Saturday, October 26, 2013

Dyeing with frost bitten japanese indigo leaves Värjääminen paleltuneilla väritattaren lehdillä


Lokakuun alussa olin kerännyt ja uuttanut suurimman osan väritattarista. Viimeiset väritattaret olivat harsojen alla, mutta ne eivät riittäneet suojelemaan väritattaria lähes viiden asteen yöpakkaselta. Aamulla lehdet olivat paleltuneita ja sinimustia. Halusin kokeilla tulisiko näistä paleltuneista lehdistä enää mitään väriä, joten keräsin ne (yhteensä 1,3kg) ja laitoin uuttumaan normaaliin tapaan. Uutos oli 4 tuntia 60°C. Tavallisesti tässä vaiheessa liemi on turkoosille vivahtavaa läpikuultavaa, mutta nyt se oli kellanruskeaa. Siivilöin liemen (lämpö 50°C), lisäsin 60g kidesoodaa, mutta liemi ei muuttunut vihreäksi tai hapetuksen aikana siniseksi, myös vaahto oli valkoista eikä sinistä. Eli näytti siltä, että liemeen ei ollut uuttunut indigon esiasteita. Lehdet olivat edelleen tummia. En usko, että normaalilla indigovärjäyksellä olisin saanut liemestä mitään väriä lankoihin, tai en ainakaan sinistä, joten kokeilin metodia mistä kerrotaan Jenny Deanin kirjassa Wild Color morsingon kohdalla (The dried leaves vat). Laitoin siivilöidyt lehdet takaisin liemeen, mikä oli nyt emäksistä (pH 9), lisäsin hydrosulfiittia 15g ja pidin lämmön 50°C. Ensin ei tapahtunut juuri mitään, liemi oli kellanruskeaa eikä pinnalle muodostunut metallinhohtoista kalvoa. Puolentoista tunnin kuluttua laiton kuitenkin vyyhdin valkoista alunapuretettua lankaa liemeen. Alunapuretettua siksi, että ajattelin liemestä ehkä tulevan keltaista jollei sinistä. Lanka muuttui välittömästi keltaiseksi, annoin sen olla liemessä puoli tuntia ja kun nostin sen ylös, niin se muuttui vihreäksi! Vihreäksi siksi, että liemestä oli tarttunut keltaista ja siinä oli kuitenkin ollut jonkin verran indigotiinia, joka antoi sinisen värin. Hapettuessaan narulla tämä väri muuttui kuitenkin ensin vähemmän vihreäksi ja seuraavana aamuna se oli hiukan epätasaista turkoosia. Alinna olevassa kuvassa no 1. Ei mikään erikoinen väri.

IN ENGLISH
By the beginning of October I had harvested and extracted almost all my japanese indigo plants. The last of them were under horticultural fleece but that was not enough to protect them in a cold night when the temperature went down to -5°Celsius. In the morning the leaves were frost bitten and blueish black. I wanted to experiment if also these leaves would give blue, so I harvested them (I got 1,3 kg of leaves), stripped from the stems and made an extraction in hot water like I usually do. The extraction was in 60°C for 4 hours. Usually at this point the water in the extraction is translucent turquoise, but now is was brownish yellow. I strained the liquid (it was 50°C) and added 60grams of washing soda, but the liquid didn't turn green or after oxidizing blue, and also the froth was white, not blue. It looked like there was no indigo in it. The used leaves were still dark. I didn't believe that I would have gotten any blue from this bath, so I tried something which I had read in Jenny Dean's Wild Color about woad (The dried leaves vat), even though these were japanese indigo leaves, and not even dried but frost bitten. I put the strained leaves back into the vat, it was now alkaline (pH9), added 15g hydrosulfite and kept the bath 50°C. At first nothing happened, the bath was brownish yellow and there was no coppery sheen on the surface of the bath. Anyway, after 1,5 hours I put one skein of alum mordanted yarn into the bath. I used alum mordanted yarn because I thought that even if I didn't get blue, I might get yellow. The yarn turned yellow immediately, I left it in the bath for 30 minutes and when I lifted it up it looked green! So I got yellow from the bath and together with blue it looked green, but when the yarns was oxydizing the green became more blue and in the next morning the yarn was uneven turquoise. It is no 1 in the picture. Nothing special.


