja näissä mitä nyt sain on ainakin se, että nyt saamani kuoret ovat nuoremmista puista kuin aiemmat kokeiluni.
Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on minkä näköisiä kuoret ovat nyt kuivina.

IN ENGLISH
Last summer my farmer friends felled birches for firewood, and I got fresh birch bark from them. These birches were felled in June and they were about middle aged trees. I'm not sure if they were silver (Betula pendula) or white birches (Betula pubescens) or mixture of both, because both species grow here native. When I had dyed previously with birch bark, here, I had bark from very old birches, but I didn't know the species of birches either then. The  difference then and now is at least the age of the trees from which the bark was from. In the left corner of the picture above you can see how these barks look when dry.

Marraskuussa kokeilin värjätä ensimmäisen kerran näillä viime kesäisillä kuorilla.  Kuorista saatavat värit ovat yleensä tanniineja jotka eivät muutu liukoiseen muotoon muuten kuin käyttämällä niitä emäksisessä liemessä. Pelkästään keittämällä niistä saatava väri olisi hyvin vaalea beige, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Laitoin likoon kilon kuoria ja liotusveteen kidesoodaa niin, että pH nousi noin 9:ään. Jo seuraavana päivänä liemi oli punaista. Kuoret saivat liota ämpärissä noin kuukauden, tänä aikana liemi alkoi käydä ja pH putosi lievästi happamaksi (pH6). En lisännyt kidesoodaa tähän liemeen käymisen aikana. Kuukauden liotuksen jälkeen haudutin kuoria liemineen n 60 asteessa pari tuntia ja annoin jäähtyä yön yli. Seuraavana päivänä siivilöin liemen. Siivilöity liemi on kaunista tummanpunaista ja myös kuoret ovat muuttuneet punaisiksi.
Värjäsin tällä liemellä ( 60°C, ei korkeampi lämpö) ensin 200g lankaa, toinen vyyhti oli purettamaton (no 1) ja toinen aluna-viinikivipuretettu (no 2).  Odotin värin tarttuvan purettamattomaan yhtä hyvin kuin puretettuun, mutta näin ei käynyt vaan alunapuretettu sai voimakkaamman värin. Ensimmäisen värjäyksen jälkeen laitoin liemeen 300g rautavihtrillillä (1%) esipuretettua lankaa (ei alunaa), joka värjääntyi tuollaiseksi lievästi punertavan harmaaksi (no 3). No 4 on toinen jälkiväri samasta liemestä, myös rauta-esipuretettu.

Tein näille langoille valonkestotestin vuodenvaihteessa kuistilla, silloin oli parin viikon ajan aurinkoisia pakkaspäiviä, tosin päivän pituus ei ollut kovin pitkä eli ehkä testi olisi hyvä tehdä uusiksi nyt huhtikuussa. Joka tapauksessa yllätyin positiivisesti siitä, että värit eivät muuttuneet ollenkaan sen kahden viikon aikana.

IN ENGLISH
In November I dyed for the first time with these barks from last summer. The dyes from barks are usually tannins which need to be extracted in alkaline fermentation, in normal boiling method they only yield pale beiges, at least that is my experience.
I soaked one kilo of barks and added washing soda so that the pH raised to 9. Already the next day the bath was dark red. I let the barks soak for a month and it started to ferment, and pH dropped to 6. I didn't add more washing soda during fermentation. After one month I simmered the barks and bath in about 60°C for couple of hours and then let cool until next day when I strained the bath. The bath looked beautiful red as did the soaking pieces of bark.
I used this bath to dye (at 60°C) first 200grams of wool, one skein with no mordant (no 1) and one with alum and cream of tartar mordant (no 2). I expected to get equal strength of color to both yarns but the skein with no mordant came out much paler color. I then used the bath second time adding three skeins of  yarn pre mordanted with iron (1%), no alum, and it turned lavender grey, no 3. No 4 is the second after bath, it was also pre-mordanted with iron.

I did lightfastness test for these yarns in the beginning of January when it was cold and sunny and snow reflected the sun, and their color didn't change at all in two weeks time in our sunny porch, but of course the days were short that time of year, so I probably should repeat the test in April when the days are longer.

Seuraavan liemen laitoin käymään tammikuun alussa, samalla tavalla lisäten kidesoodaa liemeen ja annoin sen käydä 10 vrk, ja pH oli lopussa 6. Haudutin lientä kuiten aiemmin, siivilöin ja värjäsin samoin kuin aiemmin, tosin värjäysliemen lämpö pääsi nousemaan 75°C vahingossa (yritän pitää tanniineja sisältävien liemien lämmön alhaisempana koska usein korkeammassa lämmössä langasta tulee karheaa). Vaikka liemi näytti ihan hyvän tummanpunaiselta, niin langat (aluna- viinikiviesipuretus) värjääntyivät vaaleammiksi eivätkä vaalean pinkiksi vaan enemmän kellertäviksi, no 5.
 Mietin, josko syynä olisi ollut lyhyempi käymisaika, ja niin laitoin kuoret takaisin liemeen ja lisäsin kidesoodaa uudelleen, ja annoin liemen olla vielä neljä viikkoa lisää. Liemi ei kunnolla käynyt enää ja lopullakin pH oli 7-8. Haudutin kuoria kuten aiemmin ja värjäsin esipuretetut langat, joista tuli nyt selvästi tummempia. Nyt vasta huomaan, että näistä unohtui kuvasta, mutta väristä tuli samanlainen kuin no 2 tai 8 eli tuntuisi siltiä, että pitkä käymisaika olisi ollut tärkeä. Taaskin liemi pääsi lähelle 80°C, joten myös olisin sitä mieltä, että sillä ei ollut merkitystä oliko lämpä 60 vai 80.
Tämä liemi on edelleen ämpärissä ja laitoin sinne yhden aiemmin pinkiksi värjääntyneen vyyhdin ja tarkoitus olisi katsoa tummeneeko väri pelkässä viileässä seisotuksessa muutaman viikon aikana.

IN ENGLISH
I started the next experiment in the beginning of January, soaking barks in alkaline bath now for 10 days, in the end pH was 6. I simmered like earlier, strained the bath and dyed like earlier, except the temperature of the dye bath raised to 75°C by accident ( I try to keep the temperature of baths containing tannins lower because my yarns may become harsh with the combination of tannins and hight temperature). Even though the bath was good red,  the premordanted yarn became only pale tan color, no 5. 
I started to think that perhaps short fermentation time was the reason, so I put the used barks back to the bath, and added washing soda and waited four more weeks. This time the bath didn't ferment properly any more, and even in the end pH was 7-8. I simmered the barks, and dyed alum-cream of tartar mordanted yarns in the strained bath, and this time they became better pink. I now noticed that I forgot them from the picture, but their color is the same as  no 2 and no 8. Now it seems to me that long fermentation is beneficial to get more pinkish color from birch barks, and also this time the temperature of the dye bath got up to 80°, so I would say that it doesn't matter to the color if the dye temperature is 60 or 80.
I  still have this bath in a bucket and I put one pink skein in it, I want to see if the color deepens in cold soak in couple of weeks.

Kolmas kokeilu koivunkuorilla.
Käytin kuoria emäksessä kuten edellä, nyt kuoria oli 800g ja liotus/käymisaika 4 vk.
Lopussa pH oli 6 ja liemi tummanpunaista (alussa olevat kuvat ovat tästä liemestä). Nyt teinkin niin, että vain siivilöin liemen ilman haudutusta. Laitoin siivilöityyn liemeen aluna-viinikivi-puretetun langan, mutta siitä tulikin no 6, eli hiukan epätasainen kellertävä väri eikä yhtään pinkki!
Niinpä sitten laitoin kuoret takaisin liemeen, haudutin niitä kolme tuntia ja liemi sai jäähtyä taas yön yli. Nyt laitoin liemeen toiset 200g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja kontrollipurettamattoman pätkän, ja ne värjääntyivät hyvän pinkiksi, paitsi tietysti purettamaton jäi vaaleammaksi, no 8. Puretettu tästä värjäyksestä on no 7. Värjäsin samalla liemellä vielä toiset 200g, tuloksena oikeastaan ihan sama väri kuin no 7, kolmas värjäys tuli kellertävämmäksi eli punaista väriä ei enää tarttunut niin paljoa.
Kuvissa tuo pinkki näyttää vaaleammalta kuin mitä se oikeasti on, olin siihen ihan tyytyväinen, vaikka olisihan se voinut olla vieläkin tummempi.
Tämäkin liemi on edelleen ämpärissä ja siellä yksi vyyhti jälkiväristä kokeilussa josko väri tummenisi ajan kanssa.

