My dyeings with woad Minun morsinkovärjäykseni

Vihdoinkin vähän päivitystä, mitä kaikkea on tullut loppukesän ja alkusyksyn aikana värjättyä.
Ensiksi morsinkokokemuksia alkuvaikeuksien jälkeen.
Täällä kirjoittamieni värjäysten jälkeen kokeilin vielä useita kertoja menetelmillä, millä muut tuntuvat onnistuvan, mutta sain yleensä vain hyvin vaaleaa sinistä (vähän niinkuin yläkuvassa pikkuvyyhti), jos sitäkään. En edelleenkään tiedä miksi se ei toimi minulla, mutta lopulta lakkasin kokeilemasta ja tein seuraavalla tavalla, joka tuntui toimivan minulla joka kerta, tämä ohje on aika pitkälti sama kuin täällä:

1. Laitoin veden kiehumaan, niin, että se jo kiehui siinä vaiheessa kun keräsin lehdet.
2. Pesin lehdet yleensä kahteen kertaan, mutta en silpunnut niitä. En huomannut mitään eroa sillä olinko silpunnut ne vai en, tämä oli vain yhden kesän kokemus, joten voi sillä ollakin vaikutusta.
3.Valutin lehdet ja laitoin ne kiehuvaan veteen (veden piti kiehua kunnolla, pelkkä poreilu ei riittänyt), vesi juuri ja juuri peitti lehdet.
4. Kiehuminen lakkasi tässä vaiheessa, kun lehdet jäähdyttivät veden, yleensä n 80C, mutta n10 minutin sisään lämpö oli noussut takaisin poreilevaksi (95-100C)
5. Kun vesi oli kiehunut/poreillut reunoilta enintään 1-2min, otin kattilan pois lämmöltä ja annoin jäähtyä itsekseen, kunnes oli kulunut 15 min lehtien laittamisesta veteen (yleensä tässä vaiheessa lämpö oli taas tippunut n80C).
6. Sitten kaadoin sekaan kylmää vettä, jotta liemi jäähtyisi nopeasti. Näin oli minulle helpompaa kuin riittävän iso kylmä vesihaude, Kevin antoi vinkin tähän. Tämä täytyy ottaa huomioon alunperin veden määrässä, kattilaan pitää mahtua puolet lisää kylmää vettä. Liemi pitää saada jäähtymään 50C (tosin joskus lämpö oli muutaman asteen yli, enkä huomannut sillä olevan vaikutusta).
7.Kun lehtien laittamisesta liemeen oli kulunut 20 min, otin lehdet pois ja lisäsin pesusoodaa niin, että pH nousi 10een. Ennen pesusoodan laittoa liemi oli kellan-tai punertavan ruskeaa, ei kovin tummaa, mutta ei myöskään ihan vaaleaa ja pesusoodan lisäyksen jälkeen liemen väri muuttui metsänvihreäksi. Pidin 20 tai enintään 25 minuttia rajana, koska minulla oli huonoja kokemuksia pidemmästä ajasta, ainakin tällä menetelmällä. Jos en käyttänyt verkkopussia lehdille, niin silloin laitoin soodan suoraan tyhjän ämpärin pohjalle ja siivilöin liemen suoraan siihe, vinkki Tuovilta.
8. Ilmastin lientä seuraavaksi vatkaamalla 10-15 min, myös edestakaisin lorottaminen käy. Joskus sinistä vaahtoa alkoi muodostua vasta lähempänä 10 min, joskus sitä tuli ihan heti. Aina kuitenkin väriä tuli lankoihin, jos vain vaahtoa ilmaantui.
Tähän asti kaikki tapahtuu nopeasti ja oli kytättävä kelloa ja lämpömittaria, mutta tästä eteenpäin ei sitten ole mitään kiirettä:)
9. Seuraavaksi lisäsin natriumditioniitia, 15-25g riippuen liemen määrästä, ja annoin liemen seistä tunnin, jonka jälkeen pinnalla oli metallinhohtoinen kalvo ja liemi sen alla vihertävän keltaista.
10. Huolellisesti kostutetut langat sitten liemeen, ja 10-15 min kuluttua varovasti ylös, puristaen ylimääräisen liemen samalla takaisin. Annoin lankojen hapettua narulla 20 min ja toistin värjäyksen.
Yleensä sain tällä menetelmällä värjättyä 100g lankaa keskisiniseksi 500g:lla lehtiä, joskus jopa 400g lehtiä riitti hyvään väriin, lisäksi sain yleensä saman verran kahta vaaleampaa jälkiväriä.
Hankalaa, mutta kun se toimi minulla, niin jatkoin sitten tekemällä samalla tavalla jatkossakin.
Täytyy vielä lisätä, että muitakin uuttamistapoja siis on, ja nekin toimivat muilla.

In English
Finally a little something I have dyed during last couple of months.
First my experiences with woad after the initial difficulties.
Here I wrote first about woad and after that I tried several times the easier extraction which works for other dyers, but not for me: I usually got only very pale blue with it (like the little skein in the top picture), if even that. I still don't know why I can't make it work, but eventually I stopped trying and stuck to the method that gave me the best results every time.
This is how I did it, the recipe is from here:
1. I first put the water to boil, so that it was already boiling when I went to collect the leaves.
2. I washed the leaves twice, but I didn't cut or rip them. I didn't notice any difference wherheer the leaves were whole or not, but this is only my experience after only one summer, so I can be wrong.
3.I strained the leaves and put them in the boiling water (really hard boiling, not just simmer), there was water just enough to cover the leaves.
4.Now the water cooled down by the leaves, usually to 80C, but most of the time during next ten minutes the water was boiling again (95-100C)
5. When the bath had boiled/had bubbles rising from the edge or the pot for 1-2min at the most, I took the kettle away from the heat, and let it cool down by itself until 15 minutes had passed from the beginning when I put the leaves to the bath (by this time usually the temp had dropped down to 80C)
6. Then I added cold water to the bath, so that it would cool down fast. This was easier for me than to try to cool it down in cold bigger pot, Kevin gave me this tip. Now you have to remember to leave enough room for the cold water when you start the extraction, you need at least half the amount of cold water to the hot water. The temperature has to be down to 50C ( although sometimes it was couple of degrees hotter, and I didn't notice any difference).
7. When the time was 20 minutes from the beginning, I took the leaves from the extraction, and added washing soda so that the pH was 10. Before adding it, the color of the extraction was yellowish or reddish brown, not dark, but not very pale either, and after the addition of washing soda, the color changed to forest green. I kept the leaves in the extraction 20 min, or 25 min at the most. (If I didn't have the leaves in a bag, I put the washing soda in the bottom of another bucket and strained the bath through a sieve straight to the washing soda, and the color of the bath changed immediately)
8. Next I oxidized the bath for 10-15 minutes, also pouring it with a bucket works. Sometimes I didn't get blue froth until near 10 minutes, sometimes it formed right away, but I always got blue color to the yarns.
Until this point everything happened fast and I had to keep my eye at the clock and thermometer, but after this there is no hurry:)
9. Next I added sodium hydrosulfite, 15-25grams, depending of the size of the vat, and let it be for one hour, after which there was a coppery film over the liquid, and below the film, it was greenish yellow.
10. I added throughly wetted yarns to the bath, and after 10-15 minutes, took them up squeezing carefully the extra liquid back to the bath (or to another bucket). I let the yarns oxidize in the line for 20 minutes and then repeated the dyeing.
Usually I dyed with this method 100grams of yarn to medium blue with 500grams of woad leaves, and once even 400grams was enough. Besides the medium blue, I got the same amount of two lighter colors from the same bath.
This method isn't very simple, but it works for me and is reliable, so that is why I used it:)
And I have to add, that this is not the only method, there are others, which might work for you.

Nämä morsingot oli kasvatettu taimista ja istutettu maahan kesäkuun alussa, ensimmäisen sadon leikkasin heinäkun lopussa ja jo kolme viikkoa leikkuusta ne olivat kasvaneet takaisin, kuva yllä.
Tämä on ihan mutua, mutta jotenkin tuntui, että syyskuussa leikatuista lehdistä tuli vahvempi väri, vaikka ihan hyvää väriä silloin heinä-elokuun vaihteessakin sain. Täytyy ensi kesänä katsoa tarkemmin, kun nyt indigon eristys lehdistä on toivoakseni hallinnassa:)
Yhdestä taimesta tuli yhdessä leikkuussa 200-300g lehtiä, joten kahdessa leikkuussa satoa tuli aika tavalla omistakin taimista.

In English
I had grown these woad plants first in the greenhouse and then planted outside in the beginning of June, and I cut the first leaves in the end if July. The picture above is taken only after three weeks from the cutting, they grew back really fast. One plant gave 200-300grams of leaves in one cutting so the harvest was good, I think. I am not sure, but I have a feeling that I got darker colors from the second harvest in the end of August and in September, though I am pleased with the first extractions, too (the ones that succeeded). I have to compare the harvests better next year, now that I think I have the extraction under control:)

Syyskuussa sain viljelijäystävältäni Iirolta enemmän morsingonlehtiä, nämä oli kylvetty vasta kesäkuun puolessavälissä Jokioisilta saamistani siemenistä ja ne olivat kasvaneet pellolla mustalla muovilla peitetyssä penkissä. Muovi oli lähinnä rikkaruohojen torjuntaa varten, mutta antoi varmasti lämpöäkin. Nämä olivat aika kuraisia, joten lehtien pesu oli tarpeen.

