Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes

Viime talvena ilmestyi uusi odottamani englanninkielinen kirja värjäyksestä, Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes, principles, experiments and results. Tilasin sen Adlibriksen kautta juhannuksena ja se tuli pari viikkoa sitten. Catharine on pitkän linjan tekstiilitaiteilija, ja -opettaja,  joka haluaa parhaan mahdollisen tuloksen luonnonväreillä. Hän halusi tietää MIKSI jokin tapa toimii paremmin kuin toinen ja Joyn kokemus tekstiilikemiasta ja -historiasta toi avun. Kirjassa he yhdistävät tietonsa ja kokemuksensa luonnonväreistä. Catharine kirjoittaa blogia täällä.

Kaksi kolmannesta kirjan 170 sivusta käsittelee värjäykseen vaikuttavien asioiden perusteita ja kemiaa: kuitua, puretusta, väriaineita ja värjäystä,  painamista, indigovärjäystä ja viimeistelyä värjäyksen jälkeen.
Väriaineet on jaoteltu kemiallisesti tärkeimpiin ryhmiin: antrakinonit, flavonoidit, tanniinit (nyt vasta luettuani tämän ymmärrän selvästi paremmin erilaisia tanniineja kuin ennen!), naphthoquinoidit (tai mikä tämä onkaan suomeksi) ja indigo, ja kunkin ryhmän tärkeimmät värikasvit ja värjäystapa on käsitelty lyhyesti tässä eikä reseptiosiossa. Kun ymmärtää, mihin ryhmään jokin kasvi väriaineidensa puolesta kuuluu, on helpompi päätellä miten sillä värjääminen sujuu parhaiten. Kirjassa on myös annettu helppo tapa selvittää sisältääkö jokin  paikallinen kasvi esimerkiksi flavonoideja vai tanniineja. Jos alunapuretettu kuitu on kirkkaampi tai keltaisempi kuin purettamaton, todennäköisesti pääasiallinen väriaine on flavonoidi, joka tarttuu vain puretuksen avulla. Jos taas väri muuttuu rautapuretuksella harmaaksi tai mustaksi, väriaine on tanniini. Flavonoidien ja tanniinien yhdistelmä muuttaa värin alunapuretuksella ja raudalla vihreäksi. Paikallisten värien valonkesto kannattaa aina testata ennenkuin värjää isompia määriä.
Antrakinoni-väreille on kirjassa myös minulle uusi valonkestävä tapa (mutta oikeasti vanha tapa, jonka Michel Garcia on tuonut esille) värjätä happamassa liemessä tanniinin avulla ilman muuta puretusta, mutta tämä tapa ei sovi flavonoidelle, jotka vaativat metallipuretuksen.

Indigovärjäyksen kirja käsittelee vain orgaanisen värjäyksen kautta eli ns fruktoosikyyppivärjäyksenä ja rautakyyppivärjäyksenä selluloosakuiduille. Tässä kirjassa onkin kaikkein perustellisimmin käsitelty erilaiset fruktoosikyyppitavat, ja mikä vaikuttaa mihinkin ja myös ongelmaratkaisuja yksi sivu. Yhteensä tätä aihetta käsitteleviä sivuja on 9 ja lisäksi reseptiosiossa kolme sivua lisää. Ihan pelkästään tämän takia kirja kannattaa hankkia, koska en ole tätä tietoa nähnyt missään muualla käsiteltävän näin perusteellisesti.

Luonnonväreillä painamisesta kirjassa on 15 sivua, ja vaikka minulla ei ole kokemusta painamisesta, niin joskus vielä tekisi mieli kokeilla. Ohjeet tuntuvat hyvin selkeiltä ja niinkuin kautta koko kirjan kokemukseen perustuvalta ja hyvin luotettavalta.

Kirjan loppuosassa on 50 sivua tarkkoja reseptejä, joita kirjan tekijät ovat kokeilleet moneen kertaan ja todenneet toimivimmiksi. Reseptit käsittelevät erilaisten kuitujen esikäsittelyä, erilaisia puretustapoja eri kuiduille,  orgaanisia indigokyyppejä on neljä erilaista, ja lisäksi painamiseen liittyviä reseptejä 16 sivua.

