Indigo-fructose vat Indigo-hedelmäsokerikyyppi

Hiukan indigon pelkistymiseen liittyviä kokeiluja.
Huhtikuussa oli Ranskassa kansainvälinen ISEND-symposium ja siellä oli mm ranskalaisen Michel Garcian demostraatio indigon pelkistämisestä hedelmäsokerin avulla. Itse en ollut konferenssissa, mutta onneksi moni mukana ollut on kirjoittanut kokemuksistaan sekä konferenssista että tästä mahdollisesta indigon pelkistystavasta blogeissaan. Jo aiemmin 2008 Anne Vuoreman julkaisu Reduction and analysis methods of indigo käsitteli indigon pelkistystä glukoosin avulla ja julkaisun lähdeluettelossa mainitaan Ushida, S.; Matsuo, M. Reduction of indigo by glucose. Nippon Kasei Gakkaishi 1991, 42, 61-65, mikä olisi myös hyvin mielenkiintoista lukea.

Indigohan on erilainen kuin muut luonnonvärit, se täytyy saada pelkistymään ns indigovalkoiseksi, jotta se voisi tarttua kuituihin ja pelkistyminen voidaan tehdä käyttämällä bakteerien avulla, tai nykyaikana useimmiten kemikaaleilla. Siksipä uusia menetelmiä etsitään koko ajan, millä indigo saataisiin pelkistymään helposti ja ympäristöystävällisesti.

Nämä seuravat kokeiluni eivät oikein mielestäni onnistuneet, mutta tästä voi taas jatkaa eteenpäin. Pohjana käytin siis em Anne Vuoreman kirjoitusta, ja Michel Garcian kyyppiä, mistä blogeissaan sekä Helen ja Jane kertoivat. Kiitos heille ja Michel Garcialle demostraatiosta symposiumissa!!

IN ENGLISH
Next some indigo reduction experiments.
In April there was ISEND symposium in France, and among other things a demonstration by Michel Garcia about reducing indigo with fructose. I could not attend the symposium, but I am so glad many people have written about it in their blogs and so shared the knowledge about this demonstration. I had read earlier about it from Anne Vuorema's Reduction and analysis methods of indigo by University of Turku, Finland, and in the references there is mentioned  Ushida, S.; Matsuo, M. Reduction of indigo by glucose. Nippon Kasei Gakkaishi 1991, 42, 61-65, which would also be very intersting to read.

Indigo is different from most other natural dyes in that it needs to be reduced to so-called indigowhite before it can penetrate to the fibers. This reduction can be done with bacteria by fermenting or most of the time with modern chemicals. New environmentally friendly and easy reduction methods are being searched, and reduction with glucose/fructose could be the one.

I am not completely happy with the results of my first experiments, but this is something to go on with. I based these experiments to Anne Vuorema's publication and to experiences Helen ja Jane shared so generously in their blogs about Michel Garcia's method. Thank You, and also thanks to Michel Garcia for the demostration!

1. KOKEILU
10g indigojauhetta
10g krappia liotettuna yön yli
20g lipeää (NaOH)
100g hedelmäsokeria
2dl vettä

Sekoitin pienessä lasipurkissa indigon ja krapin veteen, ja lisäsin sitten lipeän. pH oli 11 tai yli (liuskat eivät näytä enempää).
Lämmitin purkkia vesihauteessa, kunnes se oli 65-68°C (15 min), ja lisäsin hedelmäsokerin.
Liemi muuttui välittömästi kellanvihreäksi, kuvassa alla se näkyy lusikassa. Tämä vaikutti lupaavalta, koska samanlaiseksi liemi muuttuu natriumditioniitillakin pelkistettäessä.

EXPERIMENT 1.
10 grams of natural indigo powder
10 grams of madder soaked overnight
20 grams of lye (NaOH)
100g fructose
2dl vettä

I mixed indigo to the madderwater and added lye. pH was 11 or over(the strips don't show more). I then heated the jar, until it was 65-70°C (15min) and added the fructose. The vat changed immediately to yellow, like you can in the spoon with which I was stirring the fructose to the vat. This seemed promising, becase my hydrosulfite vat looks the same when reduced.

30 min jälkeen 65-70°C pinnalla oli violetti kiiltävä vaahto ja liemi alla hyvin tumma rusehtavan vihreä, ei enää keltainen. Mittasin pH:n ja se oli pudonnut 7:ään!!
Lisäsin 5g lipeää, jolloin pH nousi taas reiluun 10:een, ja odotin taas 30 min pelkistymistä, mitään ei tapahtunut, joten lisäsin vielä 20g hedelmäsokeria.
Tästä 15 min kuluttua liemi oli kellanruskea ja pinnalla sinerrystä, liemen haju oli hiukan kuin palaneen sokerin. Odotin vieläkin jotain muuta tapahtuvaksi, mutta tunnin kuluttua kaadoin kyypin kattilaan n 5 litraan puhdasta 60 asteista vettä.

IN ENGLISH
After 30 minutes in 65-70°C there was purple shinyt bubbles in the surface (picture above) and underneath the vat was dark brownish green, not yellow any more. The pH had dropped to 7!!
I added more 5g more lye to raise the pH again to 10, and eaited again 30 minutes for reduction, but nothing happened so I added 20grams fructose to the vat.
After another 15 minutes the vat was brownish yellow and there was blue in the surface, the smell of the vat was like burned sugar. i waited something else to happen but nothing did, and after one hour I poured the little vat carefully to bigger pan to 5 litres of clean 60°C water. 

Tässä vaiheessä minulla ei ollut paljonkaan odotuksia, koska liemi näytti minusta liian tummalta ja liian vihreältä, selvästi siinä oli paljon pelkistymätöntä indigoa.
Laitoin sinne 100g valkoista lankaa, värjäsin 10 min kaksi kertaa hapettaen välillä ja sain vaaleaa turkoosihtavaa sinistä, kuvassa alla vielä hapettumassa. Ensimmäisessä pesussa langasta lähti paljon irtoväriä, mutta jo toisessa huuhtelussa väriä en enää lähtenyt.
Yläkuvassa tämä on lanka no 1.
Seuraavana päivänä kokeilin värjätä samassa liemessä uudestaan ja sain vaaleaa beigeä, siitä ei ole kuvaa.
Eli 10g:lla indigojauhetta sain vain 100g vaaleaa sinertävää lankaa, paljon indigoa meni hukkaan.

IN ENGLISH
At this point I didn't have great hopes, because to me the vat looked too dark and too green, obviously there was a lot of unreduced indigo in it.
I added 100grams of white wool in the vat and dyed twice about 10 minutes oxydizing the same time in between. i got the light blueish turqoise, in the picture below still wet after dyeing. I washed the yarn and in the first rinse a lot of dark green rinsed off, but already in the second rinse the water was pretty clear.
In the first picture this is yarn no 1.
The next day I dyed another 100grams in the same vat and got light beige, no picture of that.
So I had 10grams of indigo and the result was 100grams of light blue wool, a lot of indigo went to waste.

