Cortinarius mushrooms and tannins in low pH Värjäys verihelttaseitikeillä ja tanniineilla happamassa liemessä

Catharine Ellis ja Joy Boytrup kirjassaan The Art and Science of Natural Dyes kertoivat menetelmästä, jossa joillakin luonnonväreillä voidaan värjätä tanniinin kanssa happamassa liemessä ja saada hyvinkin valonkestäviä värejä. Tämä värjäystapa sopii vain proteiinikuiduille eli lähinnä villalle. Tanniini sitoutuu kuituun hyvin ilman metallipuretusta ja auttaa myös muita väriaineita sitoutumaan siihen. Hapan liemi on oleellista tässä ja liemen pH pitäisi olla 3,5-4. Etikkaa voi käyttää alentamaan liemen pH:ta.  Värit tarttuvat hyvin, vaikkakin erilaisena kuin käytettäessä alunapuretusta, ja värien valonkeston pitäisi olla jopa parempi kuin alunapuretuksella, mutta toisaalta värien pesunkesto on heikompi, ja varsinkin kuumassa pesussa sidos väriaineiden ja kuidun välillä voi rikkoontua ja väriaine irrota, koska välissä ei ole metallipuretetta. Eli tämä värjäystapa ei sovellu usein pestäviin tuotteisiin, eikä näin värjättyä lankaa voi myöskään värjätä uudelleen ilman, että pohjaväri irtoaisi. Catharine Ellis on kirjoittanut kokeiluistaan blogissaan tänne.

Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa tätä tapaa verihelttaseitikeillä värjäämiseen. Veriheltta- ja veriseitikkien väriaineet ovat antrakinoneja. Tein väriliemen niin, että kaadoin kuivattujen sienten päälle kiehuvaa vettä, annoin hautua 5 min ja sitten siivilöin liemen. Toistin uuttamisen uudella puhtaalla kiehuvalla vedellä ja yhdistin siivilöidyt liemet. Kuivattuja lakkeja oli saman verran kuin lankaakin. Lisäsin liemeen aluna-viinikivipuretettua lankaa (no 8) ja lisäksi mallipätkät purettamatonta (no1), ja eri tanniinien lähteillä ilman muuta puretusta eli pujo (2), horsma (3), vadelmanlehdet (4), tammenkuorta (5), valkopajun kuori (6) ja tarajauhe (7).  Nämä langat olin tehnyt aiemmin viime kesänä tanniinikokeiluissani, täällä.

Tein kaksi värjäystä samalla tavalla, mutta erona oli se, että toisessa olin alentanut väriliemen pH:n 4 etikalla ja toisessa se oli pH 7.  Alla olevassa kuvassa ylempänä ovat näytelangat siitä liemestä missä pH oli 4 ja alempana näytelangat liemestä pH 7. Happamassa liemessä alunapuretettu lanka on hyvän punainen (no 8), ja purettamaton ja tanniiniesikäsitellyt langat olivat hiukan toisistaan eroavia vahvoja oranssinpunaisia. Alemmat neutraalissa liemessä olleet langat eivät ottaneet ollenkaan niin hyvin väriä poikkeuksena viimeisenä oleva aluna-viinikivipuretettu lanka, josta tuli hyvä hyvä vadelmanpunainen. Selkeästi näkyy se, että ilman puretusta tai tanniini-esikäsittelyllä liemen pitää olla hapan, jotta väri tarttuu, kun taas alunapuretuksen kanssa sillä ei ole niin väliä.

Pidin näitä lankoja elokuun lopussa kuistilla valossa osa peitettynä kaksi viikkoa, ja vaikka väriero ei näy kuvassa, niin purettamaton, pujo- ja horsmaesikäsitelty lanka haalistuivat hiukan, kun taas vadelmanlehti-, tammenkuori-, valkopajunkuori- ja tara-esikäsitelty lanka eivät haalistuneet juuri lainkaan eli tässäkin nyt näkyi, että jälkimmäisissä oli enemmän tanniineja. Täytyisi toistaa valonkestokoe nyt keväällä, elokuussa aurinko ei enää paistanut kovin hyvin.

IN ENGLISH

Catharine Ellis, Joy Boytrup book The Art and Science of Natural Dyes tells about an old method of dyeing where some natural dyes can be used with tannin and low pH without any metal mordant. This method is suitable only on protein fibers like wool. Tannins attach well to the fiber without any mordant, and help also other dyes to attach. pH of the bath should be low 3,5-4. Colours with this method are a bit different than when using a traditional metal mordant, but the light fastness should be even better than when using alum. However the washfastness is not as good as when using alum, and especially in hot water the bond between the dye and fiber can be broken. So this method is not good for work which needs to be washed often or the yarn can not be used for overdyeing. Catharine Ellis has written about her thoughts about this acid dyeing in her blog here.

Last summer I experimented for the first time this method to dye with mushroom Cortinarius semisanguineus. I extracted the dye from the dry caps of the mushrooms by pouring boiling water over the dry mushrooms, let them steep for 5 minutes and then strained the bath. I repeated the process and then combined the two extractions. I used the same amount of dry mushrooms as fiber. To the bath I added yarn mordanted with alum-cream of tartar (no 8), and also samples of yarn with no mordant (no1), and yarns dyed with different tannin bearing plants without any metal mordant. These were mugwort (no2), willow herb (3), raspberry leaves (4), oak bark (5), white willow bark (6) and tara (7). I have written about these dyeings here.

