Japanese indigo seeds Väritattaren siemeniä

Olen kasvattanut väritatarta (Persicaria tinctoria) jo vuodesta 2008 lähtien eli viime vuosi oli kuudes vuosi jolloin kasvatin ja värjäsin sillä. Joka vuosi kokemukseni siitä lisääntyvät ja tulevanakin kesänä se tulee olemaan eniten kasvattamani värikasvi. Morsinko olisi helpompi kasvatettava indigon lähteeksi täällä Suomessa, mutta pidän väritattaresta sen satoisuuden takia, ja koska minulla on hyvä kasvihuone ja mahdollisuus esikasvattaa taimet niin siinä mielessä sen kasvattaminen ei ole vaikeampaa kuin tomaattienkaan. Hankalinta täällä väritattaren kanssa on se, että kesä on niin lyhyt ja valoisa eikä väritatar ehdi kukkia ja kypsyttää siemeniä ulkona. Sisällekin syksyllä otettuna siementen saaminen ei ole kovin helppoa, ja vaikka joka vuosi saan vähän siemeniä talteen, niin viime syksynäkään niitä ei tullut kovin paljoa.

Olen kokeillut kasvattaa erilaisia kantoja väritattaresta ja niillä tuntuu olevan eroja sekä indigopitoisuuden että kukinnan aloituksen ajankohdan suhteen. Minulla on Euroopasta aikanaan hankittua teräväkärkistä väritatarta, sekä Yhdysvalloista saatua pyöreälehtistä väritatarta ja 'Senbon' lajiketta Rowland Rickett'siltä. Viime kesänä sain Neki Desulta hiukan aitoja japanilaisia siemeniä ja joulukuussa äitini Japanissa asuvalta ystävältä Merjalta  myös väritattaren siemeniä, mitä hän oli saanut tuoreena väritatarviljelijän pellolta vuoren rinteiltä Tokion lähistöltä. Nyt onkin taas mielenkiintoista verrata näitä uusia japanilaisia kantoja niihin mitä olen kasvattanut aiemmin. Jospa jompikumpi niistä osottautuisi sellaiseksi mikä ehtisi helpommin tehdä kukkia ja siemeniä myös täällä. Toisaalta kylvän kyllä myös viime syksynä omia siemeniänikin, onhan mahdollista, että vähitellen vuosien mittaan itselleni kehittyisi kanta, joka viihtyy parhaiten täkäläisissä oloissa, varsinkin tuon kukinnan suhteen.

Minulla on ihan vähäsen ylimääräisiä siemeniä itseltäni kerätyistä 'Senbon' väritattarista, tosin on mahdollista, että ne ovat risteytyneet muiden minulla olevien kantojen kanssa, joten niitä ei voi enää kutsua varsinaisesti tuolla nimellä. Se on välimuoto teräväkärkisen ja pyöreälehtisen väritattaren väliltä ja sen kukat ovat useimmiten pinkkejä, mutta joukossa on myös valkoisena kukkivia kasveja. Se on minun kokemukseni mukaan myös hyvä indigopitoisuudeltaan, parempi kuin vanha teräväkärkinen muoto. Kokeilin idättää niitä ja ne itivät 100% viikossa huoneenlämmössä.
Näitä ylimääräisiä siemeniä on nyt nettikaupassani muutamia pusseja.
Väritattaren kasvatusohjeita löytyy blogini sivupalkin väritatar-sivulta, väritatar on hallanarka ja vaatii esikasvatuksen. Mikäli on tottunut kasvattamaan tomaatteja niin silloin väritattarenkin kasvatus onnistuu. Värjäys väritattarella on indigovärjäystä eli erilaista ja monimutkaisempaa kuin tavallinen kasvivärjäys, mutta väri kyllä palkitsee hankaluudet.

Väritattaren siemeniä myy mm Saksasta Ruhlemanns, ja Britanniassa Wildcolours. Yhdysvalloissa siemeniä myy Companion Plants. Rowland Ricketts myy myös väritatarta, mutta valitettavasti ei enää muualle kuin Yhdysvaltoihin.

IN ENGLISH

I have grown japanese indigo (Persicaria tinctoria) since 2008, so last summer was the sixth time I grew it in my garden and dyed with it. Every year I learn more about it and also this year it will be the one dye plant which I grow the most. Woad would be easier to grow here in Finland, but I like japanese indigo so much, because it gives so much blue, and I have good polytunnel to start the growing early inside. Summer comes so late here and there can be cold night all May so it is best to plant it outside only in June. In warmer climate it is easier to grow. Another problem here is that the days are so long in the summer this north, that japanese indigo starts to flower so late that frost always comes before it has a chance to ripen the seeds, or some years even to open the flowers. I have gotten a little seeds every year by taking the flowers inside, but not very much. Flowering is easier in more southern countries than Finland.

I have grown different strains of japanese indigo, and there seem to be differences in them regarding the indigo content and also regarding the time when they start to flower. I have pointed leaf variety from Europe, a round leaf variety from the US and also variety called 'Senbon' from Rowland Ricketts in the US. Last summer I got some seeds of japanese indigo from Japan from Neki Desu, and  also last December I received some japanese indigo seeds from Merja, a friend of my mothers. She lives in Japan and she had gotten the seeds from a farmer who grows japanese indigo in the mountains near Tokyo. It will be interesting to compare these new strains of japanese indigo to the ones I already have, and there is always hope that they will be more adaptable to our conditions (or not). Every year I also sow my own seeds and hope that someday they will slowly become more adaptable to growing and flowering also here.

I have a little of extra seeds of my own plants, these seeds come from my 'Senbon' plants but they may have cross pollinated with my other plants so I can't say that these are pure 'Senbon' any more. It is a medium form between pointed leaf and round leaf japanese indigo and it's flowers are mostly pink but sometimes also white, and I think it has good indigo content. I sowed some and they germinated 100% in one week in room temperature. I have some packets of them in my shop now, but I rather sell these only to Finland because there is no place here where you could buy japanese indigo seeds, and in Europe and the US you can buy them elsewhere.

You can buy seeds of japanese indigo from Ruhlemanns in Germany, from Wildcolours in Britain, and from Companion Plants in the US. Rowland Ricketts also sells good japanese indigo seeds in the US, but only within the US unfortunately.