2.KOKEILU
10g indigoa
20g lipeää
30g hedelmäsokeria
2dl vettä

Sekoitin indigon 70°C veteen, lisäsin lipeän ja laitoin vesihauteeseen. Lisäsin hedelmäsokerin, 5 min kuluttua lämpö oli 75°C, käänsin sen pois päältä. Liemi lusikassa on keltaista, mutta siinä näkyy selvästi pieniä sinisiä indigohiukkasia, mitä edellisen kokeilun lusikassa ei näkynyt. 10 min kuluttua liemen pinnalla näkyi kuplia ja väri oli ok, kaadoin kyypin varovasti kattilaan puhtaaseen veteen. pH oli tippunut 9:ään ja lisäsin siihen 5g lipeää. pH 10.
40 min - pH taas 9, liemi sininen, ei kuplia tai kiiltoa.
Dippasin 100g lankaa kaksi kertaa n 10 min kerralla ja hapetus välillä, ja tulos hyvin epätasainen vihreän beige, täysin epäonnistunut.
Luulen, että yksi syy oli ainakin liian alhainen pH, myös hedelmäsokeria oli paljon vähemmän kuin ensimmäisessä kokeilussa.Toisaalta en ollut edelleenkään tehnyt tarkalleen, kuten ohjeen mukaan piti! Lipeän sijasta alkuperäisen ohjeen mukaan olisi pitänyt käyttää sammutettua kalkkia.  Ehkä lämpötila oli myös liian alhainen, en ollut kirjannut sitä ylös värjäysvaiheessa, enkä enää muista mikä se oli. Kirjoita aina kaikki ylös saman tien!
Alla olevat neljä kuvaa ovat tästä kokeilusta, liemi näyttää olevan ok, mutta lopputulos ei ollut.

IN ENGLISH
EXPERIMENT 2.

10g natural indigo
20grams lye (NaOH)
30g fructose
2dl water

I mixed indigo powder to 70°C hot water, and added lye to it. I added fructose and after 5 minutes the temp was 75°C, so I turned it off and waited another 5 minutes. The vat was yellow in the spoon, but you can see there are tiny blue particles in the yellow (unlike in the first experiment). It looked ok otherwise, so I poured it gently to the bigger pan. pH had dropped to 9, so I added 5grams of lye, pH 10.
After 40 minutes, the pH was 9 again, the vat blue and not sheen or bubbles.
Anyway, I dipped 100grams of wool twice for ten minutes, and the result was really uneven greenish beige, total failure.
I think one reason was the too low pH, and I used also less fructose, and of course I didn't follow the recipe exactly, for one I didn't use calcium hydroxide like the original recipe said! And I'm not sure what the temp was in the end, I didn't put it down, and I can't remember it anymore. Always write everything down!
The four pictures below are from this experiment, the vat looks ok, but the result was not.

Nyt aioin jo luovuttaa, mutta kokeilin vielä toisen päivän iltana uudelleen samaa hiukan eri tavalla. En jotenkin uskonut etteikö lipeä voisi toimia yhtä lailla, kyse oli kuitenkin siitä, että pH piti saada tarpeeksi ylös ja lipeällä se onnistuu, toisin kuin kidesoodalla, tai tavallisella kalkilla.

Kuvia en enää ottanut prosessin aikana, kai ajattelin, että ei tästä mitään tule.

KOKEILU 3.

10g indigoa

20g lipeää

30g hedelmäsokeria

1,75l vettä eli käytin 2 litran lasipurkkia, joka ei ollut ihan täynnä, tämäkin kuitenkin vesihauteessa kuten pikkupurkki.

Indigo sekoitettu veteen, siihen lipeä ja kun lämpö oli 75-80°C lisäsin hedelmäsokerin. pH 11 tai yli. Sekoituslusikka oli keltainen. 10 min kuluttua lämpö oli 80°C, käänsin sen pois päältä.

30 min kuluttua pinnalla oli hiukan kuplia ja kuparihohdetta, liemi näytti tumman kellanruskealta.

Jälkeenpäin mietin, että miski en värjännyt jo tässä vaiheessa?

45 min alusta, kuplat hävinneet, ei näyttänyt hyvältä.

Lisäsin 70g hedelmäsokeria. Lämpö oli 70°C, pH 9.

Vielä toiset 45 min, näytti, ettei lisäyksillä ollut mitään vaikutusta.

Olin varma, ettei kyyppi toimi, mutta lisäsin kuitenkin suoraan lasipurkkiin 20g lankaa 10 minuutiksi ja pois otettaessa se oli syvän tumman vihreä, joka hapettui minutissa tuoksi tumman siniseksi, joka näkyy yläkuvassa!

Pesussa lähti irtoväriä, mutta silti langan väri pysyi noin tummana. Vyyhditin sen kuivana uudelleen, eikä käsiin irronnut hankauksessa väriä.

Koska purkkiin ei mahtunut isoa vyyhtiä lankaa, kaadoin liemen varovasti kattilaan isompaan vesimäärään ja värjäsin 100g, kahteen kertaan dipaten, tulos vaalea turkoosi, kuten kuvassa.

IN ENGLISH

I was going to give up, but in the night of the second day I tried yet another way. I couln't believe why lye wouldn't work, because the important thing was to get the pH up, which lye does. Also the ratio between lye and liquid is important to pH.

I don't have pictures of these last two experiments unfortunately, only the yarns.

EXPERIMENT 3.

10g natural indigo

20g lye

30g fructose

1,75l water in a big 2 litre glass jar, which I filled almost full, and put in a double boiler like the smaller jar.

I mixed indigo with hot water, and then added lye like before. When the temp was 75-80°C I added fructose. pH was 11 or more. The spoon became yellow. After 10 minutes the temp was 80°C, and I turned it off. the vat looked brownish yellow, and on the surface there were a little bubbles and purple sheen.

After 45 minutes the bubbles had disappeared and the vat didn't look good to me.

I added 70grams of fructose (total now 100g), pH was 9, temp 70°C. I don't know why I didn't add more lye, but I didn't.

Another 45 minutes, and it looked like nothing had happened.

I was sure that the vat wouldn't work, but added 20grams of wool straight to the jar anyway, for ten minutes, and when I pulled it out it was dark green which turned to very dark blue in about one minute! Dark blue No 3 in the top picture. When I washed the little skein a lot of blue/dark green rinsed off in the first rinse, but not after that, and when I reskeined it, the blue didn't rub off to my hands.

Because I couldn't fit a big skein in the jar, I poured gently the vat to a bigger pan (with more water), and dyed 100grams of wool with two dips the light blueish turqoise no3 in the picture.