Näiden kokeilujen perusteella jatkossa värjään koivunkuorilla pitkällä emäskäyttämisellä ja aluna(-viinikivi)-esipuretuksella. Kuoria kannattaa olla kaksi tai kolme kertaa lankojen paino ja lisäksi jälkivärit kannattaa ottaa. Tuntuisi, että ei ollut eroa sillä oliko itse värjäyksessä pH 6 vai 8, ja happamammassa lanka ei kuumassakaan vahingoitu. Yksi tapa mikä vielä jäi kokeilematta oli pitkä värjäys viileässä ja emäksessä eli mitä olisi ollut tuloksena jos olisin pitänyt käymisliemen emäksisenä lisäämällä kidesoodaa aina kun pH putosi ja sitten laittamalla langat sinne viileään emäksiseen liemeen värjääntymään muutamaksi viikoksi. Happamassa ilman keittoa väri ei ainakaan tarttunut kuin vaaleana kuten no6 osoitti, tosin värjäysaika oli siinä vain vuorokausi.
Koivunkuoren väriaineista en ole löytänyt tietoa kunnolla mistään, todennäköisesti siinä on kuitenkin tanniineja ja Krista Vajannon väitoskirjan Dyes and Dyeing Methods in late Iron Age Finland mukaan koivunkuoressa on tuntemattomia flavoideja. Väitöskirja kannattaa lukea kokonaan, linkki siellä lopussa pdf tiedostoon.

Kuivattuja koivunkuoria on nyt myynnissä myös kaupassani.

IN ENGLISH
Third experiment with birch barks.
I fermented barks in alkaline bath like earlier, now I used 800grams of barks and fermenting time was 4 weeks. In the end pH was 6 and bath dark red ( pictures in the beginning of this posting are from that bath). Now after fermenting I strained the bath without simmering. I added two skeins of alum-cream of tartar mordanted wool, but the bath only dyed them uneven yellowish peach color, no 6. Not at all pink! 
So I put the barks back to the bath and simmered them for three hours and let cool overnight. Then I added another two mordanted skeins, and control piece of unmordanted wool.  Mordanted yarns dyed pink, no 7, and unmordanted paler color, no 8. I used the same bath to dye another two skeins the same pink as no 7, and the third time the same bath gave less pink and more yellowish color. In the pictures this pink (no 2 and 7) look lighter than it really is, I was pleased with it.
Also this bath is still in a bucket with one skein of wool to see if it became darker in time.

After these experiments in the future I will dye with birch bark first fermenting the barks in alkaline bath for several weeks, and when dyeing using mordanted yarn. Without mordant the color seems too pale for my taste, although it could be a good base for other dyes. It is useful to use twice or three times the weight of barks to to weight of wool and also afterbaths are useful. It would seem to me that there is no difference in color if the pH of the actual dye bath is 6 or 8. One method which I haven't yet tried is to keep the fermenting bath pH high all the time, and then add yarns to cool alkaline bath (without simmering), and dye there for a longer period of time. In acid bath without simmering the pink/red color didn't attach to the yarn (no 6), though the dyeing time was only one day.
I haven't found information about dyes in birch bark anywhere, but likely there are tannins, and according to Krista Vajanto's recent dissertation Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland, there are unknown flavoids in birch bark. There is link to pdf of this paper in the bottom of this link, it is good reading:)

I have these birch barks also for sale in my shop.

With Love Mittens Rakkaudella -lapaset

Nyt on valmiina toinen talven pakkasten aikana tekemäni  lapasmalli. Tässä on sama reunamalli kuin Tammikuja-lapasissakin, ja keskellä olevat sydänkuviot ovat äitini piirtämät sydämet, samat kuin Onnenapila ja Blue Hearts -lapasissa. Kokeilin erilaisia värityksiä ja päädyin tähän.
Väreinä näissä lapasissa on tummaa rusehtavan violettia ja kahta viininpunaista, murrettua pinkkiä ja punaoranssia, värit on värjätty krappijuurella ja kokenillilla tai niiden sekoituksella.
Mallin nimi on Rakkaudella (minulta sinulle) ja sitä on nyt tarvikepakettina kaupassani.

IN ENGLISH
I have now finished another new mitten pattern which I have been knitting in January when we had very cold weather (it is now a little bit warmer though spring is not yet here). These mittens have similar side patterns as Oak Valley mittens, and the hearts in the middle are the same hearts by designed my mother as in Lucky Hearts or Blue Hearts mittens. I experimented with different colors and liked this combination best.
The colors in these mittens are dark brownish purple and red, muted pink  and winered, and orange red, and they are dyed with madder and cochineal or a combination of these two.
The name of these mittens is With Love (from me to you) and it is now available in my shop.

No seeds this year Ei siemeniä tänä vuonna

Viime kesä oli viileä ja pilvinen väritatarta ajatellen ja vaikka sainkin värisatoa lehdistä ihan hyvin, niin kukinta alkoi myöhään ja vaikka olin ottanut kukkivat versot sisälle ennen halloja, niin en saanut niistä paljoakaan siemeniä, nekin mitä sain olivat tavanomaista pienempiä. Epäilen, että kukat eivät olleet tarpeeksi auki ja pölyttyneitä vielä siinä vaiheessa kun otin ne sisälle. Kokeilin siementen itävyyttä nyt tammikuussa ja 15 kylvetystä siemenestä nousi kahdessa viikossa pintaan huoneenlämmössä vain 5 tainta eli itävyys jäi 30%:iin normaalin lähes 100% sijaan. Saan näistä siemenistä kyllä itselleni uudet kasvit taas tulevaksi kesäksi, ja jääkaapissa on joitakin edellisvuotisia siemeniä, mutta myyntiin niistä ei riitä eivätkä siemenet oli tarpeeksi hyviä myyntiin. Jos taimia jostain syystä itää kuitenkin enemmän sitten maalis-huhtikuulla niin voin myydä ylimääräiset taimet torilla keväällä.

Ulkomailta väritattaren (Persicaria tinctoria) siemeniä saa edelleen ainakin samoista paikoista kuin aiemminkin, Saksasta Ruhlemann'silta ja USAsta Companion Plants'ilta. Harmillista, että kukaan isompi firma ei ole ottanut väritattaren siemeniä valikoimiinsa Suomessa.

IN ENGLISH
Last summer was not very good here for japanese indigo (Persicaria tinctoria), it was too cool and cloudy, and although I got good blues from the leaves, the flowering started late in September. I took some flowering stems inside before the frosts in the end of September, but they didn't produce very much seeds. I suspect that flowers were not open enough at that time and they weren't pollinated. Even the seeds I got were small, and now I tried to germinate them. I sowed 15 seed and only 5 germinated in two weeks in room temperature so the germination rate was only 30% which is not good. I will get plants for myself from these seeds and from some from previous year which I have stored in the fridge, but I don't have left over seeds to sell this year.
If I get more plants from my seeds in April that I need for myself I can sell them in the spring at the market.

From abroad you can buy japanese indigo seeds at least from Germany from Ruhlemanns and from Companion Plants from the US. It is too bad that not bigger seed company doesn't sell japanase indigo seeds here in Finland.

