December 18 Tooth fungi selection Orakasvärjätty lajitelma

Tämän päivän lankoina on lajitelma männynsuomuorakkailla ja tuoksuorakkaalla värjättyjä lankoja, kaupassa täällä.
Näitä värejä on vaikea kuvailla, ne ovat ehkä eniten harmahtavan sinivihreitä. Ei täysin sinistä, muttei kunnolla vihreääkään ja vaikka ne on värjätty valkoiselle langalle, ne ovat murretun sävyisiä. Tavallaan hyvin kauniita, ja erilaisia, mitä muuten kasveilla saa.

Kaksi tummempaa lankaa on värjätty männynsuomuorakkailla. Värjäyksessä on ollut jo metsässä vanhentuneita sieniä, suhteessa 10kg sieniä/100g lankaa. Sienten keiton aikana liemessä on ollut ammoniakkia nostamaan pH, värjäyksessä pH7-8.
Vaalein väri on värjätty tuoksuorakkaalla, nähtävästi sienet olivat liian nuoria ja väristä tuli noin vaalea.
Tärkeintä mielestäni orakkailla värjäämisessä on se, että sienet ovat maastossa vanhentuneita. Nuorilla sienillä en ole koskaan saanut kunnon tummia värejä. Sieniä pitää myös olla todella paljon suhteessa lankaan, yhdellä tai kahdella sienellä ei vielä tee mitään vaan niitä pitää olla vähintään muovikassillinen. Sienten keitossa liemen pitää olla emäksinen ja yksi asia mitä olen itse huomannut on, että sienet pitää siivilöidä pois heti keiton jälkeen (tai värjätä langat samassa sienten kanssa), koska jos sienet jättää jäähtymään liemeen, niin osa väristä imeytyy takaisin sieniin.
Valonkesto orakkailla värjätyillä langoilla on vain keskinkertaista, joten en käyttäisi niitä mihinkään missä värin pitää säilyä samana vuosia tai mitä pidetään auringossa.

IN ENGLISH
Today I have a selection of yarns dyed also with tooth fungi: Sarcodon squamosus and Hydnellum suaveolens, in my shop here.
These colours are difficult to describe, they are not blue, but not really green either, but something in between, and also even though they are dyed on white yarn, they are a bit greyish colours. Very pretty in their own way even if not bright colours.

The two darker colours are dyed with Sarcodon squamosus. The mushrooms were old partly rotted mushrooms, and I used 10kg of fresh mushrooms to 100g of yarn. When boiling the mushrooms the pH was raised with ammonia, but when dyeing the pH was 7-8, just a bit above neutral.
The bottom colour was dyed with Hydnellum suaveolens mushroom, with young mushrooms and so the colour became lighter.
In my experience an important thing with dyeing with tooth fungi is that the mushrooms need to be old. I have never gotten good dark colour from young mushrooms. Another thing is that you need to have really a lot of mushrooms in relation to yarn. One or two mushrooms is no use, you need to have a bucketful. When extracting the colour from the tooth fungi, the pH needs to be high, and I have also noticed that the mushrooms need to strained right away after boiling (unless you use the bath with yarn and mushrooms together in the same bath). It seems that if you leave the bath to cool down with mushrooms in it, some of the dye is absorbed back to the mushrooms from the bath.
Lightfastness in colours from tooth fungi is medium, not as good as in many historical natural dyes, so I wouldn't use these yarns to anything which requires good lightfastness for many years, or which is kept in sunshine.

The importance of testing Valonkestotestejä

Ensi viikolla on 20-23.7 taas Värjärikillan järjestämät värjäripäivät, tänä vuonna Lepaalla. Siellä on erilaisia kursseja, ja yhtenä on mm Outi Sipilän vetämä kurssi luonnonpuretteista. Hän oli kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin keväänä Värillä-lehteen siitä, miten tärkeää olisi, että kun kokeillaan erilaisia uusia purete ja väriaineyhdistelmiä, niin myös niiden valonkestoja testattaisiin ja erityisesti että näistä tuloksista myös kerrottaisiin jälkeenpäin. Usein tosiaan väri ensisilmäyksellä näyttää hienolta, mutta joidenkin kuukausien tai vuosien jälkeen väri onkin muuttunut, ja on pettymys sekä värjärille että lankojen käyttäjille. Toisaalta testauksen avulla voidaan löytää ne parhaat yhdistelmät näistäkin! Hän oli itse värjännyt 34 vuotta sitten sienillä, ja näytteet näistä värjäyksistä oli säilytetty pimeässä. Kuitenkin löyhkäsilokalla värjätty tinapuretettu sininen lanka oli muuttunut täysin valkoiseksi vuosien mittaan pimeässäkin säilytettynä. Vastaavasti verihelttaseitikkien punainen oli pitänyt värinsä samoissa oloissa.

Tämän innoittamana kaivoin esille omia orakkailla ja löyhkäsilokalla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana värjättyjä lankojani ja näytteitä. Kaikista värjäyksistä en löytänyt näytteitä, mutta aika paljon olen säilyttänyt. Ymmärtääkseni orakkaiden ja löyhkäsilokan väriaineet ovat samantyyppisiä, ja siksipä nyt sitten vihdoin ajattelin tehdä pidempiaikaisen valonkestotestin näille langoille. En ole sinisiä orakaslankoja myynyt useinkaan juuri siksi kun en voi olla varma niiden valonkestosta, toisaalta ei niitä ole kovin paljoa. Lisäksi laitan nyt vertailuun myös orakkailla raparperilehtipuretuksen kanssa värjätyt langat.
Alla kuvia varastosta löytämistäni lankanäytteistä.

IN ENGLISH
Next week Finnish Dyer's Guild has it's annual gathering (though I'm not able to make it there).
They have different workshops, and one of them is a workshop about plant mordants, by Outi Sipilä who has a long experience with natural dyes. She had written an interesting article in guilds magazine about plant mordants and how important it is that when people experiment with new plant mordants and plant combinations, that they would test them for light fastness and also report back what the results are. It is a shame that many times initially wonderful colours fade more or less rapidly to something dull, and this may discourage people new to dyeing or people who buy naturally dyed yarns. On the other hand some new good results may just be waiting to be found!
She wrote how she had dyed 34 years ago with mushrooms and kept samples of these yarns in a dark place in an envelope all these years. Now, when she looked at them, she found that blue which was dyed with mushroom Telephora palmata (tin mordant) had completely faded to white, even in dark. In the same conditions reds from Cortinarius semisanguineus had kept their colour.

This reminded me how also I had forgotten my samples, and need to do more lightfastness tests! I dug up samples and yarns which I had dyed with tooth fungi and Telephora palmata over the last 20 years. I hadn't kept samples from all the dyeings (or I didn't find them), but I found most of them. As I understand the dyes in tooth fungi are the same type as the dyes in Telephora, and I now I decided to do a longer test for these for the rest of the summer. I have also samples of yarns dyed with tooth fungi and mordanted with only rhubarb leaf, and it will be interesting to see how they compare with alum mordanted yarns.
Here are pictures of the yarns and samples I found.

Sarcodon squamosus, männynsuomuorakas

Hydnellum suaveolens, tuoksuorakas 

Yllä ja alapuolella on löyhkäsilokkanäytteitä. Suurin osa näyttää nyt aika harmahtavilta, vaikka minulla on mielikuva, että ne olisivat olleet alunperin sinisempiä. Ihan outo on tuo oikealla oleva keltainen, miten ihmeessä olen saanut löyhkäsilokalla sellaista. Vasemmalla oleva hyvin vaalea on menettänyt väriään, vihkossa minulla lukee, että se oli vaalea turkoosi värjäyksen jälkeen. Se oli värjätty 2012. Näyttää tosiaan siltä, että löyhkäsilokka ei ole erityisen hyvä värisieni, koska sen sininen harmaantuu tai katoaa ajan kanssa. Nämä kaikki näytteet on säilytetty pimeässä.

IN ENGLISH
Above and below are samples dyed with Telephora palmata. Most of them seem now to be greyish, but I remember them being more blueish grey initially, so they have lost at least some of their color. Beige on the right is strange, how could I have gotten that color from Telephora.. I can't understand. The pale color on the left has been dyed in 2012, and I have written in my notebook that it was pale turqoise, so that has lost also it's color. So it seems that Telephora palmata is not a good dye fungi, it's blue is lost in time. I have kept these samples in the dark.

Tein nyt tällaisen testijutun, ja peitän puolet langoista pahvilla, ja puolet saavat olla kuistilla auringossa loppukesän ajan. Vertailuksi pistin myös morsinkolankaa, se kyllä pitää värinsä. Epäilen näiden orakaslankojen muuttuvan vihreämmiksi valossa, mutta miten paljon ne vaalenevat, se jää nähtäväksi. Kiitos Outi, kun muistutit näiden testausten tärkeydestä. Toivottavasti saatte kurssilla mielenkiintoisia tuloksia ja myös jatkossa selviäisi, mitkä yhdistelmät ja puretukset selviävät voittajina:)

IN ENGLISH
I made now this kind of test for the yarns, I will cover half of them and leave half in the sunlight in our porch for the rest of the summer. To compare with, there is also a sample dyed with woad, I'm sure it will keep it's color. I suspect the tooth fungi yarns will turn green and lose the blue in them, but how much will they fade, that remains to be seen.
Thank you Outi for reminding about the importance of these tests. I hope you get interesting results in the workshop and also what colors/mordants are the winners in the long run:)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lopuksi kuvia tällä viikolla yhdeltä aamulenkiltäni. Lähellä kasvaa hieno niitty täynnä päivänkakkaraa, ei kovin yleistä täällä.

Here are some pictures from my morning walk this week. Close by is a pretty field full of Oxeye daisies, not so common sight any more.

Tienpenkalla kasvaa ahomataraa.

Galium boreale by the side of the road.

Ahomataran erottaa helposti siitä, että sillä on vain neljä lehteä kiehkurassa varren ympärillä.