KOKEILU 4

10g indigoa

10g krappia liotettu yön yli

20g lipeää

100g hedelmäsokeria

7l vettä isossa kattilassa (ei siis lasipurkissa vesihauteessa)

Sekoitin indigon krapin kanssa liotusliemessä keramiikkamukissa ja lisäsin lipeän ja kaadoin seoksen kattilaan. pH oli n 11. Lämpötila 70-75°C. Lisäsin hedelmäsokerin. Liemi ei muuttunut välittömästi keltaiseksi, vaan hitaammin, n 10 min kuluttua se oli punaruskeaa (tosin krappi hämää värillään). Vihdoinkin tässä liemessä tapahtui samaa, mitä Helenin kyypissä, liemen pinnalla liikkui "usvaa" ja se ikäänkuin kupli hiljaa pinnan alla. Hedelmäsokeri teki jotain liemessä. Pinnalle muodostui kuparinen hohde, niinkuin kuuluukin, mutta ei sinisiä kuplia.

En odottanut nyt pidempään, vaan heti 10 min jälkeen laitoin liemen 100g lankaa, värjäsin 1 min, hapetus 2min, ja uusintadippaus 1 min. Näin lyhyet ajat siksi, että liemi pH oli edelleen 11 ja lämpö 65°, pelkäsin että villa vahingoittuu, ja voi olla että se ei tykännytkään hyvää. Väriksi tuli kaunis vaalean sininen, jossa ei ollut sitä turkoosia, mitä muissa vaaleissa sinisissä. Pesin heti ja liotin etikassa, jotta emäksisyys häviäisi.

Tavallaan hyvä väri, mutta ei tumma.

IN ENGLISH

EXPERIMENT 4.

10g natural indigo

10grams madder soaked overnigh

20grams lye

100grams fructose

7l water in big pan (not glassjar this time)

I mixed indigo with soaking madder and added lye to it and after it had dissolved, poured all to the big pan, the temp was 70-75°C, pH 11. I added the fructose, and the vat didn't change immediately to yellow like before, but insted slower, and after 10 minutes the color of the vat was reddish brown (but the madder gives it's color, so that confuses a little). Finally in this vat the same thing happened as in Helen's vat: there was kind of "gas" floating in the surface, and under the surface it seemed to bubble slowly. The fructose did something there, and coppery sheen appeared in the surface, like it supposed to, but no blue "flower".

This time I didn't wait any longer, but after the ten minutes added 100g of wool to the vat, dyed for one minute, oxydized for two minutes and then dyed again for one minute. These short times, because I was afraid of the high pH (still 11) and high temp (65°) damaging the wool. I washed the wool immediately after the second oxydizing and soaked in vinegar to remove the alkalinity.

The color is very nice light blue with no turqoise in it.. but not dark blue.

AJATUKSIA 

Toisaalta sain sinistä kyllä, mutta suurin osa indigosta jäi pelkistymättä. Samalla määrällä indigoa saan värjättyä ainakin 1,5kg sinistä pelkistämällä sen ditioniitilla, nyt sinistä tuli vain 100g.

Miten kaiken saisi pelkistymään näin?

Tärkeää tuntui olevan se, että liemi oli tarpeeksi emäksinen, ainakin pelkistysvaiheessa. Pysyykö indigo pelkistyneenä vaikka pH laskisi? Jotenkin tuntuu, että ei, mutta en tiedä.

Miksi pH laski ensimmäisessä kokeilussa?

Korkea lämpötila tuntui olevan tärkeä, mutta toisaalta krapin kanssa myös alhaisempi lämpötila tuotti sinistä, vaikkakin vaaleaa, kun pH oli korkea. Hmm??

Villakuitu ja korkea pH on huono yhdistelmä, mutta selluloosakuiduille tämä voi toimia paremmin siinä suhteessa.

Odotinko liian kauan pelkistymistä, olisiko ollut parempi värjätä heti 10 minutin kuluttua?

Miksi pieni vyyhti lasipurkissa värjääntyi tummaksi ja isommassa vesimäärässä väristä tuli vaaleampaa? Korkeampi pH? Vai jokin muu tekijä, miksi liemi ei saa laimentua?

Tämä aiheuttaa sen, että ei voi värjätä isompia vyyhtejä saati sitten montaa vyyhtiä samalla kertaa. 100g villalankaa vaatii ainakin 5 litraa nestettä uidakseen siinä vapaasti ja 500g vastavasti 25litraa. 

Tämä on melkein se minua eniten askarruttava seikka (indigon menekin lisäksi), koska haluaisin kuitenkin värjätä enemmän kuin muutaman kymmenen grammaa kerralla!

Mitkä ovat niitä oleellisia asioita hedelmäsokerikyypin onnistumiseen??

Vielä on paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia.

Tämä ei ole ollenkaan niin yksinkertainen miltä aluksi saattoi kuvitella.

Luulen, että annan nyt tämän asian muhia hetken, ja keskityn muihin värjäyksiin.

THOUGHTS

On the other hand I did get blue, but only a very small amount considering the amount of indigo used. With the same amount of indigo, if reduced with sodium hydrosulfite, I get about 1,5kg of blue yarns, so a lot of indigo is left unreduced in the fructose vat, or at leat in mine now.

How can I get all the indigotin to reduce with fructose?

It seems important that the vat is alkaline enough (11? 10?), at least when the indigotin is reducing, but can the pH get lower later and the indigotin still stays in reduced form? Somehow it seems that it needs to be high, but I'm not sure??

Why did the pH drop by itself in my first experiment?

High temperature seems to be important, but on the other hand I did get blue from the vats with madder, when the temp was lower. The pH was high, though. Hmm?

Protein fibers and high pH is not a good combination, but with sellulose fiber this could be ok.

Did I wait too long for the reduction, would ten minutes have been enough?

Why did the small skein in the glass jar dye dark blue when in the bigger pan it became only light blue? Higher pH? Or some other factor which becomes diluted in larger amount of water? This leads to not being able to dye bigger skeins or many skeins at the time, which I want to do. 100grams of wool need at least 5 litres of water ot float freely, and 500grams 25 litres!

This is one thing which bothers me most right now, besides the low yield of blue from indigo, compared to chemical reduction.

Which are the essential points in succeeding with the fructose vat? I'm not sure.

So many questions.

This is not at all as simple as it seemed.

I think I am going to let this vat steep in my mind for a while, and I'll concentrate to other dyeings right now.

Galium mollugo - Galium album

Lyhyt lisäys edelliseen postaukseen mataroista.
Kuten Terttu kommentoi, niin Galium album, paimenmatara, on eri laji kuin Galium mollugo, etelänpaimenmatara. Nämä paimenmatarat, millä olen värjännyt ja mitä pihallamme kasvaa, ovat siis lajia Galium album, ja niillä olen saanut kyllä korallinpunaista vuosi sitten. Cardonin kirjassa on vertailtuna eri mataroiden sisältämiä väriaineita, ja siellä puhutaan, Galium mollugosta, mutta onko se sitten tämä etelänpaimenmatara, vaiko paimenmatara? Googlella en löytänyt yhtäkään englanninkielistä sivua, jossa olisi pidetty G.mollugo eri lajina kuin G.album, ja nimitykset ovat siis sekaisin, jos yrittää etsiä tietoa netistä. Suomenkielisiltä sivuilta löysin tämän, jossa on juttua ja kuva etelänpaimenmatarasta.
Toisaalta eihän nimellä ole merkitystä, jos kasvi antaa haluttua väriä, mutta kyllä oikeat nimet kuitenkin ovat tärkeitä. Jos joku muu koettaa värjätä minun reseptilläni, niin koko värjäys voi epäonnistua, jos kasvilaji onkin väärä. Täytyy tietää, mitä kerää.

