Wednesday, November 21, 2007

Why natural dyes Miksi kasvivärjäys

Olen miettinyt, miksi värjään luonnonväreillä, kun olisi paljon helpompaa ja nopeampaa värjätä synteettisillä aineilla, ja varmastikin taloudellisesti kannattavampaa. Natural Dyes keskustelupalstalla joku kysyi asiasta yleisesti ja varmasti voi tuntua oudolta nähdä niin paljon vaivaa, mitä kasvivärjäykseen menee.
Minä olen aina tuntenut vetoa luonnonläheisiin asioihin, aiemmin elämässäni olin töissä eläinten kanssa ja jo ensimmäisestä puutarhastani lähtien olen viljellyt kasveja luonnonmukaisesti, välillä myyntiinkin. Luonto, kasvit ja linnut ja niiden seuraaminen ovat minulle ilon ja voiman lähde.
Villa luonnonmateriaalina ja kasveilla värjääminen tuntuivat alusta lähtien oikeilta asioilta minulle. Tein enimmäiset värjäyskokeiluni 1980-luvun alussa kuusenkävyillä, ja vaikka väristä ei silloin tullutkaan samaa kuin kirjoissa, niin siitä lähtien luonnonväreillä värjääminen oli minun juttuni. Muutamia vuosia myöhemmin löysin sienivärjäyksen, 1990 meille tulivat lampaat, omat villat ja langat.. ja värjättävää riitti:)
Vaikka onkin aina mukava tunne, kun saa värjättyä mielestään onnistuneen värin, niin minulle melkein yhtä tärkeää on se hidas prosessi, miten värit tulevat lankoihin kasveista ja sienistä, keruun, liotusten ja keittämisten jälkeen. Ja miten sopusointuisia värejä ne ovatkaan. Yritän myös värjäyksessä muistaa luonnonmukaisuuden kierrättämällä puretusliemiä ja olen alusta saakka pyrkinyt käyttämään mahdollisimman myrkyttömiä aineita. Kokonaan ilman puretusta en yleensä värjää, koska värien kesto on minulle tärkeää, tietystikin, kun myyn lankoja.
Sen lisäksi, että värjäämällä luonnonväreillä tunnen olevani lähellä luontoa itseään, olen myös osa tuhansia vuosia vanhassa värjäreiden ketjussa. Uskomaton ajatus, että joku on tehnyt ihan samaa vaikka 1000 vuotta sitten: keittänyt kasveja, sekoitellut väripataa, katsellut höyryäviä liemiä ja pessyt lankoja. Ihan niinkuin minä nyt! Ja samalla tavalla miten hän silloin, minäkin voin löytää edelleen uutta - jokainen värjäys on aina uusi mahdollisuuus, värien sävystä ei koskaan voi olla täysin varma. Paitsi siitä, että se on kaunis! Se, että haluaisin aina tietää miksi ja mistä mitäkin tulee, ei vähennä kasvivärjäyksen kiehtovuutta minulle, päinvastoin. Mitä kauemmin tätä teen, sitä enemmän innostun ja sitä enemmän löydän siitä uusia puolia. Sitäpaitsi netti ja värjärikaverit ympäri maailmaa vain pahentavat innostusta:-) Kunnon selitystä otsikon kysymykseen ei tainnut tulla, tämä on vain minun juttuni.
In English
Since last week when someone asked in Natural dyes group, why dye with natural dyes, I have thought about why I do it. It would be faster and easier to dye with synthetic dyes, and definetly more profitable, so why do things the hard way.
I have always been drawn to things close to nature, when I was younger I worked with animals and ever since my first garden, it has been organic gardening for me. I have even grown organic vegetables for sale. Watching plants and birds, all living things, is an inspiration and a source of strength for me. Wool as a natural fiber and plants for dyeing, that has been my thing since the beginning. First time I dyed in the early 1980s, that was with spruce cones, and even thought the color didn't turn up like in my dyebook, I was hooked. Couple of years later I found mushroom dyeing, then in 1990 we took sheep... which meant that then I had wool and yarn as much as I wanted to dye:)
Even though it is a nice feeling when you get a color you really like, I like almost as much the slow process that leads there, extracting color from plants or mushrooms, soaking them, cooking them, and finally dyeing the fibers for a day.. or a week. And how the colors are always in harmony, they are never too bright.
I try to be environmentally friendly with my dyeing by recycling my mordant bath and from the start I have always tried to use only the least harmful mordants. Since I sell my yarn, the lightfastness is important to me and that is why I have to use mordants most of the time.
Besides the fact that dyeing with natural dyes I feel like I am part of the nature, I am also part of a thousands of years old chain of dyers. It is an amazing thought that someone 1000 years ago has done exactly the same thing as I do now: collecting plants, boiling them, watching the color seep out from them and taking to yarn and finally washing the yarn. Just like me now! And just like her, I can still find something new - every dye pot is a possibility for something new, you can never be sure, what color you get.. exept that it is always beautiful. The fact that I (my too curious mind) always want to know why and how I get what I get from every plant or mushroom, doesn't diminish the fascination of natural dyeing to me, rather the opposite. The longer I do this, the more excited by it I get and find more new things to it. My fellow dyers around the world and internet are also bad bad influence:-))
I guess I couldn't give any good answer to the question why natural dyes, this just feels right for me.