It is easy to recognize from having only four leaves in a whorl around the stem.

Nämä ovat joko keltamataraa tai piennarmataraa, joka on keltamataran ja paimenmataran risteymä, ja minusta vaikea erottaa aidosta keltamatarasta.

These are either Galium verum or Galium x pomeranicum which is more common and for me they are difficult to tell apart. 

Puutarhassa kukkivat pionit, kurjenmiekat ja kurjenpolvet.

In the garden now it is time for peonies, irises and cranesbills.

Telephora palmata blue Löyhkäsilokkasinistä

Marraskuun alussa etsiessäni männynsuomuorakkaita löysin yllätyksekseni vielä vähäsen löyhkäsilokkaa (Telephora palmata).  Löyhkikset kasvavat rehevissä sammaleisissa kuusivaltaisissa usein kalkkipitoisissa rinteissä, täälläpäin samoilla paikoilla kasvaa usein sinivuokkoa. Yleensä nämä ovat parhaimmillaan syyskuussa, mutta nyt on ollut niin lämmin syksy, että siksi niitä löytyi vieläkin. Osa sienistä oli jo mätänemässä pois, mutta sain kerättyä jonkin verran koe-erää varten. Löyhkäsilokan erottaa haarakkaista helpoiten siitä, että sieni todella löyhkää, haju on kuin mätä kaali. Kotiin kuljetettaessa sienipussi piti pistää auton takakonttiin, samassa tilassa ei voi kuvitella olevansa näiden kanssa pidempään.
Löyhkäsilokassa on samoja väriaineita kuin orakkaissakin, joten värjätessä niistä saa samoja sinertäviä värejä kun keitto on emäksinen.
Aiemmin nuorilla syyskuussa kerätyillä sienillä olin värjännyt suhteella 2kg tuoreita sieniä/100g lankaa ja saanut vaalean harmahtavan sinistä. Nyt vanhoilla sienillä käytin vähemmän eli 1kg/100g lankaa (vaikka olisi kannattanut käyttää nytkin enemmän luultavasti). Keitin sieniä pari tuntia, ja kun sienet olivat alkaneet kiehua lisäsin ammoniakkia niin että pH oli 9. Keiton jälkee jäädytin lientä, ja samalla pHkin oli laskenut 7:ään. Värjäys alunalla ja viinikivellä esipuretetulla langalla tunnin tuotti vaaleaa sinertävänturkoosia lankaa. Löyhkäsilokka sisältää suhteessa sienen kokoon paljon enemmän samoja sinisiä väriaineita kuin männynsuomuorakas.

IN ENGLISH
When I was looking for Sarcodon mushrooms in early November I found also some Telephora palmata mushrooms. Usually I find them in September so I was surprised to find them this late in the autumn.  These are small mushrooms which grow in calcium rich mossy forests with spruce, I know only a few places where they grow. Mushrooms were old and as their Finnish name (löyhkä means stinking) suggests they smell very bad, like rotten cabbage, and you can smell them before you see them.  Old mushrooms smell more than young ones. There are other similar looking mushrooms but you can tell them from these by the smell. Even when I took them home, I had to put the mushroom bag in the trunk of my car, I couldn't drive with them in the same space, even though I didn't get very much of them this time.
These mushrooms contain the same kind of colorants as the Sarcodon mushrooms and yield blueish colors in high pH.
Previously when I had dyed with these mushrooms I had used 2kg of fresh young mushrooms to 100grams of wool, but now that the mushrooms were older I used only 1kg/100g yarn (should have used more I think). I boiled them for two hours, and when the boiling began I added ammonia to raise the pH to 9. After boiling I cooled the bath and also the pH had dropped to 7 when I dyed the alum+CoT mordanted yarn and got this pale blueish teal color yarn. This small mushroom contains the same blue dyestuffs as Sarcodon imbricatus, but in much bigger amount compared to the size of mushroom.

Sarcodon squamosus this autumn Männynsuomuorakasvärjäys tänä syksynä

Viime viikolla tein kokeiluja männynsuomuorakkailla. Siskoni koiralenkkien varrella niitä kasvoi hyvin ja sain niitä paljon häneltä. Marraskuussa männynsuomuorakkaat ovat jo tarpeeksi vanhoja ja niissä oli toivottavasti kehittynyt myös sinisiä värejä. Nuorissa tai ruskeissa yksilöissä ei oman kokemukseni mukaan ole vielä tarpeeksi sinistä väriä antavia yhdisteitä ja siksi on parasta odottaa, että sienet vanhenevat ja alkavat jopa mädätä.

IN ENGLISH
Last week I did some experimenting with mushroom Sarcodon squamosus. They grew abundantly in the forest where my sister walks her dogs, and she collected a lot of them for me. At this time the mushrooms were old enough to have also blue dyestuffs in them, the blue develops in old mushrooms, I have never gotten blue or even green with young or light brown S.squamosus.

Orakkaat ovat tosi mysteerisieniä koska niistä voi parhaimmillaan saada vihreitä ja sinisiäkin sävyjä. Sinisten väriaineiden määrä sienissä on kuitenkin pieni eli sieniä tarvitaan paljon, eikä sinisten värien saaminen lankoihin mitenkään yksinkertaista tai helposti toistettavaa. Täällä olen kirjoittanut aiemmista kokeiluistani männynsuomuorakkailla. Nämäkin ovat nyt vain kokeiluja ja yritys oppia miten näistä sienistä saisi parhaan mahdollisen värin, ja toivottavasti näistä kokeiluista on myös apua toisille värjäreille. Lisäksi värien valonkesto ei välttämättä ole paras mahdollinen ja siksi nänä langat eivät tulekaan myyntiin, ainakaan kunnes olen keväällä testannut valonkeston.

IN ENGLISH
Tooth fungi are really mystery mushrooms, because at best they can give greens and blues to wool. The amount of blue in them is small and you need a lot of fresh mushrooms. Getting blue from them is not easy and easily repeated. Here I have written previously about my experiments with this mushroom. Also these are experiments and an attempt to learn more about dyeing with this mushroom, and I hope these experiments also help other dyers. I am not so sure about the lightfastness of colors from Sarcodon squamosus, so I don't sell these yarns, not at least until I have tested them for light in the spring when the sun shines more.

Käytin tuoreita vanhoja jo puolimätiä ja kertaalleen jäätyneitäkin männynsuomuorakkaita 10kg/100g lankaa, hyvä että ne ovat isoja ja painavia sieniä. Murskasin sienet käsin ja peitin vedellä, ja keitin niitä kiehuen 2-3 tuntia. Kun keitos alkoi kiehua, lisäsin liemeen joko ammoniakkia tai osaan kidesoodaa niin, että pH nousi 9:ään. Ammoniakkia käytettäessä se haihtui keiton aikana niin, että lopussa liemi oli  pH 7-8. Kidesoodalla liemen pH pysyi korkeana koko keiton ajan. Sieniä keitettäessä niitä pitää vahtia, ja sekoitella, koska keitos vaahtoaa paljon ja kiehuu helposti yli. Alussa vaahto on ruskeaa, mutta kun liemeen on lisätty emästä, vaahto muuttuu sinertäväksi.

Keiton jälkeen siivilöin osasta lientä sienet pois (että sain mahtumaan lankoja kattilaan), mutta jätin ainakin puolet sienistä liemeen. Olen ymmärtänyt, että väristä tulisi parempi mikäli sienet ovat liemessä yhtä aikaa lankojen kanssa, ja kokeilin nyt näin. Aiemmin olen useimmiten siivilöinyt sienet pois. Lankojen ollessa liemessä katsoin, että pH oli lähellä 7, ei alle, mutta ei yli 8, koska minulla on mennyt niin monia lankoja aiemmin pilalle jos pH on ollut yli 8 ja liemi kuuma. Mikäli pH oli liian korkea keiton lopussa, lisäsin pienen tilkan etikkaa, jotta pH laski alle 8.
Monissa orakasvärjäysohjeissa neuvotaan värjäämään korkeassa pHssa, mutta olen onnistunut saamaan sinisiä myös värjäten neutraalissa pH7ssä, mikäli liemi on ollut sienten keiton aikana emäksinen, ja tämä tapa sopii minulle paremmin. Voi olla, että teolliset superwashkäsitellyt langat kestävät kuumaa emästä paremmin, mutta minun lankani ei kestä sitä, vaan lankojen suomut jäävät auki ja lanka vanuu ja menee pilalle.

Kun langat olivat sitten liemessä, nostin lämmön 80-90°C ja pidin siinä tunnin verran. Värjäyksen alussa langat näyttävät beigeltä, sitten tummemmalta ruskealta ja kun lämpö nousi yli 80°C, ruskean alla alkoi näkyä sinisiä sävyjä. Ruskea väri huuhtoutui pesussa pois ja jäljelle jäi sininen. Matalammissa lämpötiloissa siniset väriaineet eivät kiinnity lankoihin. Värjäyksen aikana liikuttelin lankoja usein, varsinkin alussa, jotta väristä tulisi tasainen, ja myös nostin lankoja ilmaan joitain kertoja saamaan happea, ihan vain muutamaksi sekunniksi. Kaikki langat olivat valkoisia, ja esipuretettu alunalla (10%) ja viinikivellä (4%), kaikki koelangat olivat samasta puretuserästä.

IN ENGLISH
I used fresh but very old and rotten, some also frozen mushrooms Sarcodon squamosus 10kg/100grams of yarn, that is mushroom weight 100 times per weight of the yarn, lucky they are big and heavy mushrooms. I crushed the mushrooms and covered with water and boiled them vigorously for 2-3 hours. In the beginning when they started to boil I added either ammonia or washing soda to raise the pH of the bath to 9. In experiments where I used ammonia, it evaporated during the boiling so that in the end the pH was near neutral, but with washing soda the pH stayed high for the whole time.
When boiling the mushrooms you have to watch the bath carefully, because a lot of foam develops and it boils over easily. In the beginning the foam is brown but after adding the base to the bath, the foam changes to brownish blue.