IN ENGLISH
A short addition to my previous posting about bedstraws. Terttu commented that Galium album is a different species than Galium mollugo, which is more southern species, bigger and more upright. It's Finnish name is etelänpaimenmatara (Southern hedge bedstraw), and it has been found only in couple of locations in Finland, while Galium album is very common.
Galium album is the bedstraw which is growing near our house, and with which I have dyed with last spring and gotten coral red. In Cardon's book there is a comparaison of the dyestuffs in different bedstraws and there is mentioned Galium mollugo, does this refer to the southern species or to the one growing also here. When I googled, all sources in English say G.mollugo is a synonym to G.album. So this is confusing. In Finnish websited I found this with a picture and more about this southern species, but only in Finnish.
On the other hand the name doesn't matter, if you get the right color, but the names are important. When someone else tries to follow my instructions, if they have the different species, then it might matter. You have to know what species you are using.

Bedstraws in my garden Puutarhani mataroita

Olen kerännyt penkkiin kasvamaan krapin eli värimataran lisäksi myös luonnonvaraisia mataroita. Viime viikolla sain pienen alun ahomatarasta (Galium boreale) ystävieni pihalta. Omalla pihallamme sitä ei kasva. Monesti puhutaan juuri ahomatarasta  värikasvina, jota ennen vanhaan käytettiin, ja siksi olisikin kiinnostavaa verrata eri mataroista saatavia värejä. Jotta väreistä tulisi vertailukelpoisia, niiden kasvuolojen pitäisi olla samanlaisia ja siksi istutankin niitä samaan penkkiin.
Pieni vastaistutettu ahomataran alku kuvassa alla.
Monivuotisten mataroiden erottaminen toisistaan ei ole kovin helppoa, mutta onneksi niitä ei yleisenä kasva kovin montaa lajia. Jos löytää kuivalta kasvupaikalta monivuotisen mataran, jolla on vain neljä  säteettäistä lehdykkää, kysessä on todennäköisesti ahomatara.
Luontoportin sivuilla on hyvät tuntomerkit eri kasveille, myös mataroille, mistä kannattaa katsoa tarkemmat tunnistusohjeet.

IN ENGLISH
Besides madder I am growing native bedstraws in a bed in my garden. Last week I got a small plant of  Northern Bedstraw (Galium boreale) from my friend's garden. I haven't found it growing wild in my own garden or near our house. Many times Northern Bedstraw is referred as the bedstraw used for dyeing earlier, and  it would be interesting to compare colours from all our native bedstraws. To get comparable results the growing conditions should be the same, and that is why I have them growing in the same bed.
Below there is the picture of my new small Northern bedstraw, just planted.
Identifying different perennial bedstraws is not easy, but luckily only a few  species of them are common in Finland. If you find a perennial bedstraw here in Finland growing in a dry place, and it has only four leaves growing in whorls around the stem, it most likely is Northern Bedstraw.
There is a good Finnish website NatureGate which has descriptions for native plants, also bedstraws. The pages are also in other languages.

Vuosi sitten keväällä istutin paimenmataraa (Galium album) krapin viereen ja ne näyttävät jo näin isoilta, kuva alla. Silloin myös kokeilin värjätä paimenmataralla, postaus siitä täällä.
Paimenmatara on yleensä korkeampi kuin ahomatara ja sillä säteettäisiä lehdyköitä on 6-8.

IN ENGLISH
A year ago I planted Hedge Bedstraw (Galium album) next to my madder, and they are already this big, picture below. Last spring I also dyed with them, posting about that here.
Hedge Bedstraw (or Upright Bedstraw or White Bedstraw, I don't know which name is more common for the same plant) is usually taller than Northern Bedstraw, and it has 6-8 leaves in whorls around the stem.

Paimenmatara on kaikkein yleisin matara pihallamme, sitä kasvaa joka puolella, jopa rikkaruohona penkeissä (kun en halua kitkeä sitä kaikkea). Siinäkin kohtaa, mistä sen nostin viime keväänä yhden pionini läheltä, on taas paimenmataraa eli jokin juurenpala oli jäänyt huomaamatta. Pieniä värjäyksiä varten paimenmataraa saisi helposti kerättyä omalta pihalta, mutta isompiin värjäyksiin sitä on varminta kasvattaa penkissä. Luonnosta kerätessä pitää muistaa, että juuria saa kerätä vain omalta pihalta tai maanomistajan luvalla, lisäksi aina kannattaa jättää osa kasvustosta kasvamaan.
Alla kuva pihan laitamilla heinikossa kasvavasta paimenmataramättäästä.

IN ENGLISH
Hedge Bedstraw is the most common bedstraw where I live, it grows all over the place, even as a weed in my flowerbeds (because I'm too tenderhearted to pull it off). Even the spot where I dug it up last spring near one of my peonies, it grows again, I obviously missed a piece of root which started to grow. For small dye batches I could easily collect this bedstraw from my garden, but if I want to dye more with it, it is better to grow it in bed. If you collect roots from nature, in Finland you can do it in your own land, or with the landowner's permission, and it is a good practice to always leave a some of the plants untouched.
Below there is a picture of Hedge Bedstraw growing in the outskirts of my garden.

Viime vuonna sain myös keltamataran (Galium verum) alun matarapenkkiini, se on harvinaisin näistä kolmesta. Keltamataralla lehtiä kiehkurassa 8 tai enemmän ja lehdet ovat hyvin kapeita neulasmaisia. Paimenmatara voimakkaampana leviäjänä on syrjäyttänyt keltamataran ja se myös risteytyy keltamataran kanssa, tuloksena piennarmatara (Galium x pomeranicum). Piennarmatara voi olla hyvin keltamataran näköinen, mutta sillä on paimenmataran nelisärmäinen varsi. Itsekin jo luulin löytäneeni keltamataran pihan reunalta, kuvissa yläpuolella ja alla, mutta ei, nämäkin osottautuivat piennarmataraksi, varsi oli nelisärmäinen. Värjätä voi varmasti yhtälailla piennarmatarallakin, koska molemmilla sen vanhemmilla on punaisia väriaineita juurissa.