I did two experiments the same way, the only difference was that in the other the pH was 4 and in the other pH was 7. In the picture below the low pH samples are on top and the samples from neutral pH bath are in the bottom. Alum mordanted yarn (no8 in the top samples) is nice red, and in the same bath the samples with no mordant or tannin pre-treatment are quite strong orange-red. The yarns from the neutral bath in the bottom are not at all as strongly coloured, except the nethermost alum mordanted yarn which is nice raspberry red. So it is clearly visible how without mordant you need to have low pH to get good colour and with alum mordant the pH doesn't matter so much.

I made a small lightfastness test to these yarns in the end of August, but only for two weeks and there wasn't a lot of sun then. Still, there was some fading in the unmordanted yarn, and also mugwort and willow herb yarns, but not in other yarns, so that indicates that there wasn't enough tannins in mugwort and willow herb. I should repeat the test this spring when there is more sun. 

Loppusyksystä kokeilin samaa verihelttaseitikkien jaloilla. Kuivattuja sieniä oli saman verran kuin lankaa ja sieniä oli liotettu yön yli ja keitetty 30min ennen liemen siivilöintiä. Aluna-viinikivipuretettu lanka tuli heleämmän oranssiksi kun taas purettamaton ja tanniineillä esikäsitellyt langat ovat hiukan sameamman värisiä, mutta vahvoja värejä nekin. Väriliemen pH oli 4.

IN ENGLISH

Late last autumn I experimented with the stems of mushroom Cortinarius semisanguineus. I had the same amount of mushrooms as yarn. I soaked the dry mushrooms overnight, boiled them for half an hour before straining the bath. pH was lowered to 4 with vinegar like in previous experiment.  In the samples there is first yarn mordanted with alum and cream of tartar, then sample with no mordant, then raspberry leaf, oak bark, white willow bark and last tara. Tannin bearing samples became a bit darker than with alum or with no mordant.

Ellisin kirjan mukaan siis tämä menetelmä sopii vain väriaineille, joissa on antrakinoneja (mm krappi, kokenilli ja seitikit) tai naftokinonijohdannaisia (jalopähkinät ja henna), mutta EI flavonoideja sisältäville värikasveille (näitä ovat suurin osa kasveissa olevista keltaisista väriaineista), joiden keltainen väri tarvitsee metallipuretuksen tarttuakseen lankaan.  Kirjan mukaan tämä menetelmä on vanha ja Michel Garcian esille tuoma, ja siinä värjäys tehdään yhdellä kertaa niin, että väriliemeen lisätään tanniini ja sitten lasketaan pH ja sitten lisätään langat ja värjätään. Minä kokeilin nyt ensin esikäsitellyillä tanniinilangoilla, jotta saisin testattua kestot ja värisävyt. Muuten voisi varmaan tehdä tanniiniliemen ja väriliemen erikseen, yhdistää ne ja alentaa pH ja lisätä langat. 

Keltaisia antrakinoni-väriaineita löytyy kuitenkin paatsamankuorista ja raparperinjuuresta ja kokeilin  menetelmää paatsamankuorilla.

Kuivattuja paatsamankuoria oli 60g/100g lankaa, kuoria liotettu yön yli, keitetty tunti ja siivilöity. Väriliemen pH4, alennettu etikalla, värjäysaika tunti kuin edelläkin. Käytin tässä ja noissa aiemmissakin värjäyksissä hiukan enemmän väriainetta suhteessa lankaan kuin tavallisesti, ihan varmuuden vuoksi. Lopputuloksena hyvä keltaisia, joita ei yleensä saa ilman metallipuretusta, varsinkin jos noilla tanniini-esikäsitellyillä olisi parempi valonkesto kuin kokonaan purettamattomalla:).  Näistä en ole vielä kokeillut valonkestoa, mutta täytyy laittaa testiin kevään tultua.

IN ENGLISH

Ellis's book says this method is suitable only with dyes containing anthraquinones (madder, cochineal or also Cortinarius mushrooms have anthraquinones) or naphthoquinoid dyes (walnut hulls or henna), but NOT with flavonoid dyes which most of the yellow bearing plants are. They need a metal mordant to attach to the fiber. This is an old method and brought to attention by Michel Garcia, and usually done in only one bath using tannin powder, but I wanted to try with tannin pre-treated yarns to see what the colour would be and also to use our local tannins of which I already had samples.

Yellow anthraquinone dyes are in buckthorn bark and rhubarb roots, and I now also experimented with buckthorn bark. 

I have dry buckthorn bark 60g/100g fiber I soaked the dry barks overnight, boiled for one hour and strained the bath. pH of the dye bath was 4, lowered with vinegar, and dyeing time one hour. I used now in all these experiments a little more dye material than I would normally do, just in case. The result was nice yellows, and I hope the lightfastness is improved by tannin pre-treatment:). I will have to do a test for also these yarns in the spring.