Saturday, January 9, 2016

Dyers Chamomille Keltasauramolla värjääminen


Vuodenvaihteen inventaariota tehdessä vastaan tuli pussillinen kuivattuja keltasauramon kukkia. Keltasauramo (Anthemis tinctoria) on lyhytikäinen perenna, mikä ainakin minun puutarhassani on usein vain yksivuotinen. Ehkä se vaatisi kuivempaa maata talvehtiakseen kunnolla, joten olenkin kylvänyt sen aikaisin keväällä, huhtikuun alussa ja esikasvattanut taimet, jolloin keltasauramo on alkanut kukkia heinäkuussa ja kukkinut koko loppukesän. Suoraan maahan kylvettynä sato jää aika pieneksi, koska silloin kukinta alkaa vasta syksyllä. Jos keltasauramon saa talvehtimaan, niin silloin kukkia alkaa tulla jo kesäkuussa ja siitä sitten koko kesän.

Viime vuosina en ole enää kasvattanut keltasauramoa, ihan aurinkoisten kasvupaikkojen tilanpuutteen vuoksi, ja koska saan helpommin keltaista varmoista monivuotisista kasveista kuten piiskuista, pensasväriherneestä tai luonnonkasveista pietaryrtistä tai ahdekaunokeista. Keltasauramo on kuitenkin ihan nätti kukka ja pieneen keltaisen tarpeeseen ihan hyvä. Kukkia voi ensin ihailla penkissä ja sitten hiukan ennen lakastumista kerätä ne värjäykseen. Näin myös keltasauramo tekee koko ajan uusia kukkia kun vanhat kukat kerätään pois.
Nämä kuivatut keltasauramon kukat ovatkin aika monta vuotta vanhoja ja mietin jo antavatko ne enää väriä. Kokeilin niitä ja ihan hyvä keltainen niistä kuitenkin tuli.
Keltasauramon kukkien väriaineet ovat flavonoideja kuten myricetin, quercetin, isorhamnetin, apigenin ja ihan pieniä määriä luteoliinia (Böhmer). Keltasauramon kukkien keltainen väri ei ole ihan niin valonkestävä kuin enemmän luteoliinia sisältävien kasvien, mutta kuitenkin kohtalainen. On myös olemassa muita samaan Anthemis-sukuun kuuluvia kasveja, joilla voi myös värjätä keltaista. Kamomillasaunio (Matricaria chamomilla) antaa myös keltaista väriä, siinä on enemmän luteoliinia, mutta toisaalta kukat ovat pieniä ja niiden kerääminen työlästä. Värikasvien kanssa, joiden pääasiallinen värin lähde on luteoliini, on tärkeää, että keittovaiheessa väriliemi on neutraali tai lievästi emäksinen, ei hapan.

Liotin keltasauramon kukkia yön yli, ja haudutin sitten juuri kiehumispisteessä tunnin verran. Kukista tulee miellyttävä tuoksu. Kun väriliemi oli tumman kellanruskea, siivilöin kukat pois koska keltasauramon samoin kuin varsinkin kamomillasaunionkin kukat takertuvat tosi tiukasti villalankaan jos niitä jää väriliemeen, kokemusta on:).  Jäähdytin liemen, lisäsin aluna-viinikivipuretetut langat ja nostin lämmön taas 80 asteeseen. Keltasauramon väri ei tartu alhaisemmissa lämpötiloissa niinkuin luteoliinia sisältävien kasvien väri. Tunnin värjäyksen jälkeen lanka oli kauniin lämpimän keltaista, väri kehittyi hitaasti värjäyksen aikana. Käytin 50g kuivia kukkia/100g lankaa, aiempien muistiinpanojeni mukaan olen joskus käyttänyt niinkin vähän kuin 30g, mutta toisaalta sitten useimmat kirjat suosittelevat käyttämään vähintään saman verran kuivattuja kukkia kuin lankaakin, tai peräti kaksi kertaa enemmän. Väristä tulee sitä vahvempi mitä enemmän kukkia käyttää ja toisaalta sitten saa myös jälkivärejä. Lisäämällä värjäyksen lopussa vartiksi liemeen 1g rautavihtrilliä/100g lankaa väri muuttuu kellanvihreäksi.

Näitä kuivattuja keltasauramon kukkia oli sen verran paljon, että päätin laittaa ylimääräiset myyntiin nettikauppaani, täällä.

IN ENGLISH
I was making inventory last week and found one bag of dried Dyer's chamomille (Anthemis tinctoria) flowers. Dyer's chamomille is a short lived perennial plant, but here it is mostly annual, at least in my garden. Perhaps it would demand more dry soil to over winter. I have grown it as annual and sown it early in April and this way it starts to flower in July and flowers through to the end of the summer. If the plants survive the winter then it starts to flower earlier.

In recent years I haven't grown Dyer's chamomille, I haven't had enough sunny places to plant it and also I get easier yellows from more perennial plants like goldenrods, dyer's broom or wild tansy and brown knapweed. Dyer's chamomille is a very pretty plant and if you don't need much yellow it is a good plant to grow.
The dried flowers I have now were several years old, and I even wondered if they would give yellow anymore. I tried them and got good yellow in spite of the age of the flowers.
The dyestuffs in dyer's chamomille are flavonoids like myricetin, quercetin, isorhamnetin, apigenin and very small amounts of luteolin (Böhmer). Yellow color these flowers give is not quite as lightfast as the yellow from plants containing more luteolin, but satisfactory anyway. There are also several other plants belonging to same Anthemis-family, and they all give yellows. Also chamomile (Matricaria chamomilla) gives yellow color and it has more luteolin, but it's flowers are quite small and more laborous to collect enough. With plants which have luteolin as their main dye it is important that the dyebath is neutral or slightly alkaline, not acid.

I soaked the dried flowers overnight, and then simmered for one hour. The bath gives a very pleasant smell. When the bath was dark brownish yellow, I strained the flowers away, I've had bad experiences with flowers of dyer's chamomille or especially chamomile stuck into yarn, and they were almost impossible to get off! So it is best o be careful at this point. I let the bath cool down, then added alum-cream of tartar mordanted yarn and raised the temperature to near simmer, 80°C. Color from luteolin bearing plants attaches also in lower temperatures but with dyer's chamomille the temperature needs to be high, also it takes some time for the color to attach to the yarn, usually an hour is sufficient. I now used 50g of dried flowers to 100g of yarn, according to my notes I have previously used as little as 30g with good results, but most dye books recommend to use at least the same amount of dry flowers as wool, preferably even twice as much. It never hurts to use too much, you can get deeper color and then also paler shades from after baths. By adding a little (1g/100g wool) iron to the bath in the end of the dye time the color changes to yellowish green.

I have now some of these flowers also in my online shop, here. I decided I didn't need all for myself:).

2 comments:

  1. Kun minulla oli vielä viljelypalstat, kasvoi siellä keltasauramo ihan hyvin monivuotisena. Maa oli savista, joten kosteus vaihteli hyvinkin paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Pia:)
      Tämä on varmaan niitä maaperäjuttuja, mullahan ei morsinkokaan talvehdi kuin parissa hyvässä kohopenkissä, joissa on vaikkakin savinen niin hyvin humuspitoinen maa missä talvella vesi ei seiso. Mulla ei ole tainnut keltasauramo koskaan talvehtia.

      Delete