IN ENGLISH
Last year I also got Lady's Bedstraw/Yellow Bedstraw (Galium verum) to my red bed, it is now most rare  of these three in Finland. Lady's Bedstraw has 8 or more leaves in whorls and the leaves are very thin, needle-like.
Hedge Bedstraw has hybridized with Lady's Bedstraw, and these hybrids (Galium x pomeranicum) are much more common in Finland than the real Yellow Bedstraw. They may look very much alike, but the hybrids have quadrangular stem like the Hedge Bedstraw. Last week I though I found Lady's Bedstraws near our house, but no, these are also hybrids with the quadrangular stem. Pictures of these above and below, and they look very much like Lady's Bedstraw. For dyeing purposes I don't know if there is difference since both parents of the hybrid, Hedge Bedstraw and Lady's Bedstraw, have red colorants in their roots.

Dividing madder Krapin jakamista

Kitkin eilen pientä krappipenkkiäni. Yhdessä vanhimmista taimista oli voikukka kasvanut niin samaan paakkuun, että en saanut sitä pois muutenkuin nostamalla koko krappitaimen ylös. Tämä kyseinen taimi oli kolme vuotta vanha ja olin yllättynyt miten isolle alueelle ja syvälle juuret olivat menneet. Olin istuttanut taimet 30cm välein ja se selvästi on liian vähän, ehkä 50cm olisi ollut parempi taimiväli, vaikka näin keväällä maanpäälliset versot näyttävätkin vähän orvoilta.

IN ENGLISH
Yesterday I was weeding my little madder bed. Right next to one of the oldest madder plants there was a big dandelion, and I couldn't get it out without lifting the madder up, too. This madder was three years old, and I was surprised to see how deep and wide the roots were. I had planted the seedlings 30 cm apart three years ago, and clearly that was too close. 50cm would have been better, even though now in the spring the plants look kind of lost being so far from each other
.

Samalla kun taimi oli ylhäällä, jaoin sen kahtia terävällä veitsellä ja istutin ne erilleen. Tarkoitukseni oli ollut jakaa krappeja muutenkin tänä keväänä, mutta en ollut ehtinyt, ainakin tällä yhdellä tuli nyt kokeiltua. Olin lukenut, että krappi leviäisi myös juuriversoilla, mutta omani eivät ole tehneet yhtään poikasta. Vasta tänä aamuna silmiin sattui Cardonin kirjasta, että viljeltävässä krapissa on kantoja, jotka eivät tee juurivesoja. Tällaisia krappeja on helpompi hoitaa isommassa mittakaavassa, koska rivivälejä pystyy haraamaan. Nähtävästi nämä minun krappini ovat juuri sellaista kantaa, vaikka itse en olisi pistänyt pahakseni juurivesoja:)

IN ENGLISH
While I had the plant dug up, I decided to divide it in two with a sharp knife. I was going to try dividing my madder plants this spring but time just flew away and I never did it, but now I can see with this one plant how it reacts to dividing. I had read previously that madder also spreads by underground stolons, but my own plants have not done that, at least not so far. Then this morning I read in Cardon's book that there are different strains of madder in cultivation, and some of them have very short rhizomes and don't spread, this makes them easier to grow in the field in bigger scale. Apparently my madder plants are this kind, but wouldn't have minded the spreading at all:)

Ennen jaettujen palojen takaisinistuttamista, lyhensin hiukan niiden juuria, ja otin yhden isommankin palan läheltä tyveä.  Alla kuva juurista pesun jälkeen. Aion leikata ne vielä tuoreina pienemmiksi ja kuivata myöhempää käyttöä varten.

IN ENGLISH
Before replanting I trimmed the roots, and took even one bigger piece from near the top.   Below there is a picture of the roots after washing them. I'm going to cut them to smaller pieces when they are still fresh, and dry for future use, when I get more of them.

Rhubarb in spring Raparperia keväällä

Koristeraparperin keväiset versot ovat sitten upean värisiä. Harmi, etteivät värit tartu pysyvästi lankaan. Niinhän useimpien kasvien kohdalla on, itse kasvin  väristä ei voi päätellä mitä väriä siitä saa villoihin. Pitäisi tietää mitä väriaineita kasvi sisältää ja siitä voi sitten päätellä, miten ne käyttäytyvät väriliemessa.
Parhaimmat väriaineet raparperissakin ovat juuressa, ja keltaista tietysti. Toki lehdistäkin saa keltaista, mutta juuren antama keltainen on kestävämpää. Siinä kun raparperin lehtien antamat väriaineet haalistuvat, niin juuren antama keltainen muuttuu jos joksikin niin tummemmaksi/ruskeammaksi valossa ajan kuluessa. Yhdistettynä vaikkapa krapin kanssa värin muuttumista ei huomaa. Raparperinjuurissa on tanniineja, joten niitä voi käyttää myös ilman muuta puretusta ja väri on silti kestävä.

Useana keväänä olen kerännyt raparperinjuuria, mutta nyt minulla on vielä hiukan vanhoja juuria varastossa ja toisaalta täytyy antaa raparperien kasvaa välillä. Kasvin kannattaa antaa kerätä voimia ja kasvattaa juuria välillä useita vuosia. Uudelleenistutuksen jälkeen raparperin on parasta antaa olla rauhassa lehtienkin korjuulta pari vuotta.

Kuvan koristeraparperi saa olla silmän ilona vielä monta vuotta, se on niin upean näköinen ja tekee myös hienon punaisen kukinnon, mutta minulla on myös valkokukkasellinen koristeraparperi ja luulen, että se on korjuulistalla ensi vuonna.
Ja tavallisista raparpereista nautitaan piirakkana jäätelön kanssa:)

IN ENGLISH
The spring colors of  ornamental rhubarb leaves are wonderful, it is too bad they don't attach to wool. That's the case with most plants, the color you see in fresh plant parts is not the one you get when you dye with them. You need to know what the actual dyes are in each plant, and then you can figure how they will react in the dyebath.. or at least you have some idea.
The best dyestuffs in rhubarb are in the roots, and it is yellow of course. Sure the leaves give also yellow, but it is not as lightfast as the yellow from the roots. When the yellow from the leaves fades in bright sunlight, the yellow/gold from the roots if anything only gets darker or browner. Used together for instance with madder, you never notice the change. Roots also contain tannins and can be used without any other mordant and the color is fast.

I have dug up rhubarb roots in several springs from different plants, but now I have some dried roots still left and I don't think I need more. After digging up the rhubarb and harvesting some of it's roots, it is best to let the plant recover for several years before digging it up again. Also after replanting it is a good idea not to harvest leaves (or stalks) for a year or two, so that the plant can grow stronger.