Oak Valley Mittens Tammikuja lapaset

Tässä on nyt uudet lapaset. Pidän puista ja tammista, joita meillä on pihatielläkin. Pidän myös ryijyistä ja olen pitkään halunnut saada lapasiin jotenkin samaa tunnelmaa mitä on vanhoissa  ryijyissä, joissa reunoissa on usein ns polvekeraita. Lapasissa vain ongelmana on se, että lankoja ei samalla kerroksella olisi hyvä olla kahta enempää, joten reunoihin ei voi laittaa eri väriä kuin keskelle. Omasta mielestäni onnistuin nyt kivasti yhdistämään reunapaneelit ja keskuskuvion. Lapasten tammikuvio on sama äitini tekemä tammi mikä on Syystammi-lapasissa.
Kokeilin aika montaa erilaista väriyhdistelmää purkaen ja neuloen uudelleen, muutamat lapaset tein valmiiksi asti torille myyntiinkin, ennenkuin päädyin näihin ja pidän näistä kovasti.
Näiden lapasten nimi on Tammikuja, ja niissä on 7 eri väriä: luonnonmustaa, kolmea luonnonruskeaa ja kolmea oliivinvihreää värjättynä samettijaloilla. Tarvikepakettia näihin lapasiin on nyt saatavana kaupassani.

IN ENGLISH
Now I have a new pair of mittens ready. I like trees and oaks which we have by our road. I also like old Finnish "ryijy" rugs, there isn't any proper English name for them. I have for a long time wanted to get the same feeling to our mittens as is in older "ryijy" (from 1600 or 1700 century) which have kind of panels on the sides and different patterns in the middle. With mittens there is a problem that I can't have different colors in the sides as in the middle, because I don't want to use more than two colors at a time. Now I'm very pleased how these mittens turned out! The oak pattern is the same as in Autumn Oak mittens, and it is made by my mother.
I tried quite a few color combinations before ending up to these, I ripped and knitted again, and also finished three pairs for the market to sell, before I was satisfied with these. I like these very much.

The name of these mittens is Oak Valley, and there are  seven different colors in the: natural black and three natural browns, and three olive greens dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa.
There is a kit for these mittens now in my shop.

Here are some pictures of oaks (and maples) by our road and small valley, these are my inspiration. Oaks are great trees, they also provide the dyer with acorns, leaves and also bark, and some lichens fall off from the branches when the wind blows hard.

Tässä muutamia kuvia inspiraation lähteenä omasta tammikujastamme (ja vaahtera), pienessä notkossa. Tammet ovat hienoja puita, lisäksi niistä värjäri saa terhoja, lehtiä, kuortakin ja joskus niistä irtoaa tuulella rungossa ja oksilla kasvavia jäkäliä.

Genista tinctoria Pensasväriherneellä värjääminen

Olen kasvattanut pensasvärihernettä (Genista tinctoria)  nyt kuusi vuotta ja ne ovat viihtyneet hyvin aurinkoisessa melko hiekkaisessa paikassa kohopenkissä. Versot eivät useinkaan talvehdi minulla (tai sitten rusakko tai kauriit syövät ne), mutta sillä ei ole minulle merkitystä, koska leikkaan ne kuitenkin viimeistään syksyllä matalaksi ja värjäykseen. Kukinnan aikaan olisi kirjojen mukaan paras aika värjätä niillä, ja etelämpänä pensasväriherne tuottaakin kaksi satoa. Täällä olen aiemmin kirjoittanut sillä värjäämisestä.

Yllä oleva kuva on toukokuulta, jolloin ne ovat lähteneet hyvään kasvuun, ja alempana on sitten elokuisia kuvia kukkivista pensasväriherneistä.
Pensasväriherne on helppo kasvattaa siemenistä, koska siemenet itävät muiden hernekasvien tapaan ilman kylmäkäsittelyjä. Minusta ne kuitenkin kannattaa kylvää ensin purkkiin, ja siirtää sitten itäneet taimet maahan kohopenkkiin. Ensimmäisenä vuonna niistä ei täällä vielä saa oikeastaan satoa, mutta sitten jatkossa versoja voi leikata vuosittain värjäykseen ja pensaat vain tulevat tuuheammiksi vuosi vuodelta. Minulla pensasväriherne ei ole kasvanut niin isoksi mitä kuvissa näkee siitä etelämpää Euroopasta, mutta suosittelen kuitenkin tätä kasvia värikasvimaalle ja se on hyvä keltaisen ja vihreän värin lähde, myös sinisen päälle värjättynä se antaa hyvin voimakkaita vihreitä. Sen siemeniä myy mm Hyötykasviyhdistys.

IN ENGLISH
I have grown now Dyer's Broom (Genista tinctoria) for six years, and they have grown well in a sunny raised bed in sandy soil. Stems don't usually survive the winter in my garden (or if they do, then hares and deer like to eat them), but it doesn't matter as long as the roots survive and the new growth begins in the spring. And anyway I cut them down in the autumn when I dye with them. The best time to dye with them is when it is in full bloom, here that is later in the summer than in more southern countries where you may get two crops from it. Here I have written earlier about dyeing with it.

Picture above is from May when the new shoots have started to grow, and below it is flowering in August.
Dyer's Broom is easy to grow from seed, because it germinates in warm without any cold stratification like many woody plants. Here is is wise to sow them first in pots and when the seedlings have grown a little transplant them to a raised bed. Here they don't yield much to harvest in the first year but after that they grow bigger every year give plenty of material to dye with. In my garden it doesn't grow as big as I have seen in pictures in more southern countries, but it is still one of my favourite dye plants for yellow and green, also I over dye blue a lot with it to get more brilliant greens than it would give by itself. In Finland you can get seeds from Hyötykasviyhdistys.

Omista pensasväriherneistäni ei riitä myyntiin, mutta kaupassani on nyt ranskalaista kuivattua pensasvärihernettä (myös isommissa erissä), nämä langat on värjätty sillä. Mikäli värjäyksessä käytettävä vesi on hapahkoa, kuten meillä, kuivattujen kasvien liotusliemeen kannattaa lisätä hiukan kidesoodaa nostamaan pH lievästi emäksiseksi (7-8) jotta väriaineet irtoavat niistä paremmin. Olen näissä värjäyksissä käyttänyt 50g kuivattua kasvia/100g lankaa. Haudutan kasveja hiljaisella tulella, en keitä poristen,ja samoin pidän näillä värjätessä myös värjäyslämpötilan n 60-70 asteisena. Ilman puretusta pensasväriherneen väri ei tarttunut nyt lankaan kuin todella hentona keltaisena, mutta aluna-viinikivipuretuksella väristä tulee voimakas keltainen. Mikäli värjäyksen lopussa liemeen lisää vartiksi rautavihtrilliä (1-2g/100g) niin väri taittuu vihreäksi. Ilman alunapuretusta pelkällä raudalla väri jää harmaaksi. Kuvissa vaaleammassa vihreässä on valkoinen pohjaväri ja tummempi on värjätty vaalean harmaalle langalle.

IN ENGLISH
I don't have enough Dyer's broom in my garden to sell it as a dyestuff, but now I have in my shop dried Dyer's broom from France, and these yarns are dyed with it. If your water is slightly acidic like mine, then it is useful to add some washing soda to the soaking water of dry plants to raise pH to 7-8. If your water is neutral or alkaline this is not necessary. I have used 50grams of dried Dyer's broom to 100grams of yarn. I simmer the plants, not boil, and also when I dye I keep the temperature of the bath in about 60-70°C. This time I didn't get hardly any color to the unmordanted yarn,  but with alum and cream of tartar I got bright yellow and by adding a little iron (1-2%) in the end of the dyeing the color shifts to green. Without alum, only with iron the color is grey. The lighter green in the pictures is dyed on white yarn, the darker one is dyed on natural light grey yarn. 