In English
In September I got more woad leaves from a farmer friend Iiro (to whom I gave seeds I got in the woad seminar in spring, if you remember). These were sown in the middle of June and they had grown in the field in beds covered with black plastic, mostly to prevent weeds, but it must have added warmth, too. The leaves were pretty dirty, so washing them twice was necessary.

Pesun jälkeen laitoin lehdet verkkopussiin kokonaisina, yhteensä niitä oli n 10kg. Pussissa lehdet oli helppo nostaa pois liemestä.

In English
After washing the leaves, total of 10 kilos of them, I put them in sacks like in the picture above.
In the sacks they were easy to lift up from the bath.

Lehtiä oli niin paljon, että ne oli pakko laittaa isoon puilla lämmitettävään pataan ja eristys tapahtui kuten tuolla ylempänä kerroin. 20 min uuton jälkeen verkkopussissa olevat lehdet oli helppo nostaa ylös. Vesimäärä oli niin iso, ehkä jotain 70-80 litraa, että lisäsin soodaa 100g, jotta pH nousi tarpeeksi korkeaksi, mutta uutto oli onnistunut hyvin, vaikka hetken jännitin, miten sain lämmön laskemaan kiehuvasta 50 asteeseen.. tarpeeksi vain kylmää vettä, niin onnistui.
Sinistä vaahtoa tuli valtavasti, ja ilmastinkin lopulta 20 minuttia, että varmasti kaikki esiasteet liittyivät yhteen indigotiiniksi. Natriumditioniittia käytin 30g, ja se pelkisti hyvin tunnin aikana liemen värjäystä varten.
Tällä 10 kilolla lehtiä värjäsin ensin kilon lankaa tumminta sinistä alla ja 600g kahta vaaleampaa sävyä, kaikilla kahdella dippauksella.

Syyskuun lopulla sain vielä toisen isomman erän, 6kg lehtiä, ja värjäys onnistui vielä silloinkin hyvin. Omia morsingon lehtiä olisi vieläkin ulkona, harsojen alla, saa nähdä, ehdikö enää värjätä niillä.

In English
I had to use my biggest dyepot, which uses wood, and the extraction happened like I wrote above. After 20 minutes the leaves were easy to lift up in a bag and the extraction was successul, even though I was anxious when I though first I couldn't get the temperature to go down quicly enough.. I did, when I added enough cold water:)
The amount of water was so big (70-80 litres), that I had to use 100g of washing soda to raise the pH high enough. I got a lot of blue foam, and I oxidized for 20 minutes to make sure all the indigotin was formed.
I used 30 grams of hydrosulfite to remove the oxygen from the bath and after one hour the bath was ready.
With this 10 kg of leaves I dyed 1 kg of darkest blue and 2 x 600grams of lighter ones, all dipped twice.

In the end of September I got another big batch, 6kilos of woad and they still gave good color with the same method. My own woad also has good leaves left, but I'm not sure if I have time to use them any more this fall.

Tämä vuosi tuntui olevan harjoittelua morsingolla värjäyksessä, ja vielä jäi ensi vuodeksi paljon kokeiltavaa, mm pelkistys hiivakäymisellä tai muulla käymismenetelmällä. Morsinko on hyvä indigon lähde, jos käytettävissä on peltoa ja pystyy kasvattamaan paljon morsinkoa, mutta pienessä puutarhassa (jos sinisen tarve on suuri) väritatar on riittoisampi indigokasvi minun mielestäni. Myös eristys on väritattarella helpompaa.. siis minulle:)
Aion silti jatkaa morsinkokokeilujakin, on mm mielenkiintoista nähdä millainen väri tulee luonnonvaraisesta morsingosta, jonka siemeniä sain, suhteessa viljeltyyn morsinkoon.
In EnglishThis summer seemed to go so fast, and a lot was left for next year, like woad fermentation vats. Woad is a good source of indigo, if you have a field and lot of space (that is if you need a lot of blue), but in a small garden I think japanese indigo is more economical, it gives so much more indigo.
Also extraction is easier with japanese indigo.. for me:)
I'm still going to continue experimenting and dyeing with woad, too, I got seeds from a native woad here in Finland, it will be interesting to see how it compares to the cultivated woad.

Mascha's Danish Mittens

Viime viikolla oli hienot syksyilmat, ja minä olin sängyn pohjalla suurimman osan viikkoa.. flunssassa ja kuumeessa. Nyt alkaa elämä voittaa, mutta täytyy ottaa vielä hiukan varovasti, ettei tule jälkitauteja.
Ennen sairastumista olin edelleen kerännyt sinisiä värejä puutarhasta, värjännyt niitä ja myös sitten sinisen päälle keltaista. Tarkoitukseni oli saada ihan yhtä tiettyä vihreää, mutta niinkuin aina, kun jotain haluaisi, ei sen uudelleenvärjäys onnistu. Näissä kahdella värillä värjätyissä se on entistä vaikeampaa, kun molempien pitäisi tulla samalaisina. Ja vielä erityisesti mitä vaaleampi väri on sitä helpommin sävyerot näkyvät siinä.

Tätä vihreää olisin tarvinnut, koska saksalainen Masha, joka oli tehnyt vuosi sitten Bloom-lapaset, on taas tehnyt kauniit lapaset viime talvena minulta ostamistaan langoista, ja hän on myös tehnyt niihin ohjeen, joka on saatavana ilmaiseksi Ravelryssa, lapasten nimi on Danish Mittens. Onnittelut Mascha! Kunhan onnistun, niin myös näihin lapasiin tulee olemaan saatavilla lankalajitelma, tosin mitä todennäköisimmin vihreä ei ole aivan samanlainen vaan hiukan tummempi. Ehkä reilun viikon päästä:)

In English
Last week was the perfect autumn weather for outdoor work and mushroom hunting, and I was in bed most of the week, in fever and flu:( Now I am better, but I still have to take it easy, so that the flu doesn't come back.
Before getting sick, I had harvested blue from the garden, dyed blue and also yellow on top of the green trying to get a color I dyed last year.. with no luck. It is even more difficult to get the same shade with a color that is dyed combining two different colors, as both need to be the same, and the ligher the color is, the more impossible it is for me.

I wanted to get that green because Mascha from Germany, who a year ago made the Bloom-mittens, had again made the most beautiful mittens called Danish Mittens from the yarns she had bought from me last winter. Congratulations Mascha! She has made instructions for these mittens and you can get it for free in Ravelry. Her name is there Mascha2 and the pattern is in the library as Danish Mittens. I think within two weeks I'll have a selection of yarns available in my shop also for these mittens.. but the green will be slightly different:)

New mushroom dye book Uusi sienivärjäyskirja

Reilu viikko sitten kuulin, että uusi ruotsalainen sienivärjäyskirja on ilmestynyt ja tilasin sen heti. Kirjan nimi on Färgsvampar & svampfärgning, tekijöinä Hjördis Lundmark ja Hans Marklund. Tätä kirjaa on odotettu pitkään ja se onkin täysin odotuksen arvoinen: melkein 300 sivua, joista 185 sivua värisienten ja niistä saatavien värien esittelyä. Sieniä on esitelty noin sata, joista kääpiä parikymmentä, ja mm eri seitikkejä 20! Mukana on minulle uusia väriseiniä, jännittävää. Pohjoismaissa esiintyvien värisienten lisäksi kirjassa on joitakin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa esiintyviä värisieniä.

Jokaisesta sienestä on hyvät tunnistuskuvat ja teksti, sekä sienessä oleva vaikuttava väriaine (jos se on tiedossa, kaikkea ei vielä tiedetä). Värinäytteiden kohdalla on selkeästi kuivattujen sienten määrä suhteessa lankaan, onko kyseessä ensimmäinen vai jälkiväri, missä pHssa näyte on värjätty, millä puretuksella ja mikä minusta hienointa, jokaisesta näytteestä on tehty valonkestotesti ja kuvassa on värin saama arvo. Tämä on todella arvokasta tietoa, kaikkea ei enää tarvitse kokeilla itse ja todeta värin muuttuvan myöhemmin. Näytteitä oli pidetty 10-12 vk auringossa ja verrattu samoissa olosuhteissa pidettyihin virallisiin 'blåskaleprover' (en tiedä mikä tuo sana olisi suomeksi) ja näin saatu valonkestoarvot 1-6. Sienten kohdalla on myös symboli sen mukaan onko sieni vähemmän hyvä värisieni, hyvä värisieni vai erittäin hyvä värisieni ja juuri valonkesto on yksi tekijä tässä määrittelyssä.

Esipuretuksesta ja värjäykseen vaikuttavista asioista on selkeästi joitakin sivuja, Hjördis on käyttänyt puretukseen ainoastaan alunaa (20%) ja viinikiveä (15%), ja saanut pelkästään näillä koko väriskaalan, myös sinisiä ja vihreitä valonkestoarvoilla 3 ja 4. Joitain näytteitä on myös ilman puretusta.

Kirjassa on myös listattuna lopussa värisenet niistä saatavan värin mukaan ja toisessa listassa ovat värisienet valonkestoarvojen mukaan. Tässä kohtaa olisin kyllä toivonut tieteellisiä nimiä ruotsinkielisten lisäksi, ruotsintaitoni ei ole niin hyvä, ja tieteellisistä nimistä olisin heti tiennyt, mikä sieni on kyseessä:) Sieniesittelyissä on onneksi myös tieteelliset nimet.