5 comments:

  1. Hi Leena I have been reading your blog for quite a few weeks and when you left a message yesterday which was so interesting and encouraging too I did not realise it was the same person whose blog I had been reading till today! I hope that makes sense. I absolutely agree with you about why dye with natural dyes except I have never grown organic vegetables but I do eat them! For me it is the beauty of the colours I find their ocmplexity so satisfying, synthetically dyed colours seem so hard. I remember once seeing a beautiful piece of quilting just using many different shades of blue but spoilt for me because it was synthetic blues not indigo.

    I love your colours. I have done very little dyeing with fungi I took a class at Colour Congress 2002 but was not very inspired. beside it seemed like too much hard work having to find the fungi,& identify them. However your colours are so gorgeous it is making me think again. bw Helen

    ReplyDelete
  2. Hi Helen,it is so nice to read comments, I have been reading your blog also from the start:)
    You are right, mushroom dyeing is more work most of the time, but there are some mushrooms that give their color easier. Another thing is that you need quite a lot of mushrooms to get strong colors and collecting plants from the garden is easier. Even though I write a lot about mushrooms (btw what is the difference between the words mushroom and fungi, which one is correct to use in this context? I like to try to write correct english,so please correct me when I write something funny), most of my dyeings are with indigo, cochineal and madder in terms of how many kilos I dye. I just like to write about something new, not to repeat myself:)

    ReplyDelete
  3. niin ne värit, vaikka ottaisi minkäväristä niin ne sopivat yhteen, eivät riitele. (paitsi joskus porkkanan-naatti-neon-väri)

    ja se liikkuminen luonnossa ja hiljaisuus ja metsän henki, tuulen suhina latvuksissa ja kurkistelu sienten lakkien alle samalla kun niille juttelee, että ei, et sinä, vääränväriset heltat. mitä eikö muut juttelekaan sienille? minäkö vain? ja se pienoinen jännitys siitä minkä väristä kattilasta nyt nouseekaan.
    ja sitten pitää kokeilla vielä uudestaan kun ei tämä koe-erä riitäkään mihinkään yksistään, jos vaikka saisin just samaa väriä (vaikka tietääkin että niin käy tosi tosi harvoin). ja se ahaa elämys että noitakin vois kokeilla, saiskos niistä jotakin muuta kuin keltaista. ja se pettymys kun tuleekin vain keltaista ja riemu kun huomaakin että eihän mulla tämän sävyistä vielä ollutkaan. ja ajatus siitä jos kokeiliskin yhdistää tätä ja tätä, olisko lopputulos sitä vai tuota. ja taas kerran yllätytään iloisesti.

    oikeastaan ainoat pettymykset ovat olleet ne, kun lanka onkin huovuttunut (kuka unohti vahtia ettei kiehu)tai väri ei ole kestänyt vaan haalistunut. mutta nehän vain innostavat kokeilemaan uusista.

    ReplyDelete
  4. It's lovely to read about your work with plants/colours and wool.
    I grew up with it, because my mother spun her own yarn, used plants to dye them and then knitted our sweaters/bodywarmers and mittens.
    Thankgod my mother kept everything, the cookingpot, the books, samples and even the clothes from way back in the eighties, I 'could start right away if I wanted to...'.
    And as I read your blog, you love being a part of history.
    I saw the wool on the blog of Heidisknitbits, a wonderfull natural coloursceme.
    What can I say, keep it up and enjoy.

    ReplyDelete
  5. Thank you Monique and Routa!!I am glad you enjoy reading and looking my colors, and I enjoy making them:9

    Routa, osasit sanoa paljon minua paremmin juuri sen tunteen, mikä tulee sienimetsässä ja väripatojen äärellä!

    ReplyDelete