Observations about japanese indigo after the storm Huomioita väritattarista ukkosen jälkeen

Perjantaina täällä oli kunnon ukkosmyräkkä, vettä satoi kovasti ja hetken tuli rakeitakin. Lauantai-aamuna menin katsomaan oliko tullut mitään tuhoja ja onneksi ei mitään pahempaa, ja ainakin maa oli nyt kunnolla saanut vettä.
Teräväkärkiset väritattaret ja Senbon-lajike olivat ihan rähmällään maata myöten ja lehtiin oli tullut rakeiden tekemiä reikiä ja repeämiä, mutta jo sunnuntaina kasvit olivat taas terhakasti pystyssä.

IN ENGLISH
Last Friday we had a really big thunderstorm, water came pouring down and for a moment there were even big hails coming down. Saturday morning I went to see if there were damages to the plants, but nothing very bad, and at least now the soil had gotten a good soak which was needed, it had been so dry here this summer. 
My pointed leaf japanese indigo and Senbon had fallen down and there were holes and tears in the leaves, caused by the hails, but already Sunday the plants were up again like nothing had happened.

Repeämien reunoilla lehtien väri oli kuitenkin ihan vihreä, ei vielä mitään sinistymistä, mitä tavallisesti tulee siinä vaiheessa, kun lehdissä on kunnolla indigon esiasteita.

IN ENGLISH
The color around the tears and holes was the same green as elsewhere in the leaves, no visible blue color like there usually is when there is a lot of indigo precursors in the leaves.

Mielenkiintoista oli, että aivan edellisten vieressä kasvava pyöreälehtinen väritatar oli pysynyt pystyssä, ja nähtävästi sen lehdet ovat tukevampia, koska niihin ei ollut tullut reikiä tai repeytymiä. Rakeet olivat kuitenkin runnoneet senkin lehtiä ja niissä oli paljon "mustelmia", kohtia joissa lehden väri oli muuttunut tumman siniseksi eli näissäpä täytyykin olla jo nyt indigon esiasteita enemmän! En olisi uskonut eroa eri muodoilla olevan näin paljoa. Kohta voin varmaan aloittaa jo värjäämisen näillä pyöreälehtisillä väritattarilla.

IN ENGLISH
It was interesting to notice that the round leaf variety of japanese indigo, growing just by the other varieties, had not fallen down but was still erect, and also it's leaves are of different texture, and there were no holes or tears in them. The hails had damaged it's leaves, too, and there were a lot of "bruises", spots, where the color of the leaf had turned to dark blue, so there must be more precursors of indigo already in the round leaf variety! I wouldn't have thought there was so much difference but apparently there is. I may be able to start to dye with the round leaf variety soon.

Weld is germinating Reseda itää

Toukokuussa kylvin tuoreita viimevuotisia väriresedan siemeniä maahan, juuri ennenkuin toukokuun helteet alkoivat. Resedan siemen on pientä ja se pitää kylvää melko pintaan, koska se tarvitsee valoa itääkseen. Kastelin kyllä kylvöksen, mutta ehkä helteet ja niiden aiheuttama kuivuus teki sen, että huomasin siementen itävän vasta reilu viikko sitten melkein 7 viikkoa kylvöstä. Jotkut kasvithan ovat sellaisia, että jos lämpötila on liian korkea, niin ne eivät idä, ehkä sama on resedallakin. Nytkin itäminen oli aika hajanaista, mutta sentään osa siemenistä on itänyt, siitä olen tosi tyytyväinen. Resedan väripitoisuus on suurin siinä vaiheessa kun kasvi kukkii ja jo osa siemenistä on alkanut muodostua, eli voi olla, etten saa näistä värisatoa tänä kesänä, mutta jospa ne talvehtisivat ja kukkisivat sitten ensi kesänä. Riippuu varmaan loppukesän ilmoista.