Dyers Chamomille Keltasauramolla värjääminen

Vuodenvaihteen inventaariota tehdessä vastaan tuli pussillinen kuivattuja keltasauramon kukkia. Keltasauramo (Anthemis tinctoria) on lyhytikäinen perenna, mikä ainakin minun puutarhassani on usein vain yksivuotinen. Ehkä se vaatisi kuivempaa maata talvehtiakseen kunnolla, joten olenkin kylvänyt sen aikaisin keväällä, huhtikuun alussa ja esikasvattanut taimet, jolloin keltasauramo on alkanut kukkia heinäkuussa ja kukkinut koko loppukesän. Suoraan maahan kylvettynä sato jää aika pieneksi, koska silloin kukinta alkaa vasta syksyllä. Jos keltasauramon saa talvehtimaan, niin silloin kukkia alkaa tulla jo kesäkuussa ja siitä sitten koko kesän.

Viime vuosina en ole enää kasvattanut keltasauramoa, ihan aurinkoisten kasvupaikkojen tilanpuutteen vuoksi, ja koska saan helpommin keltaista varmoista monivuotisista kasveista kuten piiskuista, pensasväriherneestä tai luonnonkasveista pietaryrtistä tai ahdekaunokeista. Keltasauramo on kuitenkin ihan nätti kukka ja pieneen keltaisen tarpeeseen ihan hyvä. Kukkia voi ensin ihailla penkissä ja sitten hiukan ennen lakastumista kerätä ne värjäykseen. Näin myös keltasauramo tekee koko ajan uusia kukkia kun vanhat kukat kerätään pois.
Nämä kuivatut keltasauramon kukat ovatkin aika monta vuotta vanhoja ja mietin jo antavatko ne enää väriä. Kokeilin niitä ja ihan hyvä keltainen niistä kuitenkin tuli.
Keltasauramon kukkien väriaineet ovat flavonoideja kuten myricetin, quercetin, isorhamnetin, apigenin ja ihan pieniä määriä luteoliinia (Böhmer). Keltasauramon kukkien keltainen väri ei ole ihan niin valonkestävä kuin enemmän luteoliinia sisältävien kasvien, mutta kuitenkin kohtalainen. On myös olemassa muita samaan Anthemis-sukuun kuuluvia kasveja, joilla voi myös värjätä keltaista. Kamomillasaunio (Matricaria chamomilla) antaa myös keltaista väriä, siinä on enemmän luteoliinia, mutta toisaalta kukat ovat pieniä ja niiden kerääminen työlästä. Värikasvien kanssa, joiden pääasiallinen värin lähde on luteoliini, on tärkeää, että keittovaiheessa väriliemi on neutraali tai lievästi emäksinen, ei hapan.

Liotin keltasauramon kukkia yön yli, ja haudutin sitten juuri kiehumispisteessä tunnin verran. Kukista tulee miellyttävä tuoksu. Kun väriliemi oli tumman kellanruskea, siivilöin kukat pois koska keltasauramon samoin kuin varsinkin kamomillasaunionkin kukat takertuvat tosi tiukasti villalankaan jos niitä jää väriliemeen, kokemusta on:).  Jäähdytin liemen, lisäsin aluna-viinikivipuretetut langat ja nostin lämmön taas 80 asteeseen. Keltasauramon väri ei tartu alhaisemmissa lämpötiloissa niinkuin luteoliinia sisältävien kasvien väri. Tunnin värjäyksen jälkeen lanka oli kauniin lämpimän keltaista, väri kehittyi hitaasti värjäyksen aikana. Käytin 50g kuivia kukkia/100g lankaa, aiempien muistiinpanojeni mukaan olen joskus käyttänyt niinkin vähän kuin 30g, mutta toisaalta sitten useimmat kirjat suosittelevat käyttämään vähintään saman verran kuivattuja kukkia kuin lankaakin, tai peräti kaksi kertaa enemmän. Väristä tulee sitä vahvempi mitä enemmän kukkia käyttää ja toisaalta sitten saa myös jälkivärejä. Lisäämällä värjäyksen lopussa vartiksi liemeen 1g rautavihtrilliä/100g lankaa väri muuttuu kellanvihreäksi.

Näitä kuivattuja keltasauramon kukkia oli sen verran paljon, että päätin laittaa ylimääräiset myyntiin nettikauppaani, täällä.

IN ENGLISH
I was making inventory last week and found one bag of dried Dyer's chamomille (Anthemis tinctoria) flowers. Dyer's chamomille is a short lived perennial plant, but here it is mostly annual, at least in my garden. Perhaps it would demand more dry soil to over winter. I have grown it as annual and sown it early in April and this way it starts to flower in July and flowers through to the end of the summer. If the plants survive the winter then it starts to flower earlier.

In recent years I haven't grown Dyer's chamomille, I haven't had enough sunny places to plant it and also I get easier yellows from more perennial plants like goldenrods, dyer's broom or wild tansy and brown knapweed. Dyer's chamomille is a very pretty plant and if you don't need much yellow it is a good plant to grow.
The dried flowers I have now were several years old, and I even wondered if they would give yellow anymore. I tried them and got good yellow in spite of the age of the flowers.
The dyestuffs in dyer's chamomille are flavonoids like myricetin, quercetin, isorhamnetin, apigenin and very small amounts of luteolin (Böhmer). Yellow color these flowers give is not quite as lightfast as the yellow from plants containing more luteolin, but satisfactory anyway. There are also several other plants belonging to same Anthemis-family, and they all give yellows. Also chamomile (Matricaria chamomilla) gives yellow color and it has more luteolin, but it's flowers are quite small and more laborous to collect enough. With plants which have luteolin as their main dye it is important that the dyebath is neutral or slightly alkaline, not acid.

I soaked the dried flowers overnight, and then simmered for one hour. The bath gives a very pleasant smell. When the bath was dark brownish yellow, I strained the flowers away, I've had bad experiences with flowers of dyer's chamomille or especially chamomile stuck into yarn, and they were almost impossible to get off! So it is best o be careful at this point. I let the bath cool down, then added alum-cream of tartar mordanted yarn and raised the temperature to near simmer, 80°C. Color from luteolin bearing plants attaches also in lower temperatures but with dyer's chamomille the temperature needs to be high, also it takes some time for the color to attach to the yarn, usually an hour is sufficient. I now used 50g of dried flowers to 100g of yarn, according to my notes I have previously used as little as 30g with good results, but most dye books recommend to use at least the same amount of dry flowers as wool, preferably even twice as much. It never hurts to use too much, you can get deeper color and then also paler shades from after baths. By adding a little (1g/100g wool) iron to the bath in the end of the dye time the color changes to yellowish green.

I have now some of these flowers also in my online shop, here. I decided I didn't need all for myself:).

New Year Uusi vuosi

Toivotan kaikille seuraajille hyvää uutta vuotta uudistetun NETTIKAUPAN  keralla. Suomalaisille asiakkaille ostaminen ja maksaminen on nyt entistä helpompaa pankkipainikkeiden kanssa, muutenkin toivottavasti jatkossa kaupasta tulee mobiili-ja tablettiystävällisempi.

Uusi vuosi jatkuu minun osaltani vanhoissa merkeissä, lapasia tai pipoja on puikoilla toria ja uusia lapaspaketteja varten, ja torimyynti on entisellään. Kolmen kuukauden päästä voin taas kylvää väritattaria, ja sitten onkin pian kevät. Morsinkoakin ajattelin kylvää tänä vuonna enemmän kuin ennen,
Mietin juuri, että sininen väri on se, mitä värjään eniten, ja siksi muutin blogin yläpalkinkin siniseksi:) Sininen on hyvin toiveikas väri minusta. Sinistä tarvitaan aina, se on monen ostajan suosikkiväri ja se on myös tosi hyvä pohja vihreille tai violeteille muiden väriaineiden kanssa. Syksyllä vahingossa tuli ruskeaakin yhdistettynä indigoa ja fermentoitua paatsamankuorta, tähtäsin tumman vihreään, mutta ei ruskeakaan ollut hassumpi. Täytyy yrittää onnistunko uudestaan saamaan sitä, näissä kahdella eri kasviväriaineella värjätyillä se ei ole itsestään selvää. Molempien väriaineiden sävyt pitäisi olla juuri samanlaisia, mutta toisaalta itse pidänkin siitä, että lopputulos vaihtelee sävyltään, enkä koskaan lupaa asiakkaille saada täysin samoja värejä uudelleen. Joskus se kyllä onnistuu, muttei ollenkaan aina.
Sienivuosi oli viime vuonna huono, joten sienisinisiä en voi paljoa värjätä, mutta jonkin verran orakkaita on vielä kuivattuna, niistä saan keväällä vähän väriä lankoihin.
Mielenkiintoinen värjäysvuosi on taas edessä!

