Rhubarbroots Raparperinjuuria

Vihdoin on kevät, puutarhatyöt vievät aika paljon aikaa, mutta värjäysten suhteen
tässä on se hyvä puoli, että maasta löytyy paljon värjäykseen kelpaavia juttuja. Ensimmäiset raparperinjuuret vaihdoin ystäväni kanssa kasveihin, hän joutui kaivamaan ison raparperin pois ja minulta löytyi taas ylimääräisiä perennoja, joista hän piti. Omat raparperinjuureni vielä odottavat kaivamista, toivottavasti ensi viikolla ehdimme tehdä sen.
Kuvassa näkyy nyt yhden ison raparperinjuuret pilkottuna odottamassa kuivuriin menoa. Ne kuivuivat yllättävän nopeasti, vuorokaudessa ihan kuiviksi. Ja tuoksu on jännä, mehiläisetkin tulivat pörräämään niihin, mutta eivät onneksi jääneet pidemmäksi aikaa:)

Parilla kilolla kokeilin tuoreena värjäämistä.
Ensimmäiseen kokeiluun keitin 1,2kg tuoreita pilkottuja raparperinjuuria 2 tuntia, annoin jäähtyä yön yli, siivilöin liemen ja keitin samat juuret uudelleen. Yhdistin toisenkin hyvin tumman liemen ensimmäiseen. Mietin sitten minkä verran lankaa tuohon uskaltaisi laittaa, päädyin 300grammaan alunalla esipuretettua lankaa eli 400g tuoretta juurta/100g lankaa.
Lanka värjääntyi välittömästi tumman keltaiseksi, mutta annoin sen hautua kuitenkin tunnin ajan, no1909. Nämä kolme vyyhtiä olivat kaikki eri värisiä alunperin 1909 oli valkoinen, 1910 vaalean harmaa ja 1911 tumman harmaa. Kun valkoisesta langasta tuli keltaista, niin harmaissa sama keltainen taittaakin vihreään eli käyttämällä eri värisiä lankoja saa eri sävyjä samasta liemestä alunapuretuksella, ei tarvita muita aineita.
Kokeilin vielä jälkiväriä, 1912 on ensimmäinen jälkiväri, sitäkin on 300g ja 1913 kolmas jälkiväri. Tämä viimeinen on niin vaalea, että sen joudun käyttämään pohjaksi jollekin muulle värjäykselle, mutta ensimmäisiin väreihin olen oikein tyytyväinen.

Tein vielä toisen värjäyksen tuoreilla juurilla. Nyt keitin kilon juuria kuten edellä, mutta laitoinkin liemeen 300g vaalean harmaata purettamatonta lankaa. tunnin värjäyksen lopussa lisäsin liemeen 3g rautavihtrilliä (eli 1g/100g lankaa) ja annoin olla vielä 15 minuuttia. Rauta puretusaineena muutti keltaisen vihreäksi, jossa tosin on edelleen lievä kellärtävä sävy, no 1908.
Jos olisin esipurettanut langat raudalla olisin varmaan saanut siitäkin liemestä vielä vähän lisää väriä, mutta nyt kun liemessä on rautaa, en enää voi laittaa sinne lankoja niin pitkäksi aikaa kuin normaali värjäys vaatisi. Jos langat ovat rautapitoisessa vedessä pidempään, ne alkavat muuttua karkeammiksi. Tästä syystä rautapuretetut langat on myös hyvä pestä tai ainakin huuhtoa ensimmäisen kerran heti värjäyksen jälkeen, että ylimääräinen rauta saadaan pois langoista. Rautalisäyksellä aikaansaadut vihreät ovat hyvin valonkestäviä kokemukseni mukaan ja mielestäni noinkin pieni määrä kuin 1g riittää, isot määrät voivat myös vahingoittaa villakuitua.
Rautapitoista lientä voi tehdä myös itse liottamalla rautanauloja etikkavedessä, tässä on vain se haitta, että silloin ei pysty arvioimaan todellista raudan määrää, joka joutuu kosketuksiin langan kanssa. Jos sitä on paljon, lanka voi vaurioitua, niinkuin myös varjätessä ruosteisessa rautapadassa. Rautapataa voi hyvin käyttää värjäykseen, mutta se on pestävä huolellisesti ennen värjäystä, että kaikki irtonainen ruoste/rauta saadaan pois. Puhtaasta rautapadasta irtoava pieni rauta riittää toimimaan puretteena eikä silloin vaara langan vaurioitumisesta ole niin suuri.