The ornamental rhubarb in the picture also grows a fabulous red flower stalk, so I enjoy more of it as it is, but I do have one white flowering ornamental rhubarb which I will propably dig up next year, and harvest it's roots.
And meanwhile my edible rhubarbs are best used as pie with ice-cream:)

Mascha's Twined mittens

Saksalainen Mascha on tehnyt kauniit lapaset, joihin hän käytti Maahinen-lankaamme. Neuletekniikka on lapasissa ollut "twined knitting", eli kahdella päällä neulomista, joka toinen silmukka toisella ja joka toinen toisella, jolloin neuleesta tulee paksumpaa ja venymättömämpää kuin tavallisesta sileästä neuleesta. Tästä tekniikasta on enemmän 2005 Knitty- lehdessä, englanniksi täällä.
Mascha on tehnyt myös ilmaisen ohjeen näihin lapasiin, ohje löytyy Ravelrystä, nimelläTwined Knitting Mittens by Maschas Maschen, täältä.
Täytyy vielä laittaa toinenkin linkki Maschan blogiin, johon hän on eilen laittanut kuvan Aarni-langasta tekemästään kirjoneulepaidasta, hieno, onnittelut.

IN ENGLISH
Mascha from Germany has knitted beautiful traditional style mittens, and she has used our Maahinen yarn for the mittens. She used Twined knitting-technique for the mittens, which makes the mittens warmer and firmer. You can read more about this technique in an editorial in 2005 Knitty, here.
Mascha has also made a free pattern for these mittens in Ravelry, the name is Twined Knitting Mittens by Maschas Maschen, it is here.
I have to add another link to Mascha's blog post from yesterday, where she shows a beautiful Fair Isle sweater made from Aarni. Congratulations Mascha:)

While waiting for snow to melt Lumen sulamista odotellessa

Lumet sulavat, mutta vieläkin suurin osa kasveista on piilossa lumien alla. Lumikellot ovat ehdottomia lemmikkejäni, ainakin kunnes jotain muuta nousee!
Väritattaret (Persicaria tinctoria) nousivat taimelle sisällä viime viikolla, muita värikasveja en olekaan vielä kylvänyt. Tänä  vuonna kasvatan väritatarta enemmän kuin ennen,  ja vähäsen morsinkoa, eli vain sinistä lisää. Krapit ovat lumen alla, mutta tarkoitus olisi jakaa osaa niistä nyt keväällä, uusia en ole kylvänyt. Yksivuotisia värikasveja tulee morsinkojen lisäksi vain väriresedaa ja vähäsen tiikerikaunosilmiä ja daalioita.
Minulla on yksi muutaman vuoden vanha samettisumakki (Rhus typhina), jota en kylläkään ole vielä käyttänyt värjäykseen, vain ihaillut sen jänniä lehtiä. Aiemmin sitä ei ole kukaan syönyt, mutta tänä talvena olivat rusakot nähtävästi niin nälkäisiä, että tanniinipitoinen ja varmaan pahanmakuinen sumakinkin kuori oli kelvannut. Ensi vuonna täytyy suojata se. En olisi uskonut sen olevan rusakkojen ruokalistalla. Onneksi se varmaan lähtee kasvuun taas tyvestä:).

Kun itselläni ei ole mitään erityistä kirjoitettavaa värjäysrintamalla niin värjäyskokeilujen ystävälle on mielenkiintoista luettavaa Himalajan rinteillä asuvan Jarekin blogissa.

IN ENGLISH
Snow is melting fast, but still there is quite a lot of it. Snowdrops are my absolute favourites, at least until something else comes up.
I have sown japanese indgo (Persicaria tinctoria) inside and it has sprouted last week very nicely. I am growing more of it this year and some woad, too, but not many other dyeplants. My madderbed is still covered by snow, but I am going to dig some of it up this spring and divide it, I haven't sown any new seeds of it. And only other annual dyeplants I am going to sow are weld, a little Coreopsis and some dahlias.
I have a couple of years old sumach plant (Rhus typhina),which I haven't used it for dyeing so far, only admired it's leaves.  They are not very common in Finland, this is just about the northest where it will grow, I think. No animal has eaten it previous winters,  so I didn't protect it, but food was so scarce this winter for wild hares, that they have eaten the bark from my sumach! Next winter I will have to put some protection around the stem. I would have thought that it was so full of tannins and tasting so bad that they would not have eaten it, but apparently not so. Luckily it will start to grow from the ground again, I hope.

While I don't have anything interesting to write about dyeing now, for those who want to read about dyeing and mordanting experiments, I can recommend Jarek's blog from Himalyas.

Happy Birthday to my Blog Syntymäpäiväonnitteluja blogilleni

Viime viikolla tuli neljä vuotta tämän blogini aloittamisesta ja paljon on tapahtunut tänä aikana. Blogi on innostanut tekemään enemmän kokeiluja, samoin niiden dokumentointi on ollut parempaa erityisesti kuvien ansioista. Blogin kautta olen oppinut enemmän,  kommenttien sekä niiden antamien linkkien  avulla löytyneiden muiden värjäreiden kokemuksista. Blogin ansioista uusista värjäyksistä ja kokeiluista on tullut pidempijänteisiä projekteja ja värikasvien kasvatukseen on tullut paneuduttua enemmän kuin ennen. Blogin ansiosta olen kehittynyt värjärinä ja toisaalta olen pystynyt näin jakamaan myös kokemuksiani. Ilman blogia en olisi tässä, missä nyt olen!

Näiden neljän vuoden aikana myös Riihivilla on muuttunut. Nettikauppa on tullut kuvioihin, ja sitä myöten torimyynnin osuus on vähentynyt. Lapaspakettejamme on myyty ympäri maailmaa ja  väriaineiden myynti on tullut uutena. Mieheni käy edelleen torilla lauantaisin ja tulevana kesänä 2-3 päivää viikossa, mutta oma aikani menee täysin värjäyksiin ja myytävän tekemiseen torille ja nettikauppaan. Nuorempana jaksoin enemmän,  mutta iän myötä on myös oppinut sen, että jaksamisella on rajansa. On opittava sanomaan ei, ja päättämään mihin käyttää voimansa. Niin mukavaa kuin torilla olikin tavata ihmisia, ei ole järkevää olla siellä, jos se tarkoittaa, että myytävä loppuu, kun ei voi tehdä lisää yhtä aikaa. Tämä on myös yksi syy siihen, että en pidä kursseja tai työpajoja, eikä meillä ole myyntipistettä kotona. Minun juttuni on lankojen värjääminen myyntiin ja että oppisin siinä aina paremmaksi. Tätä tietoa voin sitten jakaa kotisivujen värjäysohjeiden välityksellä ja blogin kautta, ja olla yhteydessä näin muihin, kotoa käsin, silloin kun on vapaa hetki ja jotain uutta kerrottavaa tai näytettävää. Vaikka en kirjoitakaan blogiani kovin usein, niin silti koen tämän hyvin omakseni, ja toivon blogille pitkää ikää ja monia uusia syntymäpäiviä.