IN ENGLISH
In May I had sown fresh seeds of weld, just before the unusually hot weather hit Finland (almost 30C for several days). Weld seeds are small, and they have to be sown almost in the surface, because it benefits from light when germinating. I did water my sowing, but perhaps the heat and the drought were the reason that I noticed them germinating only a little over a week ago,  seven weeks from sowing! Still better late than never, I'm very happy that some of the seeds germinated.
Some plants don't germinate well if the temperature is too high, perhaps weld is like that? Even now not all the seeds had germinated, but at least some did. Weld has the highest amount of dye in them when they are flowering and the first seeds ripening, so it may be that I don't get color from these plants this year, but if they survive over winter, then they will flower next year. It all depends on the weather in the end of the summer, I guess.

My japanese indigo now Väritatar nyt

Väritatar on pitänyt lämpimästä ja aurinkoisesta kesästä. Ulos toukokuun lopulla istutetut taimet ovat jo tosi isoja, ja toivottavasti keräävät kovasti indigon esiasteita itseensä kesän aikana. Otin jo yhden lehden ja katsoin muuttuiko se kuivatessa siniseksi, kuten täällä, mutta ei vielä ja onhan nyt liian aikaistakin, elokuussa sitten alan kerätä satoa. Kuvassa yllä on etualalla pyöreälehtistä väritatarta ja taaempana 'Senbon' lajiketta.

IN ENGLISH
My japanese indigo has loved this very warm and sunny summer. Plants which I planted outside in the end of May are now looking really good, and I hope they will have lots of precursors of indigotin in the by the end of summer. I already tested with one leaf, like I did here, but it didn't turn our blue yet  when dried. It is too early, I know :) In the picture above there are round leaf variety in the foreground and 'Senbon' in the back.

Istutin myös muutamia taimia sisälle kasvihuoneeseen keväällä, kuvia samoista taimista toukokuussa täällä. Myös ne ovat tosi reheviä, ja ehkä hiukan liian ahtaassakin. Yllätyksekseni huomasin viime viikolla, että niihin on tulossa kukkanuppuja, ja nuput ovat jopa pyöreälehtissä muodossa, joka on aina ollut myöhäisempi kuin teräväkärkiset. Erikoista, mutta hienoa, näistä siemenet ehtivät varmasti kypsyä ennen talvea.
Nämä muutamat taimet oli kylvetty jo tammikuun puolessa välissä, kun kokeilin siementen itävyyttä, eli ne olivat ehtineet kasvaa jo 150 vrk, vaikkakin ison osan siitä sisällä talvella lampun alla. Ehkä pitkällä kasvuajalla oli vaikutusta kukkien muodostumiseen, vaikka kirjallisuuden mukaan päivän pituus olisi ratkaiseva tekijä.

IN ENGLISH
I planted some japanese indigo also inside the greenhouse, pictures of them in May, here.
The are also very lush, and perhaps too closely planted. To my surprise I noticed last week the first flower buds in them, and the buds were in the round leaf variety, which is usually the latest variety to start to flower. Strange but great for me, I'm sure these plants will give me new seeds in the autumn.
These few plants were sown already in the middle of January when I tested the germination of my seeds, so they have already grown for 150 days from germination, even though some of it was inside under the lamp. Maybe the time of growth (and hot weather) is the reason for these early flowers, even though the day length should be the critical factor according to literature.

Viime kesänä minulla kasvoi väritattaria isoissa purkeissa kasvihuoneessa, ja teräväkärkinen muoto ehti kukkia ajoissa siellä, sain siitä silloin siemeniäkin ajoissa syksyllä. Nähtävästi osa siemenistä oli kypsynyt ja varissut huomaamattani ja itänyt nyt kevällä jossain vaiheessa, koska kesäkuussa huomasin kasvihuoneessa sokeriherneiden (sain niistä kasvihuoneessa aikaisemmin satoa, siksi kasvatan niitä siellä) vieressä maasta kasvavan väritattaren taimen. Olin keväällä laittanut käytävälle muovin estämään rikkaruohojen kasvua, ties kuinka monta väritattaren siementäkin sinne oli alle jäänyt eikä päässyt itämään:) Tällaiset rikkaruohot ovat kivoja.