In English
Finally spring is here and gardening takes a lot of my time, but the good thing is also that now I can find a lot of fresh dyestuffs. I got first rhubarb roots from a friend, she had to dig an old rhubarb up and I got it's roots, as an exchange she got some new perennial flowers from me to her garden. I am going to dig one of my rhubarbs up, maybe next week.
In the top picture there are the roots of one big rhubarb, cut to pieces and ready for drying. The smell of the roots is peculiar, even bees came to check them out, but luckily they didn't like the roots.

I didn't dry all the roots, but used couple of kilos fresh.
First I boiled 1,2 kg of fresh rhubarb roots for 2 hours, let them cool overnight, then strained the liquid and put fresh water over the roots once more and boiled again. I put these two baths together and after some thinking put 300grams of alum mordanted yarn to the bath (so that is 100grams of yarn/400grams of fresh roots). Instantly the yarns turned bright yellow, but I simmered them for one hour. Of the three skeins one was white yarn, no 1909, one light natural grey, 1910 and one natural dark grey, 1911. As you see, when dyeing white yarn you get yellow, but in the same bath natural grey yarns seem more green, they are actually the same yellow but the grey makes them seem green. So now I get more colors from the same bath with using only alum as a mordant.
I dyed also afterbaths, no 1912 is the frst afterbath, also 300grams and no 1913 is the second afterbath, but it is so pale that I am going to use it as a base for some future color. For the first and darkest yellows I am very pleased.

I did another dyeing with the fresh roots. I boiled one kilo of fresh roots as above, but to this bath I put 300grams of unmordanted light grey yarn. After simmering for one hour, I added 3 grams of iron to the bath and let the yarn simmer for another 15 minutes before taking the yarns up and washing them. Using iron as a mordant I got nice olive shade with a slight yellowish tinge from these rhubarb roots, no 1908.
As I put the iron to the bath instead of premordanting the yarn this is the only color I got from this bath. Now that there is still iron in the bath I don't want to put yarn there for as long time as would be necessary for another dyeing, because the yarns could become harsh. When using iron I keep the yarns in the bath with it only for 15 minutes, that is enough and it doesn't harm the wool. I also use quite a smal amount of iron, only 1gram/100grams of yarn, very big amounts of iron might harm the yarn. This is also the reason why it is good to wash or at least rinse the iron mordanted yarns right after the dyeing, to remove the excess iron from the fibers. The olive shades that I get with iron mordant are very lightfast to my experience.
You can also make ironwater yourself from rusty nails soaked in vinegar, but I think there is one problem with that: you don't know how much iron you get in you dyebath/ to your yarns and if there is too much, it might harm the wool. It is the same thing when you use rusty ironpot for dyeing, you have to scrub all the rust away befor using the pot so that you don't get too much iron in your bath (I really know this from experience, you can get too much iron from rusty pots and the yarn gets damaged). You can use clean pots made of iron for dyeing and enough iron comes off of them to act as a mordant and the danger of the wool coming harsh isn't so great.

Purple with polypores!! Violettia okrakäävillä!!

