Dyeing with Sarcodon squamosus Värjäys suomuorakkailla

Seitikkikattila on parhaillaan kiehumassa, mutta koska suomuorakasvärjäyksestä on kyselty, kirjoitan nyt kokemuksistani sen kanssa. Aiemmin suomuorakas oli tieteelliseltä nimeltään Sarcodon imbricatus, mutta nyttemmin se on jaettu kahtia, männynsuomuorakas, Sarcodon squamosus ja kuusensuomuorakas, Sarcodon imbricatus. Parhaiten nämä kaksi lajia erottaa kasvupaikasta, toinen kasvaa mäntyjen juurella ja toinen kuusimetsässä. Niissä on myös eroja piikkien pituudessa ja suomuissa, ja näin värjärin kannalta tärkein ero on, että kuusensuomuorakas ei anna oikein mitään väriä, kun taas männynsuomuorakkaasta saa ruskeita ja parhaassa tapauksessa sinertäviä sävyjä. Itse asiassa epäilyt kahdesta eri lajista saivat alkunsa Ruotsissa toistakymmentä vuotta sitten, kun värjärit huomasivat eri puiden juurilla kasvaneiden suomuorakkaiden antavan väriä eri tavalla. Nyt sitten asia on todistettu muidenkin tuntomerkkien avulla ja laji jaettu kahtia.
Yläkuvassa on nuoria männynsuomuorakkaita ja alemmassa kuvassa vanhoja värjäykseen paremmin kelpaavia sieniä. Männynsuomuorakas on iso sieni, yksi yksilö voi joskus painaa lähes kilon ja hyvänä sienivuonna niitä löytää mäntykankailta nopeasti ämpärillisen. Sinänsä hyvä asia, koska sieniä tarvitaankin paljon värjäykseen, niiden sisältämä väriainepitoisuus on suhteellisen pieni.

In English
I have now Cortinarius mushrooms boiling, but since I have been asked about my experiences with Sarcodon squamosus, I'll write about them first. Previously that mushroom was called Sarcodon imbricatus, but it has now been divided into two species: Sarcodon squamosus, which grows under pines and Sarcodon imbricatus, which grows under spruces. There are other differences in the tooths and scales but it is easiest just to look where they grow. This difference in species is important to a dyer because the one that grows under spruce doesn't give any color (or ugly color like what is left after you have washed dishes) and the one growing under pines gives browns and sometimes even blues. Actually, this is how over ten years ago dyers in Sweden started to suspect there were two different species and now it is confirmed with scientific studies.
In the upper picture there are young Sarcodon squamosus mushrooms and in the picture below older specimen, which are better for a mushroom dyer. It is a big mushroom, sometimes one can weight a kilo and in a good mushroom year you can find easily bucketfull of these mushrooms. That is good, because they contain fairly small amount of dye pigments compared to other dyemushrooms and you need a lot of them.

1990-luvun alussa tein monena vuonna kokeiluja suomuorakkailla, aluksi sain pelkkiä ruskeita sävyjä. Sitten keksin, lanka on näillä aina esipurettava, jos puretusaineen laittaa väriliemeen, tuloksena on ruskeaa. Myös sienten ikä ja määrä ovat tärkeitä, eli mitä vanhempi sieni, sitä parempi ja mitä enemmän, sitä parempi. Otin itselleni nyrkkisäännöksi, että en kerää näitä ennen lokakuun puoltaväliä, syyskuussa kerätyistä näytti aina tulevan ruskeaa vanhetettuinakin. 1992 sain siihen astiset parhaat siniset sävyni niin, että minulla oli lokakuussa kerättyjä sieniä n8kg, ne oli säilytetty saavissa ulkona joulukuulle, minä aikana ne olivat sulaneet ja jäätyneet useaan kertaan ja olivat lopulta mätää lillua. Keitin niitä 2 tuntia ja laitoin siivilöityyn väriliemeen 100g alunalla esipuretettua lankaa (siihen aikaan käytin 16% alunaa) ja tuloksena oli kaunista siniharmaata. Jälkiliemeen laitoin kilon lankaa, jonka puretin väriliemessä ja tuloksena oli ruskeaa. Samalta syksyltä muistiinpanoissa oli toinenkin kokeilu, jossa oli 6kg sieniä/100g lankaa, samoin pidetty kuin edelliset, ja tuloksena oli vaaleampi sininen, mutta muuten samaa sävyä.

Tein näistä sinisistä väreistä miehelleni villapaidan, jossa oli partatiaiskuvioita (partatiaiset olivat silloin aika harvinaisia ja olimme juuri edellisenä talvena nähneet niitä, niissähän on sinistä). Vuoden käytön jälkeen sininen väri oli muuttunut vihreäksi.. hmm.. vihreäpäisiä partatiaisia, ei nyt oikein sovi.

Tästä kokemuksesta lannistuneena en värjännyt suomuorakkailla suunnilleen kymmenen vuoteen, mutta sitten 2003 aloin kokeilla uudelleen.