Kirjaa saa ainoastaan tilaamalla suoraan Hjördikseltä itseltään, hänen kotisivunsa ovat täällä.

Kirjan hinta on 330kr (n33€) ja postikuluja tuli 150kr (15€ ) lisäksi. Maksu kävi kätevästi pankkisiirron välityksellä Ruotsiin. Toivottavasti tämä kirja myös suomennetaan joskus, se on ehdottomasti sen arvoinen.. ja englanninkieliselle painokselle varmasti löytyisi myös lukijoita.

Tämä on yhtä hyvä kirja sekä aloittelevalle että kokeneemmalle sienivärjärille.

Suosittelen!

In English

About a week ago I heard that a new Swedish book about mushroom dyeing was published and I ordered it right away. The name of the book is Färgsvampar & svampfärgning (Dye mushrooms and mushroom dyeing), and the authors are Hjördis Lundmark and Hans Marklund, very experienced Swedish mushroom dyers. I have waited for their book for a long time and it was worth the wait: almost 300 pages, of which 185 pages of different dye mushrooms and the colors they give. There are about 100 different dye mushrooms, among about 20 different polypores and 20 different Cortinarius mushrooms! And new dye mushrooms for me, also, exciting:)

Besides mushrooms growing in Scandinavia, the book presents dye mushrooms from Europe (4), North America (3) and Australia (8), but many Scandinavian mushrooms grow also in Europe and North America.

Of every dye mushroom there are good identification pictures and text, and also what is the main dyestuff in each mushroom (if known, there is still many unidentified dyestuffs). In the pictures of dyesamples there is a lot of information in simple numbers and symbols: the ratio between dried mushrooms and fiber, the pH of the dyebath, if it is the first or second dyebath, what the mordant was used and what I think is the greatest is that from every dyesample a lightfastnesstest has been made and in the picture there is the number which indicates the lightfastness. This is very valuable information, now you don't have to try everything out yourself and perhaps see later that the color changed! The dyesamples had been kept in sun for 10-12 weeks and compared to the official 'blåskaleprover' (I don't know what that word is in English) which had been in the same conditions, and thus gotten the lightfastness values from 1-6. For every dye mushroom there is also a symbol which indicates if it is not so good dye mushroom (T), good dye mushroom (TT) or very good dye mushroom (TTT) and the lightfastness was one big criteria to this asessment.

There are pages about dyeprocess and about the things which affect the dyeresult and mordanting. Hjördis premordants only with alum (20%) and cream of tartar (15%), and has gotten the whole rainbow of colors, also greens and blues with lightfastnessvalues 3 and 4. There are also some samples without any mordanting.

In the end of the book there mushrooms are listed by the color they give and also lists according to the lightfastness. Here I had hoped for also latin names of the mushrooms besides Swedish names, I know them better by latin name as I think many non-swedish speaking do:)

Luckily there are latin names in the main mushroom pages.

You can get this book only from the author, Hjördis Lundmark, her homepage is here.

The price of the book was 330 Swedish kronor (33 eur) and shipping to Finland was 150 kronor (15 eur). Within EU the paying is easy to bank account, but you can ask if Hjördis could take also Paypal. I hope this book gets to be translated to Finnish sometime.. and also English, it is really worth it, but even without knowing how to read Swedish, there are a lot of information in the pictures and symbols and numbers, which are easy to understand. I notice now that the page which I photographed had less pictures than many other pages, so perhaps it wasn't the best choice to show, but there are overall more pictures than text in the book.

This is a good book for a beginner in mushroom dyeing as well as for an experienced mushroom dyer so I can really recommend it.

Harvest with our cat Sadonkorjuuta kissan kanssa

Vielä ei ole onneksi ollut hallaöitä, olen kerännyt ja käsitellyt väritattaria eli japanilaista indigoa talteen ja sato on todella hyvä. Yhdestä kasvista tulee lehtiä n 300g, jolla taas värjää melkein saman verran lankaa siniseksi. Kasvihuoneessa kasvavista keräsin yhden sadon jo elokuun alussa ja toinen sato on vielä siellä odottamassa, mutta ulkona kasvavat on kerätty vasta nyt, lähinnä ajanpuutteen takia... no, ovat sitten kasvaneet entistä enemmän. Kirjoitan myöhemmin tarkemmin niiden käsittelystä, tässä vain kiva juttu, joka sattui toissapäivänä.
Olin perkaamassa lehtiä pois varsista, ja toinen kissamme tuli katsomaan, mitä teen. Sekin on 18 vuotta vanha (kuten valkoinen veljensä Maukka), ja ihan kuuro jo, mutta näkö- ja hajuaisti toimii, joskus se saa jopa myyriä vielä kiinni.

In English
We haven't had any frosty nights yet, but any time now they could come. I have been busy harvesting my dyeplants, mainly japanese indigo, which is very tender and dies if temperature gets too low. The yield is very good this year, from one plant I get about 300grams of leaves, which dye almost the same amount of yarn blue. From the plants which grow in the greenhouse, I got one harvest already in early August, and more is still growing inside, but most plants are outside and I haven't had time to harvest them until now.. which is ok, since I get more leaves now:) I'll write later more about extracting the blue from them, but here are some pictures about what happened day before yesterday.

I was ripping the leaves from the stems of japanese indigo, when our other cat came to look what I was doing. She is also 18 years old (like her white brother Maukka), and though she can't hear anything any more, she can see and smell well still... she even catches occasional moles from the garden.

Ensin pöydän reunalle ja sitten vähän lähemmäs lehtipinoa...

First she is sitting near the edge of the table and then moves closer to the pile of indigos...

Hmm... mitäs täällä tuoksuu...

Mmm, what is that smell...

Jotain täällä on...

There is something here...

Haa..... löytyi!

Haa... got it!

Nam, se oli pieni palanen kissanmintun (Nepeta cataria) lehteä, joka oli kasvanut väritattarien seassa ja joutunut leikkuuseen vahingossa. Uskomaton hajuaisti, lehti oli pinon pohjalla, enkä ollut lainkaan huomannut sitä oksia leikatessa:)

In English

Yam, it was a one leave from catmint (Nepeta cataria) which had grown in the japanese indigo bed (as a weed), and I had accidentally cut it with the indigos. How amazing that she smelled it, it was in the bottom of the pile, and I hadn't noticed it at all while cutting the indigos:)

Thread of Life- mittens Elämänlanka-lapaset

Tein lapaset uusilla väreillä tarvikepakettia varten.
Mallin on meille 1993 muokannut Mervi Kanninen vanhojen perinnekuvioiden pohjalta. Samalla kuviolla meillä on myös Ruusutarha-lapaset ja tämä Elämänlanka oli myös aiemmin hiukan eri värityksellä. Nyt sain tehtyä omasta mielestäni niin hyviä vihreitä ja punaisia, että ne halusivat tulla näihin lapasiin, parhaimmillaan elämä on kirkkaita värejä, joukossa vähän murretumpaakin ja tummaakin :)
Väreinä on lampaan musta pohja, ja langat on värjätty krapilla, verihelttaseitikillä, japanilaisella indigolla yhdistettynä pietaryrttiin ja lepänkuoripuretuksella värjätyllä krapilla.

In English
I knitted new mittens and they are now available as a kit with yarn and instruction.
Mervi Kanninen has modified this pattern for us in 1993 from traditional Finnish pattern, with white, burgundy, pink and greens it is called Rosegarden and now when I got new nice colors, I decided to use this pattern again. The name of these mittens is Thread of Life, bright, muted and dark colors all together:)
The base color is natural black and pattern colors are dyed with madder, mushroom Cortinarius semisanguineus, japanese indigo combined with tansy and madder again but mordanted only with alder bark.

The busiest day at the market Kiireisin päivä torilla

Eilen oli kiireisin päivä torilla, mitä on varmaan koskaan ollut. Onneksi olimme molemmat mieheni kanssa siellä, tiesin nimittäin etukäteen, että risteilyllä on neulojia, enimmäkseen amerikkalaisia, ja laiva poikkeaa päiväksi Helsinkiin.
Olin värjännyt tätä varten koko elokuun ja tehnyt tarvikepaketteja ja kyllä oli hyvä mieli, kun huomasi, miten työ oli kannattanut ja kojustamme ja langoistamme tykättiin:)
Meillä oli kamerakin mukana torilla, mutta yhtään kuvaa ei kumpikaan ennättänyt ottaa neulojien parveillessa kojussa, ja jälkeenpäin koju ei olisikan enää näyttänyt niin kuvaukselliselta. Renee sanoi osuvasti saapuessaan paikalle muiden kanssa: "the vultures have arrived":).
Oli todella ihana tavata Ravelrystä "tuttuja" henkilöitä, monien nimet kyllä ennätin unohtaa siinä hässäkässä ja olipa yksi värjärikin mukana. Nancy Bush oli myös juuri niin ihana henkilö oikeastikin, millaisen kuvan olin saanut hänestä.
Ihana päivä, joka suhteessa!