Ihanaa! Okrakääpävioletti onnistui.
Luettuaan epäonnistumisestani edellisellä kerralla okrakääpien kanssa, ystäväni lähetti minulle vähän vielä joulukuussa löytämiään okrakääpiä, kuivana niitä oli 12g.
Nyt sitten tein eri tavalla kuin viimeksi: murskasin kuivatut käävät, liotin niitä yön yli ja haudutin alle kiehumispisteen kolme tuntia ja annoin liemen jäähtuä kattilassa yön yli.. Kun lämpö oli noussut 80°C, lisäsin liemeen lorauksen tuhkalipeää, niin että pH nousi lähelle kymmentä. Seuraavana aamuna pH oli laskenut kahdeksaan. Siivilöin liemen, ja laitoin sinne 10g alunalla puretettua lankaa ja 10g purettamatonta lankaa ja nostin lämmön taas 80°C. Aluksi langat näyttivät taas porsaanpunaisilta, mutta tunnin kuluttua varsinkin alunapuretettu oli jo selvästi violetti. Laitoin liemeen hiukan etikkaa laskemaan pHta kuuteen (itse asiassa se meni vähän liikaa ,tähtäsin seitsemään) ja annoin lankojen olla liemessä vielä toisen tunnin.
Alunapuretettu lanka on 1, eikö olekin oikea violetti:) Purettamattomaan väri tarttui heikommin, se on no2.

Laitoin vielä siivilöidyt käävät takaisin liemeen, annoin liota pari päivää ja hauduttelin taas, tosin nyt en laittanut lipeää, olisi ehkä pitänyt. Tähän jälkiliemeen laitoin 20g alunapuretettua lankaa, joka värjääntyi aika vaaleaksi ja jostain syystä epätasaiseksi, no 3. langassa on näkyvissä vaalean violetin lisäksi kellertävää!
Näitä lankoja ei nyt tullut kuin pienet näytteet, mutta tosi mukava tietää, miten onnistun, jos löydän okrakääpiä enemmän ensi syksynä. Eli tummanvioletiksi voi saada ainakin kaksi kertaa kuivatun käävän painon verran lankaa.

In English
Wonderful! I finally got purple with Cinnamon bracket (Hapalopilus rutilans)!
I got a little more of them from a friend who had read of my failure with them the last time.
She had found them in last December and dried them, now I got 12grams. They are annual polypores, so you can't find them this time of year, only in the fall.

This is how I did it this time: I crushed the dried polypores, soaked them over night and then simmered (I didn't let them boil) for three hours and cooled the bath overnight. When the temperature had gone up to 80°C, I added some wood ash lye to raise the pH to 10. Whis this polypore you have to raise the pH to get the dyestuff to become water soluble. Next morning I strained the bath and put yarns in it. The pH was now 8. I had two 10g skeins, the other was mordanted with alum and the other was unmordanted. At first they looked ugly pale pink, but after one hour they were purple:) I put a glug of vinegar to the bath to lower the pH, and simmered another hour and the color got darker. No1 is the alum mordanted yarn and no 2 is the unmordanted as you see the color didn't take to it so strongly as with alum (and cream of tartar, I always use it also).

I put the strained polypores back to the bath, soaked for a couple of days and then simmered. I didn't add lye this time, but I think if I had, I might have gotten more color out of them.
I then put 20grams of alum mordanted yarn in the bath and got no3, very pale color, and uneven. Some parts are pale purple and some yellowish!

I have now only these small samples, but now I know what to do next fall if I find more of these polypores, it was a good experiment. I can dye at least twice as much yarn dark purple as the weight of of the dried Cinnamon brackets.

Birch bark dyeing .. and madder Koivunkuorivärjäystä .. ja krappia

Näiden koivunkuorienvärjäysten alku oli vuosi sitten maaliskuussa, kun kaadoimme koivuja polttopuuksi. Kun pilkotut puut olivat kuivuneet kunnolla, kuori irtosi niistä helposti. Vanhat värjäysohjeet sanovat, että tuohi on irrotettava kuoresta ja kuvana sekin irtosi aika helposti. Alla kuvassa vielä tuohellisia kuoria. Olen ihaillut kuvaa, joka näyttää minusta ihan maalaukselta. Kunpa saisi nuo värit lankoihin.