IN ENGLISH
Last summer I grew japanese indigo in big pots in my greenhouse, and the pointed leaf variety flowered there, and I got good seeds from it in the autumn. Apparently some of the seeds had ripened and dropped to the ground, and germinated at some point in the spring, because in June I noticed one plant growing there, by my sugarsnap peas (I grow them in the greenhouse, so that I get them earlier than outside, I have some also outside). I had put a black plastic in the path to prevent the weeds, and who knows now many japanese indigo seeds were under it, and couldn't germinate. I like these kinds of weeds:)

Knapweed season Ahdekaunokkiaika

Nyt on taas se aika kesästä, milloin ahdekaunokeilla (Centaurea jacea) värjääminen on ajankohtaista. Pikkuteiden varret lähistöllä kukkivat täysillä, eikä niitä ole vielä niitetty matalaksi. Minulla kasvaa myös puutarhassa ahdekaunokkia, mutta tien varresta sitä saa helpoiten kasvivärjäystä varten. Kukassa olevat kasvit kerätään varsineen, pilkotaan ja keitetään hiljaisella tulella tunnin verran (tai itse asiassa itse usein nostan lämmön kiehuvaksi, ja sitten saman tien sammutan sen ja annan jäähtyä seuraavaan päivään). Keitinliemeen kannattaa lisätä ruokalusikallinen kidesoodaa/10 litraa vettä, jotta pH hiukan nousee. Tällöin keltaiset väriaineet irtoavat helpoiten ruohovartisista kasveista, tämä pätee useimpiin keltaista väriä antaviin kasveihin. Keiton ja jäähdytyksen aikana pH sitten palautuu lähelle normaalia, ja se on taas villalangan kannalta hyvä asia, koska se voi helposti vahingoittua emäksisessä kuumassa liemessä jollei ole varovainen.
Värjäys sitten normaalisti esipuretetulla langalla. Olen nykyään käyttänyt 800g ahdekaunokkeja/ 100g lankaa, koska laitan ne varsineen päivineen värikattilaan ja varret painavat, mutta väri tulee enemmän lehdistä ja kukista. Ahdekaunokista saa melko kestävää keltaista, käytän tätä väriä aika paljon myös värjätessäni vihreitä sinisen indigovärjätyn langan päälle.
Ja kannattaa muistaa säästää kertaalleen käytetty väriliemi, antaa sen seistä viikko tai hiukan pidempään, jolloin lisää väriaineita muuttuu liemessä liukoiseen muotoon ja liemellä voi värjätä uudelleen, usein hiukan eri sävyistä lämpimämpää keltaista. Nyt juuri kukintansa aloittaneilla ahdekaunokeilla tuli aika kylmää keltaista, aiempina vuosina olen saanut siitä enemmän kullankeltaista, mutta varmaan säät vaikuttavat keruuajankohdan lisäksi. Saapa nähdä tuleeko ensi viikolla tai myöhemmin kesällä eri sävyistä keltaista mitä nyt.
Aiemmin olen kirjoittanut ahdekaunokista täällä, siitä löytyy tietoa myös Luontoportin sivuilla.

IN ENGLISH
It is now again that time of summer here in Finland, when brown knapweeds (Centaurea jacea) have started to flower along the small roads near our house. Later in the summer all the plants are mowed or cut down anyway, so you have to be in time to get the flowers. I have brown knapweed also in my garden, but it is easy to go and harvest it along the road. I harvest the whole plants when they is in flower, cut them to smaller pieces, and simmer them for one hour, or most often I raise the temperature to boil and then turn the heat off and let it cool down until the next morning. I add one tablespoonful of washing soda/ 10 litres of water to the simmering bath. I have found that at least in my water I get better yellows this way, I understand that the yellow dyestuffs in plants release better in high pH. And during simmering and cooling the pH returns back to near normal, and it is better for my wool, because high pH in hot bath may damage the wool if you are not careful.
After straining the bath I dye with premordanted fiber. Lately I have used 800g of fresh flower stalks to 100grams of wool. Most of the color is in leaves and flowers, but it is easier to cut and use the whole plants even though the stalks only add weight and little color. I get quite lightfast yellow from knapweeds, and I use them often for greens, over-dyeing blue from indigo with yellow from knapweed.
I always save the used dye bath, and leave it for a week or two, and during this time more dyestuffs are developed or changed to soluble form, and I can dye again with the same bath and get more yellow, often it yields warmer hue then. These first dyeings this year with knapweed gave quite cold yellow, usually I have gotten more golden yellow, but perhaps the weather this summer has been different, or maybe I will get more golds later in July when the flowering has advanced, it was now only beginning.
I have written previously about brown knapweed here, and here is a Wikipedia page about it.