In English
Yesterday was the busiest day at the market, luckily DH was there with me, I couldn't have done without him. I knew in advance that Craft Cruisers had a Knitting Cruise with mostly knitters from the US and Canada and they were coming to Helsinki for one day yesterday.
I had dyed yarn and prepared mitten kits for them all August and I am SO pleased that they liked our booth and things.
We had camera with us at the market, but neither of us had no time to take pictures of our booth filled with knitters.. and afterwards it wouldn't look worth taking pictures:)
The first knitter was already waiting for us when we arrived at the market in the morning (so she had the best where to choose from) and a little later Renee came with others saying aptly: " the vultures have arrived":)
It was so absolutely nice to meet people, some of you I "knew" from Ravelry, and some others, I'm afraid I forgot many names already.. so many people, all at the same time, but it was a real pleasure to meet you all! And also a dyer among the knitters, Linda, had I known you were coming, I had brought you some mushrooms!
Special thanks to Melissa, thank you!!
And Nancy , it was so wonderful to meet you, thank you.
You all really made my day, thank you, thank you, thank you!
I hope your day in Helsinki was as good and memorable as mine was.

Dyeing with Brown Knapweed Kasvivärjäystä ahdekaunokilla

Ahdekaunokki (Centaurea jacea) on kukkinut elokuun alussa pitkään yleisenä ainakin meilläpäin pikkuteiden varsilla, viimeiset keltamatarat ja paimenmataratkin kukkivat kun ahdekaunokki aloitti, pelkkiä värikasveja tienpenkat täynnä:)
Myös perhoset pitävät ahdekaunokeista, alla sitruunaperhonen sen kukalla. Muuten, sitrunaperhosten toukat elävät ainoastaan korpipaatsamalla tai orapaatsamalla eli taas törmätään värikasveihin:)

In English
Brown Knapweed (Centaurea jacea) has been flowering since the end of July. It grows here in the banks of small dirt roads, together with different Bedstraws (Galium species), so dyeplants are everywhere:)
Also butterflies love Knapweeds, below Common Brimstone (Gonepteryx rhamni) feeding on the Knapweed flower. By the way, the caterpillars of these butterflies feed only in the leaves on Alder Buckthorn or Common Buckthorn, so here we bump again to dyeplants:)

Sinisten värjäysten lomassa keräsin viime viikolla kukkivia ahdekaunokkeja värjäykseen. Kuulemani mukaan saksalaisen Sweppen värjäyskirjassa olisi kerrottu, että ahdekaunokki sisältää mm luteoliinia, ja sitä sisältäviä keltaisiahan kannattaa aina suosia värin kestävyyden vuoksi. Löysin myös tällaisen sivun kirjasta Flavonoides of the Sunflower family, näyttää mielenkiintoiselta.
Keräsin ison sylillisen, 3,5kg kukkia (ötökkäkammoisille varoitus, kukissa oli aika tavalla kirppoja tai jotain vastaavia pikkukoppiksia), ja leikkelin kukat varsineen palasiksi. Kasvien päälle laitoin hanasta kuumaa vettä, ja annoin seistä kaksi päivää . Liotusvesi alkoi hiukan käydä, mikä oli tarkoituksenikin, ja samalla muuttui ruskeammaksi. Kaadoin kasvit vesineen kattilaan ja nostin lämmön kolmen tunnin aikana hitaasti kiehumapisteeseen, mutta annoin kiehua vain n 15 min, jonka jälkeen liemi sai jäähtyä, ehkä toiset kolme tuntia. Jotkut keltaiset väriaineet ovat herkkiä muuttumaan huonompaan suuntaan (miksi?), jos lientä keittää kovasti, siksi käytin ja hauduttelin ennemmin tätä värilientä.
Siivilöityäni kasvinosat pois samean ruskeasta liemestä, laitoin sinne 500g alunalla ja viinikivellä puretettua lankaa, ja aloin lämmittää lientä. Aluksi väriä ei tarttunut paljoa lankoihin, mutta kun lämpö oli 80C, niin langat muuttuivat keltaisiksi. Haudutin siinä lämmössä noin tunnin, jonka jälkeen nostin langat ylös, jäähdytin ja pesin seuraavana päivänä. Tuloksena oli hyvä aika voimakas keltainen, joka sopii oikein mainiosti pohjaväriksi vihreään indigon kanssa. Olen tähän hyvin tyytyväinen, vaikka valonkestotesti on vielä tekemättä; kasveja oli helppo kerätä, niitä kasvaa omalla pihallanikin ja vaikka olin aluksi ajatellut laittaa 100g lankaa kilolle kasveja, kävin ahneeksi ja laitoinkin vielä enemmän: 700g kasveja/100g lankaa, silti väristä tuli voimakas. Pitkät käymis- ja haudutusajat tietysti saatoivat auttaa vielä tässäkin.
In English
Last week while dyeing blues I also went to gather flowering Knapweeds for dyeing. I've been told that Schweppe's dyebook says that Brown knapweed contains luteolin, and of course I was interested to try it. I don't have that book (I don't know enough german unfortunately, it is very much recommended book), but I found online pages from a book Flavonoids of the Sunflower Family, and it also looks very interesting.
I cut an armful of plants ( a warning to those who are afraid of bugs, the flowers were full of small flea beetles or something like them), cut them to smaller pieces and poured hot tapwater over the plants. I let them steep outside for two days until the liquid started to ferment and had turned to brownish yellow. I then put it to kettle and started to heat slowly, during threee hours the temperature rose to boiling, I let them boil (not very hard) for only 15 minutes as some yellow dyestuffs change easily to dull tan (why?), if boiled too hard or too long, that is why I preferred the fermenting and slow cooking. I then let the bath cool for another three hours, and strained it.
The bath looked muddy brown, I put 500grams of yarn premoredanted with alum and CoT in it and started to heat the bath again. At first the yarns didn't take much color, but after the temperature rose to almost simmer, 80C, the yarns turned to strong yellow. After one hour, I took the yarns from the bath and the next day washed them. I got quite strong yellow, which is very good for greens overdyed with japanese indigo. I am so pleased, even though I haven't tested these for lightfastness yet, but the plants were easy to gather, and I have them growing wild in my garden, too. I was going to use one kilo of plants to 100grams of yarns, but I got greedy and put more yarn to the bath, now I am happy as I saw the 700grams was enough to dye 100grams of yarn a strong color. Perhaps fermenting helped.

How can dyeing with woad be so difficult? Miten värjäys morsingolla voi olla näin vaikeaa?

Kasvivärjäys siniseksi indigolla on minulle tuttua: olen värjännyt paljon kasveista jauheeksi eristetyllä indigolla, viime kesänä omilla japanilaisilla indigoilla ja aiemmin morsingoista eristetyllä valmiilla uutteella, mutta morsingon tuoreilla lehdillä värjäys on uutta ja kuvittelin, että se on helppoa. Ehkä se onkin, näin minulle on sanottu! Lukemalla liikaa erilaisia ohjeita tein siitä ehkä liian monimutkaista:)

Periaatteessa tuoreista lehdistä indigon esiasteet uutetaan kuumassa vedessä, uuton jälkeen liemen pH nostetaan ja kun liemeen saatetaan happea vatkaamalla, esiasteet muuttuvat emäksisessä ympäristössä indigotiiniksi, joka ei kuitenkaan ole vesiliukoista. Jotta se saataisiin tarttumaan lankaan, se muutetaan liukoiseen värittömään leukomuotoon poistamalla liemestä happi (eli pelkistämällä). Tämä voidaan tehdä käymismenetelmällä tai lisäämällä liemeen natriumditioniittia (jota on mm tahranpoistoaineissa). Nyt liemessä oleva väritön indigo tarttuu lankaan ja kun lanka nostetaan ylös, indigo muuttuu takaisin liukenemattomaan muotoon ilman hapen vaikutuksesta, ja sininen väri on pysyvä.

Tuoreissa lehdissä olevat indigon esiasteet tuhoutuvat helposti ennenkuin ne on saatu muuttumaan indigotiiniksi - kuten sain karvaasti todeta itsekin.

Erilaisia ohjeita uutolla on paljon:
-lehdet kannattaa pestä ennen uuttoa, 1-3 kertaan
-lehtien määrä vaihtelee neljästä kymmeneen kertaan langan paino
-jossain ohjeissa lehdet silputaan, toisissa ei
-uutosliemen pH kannattaa olla hapan (pH4) aluksi, jotta esiasteet säilyisivät mahdollisimman hyvin, mutta sitten taas toisaalla siihen ei todettu olevan syytä
-uutosliemen lämpötila vaihtelee kiehuvasta huoneenlämpöön, yleisimmin se on n80C
-aika, jonka lehdet ovat uuttumassa vaihtelee neljästä minutista tuntiin, huoneenlämmössä jopa vuorokauteen, yleisimmin se oli 10-30 minuttia, nähtävästi mitä kuumempi liemi, sitä lyhyempi aika
-jossain ohjeissa liemi piti jäähdyttää mahdollisimman nopeasti, toisissa siitä ei puhuttu mitään
-hapetusaika vaihteli viidestä minutista tuntiin
-hapetusliemen pH tulee olla välillä 9-13
Ei ihme, että oli sekaisin, mitä oikein kannattaa tehdä! Mistä tiedän, onko jokin pikkuseikka tärkeä vai ei?

Päätin kokeilla muutamalla yleisimmällä tavalla, vaikka lopulta näistäkin tuli hiukan omia sovelluksia, kun lämpötilat eivät suostuneet nousemaan ja laskemaan halutuissa aikarajoissa.

