Follow-up to Sarcodon squamosus Jatkoa suomuorakasvärjäyksiin

Suomuorakkaalla värjäämisestä kertovat sivut ovat jostain syystä luetuimpia blogissani, se kiinnostaa selvästi monia, vaikka sieniä tarvitaankin paljon ja sinistä väriä ei aina saa helposti. Tässä siis vielä jatkoa viime syksyisiin suomuorakasvärjäyksiin, joista juttua täällä. Sain silloin marraskuussa kerättyjä männynsuomuorakkaita ja värjäsin niillä silloin erilaisia kokeiluja. Yhteen ämpäriin jäi vielä suomuorakkaita, ja ämpäri oli kylmässä talven kansi päällä, jäätyneenä, ja nyt keväällä se sitten suli. Ämpärin sisältö oli ruskeaa haisevaa litkua, josta ei olisi pystynyt sanomaan mitä sieniä siinä oli ollut. Syksyllä sieniä oli ollut noin 5 kg, nyt en edes punninnut ämpäriä.
Kaadoin mössön liemineen kattilaan ja keitin kaksi tuntia. En lisännyt liemeen mitään, pH oli 6. Ruskea keitos alkoi heti vaahdota, ensin ruskeana, sitten sinertävänä. Keittämisen jälkeen siivilöin liemen, jäähdytin hetken, ja lisäsin valkoista 50g aluna-viinikivipuretettua lankaa. En lisännyt puhdasta vettä. Lanka muuttui heti ruskeaksi ja siitä pikkuhiljaa sinertäväksi. Värjäsin tunnin 80°C ja annoin jäähtyä liemessä toisen tunnin. Tuloksena ylempi vihertävän sininen hiukan epätasainen väri, mutta kuitenkin minusta melko tumma ja hyvä, suomuorakasväriksi.
Seuraavana päivänä  värjäsin toiset 50g jälkiliemessä ja sain vaaleaa sinertävänvihreää, alempi lanka.

Jos sieniä olisi ollut enemmän, olisi pitänyt vielä kokeilla olisiko ammoniakkilisäys keittovaiheessa antanut vielä tummemman ja sinisemmän värin, mahdollisesti, mutta olen ihan tyytyväinen tähänkin. Jääpä lisää kokeiltavaa vielä ensi vuodeksikin, jos vain tulee hyvä suomuorakassyksy.
Oma kokemukseni on, että männynsuomuorakkaat pitää kerätä tarpeeksi vanhoina, nitä pitää olla todella paljon, ja jos ne ovat tarpeeksi vanhoina kerätty ja sitten niitä vanhettaa vielä ämpärissä lisää, niin väriaineet muuttuvat sinistä antaviksi ilman korkeaa pHtakin. Tästä sienten vanhettamisesta puhutaan myös jo Miriam Ricen kirjassa Mushrooms for Color, 1980. Liian nuorina kerätyille ei auta ämpärivanhettaminenkaan, vaan sienten pitää saada vanhettua ensiksi maassa.


IN ENGLISH
Posts about dyeing with Sarcodon squamosus are the most popular in my blog, so it clearly interests many, especially Finns, even though you need really a lot of mushrooms and it is not easy to get the blue from them. So here is more about dyeing with them. Last November I got quite a lot of old Sarcodon squamosus mushrooms, and I did experiments with them then, about it here. I had one bucketful of mushrooms left, and I kept it covered outside over the winter. It froze and now in the spring when it melted, the content was smelly brown mush. You couldn't tell what mushrooms they had been or even if it was mushrooms in the first place. In the autumn there had been about 5 kilos of mushrooms, I don't know the weight now.
I poured the contents of the bucket to kettle and boiled for two hours. I didn't add anything to them, and pH was 6. There was a lot of froth, first it was reddish brown and then it started to change to brownish blue. After boiling I strained the bath, let it cool down a little and then added 50grams of white alum-cream of tartar- mordanted yarn to it. I didn't add more water to the bath. The yarn changed to brown first and then slowly to greyish blue. I dyed it in 80°C (simmer) for one hour and then let it cool down in the bath for another hour. The result is the slightly uneven greenish blue, the upper yarn in the picture. I think it is quite good for a mushroom color. 
The next day I dyed another 50grams in the afterbath, and got light blueish green, the bottom yarn in the picture.

If I had had more mushrooms, I would have also made a bath with added ammonia when boiling the mushrooms, and that would possibly have given even more blue color, but I'm happy for this, and that leaves more experiments for next year, that is if we get a good autumn for mushrooms this year:)
So my own opinion is that you need to have a lot of Sarcodon squamosus, and you need to pick them when they are old enough, and even then, with ageing, you can have blue without ammonia. Miriam Rice's older book Mushrooms for Color (1980) talks also to age these mushrooms for blues.