In English
The story of this birch bark dyeing started year ago last spring when we felled some birches for firewod. After the logs had been cut to pieces and dried during the summer, the bark came off easy. An old Finnish dyebook says that the outer skin of the bark (the white part) has to be separated and only the inner bark is used for dyeing and that they should be at least six months old. I have been admiring the picture of the barks, it looks like a painting itself, all the brown shades. I wish I could get those colors from the dyepot.

Pilkoin 600g kuivia koivunkuoria ja laitoin lasipurkkiin tuhkalipeään, ajattelin kokeilla saisinko koivunkuoret käymään emäksisessä liuoksessa ja niin niistä enemmän väriä irti. Kuoret likosivat reilut 2 viikkoa, mutta käymistä ei oikeastaan selkeästi tapahtunut. Liemi kylläkin muuttui jo parin päivän jälkeen tumman ruskeaksi. Kaadoin liemen kattilaan ja lisäsin vettä. Kuoret kiehuivat n 3 tuntia ja saivat jäähtyä liemessä vielä yön yli. Siivilöin tumman punaruskeat kuorenpalat liemestä (pH nyt 7) ja lisäsin 100g alunalla puretettua lankaa, jota värjäsin 80°C pari tuntia, lanka sai myös jäähtyä liemessä yön yli. Alakuvassa näkyy, miten tummaa liemi oli, vaahtokin punaruskeaa.

In English

I crushed 600grams of birch barks to pieces and put them in a glass jar and covered them with woodash lye, hoping that they would start to ferment in high pH and thus I would get more color out of the barks. I let the barks soak for little over two weeks, but they didn't really ferment and the pH stayed high. The liquid changed to dark brown in the first couple of days, so that was good. I then poured them to a kettle, added some water and boiled them for about 3 hours and then let them cool overnight. The next day I put 100grams of alum mordanted yarn to the bath and dyed for two hours in 80°C and then let the yarn cool in the bath overnight. In the picture below you can see how dark the bath is and how nice reddish brown the froth is.

Seuraavana päivänä otin langan ylös liemestä, pesin sen ja kuivasin, väristä tuli tuo 1900 kuvassa, vaalea punertavanrusehtava, vai miten tuota väriä kuvailisi. Eli liemen tumma väri ei ollut tarttunut lankaan, sama juttu kuin tammenkuorivärjäyksessäkin, vaikka siitä taas tulikin kellertävämpi ja tästä punertava. Väri on vähän kuin vaikka seitikkien kolmas jälkiväri.

Kokeilin vielä toisella vyyhdillä alunapuretettua, ja väristä tuli hyvin samanlainen. Kolmas ja neljäs vyyhti olivat sitten purettamattomia ja niistä tuli vaaleampia, väri 1901. Oikeasti väriero on suurempi, kuin mitä kuvassa näkyy. Liemi on edelleen tummaa, laitoin kuorenpalat takaisin likoamaan siihen ja odottamaan jatkovärjäyksiä. Olisin voinut kokeilla rautapuretusta, mutta pelkäsin, että väristä tulee harmaa, eikä tumman ruskea. Ehkä kokeilen sitä vielä. Onkohan kenelläkään mitään vinkkiä, mitä voisi kokeilla tuon tumman ruskean värin kiinnittämiseksi?

In English

The next day I took the yearn from the bath, washed and dried it and the color is no 1900 in the picture. Light reddish brown, I don't know how to call that color. It is more reddish than yellowish but light anyway. The dark color of the bath hadn't attached itself to the yarn, the same thing that happenend with oakbark dyeings in January, the only difference is that this is more reddish when the oakbark color had more yellow in it. I tried with anotehr skein of alum mordanted yarn and got about the same color. Then I tried with two skeins of unmordanted white yarn and got lighter color, no 1901. The difference doesn't show well in the picture.

The bath is still dark and I put the bark pieces back to it to soak while I think about what to do next. I could have tried with iron mordant, but I was afraid I would end up with grey yarn, not dark brown, but maybe I will try that. Can anyone give me a tip how that dark brown could be transferred to yarn?