Se, miksi minusta kirja on todella hyvä ja tulee olemaan itselläni yksi perusteoksista tästä lähtien, on tekijöiden perusteellinen kokemus, ja se, että he selvittävät perusteet miksi jokin asia kannattaa tehdä tietyllä tavalla. Selluloosakuitujen käsittelystä, purettamisesta ja värjäämisestä kirjassa on erityisen paljon ja hyvää kokemusperäistä hyödyllistä ja vertailevaa tietoa, samoin silkin värjäämisestä. Nämä ovat usein jätetty monissa värjäyskirjoissa vähemmälle, ja siksikin on erityisen tärkeää, että niiden värjäämisestä on luotettavaa tietoa.
Kirjassa viitataan paljon kemiaan, mutta asiat on selitetty ymmärrettävästi tämmöiselle maallikollekin, ja monien asioiden kohdalla minulle tuli ajatus: ahaa tästä syystä tapahtuu näin ja näin tai että tästä syystä neuvotaan tekemään näin.
Pidän myös paljon kirjan kuvituksesta. Joka sivulla on tarkkoja nimenomaan vertailevia värjäysnäytteitä: mm miltä sama väriaine näyttää värjättynä eri kuiduille, tai eri pitoisuuksina, tai eri tavalla puretettuna. Myös valonkestotestien tuloksia on kuvina, ja käytännön tekijänä Catharine arvostaa värien kestävyyttä. Se myös näkyy kirjassa kautta linjan.

Tämä kirja vaatii paneutumista, mutta siitä syystä se myös antaa lukijalle enemmän, ja varmasti tulee elämään pitkään värjärin mukana.
Alkutekstin lopuksi Catharine kirjoittaa:
"We challenge all dyers to continue learning from practice, research, and each other in the pursuit of safe and sustainable dyeing." Voiko paremmin sanoa, kiitos Joy ja Catharine.

IN ENGLISH
Last winter a new long waited book about natural dyeing was published: Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes, principles, experiments and results. I ordered it in June and got the book two weeks ago.
Catharine is a textile artist and teacher, and wants the best possible result in her work. She wants to know WHY in natural dyeing, and Joy can provide her answers through her knowledge in textile science and history. In this book they combine their knowledge and experiences. Catharine writes her blog here.

Book has 170 pages and about two thirds of it deals with the principles and chemistry behind natural dyeing: different fibers, mordants, dyes and dyeing, printing, indigo vats and finishing after dyeing.
Dyes have been divided to different chemical groups: antraquinones, flavonoids, naphthoquinoids, indigoids and tannins (only now after reading this book, I really think I understand the difference in different tannins!). Dyeing with each group is here instead of in the recipe section. When you know which type of dyes you have, it is easier to dye with other plants containing the same type of dyes. Book also gives easy ways to tell if there are flavonoids or tannins or both in for instance in your local dye plant, and then you know how to dye with it.
For anthraquinone type of dyes there is new way to dye (new to me, but it is actually an old way which was brought to today by Michel Garcia) with no other mordant but acid and tannin, and it gives good lightfastness results. This method however does not suit flavonoid dyes.

In the book indigo dyeing is only organic indigo vats: different fructose vats and iron vat for cellulose fibers. It has 9 pages on organic vats and also three more pages in the recipe section, and it is the best information about organic vats that I have seen. What affects what and why! It also has one page about trouble shooting of organic vats. Only for this section of the book it is worth buying.

There are 15 pages about printing with natural dyes, and though I have no experience about printing, someday I would like to try it with the help from these pages, because they are written by someone whose experience I know I can trust.

In the end of the book there are 50 pages of recipes about preparing different fibers to dyeing, mordanting them, organic indigo vats and 15 pages of printing recipes. The recipes are tested many times by the writers, and found to be working best for them.

Why I think this book will be one of my favourite dye books, is the in depth experience of the writers, and how they try answer also why instead of only how. There is a lot about preparing and dyeing cellulose fibers, which is not covered in many natural dye books, and it is very good information based on their own experiences. 
There is also a lot of chemistry, but is is explained in so simple terms so that even I with no training in chemistry, can understand. Reading the book I got many times a feeling: ahaa this is why this should be done this way or this is why this has always been recommended.

I also liked the pictures in the book very much. In almost every page there are pictures of comparative dyed samples. For instance samples how different mordants affect the colour, or how different percentage of dye affects the colour, or how the same dye looks dyed on different fibers.
There are also samples of light fastness tests, which I think are important. All the natural dyes in the book are the best and give most fast colours.

This book answers many questions I have had. It requires you to read and think, not just follow a simple recipe, and that is why I think it will become a long lasting companion of a natural dyer.
Catharine Ellis writes:
"We challenge all dyers to continue learning from practice, research, and each other in the pursuit of safe and sustainable dyeing."
Joy and Catharine, thank you for this book!