Kaikissa näissä minulla oli juuri kerättyjä tuoreita lehtiä (25.7) 730g ja ne oli pesty kylmässä vedessä kahteen kertaan. Lehdet olivat alunperin aika puhtaita olkikatteen vuoksi.

Kokeilu 1.
Uutto huoneenlämmössä, ei onnistunut, tästä myöhemmin lisää.

Kokeilu 2.
Tämä koetti jäljitellä MTT:ssa Jokioisissa SPINDIGO-projektin aikana tehtyjä kokeita. Nämä ovat liitteenä Anne Vuoreman väitöskirjassa Reduction and Analysis methods of Indigo (Content and Purity of indigo from Dyer's Woad (Isatis tinctoria L.), Anne Vuorema, Elise Ketoja, Marjo Keskitalo, produced in the North Europe, submittend to Indstrial Crops and products). Näissä tutkimuksissa paras tulos oli saatu seuraavasti: lehtien pesu kolme kertaa, uuttoaika 8 min, uuttolämpötila 75-82C, jäähdytysaika alle 2min, hapetusaika 45min ja pH 13.
Hyvin samantapainen ohje löytyy englanninkielisiltä sivuilta woad.org

-lehdet kokonaisina 10litraan 80-85 asteista vettä kattilaan
-uuttoaika 10min, jonka jälkeen lehdet heti pois
-liemi vaalea kellanruskea
-jäähdytys 85C ->55C 20 min
-pesusoodaa 65g (2 rkl), pH 10-11, liemi tumman sinivihreä
-hapetus 15 min, vain vähän vaahtoa
-25g natriumditioniittia 50C -> 60 min, liemi keltainen, ei kuparihohdetta
-100g lankaa 10min, hapetus 15 min, ei juuri lainkaan väriä, kolmen dippauksen jälkeen hyvin hyvin vaalea sinerrys, kuvassa alla no2
Pigmentit eivät joko olleet uuttuneet tai sitten ne olivat tuhoutuneet, mutta miksi? Liemen lämpö oli 55C kun lisäsin soodan, jossain ohjeissa sanotaan, että se ei saisi olla yli 50C, mutta toisaalta kysyin tästä Värjäripäivillä viime viikolla morsinkokonkari Tuovi Aallolta, ja hän oli sitä mieltä, että se ei ollut voinut vaikuttaa.

Kokeilu 3.Tähän otin mallia Woad.ca sivujen ohjeesta.
-lehdet revitty, laitettu 10 litraan 90 asteiseen veteen, jonka pH oli laskettu etikalla noin neljään. Vesi kuitenkin jäähtyi kylmistä lehdistä 80 asteiseksi ja kesti 20 min ennenkuin nousi takaisin 90C, jolloin otin lehdet pois uutosta
-liemi punaruskea
-jäähdytys 90C->40C 40 min
-lisätty 60g pesusoodaa, pH11, liemi tumman sinivihreä
-hapetettu 15 min, aika paljon sinistä vaahtoa
-20g natrium ditioniittia -> 60min, hyvä kuparihohde keltaisen liemen pinnalla
-100g, kolmen 10 min dippauksen ja hapetuksen jälkeen vaalea turkoosi, kuvassa no3
-seuraavana päivänä vielä jälkivärinä 100g kolmella dippauksella vaaleampi turkoosi
Tästä tuli paremman väristä, vaikka edelleen hyvin vaaleaa. Pigmenteistä oli varmaan osa tuhoutunut, lämpötila oli niin pitkään korkea, vai mitä?

Kokeilu 4.Perusresepti monista kirjoista.
-lehdet revitty, niiden päälle kaadettu kuumaa 85C vetta 10l kattilaan, lämpö pois päältä
-uuttuivat 50 min, jolloin lämpö oli 60C, lehdet pois liemestä
-liemi tumman punaruskeaa
-lisätty 60g pesusoodaa, liemi muuttui ruskeanvihreäksi (ei sinivihreäksi)
-hapetus 15min, ei vaahtoa
-lisätty 20g natriumditioniittia -> 40 min, ei kuparihohdetta, vaikka liemi oli keltaista
-100g lankaa, johon ei tarttunut käytännössä ollenkaan mitään väriä useassakaan dippauksessa
Mahdollisia syitä epäonnistumiseen:
liemi oli liian kuumaa liian kauan, liemen olisi pitänyt jäähtyä nopeammin tai ehkä 30 min olisi ollut oikea aika? Jossain ohjeissa sanotaan, että liemen pitää olla piripintaan, toisissa taas tästä ei sanota mitään, eikä minulla ollut näin... kansi oli kylläkin päällä. Voiko tämä vaikuttaa?
Tässä vaiheessa olin jo aika kypsä koko morsinkoon, aikaa oli kulunut kaksi päivää ja tuloksena oli hyvin vaaleita sävyjä, otin maanataina vapaapäivän ja kävin katsomassa ystäväni Pirjon ruusuja ja niinpä tiistaina olin taas valmis uuteen yritykseen:)

Kokeilu 5.
-800g lehtiä pesty kahteen kertaan kuten aiemminkin, mutta nyt pilkoin ne saksilla pienemmiksi
-n 6l kiehuva vettä, pH3.5-4
-kun laitoin lehdet kattilaan, lämpö putosi 90C
-n 5 min kuluttua 95C, lämpö pois päältä
-toiset 5 min jälkeen lämpö 80C, eli yhteensä 10 min, jonka jälkeen
-kattila jäähtymään vesisaaviin, jossa lämpö putosi jo 5minutissa 40C!
-vettä oli vähemmän kuin aiemmin, varmaankin siksi lämpötilan nousu ja lasku olivat nopeampia
-lehdet siivilöity 20 min kuluttua uutoksen aloituksesta
-liemi kellanruskea, muuttui nopeasti punaruskeaksi
-60g pesusoodaa, pH 10-11, liemen väri muuttui hitaasti ruskeanvihreäksi, hapetuksen alettua sinivihreäksi
-hapetus 15 min, todella paljon vaahtoa, joka oli aluksi kellanvihreää, sitten turkoosia ja sinistä (aiemmissa yrityksissä vaahto oli heti aluksi sinistä). Lopussa uusi vaahto oli vihreää, vanha edelleen sinistä. Hapetuksen loppuessa lämpö oli 30C
-vaahdon laskeutuminen kesti aika kauan, 10 min
-lämpö nostettu 50C, lisätty 20g natriumditioniittia -> 40min
-hyvä kuparihohde kellanvihreän liemen pinnalla
-100g lankaa 10min, hapetus 15 min, 2 x 5 min ja hapetus 10 min, hyvä keskisininen, vihdoin onnistui:)
-jälkivärinä vielä vaaleampaa sinistä, näissä ei ollut sitä turkoosia, mitä viikonlopun värjäyksissä
Periaatteessa erot epäonnistuneisiin uuttoihin olivat pieniä, mutta ainakin tässä onnistuneessa lämpö oli korkeampi, mutta lyhyemmän aikaa. Samoin jäähdytys oli nopea ja koko prosessi siihen asti kun emäs lisättiin vain 20 min. Myös uuton pH oli aluksi 4. Näin aion kokeilla uudestaankin jatkossa, mutta silti on epäselvää miksi tästä tuli parempi väri kuin muista? Morsingot olivat kasvaneet samassa penkissä rehev'ästi, yhdestä kasvista tuli 250-300g lehtiä.
Voi olla tietysti, että indigon esiastetta ei ollut ehtinyt kehittyä riittävästi, mutta koska viimeisin uutto onnistui, niin tekniikassanikin oli varmasti vikaa:) Täytyy harjoitella lisää, onneksi lehtiä riittää ja toivottavasti saisin myöhemmin tummempaa sinistä myös morsingosta.
Vertailuksi alinna on kuva seuraavana päivänä japanilaisilla indigoilla värjäämistäni langoista: näihin olin käyttänyt 500g tuoreita lehtiä ja sain 200g tumman sinistä (3 dippausta) ja 200g vaaleampaa (3 dippausta), liemi on odottamassa, varmasti saan siitä vielä jälkiväriä lisää.

In English
Dyeing blue with indigo is familiar to me: I have dyed a lot with powdered indigo, last summer I dyed with my own japanese indigo and I had earlier dyed with woad which had been already extracted, but dyeing with fresh woad leaves was new to me. I thought there was nothing to it, just do it and maybe it is that easy, I have been told so! Perhaps by reading too many instructions and recipes I made it too complicated:)
In principle the precursors of indigo are extracted from fresh leaves in hot water, then the pH of the extraction is raised, and when oxygen is introduced to the extraction in alkaline environment, the precursors are transformed to indigotin, which however is not soluble. To make it soluble so that it can impregnate the fibers, it is converted to so called leuco-indigo by removing oxygen from the bath, either by fermenting or by sodium dithionite (color-run-remover contains this). Now in colorless (or actually yellowishgreen color) form it can impregante the fibers and when the fibers are lifted from the bath, leuco-indigo oxidises back to indigotin by oxygen in the air, and now the color is permanent.
The precursors in the fresh leaves are easily distroyed before they are converted to indigotin - which I found out myself unfortunately.
There are several different recipes how to extract indigotin from woad:
-wash the fresh leaves before extraction, one to three times
-use the amount of four to ten times of weight of the leaves to fiber
-cut the leaves smaller, but some recipes don't mention this
-in some recipes the extraction liquid should be acid, pH3-4, because the precursors are stable in acid environment, on the other had, some research said that it was not necessary
-the temperature of the extraction varies from boiling to room temperature depending on the recipe. Most often it is about 80C
-time of extraction varies also, from four to sixty minutes, even to 24 hours in room temperature. Most often it was said to be 10-30 minutes, apparently the hotter the water, the shorter the time.
-in some recipes the extraction shoud be cooled down as fast as possible, then again some didn't think it was important.
-time of oxydizing the bath varied from five minutes to one hour
-the pH of the bath when oxydizing should be between pH 9-13
No wonder I was confused what to do. How could I know which one small thing made the difference and was important?
I decided to try couple of most common recipes, even though I though all of them would work. The temperatures of the bath didn't raise or cool as fast I was needed so that these all have flaws and they are not exactly how they should have been.
In all the experiments I had freshly collected leaves of woad (June 25th) 730grams and they were all washed twice in cold water. The leaves were pretty clean to begin with because of the straw mulch.