Koivunkuori sisältää mm tanniineja ja siitä tuli sitten mieleen, että kokeilen toista purettamattomista vyyhdeistä pohjana KRAPPIVÄRJÄYKSELLE

Laitoin 300g krappia likoon lämpimään veteen ja annoin liota 3 päivää. Sitten laitoin liemen kattilaan, lisäsin lämmintä vettä ja 300 lankaa. Yksi vyyhti purettamatonta koivunkuorilankaa ja kaksi vyyhtiä alunalla puretettua lankaa ja sekoitin hyvin. Annoin seistä noin tunnin, jonka jälkeen laiton levyn päälle, annoin lämmön nousta vähän yli 60°C ja napsautin levyn pois päältä. Sekoittelin lankoja usein tässä vaiheessa. Lämpö jäähtyi pikkuhiljaa itsekseen takaisin huoneenlämpöön. Tässä vaiheessa langat olivat jo hyvin punaisia, mutta nostin vielä seuraavana päivänä uudelleen lämmön reiluun 60°C ja noin taas jäähtyä itsekseen. Kolmantena päivänä otin langat pois liemestä, annoin kuivua, ja pesin ne neljäntenä päivänä.

Koivunkuorilanka, no 1899, on selvästi keltaisemman punainen kuin alunapuretettu lanka, no1898, mutta voimakkaan värinen sekin.

Kuorien sisältämät tanniinit voivat toimia puretuksena alunan sijaan, antaen oman värinsä kyllä lankaan. Aion kokeilla, onko lankojen valonkestossa oleellista eroa, ja jos ei ole niin voisin kuvitella, että ainakin näitä koivunkuoria voisi käyttää puretukseen hyvällä hyötysuhteella, nyt oli 600g kuoria/400g lankaa, mutta varmaan niistä irtoaa lisääkin vielä. uusia koivuja on kaadettu ensi talven polttopuiksi, joten kuorta on aina tiedossa.

Kuorien kanssa kannattaa muistaa tarpeeksi pitkät liotusajat ja keitto/haudutusajat. Hmm, eihän tuo krappikaan niin kovin nopeaa ollut:)

In English

Birch bark contains tannins, among other things, so then I decided to put one of the unmordanted skeins dyed with birch bark to the MADDERBATH.

I first soaked 300 grams of madder in warm water for three days, then put the bath to the kettle and adder more warm water and 300grams of yarns: one unmordanted skein which was dyed with birch bark and two skeins of alum mordanted white yarn. I kept them lukewarm for one hour and then put the heat on and let the heat raise to little over 60°C, stirring the yarns often. I turned the heat off after this, but let the kettle cool to roomtemperature, and kept there unitl next day. The yarns were quite red by now but I still repeated this heating like the day one. Then the third day I took the yarns from the bath and let them dry and washed them the fourth day.

Birch bark mordanted yarn is more orange-red, no 1899, than the alum moredanted yarns, no 1898, but a nice color anyway. I am going to put pieces of them in the sunlight (when we get some, its is rainig again) to test the lightfastness of barkmordanted yarn compared to traditionally alummordanted yarn.

Basically, if they pass the lightfastnesstest, these barks could be a good substitute for mordanting, and the ratio for using them (600grams of barks/400grams of yarn, or even more) is good, I think. I have a lot more of them in store and now we have cut already some more firewood for next winter, so there is an endless supply of birch barks.

One important thing about barks: you have to remember to soak for a long time as well as boil/simmer for a longer time than usual natural dyes. Hmm, that madderbath took a total of one week, so that wasn't so fast either:)