IN ENGLISH
I wish everyone Happy New Year with a new look in my ON-LINE SHOP. There are some improvements especially for Finnish customers with easier payment methods, but I hope you all find the new shop better in time when it should be also more friendly with tablets and mobiles. Paying from outside Finland goes through Paypal like before.

For me the new year continues the same way as before, knitting mittens and hats in the winter for the market and new mitten patterns for the kits, and selling at the market in the summer, and week-ends in the winter.
In a few months it is time to sow japanese indigo again and soon it is then spring. I'm going to sow also more woad this year.
I was just thinking that I dye blue most of all, that is why I changed the header in my blog also indigo-blue:) I love blue, it is such an upbeat color, and I need it a lot, many customers like blue yarns and I also need it as a base to greens and purples and violets dyed with other natural dyes. Last autumn I even got brown by accident (I was aiming for dark green) with indigo overdyed with fermented buckthorn bark, but it was a nice brown. I'll have to try to see if I can get it again, it is never sure to get the same colors especially when dyed with two natural dyes, but actually I like it when the end result varies, and I never promise to customers to get the exact same shades. Sometimes I manage it but not often.

Last year was too dry for mushrooms so I can't dye much mushroom-blues, but I have some saved dried tooth fungi to dye small amount of yarn with them in the spring (they smell so bad the dyeing needs to be done outside).

It is going to be another interesting dye year ahead!

Merry Christmas Hyvää joulua

Autumn Oak- mittens Syystammi- lapaset

Olen neulonut lapasia viime aikoina. Yhtenä mallina tein Syystammi-lapaset uusilla väreillä. Aiemmin niiden värinä olivat kirjavat ruskeat, joita olin värjännyt hernekuukusilla, mutta hernekuukusilla on vaikea saada eri värjäyskerroilla samanlaisia värejä, varsinkin kun tavoitteena olivat kirjavat langat. Siksi tätä tarvikepakettia ei olekaan ollut saatavilla vähään aikaan.
Nyt uusina väreinä ovat hiukan punertavamman ruskeat värit mitä aiemmin, nämä on värjätty verihelttaseitikkien jaloilla. Kolmantena kuviovärinä on lampaan ruskea ja pohjavärinä lampaan musta. Syystammi-pakettia on nyt kaupassani ja torilla.
Uusia malleja on mielessä ja kokeilussa parikin, niistä lisää sitten kun ne valmistuvat mieleisekseni.

IN  ENGLISH
I have been knitting mittens. One of the first mittens I knit Autumn Oak-pattern with new colors. Previously Autumn Oak was knit with variegated browns dyed with mushroom Pisolithus arhizus, but it's been very difficult to get similar colors from that mushroom, especially when I tried for variegated color, so that is why I haven't been able to have Autumn Oak kit for sale lately. 
Now the new colors were more reddish brown, dyed with stems of  mushroon Cortinarius semisanguineus. The third pattern color is Natural Brown (sheep color) and the base color is Natural Black. I have this kit now in my shop and at the market.
I have couple of new patterns in my mind and on needles, more about them when they are finished and the way I want them.

Autumn has been very warm here this year, there is no snow yet, but there has been frost in the ground in some mornings.  Days are short, only about six hours of daylight, but one more week to go and then the days start to become longer again. 

Dried woad leaves? Voiko morsingon lehtiä kuivata?

Jäin jo syyskuussa miettimään miten edellisen postauksen uuttamistapa sopisi kuivatulle morsingolle, ja niinpä toisen sadonkorjuun yhteydessä syyskuussa laitoin kilon verran tuoreita pestyjä morsingon lehtiä kuivuriin. Cardonin Natural Dyes- kirjassa on maininta, että indigon esiasteet voidaan säilyttää kuivatuissa lehdissä tai muuttaa ne solujen rikkomisen kautta indigotiiniksi. Yksi mainittu keino olisi laittaa tuoreet lehdet pakastimeen yöksi ja kuivata ne sitten seuraavana päivänä. Tämän pitäisi toimia sekä Indigofera-kasvien kanssa, että morsingon ja väritattaren kanssa.
Niinpä sitten laitoin toisen kilon lehtiä pakastimeen yöksi ja seuraavana aamuna murskasin tummaksi menneet jäiset lehdet ja kuivasin kuivurilla. Nämäkin lehdet oli siis kerätty syyskuussa ennen halloja.
Nyt lokakuussa sitten pari viikkoa sitten oli viikon kylmä kausi, jolloin yölämpötilat olivat enimmillään -7,5°C muutamanakin yönä ja päivisin vain pari plusastetta. Morsingon lehdet olivat osittain menneet tummiksi näistä pakkasista, mutta osa lehdistä oli vielä vihreitä ja hyvännäköisiä. Keräsin sitten ämpärillisen näitä pakkasia saaneita lehtiä ja kuivasin ne, osa lehdistä oli jo mennyt hiukan limaisiksi, koska ne olivat jäätyneet ja sulaneet useampaan kertaan.

Ero tuoreina kuivattujen ja ensin pakastettujen ja sen jälkeen heti jäisinä kuivattujen lehtien välillä on selvä. Tuoreet ovat kuivattuinakin vihreitä, kun taas pakastetuissa selvästi solurakenne oli rikkoutunut ja indigon esiasteet muuttuneet indigotiiniksi ja värjänneet lehdet tumman sinivihreiksi, aivan samoin kuin käy pakkasta saaneilla väritattarilla. Morsinko kuitenkin selvästi vaatii paljon enemmän pakkasta solurakenteen rikkoutumiseen ja indigon esiasteiden vapautumiseen kuin väritatar. Ulkoa halloja saaneissa lehdissä osa oli kuivauksen jälkeen vihreitä, osa tummempia. .

IN ENGLISH
When I first read about extraction indigo from dry leaves of japanese indigo, I was wondering if the same method would work with woad. So from my second harvest of woad in September I dried a kilo of washed fresh leaves.  In Cardon's Natural Dyes it is mentioned that indigo precursors may be preserved in dried leaves or hydrolyzed and transformed to indigotin. One way was to put fresh leaves of  Indigofera-plants, japanese indigo or woad in a plastic bag to freezer overnight. Then take them out the next day and dry them. 
So I tried this and put another kilo of fresh leaves to the freezer overnight and the next day put the frozen leaves to my dryer for plants (I can't remember what was the word in English for this machine). The third kilo of woad leaves was harvested a week ago, after we had had a cold period with freezing night temperature several nights, couple of the coldest nights were -7,5°C (18°F), which is quite cold at this time of year here, and even in the daytime the temperatures were barely above freezing. So woad some of the woad leaves were damaged with this, but not all. I harvested and dried these leaves even though some of them were quite slimy after being frozen and melted several times.

The difference between leaves dried fresh and after being frozen in the freezer was visible. The leaves dried fresh were nice and green when dried, and the ones from the freezer were dark blueish green, clearly the cells had been broken by the frost and indigo precursors had been released in the leaves. The same thing happens with japanese indigo leaves when they get frost bitten, but woad needs much colder temperatures for this to happen than japanese indigo. The dried leaves which were harvested after the cold period outside were some pale green, some darker green. 