After boiling the mushroom enough I strained part of the bath (so that I got room for the yarns), but left at least half of the mushrooms in the bath. I have understood that if the mushrooms and yarns are together in the bath, it is possible to get better blues, and I wanted to try this way now. Before adding the yarns to the bath I made sure that pH was close to 7, not under 7, but not over 8 either, because I have ruined so many yarns by combination of high pH and hot temperature, so I'm careful with it now. If the pH was too high I added small amount of vinegar to lower the pH.  I know that many mushroom dyers say that to get the best blues the pH must be high when the yarns are in the bath, but I have managed to get reasonably good colors also in neutral bath, if the pH was high when extracting  the color from the mushrooms by boiling them, and this method works better for me. It may be that superwash treated commercial yarns can handle high pH and hot temperatures without getting damaged, but my yarn can't. The scales of the wool stay open and the wool felts.

When the yarns were in the bath, I raised the temperature to 80-90°C (almost boiling), and kept it there for one hour. At first the yarns looked beige, then brown and when the temperature was high you could see blue shades mixed with brown, later the brown washed out and blue came out better. The blue dyes from these mushrooms don't attach to the yarn in lower temperatures. During dyeing, and especially in the beginning of dyeing, I moved the yarns around in the bath and couple of times raised them to air to get oxygen (only for couple of seconds).
All yarns were mordanted with alum (10%) and cream of tartar (4%), and all samples were from the same mordant lot. All base yarns were white.

The samples below are following:
1a.  ammonia for raising pH during boiling, only about one thirds of the mushrooms with yarns in the dyebath
1b.  afterbath of 1a
2.   ammonia for raising the pH during boiling, after 45 min of dyeing 2grams of iron to the bath, dyeing continued for 15 minutes
3a.  washing soda for raising the pH during boiling, more mushrooms with the yarns
3b.  afterbath of 3a
3c.  second after bath of 3a
4a.  washing soda for raising the pH during boiling, unmordanted yarn, mushrooms didn't boil as vigorously as in the other experiments (the pot was too full and was going to boil over)
4b. same bath as 4a, rhubarb leaf mordanted yarn (400% rhubarb leaves)
4c. same bath as 4a, alum + CoT mordanted yarn
4d. afterbath of 4a
4e. second afterbath of 4a
5. bath from dried Sarcodon squamosus from last year, 800grams of dry mushrooms per 100g yarn, mushrooms soaked first overnight, then boiled for 4 hours, ammonia for raising the pH during boiling the mushrooms. This bath wasn't as dark in color as the baths from fresh mushrooms.

Näytteet eri värjäyksistä seuraavasti:
1a. keitto ammoniakin kanssa, lankojen kanssa vain ehkä n kolmannes sienistä, muut siivilöity pois
1b. jälkiväri edellisestä
2.  keitto ammoniakin kanssa, värjäys 45 min, minkä jälkeen rautavihtrilliä 2g/100g lankaa, värjäys edelleen 15 min
3a. keitto kidesoodan kanssa, itse väriliemessä yli puolet sienistä.
3b. jälkiväri edellisestä
3c. toinen jälkiväri edellisestä
4a. keitto kidesoodan kanssa, purettamaton lanka, sienet eivät kiehuneet yhtä voimakkaasti kuin edellisissä kokeiluissa (kattila oli liian täynnä ja meinasi kiehua yli koko ajan)
4b. sama liemi edellisen kanssa, raparperinlehtipuretettu lanka (400% raparperinlehtiä)
4c. sama liemi edellisten kanssa, aluna-viinikivipuretettu lanka
4d. jälkiväri edellisistä
4e. toinen jälkiväri edellisistä
5.  tässä värjäyksessä oli vuoden vanhoja kuivattuja sieniä, jotka eivät olleet yhtä vanhoja, kuivattuja sieniä oli 800g/100g lankaa. Sienet liotettu yön yli, keitetty 4 tuntia, keitossa käytetty ammoniakkia pHn nostoon. Liemi ei ollut koko aikana yhtä tumma kuin tuoreista mädistä sienistä tehty liemi.

AJATUKSIA
Olin eniten yllättynyt, että tänä vuonna sain parhaimmat siniset värit liemestä, missä keitossa oli käytetty kidesoodaa eikä ammoniakkia. Tähän asti olin ollut varma, että vain ammoniakki toimii kunnolla orakasvärjäyksissä, ja olin käyttänyt viime vuodet vain ammoniakkia, mutta ei se olekaan niin, vaan erilaiset tulokset aiemmin johtuivat jostain muusta.. mutta mistä, en osaa sanoa. Lisäksi olisin nyt kuvitellut, että sienet jokaisessa värjäyksessä (paitsi no 5) olisivat olleet yhtä vanhoja, ainakin ne näyttivät samoilta ja painona käytin niitä yhtä paljon, mutta on mahdollista, että jotkut olivat kuitenkin hiukan vanhempia tai ämpärissä painuneet kasaan ja ehkä paino oli siinä sitten vähentynyt. Mutta en voi sanoa varmasti. Jostain syystä kuitenkin joka värjäyksessä väristä tuli hiukan erilainen.
No 4 värjäyksessä vähäinen sinisen määrä johtui melko varmasti siitä, että sienet eivät kiehuneet yhtä kovasti ja pitkään kuin muissa värjäyksissä. Lisäksi no 4 langoista tuli eniten epätasaisia, muissa väri on melko tasainen. Männynsuomuorakkailla myös raparperipuretus kiinnitti sinisiä värejä samoin kuin aiemmissa kokeiluissani tuoksuorakkailla, tosin väri näyttää vihreämmältä koska pohjana on raparperin kellertävä väri.
Viimeisen kokeilu no5 kuivatuilla sienillä ei antanut yhtä hyvää väriä, vaan siitä tuli enemmän vihreä. Luulen, että sienet olivat nuorempia kuin nämä tuoreet vanhat, mätiä sieniä kun on vaikea kuivata, ja väriero johtuu siitä.

Tämän vuotisen kokemuksen mukaan nyt ajattelisin, että jos haluaa sinistä männynsuomuorakkailla, niin
- sienten pitää olla hyvin vanhoja
- kannattaa keittää pitkään, useita tunteja ja kovalla tulella
- kun sienet alkavat kiehua, keittoon pitää lisätä joko ammoniakkia tai kidesooda niin, että pH on 9
- lankojen pitää olla esipuretettuja, raparperinlehtipuretuksella tulee myös ok vihreää, purettamaton (tai puretus väriliemessä) antaa ruskeaa
- värjäyksen lämpötila pitää olla yli 80°C

IN ENGLISH
THOUGTS
I was most surprised to find that this year I got the best blue when I had used washing soda and not ammonia to raise the pH during boiling the mushrooms. Up until now I had been sure that ammonia gave the best colors but it isn't so, and my previous results had some other thing which affected that ammonia had given me the best blues. I don't know what that is. Also I would have thought that I now had used equally old mushrooms and equal amount of them (except no5), but still I got different color in each experiment. It is possible that the mushrooms were not equally old though they looked like it. I can't say why I couldn't get the same color though I was trying to do the dyeing the same way each time (except the variation in ammonia/washing soda).
In the experiment no 4 the lesser amount of blue was most likely due to me not boiling the mushrooms as vigorously as the other experiments. Also in no 4 the yarns turned out more uneven than others. Rhubarb leaf mordant worked also with Sarcodon squamosus, like it had worked with my Hydnellum suaveolens experiments resulting more green color because of the yellow base from rhubarb leaf.
The last experiment, no 5, didn't give as good color as the experiments with rotten fresh mushrooms, and I think this is because the dried mushrooms were not old enough. It is difficult to dry rotten mushrooms.

Based on this years experience I would think that if I want blue from Sarcodon squamosus the following are important things:
- mushrooms must be very old
- boil them for a long time, hours, vigorously
- when mushrooms start to boil, add either ammonia or washing soda, both work, to raise the pH to 9
- yarns must be premordanted with alum, but also rhubarb leaf mordanting works giving greener colors. Without any mordant the resulting color is brown (which you also get if you put the mordants to the actual dyebath).
- these mushrooms don't work in low temperature, the dye bath must be over 80°C

Follow-up to Sarcodon squamosus Jatkoa suomuorakasvärjäyksiin

Suomuorakkaalla värjäämisestä kertovat sivut ovat jostain syystä luetuimpia blogissani, se kiinnostaa selvästi monia, vaikka sieniä tarvitaankin paljon ja sinistä väriä ei aina saa helposti. Tässä siis vielä jatkoa viime syksyisiin suomuorakasvärjäyksiin, joista juttua täällä. Sain silloin marraskuussa kerättyjä männynsuomuorakkaita ja värjäsin niillä silloin erilaisia kokeiluja. Yhteen ämpäriin jäi vielä suomuorakkaita, ja ämpäri oli kylmässä talven kansi päällä, jäätyneenä, ja nyt keväällä se sitten suli. Ämpärin sisältö oli ruskeaa haisevaa litkua, josta ei olisi pystynyt sanomaan mitä sieniä siinä oli ollut. Syksyllä sieniä oli ollut noin 5 kg, nyt en edes punninnut ämpäriä.
Kaadoin mössön liemineen kattilaan ja keitin kaksi tuntia. En lisännyt liemeen mitään, pH oli 6. Ruskea keitos alkoi heti vaahdota, ensin ruskeana, sitten sinertävänä. Keittämisen jälkeen siivilöin liemen, jäähdytin hetken, ja lisäsin valkoista 50g aluna-viinikivipuretettua lankaa. En lisännyt puhdasta vettä. Lanka muuttui heti ruskeaksi ja siitä pikkuhiljaa sinertäväksi. Värjäsin tunnin 80°C ja annoin jäähtyä liemessä toisen tunnin. Tuloksena ylempi vihertävän sininen hiukan epätasainen väri, mutta kuitenkin minusta melko tumma ja hyvä, suomuorakasväriksi.
Seuraavana päivänä  värjäsin toiset 50g jälkiliemessä ja sain vaaleaa sinertävänvihreää, alempi lanka.