Keitin lokakuussa kerättyjä vanhoja sieniä saman tien tunnin, sieniä oli 2,2kg ja alunalla puretettua lankaa 100g. Langat olivat vaalean ruskeita, kunnes laitoin liemeen lorauksen ammoniakkia, joka muutti lankojen värin kellanvihertäväksi, ei mikää erikoinen väri, alakuvassa alimmainen näyte.

Seuraavana vuonna olin lukenut vanhoja muistiinpanojani paremmin ja myös Miriam Ricen Mushrooms for Color-kirjaa, jossa hänkin oli saanut parhaat siniharmaat sävyt 3kk vanhetetuilla sienillä. 2004 oli hyvä sienivuosi kaikin puolin, suomuorakkaitakin tuli todella paljon. Kokeilin kuusensuomuorakkaitakin, pelkkää tiskiveden väristä kaikenlaisilla konsteilla. Säilöin männynsuomuorakkaita eri tavoin, pilkottuna käyneessä virtsassa (ammoniakkia en raaskinut käyttää niin paljoa, sen hinta on aika kova) 3-4kk, ämpärissä ja kiehuvaa vettä päälle kaadettuna 3-4kk ja yksi iso jätesäkillinen, 30kg sieniä oli koko talven huhtikuulle saakka ulkona tiiviisti suljettuna.

Värjäsin koe-eriä tammi-helmikuussa normaalisti keittäen ja alunalla puretettuja lankoja käyttäen. Virstassa tai vedessä säilötyistä sienistä keitetyillä liemillä ei lopulta ollut kovin isoa eroa värin suhteen. Molemmista tuli silloin talvella sinivihreää. Väriliemen pH oli näissä yleensä 5-6, kokeilin jossain tapauksessa nostaa sitä, mutta väriin se ei vaikuttanut. Tosin pHn nosto tapahtui vasta lankojen liemessä ollessa, se olisi ehkä pitänyt tehdä keittovaiheessa! Alakuvan ylimmäinen näyte oli sellaisesta värjäyksestä, jossa sieniä oli ollut 9kg (vedessä liotettuja 4kk) ja alunapuretettua lankaa 100g.

Parhaan värin siltä keväältä sain jätesäkissä talven olleesta sienimömmöstä, keitin litkua 2 tuntia, se sai jäähtyä seuraavaan päivään, jolloin siivilöin sen. Liemi oli tummanruskeaa, pH5. Lisäsin 300g alunapuretettua lankaa liemeen. Aluksi langat olivat vaalean ruskeita, muuttuivat värjäyksen edetessä siniharmaiksi. Värjäysaika oli tunti. Normaali pesu ja etikkahuuhtelu, väriä ei lähtenyt pesuveteen. Alakuvassa oleva keskimmäinen lanka on näyte tästä värjäyksestä.

Jälkiliemeen olin laittanut 200g purettamatonta lankaa, jonka olin odottanut pysyvän ruskeana, mutta joka muuttuikin lähinnä vedenväriseksi eli hyvin vaaleaksi turkoosiksi. Ihme juttu. Seuraavana kesänä kokeilin näiden sinisten valonkestoa kasvihuoneessa ja viikossa väri haalistui todella paljon, ei kuitenkaan muuttunut vihreäksi, niin kuin silloin aiemmin villapaidassa. Jälkeenpäin kuulin, että kasvihuoneen olosuhteet, korkea ilman kosteus yhdistettynä auringonvaloon on todella rankka testi. En kuitenkaan tästä haalistumisesta johtuen ole värjännyt suomuorakaslankoja myyntiin.

Männynsuomuorakasruskea on kohtalaisen valonkestävä, mutta kestävän sinisen saamiseksi pitää vielä keksiä konstit. Minulla on nyt vain yksi ämpärillinen suomuorakkaita vanhenemassa, mutta kuivattuna on pari vuotta sitten saamiani suomuorakkaita, joilla kokeileminen on jäänyt, toivon tulevana talvena ehtiväni tehdä sen! Tanskan sienivärjäys symposiumista 2005 kuulin erilaisen reseptin, millä siellä saatiin kuivatuista suomuorakkaista sinistä: kuivattuja sieniä vähintään kolme kertaa langan määrä, sieniä keitetään tunti ja annetaan jäähtyä. Väriliemi siivilöidään ja pH nostetaan 8:aan ammoniakilla. Alunalla (25% ) ja viinikivellä(15%) esipuretetut KUIVAT langat lisätään jäähtyneeseen liemeen ja lämpö nostetaan 80C, jossa lankoja värjätään tunti. Langat ovat sinivihreitä liemestä nostettaessa, mutta hapettuvat sinisiksi ilmassa. Tässäkin reseptissä on sienten määrä iso eli suomuorakas sisältää aika vähän sinisiä pigmenttejä suhteessa kokoonsa, se kannattaa muistaa näillä värjätessä.