Experiment 1.
Extraction in room temperature, didn't work, more about this later.

Experiment 2.I tried to imitate the extractions made in MTT, Jokioinen Finland during SPINDIGO-project. These are from Publications in the Anne Vuorema's book Reduction and Analysis methods of Indigo (Content and Purity of indigo from Dyer's Woad (Isatis tinctoria L.), Anne Vuorema, Elise Ketoja, Marjo Keskitalo, produced in the North Europe, submittend to Indstrial Crops and products). In these experiments the best results were recieved after washing the leaves three times, time of extraction was 8 minutes, time of cooling less than two minutes, the extraction temperature 75-82C, the time of oxygenation 45 minutes and pH 13.
A recipe close to this is in woad.org -pages
What I did:
-whole leaves to 10litres of hot 80-85C water
-time of extraction 10 minutes, and I then removed the leaves immediately
-the bath was light yellowish brown
-cooling from 85C ->55C in 20 minutes
- I added washing soda 65grams (2 tbs), pH 10-11, the bath was dark bluish green
-I oxidized 15 minutes, only a little foam
-25 grams of sodium hydrosulfite when the temperature was 50C ->60minutes, bath was yellow, no coppery bloom
-100grms of yarn, 10 minutes and 15 minutes oxydation, there was hardly any color, after three dippings the color was very pale blue, no2.
Either the pigmets hadn't been extracted at all or they were destroyed, but why? The temperature of the bath was 55C when I added the washing soda, and some recipes say that this could destroy the pigments, but I asked about this last week in Dyer's Guild summer meeting from Tuovi Aalto, who has grown and dyed with woad for a long time, and she didn't think it made any difference.

Experiment 3This tries to imitate the recipe in Woad.ca, not very successfully, I must say.
-I teared the leaves to smaller pieces, washed them twice and put in 10 litres of hot 90C water, pH4 lowered with vinegar. The water cooled down to 80degrees from cold leaves and it took 20 minutes for it to go up to 90 C again. At that point I removed the leaves from the bath.
-color of the bath was reddish brown
-I cooled it down from 90C to 40C in 40 minutes
-I added 60grams of washing soda, pH11, bath was dark bluish green
-oxidized 15 minutes, there was quite a lot of blue foam
-I added 20grams of sodium hydrosulfite ->60minutes, good coppery bloom on top of the yellow bath
-100grams of yarn, after three ten minute dips and oxidizing the color was light turqoise, no3 in the picture below
-the next day I got another 100grams of even lighter turqoise, also no 3 in the picture
This extraction gave me the best color so far, but still very light. Part of the pigments must have been destroyed, the temperature was so high for so long, or what do you think?

Experiment 4.This is a common recipe in many books.
-leaves were teared to small pieces, 10litres of hot 85C water was poured over them and left to steep for 50 minutes, after which time the temperature was 60C, leaves strained from the bath
-bath dark reddish brown
-added 60grams of washing soda, pH 10, the bath changed to brownish green (not bluish green)
-oxidizing for 15 minutes, no foam
-added 20 grams of sodium hydrosulfite -> 40 minutes, no coppery bloom, bath yellow
-100grams of yarn didn't get practically any color, even in many dippings.
Possible reasons for failure:
the bath was too hot for too long, it should have cooled down quicker,perhaps 30 minutes would have been a better time? Some recipes tell you to pour water so much it overflows, some don't mention this and I didn't have it overflowing, but I had a lid on. Could this be the reason?
At this poit I was quite fed up with woad, I had spent two days and gotten only very pale colors. So Monday I took the day off and went to see roses in my friend Pirjo's garden , and that cheered me up and I was ready for another try with woad on Tuesday:)

Experiment 5.
-800grams of leaves washed twice as before, but now I cut them to even smaller pieces with scissors
-6litres of boiling water, pH3,5-4, added leaves, and the temperature dropped to 90C
-after 5 minutes the temperature had raised to 95C again, I turned the heat off
-after another 5 minutes it was 80C, so after totally 10 minutes I put the kettle to cool down in cold water, where the temperature dropped faster than before, in 5 minutes it had cooled down to 40C!
Why this happened: I had less water
-leaves were strained after 20 minutes
-bath was yellowish brown, but changed quickly to reddish brown
-added 60grams of washing soda, pH 10-11, the color changed slowly to brownish green, and after oxidation started to bluish green
-oxidation for 15 minutes, really a lot of foam, first yellowish green, then turqoise and blue (earlier, the foam was blue right from the start). In the end of 15 minutes the new foam was green, the old still blue. The temperature was 30C in the end.
-it took at least ten minutes for the foam to disappear after I stopped the oxidation
-raised the temperature back to 50C, added 20 grams of sodium hydrosulfite -> 40 minutes
-good coppery bloom on top of greenish yellow vat
_100grams yarn dyed for 10 minutes, oxidizing for 15 minutes, then dipped twice for 5 minutes and finally a good blue, not very strong, but very nice blue, no5 in the picture:)
-the afterbath gave me another 100grams of lighter blue, and these don't have that turqoise cast like the experiment 3.
Basically the differences in the extractions were small, but in this last one the temperature was higher and for a shorter time. Also cooling down was faster and the whole process took only 20 minutes from the start to the point where the alkaline washing soda was added. And the pH was low in the beginning. I am going to try this way again, but it is still unclear to me why this extraction worked and what went wrong in the others? I used the same woad from the same bed, they had grown very well, one plant gave me 250-300grams of leaves.
It could be that there were not enough indigo precursors in the leaves yet, but as the last extraction succeeded, there must be something wrong in my technique, too. I have to practice more, luckily a have lots of leaves left, and I hope to get darker blue from my woad still.
In the bottom picture I have yarns dyed with japanese indigo leaves day after my woad dyeing: for these I had used 500grams of fresh leaves and got 200grams of dark blue (three dips) and 200grams of lighter blue (also 3 dips) and I still have that bath waiting for more yarn.

Lehtiä pesussa ja uuttumassa.

Woad leaves in the wash bin and in the extraction, experiment 2.

Kokeilu 2:n uutos lehtien siivilöinnen jälkeen, alla liemi jäähtymässä isossa kylmävesipaljussa.

Experiment 2, after the leaves were extracted above and below it is cooling down in cold water.

Yllä kokeilu 2:n vaahto ja alla kokeilu 3:n vaahto.

Above foam of Experiment 2 and below the foam of Experiment 3.

Yllä morsinkolankoja, numerot viittaavat kokeilunumeroihin. Ykkönen ja nelonen olivat niin värittömiä, että niitä ei edes kuvattu. Alla japanilaisella indigolla (Persicaria tinctoria) värjätyt langat.

Above yarns dyed with woad, the numbers refer to experiment numbers. No1 and 4 were so colorless that I didn't photograph them. Below are yarns dyed with my japanese indigo.

My Woad and Flowers Morsinkoa ja kukkakuvia

Vähän puutarhakuvia.
Väritattaret eli japanilaiset indigot (Persicaria tinctoria) kasvavat lämpöä vaativina sekä sisällä kasvihuoneessa että ulkona sen seinustalla. Tänä vuonna se kärsi alkukesän kylmistä öistä, mutta näyttää nyt päässeen kasvun vauhtiin. Kuva kasvista viime viikonloppuna alla. Seinustalla kasvaa myös vähän yrttejä ja salaattia.
Kun kävelee polkua eteenpäin kasvihuoneen taakse pääsee morsinkomaalle.

In English
Some pictures from my garden.
My japanese indigoes (Persicaria tinctoria) grow inside the greenhouse and some also outside in a bed just beside the greenhouse, which is the warmest place. Japanese indigo needs a lot of warmth, this summer it hasn't grown quite so well as last year, because of the cold nights in June, but now it is catching up. Picture of it below taken last week-end.
In the bed by the greenhouse I also grow some herbs and salad.
The path leads me behind the greenhouse to the woad beds.

Istutin morsingot ulos kesäkuun alussa, ylempänä oleva kuva on otettu kesäkuun puolessa välissä ja alapuolella oleva kuva kuukautta myöhemmin nyt eli morsingot ovat kasvaneet oikein hyvin minusta. Kohopenkkiin lisättiin lampaanlantakompostia keväällä, yhtä paljon kuin jos olisin kasvattanut penkissä kaaleja ja heinäkate on pitänyt kosteuden hyvin, niitä ei ole tarvinnut kastella eikä rikkaruohoja ole paljoa tarvinnut kitkeä, mitä nyt yksittäinen ohdake on punkenut maasta. Taimiväli oli n25cm ja se ehkä olisi pitänyt olla suurempi, nyt ne ovat aika tiheässä, vai mitä? Etualalla on tavallista morsinkoa (Isatis tinctoria) ja taaempana harmaalehtinen on kiinalaista morsinkoa (Isatis indigotica), ihan eri näköistä lehdiltään.