Jos sieniä olisi ollut enemmän, olisi pitänyt vielä kokeilla olisiko ammoniakkilisäys keittovaiheessa antanut vielä tummemman ja sinisemmän värin, mahdollisesti, mutta olen ihan tyytyväinen tähänkin. Jääpä lisää kokeiltavaa vielä ensi vuodeksikin, jos vain tulee hyvä suomuorakassyksy.
Oma kokemukseni on, että männynsuomuorakkaat pitää kerätä tarpeeksi vanhoina, nitä pitää olla todella paljon, ja jos ne ovat tarpeeksi vanhoina kerätty ja sitten niitä vanhettaa vielä ämpärissä lisää, niin väriaineet muuttuvat sinistä antaviksi ilman korkeaa pHtakin. Tästä sienten vanhettamisesta puhutaan myös jo Miriam Ricen kirjassa Mushrooms for Color, 1980. Liian nuorina kerätyille ei auta ämpärivanhettaminenkaan, vaan sienten pitää saada vanhettua ensiksi maassa.


IN ENGLISH
Posts about dyeing with Sarcodon squamosus are the most popular in my blog, so it clearly interests many, especially Finns, even though you need really a lot of mushrooms and it is not easy to get the blue from them. So here is more about dyeing with them. Last November I got quite a lot of old Sarcodon squamosus mushrooms, and I did experiments with them then, about it here. I had one bucketful of mushrooms left, and I kept it covered outside over the winter. It froze and now in the spring when it melted, the content was smelly brown mush. You couldn't tell what mushrooms they had been or even if it was mushrooms in the first place. In the autumn there had been about 5 kilos of mushrooms, I don't know the weight now.
I poured the contents of the bucket to kettle and boiled for two hours. I didn't add anything to them, and pH was 6. There was a lot of froth, first it was reddish brown and then it started to change to brownish blue. After boiling I strained the bath, let it cool down a little and then added 50grams of white alum-cream of tartar- mordanted yarn to it. I didn't add more water to the bath. The yarn changed to brown first and then slowly to greyish blue. I dyed it in 80°C (simmer) for one hour and then let it cool down in the bath for another hour. The result is the slightly uneven greenish blue, the upper yarn in the picture. I think it is quite good for a mushroom color. 
The next day I dyed another 50grams in the afterbath, and got light blueish green, the bottom yarn in the picture.

If I had had more mushrooms, I would have also made a bath with added ammonia when boiling the mushrooms, and that would possibly have given even more blue color, but I'm happy for this, and that leaves more experiments for next year, that is if we get a good autumn for mushrooms this year:)
So my own opinion is that you need to have a lot of Sarcodon squamosus, and you need to pick them when they are old enough, and even then, with ageing, you can have blue without ammonia. Miriam Rice's older book Mushrooms for Color (1980) talks also to age these mushrooms for blues.

Sarcodon squamosus experiments Männynsuomuorakaskokeiluja

Männynsuomuorakas (Sarcodon squamosus) on mystinen sieni, jos siitä haluaa saada sinistä väriä. Ensiksi tietysti pitää olla oikeita sieniä: nimenomaan mäntyjen juurella kasvavia suomuorakkaita, jos lähistöllä on kuusia, silloin ne eivät kelpaa. Kuusensuomuorakkaissa (Sarcodon imbricatus) ei ole samoja väriaineita kuin männynsuomuorakkaissa, eikä kuusensuomuorakkaista saa oikein mitään väriä. Tietysti aina ei männynsuomuorakkaistakaan tule väriä, niiden väriaineet eivät ole valmiina sienen noustessa maasta, niitä kehittyy nähtävästi lisää sienen ikääntyessä, ja värjäystekniikan pitää olla oikea. Ja se oikea värjäystekniikka onkin se, mistä ei paljoa löydy tietoa. Männynsuomuorakkaiden sisältämistä väriaineistakaan ei kunnolla löydy tietoa. Yksi väriaineista on terfenyylikinoneihin kuuluva ruskea teleforihappo, joka Eric Sundströmin mukaan (Rice: Mushrooms for color) voidaan muuttaa siniseen muotoon vanhettamalla/mädättämällä (aging) tai nostamalla pHta. Lundmark: Färgsvampar och svampfärgning sanoo, että kyse on hapettumisreaktiosta, kun teleforihappo muuttuu siniseksi dehydrogyrocyaniksi. Bessette (Rainbow beneath our Feet, Mushroom dyer's fieldguide) käskee lisäämään ammoniakkia liemeen, kun sienet ovat kiehuneet 10 minuuttia, ja jatkaa keittämistä, jolloin väriaineet irtoavat sienistä. Olen näin tehnyt hyvällä menestyksellä muiden orakkaiden kanssa ja saanut parempia tuloksia, kuin jos olisin laittanut emäksen vasta siivilöityyn väriliemeen. En kuitenkaan tiedä mitä kemiallisesti tapahtuu, joten en osaa sanoa miksi näin on ja onko se edes aina niin.

Emäksenä on suurimmassa osassa kirjoista käytetty ammoniakkia, vain Rice suosittelee kidesoodaa ammoniakin sijasta pH:n nostoon, koska ammoniakki on hengitettynä haitallisempaa. Sain luettavakseni alkusyksystä Sari Hiltusen Helsingin yliopistossa tekemän pro gradu tutkielman Sinistä sienillä? Suomuorakkaalla (Sarcodon squamosus) värjätyn villaneuloksen väri ja valonkestot (2005), tästä kiitos Karolle ja Riikalle:) Gradua ei ole sähköisessä muodossa, mutta sen voi lukea Helsingin yliopiston Minervan kirjastossa. Joka tapauksessa tästä gradusta löysin mielenkiintoisen kohdan, jossa epäillään, että näiden sienten siniset väripigmentit muodostavat komplekseja ammoniakissa olevien ammoniumionien kanssa, ja jos emäksenä käytetään lipeää, niin lipeässä oleva natrium ei pysty muodostamaan vastaavia komplekseja väripigmenttien kanssa. Jospa tästä on johtunut se, että aina en ole saanut hyviä värejä muillakaan orakkailla, kun olen käyttänyt pH:n nostoon kidesoodaa?

IN ENGLISH
Sarcodon squamosus is a mysterious mushroom, if you want to get blue colors from it. First of all you have to have the right species, Sarcodon squamosus, which grows near pines. There is a very similar species Sarcodon imbricatus, which grows near spruces, and that mushroom is no good for a dyer, there are no dyestuffs in it at all, so you have to make sure you pick mushrooms only near pines to get the right species. Of course sometimes you can dye with the right species and still get no color, the dyemolecules are not ready in the mushroom when it emerges from the ground, they are formed in the mushroom when it gets older, and then the dyeing technique must be right. There is not much information about what the right dye technique is, and not either about the actual dyestuff in these mushrooms. One of the pigments in these mushrooms is telephoric acid, which belongs to terphenylquinones and which according to Eric Sundström in Miriam Rices book Mushrooms for color can be modified from brown telephoric acid to bright blue by aging or in high pH. Lundmarks book Färgsvampar och svampfärgning says that reaction may be oxidation when telephoric acid changes to blue dehydrogyrocyan. Bessette (Rainbow beneath my Feet, A Mushroom Dyer's Field Guide) tells to add ammonia to the mushrooms when they have boiled for ten minutes and then continue to boil them to extract color. I have done this with good results with other tooth fungi, and gotten better colors than raising the pH later in the actual dye bath. However, I don't know what happens chemically, so I can't say why this way is better, or even if it is better.


For raising pH, most books say to use ammonia, only Rice recommends washing soda, because ammonia is more harmful to the dyer when inhaled. Couple of months ago I got to read Sari Hiltunen's masters graduate thesis from Helsinki University about dyeing with Sarcodon squamosus, the color and it's light fastness (2005). Unfortunately this thesis is not available in electronic version, only in Finnish in the Helsinki University library Minerva in Helsinki. Anyway, from this thesis I found that the writer suspects that the blue pigments form complex with ammonium ions in ammonia but are not able to form complex with sodium in lye (sodium hydroxide). Perhaps this is the reason why I haven't always gotten good color with other tooth fungi, when I used washing soda to raise the pH?

Ensimmäisessä kuvassa oli nuoria lokakuun alussa kuvattuja männynsuomuorakkaita, jotka kuitenkin minun mielestäni ovat liian nuoria, jotta niistä saisi hyvää eli sinistä väriä. Ylläolevassa ämpärissä on sellaisia, minkälaisina ne minun mielestäni ovat parhaita kerätä.
Sain tuoreita marraskuun alussa kerättyjä vanhoja,  jo tummuneita ja osin mätiäkin sieniä neljä ämpärillistä ystävältäni. Kasvupaikka näillä sienillä oli puhdas mäntykangas, jossa ei näkynyt kuusia, joten lajimääritys oli oikea. Piikkien pituutta tai suomuja onkin näin vanhoilla sienillä vaikeampi tutkia, joten kasvupaikka on varmin määrityskeino.
Näillä sienillä tein sitten useita erilaisia kokeiluja viimeisen parin viikon aikana. Viimeisimpien kokeilujen sienet olivat jo ehtineet mädäntyä ämpärissä lisää (eli tulivat entistä paremmiksi  värjäystä ajatellen), joten mitään täysin vertailukelpoisia nämä tulokset eivät ole, mutta suuntaa-antavia kuitenkin. Myös kiehumis-ja jäähtymisajat vaihtelivat ja värjätty lankamääräkään ei aina ollut grammalleen sama, suomuorakassoppa kiehui muiden töiden ohessa. Ja paljon jäi kysymyksiä:) Alempana olevassa lankakuvassa numerot viittaavat kokeilunumeroon. Kaikissa paitsi kokelu no 6 lanka oli aluna (12%) viinikivi (4%) puretettua, puretus oli tehty elokuun lopussa, värjäys nyt.