Tähän liittyen kiitokset Sailalle Saaripalstalle Beautiful Blogger- tunnustuksesta ja imartelevista sanoista blogistani. Olen huono jatkamaan tunnustuksia eteenpäin, ennemmin annan tunnustuksen kaikille teille, jotka jaksatte lukea blogiani:)

IN ENGLISH
Four years ago last week  I started this blog and a lot has happened since then. My blog has inspired me to do more experiments and to try new dyestuffs and new ways to dye with natural dyes, and also documenting these are now better, expecially because of the  photos. I have learned more because of the blog, through comments other people have left to me and through links to other websites and  blogs about natural dyeing and nature. Many of my experiments have become long-term projects which will give more in the end. I am also now growing more of my own dyeplants than earlier, and I know more about growing them. Thanks to my blog I myself have grown as a dyer, and been able to share my knowledge. Without my blog I wouldn't be where I am now!

During these four years also Riihivilla has changed. There is now the online shop and our mitten kits are being shipped practically  all over the world, and so we sell less often now at the market. My husband still goes to the market on Saturdays and  2-3 days a week in the summer months, but all my own time goes to dyeing and making more things to sell at the market and for the online shop. When I was younger I thought I could do everything and anything, but with age comes the knowledge that there are limits to what one person can do. I have had to learn to say no, and decide what my focus is. As nice as it was being at the market, selling and meeting people, it is not sensible, if it means that I run out of thing to sell when there is no-one home making more. And I want to keep it simple and small-scale and not hire anyone else. This is also one of the reasons why I don't have workshops or take visitors at home. It sounds really unfriendly but that's just the way it is:( My thing is dyeing my wool with natural dyes for sale, and my goal to try to become a  better natural dyer. I want to share my knowledge and experiences through my blog, and connect with others this way, from home,  whenever I have something to share, and free time to write it.  Eventhough I don't blog very often, I still feel it is very much my own way of communicating, and I hope a long life to my blog, and many more birthdays to come.

Last week a got a Beautiful Blogger award from Saila's blog Saaripalsta, thank you Saila for your flattering words! I am not good at forwarding these awards, but I will  give a mental award to all of you who read my blog:) 

Dyeing with birch leaves Värjäystä koivunlehdillä

Tarvitsin lisää keltaisia joilla saisin indigon kanssa hyviä vihreitä ja kun aiemmin olen värjännyt vain tuoreilla koivun lehdillä, nyt tein kokeilun kuivatuilla koivun lehdillä. Koivun lehtiä on perinteisesti käytetty Suomessa (vai koko pohjoismaissa?) värjäykseen, ja niiden sisältämien väriaineiden pitäisi olla kestäviä. Löysin suomalaisen tutkimuksen vuodelta 2003: Valkama: Comparative analysis of leaf trichome structure and composition of epicuticular flavonoids in Finnish birch species, ja siinä oli mielenkiintoista minulle, että rauduskoivun ja hieskoivun flavonoideissa on eroja. Rauduskoivun (Betula pendula) lehtien pintakerroksessa oli vain kuutta flavoidia, joista tutuimpia värjäyksessä ovat apigeniini ja luteoliinin johdannaiset, kun sen sijaan hieskoivulla (Betula pubescens) oli 13 erilaista flavonoidia, joista tutuimpia apigeniini, kaempferoli ja niiden johdannaiset, mutta sen sijaan siitä EI löytynyt luteoliinin johdannaisia. Voisiko tämä vaikuttaa eri koivulajien lehtien antamaan väriin ja niiden kestoon? Toisaalta ehkä flavonoideja on lisää muualla lehdissä?

IN ENGLISH
I needed more yellows to dye green together with blue and when I have always earlier dyed with fresh birch leaves, I now experimented dyeing with dried birch leaves. Birch leaves are traditionally used for dyeing in Finland (and perhaps in all Scandinavia?), and they should give quite fast colors. I found a Finnish study from 2003: Valkama: Comparative analysis of leaf trichome structure and composition of epicuticular flavonoids in Finnish birch species, and there was interesting bit about differences in flavonoids in silver birch (Betula pendula) and downy birch (Betula pubescens). In silver birch there were only six different flavonoids in the leaf surface, most familiar to dyer were apigenin and luteolin derivatives, when in downy birch there were 13 different flavonoids, most familiar apigenin and kaempferol and their derivatives, but NOT luteolin derivatives. Could this difference  be visible in colors the leaves of different birches  give and their fastness? On the other hand, perhaps there are more flavonoids in the other parts of the leaves? 

                           
Nämä olivat kuivattuja enimmäkseen rauduskoivun lehtiä pohjois Suomesta, kerätty kesäkuun alussa ennen juhannusta. Liotin lehtiä yön yli lisäten lorauksen tuhkalipeää liotusveteen. Seuraavana päivänä haudutin lehtiä, juuri ja juuri kiehuen,  kolme tuntia. Ensimmäisen tunnin jälkeen liemi oli vielä aika vaaleaa, mutta kolmen tunnin jälkeen se oli tumman punaruskeaa.
Lehtiä oli 200g ja lisäsin siivilöityyn liemeen 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja värjäsin tunnin 70-80°C.  Värjätessä liemen pH oli neutraali. Tuloksena on ylempi keltaisempi lanka. Odotin värin olevan kylmemmän/vihreämmän keltainen, mitä olen saanut kesällä tuoreilla lehdillä, mutta tämä oli melko lämmin keltainen.
Liemi näytti edelleen tummalta, joten seuraavana päivänä laitoin siihen 60g lisää lankaa ja yllätyksekseni siitä tuli tummempi ja punertavan keltainen! Sellainen, mitä olisin voinut saada vaikka daaliankukista. Lisäksi sain kaksi päivää myöhemmin vielä 100g samasta liemestä samaa punakeltaista. Ja liemessä näyttää edelleen olevan väriä.

Näitä koivunlehtiä on nyt myös pieni erä kaupassa.

IN ENGLISH
These dried leaves were mostly from silver birches from northern Finland, collected and dried in early June before Midsummer. I soaked the leaves overnight, and had added a glug of wood ash lye to the soaking water. The next day I simmered them for three hours. After the first hour the bath still looked quite pale, so I continued to simmer until after three hours the bath was dark reddish brown. I strained the bath.
I had 200grams of dry leaves, and I first dyed 100grams of alum/cream of tartar mordanted wool for one hour in 70-80°C. The pH of the bath was neutral. The result was the upper yellow color. I had expected it to be more greenish (cold) yellow, but it is very nice warm color, good for greens with indigo.
The  bath was still dark, so the next day I put 60grams of yarn in it and dyed for one hour, again not over 80°C, and to my surprise got even darker and more reddish yellow color than the first time (the yarn below)! This color was something I would have expected to get for instance from dahlia flowers.
After two days, I got another 100grams of the same second reddish yellow color from the same bath.
And the bath still looks dark..

I have a small amount of these birch leaves also in my shop now.

Parin kuukauden päästä täytyy tutkia näitä takapihallamme kasvavia koivuja kumpia ne ovat:). Näiden tuoreilla lehdillä olen aiemmin värjännyt ja saanut eri sävyistä keltaista. Mieheni epäili niiden olevan hieskoivuja, mutta ei hänkään ollut katsonut niitä sen tarkemmin.