Quiet week Hiljaiseloa

Viime viikko jäi väliin värjäysten osalta, kun olin pääsiäisen jälkeen flunssassa. Kipeänä oli aikaa ajatella menneitä ja tulevia värjäyksiä.
Kääpävärjäyksissä olisi paljon kokeiltavaa. Sienipolulla oli viime viikolla hienoja kuvia raidankäävistä saaduista väreistä, ruskeampia kuin minun saamani värit eli kokeiltavaa riittää. Se on todella riittoisa kääpä värin suhteen ja ihmetyttääkin, että siitä ei ole kirjoitettu värjäyskirjoissa enempää.
Myös muita kääpiä odottaa värjäyksiä vielä. Sain myös lisää okrakääpiä kokeiltavaksi, kiitos Karvarousku:)
Postista on tullut muutakin mukavaa: japanilaisen indigon, Polygonum tinctoria, siemeniä Heleniltä ja Emmalta amerikkalaisen neulelehden, Piecework'in lapasiin keskittyneen numeron, jossa oli erityisen kiinnostava artikkeli lapinlapasten kirjoneuletekniikasta ja historiasta. Todella hieno artikkeli, eikä vähiten siksi, että se oli suomalaisen Leenan kirjoittama (siis ei minun)! Kannattaa ehdottomasti hankkia se numero, jos on kiinnostunut lapasista ja neuleista.

Olen myös miettinyt paatsamankuoria ja luulen, että se Saksasta ostamani on orapaatsaman, Rhamnus catharctica, kuorta ja siksi väristä tulee erilaista kuin kotoisella korpipaatsaman, Rhamnus frangula, kuorella. Colorian sivujen kautta löysin Linnen kirjoituksen Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742) ja siellä puhutaan sekä ora-että korpipaatsaaman kuorista värjäyksesta, ja mikä mielenkiintoisinta, sanotaan, että Barken torkas, macereras uti swag lut eller lut och watu, kokas sedan i lut, färgar gult. Eli tässäkin liotetaan heikossa lipessä (hmm, mikä on watu?) ennen värjäystä, ja vaikka aikaa ei mainita eikä lämpötilaa, ja väriksi sanotaan keltainen tai ruskea, niin tulee kyllä mieleen Cardonin mainitsema hollantilainen resepti 1800-luvulta.
Linnen vihkonen on netissä täällä, ja Coloriaston sivuilla löytyy sama nykyaikaisella kirjasintyypillä kirjoitettuna, tosin vanhaksi ruotsiksi sekin:)

In English
I haven't dyed anything last week, I caught a cold during Easter and even though I didn't do anything when I was sick, I had time to think about dyeing:)
In Finnish mushroom discussion group, Polku, there was nice pictures of yarns dyed with the same polypore, Phellinus conchatus, I dyed with a couple of weeks ago. They are browner than the colors I got, but the dyer writes that she was amazed by how much it yielded color, she could dye about the same amount of yarn as the weight of the polypores. She used ammonia when I used woodash lye, so the pH was propably different and of course the water, and all the other little things, but we both wonder why this polypore isn't mentioned more when talking about good dye polypores. It is common in Finland and I think at least in all Scandinavia.

I have other polypores still waiting and I got a lot of nice mail last week: more Cinnamon bracket polypores (the ones that should give purple) from Karvarousku. Then Helen sent me Japanese indigo seeds which I had trouble finding and Emma sent me a nice surprise: a mitten issue of Piecework-magazine. There was a very interesting article about the technique and history behind traditional Rovaniemi- mittens. It is really worth reading!!

I have also thought about the buckthorn barks and I think the bark that I bought from Germany is bark from Common buckthorn, Rhamnus catharctica, which growns better more south than Finland. It is very rare in the archipelago of southwest Finland and you can frow it in the garden in the south of Finland. The buckthorn which grows here in the forest is Rhamnus frangula, Alder buckthorn and I have to try to dye with it more.
I found Linnes booklet about dyeplants used in Gotland and Öland, Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, III (1742) in the internet, the original here, and also in Coloriasto, Finnish webpages about color, where there is the original text but in modern letters, easier to read (exept they are in old swedish). Both Common buckthorn and Alder buckthorn are mentioned there and interstingly for yellow it says : Barken torkas, macereras uti swag lut eller lut och watu, kokas sedan i lut, färgar gult. , something like the dried bark is soaked in weak lye and (watu, I don't know what that is), then cooked in lye and the result is yellow. In the other place it says that you can get also brown. But I think what is interesting is that lye was used with this bark also in Sweden as well as Netherlands, which Cardon mentions.