1. 2kg sieniä, murskattu, ja keitetty kiehuen tunti, lisätty kidesoodaa niin että pH oli n 11, haudutettu vielä 45min, mutta liemi ei kiehunut poristen. Siivilöity, pH 9-10. Lisätty 20g puretettua lankaa ja pätkä purettamatonta. Värjätty 45 min 80°C, langan väri heti vaalean turkoosi, ei tummentunut värjäyksen aikana. Lanka kärsinyt jonkin verran kuumassa emäksisessä liemessä.

2.  2kg sieniä, keitetty 1 tunti, lisätty ammoniakkia, pH 9, kiehui vielä 30min. Siivilöity pH n 8,5, jäähtyi  tunnin. 20g puretettua lankaa ja pieni pätkä purettamatonta. Lanka heti jo aluksi sinisempi, värjätty 1 tunti 80°C. Värjäys oli tehty peräkkäisinä päivänä ensimmäisen kokeilun kanssa, ja ainoa selvä ero oli tässä ammoniakki ja ensimmäisessä kidesooda, joten seuraavissakin käytin ammoniakkia.

3. 2kg sieniä, keitetty 2 tuntia, siivilöity. Ei pH:n nostoa, vaan lisätty kuumaan liemeen 100g puretettua lankaa ja annettua jäähtyä yön yli liemessä. Tarkoituksena oli, että muut kuin siniset väriaineet olisivat tarttuneet tähän lankaan. Lanka oli kuitenkin aamulla hyvin vaalea beige, ei edes ruskea, NÄYTE NO 9.
Kun kaadoin liemen ämpäristä kattilaan, niin ämpärin seinät olivat värjäytyneet siniharmaiksi! Kuva alla.
Huuhtelin ja hankasin väriä ämpärin seinistä takaisin väriliemeen.
Liemi lämmitetty uudelleen ja lisätty ammoniakkia, pH 9 ja 24g lankaa. Värjätty tunti 80°C. NÄYTE NO 3.

IN ENGLISH
In the first picture of this posting there are young Sarcodon squamosus mushrooms, picture taken in the beginning of October. These mushrooms are too young to give blue colors, I think. In the bucket above there are old mushrooms which in my experience are now good for also blues.
In the beginning of November I got four buckets of old fresh mushrooms from my friend. They were picked from around pines where there was not spruce to be seen, so they were the right species. It is difficult to examine the length of the spines of other small details from the mushrooms this old, so the place where they grew was a better indicator to the right species.
With these mushrooms I did several experiments during the last couple of weeks. The results are not exactly comparable, because some mushrooms had time to age in the bucket, but here are the results anyway. Also the time the mushrooms boiled or cooled were not exactly the same and also the weight of the fiber was not exactly the same, I did these experiments among other work:) There are lots of questions still in my mind:)
The numbers in the yarn picture below refer to the experiment number. All the yarn used was mordanted with alum (12% and cream of tartar (4%), except for number 6, the mordanting was done in the end of August and the yarns cured since then.


1. 2 kg of mushrooms, crushed, boiled for 1 hour. Added washing soda, pH 11, simmered (not boiling) yet 45 minutes. Strained, pH 9-10. Added 20grams of yarn and a piece of unmordanted yarn. Dyed 45 min 80°C, the color turned almost immediately light turquoise, and didn't get darker later.The yarn had been damaged a little by hot alkaline bath.


2. 2kg of mushrooms, crushed, boiled for 1 hour, added ammonia, pH 9, and boiled yet 30 min. Strained, pH 8,5, cooled 1 hour. 20g mordanted yarn and a small piece of unmordanted, The mordanted yarns was right from the start darker and more blueish color. Dyed 80°C 1 hour. Experiment 1 and 2 were done in consecutive days, and the only big difference was washing soda versus ammonia, so that was why I used ammonia in later experiments, it seemed to work better.


3.  2kg of mushrooms, crushed, boiled for 2 hours. Strained. pH neutral. I added 100g of mordanted yarns to the hot bath, and let it cool overnight in the bath. I was hoping the other except blue pigments to attach first to this yarn. However, the next morning the yarn was very light beige, not even brown. SAMPLE NO 9.
When I poured the bath from the bucket back to the kettle, the  walls of the bucket were colored greyish blue! Picture below. I scrubbed the blue pigment back to the bath, added ammonia, pH 9, warmed the bath and added 24g yarn. Dyed 1 hour 80°C. SAMPLE NO 3.

4.  6 kg sieniä, murskattu, keiton alussa lisätty ensin käynyttä virtsaa (pH9) kaksi desiä, mutta se ei nostanut pH:ta tarpeeksi joten lisäksi loraus ammoniakkia, pH nyt 9, keitetty 2 tuntia. Siivilöity, pH n8,5. 55g lankaa, 1 tunti, pääsi kiehumaan, mutta tulipa todella tumma sininen!!
Jälkiväri seuraavana päivänä 50g, pH 8, väri muuttui aika hitaasti turkoosiksi, hiukan epätasainen.

5.  2 kg sieniä, murskattu. Halusin kokeilla uudestaan kidesoodaa ja tunnin kiehumisen jälkeen lisäsin kidesoodan, pH 9, ja keitin vielä kiehuen toisen tunnin. Siivilöity.  23g lankaa värjäys 1 tunti 90°C. Tästä tuli tummepi väri kuin koe 1, mutta silti turkoosi eikä sininen. Sienet olivat seisseet viikon ämpärissä ennen tätä koetta, joten ne olivat myös vanhempia.

6.  2 kg sieniä, murskattu, keitetty 1,5 tuntia. lisätty ammoniakkia. pH 9. Keitetty toiset 1,5 tuntia. pH 8,5, siivilöity. 20g purettamatonta lankaa, lanka muuttui rusehtavaksi. Tunnin värjäyksen jälkeen lisätty 1g rautavihtrilliä, värjätty edelleen 20 min 90°C.

7.  2 kg sieniä, murskattu. Keitetty 1,5 tuntia, lisätty ammoniakkia, pH 9, ja keitetty toiset 1,5 tuntia. Liemi jäähtynyt ennen siivilöintiä. 24g lankaa, värjäys 1 tunti 90-100°C, pH8,5. Yritin saada samaa väriä kuin no 4, mutta ei täysin onnistunut. Jälkikäteen ajatellen lankaa oli enemmän suhteessa sieniin ja ehkä ammoniakki olisi pitänyt lisätä heti keiton alussa. Myös se, että liemi jäähtyi sienineen on voinut vaikuttaa.

8.  2kg sieniä, murskattu, keitetty 3 tuntia. Lisätty ammoniakki, pH8,5 (ammoniakki loppui), keitetty  vielä tunti lisää. Jäähdytetty 30 min, siivilöity ja lisätty vettä niin että pH oli 7,5 (siis liemi laimistui, tarkoituksella). 20g lankaa, aluksi ruskea, mutta pian alkoi harmaantua, sitten sinistyä. Värjäys 1 tunti, 90°C, jäähtyi liemessä vielä 1,5 tuntia. Koska lankani vahingoittuu hiukan korkeassa lämpötilassa yhdessä emäksisen liemen kanssa, halusin kokeilla mikä väri tulee, jos keittoaikana pH oli korkea, mutta varsinaisessa värjäyksessä lähellä neutraalia, ja se kyllä tuntuu toimivan.

10. 100g kuivattuja nuoria männynsuomuorakkaita, liotettu kaksi vrk liemessä mihin lisätty kidesoodaa, pH 10, keitetty tunti. 20g lankaa, pH 8, värjäys 1 tunti 80°C. Ei jälkeäkään sinertävistä tai vihreistä sävyistä. Tein tämän värjäyksen ihan ensimmäisenä, joten en tiedä mitä olisi tullut, jos olisin käyttänyt ammoniakkia. Epäilen, että nuorissa sienissä ei ollut mitään sinisiä väriaineita, joten vika oli varmaan pääosin siinä.

11.  Tämä näyte on kuusi vuotta sitten värjätty, puoli vuotta vanhoilla mädillä sienillä värjätty ilman pH:n nostoa. Siitä värjäyksestä ja muutenkin aiemmista kokemuksistani suomuorakkailla värjäyksestä olen kirjoittanut täällä.

IN ENGLISH
4.  6 kg mushrooms, crushed. When the mushrooms started to boil I added first a cupful of fermented urine (pH9), but it didn't raise the pH of the bath enough, so I then added some ammonia until pH was 9. Boiled for 2 hours. Strained, pH 8,5. 55g yarn, dyed for one hour. The bath boiled for a while (accidentally). What a strong color, really blue!!
Next day I put in the after bath 50g, pH 8, and dyed. The color changed quite slowly to turquoise, and it is also slightly uneven.

5.  2 kg mushrooms, crushed. I wanted to try again washing soda for raising the pH, so after the mushrooms boiled for one hour, I added washing soda, pH 9, and boiled another hour. Strained. 23g yarn, dyeing 1 hour 90°C. This is darker color than experiment 1, but still turquoise rather than blue. By this time the mushrooms had been in the bucket for one hour and aged more.


6. 2 kg mushrooms, crushed. Boiled 1,5 hours, then added ammonia, pH 9. Boiled another 1,5 hours. Strained, pH 8,5. 20g of unmordanted wool, it turned brownish soon. After dyeing for one hour added 1g of iron, and continued dyeing for 20 minutes, 90°C.


7.  2kg mushrooms, crushed. Boiled 1,5 hours, added ammonia, pH 9, boiled another 1,5 hours. The bath cooled down before I strained it. 24g yarn, dyeing 1 hour, 90-100°C, pH 8,5. I tried to get the same color as no 4, but didn't. Now I think there were less mushrooms/ yarn and I should have added ammonia in the beginning. Also that the bath cooled before straining could have an effect.