Wild madder plants Villi krappi

Talvella kylvin Rubia peregrinan eli villin krapin siemeniä, mutta en saanut niitä itämään. Ehkä ne olisivat vaatineet kylmäkäsittelyn tai jotain sellaista, purkki on edelleen tallessa siltä varalta että ne itäisivät ensi vuonna.  Nyt sain kuitenkin eilen Briteistä neljä Rubia peregrinan tainta. Jenny Dean oli todella ystävällisesti hankkinut ne minulle ja ne tulivat British Wild Flower Plants taimistosta. Niiden matka sieltä meille kesti viikon, ja taimet olivat hiukan kärsineet matkalla, mutta kyllä näistä vielä hyvät tulee:) Istutin ne saman tien isompiin purkkeihin juurtumaan ja leikkasin kuivat oksat pois. Laitan ne sitten myöhemmin maahan muiden värikasvien viereen. Ehkä jätän yhden purkkiin ja talvetan sen ainakin yhden talven kellarissa, varmuuden vuoksi jos maassa oleville käy huonosti.

Rubia peregrina on krapin eli Rubia tinctorian sukulainen, ja se kasvaa luonnonvaraisena etelä ja länsi Euroopassa ja Brittein saarten eteläosassa. Saa nähdä miten se selviää täällä. Siinä on osin samoja väriaineita kuin krapissakin, vain alizarin puuttuu (mikä antaa krapista punaisemman värin). Villiä krappia on kuitenkin käytetty värjäykseen ja se on mainittu punaisen värin lähteenä jo keskiajalta lähtien. Viljelyssä varsinainen krappi kuitenkin on syrjäyttänyt sen. Tästäkin kasvista käytetään värjäykseen oikean krapin tavoin sen juurta, eli ennenkuin pääsen kokeilemaan värjäystä näillä, minun on ensin saatava ne viihtymään täällä.
Tavallinen krappi eli Rubia tinctoria ja seitikit tulevat kyllä jatkossakin olemaan niitä kasveja ja sieniä, millä värjään punaiset lankani, mutta on mielenkiintoista kasvattaa tätä ja sitten joskus verrata sen värejä krapin väriin ja myös erilaisten mataroiden antamiin väreihin. Olen luonteeltani kasvikeräilijä, kaikkea mahdollista pitää tarkkailla ja olla itsellä kasvamassa, jos se suinkin vain on mahdollista:)

IN ENGLISH
Last winter I sowed seeds of Rubia peregrina, but didn't manage to get them to germinate. Perhaps they required cold stratifying or something like that and it is still possible, that they will germinate next spring. Anyway, yesterday I got plants of Rubia peregrina from the UK, with the help of Jenny Dean, thank you Jenny! They came from British Wild Flower Plants, and the shipping took a week from there to here. The plants were not at their best when they arrived, but all very alive:) I already cut the dry leaves away and planted them in bigger pots to recover from the journey, and will later plant three of them in the bed beside dyer's madder. I think I will keep one of them in the pot and put it in the cellar for the winter, just in case the others won't make it in the ground. 

Rubia peregrina, wild madder, grows wild in southern and western Europe including south of Britain. We'll see how it will make it here. It has many of the same dyestuffs as madder, Rubia tinctoria, but lacks alizarin with gives better red with madder. Wild madder has been used for dyeing red at least from the middle ages, but cultivated madder is considered better and is more common in dyeing. The part which is used for dyeing is the root of wild madder, so I will have to grow it for a year or two before I can start experimenting with it.
The dyer's madder, Rubia tinctoria, and Cortinarius mushrooms will be the main source of red for my yarns in the future, too, but it will be interesting to grow and experiment with also wild madder. I am a plant collector by nature, I want to observe and grow everything by myself if it is possible:)