Olisiko morsinko jo korjuukypsää?

In English

I planted my woad outside in the beginning of June and the picture above is of them in mid June. The picture below is how they look now, I think they have grown really well. They are in a raised bed in quite heavy soil, and composted sheep manure was added to the bed in spring, the same amount I used when I grow cabbages, so quite a lot. The bed is covered by hay to keep the moisture and prevent weeds, only an occasional thistle has grown through:)

The plants are perhaps planted too close to each other (25cm apart), what do you think?

In the front there is woad (Isatis tinctoria) and behind it chinese woad (Isatis inidgotica) which has much greyer leaves. Do you think my woad looks now ready for harvest?

Tiikerikaunosilmät ovat vielä nupulla, niiden takana lisää morsinkoa ja alakuvassa nyös nupulla olevaa aikaista tarhapiiskua, vaikka suurin osa piiskuistani on vasta myöhään syksyllä kukkivaa lajiketta.

In English

My Coreopsis tinctoria are still in bud, behind them more woad and in the picture below some early goldenrod, Solidago sp. Most of my goldenrods flower in late autumn, but this one flowers in August.

Heinäkuun alussa kukkivat pionit ja raparperit ovat myös isoja.

In English

In the beginning of July my peonies flowered and also the rhubarbs were big.

Ruusutkin kukkivat puutarhassa, taitaa huomata, että pidän vaaleanpunaisista ruusuista:)

Yllä 'Tähtitorninkatu', löytöruusu Helsingistä, joka on tunnistettu olevan damaskonruusu 'Blush Damask'. Alakuvassa siemenestä kasvattamani ruusu, joka nyt kukki kunnolla heinäkuun alussa, kuusi vuotta kylvöstä.

In English

My roses flowered also, I guess you can see I like old pink colors in roses:)

Above an old rose found growing in Helsinki and it has now been identified as 'Blush Damask', very hardy and scented rose. The rose in the picture below is one I have grown from seed, sown six years ago and now it is almost two meters high and had very nice flowers in early July

Jatkuvakukintainen kurttulehtiruusu 'Ritausma' alla.

Below Rosa rugosa 'Ritausma' flowers all summer until autumn.

Ranskanruusut kukkivat vielä parhaillaan, tässä 'Belle sans Flatterie'

Gallicaroses are still in flower, here is 'Belle sans Flatterie'.

Alder Bark Experiments Lepänkuorivärjäyksiä

Samaan aikaan paatsamankuorikokeilujen kanssa tein myös lepänkuoriliemiä. Nämä kuoret ovat 8v vanhoja harmaalepän kuoria. Jo tuoreita lepänkuoria kerätessä keväällä kynnet värjääntyvät punaruskeiksi ja lepänkuoret ovatkin olleet tunnettu väriaine kasvivärjäyksessä. Eniten niitä on käytetty Cardonin kirjan mukaan rautapuretuksella mustan värjäämiseksi, lepänkuoret sisältävätkin paljon erilaisia tanniineja, myös phlobataniineja, joista kaikkia ei ole vielä edes tunnistettu. Nähtävästi kaikki leppälajit sisältävät samoja aineita. Lepänkävyissä on samoja tanniineja, mutta pienemmässä määrin. Olen kirjoittanut enemmän kuorivärjäyksistä täällä.
Mustan värjäämiseksi lepänkuorilla rautaa tarvitaan aika paljon, minua kiinnostivatkin enemmän keltaiset ja erityisesti punaiset värit lepänkuorista. Cardonin mukaan mm Pohjois-Amerikan Micmac intiaanien kerrottiin värjäävän lepänkuorilla ruosteenpunaista: ensin kuoret pureskeltiin, sitten niitä liotetiin pitkän aikaa ja lopulta keitettiin. Liemeen saatettiin lisätä myös muita kuoria, lumikin juurta tai jäkäliä.

VÄRJÄYSKOKEILU 1.
-Liotin 600g lepänkuoria kuukauden touko-kesäkuussa ämpärissä kuistilla, lämpötila vaihteli nollasta 25 C. Liotuksen jälkeen haudutin kuoria useita tunteja, ne melkein kiehuivat. Jäähdytin lientä ja 3vrkn kuluttua siivilöin sen. Liemi oli samean punaruskeaa, ei kovin voimakasta.
-Lisäsin liemeen 200g lankaa, toinen vyyhti oli aluna/viinikivipuretettu ja toinen purettamaton. Nostin lämpötilan 80C, hauduttelin tunnin ja annoin jäähtyä liemessä seuraavaan päivään.
-Alunapuretettu lanka on alimmassa kuvassa no1, hyvin vaalea kellertävä, purettamaton oli vielä vaaleampi, siitä ei ole kuvaa.
-Väri nyt oli ok, mutta ainakin jälkikäteen ajatellen kuoria olisi pitänyt keittää ja hauduttaa useaan kertaan, välillä ehkä siivilöiden, eli pitkä liotusaika yksinään yhden keiton kanssa ei ole riittävä. Näin värjäten kuoria olisi ehkä myös pitänyt olla enemmän: 300g kuoria/100g lankaa oli liian vähän, jos olisin halunnut voimakkaampaa väriä.
Kuoria pystyi kuitenkin vielä käyttämään puretusliemen tekemiseen, joten eivät ne hukkaan menneet.

VÄRJÄYSKOKEILU 2.
1.päivä: 1kg lepänkuoria, päälle 6l tuhkalipeällä terästettyä lämmintä vettä, jonka pH oli 10.
Liemi muuttui heti pinkiksi, säilytin ämpäriä sisällä n20C tasaisessa lämmössä.
3.päivä:liemi kupli, se oli muuttunut tumman punaiseksi, mutta voimakkaan käymisen vuoksi pH oli pudonnut 4ään => lisätty tuhkalipeää, jotta pH nousi 01een
4. päivä: liemi oli muuttunut vielä punaisemmaksi, kupli edelleen
5.päivä: kupli edelleen
6.päivä: pH pudonnut 7ään, lisätty tuhkalipeää
10.päivä: pH 6.5-7, liemi kuitenkin kupli edelleen, ruskeanpunaista, kuva alla
Liemi siivilöity, seuraava kuva liemen väristä siivilöitynä.

In English
Same time as I was trying to ferment buckthorn bark, I also did experiments with alder bark. These barks were dried 8 years ago and from grey alder (Alnus incana). When you collect alder barks in the spring, they dye your fingernails reddish brown and alder barks have been used for ages in natural dyeing. According to Cardon they were mostly used with iron to get black, as they contain a lot of tannins, some of which apper to be phlobaphene type and not yet fully characterised. I have written more about bark dyeing here. I understood that all alder species contain the same dyestuffs. Also alder cones contain these dyestuffs, but smaller amounts.
I think quite a lot of iron is needed to get black with alder barks, and I was more interested in yellows and reds. Again according to Cardon many Native American people used alder barks to get rusty red, the Micmac first chewed the barks, then it was macerated in water for a long time and finally boiled. Other red giving colorants, barks, bloodroot or lichens could be added to the bath.

DYE EXPERIMENT 1.
-I soaked 600grams of alder barks for a month in a bucket in water, the temperature varied between 0-25C, the bucket was outside. After macerating the barks I simmered them for many hours, they almost boiled, but not quite. The bath cooled and steeped for another three days before I straind the bath. The bath was cloudy reddish brown, not a very strong color.
-I added 200grams of yarn to the bath, one skein of unmordanted white and another mordanted with alum and CoT. I simmered the yarns for one hour and let them cool in the bath overnight.
-The alum mordanted yarn was pale yellow, no1 in the bottom picture and the unmordanted really very pale tan, there is no picture of it.
-The color was ok, but at least now thinking back I should have boiled/simmered the barks several times, straining in between and adding new water; the long soaking alone with one simmer was not enough. If I had wanted a stronger color I also should have had more barks, 300g barks/100grams of yarns was not enough with this method.

DYE EXPERIMENT 2:
Day 1. 1kg of alder barks was covered with 6 litres of warm water to which I had added lye made of birch ashes, pH of the bath was 10. The color of the bath changed immediately to pinkish red. The bucket was kept inside in steady temperature of 20C.
Day 3. the bath was fermenting, there were bubbles and it had changed to dark red, but because of heavy fermentation the pH had dropped to 4 => I added more wood ash lye to raise the pH back to 10.
Day 4. The bath was even redder, there were good bubbles
Day 5. Still bubbling
Day 6. pH ahd dropped to 7, more wood ash lye added
Day 10. pH 6.5-7, there were nevetherless a little bubbles, the color was brownish red, picture of this day is below. I strained then the bath and you can see the color of the strained bath in the second picture below, it is more orange now.

Siivilöidyn liemen pH oli nyt 6,5-7, laitoin liemeen 100g valkoista alunapuretettua lankaa ja vein ämpärin kasvihuoneeseen. En nostanut enää pHta, koska ajattelin langan kärsivän siitä. Nostelin muutaman päivän välein lankaa ilmaan hapettumaan, mutta vaikka lanka näytti liemessä punaiselta, kuva alla, ilmassa se oli kellanoranssi.