8.  2 kg mushrooms, crushed. Boiled for 3 hours, added ammonia pH 8,5 (I ran our of ammonia), and boiled for an hour more. Cooled 30 minutes and strained. I added more water so that it got diluted and the pH was 7,5. 20g yarn, it became first brown, then started to turn grey and finally blue. Dye time 1 hour, 90°C, and I then let the yarn cool in the bath for 1,5 hours.
Because my yarn doesn't like being in hot alkaline bath, I wanted to try if raising the pH only for the extraction time, and then dyeing  in almost neutral bath works, and it seems it does.


10.  100g dried young mushrooms, soaked first for two days in alkaline bath, pH 10 with washing soda. Boiled for one hour. Strained, 20g yarn, pH 8, dyeing one hour 80°C. No sign of blue or green colors in this yarn and I suspect that it is because the mushrooms were too young. Also I didn't use ammonia, but even with washing soda I got later turquoise colors from old mushrooms. I dyed this experiment earlier before I had gotten the fresh old mushrooms.


11.  This sample is six years old, dyed in neutral bath with six months old aged rotten mushrooms, I have written about it and my earlier experiences here.

Ensimmäisessä ja toisessa värjäyksessä mukana oli myös purettamaton pätkä lankaa. Alla kuva näistä langoista.  Alempi lanka oli kidesoodalla emäksiseksi tehdyssä liemessä (no1), ja vaikka varsinainen puretettu lanka värjääntyi siinä heikommin kuin ammoniakkia käytettäessä, niin purettamaton näköjään sai sinertävää sävyä. Ylempi lanka on no 2:ssa ollut purettamaton lanka, se ehkä vain hitusen harmaantui.

IN ENGLISH
In the picture below there are unmordanted samples from bath 1 and 2, the bottom yarn is from No1 and the other one is from no 2. Interesting how the yarns in washing soda bath got more color than the one in the ammonia bath, just the opposite to what happened to mordanted yarns.

Ja vielä toinenkin mielenkiintoinen havainto. Haltijalankana ollut puuvillainen kalastajalanka värjääntyi myös eri tavalla. Eli no1 eli liemessä missä oli kidesoodaa, haltijalanka on värjääntynyt siniseksi (vasemmanpuolinen vyyhti alla), kun taas ammoniakkia käytettäessä villa värjääntyi voimakkaammin, mutta taas kalastajalankaan ei tullut sinistä sävyä lainkaan, vaan tuollaista violetihtavaa. Lisää arvoituksia.

IN ENGLISH
And another interesting observation. The cotton yarn I used to hold the skeins (so that they wouldn't get messed up in the bath) dyed differently depending whether washing soda or ammonia was used to raise the pH. On the left is no 1 where the washing soda was used and cotton dyed bluish, and on the right ammonia was used, and cotton didn't take blue or green colors at all. More mysteries.

Tästä tulikin tosi pitkä juttu ja jatkoa varmaan vielä seuraa, jälkiliemiä on ämpärissä odottamassa ja sieniäkin on edelleen jäljellä yksi ämpärillinen. Langoille on lisäksi tehtävä valonkestotestit keväällä, kunhan aurinkoa alkaa näkyä. Luulen, että valonkesto voi olla näiden värien heikko kohta, mutta sitten sen näkee:)

This became a really long posting and there will be more in the future about this mushroom. I have once used  baths still in buckets, and I still have one bucketful of mushrooms. Also I have to test these yarns fo lightfastness in the spring, when there is more sun. I think lightfastness may be the weak point of these colors,  but we'll see later:)


EDIT.


More about Sarcodon squamosus dyeing here.


Lisää männynsuomuorakasvärjäyksestä täällä.

More Sarcodon squamosus Vähän lisää suomuorakkaista

Koska minulla ei ollut jäljellä yhtään suomuorakasruskeaa lankaa, ajattelin laittaa pari linkkiä (luvalla) muiden värjäämiin ruskeisiin lankoihin, sienipolulla ja Coloriablogissa , jotta näkyisi lisää saatavia värejä suomuorakkaista. Hyviä värejä nämäkin, eikö vain.

In English
Because I didn't have any brown yarns from Sarcodon squamosus left to photograph, here are links to couple of Finnish sites with pictures of other dyers yarns from this mushrooms (with dyers permission), in mushroom discussion group and in Coloria blog .Coloria blog pictures are dyed with dried mushrooms in the spring and the yarns in the first link are dyed with mushrooms just couple of weeks back, alum mordant in all. Nice colors these also, aren't they.

Dyeing with Sarcodon squamosus Värjäys suomuorakkailla

Seitikkikattila on parhaillaan kiehumassa, mutta koska suomuorakasvärjäyksestä on kyselty, kirjoitan nyt kokemuksistani sen kanssa. Aiemmin suomuorakas oli tieteelliseltä nimeltään Sarcodon imbricatus, mutta nyttemmin se on jaettu kahtia, männynsuomuorakas, Sarcodon squamosus ja kuusensuomuorakas, Sarcodon imbricatus. Parhaiten nämä kaksi lajia erottaa kasvupaikasta, toinen kasvaa mäntyjen juurella ja toinen kuusimetsässä. Niissä on myös eroja piikkien pituudessa ja suomuissa, ja näin värjärin kannalta tärkein ero on, että kuusensuomuorakas ei anna oikein mitään väriä, kun taas männynsuomuorakkaasta saa ruskeita ja parhaassa tapauksessa sinertäviä sävyjä. Itse asiassa epäilyt kahdesta eri lajista saivat alkunsa Ruotsissa toistakymmentä vuotta sitten, kun värjärit huomasivat eri puiden juurilla kasvaneiden suomuorakkaiden antavan väriä eri tavalla. Nyt sitten asia on todistettu muidenkin tuntomerkkien avulla ja laji jaettu kahtia.
Yläkuvassa on nuoria männynsuomuorakkaita ja alemmassa kuvassa vanhoja värjäykseen paremmin kelpaavia sieniä. Männynsuomuorakas on iso sieni, yksi yksilö voi joskus painaa lähes kilon ja hyvänä sienivuonna niitä löytää mäntykankailta nopeasti ämpärillisen. Sinänsä hyvä asia, koska sieniä tarvitaankin paljon värjäykseen, niiden sisältämä väriainepitoisuus on suhteellisen pieni.

In English
I have now Cortinarius mushrooms boiling, but since I have been asked about my experiences with Sarcodon squamosus, I'll write about them first. Previously that mushroom was called Sarcodon imbricatus, but it has now been divided into two species: Sarcodon squamosus, which grows under pines and Sarcodon imbricatus, which grows under spruces. There are other differences in the tooths and scales but it is easiest just to look where they grow. This difference in species is important to a dyer because the one that grows under spruce doesn't give any color (or ugly color like what is left after you have washed dishes) and the one growing under pines gives browns and sometimes even blues. Actually, this is how over ten years ago dyers in Sweden started to suspect there were two different species and now it is confirmed with scientific studies.
In the upper picture there are young Sarcodon squamosus mushrooms and in the picture below older specimen, which are better for a mushroom dyer. It is a big mushroom, sometimes one can weight a kilo and in a good mushroom year you can find easily bucketfull of these mushrooms. That is good, because they contain fairly small amount of dye pigments compared to other dyemushrooms and you need a lot of them.

1990-luvun alussa tein monena vuonna kokeiluja suomuorakkailla, aluksi sain pelkkiä ruskeita sävyjä. Sitten keksin, lanka on näillä aina esipurettava, jos puretusaineen laittaa väriliemeen, tuloksena on ruskeaa. Myös sienten ikä ja määrä ovat tärkeitä, eli mitä vanhempi sieni, sitä parempi ja mitä enemmän, sitä parempi. Otin itselleni nyrkkisäännöksi, että en kerää näitä ennen lokakuun puoltaväliä, syyskuussa kerätyistä näytti aina tulevan ruskeaa vanhetettuinakin. 1992 sain siihen astiset parhaat siniset sävyni niin, että minulla oli lokakuussa kerättyjä sieniä n8kg, ne oli säilytetty saavissa ulkona joulukuulle, minä aikana ne olivat sulaneet ja jäätyneet useaan kertaan ja olivat lopulta mätää lillua. Keitin niitä 2 tuntia ja laitoin siivilöityyn väriliemeen 100g alunalla esipuretettua lankaa (siihen aikaan käytin 16% alunaa) ja tuloksena oli kaunista siniharmaata. Jälkiliemeen laitoin kilon lankaa, jonka puretin väriliemessä ja tuloksena oli ruskeaa. Samalta syksyltä muistiinpanoissa oli toinenkin kokeilu, jossa oli 6kg sieniä/100g lankaa, samoin pidetty kuin edelliset, ja tuloksena oli vaaleampi sininen, mutta muuten samaa sävyä.

Tein näistä sinisistä väreistä miehelleni villapaidan, jossa oli partatiaiskuvioita (partatiaiset olivat silloin aika harvinaisia ja olimme juuri edellisenä talvena nähneet niitä, niissähän on sinistä). Vuoden käytön jälkeen sininen väri oli muuttunut vihreäksi.. hmm.. vihreäpäisiä partatiaisia, ei nyt oikein sovi.

Tästä kokemuksesta lannistuneena en värjännyt suomuorakkailla suunnilleen kymmenen vuoteen, mutta sitten 2003 aloin kokeilla uudelleen.

Keitin lokakuussa kerättyjä vanhoja sieniä saman tien tunnin, sieniä oli 2,2kg ja alunalla puretettua lankaa 100g. Langat olivat vaalean ruskeita, kunnes laitoin liemeen lorauksen ammoniakkia, joka muutti lankojen värin kellanvihertäväksi, ei mikää erikoinen väri, alakuvassa alimmainen näyte.