In English

In the beginning of 1990s I did a lot of experiments with Sarcodon squamosus. At first I got only different shades of brown, then it hit me that with this mushroom, the yarn needs to be premordanted. If I put alum in the dyebath, the result is always brown. The age and amount of this mushroom are also important, more the better, and older the better. If I collected these in September I always seemed to get brown, so then I collected them only in late October when they were already old. At that time I got the best results 1992: I had 8kilos of mushrooms collected in late October, I had stored them in a bucket outside until December, they frose and thawed many times so that they were really black mush after two months. I then boiled them for two hours, strained the bath and put 100grams of alum mordanted wool into the bath (I then used 16% of alum). After one hour I got nice greyish blue color. To the afterbath I put 1kg of yarn and mordanted it with alum at the same time, and got brown. In my notes there was another experiment in the same year with 6kg of mushrooms to 100grams of yarn, also dyed in December, resulting lighter shade of blue.

With these yarns, I made my husband a sweater with a design of bearded reedling (bearded reedlings were then quite rare in Finbland and we had just seen them, and this was just the same blue as their heads). After one year the blue color had changed to green.. hmm.. greenheaded bearded reedlings... that wasn't good.

This discouraged me so much that I didn't try Sarcodon squamosus for ten years, but in 2003 I started experimenting with them again. I had 2,2kg of mushrooms that I had collected in October, I boiled then straight away for an hour, strained and added 100grams of alum mordanted wool. It was first beige, but when I added a glug of ammonia, the wool turned to yellowishgreen, the bottom yarn in the picture below, not a spectacular color.

Next year, 2004 was a very good mushroom year, I got lots of these mushrooms. I even tried then Sarcodon scabrosus (the one growing near spruces) couple of ways but didn't get anything, just like nobody else. I read my notes better and Miriam Rices book Mushrooms for color and found out that also she had gotten her best blues from Sarcodon squamosus (though in the book it was still called S.imbricatus) with aged mushrooms, not fresh. I tried soaking the mushrooms in stale urine (ammonia is quite expensive)for four monts and another lot I poured boiling water over mushrooms and stored then for 4 months. I also had one big plastic bag full of mushrooms, about 30kilos of them, stored just outside over winter.

In next January and February I dyed these stored mushrooms, normally boiling them and with alum mordanted wool. The pH of the baths was around 5-6, I didn't raise it until in the end of dyeing and didn't notice any change in the yarns. Possibly I should have added the ammonia in the beginning of the boiling of mushrooms! Anyhow, I got from all of these experiments the same kind of light bluish green, and didn't find significant difference in how they were stored. The top yarn in the picture below is from a bath with 9kilos of mushrooms stored in water for 4 months, boiled then for 2 hours and 100grams of alum mordanted wool. pH was about6.

I got the best color then from the mushrooms (30kg) that had been in the plastic bag for 6 months outside. In April they were just black mush and smelled really bad. I boiled them for 2 hours, let cool over night and then strained the bath. It was dark brown and the pH was 5. I added 300grams of alum mordented wool. At first they were light brown, but soon turned to greyish blue. I dyed them for one hour. Normal wash and vineger in the last rinse. The middle yarn in the picture below is a sample from this.

To the afterbath I had put one kg of unmordanted wool. I had expected it to become brown, but it came out very light greenish blue. Go figure. Next summer I tested these yarns for lightfastness in my greenhouse and within one week, the color faded really a lot, it didn't change to green, what happened with my DHs sweater, but just faded. Afterwards I heard that the circumstances in the greenhous are really hard to any kind of color, high humidity together with strong sunlight. Anyway, because of this fading, I haven't dyed with Sarcodon squamosus blue to sell.

The brown from Sarcodon squamosus is pretty lightfast, but it resembles so much of natural brown from the sheep, so that I don't need to dye it. To get fast blue from this mushrooms is a challenge. I have now one bucketfull of mushrooms aging and then I have some dried mushrooms from couple of years back. I hope I have time in the winter to experiment with these. 2005 there was the Fungi &Fibre Symposium in Denmark and I have a recipe they used there for dried mushrooms to get blue. I haven't yet tried it, but it is like this: dried mushrooms three times of the weight of the fiber are boiled for one hour, cooled, strained and then the pH is raised to 8 with ammonia. Yarn was premordanted with alum (25%) and cream of tartar (15%) and added to the cool dyebath DRY, then the temperature is raised to 80C, dyed for one hour. The yarns were greenish blue when they were raised from the bath but they changed to blue when oxidized in the air.

Also in this recipe the amount of the mushrooms is big, so it is good to remember, that even though Sarcodon squamosus is a big mushroom, it contains quite a little of blue dye pigments and you have to use really a lot of mushrooms.

EDIT.
Lisää uudempia suomuorakasvärjäyksiä täällä.

More about dyeing with Sarcodon squamosus here, my newer and more successful experiments.