Kuivattujen morsingon lehtien värin mukaan voisin kuvitella, että ainakin pakastetuista lehdistä indigotiinin saisi irti ja käyttöön samalla menetelmällä mistä kirjoitin viimeksi, mutta en osaa sanoa miten indigon esiasteet ovat säilyneet vihreissä tuoreina kuivatuissa lehdissä. Perinteinen menetelmä on ollut rikkoa tuoreet morsingon lehdet, ja tehdä niistä ns. morsinkopalloja, jotka on sitten kuivattu. Morsinkopallot pitää ennen käyttöä fermentoida, jotta niissä oleva indigo vapautuu, mutta voisin hyvin kuvitella, että yllämainittu uuttomenetelmä sopisi myös niille. Mm täällä on englanniksi morsinkopallojen tekemisestä. Kokeilen näillä eri lehdillä myöhemmin talvella tai keväällä, kun aikaa on enemmän. Pakastusmenetelmä ei sovi kuin pienille määrille (koska kenellä on syksyllä paljon tyhjää tilaa pakastimessa), ja varmin tapa säilöä morsingon ja väritattaren indigo on uuttaa indigo irti tuoreista lehdistä, hapettaa ja säilöä uutos viileässä, missä se emäksisenä säilyy useita kuukausia, tai jopa vuoden.

IN ENGLISH
When I looked at the color of the dried leaves, it is easy to imagine that the method to extract indigo from dry japanese indigo leaves would work at least with the dry woad leaves which had been in the freezer, but I can't say if the indigo precursor had been preserved in freshly dried woad leaves. The traditional way to store woad was to make so called woad balls from fresh woad leaves, and then dry the balls. The cell structure was broken when the balls were made. Here in Woad.org -pages is how to make woad balls. Dry woad balls needed fermentation before they were ready to use, but I think this chemical method would also work with woad balls. I was going to make some woad balls also, but didn't have time and now it is too late. next year, hopefully:) I will try experimenting with all these leaves later in the winter when I have more time. Freezing method is suitable for only small amounts (who has a lot of empty space in the freezer in the autumn), and the safest method to store indigo from woad or japanese indigo is to extract it from the fresh leaves and store as an alkaline solution after oxydizing. I have stored such solution successfully for several months and even a year in cool cellar. 

Kylmän viikon jälkeen onneksi ilmat ovat taas lämmenneet ja syksy on jatkunut kauniina. Tässä muutamia kuvia puutarhasta viime viikolla yhtenä sumuisena aamuna.

IN ENGLISH
After the cold week, it's been warmer again, and beautiful autumn has continued. Here are some pictures from the garden in a foggy morning last week.

Paleltuneet väritattaren lehdet ja varret ovat minusta aika kuvauksellisia ja antavat oman värinsä maisemaan.

Frost bitten japanese indigo stems and leaves are beautiful to me, and they give nice colors to the garden.

Dyeing with frost bitten japanese indigo 2 Värjääminen paleltuneilla väritattarilla 2

Vielä hiukan sinisiä värjäyksiä. Leikkasin ensimmäiset väritattaret värjäykseen elokuun lopulla ja koska syyskuu oli niin lämmin niin ne ehtivät kasvattaa aika kivasti uutta lehdistöä. Koskaan aiemmin en ole saanut niistä toista satoa, aina ennen halla on tullut jo syyskuun puolella ja palelluttanut lehdet. Nyt kasvuaikaa ensimmäisen ja toisen leikkuun välillä oli viisi viikkoa ja se näytti riittävän antamaan ihan kohtalaisen tumman värin lankoihin. Tosin voi olla, että minulla oli enemmän lehtiä koska keräsin nyt versot varsineen kaikkineen, ja kokonaispainoa oli hiukan hankala verrata pelkkinä lehtinä kerättyihin. Alla olevassa kuvassa miltä kasvusto näytti ennen leikkuuta.

IN ENGLISH
Once more about blue dyeing. I harvested the first japanese indigo in the end of August and because September was quite warm and sunny they had time to grow more new leaves. I have never before gotten a second harvest outside here, there have always been frosts in September which has damaged the leaves. Now there was five weeks between the first and second harvest and it seemed to be enough to give a good color to my yarns. I might have used more leaves now than earlier, because the stems were still quite soft and I put the leaves with stems in the pot while normally I strip the leaves from the stems. Below is the a picture how that batch of japanese indigo looked like before the second harvest.

Eilen aamulla oli sitten ollut tämän syksyn ensimmäinen hallayö. Tätä osasinkin odottaa ennusteiden mukaan ja olin jättänyt edellispäivänä pienen määrän väritatarta keräämättä tarkoituksena kokeilla sitä paleltumisen jälkeen. Toissa syksynä kokeilin myös värjäystä paleltuneilla lehdillä, siitä täällä. Silloin en ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Nyt sitten syyskuussa amerikkalainen Deb McClintock julkaisi erinomaisen blogipostauksen indigon uuttamisesta kuivatuista väritattaren lehdistä. Hänen tietonsa pohjautuivat  pienenä painoksena julkaistuun John Marshall'in kirjaan Dyeing with Fresh Leaf Indigo , sekä John Marshallin kursseihin. John on kuuluisa japanilaisten värjäystekniikoiden asiantuntija. Kirjasta tulee mahdollisesti jatkossa hiukan edullisempi versio, se täytyy sitten ehdottomasti sitten hankkia. John Marshall on myös kirjoittanut aiheesta tänne, Turkey Red Journal'iin. Debin blogipostaus löytyy täältä.

Kun väritattaren lehdet kuivataan, niin lehdissä olevat indigon esiasteet vapautuvat, mutta samalla kiinnittyvät lehtiin muuttaen lehdet tummansinisiksi. Käsittäkseni indigo on silloin muuttunut indoxylistä indigotiiniksi, mikä ei ole enää vesiliukoista. Perinteisellä japanilaisella kompostointimenetelmällä (sukumo) lehdissä oleva indigotiini on saatu jälleen irti lehdistä ja sellaiseen muotoon, että sitä voidaan käyttää värjäykseen, mutta aiemmin on ollut se käsitys, että muulla tavoin  indigoa ei pysty irrottamaan kuivatuista lehdistä. Siksipä tämä John Marshallin  julkituoma menetelmä onkin niin mielenkiintoinen ja tärkeä. Kiitos Deb, että kokeilit ja kirjoitit siitä!

Koska väritattaren lehdet jäätymisen jälkeen sulaessaan näyttävät samalta siniseltä kuin kuivatut niin ajattelin, että menetelmä voisi toimia myös paleltuneilla lehdillä.

IN ENGLISH
Yesterday morning I woke up to the first killing frost this autumn. I had expected this and when I harvested the last of japanese indigo, I left a small amount of it to grow, for experimenting it after it had been frost bitten. In the autumn of 2013 I had already tried to get blue from frost bitten leaves, but I wasn't very satisfied then. About it here.

A few weeks ago in September Deb McClintock wrote a marvelous blog post about how to extract and dye blue with dried leaves of japanese indigo. Her information was based on John Marshall's limited edition book Dyeing with Fresh Leaf Indigo, and on the courses she had taken with John Marshall. He is a  famous expert on japanese dyeing techniques. When a little cheaper version of the book becomes available I will have to buy it. John Marshall has also written about japanese indigo here, to Turkey Red Journal. Deb's blog posting about this is here.

When the leaves of japanese indigo are dried the indigo precursors in them are released but at the same time they attach to the leaf turning it blue. As I understand then indoxyl has changed to indigotin which is not soluble in water any more. With traditional japanese composting method (sukumo) indigotin has been changed again to a form where it can be used for dyeing, but previously it has been thought that that is the only way to release the indigotin from dried leaves. That is why this John Marshall's method is so interesting and important. Thank you Deb for trying it and writing about it!

After frozen japanese indigo leaves melt they turn blue just like when they are dried, and so I thought that this method might work also with frost bitten leaves.