Seuraavana vuonna olin lukenut vanhoja muistiinpanojani paremmin ja myös Miriam Ricen Mushrooms for Color-kirjaa, jossa hänkin oli saanut parhaat siniharmaat sävyt 3kk vanhetetuilla sienillä. 2004 oli hyvä sienivuosi kaikin puolin, suomuorakkaitakin tuli todella paljon. Kokeilin kuusensuomuorakkaitakin, pelkkää tiskiveden väristä kaikenlaisilla konsteilla. Säilöin männynsuomuorakkaita eri tavoin, pilkottuna käyneessä virtsassa (ammoniakkia en raaskinut käyttää niin paljoa, sen hinta on aika kova) 3-4kk, ämpärissä ja kiehuvaa vettä päälle kaadettuna 3-4kk ja yksi iso jätesäkillinen, 30kg sieniä oli koko talven huhtikuulle saakka ulkona tiiviisti suljettuna.

Värjäsin koe-eriä tammi-helmikuussa normaalisti keittäen ja alunalla puretettuja lankoja käyttäen. Virstassa tai vedessä säilötyistä sienistä keitetyillä liemillä ei lopulta ollut kovin isoa eroa värin suhteen. Molemmista tuli silloin talvella sinivihreää. Väriliemen pH oli näissä yleensä 5-6, kokeilin jossain tapauksessa nostaa sitä, mutta väriin se ei vaikuttanut. Tosin pHn nosto tapahtui vasta lankojen liemessä ollessa, se olisi ehkä pitänyt tehdä keittovaiheessa! Alakuvan ylimmäinen näyte oli sellaisesta värjäyksestä, jossa sieniä oli ollut 9kg (vedessä liotettuja 4kk) ja alunapuretettua lankaa 100g.

Parhaan värin siltä keväältä sain jätesäkissä talven olleesta sienimömmöstä, keitin litkua 2 tuntia, se sai jäähtyä seuraavaan päivään, jolloin siivilöin sen. Liemi oli tummanruskeaa, pH5. Lisäsin 300g alunapuretettua lankaa liemeen. Aluksi langat olivat vaalean ruskeita, muuttuivat värjäyksen edetessä siniharmaiksi. Värjäysaika oli tunti. Normaali pesu ja etikkahuuhtelu, väriä ei lähtenyt pesuveteen. Alakuvassa oleva keskimmäinen lanka on näyte tästä värjäyksestä.

Jälkiliemeen olin laittanut 200g purettamatonta lankaa, jonka olin odottanut pysyvän ruskeana, mutta joka muuttuikin lähinnä vedenväriseksi eli hyvin vaaleaksi turkoosiksi. Ihme juttu. Seuraavana kesänä kokeilin näiden sinisten valonkestoa kasvihuoneessa ja viikossa väri haalistui todella paljon, ei kuitenkaan muuttunut vihreäksi, niin kuin silloin aiemmin villapaidassa. Jälkeenpäin kuulin, että kasvihuoneen olosuhteet, korkea ilman kosteus yhdistettynä auringonvaloon on todella rankka testi. En kuitenkaan tästä haalistumisesta johtuen ole värjännyt suomuorakaslankoja myyntiin.

Männynsuomuorakasruskea on kohtalaisen valonkestävä, mutta kestävän sinisen saamiseksi pitää vielä keksiä konstit. Minulla on nyt vain yksi ämpärillinen suomuorakkaita vanhenemassa, mutta kuivattuna on pari vuotta sitten saamiani suomuorakkaita, joilla kokeileminen on jäänyt, toivon tulevana talvena ehtiväni tehdä sen! Tanskan sienivärjäys symposiumista 2005 kuulin erilaisen reseptin, millä siellä saatiin kuivatuista suomuorakkaista sinistä: kuivattuja sieniä vähintään kolme kertaa langan määrä, sieniä keitetään tunti ja annetaan jäähtyä. Väriliemi siivilöidään ja pH nostetaan 8:aan ammoniakilla. Alunalla (25% ) ja viinikivellä(15%) esipuretetut KUIVAT langat lisätään jäähtyneeseen liemeen ja lämpö nostetaan 80C, jossa lankoja värjätään tunti. Langat ovat sinivihreitä liemestä nostettaessa, mutta hapettuvat sinisiksi ilmassa. Tässäkin reseptissä on sienten määrä iso eli suomuorakas sisältää aika vähän sinisiä pigmenttejä suhteessa kokoonsa, se kannattaa muistaa näillä värjätessä.

In English

In the beginning of 1990s I did a lot of experiments with Sarcodon squamosus. At first I got only different shades of brown, then it hit me that with this mushroom, the yarn needs to be premordanted. If I put alum in the dyebath, the result is always brown. The age and amount of this mushroom are also important, more the better, and older the better. If I collected these in September I always seemed to get brown, so then I collected them only in late October when they were already old. At that time I got the best results 1992: I had 8kilos of mushrooms collected in late October, I had stored them in a bucket outside until December, they frose and thawed many times so that they were really black mush after two months. I then boiled them for two hours, strained the bath and put 100grams of alum mordanted wool into the bath (I then used 16% of alum). After one hour I got nice greyish blue color. To the afterbath I put 1kg of yarn and mordanted it with alum at the same time, and got brown. In my notes there was another experiment in the same year with 6kg of mushrooms to 100grams of yarn, also dyed in December, resulting lighter shade of blue.

With these yarns, I made my husband a sweater with a design of bearded reedling (bearded reedlings were then quite rare in Finbland and we had just seen them, and this was just the same blue as their heads). After one year the blue color had changed to green.. hmm.. greenheaded bearded reedlings... that wasn't good.

This discouraged me so much that I didn't try Sarcodon squamosus for ten years, but in 2003 I started experimenting with them again. I had 2,2kg of mushrooms that I had collected in October, I boiled then straight away for an hour, strained and added 100grams of alum mordanted wool. It was first beige, but when I added a glug of ammonia, the wool turned to yellowishgreen, the bottom yarn in the picture below, not a spectacular color.

Next year, 2004 was a very good mushroom year, I got lots of these mushrooms. I even tried then Sarcodon scabrosus (the one growing near spruces) couple of ways but didn't get anything, just like nobody else. I read my notes better and Miriam Rices book Mushrooms for color and found out that also she had gotten her best blues from Sarcodon squamosus (though in the book it was still called S.imbricatus) with aged mushrooms, not fresh. I tried soaking the mushrooms in stale urine (ammonia is quite expensive)for four monts and another lot I poured boiling water over mushrooms and stored then for 4 months. I also had one big plastic bag full of mushrooms, about 30kilos of them, stored just outside over winter.

In next January and February I dyed these stored mushrooms, normally boiling them and with alum mordanted wool. The pH of the baths was around 5-6, I didn't raise it until in the end of dyeing and didn't notice any change in the yarns. Possibly I should have added the ammonia in the beginning of the boiling of mushrooms! Anyhow, I got from all of these experiments the same kind of light bluish green, and didn't find significant difference in how they were stored. The top yarn in the picture below is from a bath with 9kilos of mushrooms stored in water for 4 months, boiled then for 2 hours and 100grams of alum mordanted wool. pH was about6.

I got the best color then from the mushrooms (30kg) that had been in the plastic bag for 6 months outside. In April they were just black mush and smelled really bad. I boiled them for 2 hours, let cool over night and then strained the bath. It was dark brown and the pH was 5. I added 300grams of alum mordented wool. At first they were light brown, but soon turned to greyish blue. I dyed them for one hour. Normal wash and vineger in the last rinse. The middle yarn in the picture below is a sample from this.

To the afterbath I had put one kg of unmordanted wool. I had expected it to become brown, but it came out very light greenish blue. Go figure. Next summer I tested these yarns for lightfastness in my greenhouse and within one week, the color faded really a lot, it didn't change to green, what happened with my DHs sweater, but just faded. Afterwards I heard that the circumstances in the greenhous are really hard to any kind of color, high humidity together with strong sunlight. Anyway, because of this fading, I haven't dyed with Sarcodon squamosus blue to sell.

The brown from Sarcodon squamosus is pretty lightfast, but it resembles so much of natural brown from the sheep, so that I don't need to dye it. To get fast blue from this mushrooms is a challenge. I have now one bucketfull of mushrooms aging and then I have some dried mushrooms from couple of years back. I hope I have time in the winter to experiment with these. 2005 there was the Fungi &Fibre Symposium in Denmark and I have a recipe they used there for dried mushrooms to get blue. I haven't yet tried it, but it is like this: dried mushrooms three times of the weight of the fiber are boiled for one hour, cooled, strained and then the pH is raised to 8 with ammonia. Yarn was premordanted with alum (25%) and cream of tartar (15%) and added to the cool dyebath DRY, then the temperature is raised to 80C, dyed for one hour. The yarns were greenish blue when they were raised from the bath but they changed to blue when oxidized in the air.

Also in this recipe the amount of the mushrooms is big, so it is good to remember, that even though Sarcodon squamosus is a big mushroom, it contains quite a little of blue dye pigments and you have to use really a lot of mushrooms.

EDIT.
Lisää uudempia suomuorakasvärjäyksiä täällä.

More about dyeing with Sarcodon squamosus here, my newer and more successful experiments.

More tooth fungi dyeing Siniorakasvärjäystä

Siniorakkaat, Hydnellum caeruleum, ovat melkoisia piileskelemään, ylemmässä kuvassa sieni on se ruskea möykky keskellä kuvaa, vaaleat alapinnan piikit näkyvät selvästi. Tämä on nuorehko yksilö. Alempana olevassa kuvassa näkyy sitten, miten voi varmistua lajimäärityksestä, halkaisupinnan siniset vyöt näkyvät hyvin oranssinruskealla pohjalla (tuoksuorakkaalla ei ole oranssia ollenkaan). Sienet ovat paksumaltoisia ja hyvin sitkeänkovia. Nyt tosin on syksy jo niin pitkällä, että sieniä ei enää varmaankaan löydä, mutta ensi vuonna sitten.

In English

Hydnellum caeruleum (I am not sure what you call this in English, is this blue tooth fungi?) are masters in hiding, in the upper picture it is that brown clump in the middle of the picture, you can see the whiter spines in contrast to browner cap. In the picture below there is how to make sure you have the right fungi, rip it in half and you will see the blue zones in orangey brown base. These are thick and very fibrous-tough fungi. Right now it is a little late in Finland to find these any more, but here are pictures for next year.