Jenny Dean sanoo, että tällaisessa liemessä lehdistä vapautuu väriä pidemmän ajan kuluessa ja lankoihin saatava väri voi olla voimakkaampi toisena tai kolmantena päivänä, mikäli liemi pidetään lämpimänä. En halunnut jättää levyä päälle yöksi joten otin kattilan sisälle ja kiedoin villahuopaan, jotta se pysyisi lämpimänä ja aamulla se olikin vielä 30°C, jolloin laitoin sen takaisin liedelle ja nostin lämmön 50°C ja lisäsin hiukan hydrosulfiittia. Nyt selvästi liemeen oli vapautunut enemmän indigotiinia, koska pinnalle tuli melko pian kuparinhohtoinen kalvo, kuva yllä. Lisäsin liemeen (lehtien sekaan) vyyhdin valkoista purettamatonta lankaa ja pätkän alunapuretettua ihan vain vertailuksi, ja 20 minutin kuluttua nostin ne hapettumaan. Näistä tuli no 2 ja 3 allaolevassa kuvassa, eli sain kuin sainkin sinistä. Sain vielä värjättyä toisenkin kerran samana päivänä liemellä ja vielä kolmantena päivänä lisää, tosin vaaleampaa. Väreistä tuli myös epätasaisia todennäköisesti johtuen siitä, että lehdet olivat liemessä.

Ennen halloja sain samasta määrästä lehtiä enemmän ja voimakkaampaa väriä, mutta ainakin näin niistä irtosi vielä jotain:)

IN ENGLISH
Jenny Dean says in her book, that in this kind of vat the leaves release the dye slowly and it is possible to get stronger colors in the second and third day, and as long as the vat is working, but the at must be kept warm. I didn't want to leave the stove on for the night so I took the pot inside and wrapped it in woolen blanket so that it would keep warm, and in the morning it was still 30°C. I put the heat back on and raised to 50°C, and also added some hydrosulfite to the vat. It was obvious now that more indigotin was released from the leaves to the vat, because soon there was a coppery sheen on top of the vat. The picture above is from this second morning. I added one skein of unmordanted white yarn and a piece of alum-mordanted yarn (just for the comparison) to the vat among the leaves, and after 20 minutes took them up to oxidize. These are colors 2 and 3 in the picture below, so I got blue:). I dyed another time the same day with this vat, and also more the third day, but by then the color was quite pale blue. All these colors were also somewhat uneven, which might have been because the leaves were in the vat.

In conclusion I get more and stronger blues from japanese indigo before the frosts, but at least with this method it was possible to get some color out of them even after they were frost bitten.


9 comments:

  1. Leena, this is so interesting! Although I will try to save my last crop of woad from frost at least I know all blue colour is not lost in case frost is quicker than I.

    ReplyDelete
  2. Hi Ladka, thank you:)
    Most of the indigo precursors in woad are isatans, and only a small amount is indican, same precursor as in Japanese indigo. I don't know how isatans react to frosts, so I don't know how well this will work with woad, but it is worth a try:)

    ReplyDelete
  3. Todella mielenkiintoista!! Hienoa sekin , että teet näitä kokeiluja, joista meille värjäyksestä kiinnostuneille on paljon iloa ja pohtimisen aihetta!

    ReplyDelete
  4. thank you for this leena: i had an indigo disaster, lost an entire large pot when doing the fresh leaf method, i think i added too much soda ash or had temperature too high, but it was a big disappointment. i dried some, so with the dried leaves from two years, maybe i can ferment a small amount.

    ReplyDelete
  5. Kiitos Margsan:) Näistä on iloa ja hyötyä mulle itsellenikin, ja täältä aina löydän sitten myöhemminkin mitä oikein olen tehnyt.

    Thank you Velma.
    I'm sorry to hear your indigo was a disappointment, too high temperature is one thing which has destroyed the color for me once or twice. I didn't dry any leaves this year, I have some left from couple of years ago, but haven't done anything with them. Some day.. when I have more of them.