Next summer I will have to look closer to these birches growing behind our house, to identify which birches they are:) I have  dyed with fresh leaves from these threes, and gotten different shade of yellow. DH suspected them to be downy birches, but even he hadn't took notice of their exact species.

Saw-wort Liuskalääte

Liuskalääte (Serratula tinctoria) on vanha, mutta nykyään aika tuntematon värikasvi. Sen käytöstä on kirjallisia lähteitä keskiajalta asti, mm Italian Tosacanasta, jossa se oli yhtä arvostettu  värikasvi kuin reseda (Cardon). Sitä käytettiin värjäämään keltaista ja morsingon kanssa vihreää ja se oli riittoisampaa kuin reseda.
Se sisältää samoja väriaineita kuin resedakin, luteoliinia ja sen glykosideja, apigeniinia ja lisäksi muita heikompia flavonoleja, ja sitä pidetään yhtä kestävänä kuin resedaakin. Löysin myös abstractin melko uudesta tutkimuksesta liuskaläätteen sisältämistä flavonoideista.
Liuskalääte on monivuotinen kasvi, ja siksi myös kiinnostava, sen kasvatus on helpompaa, kun sitä ei tarvitse kylvää joka vuosi uudelleen. Löysin sen siemeniä viime syksynä Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan ystävien siemenluettelosta ja nyt niitä on odottamassa kylvöä. Liuskaläätteen siemeniä saa myös ainakin Saksasta Ruhlemann'silta.
Liuskalääte itää helposti lämpimässä, joten kylvöllä ei ole vielä kiire.
Kasvista käytetään versoja vasta toisesta vuodesta eteenpäin, joten alkukasvatus on hidasta, mutta jatkossa sitten satoisampaa.

Sain aiemmin kuivattua liuskaläätettä ja kokeilin värjätä sillä samalla tavalla kuin resedallakin: liotus yön yli ja loraus tuhkalipeää liotusvedssä, haudutus seuraavana päivänä, siivilöinti ja värjäys aluna-viinikivipuretetulla langalla. Pidin värjäyslämpötilan alle 80°C ja melkein heti lanka värjääntyi kauniin keltaiseksi. Ja kuten resedalla, niin myös tälläkin näköjään väri alkaa samentua, jos  värjäysaika on pitkä. Eli kannattaa nostaa lämpö nopeasti 60-70°C ja pitää siinä enintään tunti, koko värjäysaika ei saisi olla pidempi. Langan väriä kannatta tarkkailla värjäyksen kuluessa, samoin kuin lämpötilaakin:)

Kunhan kylvän siemenet ja ne itävät, niin sitten lisää kuvia itse kasvista.

IN ENGLISH
Saw-wort (Serratula tinctoria) is an old but not well known dyeplant for yellow. There are written historical evidence of its use since Middle Ages. It was a valued dyeplant in Tuscany, Italy, and used like weld to get yellows and greens with woad to woollen fabrics (Cardon), and actually less of saw-wort than weld was required to get the same shade.
Saw-wort contains the same flavonids as weld, that is luteolin and its glycosides, and apigenin, but also other flavonols. It is considered to give as fast dye as weld. I also found an interesting abstract of a French study of it's flavonoids.
Saw-wort is a perennial plant, and it got my interest right away, because you don't have to sow it every year, only once is enough. I found it's seeds from the seed catalog of Göteborg's Botanical Garden's friends in Sweden, last fall, but you can buy the seeds from Germany from Ruhlemanns. Perhaps there are also other places which sell its seeds.
For dyeing you can use saw-wort from the second year on, so at first it is slow, but once it gets established the crop should be steady.

I have gotten some dried saw-wort, and dyed with it the same way as I do with weld: soaking dried plants first overnight and a glug of wood-ash lye in the soaking water, then simmered for one hour, strained the bath and added premordanted wool (alum+CoT) and dyed for one hour in the temperature below 80°C. The yarn turned nice strong yellow quite soon. Saw-wort resembles weld also when dyeing, it is  better to raise the temperature quickly to 60-70°C, and dye for one hour at the most, otherwise the color will start to dull. It is best to keep close eye on the temperature and time and color when dyeing with weld and saw-wort:)

After I have sown the seeds and gotten plants, there will be more pictures.

Still cold Yhä vaan kylmää

Vime viikko on ollut niin kylmä, että en ole pystynyt tekemään mitään uusia lankoja kauppaan. Työhuoneeni pieni patteri ei jaksa pitää lämpötilaa plussalla, ja yhtenä aamuna, kun oli -30C, niin lämminvesiputkikin oli jäässä. Onneksi se saatiin heti auki samana päivänä.
Ensi yöstäkin on luvattu tosi kylmää, joten mieheni ei ole huomenna torilla. Toivottavasti viikon päästä on jo lämpimämpää.

Olen nyt kylvänyt muutamia väritattaren siemeniä sisällä purkkiin, yli kuukautta aiemmin kuin tavallisesti. Kokeilen, jos nämä taimet alkaisivat kukkia aikaisemmin kuin normaalisti huhtikuun alussa kylvetyt. Toisaalta, voi olla hyvinkin, että päivän pituus on ratkaiseva, eikä kasvuaika.
Lumikuvien sijasta nyt kuva syyskuun lopulta, väritattarien sadonkorjuusta:) Vähän kasvienergiaa pakkasiin.

IN ENGLISH
This past week has been very cold, -25- -30C  (-13- -22F) at nights and -15 - - 20C  (5- -4F) at daytime. The small heater in my workroom has not been able to keep the temperature above freezing, and so I don't have any new yarns to add to my shop. One morning when the temperature was -30C, the warm water pipes had frozen, but luckily we got them open again the same day, and no damage was done.
Tonight is also going to be very cold, and that is why DH will not  be at the market tomorrow. I hope the weather becomes little warmer before next week-end.

I have now sown some japanese indgo seeds inside, more than a month earlier than usually. I'm going to try if these plants will also start to bloom earlier. Flowering is propably more of a matter of the daylength than the growing time, but I will try to see what happens.
Instead of pictures of snow, here is now a picture from the end of September, harvesting time of my japanese indigo. A little flower power to the cold weather:).

Cold but beautiful Kylmää mutta kaunista

Kyllä on taas pitkä ja kylmä talvi, eikä mitään uutta raportoitavaa värjäysrintamalla.
Kuvat viime viikolta, nyt joki on taas jäätynyt uudestaan umpeen, ja lunta satanut lisää.
Rannalla näkyi jäniksen, ketun ja saukon jälkiä.
Vielä vähän aikaa, niin pääsee kylvämään jotain.

It is cold and long winter here again, and nothing new to report about dyeings. 
This is how it looked outside last week, the river has now frozen completely again and we got some more snow. 
There were tracks of fox, hare and otter by the lake.
Still couple of  weeks before I can sow anything inside.