Minulla oli syyskuun alkupuolella kerättyjä siniorakkaita, joita oli säilytetty ensin ulkona ämpärissä. Näitä ei yleensä kerralla löydä isoja määriä, joten säilytin niitä, kunnes syyskuun lopulla niitä oli 2,5kg. Tässä vaiheessa suurin osa oli pehmennyt aika mädiksi limaisiksi sieniksi. Laitoin limamötikät lasipurkkiin ja päälle ammoniakkivettä, jonka ph oli 10. Purkki sai seistä kuistilla kuukauden, kansi ei ollut taaskaan ihan tiivis (vanhoja purkkeja) ja kun aluksi purkin sisus oli mustaa, se alkoi pikkuhiljaa muuttua ruskeaksi ja viime viikolla väri alkoi olla jo kellan ruskea. Sitten tuli kiire värjätä. Kaadoin purkin sisuksen kattilaan, lisäsin vettä ja aloin keittää. Ph oli laskenut 6:een purkissa, siispä kun mössö oli kiehunut jonkin aikaa, lisäsin ammoniakkia lorauksen, niin että pH nousi 8:aan. Liemen väri muuttui kiehumisen edetessä kellanruskeasta tummanruskeaksi, yläkuvassa hyvän näköistä vaahtoavaa keitosta. Sitä pitää sekoitella usein, että vaahto ei pääse kiehumaan yli.

Parin tunnin kunnon kiehumisen jälkeen siivilöin liemen, jäähdytin sitä hetken (ja lisäsin tilkan kylmää vettä) ja laitoin 150g lankaa alunapuretettua lankaa värjääntymään. Toinen vyyhti oli valkoista, toinen vaalean harmaata lankaa. Tässä vaiheessa pH oli n7. Melkein heti langat muuttuivat turkooseiksi. Annoin niiden olla väriliemessä tunnin ja laitoin narulle yöksi, pesin langat vasta seuraavana aamuna. Alla olevassa kuvassa näytteet näistä ovat ylhäältäpäin lukien toinen (harmaa lanka) ja kolmas (valkoinen lanka).

Kokeilin vielä ottaa jälkiväriä ja laitoin nyt 200g valkoista alunalla puretettua lankaa liemeen. Ne olivat aluksi pitkään vaalean ruskeita, mutta reilun tunnin päästä muuttuivat vihreämmiksi. Kuvassa ylin lanka on näyte näistä. Ei sinänsä hassumpi väri, mutta selkeästi sinertävät pigmentit olivat heti tarttuneet ensimmäisessä värjäyksessä. Näin tuntuu käyvän yleensäkin orakasvärjäyksissä.

In English

I could never find Hydnellum caeruleum very much at one time, so when I found some, I stored them in a bucket outside. By the end of September I had 2,5kg of these mushrooms, most of them were rotted now in the bucket and very slimy, not hard anymore. I put them in a glass jar and poured water with a glug of ammonia over them (pH 10). The water in the jar turned black and I then let it be for a month. The lid of the jar wasn't tight enough and the ammonia had slowly evaporated, so when the liguid started to look brown, I was in a hurry to use it for dyeing. I put the yellowbrown contents of the jar in a pot and started boiling it. The pH was now 6, so after maybe 30 minutes, I added a glug of ammonia again to raise the pH to 8. After boiling some time, the liquid turned to dark brown, in the picture above you can see foamy boiling soup at its best. At this point you have to stir it often to keep the foam down.

After about two hours boiling time, I strained the mushrooms, added some cold water to cool the bath quicker and added 150grams of alum mordanted yarn to it. The other skein was white yarn and the other skein was light grey yarn. pH was now about 7. Almost immediately the yarns turned to greenish blue, but I let them simmer for an hour. I then took them from the bath and let dry outside in the rope before washing them the next day. In the picture below, samples of these yarns are second from the top (dyed on grey yarn) and third from the top (white yarn).

I tried an after bath and put 200grams of alum mordanted white yarn to the bath. They looked light brown for a long time, but eventually after simmering more than an hour they turned light green, the yarn in the top of the picture. Not a bad color either, but it looks like all the blue pigments attach themselves in the first bath with tooth fungi, if the bath is strong enough.

Olen kokeillut siniorakkailla kahtena vuonna aiemminkin. Vuoden 2004 värjäyksistä en löytänyt näytteitä, minne lie pannut varastoon, mutta muistiinpanot onneksi ovat tallessa. Silloin kokeilin ensimmäisen kerran orakkaita yleensäkin. Ensimmäisessä yrityksessä minulla oli 1,2kg tuoreita syyskuun alun siniorakkaita, joita keitin 2h. Ensimmäisen puolen tunnin keiton jälkeen oli ammoniakkilisäys, joka nosti pH:n 8. Lankaa oli vain 20g, 10 g alunapuretettua ja 10g rautapuretettua. Molemmat langat olivat liemessä harmaan vihreitä, mutta kun oltuaan hetken narulla ilmassa, muuttuivat sinivihreiksi!! Rautapuretetusta oli tullut tummemman harmaan sininen. Olisipa ollut kiva löytää nämä näytteet, tämä on vain muistiinpanoista kirjoitettua.

Kuvan kolme alinta lankanäytettä ovat sitten v2005 värjäyksistä, jolloin sieniä ei löytynyt kovin paljoa. Syyskuun lopulla silloin minulla oli kuitenkin 300g viikkoa aiemmin kerättyjä siniorakkaita. Ne oli pilkottu, ja keitetty 1,5 t ammoniakkilisäyksellä (pH8), ja keiton jälkeen pH oli laskenut 7:ään. Liemi oli ollut ruskea. Tähän sitten olin laittanut 20g alunapuretettua valkoista lankaa, joka 10min värjäyksen jälkeen oli muuttunut siniseksi. Värjäysaika oli kuitenkin tunti. Pesu oli ollut saman tien, ja olin kirjoittanut, että väriä ei irronnut juuri lainkaan pesussa. Tämä lanka on kuvassa toinen alhaalta. Alimmainen lanka on tämän värjäyksen jälkiväri, 15g myös valkoista alunapuretettua lankaa.

Olin myös laittanut 200g siniorakkaita ammoniakkilikoon lasipurkkiin sinä vuonna, ne värjäsin vasta helmikuun lopulla. PH oli tässäkin purkissa laskenut (pitäisi varmaan hankkia uusia tiiviskantisia purkkeja) 4:n ja liemi oli ollut vaalean ruskeaa. Olin lisännyt ammoniakkia ja keittänyt tunnin, jolloin liemi oli ollut tumman ruskeaa. Alunapuretettua valkoista lankaa oli 20g ja se oli melkein heti muuttunut siniharmaaksi. Värjäysaika oli ollut tunti ja pesu vasta seuraavana päivänä. Tämä näyte on kolmas alhaalta kuvassa.

Näillä 2005 värjäyksillä olin kokeillut valonkestoa auringossa ja se oli ollut mielestäni ihan hyvä, parempi kuin saman vuoden suomuorakasvärjäyksilläni. Jännä huomata, että sen vuoden langat olivat siniharmaampia, kun taas tämän vuotiset värjäykset voimakkaamman turkooseja, tosin nyt minulla olikin sieniä suhteessa lankaan enemmän. Täytyy miettiä, mitä muita eroavaisuuksia värjäyksissä on ollut. Minulla on vielä 2,5kg siniorakkaita värjäämättä, ne on lokakuussa kerätty, mädäntyneet ämpärissä ja viime viikolla laitettu ammoniakkilikoon lasipurkkiin. Voi olla, että niillä värjäys jää joulun jälkeen.

In English

I had tried to dye with Hydnellum caeruleum twice before this year. First time in 2004, I have my notes from that dyeing, but couldn't find my yarn samples now. I then had 1,2kg of fresh mushrooms, picked in early September and dyed with them right after picking. I cut the mushrooms to pieces and boiled them for 2 hours. After the first 30 min I added a glug of ammonia to raise the pH to 8. I had only 20 grams of yarn in that experiment, 10 grams of alum moredanted and 10 grams of iron mordanted and after simmering they were greyish green, but when I took them from the dye bath and aired them, they turned to greenish blue! The iron mordanted yarn was darker greyish blue. I wish I could have found the samples now.

In the picture above the three bottom yarns are from 2005 experiments from H.caeruleum, when I didn't have very much mushrooms.(2006 was a very dry year and then there were even less mushrooms near where we live). In the end of September I had 300grams of mushrooms, picked a week earlier. I had cut them to pieces and boiled 1,5 hours (with a glug of ammonia, pH8). After boiling the pH was 7, the bath dark brown and I had put 20 grams of alum mordanted white yarn to the bath. After simmering for 10 minutes the yarn had turned to blue, I had continued to simmer for a full hour anyway. I had washed the yarn immediately after dyeing and there was no color bleeding. This yarn is second from the bottom in the picture. The bottom yarn in the picture is from an afterbath of this dyeing, 15 grams of white alum mordanted yarn.

That year I had also put 200grams of H.caeruleum in a glass jar to soak in ammonia water in the end of September. I had time to dye with them in the end of next February and then the pH was only 4 and the liquid yellow brown (I must buy new jars with tight lids!). I had boiled the mushrooms for an hour (and added ammonia) and then the bath was dark brown. I had simmered 20grams of white alum mordanted yarn in this bath (had strained the mushrooms away first of course) and the yarn had turned to greyish blue almost immediately. Simmering time was 1 hour and I washed the yarns next day. This is the third sample from the bottom in the picture.

I had tested these 2005 yarns for lightfastness in the sunlight and it was quite good, better than the blue which I got from Sarcodon squamosus (Sarcodon imbricatum).

It is now interesting to notice that this years dyeings are darker greenish blue then 2005, which were more greyish blue. Now I had more mushrooms/yarn, but I must think what other differences there might be. I have still about 2,5kg of rotten Hydnellum caeruleum soaking in ammonia, picked in October and put to soak just last week. Maybe I will dye with them after xmas.