Polypores and bloodroots Kääpiä ja juuria postissa

Viime viikolla on pitänyt kiirettä, olen postittanut paljon paketteja, sekä lankaa että lapaspaketteja. Lähtevien pakettien lisäksi posti on myös tuonut tosi mukavia paksuja kirjeitä ystäviltä. Tietysti väriaineita:-)
Karvalaukku Suomesta lähetti minulle löytämiään kuivattuja löyhkäsilokoita ja mikä vieläkin hienompaa: okrakääpiä. Olen kerran löytänyt yhden yksilön, mutta en ole koskaan värjännyt niillä. Nyt sain alla olevassa kuvassa olevat pienet kuivat käävät, jotka painoivat 7g, mutta uskoisiko, että niillä pitäisi voida värjätä ainakin 50g, ehkä 100g lankaa violetiksi! Näin ainakin kirjojen mukaan, näiden pitäisi olla todella väripitoisia ja väri olisi myös hyvin kestävä. Aluksi, kun olin itse etsinyt okrakääpiä, kuvittelin niiden olevan isompia, mutta ne ovat yleensä sellaisia peukalonpään kokoisia yksivuotisia kääpiä, kasvavat ohuilla lehtipuiden rungoilla, usein pihlajalla, lepällä tai tuomella. Näiden ei pitäisi olla mitenkään kovin harvinaisia, ne vain ovat aika pieniä, niin että niitä ei helposti löydä, varsinkin kun niitä näkyy vain syksyllä.

In English
I have been very busy this past week, posting mitten kits and yarn selections all over the world (almost). Besides sending packages, I also received two very exciting thick letters from friends, who I have only met in Internet. What a wonderful world.
From Finland I got a letter with dried mushrooms and something I am so excited to try. Dried polypore Hapalopilus nidulans. I have once found one of these myself, they are not very rare, but they are so small, that you don't notice them easily. You can see in the picture how small they are compared to centimeters (8 cm=little over 3 inches, I think). These weight 7grams, but according to my books, I could dye at least 50grams, maybe even 100grams of wool purple. Yes, purple! They contain very much dye and it it supposed to be very light-and washfast also. It might be, that I dye with these after christmas, I am so busy now, but I will post pictures when I dye.

Toinen ihana kirje tuli Yhdysvalloista Mollylta, jonka puutarhassa kasvaa lumikkia (Sanguinaria canadensis), ja kun olin joskus aiemmin kirjoittanut, että olin yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä onnistumatta, hän päätti ilahduttaa minua juurenpaloilla. Istutin kolme näistä ulos ja peittelin maan hyvin tammenlehdillä toivoen, että ne vielä juurtuvat, yhden istutin purkkiin varmuuden vuoksi ja talvetan sen viileässä. Olin joskus vuosia sitten nähnyt lumikkeja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kukkimassa toukokuun alussa ja silloin ihastuin näihin, ja vielä enemmän kun luin, että niiden juuressa on punaista väriainetta, jota Pohjois-Amerikan intiaanit olivat käyttäneet värjäykseen. Lumikilla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia, mutta toisaalta isoissa määrin se on myrkyllistä, joten koriste-ja värjäystarkoitukset ovat varmempia. Saa nähdä, onnistuinko istuttamaan oikeanlaiseen paikkaan, niin että ne leviäisivät ja joskus raaskisin kaivaa juuria värjäyskokeiluihin. Henriettes Herbal - sivuilta löysin tiedon, että sanguinarine ja muut lumikin sisältämät aineet eivät liukene veteen, sen sijaan ne liukenevat hyvin alkoholiin. Se kannattaa muistaa, kun kokeilee niillä värjäystä. Itse asiassa monien muidenkin kasvien juurissa olevat väriaineet liukenevat paremmin alkoholiin kuin veteen.

Lisää tietoa lumikista löytyy englanniksi täältä ja täältä ja värjäysohjeita täältä

In English
Another wonderful letter came from Molly from the U.S., who had read when I wrote earlier, that I wanted to grow Bloodroot (Sanguinaria canadensis), but hadn't manage to grow it from seed. She had it in her garden and she sent me couple of root pieces. Thank you Molly! I planted most of them outside and covered the earth with dry oak leaves so that the ground wouldn't freeze yet. I planted one piece in a pot and keep it so that it doesn't freeze, just in case something happens to the ones in the ground. I am hoping that they like it here and multiply so much, that I can dig some up and try for dyeing.

I first saw bloodroots in the Helsinki University Botanical Gardens years ago and have liked them ever since. They bloom in early May here and there are never too many flowers in the spring. Then I read that they have bood red sap in the roots (where it got its name) and that Native Americans have used that as a dye, love charm and medicine. Since bloodroot might be toxic, at least in bigger amounts, it is better to use it to dye than for medicinal purposes. I'm so anxious to wait them to grow, so that I can try them. I also read from Henriettes Herbal pages that sanguinarine and other dyestuffs in bloodroot are not soluble in water, instead they are soluble in alcohol, so that is important when trying to extract dye from them. I found dye recipes for bloodroot here . Other information about bloodroot is also here and here.