Väritattaren jäätyneitä lehtiä aamulla, jolloin ne olivat vielä vihreitä. Myöhemmin päivällä lämpötilan noustessa ne sulivat ja muuttuivat tumman sinivihreiksi.

Japanese indigo leaves early in the morning when they were still frozen and hadn't yet turned blue. Later in the day when temperature rose above freezing point they melted and turned dark blueish green.

Tässä sitten miten tein tämän.
Lehdet olivat niin lötköjä, että niitä ei oikein voinut riipiä irti varsista, joten laitoin ne kattilaan varsineen päivineen. Lehtiä ei ollut paljoa, vain varsien kanssa 600g.

IN ENGLISH
Here is how I did this.
Leaves were so slimy that they were difficult to strip from the stems, so I put them in a kettle with stems. I didn't have very much leaves, only about 600grams with the stems.

1. Kaadoin lehtien päälle vettä (n 2l), että ne juuri peittyvät. Nostin lämpötilan kiehuvaksi, mihin meni puolisen tuntia koska en uskaltanut laittaa levyä heti täysille. Debin ohjeen mukaan hän haudutti lehtiä 20 minuttia, minä siivilöin lehdet kun ne alkoivat poreilla (jälkikäteen ajateltuna liemen olisi ehkä kannattanut hautua pidempään, tai kiehua). Tämä kellanruskea liemi sisältää muita väriaineita kuin indigoa, ja se kaadetaan pois (tai voi sillä värjätä erikseen kellertävää), mutta lehdet säästetään.

2. Lehtien päälle laitetaan uusi puhdas vesi, johon lisätään kidesoodaa ja hydrosulfiittia (natriumditioniittia). Kahteen litraan vettä lisäsin n 12g kidesoodaa ja 6g hydrosulfiittia. Tarkoitus on, että emäksisessä vedessä hydrosulfiitti irrottaa indigotiinin lehdistä liemeen. Liemi kuumennetaan taas kiehumispisteeseen, missä sen annetaan olla 10 minuuttia. Minä pidin lientä alle kiehumisen kunnes liemessä näky tyypillistä indigon kuparinhohdetta päällä (alla oleva kuva), minkä jälkeen siivilöin liemen.

IN ENGLISH
1. I poured water to the leaves (2 litres), so that water just covered them. I raised it to boil which took 30 minutes, because I didn't dare put it to full heat at first. According to Deb, she simmered the leaves for 20 minutes, I strained the leaves when the water started to  bubble (in the hindsight I should have let it simmer longer). This brownish yellow bath is now discarded because it contains other colorants than blue (or you can dye beige/yellow with it). Save the leaves.

2. Pour fresh water over the leaves and add washing soda and reducing agent (I used hydrosulfit) to it.  For two litres of water I used 12grams of washing soda and 6 grams of hydrosulfit. I believe that the idea is that the reducing agent releases indigotin from the leaves in hot alkaline bath.
The bath is raised to simmer (or boil, but I simmered) where it is kept for 10 minutes. I kept it at simmer until there was a typical coppery glow on the surface of the bath (picture below), and then I strained the bath.

Alla kuvassa siivilöity liemi tästä 2 vaiheesta.

Below is the strained bath from the phase 2.

3. Toistetaan vaihe 2. Debin ohjeen mukaan kidesoodaa ja pelkistävää ainetta laitetaan nyt vain puolet ensimmäisestä kerrasta, mutta minä unohdin tämän ja laitoin saman määrän. Tämä liemi sitten siivilöidään, kun indigo on irronnut lehdistä.

4. Toistetaan vielä kertaalleen uutto kidesoodan ja hydrosulfiitin kanssa. Lopuksi siivilöidyt liemet 2,3 ja 4 yhdistetään ja tässä on valmis liemi värjäykseen.

IN ENGLISH
3. repeat the phase 2. According to Deb use only half the amount of washing soda and reducing agent, but I forgot it and used the same amount as in the beginning. After the bath shows coppery indigo again, it is strained.

4. Repeat the extraction the third time with washing soda and reducing agent. In the end combine the strained baths 2,3 and 4 and this is the bath ready for dyeing.

Laitoin liemeen vain yhden vyyhdin lankaa, koska lehtiä oli niin vähän. Kuva alla. Liemeen oli kehittynyt aika paljon vaahtoa pinnalle, mutta liemi itsessään oli hyvä kellanvihreä niinkuin indigon kanssa kuuluukin (ehkä jopa liian keltainen joten ainakin pelkistävää ainetta oli riittävästi liemessä), ja niinpä en lisännyt enää hydrosulfiittia. Ehkä olisi kannattanut odottaa hiukan kauemmin, että liemen pinnalla oleva vaahtokin olisi pelkistynyt, mutta ihan ok tuli näinkin, värjäsin langan kolmella 10 minutin dippauksella.

IN ENGLISH
I put only one skein of wool to the bath, because there were not very much leaves in the beginning. Picture below. There was quite a lot of blue foam on top of the bath, but the bath below was the right color of greenish yellow (perhaps even a bit too yellow so there was enough of reducing agent in the bath), so I didn't add more hydrosulfite.  I should have waited  a bit longer for the reducing agent to work, but I put the yarn to the bath, three 10 minute dips.

Liemessä oli indigon lisäksi keltaisia väriaineita (eli en ollut hauduttanut vaihetta 1 tarpeeksi kauaa) ja lanka näytti ensin turkoosinvihreältä kuten kuvassa alla, mutta koska lanka oli purettamaton niin keltainen väri ei tarttunut pysyvästi vaan lähti pois pesussa värjäyksen jälkeen ja lopputulos oli normaali indigosininen, vaikkakaan ei kovin tumma.

IN ENGLISH
In the bath there were still also some yellow colorants (because I didn't simmer long enough in phase one), and the yarn looked teal blue after dyeing, picture below, but because there was no mordant in the yarn, the yellow color washed away when I washed the yarn after dyeing. The final color in the yarn was normal japanese indigo blue, though not very dark.

Yllä olevassa kuvassa näillä paleltuneilla lehdillä värjätyt langat. Vaalein vihreä oli tässä vaiheessa vielä pesemättä ja sen sävy muuttui sinisemmäksi pesun jälkeen.

Alla olevassa kuvassa kaksi vasemmanpuolimmaista lankaa ovat paleltuneilla värjättyjä, kaksi oikean puolimmaista on värjätty pari päivää aiemmin samasta penkistä kerätyillä toisen sadon väritattarilla. Niistä tuli tummempia koska olin käyttänyt enemmän lehtiä lankamäärää kohti.

IN ENGLISH
Yarns in the picture above were dyed with these frost bitten japanese indigo leaves. The pale greenish was not yet washed when I took  the picture, and when I washed it, it became more blue.

The two yarns on the left in the picture below were the ones dyed with frost bitten leaves and the two skeins on the right were dyed with the second harvest japanese indigo from the same bed couple of days ago. They became darker because I had used more leaves per weight of the yarns.

Olin nyt myös kuivannut jo syyskuussa muutamia kiloja väritattaren lehtiä uusia kokeiluja varten myöhemmin talvella tai ensi keväänä. Kuivatuilla väritattaren lehdillä värjäys tehdään siis samalla tavalla kuin mitä nyt tein näiden paleltuneiden kanssa. Varmasti värjäyksen ja uuton yksityiskohdissa on vielä paljon opittavaa, mutta tästä on hyvä alkaa:)

IN ENGLISH
I have also dried already in September couple of kilos of japanese indigo leaves to experiment this method later in the winter or next spring. Dyeing with dry japanese indigo leaves is done the same way I did now with frost bitten leaves. I'm sure there are still details I need to figure out about this method, but this is a start:).