In English

The pH of the strained bath was now 6,5-7, and I added 100g of white alum mordenated yarn to the bath. I didn't raise the pH any more because I thought it would be bad for the wool.

I oxidized the yarn every couple of days and even though the yarn looked red in the bath, picture below, when it was in the air it was more orange/yellow.

Viikon liotuksen jälkeen kasvihuoneessa, jossa lämpö oli päivisin yli 20-25C, öisin n15C., otin langan pois liemestä, se näytti aluksi ruskean oranssilta, mutta kun ylimääräinen liemi valui pois, se oli rusehtavan keltainen, pesun jälkeen se on kuvassa alla no2. Joka tapauksessa voimakkaampi väri kuin ilman lipeää liotetuilla kuorilla saatu, niin että pHn nostaminen lepänkuorien liotusvaiheessa kannattaa ehdottomasti!

Miten liemen punaisen värin saisi tarttumaan lankaan, siinä vielä edelleen mysteeriä!! Tasaisempi ja korkeampi lämpötila voi olla yksi mitä vaaditaan.

Laitoin lipeäliossa olleet kuoret takaisin punaruskeaan käytettyyn liemeen, hauduttelin niitä hiljaisella tulella kolmisen tuntia, jäähdytin hiukan ja siivilöin nyt hyvin tumman punaruskean liemen. Lisäsin liemeen 250g alunapuretettua lankaa, nostin lämmön 80C, sammutin tulen ja annoin jäähtyä yön yli liemessä, tuloksena oli kauniin kullanruskeankeltaista lankaa, no3. Samanlaista voisi saada vaikkapa voimaakkaalla sipulinkuoriliemellä, mutta sipulinkuoriväri ei kestä auringonvalossa, kuten uskon tämän värin kestävän. Valonkestotestit tosi täytyy tehdä vielä:)

Tein toiselle vyyhdille jälkipuretuksen: lämmitin langan puhtaassa vedessä. Kun lämpö oli 80C, lisäsin 2g rautavihtrilliä, annoin hautua 15 min ja nostin pois pesuun. Tuloksena kaunis kellanrusehtavan viihreä, no4. Tein tämän rautapuretuksen puhtaassa vedessä, koska halusin käyttää vielä varsinaista värilientä yhteen värjäykseen, ja siitä tulikin vaalean keltaista vielä 300g:lle lankaa. Hyvä alkuväri vihreälle indigoon.

Eli vaikka varsinainen fermentoiminen ei onnistunutkaan tuottamaan punaista, sain kilolla kuoria 350g voimakkaan keltaista/vihreää, ja vielä jälkiväriä. Samoilla suhteilla ei ilman pHn nostoa liotusvaiheessa tullut kuin paljon vaaleampaa keltaista, ja uskon, että ainakin 400g (350g sijasta) olisi värjääntynyt yhtä hyvin.

Nyt on lisää lepänkuoria lipeäliossa, koska hyviä keltaisia aina tarvitaan. Varmaankin tällä kertaa vain liotan niitä viikon verran, haudutan ja värjään suoraan normaalilla keittovärjäyksellä.

Joka tapauksessa lepänkuoret toimivat myös kylmävärjäyksenä, se on nyt kokeiltu. Ja vielä minä niitä punaisiakin yritän uudelleen jossain välissä:-))

Myös lepänkuorten käyttöä puretuksena ilman alunaa on nyt kokeilussa.

Lepänkuoria on silputtuna useampi ämpärillinen ja laitan niitä myös kauppaan myyntiin pussituksen jälkeen, jos joku muukin haluaa kokeilla.

In English

After steeping the yarns in the bath for a week in the greenhouse, where the temperature was 20-25C in the daytime and 15C at nights, I took the yarns away from the bath. It first look brownish orange, but when it dried, it was brownish yellow, and after washing it was yellow, no2 in the picture below. Anyway, it is now a deeper color than what I got with soaking and boiling without the raised pH, so raising the pH while soaking the barks releases more color!

It remains a mystery to me how to get that red color in the bath to attach to the yarns with this method! I will try again sometime later, and the steady higher temperature is necessary:)

But it is now tested that cold dyeing works for alder barks to get yellows.

I simmered the already used alder barks in the used reddishbrown dyebath for three hours, then let the bath cool a little and strained it. I added 250grams of alum mordanted yarn to the bath, raised the temperature to 80C, turned the heat off and let the yarns cool in the bath overnight. The result was beautiful golden yellow, no3. This color is close to what you might get from strong onion skin bath, but when the color you get from onion skins is fugitive, I am positive this one is fast to light because of the tannins. I will have to test it anyway:)

I put the other yellow skein to a pure water, raised the temperature to 80C, added 2grams of iron to the bath and steeped for 15 minutes, then took the yarn away and washed it. The result was nice brownish green, no4 below. I did this after mordanting in the pure water because I wanted to save the actual dyebath still for another afterbath, which I subsequently did and got 300grams of light yellow, it is a good base for greens with indigo.

The actual fermenting didn't work to get the red, but with one kilo of alder barks I got 350grams of strong yellow/green and yet some second paler color, I belive one kilo would have dyed even more yarn in the first bath to good yellow. With the same proportion of barks to yarn without high pH in the fermenting/steeping, the color would have been much paler.

Now I have more alder barks fermenting in the wood ash lye, I always need good yellows. I think this time I will only ferment them for one week, then simmer and dye in the hot bath as usual.

I will try for the reds in the future:) .. next I am experimenting barks as mordants without alum.

I am going to to weight and bag some barks also to sell in my web shop soon.

No1 alum and CoT mordant, experiment 1, hot dyed

No2 alum and CoT mordant, experiment 2, cold dyed

No3 alum and CoT mordant, experiment 2, hot dyed

No4 alum, CoT and iron mordant experiment 2 hot dyed

Anthraquinones and vinegar

I started to write this in a comment in my previous posting, but then decided to write a short post about it as it became so long for a comment. And of course maybe I get new comments and thoughts about this now:)

I had learned from Swedish mushroom dyebooks (several from Erik Sundström) using a vinegar rinse after dyeing with anthraquinone dyes. Sundström has also written an appendix to Miriam Rices book Mushrooms for color about chemistry of mushroom dyes and this is quote from it:
"Anthraquinones. Alizarin, the dye from madder and cochineal, physcion from orange lichens and emodin from buckthorn bark are highly valued natural dyes belonging to the anthraquinone group, characterized by a quinone ring sharing sides with two aromatic rings, which carry many different auxochrome groups. About 20 different anthraquinones are known from mushrooms, mainly Dermocybe, and another 60 from various molds.The anthraquinones occur by themselves or as glucosides, which need a vinegar rinse to make the color fast"

In his books he says that a vinegar rinse is necessary for mushroom anthraquinones, but I have used it when dyeing with madder or cochineal as well and have found it good. To my surprise
I have not found any mention of this in Cardon (though it is such a big book, I might have missed it). I wonder if any historical recipes call for acid after rinse?

In Erik Sundström book Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä (Dyeing with herbs, mushrooms and lichens) he writes that if a dyestuff is a glucoside, the sugers must be unfastened by acid (vinegar). Rinsing with vinegar in the rinse water must be done always after dyeing when using these or similar dyestuffs, so that the remains of the sugars are split off and the color becomes stable and washfast. A suitable acidness is 1-3%, that is at the most 2 tablespoons of vinegar in one litre of water.

I have also a book from another Swedish dyer Gösta Sandberg: The Red Dyes, Cochineal, madder and Murex purple and in that book there is one recipe for cochineal and one for madder which include a vinegar-acidified rinse. In the end of that book there is a chapter by a chemist Jan Sisefsky and he writes about madder that " As a natural dye in general, these (referring to anthraquinone dyestuffs) have coupled to one or more types of sugar that help them to dissolve in the dyebath. Everything indicates that these types of sugars generally split off when the dyestuff fixes itself to the mordant and via that to the fiber." So he doesn't say there is a need for acidic rinse afterwards, and that is in contradiction with what Sundström says.
I believe Sundström is right at least when he speaks of mushroom dyes, but as for the other anthraquinones, I can't say anything. Perhaps this is one of those things of which there is still not enough knowlegde, mysteries of natural dyes:)

To be on the safe side, I have used a glug of vinegar in the rinsewater with all my dyeings, and I haven't noticed any color change or negative side effects, in fact quite the opposite: there seems to remarkably less bleeding in the rinse water after the acidified (is that the right word?) rinse.

Suomeksi
Anteeksi englanninkielinen postaus, tästä piti tulla vastaus edellisen postauksen kommenttiin, mutta kun juttu näytti venyvän, laitoinkin sen sitten tänne, jossa se ehkä myös kirvoittaa lisää mielipiteitä ja kokemuksia.
Erikoista tosiaan on, että en löytänyt etikan käytöstä huuhteluvedessä antrakinonivärien kohdalla tietoja tai ohjeita kuin vain ruotsalaisista kirjoista, toisaalta luotan suuresti Sundströmin asiantuntemukseen, ja olen vuosia käyttänyt etikkapitoista huuhteluvettä kaikissa värjäyksissä enkä ole huomannut mitään haittaa tai esim värin muutosta, itse asiassa päinvastoin: etikkahuuhtelun jälkeiset huhteluvedet ovat huomattavan värittömiä seitikkien, krapin ja kokenillin värjäysen kanssa.