    ReplyDelete
  6. Taas yksi kiinnostava tieto kiehtovasta sinisestä!

    Jotenkin noin ajattelin sen ehkä tapahtuvan, kun sininen on paleltumisen myötä muuttunut veteenliukenemattomaksi, näkyväksi siniseksi.

    Minulla on ikkunalla vesiastiassa väritattarin oksia toiveena saada niistä itäviä siemeniä. Kukinnot tosin näyttävät vähän kuivuneilta, vaikka lehdet ovat vihreitä ja versot ovat kasvattaneet jonkin verran juuriakin. Olen miettinyt, voisiko nuo versot juurruttaa ja istuttaa keväällä ulos siemeniä kasvattamaan, mikäli ne ovat vielä elossa silloin. Ne olisivat valmiita kukkimaan ja ehkä sillä tavalla tuottaisivat siemeniä. Toisaalta voisi olla hyvä kasvattaa vain vähän väritatarta ja värjätä vähän. Toisaalta värjäämisen opettelu vaatii ainakin minulta paljon toistoja, jotta voin oppia ja muistaa siitä edes jotain myöhemmin. Nyt värjäsin niin paljon, että koen saaneeni tuota harjoitusta ja kokemusta ainakin jonkin verran.

    Paras tapa uuttaa näyttäisi olevan se noin viiden tunnin lämmin uutto vastapoimituilla lehdillä. Aivan viimeiset versot leikkasin kasaan ennen pakkasia. Peitin ne harsolla ja riivin ja uutin niitä muutamassa erässä seuraavan viikon aikana. Väriä tuli ehkä puolet tai kaksi kolmasosaa parhaista uutoista, sillä lehdet ehtivät nahistua jonkin verran sinä aikana. Osa lehdistä säilyi aivan tuoreina.

    Ulla

    ReplyDelete
  7. This is was so wonderful to read! Thank you for sharing! I too have an indigo garden and here on Peaks Island off the coast in Maine, it is getting colder and I thought I had left my indigo for too long. I was a bit sad beating myself up that I wasted a whole second harvest, but now I'm going to try this.

    I'm so happy:)

    Rachel

    ReplyDelete
  8. Thank you Rchel, I'm glad to hear if my experiment could be useful also to someone else:)

    Hei Ulla, olet ihan oikeassa siinä että oma kokemus on kaikkein paras opettaja:)
    Yhtenä syksynä keräsin loput väritattaret vesisaaviin, kun en ehtinyt uuttaa niitä heti ja minunkin mielestäni selvästi väriä tule paremmin samana päivänä kerätyistä verrattuna niihin mitkä olivat olleet päivän tai kaksi leikattuina, vaikka olivatkin vedessä. Heti jos ne alkoivat nahistua, niin väriä ei irronnut niin hyvin.
    Muuten, kuivatut väritattaret ovat myös sinisiä, kompostoimalla sen pitäisi taas tulla sellaiseen muotoon, että sitä voi käyttää, mutta todennäköisesti niillekin tuo konsti miten tein näiden paleltuneiden kanssa, käy.
    Minä en ole saanut leikattuja vaikka juurtuneitakin väritattaria selviämään kevääseen, mutta aina kannattaa koettaa. Tänä vuonna kukinta alkoi niin aikaisin, että olen jo saanut jonkin verran siemeniä talteen, kun leikkasin niitä kasvihuonesta niin jotain siemeniä varisi sinnekin. Samaa mitä kerroit, että kukkalatvat näyttää kuihtuneelta, on käynyt mullekin nyt toisessa maljakossa, en tiedä miksi, mutta luulen, että niistäkin kumminkin voi vielä saada joitakin siemeniä. Eikä niitä siemeniä lopulta niin kovin paljoa tarvitse, jos laittaa vain omaan käyttöön. Toivottavasti onnistut saamaan vähäsen siemeniä:).

    ReplyDelete
  9. Kauniita turkoosihtavia sinisen sävyjä! Omat väritataret myös paleltuivat jo lokakuun alussa enkä niillä sitten enää edes yrittänyt värjätä. Hyvä tietää ettei sittenkään välttämättä olisi ollut liian myöhäistä.

    ReplyDelete