Time for dyeing yellow Keltaisten värien aika

Syyskuu oli pääosin sininen kuukausi, kun värjäsin koko ajan väritattarilla. Samaan aikaan ja edelleen on sitten ollut keltaisia antavien piiskujen, resedan ja pensasväriherneen sadonkorjuuta, ja niillä tulee myös vihreitä kun värjään siniset langat keltaisella. Kohta myös puiden lehdet putoavat ja sitten on niiden aika. Käytän pudonneita omenapuunlehtiä, koivun lehtiä ja jalavan lehtiä. Näiden lehtien kannattaa ehdottomasti seistä kidesoodaliemessä pari viikkoa ennen keittoa. Vaahteroiden ja tammien lehdet menevät kompostin kautta maanparannukseen ja osa tammen lehdistä katteeksi varjopenkkiin jouluruusuille talveksi. Sienisato on täällä huono tänä(kin) vuonna, loppukesä oli niin kuiva, että metsästä ei paljoa satoa löydy.

IN ENGLISH 
September was a month for dyeing blue because that was harvesting time for my japanese indigo. At the same time I dyed with yellow giving plants, weld, goldenrod and dyer's broom (Genista tinctoria), and got greens when blue yarns were over dyed with yellow. Soon the tree leaves are falling and I get more yellow dye from them. I use fallen apple tree leaves, birch leaves and elm leaves which I soak for couple of weeks in alkaline water before simmering them and dyeing. Maple and oak leaves go to compost, or I use some of the oak leaves for mulching my helleborus bed for the winter. 
August and September have been very dry and so there are not much mushrooms in the forests near me this year.

Olen aiemminkin tästä kirjoittanut, eli kertaalleen käytettyjä väriliemiä ei kannata heittää pois, vaan kun niitä seisottaa pari kolme viikkoa, niin liemissä vapautuu lisää väriaineita käytettävään muotoon. Tämä pätee kokemukseni mukaan sellaisilla kasveilla, joiden vaikuttavat väriaineet ovat flavonoideja tai tanniineja, eli oikeastaan kaikilla vihreillä kasveilla tai kuorilla. Sen sijaan sieniliemiä ei kannata seisottaa ja myös kokenilli menettää väritehonsa usein seisotuksessa.

IN ENGLISH
I have written about this before, that I never throw away the used dyebaths after the first dyeing. When I keep them in a bucket for two or three weeks more dye becomes soluble in the bath and it gives more dye to the yarns. In my experience this happens with plants where the acting dye is flavonoid or tannin, so that means it works with almost all green plants or barks. With mushroomdyes it most often doesn't work and also cochineal loses it's dye when left to ferment.

Ämpärissä oikealla on riivittyjä piiskujen lehtiä ja kukintoja vedessä, johon on lisätty pari ruokalusikallista kidesoodaa (koska kaivovetemme on hiukan hapanta). Täällä olen aiemmin kirjoittanut tarkemmin piiskuvärjäyksistä.  Liotan tuoreitakin lehtiä yön yli (tai pidempään kunnes ehdin värjätä) ennen keittoa, vaikka se ei ole välttämätöntä. Keiton jälkeen siivilöin lehdet pois, ja värjään liemellä ja sitten kaadan käytetyn liemen ämpäriin uudelleen seisomaan ilman kasveja.  Esipuretan langat, joten väriliemessä ei ole puretusainetta. Keitossa erilaiset väriaineet ovat jo irronneet lehdistä, joten lehtiä ei enää tarvita. Värjäyksessä liemi on neutraalia, mutta ennen seisotusta lisään vähän kidesoodaa, jotta se tulee taas emäksiseksi. Tämä myös hillitsee homeen muodostumista.  Ämpäreihin kannattaa laittaa lappu, missä on mistä kasvista liemi on kerätty ja milloin. Seisotuksessa liemi alkaa käydä ja emäksisyys häviää, lopulta pinnalle tulee tuollaista kalvoa. Lientä voi aina välillä sekoittaa. Mikäli pinnalle muodostuu oikeaa hometta, se kannattaa kuoria pois ennen liemen uudelleen käyttöä. Ämpärin pohjalle myös sakkaantuu väriainetta, se pitää muistaa huuhtoa mukaan kun liemellä värjää seuraavan kerran.

IN ENGLISH
In the bucket on the right there are stripped goldenrod leaves and flower heads in  water where I had added two tablespoonfuls of washing soda to raise the pH to 8-9 (our well water is acid). Here I have written more about how I dye with goldenrods. Mostly I soak even fresh leaves of goldenrod overnight or longer but it is not necessary. After simmering the plants I strain the plant material away and dye with the bath, and then I save the used bath and let it ferment for two or three weeks. I pre-mordant my yarns with alum and cream of tartar so there is no mordant in the bath. When I had simmered the plant material, all the different dye molecules have already been released from the leaves, so the leaves can now be put to the compost, and only the bath can ferment. When I dye the bath is neutral but before the new fermentation I add some washing soda to raise the pH, this also mostly prevents it getting moldy. Remember to label your buckets, after some time I can't remember which bath was which without labels. When the bath ferments, it gets more acidic and finally there is a thin grey film on top of it like in the first picture. It helps to stir the bath once in a while. If there is proper mold on top the bath, it is useful to remove it before using the bath but that thin film doesn't do no harm. There is also some sediment in the bottom of the bucket, this is useful dye so remember to take also that when you dye with the bath.

Tässä kuvassa on piiskulientä, joka on seissyt ensimmäisen värjäyksen jälkeen kolme viikkoa. Käymisen jälkeen kaadettaessa lientä takaisin kattilaan muodostuu vaahtoa, en tiedä miksi, mutta näin aina käy. Liemi myös tuntuu liukkaalta sormissa, ihan kuin se olisi emäksistä vaikka se on mitatessa oikeasti hapanta. Pikkukuvassa on sama liemi lankojen kanssa kun lämpö on noussut 80°C, vihreässä langassa oli väritattarella värjätty vaalean sininen pohjaväri. Piiskuilla tästä toisesta käymisen jälkeisestä väristä tulee samanlaista kuin ensimmäisestäkin. Mikäli olisin värjännyt heti ensimmäisen värjäyksen jälkeen jälkivärin, väristä olisi tullut huomattavasti vaaleampi. Teoriani tästä on, että ensimmäisen värjäyksen jälkeen liemessä on vielä väriaineita, jotka eivät kuitenkaan ole liukoisessa muodossa ja käyminen vapauttaa ne sellaisiksi, että ne voivat tarttua lankaan. Olisi mielenkiintoista jos joku tutkisi tätä oikein kunnolla eli mitä väriaineita liemessä on missäkin vaiheessa.

IN ENGLISH
In this picture there is goldenrod bath which had fermented for three weeks after the first dyeing. After fermenting it  foams when I pour it into the dye pot, I don't know why this is but it always happens. The bath also feels slippery in the fingers, just like it was alkaline, though it is not, I have measured it and it is acidic. In the small picture there is the same bath with yarns when the temperature has reached 80°C, the green yarns had pale blue background dyed first with japanese indigo. With goldenrods the color I get after fermenting is similar to the first color, but had I dyed second time right after the first time, the color would have become much much paler. My theory is that more dye molecules become available during fermentation. It would be interesting if someone would do proper study of this: what dye molecules are in the bath in the beginning, after the first dyeing and after the fermentation.

Väristä voi tulla myös erilainen käymisen jälkeen. Tässä kuvassa on kuivilla koivunlehdillä värjättyjä lankoja. Oikeanpuolimmainen kylmemmän keltainen tuli ensimmäisestä värjäyksestä ja lämmin punertavan keltainen väri tulee käymisen jälkeisestä liemestä. Tässä tapauksessa luulen  koivunlehtien sisältämän tanniinin tulleen liukoiseksi ja siksi värisävy muuttui. Seisonut koivunlehtiliemi on myös punaista, joten siksikin luulen värin tulleen tanniineista.

IN ENGLISH
Color may also become different after fermenting. In this picture there are yarns dyed with dry birch leaves. The yellow on the right was from the first bath and the more reddish yellow on the left came after fermenting. In this case I suspect there were tannins in the birch leaves and they became soluble in fermentation. The bath was red after fermentation and this is also why I suspect it was because of the tannins.